Markus Lindkvist - Helda

3) Asumiseen kohdistetut sääntely- ja ohjaustoimet
(Ympäristöministeriö, asunto-osasto, 1986.)
Asuntopula
7
Suomen sisäinen muuttoliike oli vilkasta jo 1980-luvulla, mutta etenkin viimeisen
10 vuoden aikana muuttoliike on lisännyt asuntopulaa kasvukeskuksissa.
Asuntopula onkin hyvin aluekohtainen ongelma niin nykyisin kuten myös 1980-
luvun lopulla. Vuoden 2000 alkupuolella maassamme oli noin 100 väestöltään
kasvavaa kuntaa (Ympäristöministeriö 2004, valtion asuntorahasto). Tämä
merkitsee, että asuntopulaa ei ole ainakaan kolme neljäsosassa maamme
kunnista. Vähenevän asuntokysynnän ongelmat ovatkin nykyisin asuntopulan
ohella jo toinen vaikea ongelma. Myös 1980-luvun lopulla joissain kunnissa
haettiin keinoja ehkäistä asuntojen kysynnän laskua ja ratkaisukeinoja tyhjien
asuntojen käytölle.
Helsingin seutu on sekä nykyisin että 1980-luvulla asuntopulan selkeästi
kärjistynein alue. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että erittäin kiireellisessä vuokra-
asuntojen tarpeessa olevista 42% oli vuonna 2003 pääkaupunkiseudun
kunnista (Ympäristöministeriö 2004, valtion asuntorahasto, liite 5). Toisin
sanoen asuntopula on vain tiettyjen kasvukeskusten ongelma eikä kuvaa koko
maan tilannetta. Selkeitä kasvukeskuksia maassamme ovat tällä hetkellä
Helsingin seudun ohella Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu
(Ympäristöministeriö ja valtion asuntorahasto, liite 5).
Rakennustavat
On olemassa useita eri rakennustapoja tuottaa asuntoja ja useita eri rakentajia,
jolloin muodostuu hyvin monia erilaisia ratkaisumalleja rakentamiseen. Kun
tähän lisätään julkisen ja yksityisen sektorin osallistuminen vaihtelevin ja osin
ristikkäisin tavoin rakentamiseen, on vaihtoehtoja vielä enemmän.
Rakentajina voivat olla asuntopolitiikan tutkija John Dolingin listauksen mukaan
(Doling 1997,108-111):
1. Yksityiset rakentajat, jotka rakentavat itselleen kodin.