Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2 Teoria <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuus<br />
2.1 Maantiede <strong>ja</strong> maisema<br />
2.1.1 <strong>Maisema</strong><strong>maan</strong>tieteen kehitys<br />
<strong>Maisema</strong>n perinteinen määritelmä on ollut olla tietty, jollakin tavoin ra<strong>ja</strong>ttu osa <strong>maan</strong><br />
pintaa. <strong>Maisema</strong> määrittyy ainoastaan ihmisen kokemuksen kautta, eikä maisemaa näin<br />
ollen voi olla olemassa ilman koki<strong>ja</strong>a (Cosgrove 1998: 13.) Denis E. Cosgrove näkee,<br />
että <strong>maan</strong>tieteellisen tiedon luonne on visuaalinen, <strong>ja</strong> maisemasta tulee tällöin<br />
luonnollinen <strong>ja</strong> keskeinen käsite tälle tutkimustraditiolle (1998: 31, 2008: 1). Cosgrove<br />
perustelee näkemystään <strong>maan</strong>tieteen visuaalisuudesta <strong>maan</strong>tieteen ensimmäisellä<br />
tehtävällä: löytöretkien a<strong>ja</strong>n tutkimus- <strong>ja</strong> raportointimatkoilta saatu aineisto oli pääosin<br />
kuvailevia silminnäkijätodistuksia, <strong>ja</strong> niinpä <strong>maan</strong>tieteen olemus perustuu näköaistilla<br />
havaittaviin seikkoihin (2008: 5-6).<br />
<strong>Maisema</strong>n käsite oli alun perin esteettinen (Cosgrove 1998: 1). <strong>Maisema</strong>a käytettiin<br />
kuvaa<strong>maan</strong> viljeltyä, tuottavaa maata tai <strong>maan</strong>käytön materialistista esittämistä<br />
(Cosgrove 1998: xxix, 2008: 1) tai alueellisesti tyypillisten kasvillisuustyyppien<br />
presentaatioina (Burke 2001: 42). Nykyään maisema on tieteidenvälinen käsite, jota<br />
käytetään muun muassa taidehistoriassa, kir<strong>ja</strong>llisuudessa <strong>ja</strong> arkkitehtuurissa. <strong>Maisema</strong>n<br />
merkitys tallentavana <strong>ja</strong> historiallisesti muuttuvana prosessina on kuitenkin yleisesti<br />
tunnustettu, vaikka käsitteen tulkinta ei olekaan yksiselitteinen (Hännikäinen 2010: 17).<br />
<strong>Maisema</strong><strong>maan</strong>tieteellä oli oma merkityksensä 1900-luvun alussa <strong>maan</strong>tieteen<br />
itsenäistymisessä <strong>ja</strong> identifikaatiossa (Granö 1998). Carl Sauerin <strong>Maisema</strong>n morfologia<br />
(1925) <strong>ja</strong> J.G. Granön Puhdas <strong>maan</strong>tiede (1930) olivat ilmestyessään alaa mullistavia<br />
perusteoksia maisemasta <strong>maan</strong>tieteellisenä tutkimuskohteena. Sauerin teoksen myötä<br />
maisema vakiintui keskeiseksi käsitteeksi <strong>ja</strong> subjektiksi <strong>maan</strong>tieteilijöille <strong>ja</strong> sai nämä<br />
tarkastele<strong>maan</strong>, miten maisema hei<strong>ja</strong>stelee <strong>ja</strong> symboloi tietyn paikan kulttuurisia<br />
ideoita <strong>ja</strong> aktiviteettejä (Flowerdew & Martin 2005: 253). Granö näki aluksi maiseman<br />
näkyvänä kaukoympäristönä, jolla ei ollut taiteellista arvoa eikä henkistä sisältöä<br />
(Kar<strong>ja</strong>lainen 1996: 9-10). Granöläinen maisema<strong>maan</strong>tiede koki kuitenkin muutoksen<br />
deduktiivisesta, analyyttisesta pinnanmuotojen kuvaamisesta kohti induktiivisen<br />
11
Change language