harm reduction - Poliisi

Päivätila aiheutti työntekijöissä eniten huolta alkuhaastattelussa. Huoli kohdistui siihen,
kuinka ehditään huomioimaan kaikki asiakkaat, kuinka paljon voidaan ottaa vastaan samanaikaisesti,
minkälaisessa kunnossa asiakkaat saapuvat, kuinka kauan yksi asiakas voi
viipyä tiloissa sekä kuinka saadaan estettyä huumeiden välittäminen ja asiakkaiden eitoivottu
”verkostoituminen”. Pelkona oli esimerkiksi se, että ne asiakkaat, jotka haluaisivat
hakeutua hoidon piiriin, eivät hakeudu Matalaan, jos ”siitä tehdään yleinen käyttäjien olohuone,
jos tarjotaan kaikille kaikkea”. Työntekijöillä oli päivätilasta erilaisia näkemyksiä,
mutta siitä he olivat yksimielisiä, että sen ei haluttu muodostuvan päiväkeskustyyppiseksi
tilaksi, jonne tulon motiivina olisi ajankuluttaminen eikä kontaktin luominen tuki- ja hoitopalveluihin.
Päiväkeskuksen tarve tiedostettiin, mutta työntekijät näkivät, että Matalan rooli
on enemmän hoidollisella puolella.
Periaatteena oli, että asiakkaat eivät ole päivähuoneessa keskenään, jotta työntekijät voivat
valvoa tilannetta, ja asiakkaat tuntevat tulevansa kohdatuiksi. Asiakkaille sallitaan sekä
passiivinen että aktiivinen osallistuminen: päivätilassa on mahdollisuus istua ja juoda kahvia
joko vain tutustuakseen paikkaan ja henkilökuntaan, osallistua keskusteluihin tai odottaa
työntekijän vapautumista. Alkuhaastattelussa pidettiin ideaalina, että tilassa olisi kerrallaan
korkeintaan 5-6 ihmistä, jolloin voidaan keskustella vapaamuotoisesti tai ohjatusti
ryhmäkeskusteluna. Jos asiakkaita tulisi samanaikaisesti kymmenkunta, työntekijät uskoivat
tilanteen muuttuvan vaikeasti hallittavaksi. Eräs työntekijä totesi tilanteen ristiriitaisuuden
kertomalla, että
”täytyy sanoa, että sori meille ei mahdu, vaikka tilaa on vaikka muille jakaa.
Sit ne ei tule ikinä. On matalan kynnyksen paikka, mihin ei pääse.”
Toisella haastattelukerralla lähes kaikki työntekijät olivat sitä mieltä, että Lorvin toimintaa
tulisi kehittää kokonaisuudessaan. Ensinnäkin tulisi luoda yhteinen käsitys matalasta kynnyksestä,
sillä ”Lorvi on tällä hetkellä ainoa, mikä meillä matalaa kynnystä”. Toiseksi
haluttiin korjata henkilökuntatilanne siten, että Lorvissa olisi aina kaksi työntekijää paikalla.
Työntekijöillä oli huono omatunto siitä, että heillä ei ollut tarpeeksi aikaa jutella asiakkaiden
kanssa päivätiloissa, koska he olivat sidottuja yksikönkeskusteluihin. Työntekijät
myönsivät, että jotkut asiakkaat asioivat puhtaasti ”päivähoitoperiaatteella”, ja tämä oli
monien työntekijöiden mielestä täysin sallittua. Useimpien arveltiin kuitenkin haluavan
”hoidollisuutta elämään eli kahvittelun tai täällä piipahtamisen avulla tutustutaan tai vähitellen
mietitään” hoitoon lähdön mahdollisuutta. Työntekijöiden mukaan päivähuoneessa
34