2 - Rauma

Parhaat timantit hiotaan kovan paineen alla
16
Olen tiennyt, että tämänkin lehden kirjoitukset pitää jättää tiettyyn päivämäärään mennessä. Itse asiassa olen tiennyt sen
jo kaksi kuukautta sitten. Jätän asiat viime tippaan, mutten ikinä unohda mitään, tietenkään.
Kun äidinkielenopettaja antaa tehtäväkseni tehdä esseen aiheesta murot ja maailmankaikkeus, jätän senkin viimeiseen
iltaan, vaikka minulla olisi ollut aikaa tehdä sitä jo edellisellä viikolla. Entäpä terveystiedon kansiot, musiikin konserttikäynnit,
koeviikkoihin valmistautumiset, tiskaamiset, ihmissuhteet – kaikissa sama juttu, mikään ei ole ajoissa, mutta valmis
ajallaan, ajoissa.
Satumaisia hetkiä kuitenkin ovat uuden jakson alut, joissa lupaan itselleni, että tämän jakson minä opiskelen kuin hullu
nenä kiinni kirjassa. Kyllähän se aluksi onnistuukin – muutaman päivän, parhaimmassa tapauksessa ehkä jopa viikon.
Todennäköisesti asia kostautuu loppukurssista, jolloin muistan alkukurssin asiat, mutten enää loppupäätä. Alkujakson pänttääminen
vie voimat loppukurssista, se on todistettu moneen otteeseen.
Onneksi tiedän, että parhaat timantit hiotaan kovan paineen alla. Siellä me lukiolaiset olemmekin, kovan paineen alla.
Mari Mantere 08F