Satakunta:kotiseutututkimuksia XVII - Pori

Kaksi satakuntalaista sanaa 333
taminen on tapahtunut ensisijaisesti 1300- ja 1400-luvulla (ks.
Niitemaa, Hämeen keskiaika s. 380—381), on sortaus-sanan synty
ajoitettava jo varhaiseen keskiaikaan. Ehkä jo pakanuuden ajan
lopulla sana tunnettiin Kokemäenjoen keski- ja yläjuoksun varsilla,
siis sortauksen todennäköisillä synnyinsijoilla, jotka hedelmällisyytensä
vuoksi ovat jo aikaisin tulleet maanviljelyksestä
elantonsa hankkivan väestön kiinteästi asuttamiksi. Tällaisten
maanviljelyksellä elävien asujainten keskuudessa sortaus on voinut
syntyä, elää ja levitä. Se että sanaa ei tavata vanhassa kirjallisuudessa,
johtuu osittain siitä, että sortaus riihityöterminä ei
ole tuttu vanhan kirjakielen niukkasisältöiselle aihepiiristölle,
osittain taas sanan erikoistermin luonteesta, mikä todennäköisesti
on aiheuttanut sanan puuttumisen myös vanhimmista sanakirjoista.
Vasta Lönnrotilla on sanasta maininta: sortaus 'ett riegolf
med halm tili stampning'. Lönnrotilla esiintyy siis sortaus-sanan
merkityksenä alkuperäisenä pitämäni 'lattiallinen olkia silppuja
tehtäessä'. Lönnrot lienee saanut sanan alueilta, joilla yhä vieläkin
tavataan tätä merkitystä, sillä tuskinpa voidaan pitää mahdollisena,
että sortauksella Lönnrotin aikana olisi ollut vain yksi
käyttötapa ja että muut merkitykset olisivat syntyneet vasta
Lönnrotin keruutöiden jälkeen. Voi olla niinkin, että Lönnrotin
aikana mainittua merkitystä tavattiin koko sortaus-alueella muidenkin
sanan käyttötapojen ollessa jo tuttuja.
Sortaus-sanan levinneisyydelle voidaan esittää paralleelisia tapauksia.
Tällaisia ovat mm. sanojen kinu 'veneen keulapuu, peräpuu'
ja karvas 'leikkamiehen vene nuotalla oltaessa (pienempi
kuin nuottavene)' levinneisyysalueet (lisensiaatti Terho Itkosen
suullinen ilmoitus kirjoittajalle). Miksi sortaus-sana ei ole monen
muun yläsatakuntalais- tai yleensä länsisuomalaislähtöisen sanan
esimerkin tavoin levinnyt myös pohjalaismurteiden alueelle, Pohjanmaalle
ja Perä-Pohjolaan? Satakuntalaislähtöisistä pohjalaismurteissakin
tavattavista sanoista ks. esim. Niilo Valosen kirjoitusta
Yläsatakuntalaisia sanoja anastavien elinkeinojen alalta,
Satakunta, kotiseutututkimuksia XIII s. 175—190 ja Veikko Ruoppilan
hehko(nen) jne. 'poikimaton nauta, hieho' -levinneisyyskarttaa,
Kotieläinten nimitykset Suomen murteissa s. 78. Syy on