Markus Lindkvist - Helda

43
valtion kanssa. Myös rakentamisen rahoitus oli vahvasti esillä. Merkittävää oli
myös päätös laatia asuntopoliittinen strategia vuoteen 2000 mennessä.
Asuntopoliittinen strategia vuosille 2000-2003
Ympäristöministeriö asetti 23.4.1999 hallintopäällikkö Peter Fredrikssonin
selvitysmieheksi laatimaan ehdotusta hallitusohjelmassa käytettävästä
hallituskauden kattavasta asuntopoliittisesta strategiasta. Selvitysmies Peter
Fredriksson luovutti 27.1.2000 ympäristöministeriölle ehdotuksensa
asuntopoliittiseksi strategiaksi vuosiksi 2000-2003.
Asuntopoliittisen strategian mukaan viime vuosikymmenien keskeinen ongelma
asuntopolitiikassa oli ollut se, että suunnittelun, valmistelun ja päätöksenteon
perustana ei ole ollut eduskunnan hyväksymää asuntopolitiikan toiminta- ja
tavoitesuunnitelmaa. Joinain vuosina ohjelmia oli tehty, mutta ne olivat jääneet
irrallisiksi ja liian ohjelmalliselle tasolle. Niin ikään monet kunnat olivat luopuneet
omien asunto-ohjelmien tekemisestä. Ohjelmien puutteesta ja operatiivisen
ohjauksen puutteesta johtuen asuntopolitiikka oli selvityksen mukaan
määräytynyt enemmän valtion talouden menokehyksen ja budjettiratkaisujen
pohjalta. Tästä on seurannut Fredrikssonin mukaan ”lyhytjännitteinen,
erisuuntainen ja usein sattumanvaraisia ratkaisuja sisältänyt asuntopolitiikka”
(Fredriksson 2000, s. 3-16). Fredrikssonin näkemys asuntopolitiikasta ei juuri
eroa Anneli Junton jo noin parikymmentä vuotta sitten lausumasta
näkemyksestä, että ”asuntopolitiikkaamme on leimannut luja usko yksittäisten ja
irrallisten toimenpiteiden voimaan ratkaista kulloinkin vallitseva asunto-
ongelmien ydin” (Siikanen 1992, 153).
Asuntopoliittisen strategian kuvataan luovan uudenlaisen välineen ohjata
asuntopolitiikkaa. Se on operatiivinen käytäntöön suuntautunut suunnitelma,
joka luo kansallisella tasolla asuntopolitiikan painopisteet ja tavoitteet.
(Fredriksson 2000, s. 3-16.) Strategian keskeisimpiin havaintoihin kuului, että
kasvukeskuksiin oli syntynyt ristiriitainen tilanne asuntomarkkinoille.
Asuntokysyntää olivat nostaneet huomattavasti mm. seuraavat tekijät: 1.
työllisyyden kohentuminen 2. reaalitulojen kasvu 3. asunnon