Lataa tästä tutkintaselostus, pdf-tiedosto, 4,6 Mt

Liite 1
a)
b)
Kuva 1. a) tasaisesti jakautunut lumikuorma, b) toispuoleisesti jakautunut lumikuorma.
Kuvassa 1 esitettyjen perustapausten jakautumien ongelma on, etteivät ne ota huomioon katon
kaltevuutta tai lumen paikallista kinostumista katon harjan läheisyyteen. Ohjeiden mukaan lumen
kinostuminen tulee ottaa muotokertoimessa huomioon, mikäli katolla on erillisiä tuulen virtausta
haittaavia esteitä. Rakennuksen harjaa ei Suomessa ole laskettu tällaiseksi esteeksi (muutoin
kuin kaarikatoilla). Kinostuminen tulee erityisesti ottaa huomioon mm. kattopinnan mitoituksessa.
Lumen keskimääräinen paksuus sortuneen rakennuksen katolla oli enintään noin 45–50 cm, joka
lumesta mitatun tiheyden (310 kg/m 3 ) perusteella vastaa tasaista kuormitusta 140–155 kg/m 2 .
Samaan aikaan muualla Uudellamaalla suoritettujen mittausten mukaan lumen tilavuuspaino katolla
saattoi paikoitellen olla suurempikin, kun taas maan tasolla tehdyt mittaukset antoivat tyypillisesti
pienempiä arvoja, koska lumen katolle kinostuminen aiheutti sen kokoonpuristumista.
Rakennuksen kattorakenteiden kestävyys on mitoitettu ominaislumikuorman arvolla 200 kg/m 2
(ilman osavarmuuslukuja), eli katolla olisi saanut olla lumikuormaa 1,6 x 200 = 320 kg/m 2 . Täten,
lumikuorma yksinään ei voi selittää kyseisen rakenteen sortumaa.