suomen geologinen kartta geological map of finland - Arkisto.gsf.fi

Kuva 11. Suuri- ja rtinsaslohltareista rnoreenia. hlahnalan
karttalehti, Myllykyla. Valok. J. Ahtiainen.
Fig. 11. Till containing large and nbztndant boulders. 1Mahmln
mn.p sheet, Myllykyla. Photo J. Ahtiainen.
Taulukon perusteella voidaan todeta, etta jo muutamaa kilometria
kaue~npaa tullutta ainesta on alueen moreeneissa sangen vahan. Riippuu
kuitenkin paljon kivilajin ominaisuuksista, kuinka pitkalle se on emakalliostaan
kulkeutunut. Kovaa tuffiittia tavataan moreenissa huomattavasti
runsaammin kuin porfyyrigraniittia ja kiilleliusketta huolimatta siita,
etta tuffiittien osuus kallioperassii on paljon vahiiisempi kuin em. kivilajien.
Porfyyrigraniitti havia& jo 5 km kuljetuksen jalkeen moreenin
kivistosta miltei kokonaan, lohkareissa sit% esiintyy jonkin verran runsaammin.
Helposti kuluvaa kiilleliusketta tavataan Iahella kallioperaesiintymia
suhteellisen runsaasti, inutta jo muutaman kilometrin kuljetuksen jalkeen
on sen maar6 sangen vahainen. Ainoatakaan kiilleliuskelohkaretta ei ole
alueelta tavattu yli 10 km etaisyydella emiikalliostaan.
MEKAANINEN KOKOOMUS
Moreenin mekaanisella kokoomuksella ymmarretaan sen erisuuruisten
rakeiden prosentuaalista osuutta koko moreenin aineksesta. Kaytannollisista
syista otetaan huomioon vain rakeet, joiden lapimitta on alle 20 mm.
Alueella usein luonteenomaiset moreenin raekoot, kivet ja lohkareet, j8avBt
siten nain maaratyn mekaanisen kokoomuksen ulkopuolelle.
Rapautumisen yhteydessa mainittiin, etta louhikot ovat paikoin alueella
erittiiin yleisia. Louhikosta on vain aste-ero lohkaremoreeniin (kuva ll),
jota myos on kaikkialla, missa suurehkoja kallio-moreenialueita esiintyy.
Suuret lohkareet ovat monin paikoin suorastaan maanpintaa hallitsevina
piirteina. Monesti ne pelloillakin ulottuvat ohuiden savikerrostumien lapi
maanpinnalle.