harm reduction - Poliisi

3.1 Terveydenhuolto: laastaria ja lääkkeitä
Matalassa sairaanhoitajat ottavat huumeseuloja ja pikatestejä hoidollisessa mielessä asiakkaan
lähtiessä hoitoon, tullessa Matalan osastolle ja avolääkityksen aikana. Vaikka Matalassa
ei tarjottu näytteidenantomahdollisuutta automaattisesti kaikille palvelua kysyville,
niin tukisuhteessa oleville asiakkaille haluttiin antaa mahdollisuus näytteiden ottoon samassa
paikassa sekä hoitoon lähtiessä että hoitoprosessin aikana. Sairaanhoitajat kertovat toimivansa
”laastarilinjalla”, eli työhön kuuluu haavojen puhdistamista ja sitomista sekä tikkien
poistamista, mutta suurempitöiset tai vakavammat sairaudet, kuten vaikeat suonitulehdukset,
ohjataan hoidettavaksi Hatanpään terveysasemalle. Raja kulki siinä, että Matala ei
ole päivystyspoliklinikka tai sairaala, vaikka siellä voidaan hoitaa ruhjeita, haavoja ja muita
sellaisia vammoja, jotka "hoituisivat kotihoidolla, mutta asiakkailla ei ole sitä kotia, missä
vammoja hoitaa".
Lääkityksen suhteen kynnystä haluttiin pitää korkeana, koska työntekijät uskoivat, että asiakkailla
voi olla kohtuuttomia vaatimuksia. Ensimmäisellä haastattelukerralla työntekijöiden
mielestä Matalan lääkepolitiikka määrää, mitkä asiat työssä painottuvat ja millaisia
asiakkaita hakeutuu. He arvelivat, että jos heillä olisi täysin lääkkeetön linja, niin merkittävä
asiakasryhmä karsiutuisi kokonaan pois. Bentsodiatsebiinien säännelty määrääminen
nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin se, että asiakkaat asioivat yksityissektorilla tai ostavat
lääkkeitä kadulta ja joutuvat rahoitusmielessä tekemään rikoksia. Periaatteina pidettiin,
että lääkkeitä määrätään rajoitetusti, reseptejä ei anneta mukaan, bentsodiatsebiiniylläpitohoitoa
ei tarjota, lääkevieroitus on lyhytkestoista sekä lääkitystä vähennetään ajan kuluessa,
jolloin perimmäisenä tavoitteena on lääkkeiden käytön lopettaminen. "Tiputusohjelman"
pituudeksi ajateltiin noin 1-3 kuukautta, jonka jälkeen tarvittaessa hoitosuhde siirretään
johonkin muuhun avo- tai laitoshoitoyksikköön.
Voimakkaasti bentsodiatsebiiniriippuvaisten ja Subutexin käyttäjien lääkevieroitus koettiin
hankalaksi ja riskialttiiksi muun muassa rinnakkaiskäytön sekä yksilöllisten toleranssien ja
tarpeiden takia. Työntekijät pohtivat, mitä seurauksia sillä on, ettei kaikille asiakkaille anneta
lainkaan lääkkeitä tai annetaan asiakkaan toivomaa pienempi annos. Sitoutuvatko asiakkaat
laskemaan lääkitystään Matalassa suunnitellulla tavalla vai onko tarkoituksenmukaisempaa
järjestää lääkkeiden pudotus laitoshoidossa? Pahimmassa tapauksessa asiakkaat
eivät koe Matalassa määrättyä lääkemäärää riittäväksi ja hakevat lisälääkitystä yksityislää-
28