Satakunta:kotiseutututkimuksia XVII - Pori

Pyynikin harjun geologiaa 239
Kuva 1. Yleiskartta Pyynikin harjusta jatkeineen ja nimistöineen.
Pyynikin harjun absoluuttinen korkeus kasvaa suurin piirtein
kaakosta luodetta kohti. Kangasalla on Vehoniemen harju 135 m,
Keisarinharju 140 m ja Kirkkoharju n. 150 m mpy. (= merenpinnan
yläpuolella). Lentolankankaan tasainen laki saavuttaa n. 160
m:n korkeuden, kun taas Ylöjärven harju on n. 170 m, Pinsiönkangas
173 m ja Hämeenkyrön Ketunkivenkangas n. 180 m mpy.
Harjun suhteellisessa korkeudessa esiintyy sen sijaan suurempia
vaihteluita ja vähemmän säännönmukaisuutta. Harjun matalimmat
kohdat ovat lähes ympäristönsä tasolla. Sitä enemmän
huomiota herättäviä ovat kapeat harjun selät, jotka jyrkkärinteisinä
ja teräväharjaisina kohoavat vesien varsilla. Kangasalan
harjujen ylimmät kohdat ovat 40—60 m ylempänä kuin viereisten
järvien pinnat. Pyynikin laki kohoaa korkeimmillaan 82 m Pyhäjärven
ja 64 m Näsijärven yläpuolelle. Tampereelta länteen maaston
yleinen korkeus kasvaa nopeammin kuin harjun absoluuttinen
korkeus. Harju näyttää siten mataloituvan, Pinsiönkangas on enää
30—40 m ympäristöään ylempänä. Hämeenkyrössä taas Ketunkivenkankaan
laki kohoaa n. 110 m Sarkkilan järven yläpuolelle.
Pyynikin harjun lähiympäristön topografiassa on pantava merkille
pari huomattavaa kallioperän murroslaaksoa, jotka näyttävät
läheisesti liittyvän harjuun. Pitempi näistä jatkuu selvä-