Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Nissinen_Maisema muisti ja maan povi.pdf - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
nimeä ei vain satuta tietämään. Tämä on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista<br />
ilmiöistä Halbessa. Hännikäinen viittaa Laynen (2006) käsitykseen nimen tärkeydestä<br />
länsimaisissa hautamuistomerkeissä (Hännikäinen 2010). Nimi on yksilölle vahva<br />
identiteetin luo<strong>ja</strong>, mutta tuntemattomien sotilaiden identiteetistä ei tiedetä mitään, ei<br />
edes nimeä. Kenties sen vuoksi sotilaat on päätetty haudata yksittäisiin hautoihin tai<br />
pieniin yhteishautoihin, jotta heistä säilyisi edes pieni osa jälkipolville oman hautakiven<br />
muodossa, vaikkei siihen olekaan nimeä kir<strong>ja</strong>ta.<br />
Haskinsin mukaan perinteisen patrioottisen muistamisen <strong>ja</strong> yksityisen suremisen välillä<br />
on usein jännitteitä (2012: 97). Jännite näkyy esimerkiksi siinä, kuinka omaiset<br />
saattavat personoida sotilaan haudan tuodakseen hänen yksilöllisyyttään paremmin<br />
esille lukuisten identtisten hautojen joukosta. Halbessa tätä personointia on yhä<br />
näkyvillä. Virallisen tunnustuksellisuuden puute on saanut omaiset pystyttämään itse<br />
pieniä ristejä haudoille tai jättämään niille uskonnollisia muistoesineitä. Vaina<strong>ja</strong>n<br />
persoonan <strong>ja</strong> omantunnon korostaminen tekee menetyksistä konkreettisemman myös<br />
tuntemattomille kävijöille, koska se herättää ymmärtämään, että suurikin armei<strong>ja</strong><br />
koostuu yksilöllisistä ihmisistä, joilla on oma historiansa.<br />
5.5 Aika vs. tila<br />
Kongin mukaan hautausmaat ovat kansakunnan konstruktioita (1999: 5). Kansakunnan<br />
kaikki jäsenet päätyvät ennemmin tai myöhemmin pääasiassa hautausmaille. Halben<br />
hautausmaa ei ole syntynyt a<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> sukupolvien vieriessä, mutta senkin voidaan a<strong>ja</strong>tella<br />
olevan poikkileikkaus siitä kansakunnasta, jota se syntyhetkellään edusti.<br />
Eräs kiinnostava piirre Halben hautausmaassa liittyy juuri a<strong>ja</strong>n vaikutuksiin. Historia<br />
käyttää virallista a<strong>ja</strong>nlaskua etenemiseensä, mutta <strong>muisti</strong> ei (Koshar 2000). Yleensä<br />
hautausmaat kehittyvät kronologisessa a<strong>ja</strong>ssa läpi yhteisön historian <strong>ja</strong> menneisyyden<br />
hei<strong>ja</strong>staen muuttuvaa yhteiskuntaa. Koska Halbe on sotilashautausmaa, on sinne sen<br />
si<strong>ja</strong>an vangittu yksi hetki, yksi tapahtuma historiassa. Hetki ei muutu eikä vaihdu,<br />
koska se on jo tapahtunut <strong>ja</strong> ankkuroitunut historian virtaan. Huolimatta siitä, että<br />
kaikki Halben vaina<strong>ja</strong>t ovat kuolleet jo 1940-luvulla, muuttuu hautausmaa silti a<strong>ja</strong>ssa <strong>ja</strong><br />
tilassa. Tässä kehityksessä kuvaan astuu lineaarinen aika, jota pitkin maailmanhistoria<br />
matkustaa. Geopoliittinen todellisuus on pidätellyt Halben kehitystä, <strong>ja</strong> onkin erittäin<br />
70
Change language