Sisäasiainministeriön kertomus salaisten pakkokeinojen ... - Poliisi

28
myös kytkentäkustannukset jokaisen jatkoluvan mukana. Pelkästään näistä kytkennöistä ja niiden
puruista muodostuu vuosittain satojen tuhansien eurojen kustannukset poliisihallinnolle.
Mahdollisia keinoja poliisihallinnon teleyrityksille maksamien kustannusten alentamiseksi olisivat
mm. kytkentöjen ja niiden purkujen siirtäminen poliisin tehtäväksi, toimintojen ja käytettävien
tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja viestintäviranomaisten velvoittaminen valvomaan
teleyritysten hinnoittelua sekä vahvistamaan käytettävät hinnastot.
Kytkentä- ja purkutoimenpiteet voidaan teknisesti siirtää poliisin virkavastuulla tapahtuvaksi
tehtäväksi, jolloin nämä kustannukset poistuisivat kokonaan. Tämä toimintamalli siirtäisi myös
kaiken vastuun kuuntelukytkentöjen oikeellisuudesta viranomaisille, jolloin valvonta helpottuisi ja
tehostuisi selvästi eikä kytkentöjen tekeminen olisi kiinni teleyritysten työajoista ja
henkilökunnasta. Suorakytkennässä poliisi menettelisi samalla tavalla kuin nykyisinkin eli
toimittaisi tuomioistuimen luvan teleyritykselle. Teleyrityksellä olisi tekninen mahdollisuus valvoa
poliisin suorittamia kytkentöjä. Menetelmä on Euroopassa käytössä useissa maissa.
Viestintäviranomaisten tulisi tehdä selvitys teleyritysten käyttämistä kustannusmalleista ja laatia
yhtenäinen viranomaishinnasto noudatettavaksi telepakkokeinojen korvausasiassa. Yhtenäisellä
hinnastolla voitaisiin kustannuksia alentaa jossain määrin mutta erityisesti korvausten käsittelyyn
käytettävä työ vähenisi merkittävästi.
4.2.5. Pakkokeinolain muutos ja ylimääräistä tietoa koskevat säännökset
Pakkokeinolain muutos (646/2003) tuli voimaan 1.1.2004 alkaen. Muutos aiheutti sen, että enää ei
tarkastella tallennetta ja tietoa erikseen, vaan säännös perustuu yksinomaan käsitteeseen ”tieto”.
Tämä johtaa siihen, että tiedon sisältävää tallennetta tulee käsitellä niiden periaatteiden mukaan,
jotka koskevat ylimääräistä tietoa.
Pakkokeinolain muutoksen yhteydessä uudistetun 5a luvun 13 §:n mukaan ylimääräinen tieto
voidaan hävittää vasta sitten, kun kyseessä oleva rikosasia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty
sikseen. Muutoksella on pyritty varmistamaan se, että rikosasian aineisto olisi tarvittaessa
kokonaisuudessaan käytettävissä oikeudenkäynnissä. Tarkoituksena on muun muassa turvata se,
ettei ylimääräisenä tietona hävitetä epäillyn syyttömyyttä tukevaa aineistoa.
Lainmuutoksen yhteydessä ei lainsäätäjän tarkoitus ole muuttunut sen osalta, miten telekuuntelussa
ja teknisessä kuuntelussa kertynyttä ylimääräistä tietoa voi käyttää rikosprosessissa. Suomessa
todistusoikeuden peruslähtökohtana on vapaan todistelun ja todistusharkinnan periaate.
Ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan ratkaisun tekee vastaisuudessakin tuomioistuin
tapauskohtaisen harkinnan perusteella.
4.2.6. Datan takavarikointi ja tallentaminen
Sisäasiainministeriön poliisiosaston näkemys pakkokeinolakiin tehtävistä muutosesityksistä datan
takavarikoinnin sääntelyn osalta on se, että datan kopioon ei tulisi soveltaa takavarikkosäännöksiä,
tämä kanta on otettu myös ehdotukseen hallituksen esitykseksi. Sääntely mahdollistaa nykyisin
voimassa olevan todistusaineistoa turvaavan menettelyn eli sen, että kopiointi suoritetaan ennen
kuin datana olevaa aineistoa ryhdytään tutkimaan. Koko kopioinnin tarkoituksena on turvata
todistusaineiston eheys ja säilyvyys, jotta aineisto olisi mahdollisimman luotettavaa
oikeudenkäynnissä. Toisaalta poliisin on suhteellisuusperiaatteen rajoittamana pyrittävä sellaisiin
toimenpiteisiin, jotka mahdollisimman vähän aiheuttavat haittaa. Datan kopioinnilla voidaan