<strong>Kunnallisvaalit</strong> <strong>2012</strong> Maahanmuuttajat • Teksti Mia Hemming • KuvaT Timo Raunio Hashim Rezai tuli 14- huoltajiaan Suomeen 14 • Pari&Perhe • 3 • <strong>2012</strong> 14
Alaikäiset, ilman huoltajaa saapuvat turvapaikanhakijalapset ovat turvattomia, yksinäisiä ja pelokkaita. Lisäksi turvapaikka- ja perheenyhdistämishakemusten pitkät käsittelyajat aiheuttavat heille epätietoisuutta ja huolta. <strong>Kunnallisvaalit</strong> <strong>2012</strong> Väestöliiton tavoitteet • Kotoutumispalveluihin verkostoja, joissa kaikkien perheenjäsenten tarpeet huomioitu tasapuolisesti. • Suomen- tai ruotsinkielen kurssitarjonta osallistujien tarpeita vastaavaksi, eri elämäntilanteet huomioivaksi ja opintoihin ja työelämään kytketyksi. • Lasten oman äidinkielen taitoa tuettava jo varhaiskasvatuksessa • Monikulttuurisuus osaksi sosiaali- ja terveysalan perus- ja jatko-opintoja • Asuinalueet monimuotoisiksi ehkäisemään sosiaalisten ongelmien kasaantumista Hashim Rezai muistaa, että uhka palautuksesta Kreikkaan oli kaikkein vaikein tilanne pitkän turvapaikkaprosessin aikana. ”Minulta oli Kreikassa otettu sormenjäljet, ja jotenkin niiden perusteella sanottiin, että minut voidaan sinne palauttaa. Se oli shokki, sillä Kreikassa oli vaikeaa monin tavoin ja poliisit olivat väkivaltaisia”, Rezai kertoo. Rezai kertoo, että isänsä päätti Afganistanissa talebanien noustua valtaan, että heidän oli jätettävä kotimaansa. Rezai joutui eroon perheestään pakomatkalla Turkissa. Kreikasta salakuljettajat toivat hänet Suomeen vuoden 2008 alussa. Rezai oli tuolloin 14-vuotias. ”Minä en tiennyt, <strong>mihin</strong> maahan minua oltiin viemässä. Suomi oli salakuljettajien valinta. Minut vain käskettiin eräänä päivänä ulos autosta. Minä sitten kuljin paniikissa Tampereen katuja kysyen ihmisiltä elein jotakin syötävää. Minut ohjattiin lopulta poliisiasemalle. Jonkin ajan päästä saapui tulkki paikalle.” Tulkin välityksellä Rezailta kyseltiin perustietoja. Rezai vastaili ja sanoi haluavansa vain ruokaa. Hän oli hyvin peloissaan ja kertoi, ettei tiedä, missä on ja mitä täällä tekee. ”He kysyivät, haluanko jäädä Suomeen. Vastasin, etten tiedä. Haluan vain perheeni luokse. Tulkki kertoi turvapaikan hakemisesta. Minun piti allekirjoittaa papereita, joita en ymmärtänyt. Kun tulkki lähti, poliisi jatkoi minulle puhumista − enkä ymmärtänyt mitään, mitä hän sanoi. Minua pelotti ja minulla oli paha olo.” 1 Hashmim Rezai sai monien keskustelujen jälkeen tahtonsa läpi ja pääsi maahanmuuttajaluokalta yleisopetukseen. Hänen numeronsa nousivat sen myötä vitosista ja kuutosista kahdeksiksi ja yhdeksiksi. Kun olisi valmis muiden joukkoon, ei pääse Hashim Rezai vietiin poliisiasemalta vastaanottokeskukseen. Siellä oli kolme muuta henkilöä Afganistanista, jotka kertoivat hänelle asioita. ”Alussa en kuitenkaan itse puhunut kenenkään kanssa mitään. Ikävöin vain perhettäni. Makasin sohvalla ja mietin, missä he ovat, ja mitä minä teen täällä. Pysyttelin ensimmäisen kuukauden sisällä. Minua pelotti ja jännitti, mitä minulle tapahtuu. Yritin katsoa välillä televisiota. En jaksanut enkä halunnut lähteä ulos”, Rezai muistelee. Alussa Rezai ei päässyt kouluun. Syyksi hän oli ymmärtänyt, ettei hänellä ollut vielä turvapaikkapäätöstä. Tosin perustuslakivaliokunnan mielestä oikeus maksuttomaan perusopetukseen kuuluu kuitenkin myös kansainvälistä suojelua hakeville lapsille. ”Kävimme suomen kielen kurssilla kaverini kanssa ainoina nuorina. Oli- vuotiaana ilman hakemaan turvaa 15 Pari&Perhe • 3 • <strong>2012</strong> • 15