suomen geologinen kartta geological map of finland - Arkisto.gsf.fi

Icuvn. 14. Vaakakerroksellisu~~tta Ta~npereen harjussa.
YlojLrvi, hfik kola.
Fig. 14. Hovizontnl bedding in Tampere esker. Yloj6rvi, Mikkola.
6.5 % alueen maapinta-alasta. Katkonaista harjujaksoa voidaan seurata
Lempaalan, Vesilahden ja Riimsoon karttalehdilla.
Yleisin glasifluviaalisen aineksen kasaantumismuoto alueella on harju.
Naista huomattavin on edella mainittu alueen pohjoisosan poikki kulkeva
harju, jota tassa kutsutaan Tampereen harjuksi.
Tampereen harju on varsin mahtava muodostuma. Sen rinteet ovat
paikoin sangen jyrkkia, esim. Tampereen Pyynikilla, paikoin taas harju
on loivarinteinen, kuten Ylojarven kirkolta lanteen.
Suurimman absoluuttisen korkeutensa Tampereen harju saavuttaa
llnnessa, miss& sen korkeimmat kohdat kohoavat 176 m mpy. Harjun
suhteellinen korkeus on taas suurin Tampereella, missa Pyynikin harjun
korkein kohta kohoaa jyrkkarinteisena 82 rn Pyhajarven ja 64 m Nasijarven
pinnan ylapuolelle. Naista arvoista harjun suhteellinen korkeus vahenee
seka lanteen etta itaan, koska ymparjston absoluuttinen korkeus kasvaa
nopeammin kuin harjun.
Paitsi harjuna esiintyy glasifluviaalista ainesta Tampereen harjujaksossa
myos vahaisina kuoppa-kumpualueina seka lakitasanteina. Naiden levinneisyys
on esitetty kuvassa 32.
Laajimmat kuoppa-kumpu-alueet ovat harjun lantisessa osassa, Ylojarven
kirkolta lanteen. Suurimmat kuopat ovat 25-30 m syvia.
Lakitasanteita on samoilla paikoilla kuin kuoppa-kumpu-alueitakin.
Laajin tasanne sijaitsee alueen itareunassa, missa se Lentolankankaan