VÃ¤estÃ¶liitto 3â¢2012 Kunnallisvaalit 2012: mihin vÃ¤hÃ¤t rahat ...

More documents

Recommendations

Info

Valtaosa suomalaisista pojista voi erinomaisen hyvin. He kasvavat ja kehittyvät, käyvät kouluja ja oppivat elämään sovussa itsensä ja muiden kanssa. Huolta ja murhetta tuottaa poikien pieni vähemmistö, joka ei tahdo löytää paikkaansa aikuisten maailmasta. He vähät välittävät yhteisistä säännöistä, rikkovat ja tuhoavat, satuttavat itseään ja muita. Monet kääntyvät itseensä, jättäytyvät kokonaan sivuun, syrjäytyvät. Usein tähän poikajoukkoon kasautuu huomattava määrä yhteiskunnan huono-osaisuutta: köyhyyttä, päihteitä, mielenterveysongelmia, kouluttamattomuutta, työttömyyttä, rikollisuutta, itsetuhoa. ”Näillä pojilla ei ole järkevää tekemistä eikä suuntaa olemiselleen. Heillä ei ole aikuista, joka opastaisi, ohjaisi ja välittäisi. Yksin tai kavereiden kanssa he päättävät, mikä on tärkeää. Mieleen voi tulla kaikenlaista, kun ei ole aikuista pohtimassa tai valvomassa, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei”, sanoo hankekoordinaattori Mika Lehtonen Väestöliitosta. Hän muistuttaa, että aikuisen puutteesta kärsivät myös monet muutoin hyväosaiset pojat. Väestöliiton Poikien Puhelimessa Lehtonen ja palvelukehittäjä Miguel Reyes kuuntelevatkin liian usein teini-ikäisiä poikia, joiden vanhemmat tarjoavat yhdessäolon sijaan rahaa. ”Poikien suurin ongelma on yksinäisyys. He eivät koe kuuluvansa mihinkään, heillä ei ole ketään. Kukaan ei kerro pojille, että he ovat hyviä ja pärjäävät kyllä elämässä”, Lehtonen kuvaa. Ilman läheistä aikuista pojat eivät opi tuntemaan itseään eivätkä toimimaan muiden kanssa. He eivät opi sosiaalisia taitoja, kuten keinoja kohdata elämässä vääjämättömiä murheita, ruhjeita ja muita pettymyksiä. ”Taitoja ei opi, jos ei ole ketään, jonka kanssa opetella ja jolle osoittaa pettymystään. Ei niitä noin vain itsekseen opi”, Lehtonen sanoo. ”Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat pojat, jotka eristäytyvät muusta maailmasta tietokoneen ääreen. Kun pari vuotta viettää kybertodellisuudessa omassa huoneessaan, kynnys toisen ihmisen kohtaamiseen nousee äärimmäisen korkeaksi”, Reyes toteaa. ”Netistä voi tilata kaiken pizzasta lähtien, joten pojat alkavat kuvitella, etteivät he tarvitse ihmistä mihinkään. Tai ettei heitä tarvita mihinkään.” Pojat tekevät, eivät puhu Myös tytöt jäävät elämässään usein vaille opastavaa, ohjaavaa ja välittävää aikuista. Silti he näyttävät kasvavan ihmisiksi poikia jouhevammin. Miksi tytöt sitten oppivat ihmissuhdetaitoja poikia helpommin? ”Tytöillä on usein yksi hyvä ystävä, jonka kanssa he jakavat ajatuksia itsestään. He saavat sillä tavoin mallia kaveri- ja ystävyyssuhteiden rakentamiseen. Pojat taas hengailevat enimmäkseen porukassa, eivät kahdestaan. Porukassa puhutaan yleisistä asioista, ei omasta itsestä”, vastaa toisen vuoden lukiolainen Pyry Polamo Vantaalta. Hän on huomannut, kuinka poikien maailmassa keskusteleminen tulkitaan helposti valittamiseksi ja muiden vaivaamiseksi. Ahdistavalla hetkellä turvaudutaan puhumisen sijasta fyysiseen tekemiseen tai päihteisiin. ”Tavoitteena on, että ajatukset siirtyvät toisaalle sen sijaan, että ne selkiytyisivät.” Muutoinkin pojat saavat ilmaista itseään rajatummin kuin tytöt, Polamo pohtii. Hän ei esimerkiksi yläastevuosiltaan muista ainoatakaan tanssivaa poikaa. ”Pojat pelaavat jalkapalloa tai jääkiekkoa sen sijaan, että harrastaisivat teatteria tai kirjoittamista. Pojat eivät pääse toteuttamaan itseään taiteissa, kun taas tytöt voivat tehdä hyväksytysti molempia. On helpompaa olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika.” Polamo selittää poikien ajattelua ja toimintaa ryhmän paineella. Jo päiväkodissa pojat oppivat, että poika ei itke eikä ainakaan leiki nukeilla. ”Pojilla on ehkä tyttöjä suurempi tarve kuulua muottiin. Koulussa he seuraavat yleistä agendaa, jotta heitä ei kiusattaisi ja syrjittäisi. Kukaan ei halua joutua muiden silmätikuksi.” Isänsä lisäksi mallia pojat hakevat mediasta, joka palvoo jämäköitä miesurheilijoita. Myös äiti antaa vihjettä siitä, millä avuilla tosimies pärjää elämässä. Varsinkin homottelu on helppo keino ojentaa erilaisia poikia. ”Pojat saavat kuulla olevansa homoja, jos tekevät jotain tyttömäistä. Tai että vain homot itkevät ja valittavat”, Polamo sanoo. Pojat kehittyvät viiveellä Poikien erityisyyttä selittää osaksi se, että he kypsyvät fyysisesti eri tahtia tyttöjen kanssa. Yhdeksännen luokan lopussa tytöt voivat olla ulkoisesti valmiita naisia, kun taas pojat vasta käynnistelevät murrosikäänsä. Samaan aikaan tytöt osaavat luontevasti käsitellä itsessään tapahtuvia muutoksia, kun taas pojat vaikenevat tai etsivät vastauksia kavereiltaan ja internetistä. Ilman selittävää aikuista lopputulemana on useimmiten valtava hämmennys ja ahdistus. ”Pojat saavat internetistä paljon tietoa, jonka kanssa he jäävät yksin. He ovat hädissään, kun kukaan ei kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Osa kasvattajista tuntuu ajattelevan, että 10 • Pari&Perhe • 3 • 2012 10
pojat hallitsevat maailmansa, eikä siellä tarvita aikuista”, Mika Lehtonen sanoo. ”Isommat pojat kasvattavat pienempiään varsinkin seksiin ja väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Varsinkin nettipornon katsomisessa ryhmän paine on massiivinen. Poikien on todella vaikea sanoa porukassa, etteivät he halua katsella pornoa.” Myös poikien aivot kehittyvät viiveellä. Ongelmia se tuottaa muiden muun muassa peruskoulun päätösvaiheessa, jolloin heidän pitäisi tyttöjen tavoin olla riittävän kypsiä päättämään tulevaisuuden koulutusvalinnoistaan. Ilman aikuisen tukea tilanne voi koitua pojille kohtalokkaaksi varsinkin, jos heidän lukuhalunsa eivät ole kummoisia. ”Aikoinaan koulun kykeni suorittamaan vasemmalla kädellä ja silti saattoi päätyä päättäjätason johtajaksi. Nyt kilpailu on kova. Jos jo alkuvaiheessa putoaa kyydistä, ei välttämättä pääse enää mihinkään,” Miguel Reyes sanoo. Tilastot tukevat Reyesin ennustetta, ja vuonna 2010 kaksi kolmesta peruskoulun jälkeen ilman koulutusta jääneestä nuoresta oli juuri poikia. Välittämisen mittarit uusiksi Mitä sitten pitäisi tehdä? Pyry Polamon mielestä pojat voisivat oppia, että on hyväksyttyä puhua omista asioistaan ja myös huolistaan. ”Se vähentää ahdistusta, jota myöhemmin joudutaan korjaamaan ammattiavulla.” Polamon omat vanhemmat ovat kehottaneet häntä kertomaan heille murheistaan. ”Olen myös oppinut kannustamaan kavereita puhumaan. On tärkeää, että lähipiirissä on joku, joka kuuntelee. Sillä tavoin puhumisen malli leviää.” Polamon mielestä puhuminen myös syventää ihmissuhteita. ”Suomessa ihmisten välinen luottamus on hyve. Siksi luottamuksen määrää voisi mitata sillä, kuinka paljon kykenee puhumaan ja toista kuuntelemaan.” Kaikilla ei ole kuitenkaan vanhempia, jotka jaksavat tai edes välittävät kiinnostua pojistaan, Polamo tietää. ”Liian monen vanhemman välittämisen mittari on se, kuinka paljon he tarjoavat lapsilleen materiaa. Urakeskeisessä perheessä vanhemmat lähtevät omille teilleen. Vähemmilläkin varoilla voisi tarjota läsnäoloa.” Myös Mika Lehtonen ja Miguel Reyes toivovat, että vanhemmat viitsisivät viettää tavallista arkea poikiensa kanssa: olla vain, jutella, kuunnella. Jos he eivät siihen syystä tai toisesta kykene, yhteiskunnalta on liiettävä apua jaksamiseen. Koulukin tarvitsee lisää resursseja, jotta opettajat selviävät luokissaan ja oppilashuolto omasta tontistaan. Usein juuri koulusta voi löytyä pojille ne aikuiset, jotka paneutuvat heidän elämäänsä. ”Silti jos kouluterveydenhoitajalla on pojalle vain viisi minuuttia aikaa, niin ei siinä päästä tutustumista pitemmälle. Tärkein asia ei ehdi tulla edes puheeksi”, Lehtonen sanoo. Kunnallisvaalit 2012 Nuoret Aikuiset kuulolle Pojat tarvitsevat myös muita paikkoja, joissa on aikuisia läsnä ja tarvittaessa kuulolla. Esimerkiksi Vantaalla Mikkolan nuorisotilaan poikien on helppo tulla tekemään ja siinä ohessa puhumaan omista asioistaan. Talon kävijöistä kaksi kolmesta on juuri poikia, useimmat maahanmuuttajataustaisia. ”Pojat tiedustelevat jatko-opiskelusta, työnhausta ja ansioluettelon kirjoittamisesta. Joidenkin nuorten on helpompi puhua omista asioistaan nuorisotilassa kuin kotona, jossa elämä voi olla hektistä: on vuorotyötä ja muuta”, sanoo nuorisotyöntekijä Kati Järvinen. Pojat viettävät paljon aikaa nuorisotilassa, jossa työntekijät oppivat lukemaan jo ovensuussa heidän mielialojaan. ”Suurin osa tytöistä sanoo suoraan, että heillä on ongelma ja tarvitsevat siihen apua. Pojilla taas voi pingismaila lentää herkästi, jos peli ei suju. Heidän kanssaan on työstettävä aggressiivisia tunteita. Tekeminen auttaa kuitenkin luomaan puheyhteyden ja siten mahdollisuuden keskustella monistakin asioista. Jos heti ei ole mahdollista keskustella, sovimme toisen ajankohdan”, Järvinen sanoo. Järviselle pojat – ja nuoret yleensä – ovat ennen kaikkea voimavara. Hänen mielestään yhteiskunta voisi suhtautuaa nuoriin kaikin tavoin myönteisemmin. ”Jokaisella nuorella on oma lähtökohtansa. Paljon on itsestään kiinni, mutta nuori tarvitsee aikuisen tukea tilanteissa, joissa hänellä ei ole omaa taitoa ja voimaa. Silti nuoret tekevät, kun heille antaa mahdollisuuden.” 11 Pari&Perhe • 3 • 2012 • 11
Page 1 and 2: Väestöliitto 3•2012 Kunnallisva
Page 3 and 4: Kunnallisvaalit 2012 4 6 9 12 14 18
Page 5 and 6: Kunnallisvaalit 2012 Tutustu Väest
Page 7 and 8: Kunnallisvaalit 2012 Väestöliiton
Page 9: Kunnallisvaalit 2012 Nuoret Kunnall
Page 13 and 14: Useimmat meistä pitävät hyvää
Page 15 and 16: Alaikäiset, ilman huoltajaa saapuv
Page 17 and 18: me tai puhuimme puhelimessa tulkin
Page 19 and 20: väestöliiton kotisisar väestöli
Page 21 and 22: lähtee vanhemmista toisilleen jo n
Page 23 and 24: “Meillä lapsen saamiseen ei riit
Page 25 and 26: ”Aids on yhteiskunnallinen ongelm
Page 27 and 28: Kolumni • Miila Halonen - kirjoit
Page 29 and 30: Ajankohtaista Väestöliitto aloitt
Page 31 and 32: Murkkumanuaali - tietoa ja vastauks

VÃ¤estÃ¶liitto 3â¢2012 Kunnallisvaalit 2012: mihin vÃ¤hÃ¤t rahat ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?

VÃ¤estÃ¶liitto 3â¢2012 Kunnallisvaalit 2012: mihin vÃ¤hÃ¤t rahat ...