Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
1.4.4 Hautausmaa kylmän sodan politiikan näyttämönä<br />
Saksa <strong>ja</strong>kautui toisen maailmansodan jälkeen kahtia, <strong>ja</strong> Halbe jäi DDR:n puolelle.<br />
DDR:n <strong>ja</strong> Saksan liittotasavallan väliset ideologiset erot olivat suuria, eikä ollut<br />
yllättävää, että keskustelu Saksan suurimmasta sotilashautausmaasta oli vahvasti<br />
politisoitua. DDR:n länsivastaisessa propagandassa hautausmaata käytettiin muun<br />
muassa julisteissa, joissa Länsi-Saksan silloista johtoa nimitettiin eilispäivän<br />
murhaajiksi, <strong>ja</strong> hautausmaalla lepääviä vainajia vallanpitäjien sotilaallisten <strong>ja</strong><br />
monopolististen halujen vuoksi kuolleiksi uhreiksi.<br />
DDR oli suhteessa saksalaisiin sotavainajiin puun <strong>ja</strong> kuoren välissä. Sen ideologiaan<br />
kuului vahva neuvostomyönteisyys, <strong>ja</strong> puna-armei<strong>ja</strong>n uhraukset olivat myös sille<br />
sankariteko. Puna-armei<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Wehrmacht olivat kuitenkin olleet vihollisia sodassa.<br />
DDR:ssä otettiinkin käyttöön näkökulma, jonka mukaan tavalliset saksalaiset olivat<br />
kaatuneet oman <strong>maan</strong>sa kansallissosialistisen diktatuurin uhreina. Omia kaatuneita ei<br />
kuitenkaan voitu juhlistaa yhtä näyttävästi kuin neuvostoarmei<strong>ja</strong>a. Wehrmachtin<br />
merkitys pysyi kuitenkin kiistanalaisena; vuonna 1976 DDR:n ulkoministeri Lothar<br />
Bolz kielsi erään hautojen kunnostustoimenpiteen, koska se olisi voitu nähdä<br />
”natsistisen Wehrmachtin glorifioimisena” (Mückler & Hinderlich 1997: 59).<br />
Halbessa oli taistellut <strong>ja</strong> haudattu myös natsipuolueen alaisen aseellisen siiven Waffen-<br />
SS:n sotilaita. Heidän katsottiin kuuluneen fasistiseen hallintoon <strong>ja</strong> olevan ”tavallisten”<br />
Wehrmacht-sotilaiden kanssa eri ryhmää. Waffen-SS:n sotilaita ei kuitenkaan voitu<br />
erottaa helposti armei<strong>ja</strong>n sotilaista, koska nämä olivat usein tahallisesti tuhonneet<br />
sotilaspassinsa <strong>ja</strong> tuntolevynsä vangitsemisen uhatessa. Uudelleenhautauksissa esiintyi<br />
selvää vastentahtoisuutta siirtää Halbeen kenttähauto<strong>ja</strong>, joiden tiedettiin sisältävän<br />
myös SS-miehiä (Mückler & Hinderlich 1997: 41). DDR teki vuonna 1971 päätöksen,<br />
jonka mukaan SS-miesten haudat otetaan sen hallintaan, mutta ei erityisemmin merkitä.<br />
Jotkin haudoista on merkitty tuntemattomiksi, vaikka haudatun nimi onkin tiedossa <strong>ja</strong><br />
löytyy asiakirjoista (Mückler & Hinderlich 1997: 46). Vaikka vainajien<br />
länsisaksalaisille omaisille myönnettiinkin matkustuslupia hautausmaalle, SS-sotilaiden<br />
omaisilta ne evättiin (Mückler & Hinderlich 1997: 63).<br />
8
Change language