Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
3.3.2.1 Ikonologian kritiikki<br />
Ikonografista metodia on kritisoitu sen subjektiivisuudesta <strong>ja</strong> spekulatiivisuudesta, eli<br />
epäluotettavuudesta. Panofsky ei ollut kiinnostunut taiteen sosiaalihistoriasta vaan<br />
korosti kuvan ”olennaisen merkityksen” löytämistä määrittelemättä kuitenkaan, kenen<br />
merkityksestä oli kyse. Menetelmää on syytetty sosiaalisen kontekstin puutteesta <strong>ja</strong><br />
pyrkimyksestä löytää aina piilomerkityksiä; kuvat eivät aina ole allegorisia eikä<br />
kätkettyjä viestejä välttämättä ole (Burke 2001). Hermeneuttisten <strong>ja</strong> semioottisten<br />
menetelmien heikkoutena kriitikoiden mielestä on niiden vaillinainen teoriapoh<strong>ja</strong>:<br />
tutki<strong>ja</strong> keksii itse piilevät rakenteet sen si<strong>ja</strong>an, että löytäisi <strong>ja</strong> pal<strong>ja</strong>staisi ne tekstistä<br />
(Flowerdew & Martin 2005: 245).<br />
3.3.3.2 Ikonologian vaihtoehdot<br />
Burken mukaan ikonografiselle metodille on olemassa kolme vaihtoehtoista<br />
tulkinnallista menetelmää: psykoanalyysi, strukturalismi/semiotiikka sekä taiteen<br />
sosiaalihistoria (2001: 169-183). Psykoanalyysissä kuvasta pyritään löytämään<br />
alitajuiset symbolit <strong>ja</strong> assosiaatiot. Kuvan, tai maiseman, tuotta<strong>ja</strong>n asenteet <strong>ja</strong> arvot<br />
hei<strong>ja</strong>stuvat kuvaan, josta ne voidaan psykoanalyysillä löytää. Kuvien tulkinnassa<br />
psykoanalyysi on spekulatiivisuudessaan ristiriitainen lähestymistapa: alitajunta kyllä<br />
projisoituu kuviin, mutta sen tulkinnasta ei voida saada luotettavia tuloksia, varsinkin<br />
jos kuvan tuottanut taiteili<strong>ja</strong> on jo kuollut.<br />
Antropologi Claude Lévi-Strauss <strong>ja</strong> kriitikko Roland Barthes toivat 1950- <strong>ja</strong> 60-luvuilla<br />
kuvien tulkinnassa tunnetuksi strukturalistisen lähestymistavan (Burke 2001).<br />
Semiotiikkanakin tunnettu lähestymistapa näkee tekstin tai kuvan merkkien<br />
järjestelmänä. Merkki koostuu merkitystä, eli merkin tarkoittamasta ilmiöstä tai asiasta,<br />
<strong>ja</strong> merkitsijästä, eli ilmiötä tai asiaa kuvaavasta käsitteestä tai symbolista (Rose 2001:<br />
79). Merkkien järjestelmästä muodostuu kieli, joka sisältää narratiivin elementit,<br />
yhtäläisyydet <strong>ja</strong> vastakkainasettelut. Myös poissaolevat elementit ovat tulkinnassa<br />
tärkeitä. Strukturalisteille on oleellista kuvan elementtien suhde toisiinsa, kun taas<br />
Panofskyn ikonologiassa sitä oli yksittäisen elementin purkaminen <strong>ja</strong> tulkinta.<br />
Taiteen sosiaalihistorian feministinen lähestymistapa korostaa kuvan <strong>ja</strong> merkitysten<br />
sosiaalista kontekstia <strong>ja</strong> kysyy usein, kenelle kuva oli alun perin tarkoitus esittää <strong>ja</strong><br />
33
Change language