Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tapahtuma, jota vasten <strong>ja</strong>tkossa peilattaisiin muita tragedioita. Euroopan integroituessa<br />
1900-luvun jälkipuoliskolla on holokaustin käsittelystä tullut myös pääsyvaatimus<br />
Euroopan hallinnolliseen ytimeen: avoin <strong>ja</strong> perusteellinen tilinteko oman menneisyyden<br />
kanssa on ollut eurooppalaisille valtioille perusedellytys yhteiseurooppalaisen<br />
identiteetin luomisessa (Stokholm Banke 2010).<br />
Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet Yhdysvaltain johdolla julistivat, että<br />
saksalaisessa kansanluonteessa on oltava jotakin perustavanlaatuisesti vialla, koska<br />
sotarikokset olivat ylipäätään voineet tapahtua. Käynnistyi denatsifikaatioksi kutsuttu<br />
prosessi, jossa natsismin a<strong>ja</strong>n merkit <strong>ja</strong> symbolit tuli kir<strong>ja</strong>imellisestikin poistaa Saksan<br />
julkisesta elämästä <strong>ja</strong> maisemasta. Jürgen Habermasin mukaan voidakseen <strong>ja</strong>tkaa<br />
eteenpäin sotarikosten jälkeen saksalaisten tuli ensin nähdä itsensä epänormaaleina,<br />
jotta normaaliksi tulo voisi käynnistyä (Moses 2007: 152). Denatsifikaatio oli<br />
malliesimerkki kollektiivisesta unohtamisesta, eli damnatio memoriaesta, eli siitä, mitä<br />
Kenneth E. Foote kutsuu paikan ”hävittämiseksi” (taulukko 1). Vanhan hallinnon<br />
rakenteet <strong>ja</strong> symbolit tuhottiin näyttävästi, millä tehtiin selväksi, että uusi aika oli<br />
alkanut. Samanlaista kehitystä nähtiin myös kylmän sodan jälkeisessä Itä-Euroopassa,<br />
kun vapautuneet kansat poistivat kilpaa Leninin <strong>ja</strong> Stalinin patsaita julkisilta paikoilta.<br />
Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien myötä liittoutuneiden näkemys koko kansan<br />
yhteisestä syyllisyydestä vaihtui rikollisten tarkkaan määrittelyyn, mikä johti lopulta<br />
tavallisen kansan ”armahtamiseen” (Fulbrook 1999: 50-51).<br />
Tavallisten saksalaisten sotilaiden rinnalla sotineisiin fasististen järjestöjen, kuten<br />
Waffen-SS:n sotavainajiin suhtautuminen oli molemmissa Saksoissa vaikeaa. DDR<br />
lin<strong>ja</strong>si, ettei fasististen järjestöjen jäsenillä ole oikeutta hautoihin eikä niillä<br />
vierailijoihin. Kun Yhdysvaltain presidentti Reagan vieraili Bitburgissa vuonna 1985,<br />
liittokansleri Helmut Kohl kutsui hänet sovinnon eleenä käymään myös läheisellä<br />
Kolmeshöhenin sotilashautausmaalla, jonne oli 2000 Wehrmacht-sotilaan lisäksi<br />
haudattu 49 SS-miestä. Käynnillään Reaganin oli tarkoitus symbolisesti antaa anteeksi<br />
Länsi-Saksalle <strong>ja</strong> vahvistaa maiden välistä sidettä, sekä denatsifioida SS-vaina<strong>ja</strong>t, koska<br />
elossa selvinneet SS-miehetkin oli pyritty integroi<strong>maan</strong> takaisin yhteiskuntaan<br />
(Fulbrook 1999; Amstutz 2005). Kun tieto SS-miesten haudoista levisi, kriitikot<br />
näkivät ne pahan symboleina, <strong>ja</strong> juutalaisjärjestöt ilmoittivat, etteivät ne koskaan antaisi<br />
16
Change language