Sisäasiainministeriön kertomus salaisten pakkokeinojen ... - Poliisi
Sisäasiainministeriön kertomus salaisten pakkokeinojen ... - Poliisi
Sisäasiainministeriön kertomus salaisten pakkokeinojen ... - Poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
SISÄASIAINMINISTERIÖ<br />
<strong>Poliisi</strong>osasto<br />
<strong>Poliisi</strong>toimintayksikkö<br />
4.3.2004 SM-2004-00912/Ri-2<br />
Sisältää II turvaluokitellun salaisen osion<br />
sivulta 37 alkaen<br />
EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE<br />
SISÄASIAINMINISTERIÖN KERTOMUS SALAISTEN PAKKOKEINOJEN<br />
SEKÄ PEITETOIMINNAN JA VALEOSTON KÄYTÖSTÄ VUODELTA 2003<br />
Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Telefax<br />
PL 26 Säästöpankinranta 2 A Vaihde (09) 16001 (09) 160 42924<br />
00023 VALTIONEUVOSTO 00530 HELSINKI Sähköposti:<br />
etunimi.sukunimi@poliisi.fi
2<br />
SISÄLLYSLUETTELO<br />
1. YLEISTÄ ........................................................................................................................................3<br />
2. TOIMINTAYMPÄRISTÖKUVAUS ...........................................................................................3<br />
3. SALAISET PAKKOKEINOT SEKÄ PEITETOIMINTA JA VALEOSTO ...........................5<br />
3.1. PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA –VALVONTA.........................5<br />
3.1.1. Yleistä.................................................................................................................................5<br />
3.1.2. Rikoksesta epäiltyjen määrä ..............................................................................................6<br />
3.1.3. Vaatimusten ja lupien määrät............................................................................................8<br />
3.1.4. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohdistuminen rikoslajeittain............................................................11<br />
3.1.5. Tutkinnanjohtajien vaikuttavuusarviot ............................................................................12<br />
3.1.6. Syyttäjien vaikuttavuusarviot ...........................................................................................13<br />
3.1.7. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kesto ..................................................................................................15<br />
3.1.8. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä tehdyt ilmoitukset................................................................16<br />
3.1.9. Ylimääräinen tieto............................................................................................................16<br />
3.2. POLIISILAIN MUKAINEN TELEVALVONTA..................................................................17<br />
3.3. POLIISI- JA PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TEKNINEN KUUNTELU.....................18<br />
3.4. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO ......................................................................................20<br />
4. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA SIINÄ ILMENNEET SEIKAT..................22<br />
4.1. YLEISTÄ................................................................................................................................22<br />
4.2. TELEPAKKOKEINOT JA TEKNINEN KUUNTELU.........................................................23<br />
4.2.1. Valvontahavainnot ...........................................................................................................23<br />
4.2.2. Toimenpiteet.....................................................................................................................25<br />
4.2.3. Telepakkokeinoihin liittyvä koulutus................................................................................27<br />
4.2.4. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kustannukset......................................................................................27<br />
4.2.5. Pakkokeinolain muutos ja ylimääräistä tietoa koskevat säännökset ...............................28<br />
4.2.6. Datan takavarikointi ja tallentaminen .............................................................................28<br />
4.3. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO ......................................................................................29<br />
4.3.1. Valvontahavainnot ...........................................................................................................29<br />
4.3.2. <strong>Poliisi</strong>lain muutosehdotuksista ........................................................................................30<br />
5. KANSAINVÄLINEN VERTAILU.............................................................................................31<br />
6. LOPUKSI......................................................................................................................................34<br />
7. SALAINEN OSIO................................... VIRHE. KIRJANMERKKIÄ EI OLE MÄÄRITETTY.
3<br />
1. YLEISTÄ<br />
Tämä sisäasiainministeriön <strong>kertomus</strong> eduskunnan oikeusasiamiehelle käsittää pakkokeinolain<br />
tarkoittaman telekuuntelun ja –valvonnan, teknisen kuuntelun ja teknisen tarkkailun käytön<br />
rangaistuslaitoksissa (PKL 5 a luvun 15 §); poliisilain tarkoittaman televalvonnan, teknisen<br />
kuuntelun ja teknisen tarkkailun käytön rangaistuslaitoksessa (PolL 33 §) sekä peitetoiminnan<br />
käytön (PolL 32 a §) vuonna 2003. Tässä kertomuksessa käsitellään myös valeostoa, vaikka lain<br />
säännökset eivät sinänsä siihen velvoitakaan.<br />
<strong>Sisäasiainministeriön</strong> poliisiosasto on kehittämässä vuosikertomuksen rakennetta ja sisältöä mm.<br />
eduskunnan oikeusasiamieheltä saadun palautteen mukaisesti. Aikaisempiin vuosiin verrattuna<br />
sisäasiainministeriö antaa nyt maaliskuun alussa eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosikertomuksen,<br />
joka kattaa kaikkien lakisääteisten raportointivelvoitteen alaisten <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käytön.<br />
Tämä sisäasiainministeriön vuosi<strong>kertomus</strong> sisältää sekä yleisen osan että salaiseksi turvaluokitellun<br />
osion (Turvaluokka II). Tullin <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä käsitellään tullin antamassa omassa<br />
kertomuksessa, joka on tämän kertomuksen liitteenä (LIITE 1).<br />
Tämän kertomuksen valmisteluun ovat osallistuneet sisäasianministeriön poliisiosastolta<br />
poliisiylitarkastaja Robin Lardot ja ylikomisario Arto Hankilanoja (vastuuesittelijä).<br />
2. TOIMINTAYMPÄRISTÖKUVAUS<br />
Salaiset pakkokeinot ovat lainsäätäjän tarkoittamia keinoja ennalta estää, paljastaa ja selvittää<br />
törkeitä rikoksia laissa määritellyissä tapauksissa. Nämä tiedonhankintakeinot ovat osoittautuneet<br />
tarpeellisiksi ja lukuisissa tapauksissa ainoiksi mahdollisiksi keinoiksi paljastaa ja selvittää törkeitä<br />
rikoksia.<br />
Törkeiden yksittäisten rikosten ja etenkin järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemien törkeiden<br />
monialarikosten paljastaminen ja selvittäminen on kuitenkin käynyt yhä vaikeammaksi, paljon<br />
resursseja vaativaksi ja tutkinta on muuttunut pitkäkestoiseksi johtuen mm. rikollisten<br />
suojautumisesta käytössä olevia tiedonhankinta- ja tutkintamenetelmiä vastaan, tekoihin liittyvistä<br />
kansainvälisistä kytköksistä ja valtioiden rajat ylittävästä yhteistyöstä, tekojen erityisestä<br />
suunnitelmallisuudesta sekä tekijöiden korkeasta järjestäytyneisyyden asteesta. Yhä enenevässä<br />
määrin organisoitua rikollista toimintaa tosiasiallisesti johdetaan Suomen vankiloista ja Suomen<br />
lähialueilta käsin. Korkea järjestäytymisen aste ilmenee monikerroksisina käskyvaltasuhteina ja<br />
aiheuttaa sen, että rikosoikeudellisen näytön saaminen vaikeutuu tultaessa organisaation huipulle<br />
tosiasialliseen johtajaan. Rikollisorganisaatioiden johto luo organisaatiossa työskentelevien ylle<br />
pelon ilmapiirin, jossa jäseniä uhkaillaan hengen tai terveyden menettämisellä mikäli he eivät toimi<br />
annettujen ohjeiden mukaisesti. Tämä taas johtaa organisaation jäsenten vaikenemiseen.<br />
Rikollisorganisaatioiden tosiasialliset johtajat jäävätkin harvoin kiinni niin, että joutuisivat<br />
vastaamaan teoistaan tuomioistuimessa.<br />
Suomessa toimivat kansainväliset organisoidut rikollisryhmät ovat peräisin ensi sijassa Virosta<br />
mutta myös muista Baltian maista sekä Venäjältä. Rikollisryhmien kautta kulkee suuria rahamääriä<br />
ja niillä on käytössä yhteiskassoja. Suomalaisia rikollisjohtajia on myös alistettu Venäjältä ja<br />
Virosta johdettujen rikollisorganisaatioiden alle. Erityisesti Viron järjestäytyneellä rikollisuudella<br />
on erityisen vahva ote Suomessa tapahtuvaan huumausainerikollisuuteen ja paritukseen.
4<br />
Tyypillisiä järjestäytyneen rikollisuuden toimialaan kuuluvia rikoksia ovat mm. törkeät<br />
huumausaine- ja talousrikokset, rahanpesu, paritus, korkeasti verotettavien hyödykkeiden<br />
salakuljetus, törkeät ampuma-aserikokset sekä törkeät väkivaltarikokset. Ulkomailla organisoitujen<br />
rikollisryhmien toimesta väärennettyjä ja laadultaan yhä korkeatasoisempia euroseteleitä levitetään<br />
myös Suomessa aikaisempaa enemmän. Järjestäytyneen rikollisuuden toimialaan kuuluu myös<br />
ulkomaisen pimeän työvoiman värvääminen Suomeen. Järjestäytynyt rikollisuus on ryhtynyt<br />
käyttämään enenevässä määrin myös sähköistä viestintää ja tietoverkkoja hyväkseen taloudellisen<br />
voiton tavoittelussa. Verkkorikollisuus on vahvassa nousussa ja luo viranomaisille uusia haasteita<br />
torjua tietoverkoissa tapahtuvaa rikollisuutta.<br />
Rikolliset pyrkivät kanavoimaan saadun rikoshyödyn viranomaisilta piiloon mm. siirtämällä sitä<br />
peiteyrityksiin, lähipiirin tai bulvaanien nimiin tai ulkomaille mutta käytännössä he kuitenkin<br />
tosiasiallisesti käyttävät ja hallinnoivat tätä laittomasti hankittua varallisuutta.<br />
Rikollisryhmät ovat aseistautuneita ja käyttävät väkivaltaisia keinoja rikollisten päämääriensä<br />
saavuttamiseksi. He pyrkivät lahjonnalla ja väkivallalla uhaten vaikuttamaan rikosoikeudenkäyntien<br />
asianosaisiin ja todistajiin sekä viranomaisiin. Erityisesti viranomaisiin kohdistuneet uhkat ovat<br />
viime vuosina lisääntyneet.<br />
Rajat ylittävän rikollisuuden sekä Suomessa toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmittymien ja<br />
niissä toimivien jäsenten määrä Suomessa on viime vuosikymmeneltä saakka ollut noususuuntainen<br />
erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Viime vuosina järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt<br />
voimakkaasti kaikissa pohjoismaissa. Tällä hetkellä Suomen rangaistuslaitoksissa rangaistustaan<br />
suorittavista ulkomaalaisista noin puolet on virolaisia. Baltian maiden tuleva EU- ja Schengenjäsenyys<br />
osaltaan vahvistavat näissä maissa toimivien organisoitujen rikollisryhmittymien<br />
mahdollisuuksia toimia laajemmin EU:n sisällä.<br />
Huumausaineita salakuljetetaan Suomeen pääasiassa Virosta (amfetamiini, ekstaasi, hasis) ja<br />
Venäjältä (heroiini). Suomeen tuodaan myös synteettisten huumausaineiden lähtöaineita<br />
salakuljetuksen helpottamiseksi ja kiinnijäämisriskin pienentämiseksi. Heroiinin käyttöä korvataan<br />
buprenorfiinilääkkeillä, joita tuodaan lisääntyvässä määrin Virosta. Viime vuonna Espanjan<br />
viranomaiset takavarikoivat tuhansia kiloja pohjoismaihin tarkoitettuja tai jo ostettuja huumausaineeriä,<br />
etenkin hashista. Suomen markkinoille tarkoitettua hashista takavarikoitiin suuria määriä myös<br />
Viron rajoilla.<br />
Viime vuonna 332 virolaista oli epäiltynä erilaisten tuotteiden salakuljetuksesta, 199<br />
pahoinpitelystä, 178 törkeästä huumausainerikoksesta, 71 huumausainerikoksesta, 35 laittomasta<br />
uhkauksesta ja 26 ampuma-aserikoksesta.<br />
Suomessa toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmien määrä vuonna 2003 oli noin 70. Vuodesta<br />
2000 vuoteen 2003 rikollisryhmien määrä on noussut yli kymmenellä. Rikollisryhmissä toimivien<br />
jäsenten määrä on vuodesta 2000 vuoteen 2003 lisääntynyt noin sadalla, ollen viime vuonna noin<br />
850 jäsentä.<br />
Järjestäytynyt rikollisuus valtaa alaa myös elinkeinoelämässä. Rikollisryhmien jäsenillä on<br />
hallinnassaan lukuisia yrityksiä ja peiteyhtiöitä, joita käytetään rikoksentekovälineinä, joiden kautta<br />
pestään rahaa ja joilla hankitaan pimeää rahaa rikollisen toiminnan rahoittamiseen ja sen<br />
ylläpitämiseen. Rikolliseen käyttöön tarkoitetun yhtiön hallintoon nimetään pääsääntöisesti<br />
bulvaani, jonka kautta toimintaa pyöritetään.<br />
Erityisesti järjestäytyneen paritusrikollisuuden osalta on havaittavissa keskinäisiä aluejakoja<br />
rikollisryhmittymien välillä. Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat myös yhä enemmän verkostoituneet
5<br />
keskenään tiettyjen yhteyshenkilöiden kautta ja näin rikollisryhmät sekä vahvistuvat että<br />
vahvistavat otettaan rikollisesta kentästä. Rikollisryhmien vahvuus ilmenee mm. siinä, että ryhmän<br />
jäsenellä on tietty rooli organisaatiossa ja vaikka useita ryhmän jäseniä jää kiinni rikoksista,<br />
jäsenten tilalle rekrytoidaan nopeasti uudet henkilöt ja näin ryhmän rikollinen toiminta jatkuu.<br />
Ryhmät vahvistavat identiteettiään mm. käyttämällä yhtenäistä ulkoista tunnusta. Ryhmillä on<br />
tiukka sisäinen kuri, jota organisaation johto ylläpitää uhkailemalla ryhmän jäseniä hengen tai<br />
terveyden menetyksellä, jota myös toteutetaan.<br />
Suomessa toimineet järjestäytyneet rikollisryhmittyvät ovat viimeisen neljän vuoden aikana olleet<br />
rikoksesta epäiltyinä noin 10.000 rikoksessa. Järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemät rikokset<br />
ovat tyypillisesti piilorikollisuutta, josta poliisille ei tehdä rikosilmoituksia vaan viranomaisten on<br />
kyettävä ne itse paljastamaan. Viranomaisten tilastoluvut esimerkiksi huumausainerikosten osalta<br />
eivät kerro todellista huumausainerikollisuuden kokonaismäärää eikä näistä luvuista voi vetää kovin<br />
pitkälle meneviä johtopäätöksiä huumausainerikollisuuden kehittymissuunnasta. Yleinen arvio on,<br />
että talous- ja huumausainerikoksista vain alle 10 % kyetään paljastamaan. Erityisesti<br />
järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käyttö on ainoa tapa paljastaa ja<br />
selvittää törkeitä rikoksia.<br />
Salaisia pakkokeinoja käytetään pääsääntöisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien tekemien<br />
törkeiden rikosten paljastamiseen ja selvittämiseen mutta myös yksittäisten törkeiden rikosten<br />
paljastamiseen ja selvittämiseen. Salaisten <strong>pakkokeinojen</strong> avulla on mm. kyetty paljastamaan ja<br />
selvittämään törkeitä rikoksia, paljastamaan uusia rikollisorganisaatioita ja niiden välisiä yhteyksiä,<br />
on päästy ulkomailla kiinni suuriin huumausaine-eriin, jotka ovat olleet tulossa Suomeen ja ne on<br />
voitu takavarikoitu jo ulkomailla, on voitu Suomessa tehdä huomattavia huume- ja asetakavarikoita<br />
sekä saatu jäljitettyä rikoshyötyä, jotka ilman <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä olisivat jääneet<br />
toteutumatta.<br />
Järjestäytynyt rikollisuus globalisoituu ja kattaa uusia alueita, missä sitä ei ole aiemmin esiintynyt.<br />
Suomessa ilmi tulleiden törkeiden rikosten määrät ovat vielä suhteellisen vähäisiä esimerkiksi<br />
Keski-Eurooppalaisiin lukuihin verrattuna ja onkin odotettavissa, että erityisesti järjestäytyneiden<br />
rikollisryhmien tekemät rikokset tulevat Suomessa ja pohjoismaissa lähivuosina lisääntymään<br />
saavuttaakseen Keski-Eurooppalaisen rikollisuustason. Kyetäkseen torjumaan tätä maan rajojen<br />
ulkopuolelta tulevaa järjestäytynyttä rikollisuutta poliisilla tulisi olla käytettävissään jo<br />
kansainvälisesti hyväksyttyjä ja käytössä olevia keinoja. Erityisesti peitetoiminnan ja valeoston<br />
osalta tehdään yhä tiiviimpää operatiivista yhteistyötä kansainvälisellä tasolla. Useissa maissa<br />
poliisi voi soluttautua mukaan rikollisryhmien rikolliseen toimintaan törkeiden rikosten ennalta<br />
estämiseksi, paljastamiseksi sekä selvittämiseksi.<br />
3. SALAISET PAKKOKEINOT SEKÄ PEITETOIMINTA JA VALEOSTO<br />
3.1. PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA –VALVONTA<br />
3.1.1. Yleistä<br />
Pakkokeinolain mukaisten tele<strong>pakkokeinojen</strong> käsittelyyn tarkoitettu valtakunnallinen keskitetty<br />
tietojärjestelmä (TEPA) on poliisihallinnossa otettu käyttöön 1.1.2002, joten tästä alkaen<br />
tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöön liittyvä tilastot pohjautuvat tähän tietojärjestelmään. Ennen Tepajärjestelmää<br />
seurantatiedot kerättiin manuaalisesti. Tulli on tullut käyttäjäksi mukaan Tepajärjestelmään<br />
vuoden 2003 alusta alkaen.
6<br />
Tässä kertomuksessa pakkokeinotilastot eri vuosien osalta on tarkastettu ja lupamäärät selvitetty<br />
sekä saatettu taustamuuttujien sekä niistä johdettavien lukujen osalta yhdenmukaisiksi ja keskenään<br />
vertailukelpoisiksi. Siltä osin kun telekuuntelu- ja televalvontalupien määrät tässä kertomuksessa<br />
eroavat aikaisemmin ilmoitetuista johtuu siitä, että niihin on nyt laskettu mukaan kaikki<br />
liittymäkohtaiset luvat sekä jatkoluvat ja liittymämäärät ilmoitetaan nyt ilman jatkolupia.<br />
Tarkastuksessa on selvinnyt, että aiemmin ilmoitetuista telekuuntelun ja -valvonnan lupamääristä<br />
(vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2002) ovat puuttuneet jatkoluvat useiden vuosien osalta ja toisaalta<br />
taas liittymäkohtaisissa vuosivertailuissa joidenkin vuosien osalta on ollut mukana myös jatkolupia.<br />
Telekuuntelun ja -valvonnan osalta merkittävin tunnusluku on näiden <strong>pakkokeinojen</strong> kohteena<br />
olleiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden lukumäärä, joihin tuomioistuimen päätöksellä<br />
oikeudenloukkaus kohdistuu. Pakkokeinoja käytettäessä rajoitetaan aina rikoksesta epäillyn<br />
yksityisyyttä ei esimerkiksi teleliittymän. Teleliittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin<br />
kohdistuvien lupien määrät kuvaavat pikemminkin toimintaympäristössä – erityisesti<br />
viestintäteknologiassa – tapahtuneita muutoksia kuin varsinaisesti rikoksesta epäiltyihin<br />
kohdistuvien <strong>pakkokeinojen</strong> käytön määrää. Lainsäädäntöä tulisi edelleen kehittää<br />
tekniikkaneutraalimpaan suuntaan, koska uuden tyyppisiä yhteydenpitomuotoja ja viestintävälineitä<br />
kehitetään jatkuvasti. Jatkolupien määrän nouseva kehitys puolestaan kuvaa törkeiden rikosten<br />
paljastamisen ja selvittämisen vaikeutumista sekä tutkinta-aikojen pidentymistä johtuen mm.<br />
rikollisen toiminnan organisoitumisesta, jolloin samaan rikoskokonaisuuteen liittyy lukuisia<br />
rikoksesta epäiltyjä sekä rikollisen toiminnan monialaistumisesta.<br />
3.1.2. Rikoksesta epäiltyjen määrä<br />
Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät eivät ole kasvaneet samassa<br />
suhteessa kuin tele<strong>pakkokeinojen</strong> lupien määrät johtuen mm. lukuisista rikoksesta epäillyn<br />
käyttämistä teleliittymistä, jatkoluvista, lisääntyneistä rajapinnoista uusiin verkkoavaruuksiin sekä<br />
lainsäädännön muutoksista, jotka ovat lisänneet telepakokeinojen käyttöalaa. Suomessa vallitsevan<br />
käytännön mukaan yhteen rikoksesta epäiltyyn, johon telepakkokeinoa kohdistetaan, voi kohdistua<br />
useita samaa pakkokeinolajia olevia lupia eli kaikki epäillyn käytössä olevat eri liittymät ja lupien<br />
jatkoaikavaatimukset edellyttävät kukin aina erillisen uuden luvan. Näin yhteen rikoksesta epäiltyyn<br />
voi kohdistua lukuisia telepakkokeinolupia.<br />
450<br />
400<br />
350<br />
300<br />
250<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
427<br />
414<br />
304 311<br />
217<br />
Rikoksesta epäillyt / Telekuuntelu<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
Kaavio 1. Rikoksesta epäiltyjen määrä telekuuntelussa.<br />
Telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrän vuosittainen nousu on taittunut<br />
vuonna 2003 (Kaavio 1). Telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrä vuonna 2003<br />
on vähentynyt 13:lla edelliseen vuoteen verrattuna.
7<br />
Rikoksesta epäillyt ja myönnetyt luvat /<br />
Telekuuntelu<br />
2000<br />
1840<br />
1500<br />
1468<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
961 982<br />
567<br />
217<br />
303 311<br />
427 414<br />
1999 2000 2001 2002 2003<br />
Rikoksesta epäillyt<br />
Luvat<br />
Kaavio 2. Telekuuntelussa rikoksesta epäiltyjen määrä ja lupien määrä.<br />
Huolimatta siitä, että vuonna 2003 telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät<br />
(414) ovat edelliseen vuoteen verrattuna vähentyneet kolmellatoista (13) ovat kuitenkin<br />
telekuuntelujen lupamäärät (1840) saman aikaisesti nousseet 372:lla (Kaavio 2). Vuonna 1999<br />
myönnettyjen telekuuntelulupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli yli<br />
kaksinkertainen (keskiarvo 2,6 lupaa / rikoksesta epäilty), vuonna 2000 yli kolminkertainen ja<br />
vuonna 2003 yli nelinkertainen (keskiarvo 4,4 lupaa / rikoksesta epäilty). Tämä osoittaa sen, että<br />
rikoksesta epäiltyjen käytössä olleiden liittymien ja erityisesti heihin kohdistuneiden jatkolupien<br />
määrä on noussut selvästi. Kehitys kuvaa mm. viestintäteknologiaympäristön muuttumista, tutkintaaikojen<br />
pidentymistä sekä rikoksesta epäiltyjen suojautumista telekuuntelua vastaan vaihtamalla<br />
usein käytössään olevia liittymiä.<br />
1200<br />
1000<br />
800<br />
600<br />
800<br />
762<br />
1139<br />
1082<br />
1025<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
400<br />
2002<br />
200<br />
2003<br />
0<br />
Rikoksesta epäillyt / Televalvonta<br />
Kaavio 3. Rikoksesta epäiltyjen määrä televalvonnassa.<br />
Edellä oleva vuosivertailu (Kaavio 3) osoittaa, että televalvonnan kohteena olleiden rikoksesta<br />
epäiltyjen määrä on vuodesta 2001 alkaen (1139) vuosittain laskenut ollen viime vuonna 1025<br />
rikoksesta epäiltyä.
8<br />
Rikoksesta epäillyt ja luvat / Televalvonta<br />
2500<br />
2000<br />
2215<br />
1948<br />
1500<br />
1000<br />
800 948 762 904 1139<br />
1469<br />
1082<br />
1025<br />
Rikoksesta epäillyt<br />
Televalvontaluvat<br />
500<br />
0<br />
1999 2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 4. Rikoksesta epäiltyjen ja lupien määrä televalvonnassa 1999 – 2003.<br />
Vuonna 1999 myönnettyjen televalvontalupien määrä oli keskimäärin 1,2 lupaa / rikoksesta epäilty,<br />
vuonna 2002 myönnettyjen televalvontalupien määrä oli kaksinkertainen (2,0) televalvonnan<br />
kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrään verrattuna. Vuonna 2003 tämä suhdeluku on<br />
hieman vähentynyt ollen 1,9. (Kaavio 4)<br />
3.1.3. Vaatimusten ja lupien määrät<br />
Telepakkokeinovaatimukset liittymittäin<br />
2500<br />
2000<br />
1855<br />
2235<br />
1992<br />
1500<br />
1000<br />
1472<br />
1229<br />
1106<br />
2002<br />
2003<br />
500<br />
0<br />
Telekuuntelujen lkm Televalvontojen lkm Takautuvien tv:n lkm<br />
Kaavio 5. Telepakkokeinovaatimusten määrä liittymittäin.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 5) osoittaa kaikkien yksittäisiin liittymiin kohdistuneiden vaatimusten<br />
lukumäärän vuosina 2002 ja 2003. Luvut eivät osoita tehtyjen vaatimusasiakirjojen lukumäärää,<br />
koska yksi vaatimus on voinut kohdistua useaan teleliittymään. Luvut sisältävät myös<br />
jatkovaatimukset eli jokainen liittymä on laskettu mukaan niin monta kertaa kuin siihen on<br />
kohdistettu vaatimus. Teleliittymiin kohdistuneet telekuunteluvaatimukset ovat edelliseen vuoteen<br />
verrattuna lisääntyneet 383:lla, kun taas teleliittymiin kohdistuneet televalvontavaatimukset ovat<br />
vähentyneet 243:lla. Teleliittymiin kohdistuneet takautuvat televalvontavaatimukset ovat edelliseen<br />
vuoteen verrattua vähentyneet 123:lla.
9<br />
Vaatimusten lkm<br />
3000<br />
2500<br />
882<br />
1299<br />
2000<br />
1500<br />
Jatkovaatimusten lkm<br />
Vaatimusten lukumäärä<br />
1000<br />
1917<br />
1644<br />
500<br />
0<br />
2002 2003<br />
Kaavio 6. Telepakkokeinovaatimusasiakirjojen määrät vuosina 2002 ja 2003.<br />
Edellä olevassa kaaviossa (Kaavio 6) on kuvattu kaikkien telepakkokeinovaatimusasiakirjojen<br />
lukumäärä vuosien 2002 ja 2003 osalta. Mikäli esitutkinnan aikana rikoksesta epäillyltä paljastuu<br />
käytössään olevia uusia liittymiä, niistä tehdyt vaatimuksetkin kirjataan saman diaarin alle uusina<br />
jatkovaatimuksina. Kaaviosta on nähtävissä myös <strong>pakkokeinojen</strong> ajallinen pidentyminen, sillä<br />
ensimmäisiä vaatimuksia on vähemmän kuin edellisenä vuonna ja vastaavasti jatkovaatimusten<br />
määrä on kasvanut 417 vaatimuksella. Vuonna 2003 jatkovaatimuksia tehtiin kaikkiaan 1299<br />
kappaletta, joka on 44 % kaikista tehdyistä vaatimuksista. Edellisenä vuonna jatkovaatimusten<br />
osuus kaikista lupavaatimuksista oli 32 %. Jatkolupavaatimusten nousu on osoitus siitä, että<br />
tutkittavat jutut ovat yhä vaikeammin selvitettäviä ja tutkinnallisesti pitkäkestoisempia.<br />
Kuunteluluvan kuukauden määräaika laajan rikoskokonaisuuden selvittämisen perspektiivistä käy<br />
lyhyeksi, jolloin tutkinnanjohtaja joutuu yhä useammin esittämään uusia jatkolupavaatimuksia.<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
567<br />
961 982<br />
1468<br />
Telekuunteluluvat<br />
1840<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2500<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
948<br />
2215<br />
1469<br />
904<br />
Televalvontaluvat<br />
1948<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
Kaavio 7. Myönnetyt telekuunteluluvat.<br />
Kaavio 8. Myönnetyt televalvontaluvat.<br />
Edellä olevissa kaavioissa (Kaaviot 7 ja 8) on esitetty tele<strong>pakkokeinojen</strong> osalta tuomioistuimen<br />
myöntämien lupien määrät liittymäkohtaisesti jatkolupineen. Telekuuntelun osalta on nähtävissä,<br />
että lupien määrä on parin viime vuoden aikana selvästi kasvanut, vuonna 2003 määrä lisääntyi<br />
372:lla edelliseen vuoteen verrattuna vaikka samanaikaisesti kuitenkin telekuuntelun kohteena<br />
olleiden rikoksesta epäiltyjen määrä vähentyi. Tähän osaltaan vaikuttavat sekä liittymien määrien ja<br />
etenkin jatkolupien lisääntymiset. Televalvonnan osalta lupien määrä on kääntynyt laskuun vuonna<br />
2003 ja ne ovat vähentyneet 267:llä edelliseen vuoteen verrattuna.<br />
Tuomioistuimet hylkäsivät viime vuonna yhden televalvontavaatimuksen, vuonna 2002 kuusi ja<br />
vuonna 2001 kolme. Viime vuonna tuomioistuimet eivät hylänneet yhtään telekuunteluvaatimusta,<br />
vuonna 2002 hylättiin yksi ja vuonna 2001 ei hylätty yhtään. Keskusteltuaan epävirallisesti
10<br />
tuomareiden kanssa tutkinnanjohtajat joissain tapauksissa jättävät telepakkokeinovaatimuksen<br />
tekemättä mikäli näyttää siltä, että lupa tultaisiin epäämään. Tämä on osaltaan omiaan vaikuttamaan<br />
vähäisiin telepakkokeinovaatimusten hylkäyksiin.<br />
Myönnetyt, mutta ei käytetyt telepakkokeinot<br />
18<br />
16<br />
17<br />
14<br />
14<br />
12<br />
10<br />
8<br />
6<br />
7<br />
2002<br />
2003<br />
4<br />
2<br />
0<br />
3<br />
Ei käytetyt (TK)<br />
Ei käytetyt (TV)<br />
Kaavio 9. Tuomioistuimen myöntämät telepakkokeinoluvat, joita ei käytetty.<br />
Edellä olevassa kaaviossa (Kaavio 9) on myönnettyjen mutta käyttämättä jätettyjen<br />
tele<strong>pakkokeinojen</strong> lukumäärät. Käyttämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen<br />
myöntämää telekuuntelulupaa ei ole lainkaan toimitettu teleyritykselle tarvittavien kytkentöjen<br />
tekemiseksi. Tämä osoittaa myös sen, että tutkinnanjohtajat suorittavat <strong>pakkokeinojen</strong> edellytysten<br />
arviointia myös sen jälkeen, kun tuomioistuin on luvan myöntänyt.<br />
1000<br />
800<br />
600<br />
400<br />
200<br />
0<br />
978<br />
845<br />
626 621<br />
445<br />
Liittymät / Telekuuntelu<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
2500<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
2091<br />
1937<br />
1772<br />
1202<br />
933<br />
Liittymät / Televalvonta<br />
1999<br />
2000<br />
2001<br />
2002<br />
2003<br />
Kaavio 10. Liittymien määrät telekuuntelussa.<br />
Kaavio 11. Liittymien määrät televalvonnassa.<br />
Edellä olevat kaaviot (Kaaviot 10 ja 11) kuvaavat tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohteina olleiden<br />
teleliittymien kokonaismäärää ilman liittymään kohdistuneita jatkolupia vuosina 1999 – 2003.<br />
Telekuuntelun kohteina olleiden liittymien määrä on vuosien aikana kasvanut. Vuonna 2003<br />
telekuuntelun kohteena olleiden liittymien määrä oli 978, joka on 133 liittymää enemmän kuin<br />
edellisenä vuonna. Televalvonnan kohteina olleiden liittymien määrän kasvu on kääntynyt laskuun<br />
vuonna 2002 ollen viime vuonna 1772 liittymää.
11<br />
3.1.4. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohdistuminen rikoslajeittain<br />
Telekuuntelun jakautuminen rikosnimikkeittäin 2002<br />
Telekuuntelun jakautuminen rikosnimikkeittäin 2003<br />
83 %<br />
89 %<br />
6 % 2 % 2 % 3 % 4 %<br />
Törkeä huumausainerikos, Törkeä kätkemisrikos, Murha,<br />
Törkeä ryöstö, Tapon yritys, Muut<br />
Törkeä huumausainerikos,<br />
Törkeä kätkemisrikos,<br />
Törkeä ryöstö,<br />
3 %<br />
3 % 1 %<br />
2 %<br />
2 %<br />
Murha,<br />
Ammattimainen kätkemisrikos,<br />
Muut<br />
Kaavio 12. Telekuuntelu nimikkeittäin vuonna 2002. Kaavio 13. Telekuuntelu nimikkeittäin 2003.<br />
Televalvonnan jakautuminen rikosnimikkeittäin 2002<br />
Televalvonnan jakautuminen rikosnimikkeittäin 2003<br />
22 %<br />
31 %<br />
30 %<br />
27 %<br />
3 %<br />
6 %<br />
6 %<br />
6 %<br />
10 %<br />
16 %<br />
3 %<br />
3 %<br />
4 %<br />
5 %<br />
9 %<br />
19 %<br />
Törkeä huumausainerikos, Törkeä varkaus, Huumausainerikos,<br />
Tappo, Törkeä ryöstö, Törkeä petos,<br />
Murha,<br />
Muut<br />
Törkeä huumausainerikos,<br />
Huumausainerikos,<br />
Törkeä petos,<br />
Amm.tai tavanom. Alkohol. välittäminen,<br />
Törkeä varkaus,<br />
Tappo,<br />
Törkeä ryöstö,<br />
Muut<br />
Kaavio 14. Televalvonta nimikkeittäin vuonna 2002. Kaavio 15. Televalvonta nimikkeittäin 2003.<br />
Kaavioista (Kaaviot 12 – 15) on selvästi havaittavissa, että telepakkokeinoja käytetään<br />
pääsääntöisesti törkeän huumausaine-, väkivalta- ja törkeän omaisuusrikollisuuden selvittämiseen.<br />
Erityisesti telekuuntelussa 89 % myönnetyistä luvista kohdistuu törkeiden huumausainerikosten<br />
tutkintaan. Vuonna 2003 telekuuntelun käyttö törkeiden huumausainerikosten selvittämisessä on<br />
edelliseen vuoteen verrattuna lisääntynyt 6 %.<br />
Vuonna 2003 telekuuntelun perusteena oli yhteensä 14 eri rikosnimikettä kun vuonna 2002<br />
rikosnimikkeitä oli 17. Edelliseen vuoteen verrattuna televalvonnan käyttö törkeiden<br />
huumausainerikosten selvittämisessä on lisääntynyt 8 %.
12<br />
3.1.5. Tutkinnanjohtajien vaikuttavuusarviot<br />
Vaikuttavuuskaaviot on muodostettu tutkinnanjohtajien antamista vaikuttavuusarvioista niiden<br />
juttujen osalta, joissa tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttö on jo lopetettu ja telepakkokeinon käytöstä on voitu<br />
laatia pöytäkirja vaikuttavuusarviointeineen.<br />
Merkityksellisyys TV 2002<br />
Merkityksellisyys TV 2003<br />
47 %<br />
13 %<br />
17 %<br />
28 %<br />
14 %<br />
11 %<br />
44 %<br />
26 %<br />
Ei merkitystä Vähäinen Tärkeä Ratkaiseva<br />
Ei merkitystä Vähäinen Tärkeä Ratkaiseva<br />
Kaavio 16. Televalvonnan merkitys vuonna 2002. Kaavio 17. Televalvonnan merkitys vuonna 2003.<br />
Merkityksellisyys TK 2002<br />
Merkityksellisyys TK 2003<br />
24 %<br />
12 %<br />
26 %<br />
10 %<br />
23 %<br />
22 %<br />
41 %<br />
42 %<br />
Ei merkitystä Vähäinen Tärkeä Ratkaiseva<br />
Ei merkitystä Vähäinen Tärkeä Ratkaiseva<br />
Kaavio 18. Telekuuntelun merkitys vuonna 2002. Kaavio 19. Telekuuntelun merkitys vuonna 2003.<br />
Merkittävyysarviointien perusteella (Kaaviot 16 – 19) telekuuntelulla ja –valvonnalla on<br />
edelleenkin varsin merkittävä vaikutus rikosten paljastamisessa ja selvittämisessä vaikka<br />
ammattimaisesti rikoksia tekevät ovat pyrkineetkin suojautumaan näitä telepakkokeinoja vastaan.<br />
Erityisesti telekuuntelussa on huomattava, että joka neljännessä tapauksessa telekuuntelulla on<br />
saavutettu ratkaiseva merkitys ja tärkeä merkitys on saavutettu yli 40 %:ssa tapauksista.<br />
Vuonna 2003 tutkinnanjohtajat ovat arvioineet telekuuntelun merkityksen suuremmaksi kuin<br />
televalvonnan, sillä telekuuntelussa ratkaisevan ja tärkeän osuus on 68 %, kun vastaava<br />
merkitysarvio televalvonnan osalta on 57 %.
13<br />
Telekuuntelun merkitys prosenteissa<br />
75<br />
74<br />
70<br />
65<br />
63<br />
65<br />
68<br />
60<br />
55<br />
2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 20. Telekuuntelun merkitys prosenteissa vuosina 2000 – 2003.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 20) esittää tutkinnanjohtajien arvion telekuuntelun merkityksestä<br />
rikosten selvittämisessä vuositasolla. Tähän kaavioon on huomioitu vain ne tutkinnanjohtajien<br />
arviot, joissa telekuuntelun merkitys on ollut ratkaiseva tai tärkeä, vähäiseksi arvioitu merkitys on<br />
jätetty kokonaan pois. Vuonna 2001 telekuuntelun merkitys on ollut suurimmillaan, jolloin 74<br />
%:ssa pakkokeinoista telekuuntelun merkitys on ollut joko ratkaiseva tai tärkeä. Vuonna 2003<br />
telekuuntelun merkitys oli 68 %, joka 3 % nousua edelliseen vuoteen verrattuna.<br />
Televalvonnan merkitys prosenteissa<br />
64<br />
62<br />
60<br />
58<br />
56<br />
54<br />
52<br />
63<br />
64<br />
58<br />
57<br />
2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 21. Televalvonnan merkitys prosenteissa vuosina 2000 –2003.<br />
Vuoteen 2001 verrattuna televalvonnan merkitys rikosten selvittämisessä on jonkin verran<br />
vähentynyt ollen viime vuonna 57 % (Kaavio 21). Sekä telekuuntelu että –valvonta ovat edelleen<br />
kuitenkin merkittäviä pakkokeinoja rikosten paljastamisessa ja selvittämisessä. Mikäli samassa<br />
pöytäkirjassa on esiintynyt useita liittymiä, joista yksi on ratkaissut jutun, on viime syksyn<br />
koulutuksessa arviointiohjeeksi annettu, että arviointi suoritetaan sen perusteella kuinka<br />
telekuuntelu tai –valvonta on kokonaisuutena tuottanut tulosta.<br />
3.1.6. Syyttäjien vaikuttavuusarviot<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto pyysi tammikuussa 2004 huumausainerikoksiin perehtyneiltä avain- ja<br />
erikoissyyttäjiltä arviot <strong>pakkokeinojen</strong> merkityksestä syyttäjätoiminnan kannalta kaikista vuoden<br />
2003 aikana ko. syyttäjälle syyteharkintaan tulleista huumejutuista, joissa esitutkinnan aikana<br />
käytettiin telekuuntelua, televalvontaa tai teknistä kuuntelua.
14<br />
Kohderyhmälle oli vuoden 2003 aikana tullut syyteharkintaan yhteensä 57 huumejuttua, joissa<br />
esitutkinnan aikana oli käytetty telekuuntelua. Näistä 57 jutusta lähes puolessa tapauksissa eli<br />
26:ssa jutussa käytettiin telekuuntelua myös suoraan näyttönä tuomioistuimessa.<br />
Syyttäjien arvio / Telekuuntelu<br />
8 % 0 % Ratkaiseva<br />
38 %<br />
54 %<br />
Tärkeä<br />
Vähäinen<br />
Ei Merkitystä<br />
Kaavio 22. Syyttäjien merkitysarviointi telekuuntelussa.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 22) osoittaa, että yli puolella (54 %) syyteharkinnassa olleista<br />
huumejutuista jutuista telekuuntelulla oli näytön arvioinnissa ratkaiseva merkitys, 38 %:lla oli<br />
tärkeä merkitys ja vähäinen merkitys oli 8 %:ssa tapauksista.<br />
Kohderyhmälle oli vuoden 2003 aikana tullut syyteharkintaan yhteensä 85 juttua, joissa<br />
esitutkinnan aikana oli käytetty televalvontaa. Näistä 85 jutusta puolessa tapauksissa eli 43:ssa<br />
jutussa käytettiin televalvontaa myös näyttönä tuomioistuimessa.<br />
Syyttäjien arvio / Televalvonta<br />
23 % 0 % 23 %<br />
Ratkaiseva<br />
54 %<br />
Tärkeä<br />
Vähäinen<br />
Ei merkitystä<br />
Kaavio 23. Syyttäjien merkitysarviointi televalvonnassa.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 23) osoittaa, että lähes neljäsosalla (23 %) syyteharkinnassa olleista<br />
huumejutuista televalvonnalla oli ratkaiseva merkitys, yli puolella (54 %) oli tärkeä merkitys ja<br />
vähäinen merkitys oli 23 %:ssa tapauksista.<br />
Telekuuntelun ja –valvonnan merkitys näyttää korostuvan tultaessa esitutkintavaiheesta<br />
syyteharkinta- ja tuomioistuinmenettelyyn, sillä syyttäjien arviot näiden tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
merkityksestä ovat suurempia kuin tutkinnanjohtajien.
15<br />
3.1.7. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kesto<br />
Kestot (telekuuntelu)<br />
35<br />
30<br />
25<br />
30,8 30,3 30,3 30,2<br />
25,1 25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
Ka TK vaad Ka TK myönn Ka TK tot<br />
2002 2003<br />
Kaavio 24. Telekuuntelujen keskimääräiset kestot vaatimuksissa, luvissa ja toteutuksissa.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 24) sisältää telekuuntelun vaaditut, myönnetyt ja toteutuneet kestot<br />
Telekuunteluun voidaan pakkokeinolain mukaan myöntää lupa enintään kuukaudeksi kerrallaan.<br />
Tilastotarkastelu osoittaa, että joissain tapauksissa lupaa on haettu yli kuukaudeksi kerrallaan.<br />
Kyseessä on tällöin ollut jatkolupamenettely (s. 24). Kaavio osoittaa myös, että tutkinnanjohtajat<br />
suorittavat telekuuntelun edellytysten arviointia ja lopettavat telekuuntelun käytön, kun tarkoitus on<br />
saavutettu jo ennen kuin kuunteluluvan määräaika umpeutuu, sillä toteutuneiden telekuuntelujen<br />
keskimääräinen kesto on 25 vrk.<br />
Kestot (Televalvonta)<br />
120<br />
104,5<br />
103<br />
102,5<br />
100<br />
91,1<br />
90,4<br />
89,7<br />
80<br />
60<br />
40<br />
20<br />
22,7<br />
31<br />
0<br />
Ka TV vaad Ka TV myönn Ka TV tot Ka TV tot (ei<br />
takautuvia)<br />
2002 2003<br />
Kaavio 25. Televalvontojen kestot.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 25) kuvaa televalvonnan keskimääräistä kestoa vuorokausissa<br />
vaatimusten, lupien, toteutuneiden televalvontojen sekä takautuneiden televalvontojen osalta.<br />
Kaaviosta on pääteltävissä, että suurin osa televalvonnoista sisältää takautuvaa televalvontaa, koska<br />
keskimääräinen toteutunut valvonta on noin kolmen kuukauden pituinen. Kun takautuvat valvonnat<br />
jätetään huomioimatta keskimääräinen televalvonnan kesto on yksi kuukausi.<br />
Vuonna 2003 edelliseen vuoteen verrattuna vaadittujen, myönnettyjen ja toteutuneiden<br />
televalvontojen kestot ovat lyhentyneet keskimäärin hiukan yli 10 vrk:lla lupaa kohti mutta<br />
takautuva televalvonta on pidentynyt kahdeksalla (8) vuorokaudella.
16<br />
3.1.8. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä tehdyt ilmoitukset<br />
Pakkokeinolain säännökset velvoittavat toimenpiteen suorittanutta ilmoittamaan telepakkokeinon<br />
käytön lopettamisesta viipymättä tuomioistuimelle ja kohdehenkilölle vuoden kuluttua.<br />
Ilmoitukset Televalvonta<br />
Ilmoitukset Telekuuntelu<br />
100,00 %<br />
100,00 %<br />
90,00 %<br />
90,00 %<br />
80,00 %<br />
80,00 %<br />
70,00 %<br />
70,00 %<br />
60,00 %<br />
60,00 %<br />
50,00 %<br />
40,00 %<br />
2002<br />
2003<br />
50,00 %<br />
40,00 %<br />
2002<br />
2003<br />
30,00 %<br />
30,00 %<br />
20,00 %<br />
20,00 %<br />
10,00 %<br />
10,00 %<br />
0,00 %<br />
Ilmoitus KäO:lle Ilmoitus epäillylle Ilmoitus KäO:lle<br />
ep. Ilmoit.<br />
Ilm siirto<br />
0,00 %<br />
Ilmoitus KäO:lle Ilmoitus epäillylle Ilmoitus KäO:lle<br />
ep. Ilmoit.<br />
Ilm siirto<br />
Kaavio 26. Tehdyt ilmoitukset televalvonnassa.<br />
Kaavio 27. Tehdyt ilmoitukset telekuuntelussa.<br />
Kaaviot (Kaaviot 26 ja 27) sisältävät ilmoittamisen telepakkokeinon käytön lopettamisesta<br />
tuomioistuimelle ja pakkokeinon käytöstä ilmoittamisen rikoksesta epäillylle ja tuomioistuimelle<br />
rikoksesta epäillylle ilmoittamisesta. Vuonna 2003 suoritetusta televalvonnasta ilmoitettiin<br />
rikoksesta epäillylle 85 %:ssa tapauksista ja suoritetusta telekuuntelusta 75 %:ssa tapauksista.<br />
Lopuissa tapauksista tuomioistuin on tehnyt joko päätöksen kokonaan epäillylle ilmoittamatta<br />
jättämisestä, ilmoituksen siirtämisestä tiettyyn määräaikaan tai epäillylle ilmoittamisen määräaika ei<br />
ollut vielä kulunut umpeen pöytäkirjaa laadittaessa. Edelliseen vuoteen verrattuna tehdyt<br />
ilmoitukset rikoksesta epäillyille ovat hiukan lisääntyneet.<br />
3.1.9. Ylimääräinen tieto<br />
Muut tiedot Televalvonta<br />
Muu tieto telekuuntelu<br />
12,00 %<br />
18,00 %<br />
10,00 %<br />
16,00 %<br />
14,00 %<br />
8,00 %<br />
12,00 %<br />
6,00 %<br />
2002<br />
2003<br />
10,00 %<br />
8,00 %<br />
2002<br />
2003<br />
4,00 %<br />
6,00 %<br />
2,00 %<br />
4,00 %<br />
2,00 %<br />
0,00 %<br />
Muu rikos KuunteluKiel Ylim tieto<br />
0,00 %<br />
Muu rikos KuunteluKiel Ylim tieto<br />
Kaavio 28. Ylimääräinen tieto televalvonnassa.<br />
Kaavio 29. Ylimääräinen tieto telekuuntelussa.<br />
Edellä oleviin kaavioihin (Kaaviot 28 ja 29) on kerätty päättyneistä telepakkokeinoista laadituista<br />
pöytäkirjoista tiedot niistä tapauksista, joissa pakkokeinon käytön avulla on saatu tietoa muusta<br />
rikoksesta, pakkokeinon käytön aikana esiintyneestä todistelukiellon alaisesta tiedosta sekä muusta<br />
ylimääräisestä tiedosta. Televalvonnan yhteydessä on saatu tietoa muun epäillyn rikoksen osalta
17<br />
noin 10 %:ssa ja muuta ylimääräistä tietoa alle 4 %:ssa ja todistelukiellon alaista tietoa on ollut noin<br />
1 %:ssa kaikista tapauksista.<br />
Vuonna 2003 suoritetuista telekuunteluista on saatu tietoa muista epäillyistä rikoksista hieman yli<br />
16 %:ssa, mikä on 4 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Ylimääräinen tieto on liittynyt mm.<br />
liikenne-, omaisuus- ja väkivaltarikoksiin ja tätä tietoa on käytetty rikosten paljastamiseen ja<br />
tutkinnan suuntaamiseen. Muihin kuin rikoksiin liittyvää ylimääräistä tietoa on ollut noin 16 %:ssa,<br />
mikä on 2 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Telekuuntelussa kuuntelukieltotapauksia on ollut<br />
noin 15 %, jolloin kuuntelu on keskeytetty ja tallenne hävitetty. Kyseessä on lähinnä ollut<br />
rikoksesta epäillyn ja hänen oikeudenkäyntiavustajansa sekä lähiomaisen välisiä keskusteluja.<br />
Kuuntelukieltotapausten määrä on vuonna 2003 lisääntynyt edelliseen vuoteen verrattuna vajaalla 4<br />
%:lla.<br />
3.2. POLIISILAIN MUKAINEN TELEVALVONTA<br />
<strong>Poliisi</strong>lain (21/2001) muutos tuli voimaan 1.3.2001, jonka mukaan poliisilain 31 c §:ssä mainituilla<br />
edellytyksillä poliisimiehellä on oikeus suorittaa televalvontaa rikoksen estämiseksi tai<br />
paljastamiseksi. Lain voimaan tulosta alkaen sisäasiainministeriöön toimitettujen poliisilain<br />
mukaisten televalvontapöytäkirjojen määrä on tasaisesti noussut noin kymmenellä vuosittain<br />
(kaavio 30).<br />
<strong>Poliisi</strong>lain mukainen televalvonta<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
42<br />
33<br />
20<br />
2001 2002 2003<br />
Kaavio 30. Sisäasiainministeriöön toimitetut poliisilain mukaiset televalvontapöytäkirjat.<br />
Valtaosa poliisilain mukaisista televalvonnoista on liittynyt kiireellisiin hälytysluontoisiin henkilön<br />
etsintöihin joko niin, että kohdehenkilö itse on ollut hengen tai terveyden vaarassa tai sitten hän on<br />
käytöksellään aiheuttanut tai aiheuttamassa välitöntä hengen tai terveyden vaaraa muille, jolloin<br />
kyseessä on ollut rikoksen estämiseksi suoritettu telepakkokeino, tällöin kyseessä on yleensä ollut<br />
laiton uhkaus. Kiireellisiin hälytysluontoisiin tehtäviin on yleensä tarvittu teleyrityksiltä vain<br />
paikantamistietoja.<br />
<strong>Poliisi</strong>lain mukaista televalvontaa on käytetty myös tilanteissa, jotka ovat myöhemmin johtaneet<br />
esitutkinnan käynnistymiseen. Tästä johtuen poliisilain mukaisena televalvontana alkanut<br />
pakkokeino, onkin muuttunut pakkokeinolain perusteella suoritettavaksi televalvonnaksi, jolloin<br />
televalvontavaatimus tuomioistuimelle on esitetty pakkokeinolain perusteella. Pöytäkirjojen<br />
mukaan vuonna 2003 poliisilain mukaisesta televalvonnasta ilmoitettiin kohdehenkilölle 35 %:ssa<br />
tapauksista.
18<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on joulukuun lopulla 2003 pyytänyt teleyrityksiltä vertailutiedot vuoden 2003<br />
aikana poliisilain perusteella teleyrityksille osoitetuista teletunnistetietopyynnöistä. Alustava<br />
tarkastelu osoittaa, että kaikkien vuoden 2003 aikana poliisilain perusteella suoritettujen<br />
televalvontojen pöytäkirjoja ei ole tämän kertomuksen valmistumiseen mennessä toimitettu<br />
sisäasiainministeriöön. Saatuaan vertailutietoselvityksensä valmiiksi sisäasiainministeriö tulee<br />
lähettämään poliisiyksiköille selvityspyynnön tapausten johdosta ja pyytää lähettämään pöytäkirjat<br />
sisäasiainministeriöön. Saatuaan kaikki pöytäkirjat haltuunsa sisäasiainministeriö tulee<br />
ilmoittamaan eduskunnan oikeusasiamiehelle poliisilain mukaisen televalvonnan käytön<br />
tarkennetun määrän vuoden 2003 osalta.<br />
Merkitsevyys / Televalvonta (PolL)<br />
33 % 33 %<br />
Ratkaiseva<br />
3 %<br />
Tärkeä<br />
Vähäinen<br />
Ei merkitystä<br />
31 %<br />
Kaavio 31. <strong>Poliisi</strong>lain mukaisen televalvonnan merkitys.<br />
Sisäasiainministeriöön toimitettujen pöytäkirjojen perusteella poliisilain mukaisen televalvonnan<br />
merkitys oli 64 %:ssa tapauksista joko ratkaiseva tai tärkeä (Kaavio 31) .<br />
3.3. POLIISI- JA PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TEKNINEN KUUNTELU<br />
Tekninen kuuntelu (PKL)<br />
40<br />
30<br />
28<br />
35<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
14<br />
2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 32. Pakkokeinolain mukainen tekninen kuuntelu.<br />
<strong>Poliisi</strong>yksiköt toimittivat sisäasiainministeriöön vuonna 2003 pakkokeinolain perusteella<br />
suoritettujen teknisten kuuntelujen pöytäkirjoja 30 kpl ja yhden (1) poliisilain perusteella suoritetun<br />
pöytäkirjan (Kaavio 32).
19<br />
Vuoden 2003 aikana tuomioistuin ei ole evännyt yhtään teknisen kuuntelun vaatimusta.<br />
Tuomioistuin on 16:ssa tapauksessa (yli 50 %) tehnyt päätöksen, että rikoksesta epäillylle voidaan<br />
jättää ilmoitus kokonaan tekemättä. Kahdessa tapauksessa tuomioistuin on siirtänyt rikoksesta<br />
epäillylle ilmoittamisen määräaikaa.<br />
Keskusrikospoliisi on toimittanut sisäasiainministeriölle yhteenvedon vuonna 2003 suorittamastaan<br />
teknisestä tarkkailusta. Keskusrikospoliisin tekniset tarkkailijat ovat suorittaneet teknistä kuuntelua<br />
37:ssä tapauksessa, joista 14 on tapahtunut rangaistuslaitoksessa. Vertailtaessa<br />
sisäasiainministeriöön toimitettuja teknisen kuuntelun pöytäkirjoja keskusrikospoliisin<br />
yhteenvetoon näyttää siltä, että sisäasiainministeriöön ei ole tämän kertomuksen valmistumiseen<br />
mennessä toimitettu kaikkia vuoden 2003 aikana suoritettujen teknisten kuuntelujen pöytäkirjoja.<br />
Saatuaan vertailutietoselvityksensä valmiiksi sisäasiainministeriö tulee lähettämään poliisiyksiköille<br />
selvityspyynnön tapausten johdosta ja pyytää lähettämään pöytäkirjat sisäasiainministeriöön.<br />
Saatuaan kaikki teknisen kuuntelun pöytäkirjat haltuunsa sisäasiainministeriö tulee ilmoittamaan<br />
eduskunnan oikeusasiamiehelle teknisen kuuntelun käytön tarkennetun määrän vuoden 2003 osalta.<br />
Teknisen kuuntelun merkitys / PKL<br />
0 %<br />
0 %<br />
73 %<br />
27 %<br />
Ratkaiseva<br />
Tärkeä<br />
Vähäinen<br />
Ei merkitystä<br />
Kaavio 33. Pakkokeinolain mukaisen teknisen kuuntelun merkitys.<br />
Tutkinnanjohtajien arvion mukaan teknisen kuuntelun merkitys on 27 %:ssa ollut tärkeä ja 73 %:ssa<br />
vähäinen (Kaavio 33). Luvan mukaista teknistä kuuntelua ei käytetty lainkaan 10 tapauksessa.<br />
Arviointi ”ei merkitystä” on kirjattu pöytäkirjaan, kun pakkokeinoa ei ole lainkaan käytetty johtuen<br />
esimerkiksi teknisistä ongelmista, paljastumisvaarasta tai taktisessa tutkinnassa aiheutuneista<br />
muutoksista. Teknistä kuuntelua käytettiin pääasiassa törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa.<br />
Teknisen kuuntelun osalta tutkinnanjohtajien perustelut tuomioistuimille oletuksesta teknisen<br />
kuuntelun erittäin tärkeästä merkityksestä rikoksen selvittämiselle realisoituvat toimenpiteen<br />
toteuttamisen jälkeen kovin huonosti lähtökohtaiseen oletusarvoonsa, sillä suoritetun toimenpiteen<br />
jälkeen tutkinnanjohtajat ovat arvioineet valtaosan (73 %) teknisen kuuntelun merkityksestä olevan<br />
vähäinen.<br />
Esitutkintaviranomainen voi pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n perusteella suorittaa teknistä kuuntelua<br />
ja teknistä katselua vankiloissa. Sisäasiainministeriöön toimitettujen pöytäkirjojen perusteella 30:stä<br />
teknisestä kuuntelusta 14 suoritettiin rangaistuslaitoksessa.
20<br />
Tekninen kuuntelu vankilassa<br />
15<br />
13<br />
14<br />
10<br />
5<br />
0<br />
2<br />
2001 2002 2003<br />
Kaavio 34. Tekninen kuuntelu vankilassa vuosina 2001 – 2003.<br />
Sisäasiainministeriöön toimitettujen pöytäkirjojen perusteella vuonna 2003 rangaistuslaitoksessa<br />
suoritettiin teknistä tarkkailua neljätoista (14) kertaa, vuonna 2002 kolmetoista (13) kertaa ja<br />
vuonna 2001 kaksi (2) kertaa (Kaavio 34). Vuonna 2003 rangaistuslaitoksissa ei toteutettu yhtään<br />
teknistä katselua.<br />
Rangaistuslaitoksessa suoritetun teknisen kuuntelun merkitys sisältyy aikaisempaan kaavioon<br />
(Kaavio 33). Vuonna 2003 tekninen tarkkailu rangaistuslaitoksessa suoritettiin pääosin epäiltyjen<br />
törkeiden huumausainerikosten perusteella.<br />
3.4. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO<br />
Peitetoiminta<br />
<strong>Poliisi</strong>lain 32 a §:n mukaan sisäasiainministeriön on annettava vuosittain eduskunnan<br />
oikeusasiamiehelle <strong>kertomus</strong> peitetoiminnan käytöstä. Kertomuksen yleiseen osaan sisällytetään<br />
siinä määrin konkreettisia tietoja peitetoiminnan ja valeoston käytöstä sekä niiden<br />
laillisuusvalvonnasta kuin se rikosten paljastamista, selvittämistä ja kenenkään turvallisuutta<br />
vaarantamatta on mahdollista. Julkaistavien tietojen tarkkoja määriä rajaavat osaltaan peitetoimintaja<br />
valeosto-operaatioiden vähäinen määrä, tutkittavana olevien rikosten esitutkinnan keskeneräisyys<br />
ja toimintaan osallistuneiden ja heidän läheisten turvallisuuden takaaminen.<br />
Laki poliisilain muuttamisesta (21/2001) tuli voimaan 1.3.2001. <strong>Poliisi</strong>lakiin ja myös<br />
pakkokeinolakiin (450/1987) sisällytettiin säännökset epäkonventionaalisista tiedonhankinta- ja<br />
rikoksentorjuntakeinoista eli peitetoiminnasta ja valeostosta. Keskusrikospoliisi on luonut<br />
peitetoimintaa varten organisaation, jonka tehtävänä on käytettävien toimintamallien turvaaminen ja<br />
menettelyjen yhdenmukaistaminen sekä muiden peitetoiminnan toteuttamisen kannalta<br />
merkityksellisten seikkojen toteuttaminen. Varsinainen operatiivinen peite- ja valeostotoiminta<br />
aloitettiin vuonna 2002.<br />
Peitetoiminnalla tarkoitetaan poliisilain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan jatkuvaa tai toistuvaa<br />
tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään taikka näiden toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa ja<br />
soluttautumista, jossa tiedonhankinnan ja soluttautumisen paljastumisen estämiseksi käytetään<br />
harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmistetaan tai käytetään vääriä<br />
asiakirjoja.<br />
<strong>Poliisi</strong>lain 54 §:n 2 momentin nojalla sisäasiainministeriö on antanut asetuksen peitetoiminnan ja<br />
valeoston järjestämisestä sekä valvonnasta (499/2001), joka astui voimaan 15.6.2001. Asetuksen 1
21<br />
§:n mukaan päätöksen peitetoiminnasta, peitellyistä tai harhauttavista rekisterimerkinnöistä taikka<br />
väärän asiakirjan valmistamisesta ja käyttämisestä tekee keskusrikospoliisin päällikkö.<br />
Suojelupoliisin päällikkö tekee edellä tarkoitetun päätöksen suojelupoliisin käsiteltäväksi<br />
kuuluvassa asiassa.<br />
Peitetoimintaa ja valeostoja tekemään voidaan määrätä vain sisäasiainministeriön hyväksymän<br />
koulutuksen suorittanut poliisimies, joka on tehtävään vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta<br />
ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on riittävä kokemus poliisitoiminnasta.<br />
Vuonna 2002 peitetoimintapäätöksiä tehtiin vain muutama ja toiminnan kohteena olleiden<br />
rikoksesta epäiltyjen henkilöiden määrä oli alle 10. Vuonna 2003 sekä peitetoiminnan käytön että<br />
sen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat edelliseen vuoteen verrattuna hiukan<br />
lisääntyneet mutta ne ovat edelleenkin hyvin suppeita. Peitetoimintaa on pääasiallisesti käytetty<br />
törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen.<br />
Peitetoiminnan ja valeostojen merkityksellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että useissa<br />
tapauksissa esitutkinta on edelleen kesken. Tutkinnanjohtajilta saadun palautteen mukaan sekä<br />
peitetoiminta että valeostot ovat olleet hyvin merkityksellisiä esitutkintaa suuntaavina keinoina ja<br />
operaatioille asetetut tavoitteet ovat pääosin toteutuneet.<br />
Peitetoiminnan ja valeoston merkitys<br />
Ratkaiseva<br />
43 %<br />
7 %<br />
21 %<br />
29 %<br />
Hyvin<br />
merkityksellinen<br />
merkityksellinen<br />
Vähäinen merkitys<br />
Kaavio 35. Peitetoiminnan ja valeoston merkitys.<br />
Kaaviosta (Kaavio 35) on nähtävissä tutkinnanjohtajien antama arvio peitetoiminnan ja valeoston<br />
merkittävyydestä. Puolessa peitetoiminta- ja valeostotapauksissa toiminta on ollut joko ratkaiseva<br />
tai hyvin merkityksellinen, tämän lisäksi 43 %:ssa toiminta on ollut merkityksellistä. Toiminnalla<br />
on ollut vähäinen merkitys 7 %:ssa, merkityksettömiä toimenpiteitä ei ole ollut lainkaan.<br />
Valeosto<br />
<strong>Poliisi</strong>lain 28 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää<br />
ostotarjousta laittomasti hallussa tai kaupankäynnin kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden<br />
hallussapidon tai siihen kohdistuvan kaupankäynnin taikka esineen, aineen tai omaisuuden<br />
laittoman valmistuksen estämiseksi tai paljastamiseksi taikka edellä tarkoitetun esineen, aineen tai<br />
omaisuuden löytämiseksi taikka rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi.
22<br />
Myös valeostotoiminta on keskitetty siten, että valeostosta päättänyt päällystöön kuuluva<br />
poliisimies toimittaa kirjallisen päätöksen keskusrikospoliisiin, joka valvoo valeostojen tekemistä.<br />
Vuonna 2002 kirjattiin vähän yli 10 valeostopäätöstä ja valeosto-operaatioiden kohteena oli alle 20<br />
rikoksesta epäiltyä. Vuonna 2003 sekä valeostopäätösten että kohteena olleiden rikoksesta<br />
epäiltyjen määrä on vähentynyt. Valeostoa on käytetty pääasiassa törkeiden huumausainerikosten<br />
paljastamiseen ja selvittämiseen.<br />
4. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA SIINÄ ILMENNEET SEIKAT<br />
4.1. YLEISTÄ<br />
Tämän kertomuksen kohteena olevat salaiset pakkokeinot ovat sisäasiainministeriön poliisiosaston<br />
erityisvalvonnassa. Yleisen poliisitoimen suunnittelu-, kehittämis- ja johtamisvastuun lisäksi<br />
poliisin ylijohto toteuttaa sille säädettyä laillisuusvalvontavelvoitetta sekä omin toimenpitein että<br />
esimiesvirastona poliisihallinnon virallisten johtamisrakenteiden kautta, jossa korostuu ylijohdon<br />
alaisten esimiesvirastojen ja esimiehisyyden rooli oman yksikön toiminnan lainmukaisuuden<br />
valvonnasta ja sen toteutumisesta poliisin ylijohdon laillisuusvalvontaa tukevalla ja täydentävällä<br />
tavalla. <strong>Sisäasiainministeriön</strong> poliisiosasto on panostanut erityisesti tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön<br />
valvontaan mm. niin, että kaikki tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttö vuoden 2003 aikana on tarkastettu.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on laillisuusvalvonnan kehittämisessä ja tehostamisessa kiinnittänyt erityisesti<br />
huomiota laillisuusvalvonnan järjestämiseen valtakunnan alueella ja johtamisrakenteiden kautta<br />
tapahtuvaan ylijohdon laillisuusvalvontaa tukevien toimenpiteiden suorittamiseen sekä sellaisen<br />
keskitetyn tietojärjestelmän kehittämiseen, joka ohjaa <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käyttäjiä toimimaan<br />
lain kriteerien edellyttämällä tavalla.<br />
Laillisuusvalvonnan tehostamiseksi poliisin ylijohto aloitti vuonna 2003 valmistelemaan määräystä<br />
poliisihallinnossa suoritettavasta laillisuusvalvonnasta. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto antoi 9.1.2004<br />
laillisuusvalvontamääräyksen (SM-2003-03730/Tu-42), joka koskee myös tämän kertomuksen<br />
kohteena olevien <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> ja tiedonhankintamenetelmien laillisuusvalvontaa.<br />
Määräys on poliisin ohjaus– ja valvontajärjestelmän osa, jota poliisin ylijohto ja sen alaiset<br />
poliisiyksiköt käyttävät toteuttaessaan valvontavelvollisuuttaan. Määräyksen tarkoituksena on<br />
edistää poliisille asetettujen päämäärien ja tavoitteiden toteutumista sekä ylläpitää ja vahvistaa<br />
kan<strong>salaisten</strong> luottamusta poliisin toiminnan laillisuuteen. Määräys luo myös peruspuitteet poliisin<br />
laillisuusvalvonnan toiminnan suunnittelulle, toteutukselle ja raportoinnille. Lääninpoliisijohtajan,<br />
poliisin valtakunnallisen yksikön päällikön ja Helsingin kihlakunnan poliisipäällikön on<br />
raportoitava suorittamastaan laillisuusvalvonnasta poliisin ylijohdolle vuosittain tuloskeskustelujen<br />
edellyttämän raportoinnin yhteydessä. Havaituista merkittävistä puutteista tai epäkohdista tulee<br />
kuitenkin ilmoittaa ylijohdolle viipymättä. Ilmenevistä selvistä määräysten rikkomisista on<br />
ryhdyttävä viipymättä kurinpitotoimiin ja toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi, jos asiassa<br />
on syytä epäillä rikosta.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on suorittanut laillisuusvalvontaa kertomuksen kohteena olevien <strong>salaisten</strong><br />
<strong>pakkokeinojen</strong> osalta suorittamalla sekä yleis- että päivittäisvalvontaa. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on<br />
tarkastanut sisäasiainministeriöön lähetetyt eri pakkokeinoja koskevat pöytäkirjat ja muun asiakirjaaineiston,<br />
on ollut yhteydessä tutkinnanjohtajiin antamalla opastusta ja neuvontaa, antanut ohjeita ja<br />
määräyksiä, on suorittanut tarkastus- ja katselmuskäyntejä poliisiyksiköihin, valvonut<br />
tietojärjestelmien kautta kentän poliisitoimintaa, mm. tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä Tepa-järjestelmän<br />
kautta sekä valmistelee sisäasiainministeriön asetusta poliisilain mukaisesta televalvonnasta.<br />
Havaittuaan epäkohtia sisäasiainministeriö on pyytänyt tarvittavia selvityksiä ja ryhtynyt
23<br />
havaittujen epäkohtien poistamiseksi tarvittaviin toimiin. Varmistaakseen sekä poliisilain mukaisen<br />
televalvonnan että teknisen kuuntelun määrän käytön vuodelta 2003 sisäasiainministeriö on<br />
hankkinut vertailutietoa käyttöönsä.<br />
Kentällä koetaan <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käytön sääntely kokonaisuutena hyvin monimutkaiseksi<br />
ja vaikeaksi, erityisesti niiden henkilöiden osalta, jotka vain harvoin joutuvat asian kanssa<br />
tekemisiin. Epätietoisuutta säännösten tulkinnassa on esiintynyt mm. siitä, milloin teleyritykseltä<br />
pyydettävät tunnistetiedot voidaan pyytää poliisilain perusteella ja milloin yksityisyyden suojasta<br />
televiestinnässä ja teletoiminnan tietosuojasta annetun lain perusteella. Tulkintavaikeuksia ilmenee<br />
myös poliisilain mukaisen televalvonnan ja pakkokeinolain mukaisen televalvonnan välisessä<br />
rajanvedossa. Tiedonhankinta- ja pakkokeinosääntely onkin hajallaan, sillä niitä säännellään useissa<br />
laeissa ja asetuksissa tämän lisäksi eri säännösten välinen rajanveto tuottaa tulkintaongelmia,<br />
esimerkiksi poliisi- ja pakkokeinolain säännösten välillä. Tulisikin tarkastella mahdollisuutta koota<br />
poliisin tiedonhankintamenetelmiä ja salaisia pakkokeinoja koskevat säännökset yhdeksi selkeäksi<br />
kokonaisuudeksi – tiedonhankintalaiksi.<br />
Vuosittain annettavan kertomuksen lisäksi poliisin ylijohto tulee pitämään yhteyttä eduskunnan<br />
oikeusasiamiehen kansliaan raportoimalla laillisuusvalvonnan kannalta merkittävistä seikoista sekä<br />
erityisesti uusien pakkokeinolain säännösten mukaisten <strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä.<br />
4.2. TELEPAKKOKEINOT JA TEKNINEN KUUNTELU<br />
4.2.1. Valvontahavainnot<br />
Tullilla on vastaavanlaiset toimivaltuudet käyttää mm. telepakkokeinoja ja teknistä kuuntelua kuin<br />
poliisillakin. Kuitenkin pakkokeinolain 5 a luvun 15 §:n mukaan sisäasiainministeriö valvoo tässä<br />
luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamista. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on esittänyt, että säännöksiä<br />
tältä osin tarkistettaisiin niin, että tullihallitus valvoisi näitä toimenpiteitä omalla toimialallaan ja<br />
antaisi näiden <strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä oman kertomuksensa eduskunnan oikeusasiamiehelle.<br />
Suoritetuissa tarkastuksissa on ilmennyt, että joitain telekuuntelun ja –valvonnan sekä teknisen<br />
kuuntelun pöytäkirjoja on valmistunut viiveellä eikä niitä ole aina viipymättä lähetetty<br />
sisäasiainministeriöön. Tuomioistuin on myöntänyt yhden telekuunteluluvan sellaisen<br />
rikosnimikkeen perusteella, johon lain mukaan lupaa ei voida myöntää. Yksittäisissä pöytäkirjoissa<br />
on esiintynyt puutteita niin, ettei niissä ole aina ollut EPA 25 a §:n edellyttämiä merkintöjä. Joissain<br />
yksittäistapauksissa on ilmennyt määräaikojen ylityksiä telepakkokeinoihin liittyvissä ilmoituksissa<br />
tuomioistuimelle ja rikoksesta epäillylle. Valvonnassa tullaan erityistä huomiota kiinnittämään<br />
pöytäkirjoihin tehtäviin oikeussuojatakeita koskeviin kirjauksiin.<br />
Pakkokeinoasiakirjojen sisältöön on valvonnassa kiinnitetty erityistä huomiota ja tutkinnanjohtajien<br />
tietämystä asiakirjoilta edellytettävistä laillisuusvaatimuksista on lisätty ja edelleen lisätään<br />
suunnatun koulutuksen avulla. Valmisteilla oleva uusi <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong><br />
asiankäsittelyjärjestelmä, joka sisältää myös laillisuusvalvontatoimintoja, tulee osaltaan ohjaamaan<br />
tutkinnanjohtajia entistä tarkempaan telepakkokeinoasiakirjojen valmisteluun ja määräaikojen<br />
noudattamiseen.<br />
Käytännössä tulkintaongelmia ovat aiheuttaneet telekuuntelun ja –valvonnan osalta yhtäjaksoiset<br />
samaan liittymään kohdistuvat jatkoluvat, onko kyseessä kunkin jatkon osalta itsenäinen<br />
pakkokeino vai samaa pakkokeinoa koskeva yksi kokonaisuus, laaditaanko jokaisesta jatkosta oma<br />
pöytäkirja vai yksi yhteinen, mistä ajankohdasta alkaa kulumaan rikoksesta epäillylle ilmoittamisen<br />
määräaika. Jatkolupa-asioissa myös tuomioistuimilla on erilaisia tulkintoja asiasta, jotkut
24<br />
käsittelevät samaa asiaa koskevia jatkoja diarioimalla kullekin jatkolle oman PK-numeron ja toiset<br />
taas käyttävät samaa PK-numeroa. Jokainen samaa liittymää koskeva jatkolupakäsittely on lain<br />
mukaan itsenäinen pakkokeino. Pöytäkirjaamisen tulkintaohjeeksi on annettu, että kunkin samaa<br />
liittymää koskevan keskeytyksettä jatkuneen pakkokeinon osalta laaditaan yksi pöytäkirja mutta jos<br />
pakkokeino on jo päättynyt ja samaan liittymään haetaan uudelleen tuomioistuimen lupaa, tältä osin<br />
laaditaan erillinen pöytäkirja.<br />
Teleyritys on eräässä tapauksessa kieltäytynyt tilapäisesti sulkemasta asiakkaansa telepäätelaitetta<br />
poliisin perustellusta pyynnöstä huolimatta (PolL 31 c §).<br />
Vuonna 2003 tuli ilmi useita tapauksia, joissa telekuuntelun kesto ylitti luvassa mainitun määräajan.<br />
Näissä tapauksissa oli kyse siitä, että keskusrikospoliisi oli pyytänyt teleyritykseltä kuuntelun<br />
kytkennän purkua mutta teleyritykseltä tämä pyydetty purku oli jäänyt tekemättä.<br />
Kuuntelukytkennät purettiin kuitenkin keskusrikospoliisin telekuuntelujärjestelmästä lukuun<br />
ottamatta niitä tapauksia, joissa sama purettu kuuntelulinja jouduttiin ottamaan välittömästi<br />
käyttöön toiseen kuuntelutapaukseen. Nämä tapaukset on dokumentoitu. Tapausten<br />
tutkinnanjohtajille on ilmoitettu tapahtuneesta ja heille on annettu ohje ilmoittaa tästä kuunteluajan<br />
ylittymisestä kuuntelun kohteelle samoin kuin pakkokeinon käytöstä muutenkin ilmoitetaan.<br />
Kyseinen ongelma on pyritty poistamaan käymällä tähän liittyviä neuvotteluja teleyritysten kanssa<br />
ja korostamalla kytkentöjen ja purkamisten oikea-aikaisuuden tärkeyttä.<br />
Telepakkokeinoja on joissain yksittäistapauksissa vaadittu ja niitä on myös myönnetty yli<br />
kuukaudeksi kerrallaan ns. jatkolupien ollessa kyseessä. Näissä tapauksissa vaatimuksia on esitetty<br />
käräjäoikeudelle useita päiviä ennen edellisen luvan päättymistä ja käräjäoikeus on myöntänyt<br />
luvan kuukaudeksi edellisen luvan päättymispäivästä eteenpäin. Näin ollen myönnettyjen<br />
telepakkokeinolupien tosiasiallinen kesto ei ole kuitenkaan ylittänyt kuukautta.<br />
Joissain tapauksissa tuomioistuimet ovat tehneet päätöksen siitä, että pakkokeinon käytön kohteena<br />
olleelle rikoksesta epäillylle saadaan jättää ilmoitus tekemättä sillä perusteella, että esitutkinta on<br />
kesken. Tämä ei ole kuitenkaan pakkokeinolain (PKL 5 a luvun 11 §:n 2 mom.) tarkoittama tärkeä<br />
tutkinnallinen syy jättää ilmoitus kokonaan tekemättä. <strong>Poliisi</strong>hallinnon koulutuksessa ja<br />
päivittäisohjauksessa on korostettu, että mikäli esitutkinta on kesken eikä rikoksen selvittämistä<br />
vaarantamatta tutkinnallisista syistä voida vielä asiasta kohdehenkilölle ilmoittaa ja ilmoittamisen<br />
määräaika on umpeutumassa, on tällöin haettava tuomioistuimelta rikoksesta epäillylle<br />
ilmoittamiselle lisämääräaika eikä vaatia kokonaan ilmoittamatta jättämistä.<br />
Lokakuussa 2002 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli artikkeli, jossa epäiltiin Soneran<br />
urkkineen työntekijöidensä salaisia teletunnistetietoja. Artikkelin johdosta Soneran johto pyysi<br />
keskusrikospoliisia käynnistämään esitutkinnan sillä perusteella, että oli syytä epäillä teleyritykseltä<br />
hankitun salassa pidettäviä teletunnistetietoja ilman tuomioistuimen lupaa. Esitutkinnan yhteydessä<br />
paljastui myös seikkoja, joiden perusteella oli syytä epäillä entisen valtioneuvoston<br />
turvallisuuspäällikön pyytäneen Soneralta salaisia teletunnistetietoja ilman tuomioistuimen lupaa ja<br />
että näitä tunnistetietoja olisi luovutettu myös keskusrikospoliisin tutkijalle. Sonera-jutun<br />
keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja ilmoitti asiasta sisäasiainministeriön poliisirikosten tutkintaa<br />
koskevan ohjeen mukaisesti valtakunnansyyttäjälle, joka määräsi asiassa syyttäjän jutun<br />
tutkinnanjohtajaksi. Virkamiehiä koskeva asia käsitellään tuomioistuimessa.
25<br />
4.2.2. Toimenpiteet<br />
Laillisuusvalvonnan yhteydessä havaittujen epäkohtien poistamiseksi poliisin ylijohto on vuoden<br />
2003 aikana ryhtynyt lukuisiin toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi ja laillisuusvalvonnan<br />
tehostamiseksi mm. seuraavin toimenpitein:<br />
1. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on 16.1.2003 antanut uuden ohjeen telekuuntelusta ja<br />
pakkokeinolain 5 a luvun mukaisesta televalvonnasta. Tämä ohje ei kuitenkaan kosketa<br />
poliisilain mukaista televalvontaa, josta poliisin ylijohto on laatimassa erillistä<br />
sisäasiainministeriön asetusta, joka on lausuntokierroksella. Ohjeessa on mm.<br />
tarkennettu poliisin lääninjohtojen ja yksiköiden tehtäviä telekuuntelun ja –valvonnan<br />
järjestämisessä sekä poliisin ylijohdon laillisuusvalvontaa tukevia vastuita.<br />
<strong>Poliisi</strong>n lääninjohdot ja kihlakuntien poliisilaitoksien poliisipäälliköt valvovat yleiseen<br />
johtamisvastuuseen kuuluvien tehtävien lisäksi telekuuntelun ja –valvonnan käyttöä<br />
toimialueillaan. <strong>Poliisi</strong>n lääninjohdot ja kihlakuntien poliisilaitoksien poliisipäälliköt<br />
vastaavat siitä, että telekuuntelussa käytettäviin tiloihin on järjestetty asianmukainen<br />
kulunvalvonta. Kihlakuntien poliisilaitoksien poliisipäälliköt vastaavat siitä, että<br />
telekuuntelua toteuttavissa poliisiyksiköissä on nimetty telekuuntelun käytöstä<br />
vastaava henkilö ja hänen varahenkilönsä.<br />
<strong>Poliisi</strong>n lääninjohdot, keskusrikospoliisin päällikkö ja Helsingin kihlakunnan<br />
poliisilaitoksen poliisipäällikkö tai heidän määräämänsä henkilöt tarkastavat<br />
säännöllisesti, kuitenkin vähintään vuosittain, vastuullaan olevien poliisiyksiköiden<br />
telekuuntelussa käyttämät tilat ja telekuuntelun ja -valvonnan käytön. Erityistä huomiota<br />
on kiinnitettävä tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön kirjaamiseen ja käytöstä kertyneiden<br />
asiakirjojen säilyttämiseen arkistonmuodostussuunnitelman mukaisella tavalla.<br />
Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön valvonnan vuoksi poliisiyksiköiden on säilytettävä<br />
pakkokeinovaatimus, tuomioistuimen lupa, tuomioistuimen päätös ja<br />
pakkokeinopöytäkirja.<br />
Yksiköt vastaavat siitä, että tarkastukset dokumentoidaan poliisin ylijohdon suorittamaa<br />
valvontaa varten. <strong>Poliisi</strong>n lääninjohdot ja kihlakuntien poliisilaitosten poliisipäälliköt tai<br />
heidän määräämänsä henkilöt raportoivat poliisin ylijohdolle tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
käytössä havaitsemistaan tai tietoonsa tulleista, laillisuusvalvonnan kannalta<br />
merkityksellisistä seikoista välittömästi.<br />
Keskusrikospoliisi toteuttaa poliisin ylijohdon laillisuusvalvontaa tukevia toimia<br />
ylläpitämällä keskitettyä tele<strong>pakkokeinojen</strong> asiankäsittelyjärjestelmää (TEPA),<br />
järjestämällä asiaan liittyvää koulutusta sekä antamalla sen käytöstä opastusta.<br />
Pakkokeinolain mukaisissa telekuunteluissa ja televalvonnoissa liittymän kytkentä- ja<br />
purkupyynnön teleyrityksille voi tehdä vain keskusrikospoliisi TEPA -järjestelmän<br />
kautta. Keskusrikospoliisi antaa vuosittain tammikuun loppuun mennessä poliisin<br />
ylijohdolle raportin telekuuntelun ja valvonnan käytöstä.<br />
2. <strong>Poliisi</strong>n ylijohdossa on lisätty tele<strong>pakkokeinojen</strong> asiankäsittelyjärjestelmän (TEPA)<br />
valvojan käyttöoikeuksia kahdelle henkilölle. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön<br />
laillisuusvalvonta on poliisin telepakkokeinovaltuuksien saamisesta alkaen määrätty<br />
poliisin ylijohdossa yhden henkilön suoritettavaksi ja TEPA -asiankäsittelyjärjestelmän<br />
käyttöönotosta (1.1.2002) alkaen hänellä on ollut TEPA -järjestelmän valvojan<br />
käyttöoikeudet, jolloin hän on päässyt valvomaan yksittäisten tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä<br />
ja puuttumaan havaitsemiinsa epäkohtiin ottamalla yhteyttä jutun tutkinnanjohtajaan.
26<br />
Lokakuussa 2003 poliisin ylijohdossa on TEPA -järjestelmän valvojan käyttöoikeudet<br />
annettu lisäksi kahdelle muulle henkilölle, joten tällä hetkellä kolmella henkilöllä<br />
poliisin ylijohdossa on valvojan käyttöoikeudet TEPA -järjestelmään.<br />
Valvontaoikeuksia tullaan antamaan myös poliisin lääninjohdoille sekä suurimmille<br />
poliisilaitokselle. Lisäksi keskusrikospoliisilla on järjestelmän alusta saakka ollut useita<br />
henkilöitä, joilla on järjestelmän valvojan käyttöoikeudet. <strong>Poliisi</strong>n ylijohdon<br />
suorittaman valvonnan lisäksi keskusrikospoliisi on suorittanut valvontaa vuoden 2003<br />
aikana seuraamalla pakkokeinoasiakirjojen sisältöä ja <strong>pakkokeinojen</strong> toteuttamista<br />
TEPA-järjestelmän kautta ja puuttunut havaitsemiinsa epäkohtiin. Keskusrikospoliisi on<br />
myös ilmoittanut laillisuusvalvonnan kannalta merkityksellisistä havainnoistaan poliisin<br />
ylijohtoon. Valvonnan yhteydessä havaittujen puutteiden korjauskehotukset tehdään<br />
29.10.2003 alkaen virkateitse.<br />
3. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on 3.10.2003 lähettänyt selvityspyynnön poliisin lääninjohdoille,<br />
keskusrikospoliisille ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
käytön valvonnan toteutumisesta alueellaan.<br />
4. Kaikkien vuoden 2003 aikana suoritettujen tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttö on tarkastettu.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on kirjeellään 13.11.2003 edellyttänyt, että poliisin lääninjohdot,<br />
keskusrikospoliisi, Helsingin poliisilaitos sekä suojelupoliisi suorittavat<br />
tele<strong>pakkokeinojen</strong> tarkastuksen kaikkiin vuoden 2003 aikana suoritettuihin<br />
telepakkokeinoihin tarkastamalla sekä pakkokeinolain että poliisilain perusteella<br />
tehtyjen tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön, käsittelyn ja niiden kirjaamisen lainmukaisuuden.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto, poliisin lääninjohdot, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos,<br />
suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi toteuttivat tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön<br />
laillisuusvalvonnan suorittamalla tarkastukset kaikissa poliisiyksiköissä. <strong>Poliisi</strong>yksiköt<br />
ovat toimittaneet tarkastusraporttinsa sisäasiainministeriöön.<br />
5. Salaisten <strong>pakkokeinojen</strong> asiankäsittelyjärjestelmän (SALPA) luominen. <strong>Poliisi</strong>n<br />
ylijohto ja keskusrikospoliisi ovat yhdessä syksystä 2003 alkaen aloittaneet SALPA–<br />
projektin, jonka tarkoituksena on toteuttaa keskitetty <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong><br />
asiankäsittelyjärjestelmä. SALPA-järjestelmään on tarkoitus keskittää sekä poliisi- että<br />
pakkokeinolain mukaiset salaiset pakkokeinot. Uusi SALPA-järjestelmä tulee<br />
kattamaan laillisuusvalvontatoiminnot sekä tilasto- ja raportointiominaisuudet sekä<br />
tulee kokonaisuudessaan korvaamaan nykyisen TEPA-järjestelmän. Uusi<br />
asiankäsittelyjärjestelmä saataneen tuotantokäyttöön vuoden 2005 alussa.<br />
6. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on 13.11.2003 lähettänyt kirjeet pohjoismaiden poliisiylijohtoihin ja<br />
pyytänyt saada tietoja telekuuntelu- ja televalvontalupien määristä, niiden<br />
tilastointiperusteista ja kehityksestä sekä valvontamekanismista. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto<br />
selvittää, miten tele<strong>pakkokeinojen</strong> valvonta on järjestetty muissa pohjoismaissa, jotta<br />
mahdolliset hyvät käytännöt voidaan täälläkin hyödyntää.<br />
7. <strong>Poliisi</strong>n ylijohdossa on valmisteilla uusi sisäasiainministeriön asetus poliisilain<br />
mukaisesta televalvonnasta. Tämä asetus on lausuntokierroksella. Tarkoituksena on<br />
saada sekä poliisi- että pakkokeinolain mukaiseen televalvontaan liittyvä<br />
laillisuusvalvonta ja toimintamallit yhtenäisiksi. Asetuksella on tarkoitus keskittää<br />
kaikki poliisilain perusteella suoritettavat salaiset teletunnistetietopyynnöt teleyrityksille<br />
keskusrikospoliisin kautta.
27<br />
8. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on oma-aloitteisesti 19.12.2003 pyytänyt teleyrityksiltä vertailutiedot<br />
vuoden 2003 aikana suoritetuista poliisilain mukaisista televalvontapyynnöistä.<br />
9. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on 9.1.2004 antanut määräyksen poliisihallinnossa suoritettavasta<br />
laillisuusvalvonnasta.<br />
10. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto on edellisten toimenpiteiden lisäksi suorittanut päivittäistä<br />
laillisuusvalvontaa mm. tarkastamalla sisäasiainministeriöön toimitetut kaikkia salaisia<br />
pakkokeinoja koskevat pöytäkirjat, valvomalla tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä TEPAjärjestelmästä,<br />
antamalla opastusta ja neuvontaa kentälle sekä suorittamalla valvonta- ja<br />
katselmuskäyntejä poliisiyksiköihin (KRP, Helsingin poliisilaitos, suojelupoliisi).<br />
4.2.3. Telepakkokeinoihin liittyvä koulutus<br />
Telepakkokeinoihin liittyvää koulutusta ja ohjausta ovat antaneet poliisin ylijohto,<br />
keskusrikospoliisi, läänien poliisijohdot sekä kihlakuntien poliisilaitosten päällystö.<br />
Telepakkokeinoihin liittyvää koulutusta ja ohjausta on annettu erilaisissa seminaareissa ja<br />
tilaisuuksissa (mm. tutkinnanjohtaja- ja huumerikosseminaarit), poliisiyksiköissä suoritettujen<br />
valvontatarkastusten yhteydessä, maalikokouksissa sekä <strong>Poliisi</strong>ammattikorkeakoulussa päällystön<br />
tutkintoa suorittaville. Keskusrikospoliisi järjestää telepakkokeinoihin liittyvää koulutusta mm.<br />
järjestämällä vuosittain kaksi erillistä viikon pituista kurssia tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä sekä<br />
tele<strong>pakkokeinojen</strong> tietojärjestelmiä koskevan kurssin. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä koskevaa<br />
koulutusta on annettu poliisin virkatutkintoihin liittyvässä koulutuksessa sekä erilaisilla<br />
sektorikohtaisilla kursseilla. Koulutusta on tutkinnanjohtajien, tutkijoiden ja tutkintasihteereiden<br />
lisäksi kohdennettu myös syyttäjille ja pakkokeinoasioita käsitteleville tuomareille. Vuoden alussa<br />
voimaan tulleeseen esitutkinta- ja pakkokeinolain säännösten uudistuksiin liittyvä koulutus<br />
hoidettiin loppuvuodesta niin, että poliisin ylijohto koulutti läänien, keskusrikospoliisin ja Helsingin<br />
poliisilaitoksen oto-kouluttajat, jotka puolestaan järjestivät omia koulutustapahtumia omilla<br />
alueillaan.<br />
4.2.4. Tele<strong>pakkokeinojen</strong> kustannukset<br />
Tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytöstä poliisihallinnolle aiheutuu huomattavat vuotuiset kustannukset.<br />
Vuonna 2003 poliisihallinto maksoi telekuuntelun ja –valvonnan käytöstä erilaisina maksuina<br />
teleyrityksille 1.018.257 euroa. Vuonna 2002 kyseiset kustannukset olivat noin 800.000 €.<br />
Pelkästään telekuuntelusta poliisihallinto on maksanut korvauksia teleyrityksille seuraavasti:<br />
- vuonna 2001 371.000 €<br />
- vuonna 2002 500.000 €<br />
- vuonna 2003 649.007 €<br />
Vuoden 2004 alusta voimaan tullut pakkokeinolain uudistus lisäsi telekuuntelun ja -valvonnan<br />
käyttöalaa, mikä tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön kasvuna aiheuttaa myös lisää kustannuksia.<br />
<strong>Poliisi</strong>hallinnon on jatkossa investoitava myös merkittäviä summia telekuuntelun mahdollistavien<br />
teknisten verkkorajapintojen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi.<br />
Telekuuntelussa tarvittavat kuuntelun kytkennät, valvonnat ja kytkentöjen purkamiset tehdään<br />
nykyisin teleyritysten toimesta. Teleyritykset velottavat näistä toimenpiteistä poliisihallintoa<br />
minimissään 100 euroa aina kuuntelua kohden. Jos kuuntelua jatketaan ns. jatkoluvalla, nousevat
28<br />
myös kytkentäkustannukset jokaisen jatkoluvan mukana. Pelkästään näistä kytkennöistä ja niiden<br />
puruista muodostuu vuosittain satojen tuhansien eurojen kustannukset poliisihallinnolle.<br />
Mahdollisia keinoja poliisihallinnon teleyrityksille maksamien kustannusten alentamiseksi olisivat<br />
mm. kytkentöjen ja niiden purkujen siirtäminen poliisin tehtäväksi, toimintojen ja käytettävien<br />
tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja viestintäviranomaisten velvoittaminen valvomaan<br />
teleyritysten hinnoittelua sekä vahvistamaan käytettävät hinnastot.<br />
Kytkentä- ja purkutoimenpiteet voidaan teknisesti siirtää poliisin virkavastuulla tapahtuvaksi<br />
tehtäväksi, jolloin nämä kustannukset poistuisivat kokonaan. Tämä toimintamalli siirtäisi myös<br />
kaiken vastuun kuuntelukytkentöjen oikeellisuudesta viranomaisille, jolloin valvonta helpottuisi ja<br />
tehostuisi selvästi eikä kytkentöjen tekeminen olisi kiinni teleyritysten työajoista ja<br />
henkilökunnasta. Suorakytkennässä poliisi menettelisi samalla tavalla kuin nykyisinkin eli<br />
toimittaisi tuomioistuimen luvan teleyritykselle. Teleyrityksellä olisi tekninen mahdollisuus valvoa<br />
poliisin suorittamia kytkentöjä. Menetelmä on Euroopassa käytössä useissa maissa.<br />
Viestintäviranomaisten tulisi tehdä selvitys teleyritysten käyttämistä kustannusmalleista ja laatia<br />
yhtenäinen viranomaishinnasto noudatettavaksi tele<strong>pakkokeinojen</strong> korvausasiassa. Yhtenäisellä<br />
hinnastolla voitaisiin kustannuksia alentaa jossain määrin mutta erityisesti korvausten käsittelyyn<br />
käytettävä työ vähenisi merkittävästi.<br />
4.2.5. Pakkokeinolain muutos ja ylimääräistä tietoa koskevat säännökset<br />
Pakkokeinolain muutos (646/2003) tuli voimaan 1.1.2004 alkaen. Muutos aiheutti sen, että enää ei<br />
tarkastella tallennetta ja tietoa erikseen, vaan säännös perustuu yksinomaan käsitteeseen ”tieto”.<br />
Tämä johtaa siihen, että tiedon sisältävää tallennetta tulee käsitellä niiden periaatteiden mukaan,<br />
jotka koskevat ylimääräistä tietoa.<br />
Pakkokeinolain muutoksen yhteydessä uudistetun 5a luvun 13 §:n mukaan ylimääräinen tieto<br />
voidaan hävittää vasta sitten, kun kyseessä oleva rikosasia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty<br />
sikseen. Muutoksella on pyritty varmistamaan se, että rikosasian aineisto olisi tarvittaessa<br />
kokonaisuudessaan käytettävissä oikeudenkäynnissä. Tarkoituksena on muun muassa turvata se,<br />
ettei ylimääräisenä tietona hävitetä epäillyn syyttömyyttä tukevaa aineistoa.<br />
Lainmuutoksen yhteydessä ei lainsäätäjän tarkoitus ole muuttunut sen osalta, miten telekuuntelussa<br />
ja teknisessä kuuntelussa kertynyttä ylimääräistä tietoa voi käyttää rikosprosessissa. Suomessa<br />
todistusoikeuden peruslähtökohtana on vapaan todistelun ja todistusharkinnan periaate.<br />
Ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan ratkaisun tekee vastaisuudessakin tuomioistuin<br />
tapauskohtaisen harkinnan perusteella.<br />
4.2.6. Datan takavarikointi ja tallentaminen<br />
<strong>Sisäasiainministeriön</strong> poliisiosaston näkemys pakkokeinolakiin tehtävistä muutosesityksistä datan<br />
takavarikoinnin sääntelyn osalta on se, että datan kopioon ei tulisi soveltaa takavarikkosäännöksiä,<br />
tämä kanta on otettu myös ehdotukseen hallituksen esitykseksi. Sääntely mahdollistaa nykyisin<br />
voimassa olevan todistusaineistoa turvaavan menettelyn eli sen, että kopiointi suoritetaan ennen<br />
kuin datana olevaa aineistoa ryhdytään tutkimaan. Koko kopioinnin tarkoituksena on turvata<br />
todistusaineiston eheys ja säilyvyys, jotta aineisto olisi mahdollisimman luotettavaa<br />
oikeudenkäynnissä. Toisaalta poliisin on suhteellisuusperiaatteen rajoittamana pyrittävä sellaisiin<br />
toimenpiteisiin, jotka mahdollisimman vähän aiheuttavat haittaa. Datan kopioinnilla voidaan
29<br />
lyhentää fyysisten tallennusalustojen takavarikkoaikaa tai jopa jättää takavarikko fyysisen alustan<br />
osalta tekemättä.<br />
Tallennusalusta pitää sisällään usein kansioita ja asiakirjoja. Nykyisen lainsäädännön mukaan<br />
poliisi voi takavarikoida datan tallennusalustan, kopioida sen ja tutkia sen sisällön. Myös<br />
kopioiminen paikan päällä on mahdollista, jolloin tallennusalusta voidaan jättää omistajan haltuun.<br />
Datan tutkimiseksi on käytännössä menty datan kopioimiseen edellä kerrotuista syistä, josta datan<br />
eheyden turvaaminen on ensisijainen.<br />
Mikäli siirryttäisiin fyysisten asiakirjojen ja datamuotoisten asiakirjojen kopioinnissa siihen, että<br />
takavarikkosäännökset koskisivat myös kopioita, olisi tällä merkittävät vaikutukset koko<br />
rikosprosessijärjestelmän toimivuuden kannalta. Mm. esitutkintapöytäkirjaan kopioitujen<br />
asiakirjojen osalta tulisi noudattaa takavarikkosäännöksiä aina siihen asti, kunnes lainvoimainen<br />
päätös on takavarikon osalta saatu. Tämä ei liene mielekästä varsinkaan, kun asiakirjojen fyysinen<br />
hallinta on edelleen omistajallaan. Datan osalta tulisi tarkastella mahdollisuutta luoda kokonaan<br />
oma säännöstönsä.<br />
Tällä hetkellä sähköistä viestintää säätelevästä lainsäädännöstä, niin kuin myös eduskunnan<br />
käsittelyyn keväällä menevästä hallituksen esityksestä uudeksi sähköisen viestinnän tietosuojalaiksi,<br />
puuttuu säännökset teleyritysten velvollisuudesta tallentaa osa sähköisessä viestinnässä syntyneestä<br />
datasta. Liikenne- ja viestintäministeriö on 9.2.2004 asettanut asiaa selvittävän työryhmän.<br />
Sähköisessä viestinnässä syntyneiden ratkaisevien tietojen hävittäminen heikentää niin rikosten<br />
selvittämistä kuin rikoksen uhrin oikeusturvaa.<br />
4.3. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO<br />
4.3.1. Valvontahavainnot<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on tehnyt katselmuksia peitetoiminnan ja valeoston käyttöön. Peitetoiminnalla ja<br />
valeostolla puututaan yksityisyyden suojan ydinalueelle, jolloin oikeussuojatakeiden ja<br />
määrämuotojen noudattamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Peitetoiminnan ja valeoston<br />
käyttö on ollut erittäin pidättyvää ja harkittua ja niiden käytön määrä on edelleen hyvin vähäistä.<br />
Sekä peitetoiminta- että valeosto-operaatiot vaativat pitkäjänteistä ja huolellista valmistelua ja ovat<br />
resursseja sitovia, mikä on omiaan vaikuttamaan myös peitetoiminnan ja valeostojen käytön<br />
vähäisiin määriin.<br />
Peitetoimintailmoituksen saatuaan keskusrikospoliisi on vielä korostanut toimenpidettä pyytäneelle<br />
muiden vaihtoehtoisten keinojen käyttöä rikoksen selvittämiseksi. Peitetoimintaa ja valeostoa on<br />
käytetty vain viimeisenä keinona törkeän rikoksen selvittämiseksi, kun muita keinoja ei enää ole<br />
ollut käytettävissä. Peitetoiminnan ja valeoston kestot ovat myös toteutuneet lainsäätäjän<br />
tarkoittamalla tavalla niin, että valeosto-operaatiot ovat olleet lyhytaikaisia kestoiltaan 1 - 3<br />
kuukauden pituisia ja peitetoiminta-operaatiot pidempi aikaisia kestoltaan yli 6 kuukautta.<br />
Peitetoiminnan ja valeoston seurantaa varten perustettu ohjausryhmä on käsitellyt säännöllisesti<br />
näiden tiedonhankintakeinojen käyttöön liittyviä ongelmia, kehittämisehdotuksia ja eräitä<br />
operatiivisia kysymyksiä. Ohjausryhmässä on käsitelty mm. valeoston ja peitetoiminnan<br />
rajanvedossa ilmi tulleita ongelmia sekä toiminnan kannalta muitakin merkityksellisiä seikkoja.<br />
<strong>Sisäasiainministeriön</strong> poliisiosasto on perustanut työryhmän, joka on valmistellut ehdotusta<br />
hallituksen esitykseksi poliisilain muuttamiseksi. Tämä hallituksen esitys poliisilain muuttamiseksi
30<br />
on lausuntokierroksella. Ohjausryhmä on ollut yhteydessä tähän työryhmään ja tuonut esille<br />
peitetoiminnan ja valeoston käytössä havaittuja ongelmakohtia, joita on otettu huomioon<br />
valmisteltaessa hallituksen esitystä.<br />
Eduskunnan oikeusasiamies on loka- ja marraskuussa 2003 suorittanut peitetoiminnan ja valeoston<br />
käyttöihin liittyneen tarkastuksen keskusrikospoliisissa. Perustuslaki- ja lakivaliokunta ovat käyneet<br />
tutustumassa keskusrikospoliisin peitetoimintaan ja valeostoon loka- ja marraskuussa 2003.<br />
Huomioiden peitetoiminnan ja valeoston käyttöön liittyvän arkaluonteisuuden sekä poliisien ja<br />
tiedottajien korkean turvallisuusriskin, sisäasiainministeriön poliisiosasto katsoo, että<br />
peitetoiminnan ja valeoston käytön tulee edelleenkin olla hyvin maltillista ja pidättyväistä niin, että<br />
toteutettavien operaatioiden määrät pysyvät sellaisissa rajoissa, joissa ei tingitä säännösten<br />
määrämuotoisuudesta, oikeussuojatakeista, toimenpiteiden dokumentoinnista eikä kenenkään<br />
turvallisuudesta.<br />
4.3.2. <strong>Poliisi</strong>lain muutosehdotuksista<br />
Valmisteilla olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että myös valeostossa olisi mahdollista<br />
käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä<br />
rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja. Ehdotuksen perusteena on<br />
valeostajan turvallisuuden ja uskottavuuden lisääminen. Käytännössä eteen saattaa tulla tilanteita<br />
missä valeostaja joutuu todentamaan väitetyn henkilöllisyytensä myös asiakirjojen avulla, jolloin on<br />
selkeä riski mikäli tällaista todentamista ei kyetä tekemään. Lisäksi varsinkin vakavan rikollisuuden<br />
piirissä toimivat rikolliset pyrkivät tarkistamaan heidän keskuuteensa saapuvien uusien henkilöiden<br />
taustatietoja.<br />
Lainsäädäntöä pyritään lisäksi täsmentämään niin, että valeostossa poliisilla olisi jatkossa<br />
mahdollisuus ostotarjouksen tekemisen lisäksi myös suorittaa varsinainen osto rikoksen estämiseksi<br />
tai paljastamiseksi sekä rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi. Varsinkin kansainvälisessä<br />
katsannossa valeostoa käytetään juuri huumausaineiden näyte-erien ostamiseen, joka on osa<br />
huumausainerikollisuuteen liittyvää "kauppatapaa". Vasta näyte-erän ostamisen jälkeen poliisilla on<br />
mahdollisuus kohdistaa ostotarjous esimerkiksi suurempaan huumausaine-erään ja näin selvittää<br />
huumausaineorganisaatiossa ylemmällä tasolla olevien henkilöiden toimintaa sekä saada<br />
takavarikoiduksi suurempia määriä huumausaineita.<br />
Edellä mainittujen valeostoon liittyvien uudistusehdotusten johdosta on katsottu tarpeelliseksi<br />
ehdottaa myös valeostoon liittyvän päätöksentekotason nostamista. Lisäksi ehdotetaan, että myös<br />
valeostoista annettaisiin vuosittain selvitys sisäasiainministeriölle, joka antaa vuosittain<br />
kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Viimeksi mainittu uudistusehdotus vastaa jo nyt<br />
noudatettua käytäntöä.<br />
Peitetoiminnan ja valeoston osalta ehdotetaan, että siinä tehtävä rekisterimerkintä voitaisiin sen<br />
lisäksi mitä voimassa olevan poliisilain 33 a §:ssä esitetään, oikaista vasta kun rekisterimerkintä ei<br />
enää ole välttämätön tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi. Uudistuksella pyritään siihen, että<br />
peitehenkilöllä olisi mahdollisuus irtaantua peitetoiminnan kohteena olevasta jutusta luontevasti<br />
eikä esimerkiksi välittömästi esitutkinnan päätyttyä ja että hänellä voisi olla myös historiatietoa<br />
itsestään ennen soluttautumiseen ryhtymistä. Tämä on tarpeellista jo siitä syystä, että rikolliset<br />
pyrkivät tarkastamaan heidän keskuuteensa saapuvan uuden henkilön taustatietoja. Lisäksi<br />
rekisterimerkinnän pitempiaikaisuus mahdollistaa myös peitetoimintaan liittyvän välttämättömän<br />
hallinnoinnin suojaamisen niin, että sillä ei ole näkyviä yhteyksiä poliisihallintoon.
31<br />
<strong>Poliisi</strong>lain 44 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, joka mahdollistaisi peitehenkilön tai<br />
valeostajan kuulemisen joissakin tilanteissa jopa anonyymisti. Ehdotettavan lisäyksen mukaan<br />
valeostaja tai peitehenkilö ei olisi velvollinen paljastamaan henkilöllisyyttään koskevia tietoja, jos<br />
tiedon ilmaiseminen johtaisi valeostajan tai peitehenkilön taikka tämän läheisten turvallisuuden<br />
vaarantumiseen taikka valeostajan tai peitehenkilön tulevien vastaavanlaisten tehtävien hoitoa<br />
taikka tiedonhankinnan onnistumista. Voimassa olevat todistelua koskevat säännökset merkitsevät<br />
peitehenkilön ja valeostajan henkilöllisyyden paljastumista mitä ei voida pitää hyväksyttävänä<br />
ottaen huomioon näiden menetelmien käyttäminen erityisesti vakavan rikollisuuden estämiseksi,<br />
paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena onkin mahdollistaa peitetoiminnan ja<br />
valeoston käyttäminen myös näyttönä eikä pelkästään tutkinnan suuntaamiseen käytettävinä<br />
menetelminä.<br />
5. KANSAINVÄLINEN VERTAILU<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto on lähettänyt syksyllä 2003 pohjoismaiden poliisiylijohdoille kirjeen, jossa se on<br />
pyytänyt saada tietoja näiden maiden tele<strong>pakkokeinojen</strong> valvontamekanismeista, tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
käytöstä ja niihin liittyvistä tilastoinneista. Vastaukset on saatu Ruotsin ja Norjan poliiseilta.<br />
Ruotsi<br />
Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista keskitettyä tele<strong>pakkokeinojen</strong> tietojärjestelmää vaan tiedot<br />
kerätään manuaalisesti eri poliisiyksiköiden ilmoittamien lukujen perusteella. Jokainen<br />
poliisiviranomainen (poliisipiiri) ja syyttäjäviranomainen (syyttäjäpiiri), jotka käsittelevät salaisia<br />
pakkokeinoja ovat velvollisia pitämään näistä omia alueellisia rekistereitä. Valtakunnansyyttäjä ja<br />
poliisiylihallitus keräävät keskusrikospoliisin kautta vuosittain kaikki tarvittavat tilastotiedot.<br />
Keskusrikospoliisi ja valtakunnansyyttäjä tekevät vuosittain yhteenvedon luvista ja ne annetaan<br />
oikeusministeriölle jokaisen vuoden elokuussa. Oikeusministeriö tekee yhteenvedon tilastotiedoista<br />
ja luovuttaa ne eduskunnalle. Kerättävään tilastointiaineistoon kuuluvat avoimen poliisitoiminnan<br />
tiedot sekä ne tilastotiedot, joista syyttäjät ovat velvollisia raportoimaan. Tilastoon liitetään myös se<br />
aineisto, joka koskee talousrikoksia tutkivaa viranomaista (Ekobrotsmyndighet) sekä tullia.<br />
Turvallisuuspoliisi (Säpo) antaa raportin omasta toiminnastaan suoraan oikeusministeriölle.<br />
Ruotsissa tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöön liittyvät luvat ja tilastointi määräytyvät rikoksesta epäiltyjen<br />
henkilöiden perusteella eikä teleliittymien, jolloin yksi lupa on yksi henkilö. Ruotsissa takautuva<br />
televalvonta voidaan tehdä poliisin päätöksellä ilman tuomioistuimen lupaa.<br />
Norja<br />
Norjassa on erikseen nimetty valtakunnallinen tarkastuselin, joka valvoo telekuuntelun käyttöä.<br />
Telekuuntelu tutkintakeinona on valtakunnansyyttäjän valvonnan alainen toimintamuoto. Jokaisesta<br />
telepakkokeinopyynnöstä ja tuomioistuimen päätöksestä sekä mahdollisista muista asiakirjoista<br />
tulee toimittaa kopio valtakunnansyyttäjänvirastolle päivittäisvalvontaa varten. Telekuuntelun<br />
käytön osalta Norjassa on käytössä keskitetty rekisteri, johon tallennetaan mm. se poliisipiiri, joka<br />
on suorittanut telekuuntelun.<br />
<strong>Poliisi</strong>päällikön tulee lähettää neljännesvuosittain <strong>kertomus</strong> telekuuntelun käytöstä<br />
valtakunnansyyttäjän virastoon. Kertomuksessa tulee tarkemmin selvittää mm. käytetyn<br />
telekuuntelun laajuus, tulokset ja ylimääräinen tieto.
32<br />
Valtakunnansyyttäjä raportoi neljännesvuosittain valvontaelimelle telekuuntelun käytöstä. Kaikki<br />
poliisipäälliköt tekevät vuosiraportin valtakunnansyyttäjälle, joka puolestaan raportoi vuosittain<br />
oikeusministeriölle. Myös valvontaelin lähettää oman vuosiraportin omasta valvontatoiminnastaan<br />
oikeusministeriölle. Valtakunnansyyttäjän raportointiin kuuluu pelkästään avoimen poliisitoimen<br />
asiat. Turvallisuuspoliisin asiat jäävät tämän raportin ulkopuolelle.<br />
Vertailua<br />
Vuoden 2003 loppuun saakka Suomessa oli telekuuntelun ja -valvonnan osalta voimassa<br />
pakkokeinolain säännökset, jolloin tuomioistuimen päätöksellä esitutkintaa suorittavalle<br />
viranomaiselle voitiin myöntää lupa kohdistaa telekuuntelua ja televalvontaa epäillyn hallussa<br />
olevaan tai oletettavasti muuten käyttämäänsä liittymään. Vuoden 2004 alusta alkaen<br />
pakkokeinolain säännökset muuttuivat siten, että teleliittymän lisäksi lupa voidaan myöntää myös<br />
teleosoitteeseen ja telepäätelaitteeseen.<br />
Mikäli kansainvälistä vertailua suoritetaan eri maissa myönnettyjen lupien määrien osalta tuomatta<br />
samanaikaisesti esille lupien myöntämisen ja tilastoinnin kriteereitä, johtaa tämä vääristyneeseen<br />
käsitykseen <strong>pakkokeinojen</strong> käytön todellisista määristä, sillä useissa maissa myönnetyt luvat<br />
kohdistuvat liittymien sijasta rikoksesta epäiltyihin. Esimerkiksi Ruotsissa telekuuntelun kohteena<br />
olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat viime vuosina olleet suuremmat kuin Suomessa mutta<br />
erilaisesta lainsäädännöstä ja tilastoinnista johtuen Suomessa lupien määrät ovat noin kolme kertaa<br />
suuremmat kuin Ruotsissa.<br />
Rikoksesta epäillyt / Telekuuntelu<br />
600<br />
500<br />
400<br />
300<br />
200<br />
281<br />
217<br />
303312 311<br />
398<br />
427<br />
533<br />
414<br />
Suomi<br />
Ruotsi<br />
100<br />
0<br />
1999 2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 36. Rikoksesta epäiltyjen määrät telekuuntelussa Suomessa ja Ruotsissa.<br />
Edellä oleva kaavio (Kaavio 36) kuvaa telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määriä<br />
Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 1999 alkaen. Ruotsissa telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta<br />
epäiltyjen luvut on saatu Ruotsin poliisilta. Sekä Suomessa että Ruotsissa telekuunteluiden kohteena<br />
olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat viime vuosina olleet noususuunnassa kuitenkin niin, että<br />
Ruotsissa telekuuntelun kohteina olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat olleet jokaisena vuotena<br />
suuremmat. Suomessa vuonna 2003 (414) telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen<br />
määrä on vähentynyt edelliseen vuoteen (427) verrattuna 13:lla.<br />
Ruotsin osalta vuoden 2003 telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrää ei ollut<br />
käytettävissä.
33<br />
Rikoksesta epäillyt / Televalvonta<br />
1200<br />
1000<br />
800<br />
800<br />
762<br />
1139<br />
1082<br />
1025<br />
600<br />
400<br />
200<br />
297<br />
358<br />
414<br />
549<br />
Suomi<br />
Ruotsi<br />
0<br />
1999 2000 2001 2002 2003<br />
Kaavio 36. Rikoksesta epäiltyjen määrät televalvonnassa Suomessa ja Ruotsissa.<br />
Edellä oleva tilasto (Kaavio 36) Suomen ja Ruotsin poliisin suorittamasta televalvonnasta rikoksista<br />
epäiltyihin ei ole keskenään vertailukelpoinen, sillä Ruotsissa takautuva televalvonta voidaan tehdä<br />
poliisimiehen päätöksellä ilman tuomioistuimen lupaa, Suomessa tähän vaaditaan tuomioistuimen<br />
lupa. Suurin osa Suomessa tapahtuvista televalvonnoista sisältää takautuvaa televalvontaa.<br />
Suomessa televalvonnan käytön kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrä on lähtenyt<br />
laskusuuntaan vuonna 2001, kun se Ruotsissa on ollut nousevaa vuodesta 1999 lähtien. Ruotsin<br />
osalta vuoden 2003 televalvonnan kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrää ei ollut<br />
käytettävissä.<br />
Ruotsissa telekuuntelulla on arvioitu olleen rikoksen selvittämiselle merkitystä vähemmässä määrin<br />
kuin Suomessa:<br />
- vuonna 2000 46 %:ssa tapauksista, vrt. Suomessa 63 %<br />
- vuonna 2001 42 %:ssa tapauksista, vrt. Suomessa 74 %<br />
- vuonna 2003 Suomessa 68 %:ssa tapauksista<br />
Norjassa tele<strong>pakkokeinojen</strong> (kuuntelujen) määrä on vuoden 2000 alusta alkaen kolmen vuoden<br />
aikana lisääntynyt viisinkertaisesti:<br />
- vuonna 2000: 55 kpl, joissa 244 teleliittymää<br />
- vuonna 2001: 117 kpl, joissa 547 teleliittymää<br />
- vuonna 2002: 296 kpl, joissa 1107 teleliittymää<br />
Norjassa teleliittymien määrän huomattavan suuri ero lupiin nähden viittaa siihen, että Norja ei<br />
Ruotsin tapaan tilastoi lupia liittymäkohtaisesti. Selityksenä Norjan kasvaneisiin tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
määriin Norjan poliisin mukaan on organisoituneen rikollisuuden nopea kehittyminen ja<br />
laajeneminen ja poliisin panostus sen torjuntaan sekä rikoksesta epäiltyjen runsas gsm-puhelinten<br />
käyttäminen.
34<br />
6. LOPUKSI<br />
Maaliskuun alussa laadittava sisäasiainministeriön <strong>kertomus</strong> aiheuttaa sen, että vuositilaston<br />
laadintaa varten tarvittava aineisto ei ole vielä kaikilta osin käytettävissä erityisesti silloin, kun<br />
joudutaan tekemään vertailevia selvityksiä ja pyytämään lisäselvityksiä. Erityisesti tämä koskee<br />
niiden <strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä, jotka eivät ole vielä mukana keskitetyssä tietojärjestelmässä vaan<br />
ovat sisäasiainministeriöön lähetettävän pöytäkirjan varassa. Suuri osa viime vuonna aloitetuista<br />
esitutkinnoista ja pakkokeinoista on myös edelleen kesken. Vaikka yksittäinen pakkokeino olisi<br />
päätettykin vuoden 2003 puolella ei pakkokeinopöytäkirjaan voida vielä tehdä kaikkia tarvittavia<br />
merkintöjä, esimerkiksi rikoksesta epäillylle ilmoittamisen osalta ja pakkokeinon<br />
merkitysarviointikin on keskeneräisessä jutussa vaikea vielä tuossa vaiheessa arvioida.<br />
Salaisten <strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä tullaan nykyistä enemmän keskittämään keskusrikospoliisin kautta<br />
hoidettavaksi käyttöön otettavan SALPA-järjestelmän kautta. Näin voidaan nykyistä paremmin<br />
varmistaa <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> käytön yhdenmukaisuus ja laillisuuskriteereiden täyttyminen<br />
sekä käytettyjen <strong>pakkokeinojen</strong> määrän luotettavuus. Nyt kehitteillä oleva ja vajaan vuoden kuluttua<br />
tuotantokäyttöön otettava keskitetty <strong>salaisten</strong> <strong>pakkokeinojen</strong> tietojärjestelmä tulee edelleen<br />
lisäämään sekä laillisuusvalvonta- että tilastointiominaisuuksia. Salaisten <strong>pakkokeinojen</strong><br />
keskittäminen tietojärjestelmän kautta tapahtuvaksi tukee ja täydentää poliisin ylijohdon<br />
suorittamaa laillisuusvalvontaa.<br />
Vuoden 2004 alusta voimaan tullut pakkokeinolain uudistus lisäsi sekä telekuuntelun että<br />
televalvonnan käyttöalaa uusiin rikoslajeihin. Muutoksen jälkeen telekuuntelun mahdollistavat mm.<br />
törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä vahingonteko ja tietyt törkeät talousrikokset.<br />
Televalvonnan edellytyksenä on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 4 vuotta<br />
vankeutta ja uusina rikoksina televalvonnan piirissä ovat mm. paritusrikokset ja terroristisessa<br />
tarkoituksessa tehtävien rikosten valmistelut. Myös matkaviestinten sijaintitietojen hankkiminen eli<br />
ns. tolppalupa tuli mahdolliseksi. Telepakkokeinoja voi myös entistä laajemmin käyttää muun kuin<br />
perinteisen puhelinliikenteen tarkkailuun, sillä teleliittymän lisäksi kohteena voi olla teleosoite ja<br />
telepäätelaite. Uusi pakkokeinolaki mahdollistaa telekuuntelun käytön mm. sähköpostiin ja muuhun<br />
internet-viestintään.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohto arvioi, että pakkokeinolain muutokset, joissa tele<strong>pakkokeinojen</strong> käyttöalaa on<br />
laajennettu, ovat omiaan jossain määrin lisäämään tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön määrää mutta ei katso<br />
kuitenkaan tele<strong>pakkokeinojen</strong> toteuttamisen rajoittamiselle olevan nykyisellään perustetta, sillä<br />
telepakkokeinoilla on edelleenkin suuri merkitys törkeiden rikosten paljastamisessa, tutkinnan<br />
suuntaamisessa sekä rikosten selvittämisessä ja tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohteena olleiden rikoksesta<br />
epäiltyjen määrä on vuonna 2003 vähentynyt edelliseen vuoteen verrattuna.<br />
Vaikka telepakkokeinolupien määrän kehitys on ollut nouseva, eivät tele<strong>pakkokeinojen</strong> kohteena<br />
olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ole vuoteen 2002 saakka nousseet sellaisessa suhteessa kuin<br />
lupamäärät, mikä johtuu rikoksesta epäiltyjen käyttämistä useista liittymistä sekä erityisesti<br />
jatkolupien määrän selvästä noususta. Tutkinnanjohtajat ovat joutuneet esittämään tuomioistuimille<br />
yhä enemmän jatkolupavaatimuksia johtuen tutkinta-aikojen pitenemisestä ja selvittämisen<br />
vaikeutumisesta, koska rikoskokonaisuudet ovat monialaistuneet sekä suunnitelmallisuus ja<br />
kansainvälistyminen ovat lisääntyneet.<br />
Suomen tele<strong>pakkokeinojen</strong> lupamäärien vertaaminen esimerkiksi Ruotsin lupatilastoihin tuomatta<br />
samanaikaisesti esille luvan määräytymisen perusteita, johtaa vääristyneeseen käsitykseen<br />
varsinaisten tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön määrien osalta Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa<br />
telekuuntelun kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen lukumäärä on suurempi kuin Suomessa mutta
35<br />
telekuuntelulupien määrä Ruotsissa on noin kolme kertaa pienempi kuin Suomessa, koska Ruotsissa<br />
yksi lupa vastaa yhtä henkilöä. Suomessa taas jokainen yksittäinen liittymä vaatii oman lupansa.<br />
<strong>Poliisi</strong>n ylijohdon käsitys on, että nykyistä tele<strong>pakkokeinojen</strong> lupamenettelyä tulisi tarkistaa siten,<br />
että telepakkokeinoasioissa luvan kohteena ja määräytymisen perusteena olisi rikoksesta epäilty<br />
henkilö, oikeussubjekti, johdon pakkokeino kohdistuu eivätkä lukuisat yksittäiset teleliittymät,<br />
teleosoitteet ja telepäätelaitteet. Pakkokeinoja käytettäessä rajoitetaan aina rikoksesta epäillyn<br />
yksityisyyttä. Tuomioistuin harkitsisi voiko rikoksesta epäiltyyn ylipäätään kohdistaa vaadittua<br />
telepakkokeinoa ja lain edellytysten täyttyessä myöntäisi luvan kohdistaa vaadittua pakkokeinoa<br />
rikoksesta epäillyn käyttämiin teleliittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin. Uusi menettely ei<br />
sinällään muuttaisi itse lupakäsittelyä eikä luvan myöntämisen edellytyksiä vaan kyseessä olisi<br />
lukuisiin liittymiin perustuvasta lupakäytännöstä siirtyminen rikoksesta epäiltyyn kohdistuvaan<br />
lupakäytäntöön. Näin myös lupamäärät olisivat kansainvälisesti vertailukelpoisempia. Ennen kuin<br />
poliisi voisi kohdistaa telepakkokeinoa tiettyyn liittymään, teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen<br />
tämä edellyttäisi tuomioistuimen hyväksynnän aina kunkin kohdalta erikseen. <strong>Poliisi</strong> pitäisi erillistä<br />
luetteloa niistä lupaan liittyvistä rikoksesta epäillyn käyttämistä teleliittymistä, teleosoitteista ja<br />
telepäätelaitteista, joihin telepakkokeinoa on kohdistettu.<br />
Vuonna 2003 valtaosalle (telekuuntelu 75 % ja televalvonta 85 %) tele<strong>pakkokeinojen</strong> käytön<br />
kohteina olleille rikoksesta epäillyille on ilmoitettu telepakkokeinon käytön kohteena olosta, joilla<br />
on ollut käytettävissään myös jälkikäteiset oikeussuojakeinot. Eduskunnan oikeusasiamiehelle<br />
varsinaisia telepakkokeinon käyttöön kohdistuvia kanteluita on tehty vain muutamia<br />
yksittäistapauksia vuositasolla.<br />
Vuonna 2003 poliisihallinto maksoi telekuuntelun ja –valvonnan käytöstä erilaisina maksuina<br />
teleyrityksille 1.018.257 euroa. Nämä kustannukset ovat vuosittain nousseet ja teleyrityksillä on<br />
suuria eroja samojen toimintojen laskutushinnoittelussa. Teleyrityksillä on sattunut useita virheitä,<br />
joissa kytkentää ei poliisin tekemästä pyynnöstä huolimatta ole purettu määräaikana vaan<br />
kuunteluaika on päässyt ylittymään. <strong>Poliisi</strong>n ylijohdon näkemyksenä on, että tulisi käynnistää<br />
keskustelut mahdollisuudesta siirtää kytkentöjen suorittaminen teleyrityksiltä poliisin virkavastuulla<br />
tapahtuvaksi toiminnoksi. <strong>Poliisi</strong> toimittaisi nykyisen käytännön mukaisesti tuomioistuimen luvan<br />
teleyritykselle ennen kytkennän suorittamista.<br />
Käytettävissä olevat resurssit järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden torjuntaan eivät ole<br />
lisääntyneet muuttunutta toimintaympäristöä vastaavaksi. Järjestäytyneiden rikollisten tekemät<br />
rikoskokonaisuudet ovat laajentuneet, monialaistuneet ja kansainvälistyneet. Tästä johtuen myös<br />
törkeiden rikoskokonaisuuksien selvittäminen on vaikeutunut ja niiden selvittämisajat ovat<br />
pidentyneet, mitä mm. osoittaa lisääntyneet telekuuntelun jatkoluvat. Salaiset pakkokeinot ovat yhä<br />
enenevässä määrin ainoita keinoja paljastaa ja selvittää törkeitä rikoksia. Reaaliaikaiset salaiset<br />
pakkokeinot ovat työläitä toteuttaa ja yhä enemmän resursseja sitovia.<br />
Kyetäkseen torjumaan globalisoituvaa järjestäytynyttä rikollisuutta yhteistoiminnassa eri maiden<br />
poliisiviranomaisten kanssa, Suomessa poliisin tiedonhankintakeinot tulisi saattaa kansainväliselle<br />
tasolle erityisesti peitetoiminnan ja valeoston osalta, jotta Suomi pystyisi vastaamaan<br />
kansainvälisen kehityksen tarpeisiin.<br />
Salaisilla pakkokeinoilla puututaan kan<strong>salaisten</strong> perusoikeuksiin kuuluvaan yksityisyyden suojaan<br />
(yksityiselämä, kotirauha, henkilötiedot, luottamuksellinen viesti) ja tämän vuoksi poliisin ylijohto<br />
edellyttää toimenpiteiden toteuttajilta näiden <strong>pakkokeinojen</strong> käyttöä säätelevien säännösten ja<br />
kan<strong>salaisten</strong> oikeusturvatakeiden ehdotonta noudattamista. Erityisesti tele<strong>pakkokeinojen</strong><br />
laillisuusvalvontaa on tehostettu ja ollaan edelleen tehostamassa monin keinoin. <strong>Poliisi</strong>n ylijohto<br />
suhtautuu erittäin vakavasti laillisuusvalvonnassa havaittuihin epäkohtiin. Virheisiin puututaan ja ne
36<br />
vaaditaan korjaamaan. Mikäli rikoksen esitutkintakynnys ylittyy asiassa suoritetaan esitutkinta,<br />
jossa tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä.<br />
Sisäasiainministeri<br />
Kari Rajamäki<br />
<strong>Poliisi</strong>ylijohtaja<br />
Reijo Naulapää<br />
LIITE 1. Tullin <strong>kertomus</strong> eduskunnan oikeusasiamiehelle 1.3.2004<br />
LIITE 2. Laillisuusvalvontamääräys (SM-2003-03730/Tu-42)
Change language