Artikkelisivut / Artikel - Rengas
27.10.2014 • Views
Share Embed Flag

Artikkelisivut / Artikel - Rengas

Artikkelisivut / Artikel - Rengas

Artikkelisivut / Artikel - Rengas

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
rengas.de

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

SAATESANAT<br />

Aivan yksinkertaista<br />

ei kaksikielinen kasvatus ole edes teoriassa. Asiantuntijoillakin on esimerkiksi lukemisen<br />

opettelemisen tai yksi henkilö–yksi kieli –periaatteen suhteen erilaisia näkökantoja. Käytännössä<br />

kaksikielinen kasvatus vaatii lukuisia tietoisia valintoja, aimo annoksen peräänantamattomuutta,<br />

aina uusia ideoita motivoida lasta – ja armahtavaisuutta itseään kohtaan<br />

epätäydellisen elämän edessä. Kieli on kommunikaatiota ja sitä voi oppia vain vuorovaikutuksessa<br />

toisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Saksassa suomea opettelevilla lapsilla on<br />

mahdollisuus puhua kieltä toisten lasten kanssa ja vahvistaa suomalaista identiteettiään.<br />

On tärkeää, että vanhemmat saavat tukea ja rohkaisua rikkaassa, mutta välillä aika rankassa<br />

kaksikulttuurisen perheen elämässä. Siksi on tärkeää, että meillä on Suomi-kouluja!<br />

Tässä numerossa esitellään koulujen historiaa ja nykypäivää ja ääneen pääsevät niin opettajat<br />

kuin oppilaatkin. Teemapaketti alkaa sivulta 6.<br />

Bei unseren deutschen Leserinnen und Lesern muss ich mich entschuldigen: Für Sie ist<br />

diesmal weniger dabei. Es liegt ein bisschen an unserem Thema; in den Finnisch-Schulen<br />

wird nur Finnisch gesprochen. Es symbolisiert aber auch die Situation in vielen deutsch-finnischen<br />

Familien: Hat man sich für die zweisprachige Erziehung entschieden, muss in der Familie<br />

viel Finnisch gesprochen werden, sonst geht es unter. Nur, der deutschsprachige Elternteil<br />

soll ja auch nicht untergehen. Alle Familienmitglieder sollen sich wohl und „zu Hause“<br />

fühlen. Wie das geht, muss jede Familie für sich herausfinden, im ehrlichen Gespräch, immer<br />

wieder neu. Zweisprachige Erziehung - wie jede Erziehung - gelingt nur, wenn beide Elternteile<br />

dahinter stehen.<br />

Reden ist auch die Lösung gegen Gewalt. Über die Verantwortung der Eltern, ihre<br />

Kinder vor jeder Gewalt zu schützen, schreibt Familienberaterin Mari Kinnunen auf Seite<br />

16-17. Gewalt in der Familie ist keine Privatsache. Wir alle sind aufgerufen,<br />

genau hinzusehen. Und zu helfen.<br />

Ein deutsches Jubiläum stellen wir ab Seite 19 vor: Die Luther-<br />

Dekade mit ihren 10 Themenjahren. Die EKD hat zur Vorbereitung und<br />

Koordinierung der Dekade in Wittenberg eine Geschäftsstelle „Luther 2017<br />

– 500 Jahre Reformation“ eingerichtet. Im Moment ist Finnland dort gut<br />

vertreten: Katariina Ylikännö arbeitet als Projektassistentin und Dr. theol.<br />

Juhani Holma wird als erster Teilnehmer des Programms „International<br />

Wittenberg Resident“ neben seiner wissenschaftlichen Arbeit an verschiedenen<br />

Projekten mitwirken.<br />

Das Weiterblättern lohnt sich also doch.<br />

Voimia syksyysi!<br />

Einen farbenfrohen Herbst<br />

wünscht<br />

Ritva Prinz<br />

Renkaan toimittaja/<strong>Rengas</strong>-Redakteurin<br />

10 • 2009<br />

|

kuva: Rolf Klebsattel<br />

Hei Pinja!<br />

Ennen aikojen alkua,<br />

ennen kuin mitään muuta oli<br />

olemassa, Jumala oli ja eli yksinään.<br />

Jumala ei kuitenkaan halunnut<br />

olla olemassa yksin, vaan päätti, että hänen<br />

lisäkseen voisi olla olemassa jotain muuta. Hän<br />

loi maailman. Maailma ei ole ikuinen kuten Jumala,<br />

sillä Jumala antoi maailmankaikkeudelle<br />

ajan. Aika alkoi siitä, kun Jumala päätti luoda<br />

hyvän ja kauniin maailman.<br />

Jumala luo jatkuvasti maailmassa kaikenlaista<br />

hyvää. Esimerkiksi maa, taivas, ilma, vesi ja tuli<br />

ovat asioita, joita ihmiset ihmettelevät ja osaavat<br />

käyttää hyväkseen. Jumala on antanut ihmiselle<br />

kyvyn tarkastella maailmaa, ihmetellä Jumalan<br />

luotuja ja erotella asioita toisistaan. Siksi me lajittelemme<br />

esimerkiksi eläimiä ja kasveja niiden<br />

suuruuden ja kauneuden mukaan.<br />

Kysyit, millä tavalla Jumala luo kaiken. Luulen,<br />

ettei kukaan ihminen pysty ihan tarkalleen<br />

kertomaan, kuinka Jumala luo elämää. Viisaat<br />

ihmiset ovat tutkineet, että elävät olennot muodostuvat<br />

pienistä elävistä soluista, joiden lisääntyessä<br />

ja kasvaessa yhteen muodostuu kasveja,<br />

puita, matoja, muurahaisia, koiria, kissoja, villikissoja<br />

tai korppikotkia sen mukaan, millaiset<br />

ohjeet pienet solut ovat saaneet sisälleen. Mutta<br />

kukaan ihminen ei osaa kertoa, miksi pienet<br />

solut ovat saaneet ohjeet elää siten, että niistä<br />

syntyy kasveja, eläimiä ja ihmisiä.<br />

Vaikka joudumme ihmettelemään, miten Jumala<br />

luo, voimme olla onnellisia siitä, että Jumala<br />

halusi luoda maailman. Jos maailmaa ei<br />

olisi olemassa, ei olisi meitäkään ihmettelemässä<br />

maailmaa ja Jumalaa.<br />

Jumala antoi ihmiselle erityisen tehtävän. Ihmisen<br />

tehtävä on viljellä ja varjella Jumalan luomaa<br />

maailmaa. Siksi meidän tulee pitää hyvää<br />

Millä tavalla Jumala luo kaiken, kuten<br />

kukkaset ja kauniit eläimet niinkuin kauriit<br />

ja hevoset?<br />

kysyy Pinja 6v.<br />

Die 6-jährige Pinja fragte:<br />

„Wie macht Gott alles, die Blumen und<br />

schöne Tiere wie Rehe oder Pferde?“<br />

huolta kauneudesta ja huolehtia hyvästä järjestyksestä<br />

tässä Jumalan omassa maailmassa.<br />

Voit pyytää isää tai äitiä lukemaan Raamatusta<br />

psalmin 104. Siellä kerrotaan nuorista leijonista,<br />

jotka yöllä karjuvat ja metsästävät. Tuossa psalmissa<br />

mainitaan myös kauriit ja tamaanit. Siinä<br />

ihmetellään taivasta, maata, merta ja kaikkia<br />

eläviä olentoja. Psalmin kirjoittajat kertovat siitä,<br />

kuinka hienosti Jumala on kaiken tehnyt ja huolehtii<br />

edelleen maailman tapahtumista.<br />

Anssi<br />

Liebe Pinja,<br />

am Anfang, als nichts anderes existierte, hat<br />

Gott die Welt erschaffen. Er wollte nicht ganz allein<br />

sein. Gott erschafft ständig Neues und Gutes<br />

und er hat den Menschen die Fähigkeit gegeben,<br />

dies alles zu bewundern.<br />

Wie Gott neues Leben entstehen lässt, weiß<br />

glaube ich, ganz genau keiner. Weise Menschen<br />

haben herausgefunden, dass die Lebewesen aus<br />

kleinen lebendigen Zellen aufgebaut sind. Aber<br />

was bringt diese Zellen dazu, so zu wachsen, dass<br />

eine Ameise oder ein Hund entsteht?<br />

Auch wenn wir das nicht wissen, können wir<br />

uns darüber freuen, dass es uns und die ganze<br />

Welt gibt. Uns Menschen hat Gott den Auftrag<br />

gegeben, diese schöne Welt zu beschützen.<br />

Wenn du magst, kannst du Mama oder Papa<br />

bitten, den Psalm 104 vorzulesen, da kommen<br />

auch viele schöne Tiere vor!<br />

Anssi<br />

| 10 • 2009<br />

Turun tuomiokirkko

kuukauden Sana<br />

Kaksoiskäskyn kolme osapuolta<br />

Useimmat muistavat hyvin rakkauden kaksoiskäskyn<br />

loppuosan: ”rakasta lähimmäistäsi<br />

niin kuin itseäsi.” Pitää paikkansa, että siinä on<br />

jo kaksi osaa tai osapuolta. Lähimmäinen eli toinen<br />

ihminen ja oma minä. Mutta tässä on vain<br />

puolet rakkauden kaksoiskäskystä.<br />

Ensimmäinen osa unohtuu helposti ehkä siksi,<br />

että se ei määrittele ihmisten välistä elämää, vaan<br />

kehottaa ihmistä pysymään rehellisessä suhteessa<br />

Luojaansa. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen<br />

osa kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken.”<br />

Tätä seuraa: ”ja lähimmäistäsi niin kuin<br />

itseäsi.”<br />

Evankelista Matteus kirjasi Jeesuksen kanssa<br />

käydyn keskeisen oppikeskustelun seuraavasti:<br />

»Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut<br />

saddukeuksilta suun, he kokoontuivat<br />

neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja,<br />

kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:<br />

”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”<br />

Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko<br />

sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä<br />

on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä<br />

on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.<br />

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja<br />

profeetat.”» (Matt. 22:34–40)<br />

Suurin ja tärkein käsky oli myös Jeesuksen<br />

vastustajien mielestä Jumalan ylistäminen, kiittäminen<br />

ja palvonta. Rakkauden kaksoiskäskyn<br />

ensimmäinen osa vaatii ihmiseltä kokonaisvaltaista<br />

asennetta: koko sydän, koko sielu ja mieli.<br />

Ensimmäisen osan rinnalle Jeesus nostaa yhtä<br />

tärkeäksi rakkauden toisiin ihmisiin. Jeesuksen<br />

aikaan ajateltiin yleisesti, että lähimmäisiä ovat<br />

vain oman uskonnon edustajat, ja heistäkin parempia<br />

lähimmäisiä ne, jotka onnistuvat elämään<br />

Mooseksen välittämän lain vaatimusten<br />

mukaan. Jeesus poikkesi aikansa tavanomaisesta<br />

opetuksesta siten, että hän laajensi lähimmäisen<br />

määritelmän koskemaan kaikkia ihmisiä, myös<br />

vihollisia. Jeesuksen kehotus rukoilla vihollisten<br />

puolesta on merkittävin perusajatus länsimaisen,<br />

humaanin ihmisarvon käsitteen syntyhistoriassa.<br />

Vieraita, pahoja ja ilkeitä ihmisiä tulee kohdella<br />

kunnioittavasti, vaikka yhteiskunta onkin<br />

oikeutettu ottamaan pahantekijät kiinni ja tuomitsemaan<br />

väärintekijät.<br />

Rakkauden kaksoiskäskyn voi muotoilla vapaammin<br />

”Luojan ylistäminen ja lähimmäisistä<br />

välittäminen”. Siinä on kaksi suuntaa, toinen ylös<br />

Jumalaan ja toinen ihmisen ympärille. Kumpikin<br />

rakastamisen suunta perustuu<br />

kunnioitukseen ja arvostukseen:<br />

tahdon kunnioittaa<br />

Luojaa kaikkein suurimpana,<br />

tahdon elää kunnioittaen<br />

toisia ihmisiä yhtä arvokkaina<br />

luotuina kuin mitä<br />

minä itse olen Luojan näkökulmasta.<br />

Anssi Elenius<br />

10 • 2009<br />

|

Mitä aluepäiviltä jää käteen?<br />

Aluepäivien tärkein anti on muistutus innostuksen<br />

tärkeydestä vapaaehtoistyössä. Pienet<br />

vinkit, kuinka muut seurakunnat selviävät<br />

ongelmatilanteista, muistuvat vuoden kuluessa<br />

mieleen. Ja tietenkin on ihana tavata vuosien<br />

takaisia tuttuja sekä tutustua uusiin seurakuntien<br />

luottamushenkilöihin ja kuulla heidän<br />

kokemuksistaan seurakuntatyössä. Ja papit oppii<br />

tuntemaan paremmin kuin kotipaikkakunnan<br />

tapahtumissa.<br />

Pirjo Menges, Kielin seurakunta<br />

Aluepäivillä informoidaan ajankohtaisista<br />

asioista. Seurakunnat pysyvät ajan tasalla<br />

ja voivat ilmaista mielipiteitään. Siten<br />

SKTK:kin saa suoraa palautetta ruohonjuuritasolta.<br />

Antoisia ovat keskustelut toisten seurakuntien<br />

edustajien kanssa: miten heillä asiat<br />

sujuvat, mahdolliset ongelmat tai ratkaisut/vinkit.<br />

Tärkeää on myös aluepäivillä syntyneiden<br />

(ystävyys)suhteiden ylläpito.<br />

Viimevuotiset aluepäivät olivat ihanat. Bremen<br />

on kaunis kaupunki, ja Bremenin ladyt<br />

(Kaarina Lindemann ja Hannele Järvinen) olivat<br />

järjestäneet mukavat puitteet sekä organisoineet<br />

mahtavan kaupunkikierroksen asiantuntevan<br />

oppaan kera.<br />

Terhi Varkila, Ruhrin alueen seurakunta<br />

Tule mukaan aluepäiville!<br />

Seurakuntien kirkkoraatien edustajien neuvottelupäivät järjestetään 3.-4.10.2009<br />

Berliinin Suomi-keskuksessa (idän ja pohjoisen alueiden seurakunnat) ja<br />

Frankfurtin seurakunnan tiloissa (etelän, lounaan ja lännen alueiden seurakunnat).<br />

Pohdimme yhdessä Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn keskittämistä tulevaisuudessa<br />

ns. aluekeskuksiin. Seurakuntien tiedottajilla on aluepäivien aikana mahdollisuus<br />

saada vihjeitä uusittujen nettisivujen päivittämiseen ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.<br />

Frankfurtissa teillä on mahdollisuus keskustella SKTK:n johtokunnan jäsenten kanssa.<br />

Paikalla tulevat olemaan tämänhetkisten tietojen mukaan Margareta Pyykkönen-Bloemer,<br />

Iina Fischer, Aino-Marjatta Metz ja Sofia Salo.<br />

Ilmoittautumiset 20.09. mennessä SKTK:n toimistoon lomakkeella, joka löytyy netistä<br />

osoitteesta www.rengas.de/valtakunnallinen tapahtumakalenteri tai jonka saa pyytämällä<br />

toimistosta (info@zfka.de). Aluepäiville voi osallistua myös päivävieraana - ilmoittaudu<br />

kuitenkin siinäkin tapauksessa! Päivävieraat voivat ilmoittautua 01.10. asti.<br />

Tapaamisiin aluepäivillä?<br />

| 10 • 2009

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty<br />

– aluepäivien olemuksesta<br />

Syksyisin, suomalaisten seurakuntien toiminnan<br />

käynnistyessä kesälaitumilta paluun jälkeen,<br />

on seurakuntien vastuunkantajille tullut tavaksi<br />

kokoontua pappinsa kanssa yhteen pohtimaan<br />

tulevaa. Joskus on kokoonnuttu pappilan kellarissa<br />

pyöreän pöydän ääressä yhdeksi päiväksi,<br />

toisinaan taas koko viikonlopuksi seminaaritiloihin.<br />

Aluepäivien yhtenä tarkoituksena vastuunkantajien<br />

tukemisen ja apuneuvojen antamisen<br />

lisäksi on aina ollut alueen toimintasuunnitelman<br />

työstäminen seuraavaksi vuodeksi ja<br />

jumalanpalvelusaikojen sopiminen. Sähköpostikirjeenvaihto<br />

on tosin tehostanut vuosisuunnittelua<br />

niin paljon, että aluepäivillä on viime<br />

vuosina jäänyt entistä enemmän aikaa myös<br />

tulevaisuuden visiointiin ja pitkän tähtäimen<br />

suunnitteluun.<br />

Tänä vuonna keskustelua käydään varmasti<br />

Saksan suomalaisen kirkollisen työn rakenteesta<br />

tulevaisuudessa. Edellisessä Renkaassa johtokunnan<br />

2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-<br />

Bloemer kuvasi keväällä johtokunnan ja pappien<br />

yhteisessä visiotyöskentelyssä syntyneitä näkemyksiä<br />

kehityksen suunnasta. Aluepäivillä on<br />

tarkoitus pohtia, mitä vision toteutuminen merkitsisi<br />

käytännössä. Esiin noussevat muun muassa<br />

kysymykset siitä, mitä nykyisiä käytäntöjä<br />

voisi tai pitäisi muuttaa sekä siitä, mitä mahdollisuuksia<br />

ja uhkia muutokseen sisältyy.<br />

Mutta mikä tärkeintä, aluepäivillä pääsemme<br />

pohtimaan niin näitä kysymyksiä kuin muitakin<br />

ajankohtaisia asioita yhdessä yhden pöydän ääressä<br />

– eihän seurakunta voi koskaan rakentua<br />

pelkästään ylhäältä ohjatusti vaan myös vuorovaikutuksessa<br />

sen jäsenten kesken. Tämä vuorovaikutus<br />

ei aluepäivillä jää vain neuvottelupöytään,<br />

vaan jatkuu työskentelyrupeamien<br />

jälkeenkin. Opimme silloin tuntemaan paremmin<br />

toinen toisiamme niin seurakunta- kuin<br />

aluerajojenkin yli. Huomaamme, miten erilaisia<br />

me vastuunkantajat olemmekaan omine lahjoinemme,<br />

mutta miten meillä kaikilla siitä huolimatta<br />

on yhteinen päämäärä ylläpitää ja kehittää<br />

Saksan suomalaista kirkollista elämää.<br />

Tervetuloa!<br />

johtokunnan ja pappien puolesta<br />

Eva Otremba ja Miika Rosendahl<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

10 • 2009<br />

|

KIELIKOULUT<br />

Mikä suomikoulu on<br />

ja miten se toimii?<br />

Suomikoulut on perustettu aikoinaan kaksikielisten<br />

lasten suomen kielen ja suomalaisen<br />

kulttuurin vaalimiseksi maailmalla. Vanhimmat<br />

suomikoulut ovat jo yli 30-vuotiaita. Saksassa<br />

kouluja on yhteensä 24.<br />

Yleisesti ottaen opetuksen tarkoituksena on<br />

syventää ja avartaa kotona useimmiten toiselta<br />

vanhemmalta opittua suomen kieltä. Samoin<br />

ryhmässä oppiminen ja yleensäkin yhteinen<br />

toiminta motivoivat äidinkielen (nykyään myös<br />

„omakieleksi“ kutsuttu) opiskelussa, sillä saksan<br />

kielihän vahvistuu ja säilyy muutenkin automaattisesti<br />

viimeistään kouluikään tultaessa ja<br />

saksankielisen ympäristön vaikutuksesta. Koululaisemme<br />

ovat syntyisin kaksi- tai monikielisistä<br />

perheistä, mikä on suuri rikkaus monessa<br />

suhteessa.<br />

Koulujemme päätarkoituksena on harjoittaa<br />

suomen kielen taitoa, kuten sanastoa ja kielioppia.<br />

Samoin kuulemme, luemme, kirjoitamme<br />

ja puhumme suomen kieltä, kukin omassa<br />

ikäryhmässämme. Ryhmät on järjestetty kouluittain<br />

eri tavalla kulloistenkin tarpeiden mukaan.<br />

Isommat koululaiset kirjoittavat ja lukevat<br />

sekä käsittelevät suomalaista kirjallisuutta, kuten<br />

Kalevalaa, Seitsemää veljestä jne., draamaakaan<br />

unohtamatta. Pienemmät taas laulavat, piirtävät,<br />

askartelevat ja leikkivät.<br />

Suomalaisen kulttuurin tuntemus on kielen<br />

opiskelun lisäksi toinen päätavoitteemme. Pyrimme<br />

huomioimaan suomalaiset juhlapäivät.<br />

Samoin maantieto ja Suomen tuntemus monilla<br />

saroilla kuuluvat aihepiiriimme. Välitämme<br />

isommille koululaisille myös tietoa Suomen historiasta.<br />

Tänä vuonna olisi esim. hyvä mahdollisuus<br />

kertoa koululaisillemme Suomen valtion<br />

syntymisen 200-vuotisjuhlavuodesta.<br />

Koulumme ovat myös tärkeitä täysin suomenkielisille<br />

perheille, jotka tulevat isän tai äidin<br />

työkomennuksen vuoksi vain rajoitetuksi<br />

ajaksi Saksaan. Tällöin perheen lapset ja nuoret<br />

saavat kosketuksen omakieleensä ja muihin<br />

suomalaisiin.<br />

Useimmat koulut toimivat kerran viikossa iltapäivisin,<br />

kaksi tuntia kerrallaan. On myös kouluja,<br />

joissa opetus järjestetään kerran kahdessa<br />

viikossa.<br />

Koulujen toiminta on Saksassa organisoitu<br />

keskitetysti pedagogisen neuvoston ja kielikouluneuvoston<br />

(lähinnä valtionavun jakaminen)<br />

kautta. Koulut huolehtivat silti itse vanhempainneuvostojen<br />

kautta omasta toiminnastaan. Kukin<br />

koulu on eri tilanteessa sekä opetusryhmien<br />

„koostumuksen“ että tilojen suhteen.<br />

Koulujen rahoitus tulee osin Suomen valtiolta,<br />

nykyisin Suomi-Seuran kautta, osin koulut<br />

huolehtivat itse rahoituksestaan esim. lukukausimaksujen<br />

ja myyjäistulojen muodossa. Suurin<br />

osa suomikouluista toimii Suomalaisen kirkollisen<br />

työn keskuksen yhteydessä,<br />

joka auttaa suomikouluja<br />

hallinnollisesti, varsinkin valtionavun<br />

jakamisessa.<br />

Opettajien jatko- ja täydennyskoulutus<br />

tapahtuu<br />

vuosittain pedagogisen neuvoston<br />

järjestämillä koulutuspäivillä.<br />

Koulujen piirissä tapahtuvasta<br />

toiminnasta on vielä<br />

mainittava nk. motivaatioleirit<br />

ja koululaisten vuotuinen pääsiäisen opintomatka<br />

Suomeen.<br />

Päivi Nurmi-Steinke<br />

pedagogisen neuvoston puheenjohtaja<br />

| 10 • 2009

KIELIKOULUT<br />

Virkisty suomen kielessä!<br />

Saksan Suomi-koulujen yli 30-vuotinen historia<br />

on varsin omaleimainen osa Suomesta Saksaan<br />

muuttaneiden historiaa. Toisen maailmansodan<br />

jälkeen suomalaisten siirtolaisuus Saksaan<br />

alkoi vilkastua ja saavutti huippunsa 1960-luvun<br />

lopulla ja 1970-luvun alussa. Poikkeuksellista oli,<br />

että muuttajat olivat lähinnä naisia ja useat heistä<br />

hyvin koulutettuja. Moni lähti kesäksi harjoitteluun<br />

ja kieltä oppimaan, löysi Saksasta aviopuolison,<br />

perusti perheen ja jäi asumaan Saksaan<br />

pysyvästi. Suomalaisten maahanmuutto jatkui<br />

vilkkaana 1970- ja 1980-luvuilla, mutta tasaantui<br />

sittemmin. Myös muuttajat muuttuivat: 1990-<br />

luvulla muuttajat alkoivat yhä useammin olla<br />

suomalaisia perheitä, jotka tulivat työkomennukselle<br />

Saksaan. Suomi-koulujen historia on<br />

erityisesti niiden perheiden historiaa, jotka ovat<br />

halunneet huolehtia lastensa suomen taidosta ja<br />

suomalaisesta identiteetistä.<br />

Maanantaisin Suomi-kouluun<br />

Saksan ensimmäisen varsinaisen Suomi-koulun,<br />

Frankfurtin maanantaikoulun, syntyhistoria<br />

muistuttaa läheisesti Lontoon lauantaikoulun<br />

perustamisvaiheita, joka oli nykymuotoisten,<br />

Suomen valtiolta avustusta saavien kielikoulujen<br />

alku. Omien lastensa suomen kielen kehityksestä<br />

huolestunut Dr. Kaija Schmidt-Marttila kuuli<br />

kesällä 1976 Suomen opetusministeriöstä, että<br />

Lontoossa ja Pariisissa oli jo toiminnassa suomea<br />

opettavia kielikouluja eli Suomi-kouluja, kuten<br />

niitä Suomessa oli alettu nimittää. Dr. Schmidt-<br />

Marttilan ansiosta Frankfurtin maanantaikoulu<br />

aloitti toimintansa heti syksyllä 1976 kahdessa<br />

toimipisteessä, Frankfurtissa ja Darmstadtissa.<br />

Aapiskukko, viisas kukko, lukemahan<br />

lapset sai.<br />

Suomi-koulujen syntyä edelsi suomen<br />

kielen opetus leikkikerhoissa<br />

joissakin Saksan kaupungeissa. Järjestelmällisintä<br />

lasten suomen opetus<br />

oli Hampurissa. Eeva Strehmelin<br />

aktiivisen työn tuloksena helmikuussa<br />

1967 kymmenkunta 5-10 -vuotiasta<br />

lasta aloitti Merimieskirkolla suomen<br />

opiskelun samalla, kun heidän<br />

äitinsä ahkeroivat työkerhossa. Oppilaat<br />

saivat suomenopetusta kaksi<br />

tuntia kerrallaan joka toinen viikko,<br />

ja heille hankittiin mm. aapiset ja alkeislaskuopin<br />

kirjat.<br />

”Berliinin Suomalaisen Koulun leikkiryhmä 2”, 1983<br />

10 • 2009<br />

|

KIELIKOULUT<br />

Saksan suomalaiset kielikoulut ja SKTK<br />

Saksan Suomi-koulujen historia on myös osa<br />

suomalaisen kirkollisen työn historiaa. Voidaan<br />

varmuudella sanoa, että ilman suomalaisten seurakuntien<br />

ja Suomalaisen (vuoteen 1986 Suomenkielisen)<br />

Kirkollisen Työn Keskuksen aktiivista<br />

toimintaa Suomi-koulujen syntyminen ja<br />

laajentuminen eri puolille Saksaa olisi ollut paljon<br />

hitaampaa, mahdollisesti jäänyt osittain toteutumattakin.<br />

Maahanmuuton vilkastuttua suomalaisen<br />

seurakuntatyön merkitys Saksassa kasvoi. Seurakuntatyön<br />

organisoimiseksi pastori Hannu<br />

Honkkila kävi EKD:n (Evangelische Kirche in<br />

Deutschland) kanssa neuvotteluja, joiden tuloksena<br />

SKTK syntyi v. 1974. Seuraavana vuonna<br />

Honkkilan työn jatkajaksi ja SKTK:n pääsihteeriksi<br />

tuli pastori Risto Marttunen. SKTK:ssa lähdettiin<br />

siitä, että ulkosuomalaisten keskuudessa<br />

suoritettava kirkollinen työ on kaksikielistä, jotta<br />

saksalais-suomalaisten perheiden kaikki jäsenet<br />

voivat osallistua seurakunnan toimintaan. Kirkon<br />

ei tule ajaa assimilaatioajattelua, vaan pienen<br />

suomalaisvähemmistön ominaispiirteiden säilyttämistä.<br />

Korostettiin toimivan kaksikielisyyden<br />

merkitystä, mikä edusti seurakuntatyössä vielä<br />

1980-luvullakin suhteellisen uutta mallia.<br />

Suomi-koulujen synnyttyä niiden liittyminen<br />

SKTK:n piiriin oli tässä tilanteessa luonnollinen<br />

ratkaisu. Kielikouluista ei tullut varsinaisesti paikallisseurakuntien<br />

toimintaa, mutta yhteys seurakuntiin<br />

oli alusta alkaen kiinteä. Monet koulut<br />

saivat opetustilat seurakuntien tiloista, ja <strong>Rengas</strong><br />

otti tehtäväkseen myös kielikoulujen asioista tiedottamisen.<br />

Risto Marttusesta tuli Suomi-koulutyön<br />

vankkumaton puolustaja ja edistäjä.<br />

Moselin aallot lainehtivat<br />

Suomi-koulutyö ryöpsähti liikkeelle, kun<br />

Marttunen järjesti 19.–21.11.1976 seurakuntalaisilleen<br />

Springiersbachissa ”virkistysseminaarin”.<br />

Tämän Moselin seminaariksi nimetyn viikonlopun<br />

teemana oli ”Kaksikielisyys perheessä”. Seminaarin<br />

asiantuntijaluennoitsijaksi Marttunen<br />

onnistui saamaan kaksi- ja monikielisyystutkijan,<br />

filosofian tohtori Tove Skuttnabb-Kankaan.<br />

Kiinnostus seminaaria kohtaan oli niin suuri,<br />

että kaikkia halukkaita ei voitu ottaa mukaan.<br />

Bielefeldin kielikoululaiset esittävät Kingstonin kielikoulun väelle räpin ”Esterin auto”, Lontoo 2002<br />

| 10 • 2009

KIELIKOULUT<br />

Maailmankuulu tutkija sai kuulijoissaan aikaan todellisen<br />

kieliherätyksen. Seminaarista lähti raportti 1500 suomalaisperheelle<br />

Saksaan, ja voi todellakin sanoa esitelmän<br />

viestin menneen erinomaisesti perille, sillä vuoden<br />

1977 aikana Saksaan perustettiin jo neljä Suomi-koulua,<br />

nimittäin Kölniin, Bielefeldiin, Düsseldorfiin ja Hannoveriin.<br />

Seuraavana vuonna suomikouluperheeseen syntyivät<br />

Berliini, Bonn, Hampuri, München ja Münster.<br />

Vielä vuoden 1977 aikana Marttunen pyysi opetusministeriöltä<br />

lisäresursseja suomen kielen tukiopetuksen<br />

järjestämiseksi. Rahaa löytyi, ja niinpä seuraavina<br />

vuosina suomen opetus laajeni Liittotasavallan kaikkiin<br />

maakuntiin.<br />

Risto Marttunen ryhtyi välittömästi kehittämään myös<br />

Suomi-koulujen välistä yhteistyötä, jota SKTK:n pääsihteerit,<br />

pastorit Markku Kotila ja Jari Suvila jatkoivat.<br />

Opettajien koulutuspäivät, joista tuli vuosittainen<br />

tapahtuma, juhli 30-vuotista taivaltaan tänä vuonna, ja<br />

ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset<br />

pääsiäisen opintomatkalaiset lähtivät Suomikouluista<br />

Suomeen kouluun. Kielikoulujen yhteinen<br />

MOI-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 1983, ja samana<br />

vuonna myös koulujen hallintohenkilöt kokoontuivat<br />

ensimmäisen kerran. Opetustyön kehittämiseksi perustettiin<br />

1987 koulujen pedagoginen neuvosto, joka mm.<br />

toimitti kielikoulujen yhteistyön tuloksena oppimateriaalikansion<br />

Ideapankki 1995. Kaikki tämä järjestäytynyt<br />

yhteistyö ja sen monet tulokset ovat hyvin poikkeuksellista<br />

koko maailmankin Suomi-koulujen historiassa.<br />

Historiallista ja ainutlaatuista oli myös Suomen opetusministeriön<br />

päätös osoittaa vuodesta 1993 lähtien Saksan<br />

kielikoulujen toiminta-avustukset jakamattomina<br />

SKTK:lle ja siirtää jakamisvastuu paikalliselle tasolle.<br />

Suomi-koulujen omat historiikit, jotka välittäisivät<br />

vanhempien, opettajien ja lasten arvokkaan uurastuksen<br />

myöhemmille sukupolville, ovat vielä kirjoittamatta.<br />

Olisiko Saksan kielikoulujen tehtävä toimia tässäkin<br />

työssä esimerkkinä muille Suomi-kouluille?<br />

„Intoa on - kirjoja ei“, otsikoi Ilta-<br />

Sanomat lokakuussa 1983 Saksan<br />

liittotasavallassa toimivien suomalaisten<br />

kielikoulujen toiminnasta<br />

kertovan jutun. Lehtileike löytyi jo<br />

30 vuotta kielikoulun opettajana toimineen<br />

Ritva Taschnerin arkistoista.<br />

Hän kuvaa kielikoulutoiminnan<br />

alkuaikoja ”nuorten ja innostuneiden”<br />

pioneerityöksi. Kielikoulujen<br />

vanhempainneuvoston 1983 järjestämällä<br />

matkalla neuvoteltiin tuloksekkaasti<br />

opetusministeriön ja<br />

kouluhallituksen edustajien kanssa<br />

oppimateriaaliongelmista. ”Tällä<br />

matkalla solmittiin myös yhteys<br />

Suomi-Seuraan, joka on ollut työn<br />

tärkeä tukija”, muistelee kielikoulukonkari<br />

Ritva Nürnbergistä<br />

Osoitteesta www.suomikoulut.fi<br />

löytyy monenlaista tietoa suomalaisista<br />

kielikouluista. Siellä voi<br />

lukea mm. lasten kirja-arvosteluja<br />

osiosta ”oppilaat > lukupiiri”.<br />

Kielikoulujen opettajat löytävät<br />

kohdasta ”opettajat” uunituoreen<br />

Suomi-kouluoppaan.<br />

Maila Eichhorn<br />

Suomi-koulujen tuki ry<br />

puheenjohtaja<br />

www.suomikoulut.fi<br />

10 • 2009<br />

|

KIELIKOULUT<br />

Mikä motivoi<br />

suomikoulujen<br />

opettajia?<br />

Innostuneita ja iloisia kielikoulujen opettajia 1983<br />

Miksi olet suomikoulun opettaja?<br />

• Lasten ja nuorten mahdollisuus kasvaa kaksi-/<br />

monikielisyyteen on minulle sydämenasia.<br />

• Olen koulutukseltani opettaja ja erittäin mielelläni<br />

mukana suomikoulujen toiminnassa,<br />

kun en nyt ole muuten työelämässä vaan pienten<br />

lastemme kanssa kotona.<br />

• On tärkeää tarjota suomalaisten tai puolisuomalaisten<br />

perheiden lapsille mahdollisuus toimia<br />

yhdessä ”kohtalotovereiden” kanssa ainakin<br />

kerran viikossa. Kaksikielisyys on myös<br />

lahja, jonka arvoa ei voi laskea millään mitalla.<br />

• Ensisijaisen tärkeää on pitää lasten suomenkielentaitoa<br />

ja kulttuurintuntemusta yllä.<br />

• Kunnia-asiani suomalaisena on välittää tuleville<br />

polville äidinkieltäni ja kulttuuriani.<br />

• Olen kielikoulun opettaja, koska tehtävä on<br />

tärkeä. Kaksikielisyys on rikkaus!<br />

• Haluan tehdä työtä opiskelemassani ammatissa<br />

opettajana sekä olla mukana säilyttämässä<br />

toisen polven suomalaisten suomenkielentaitoa<br />

ja maantuntemusta.<br />

• Ensin oikeastaan sattumalta, mutta työn myötä<br />

olen innostunut suomen kielestä oikein<br />

tosissani, ja haluaisin välittää sen taitamista<br />

eteenpäin.<br />

• Minua pyydettiin työhön siihen soveltuvan<br />

koulutukseni vuoksi.<br />

• Koska koen työn mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi.<br />

Haluan myös vaikuttaa kielikoulun<br />

opetukseen ja toimintaan. Ja omatkin lapseni<br />

käyvät kielikoulua.<br />

Mikä työssä on sinusta kaikkein palkitsevinta?<br />

• Oppilaat ja heidän innostuneisuutensa; on<br />

palkitsevaa kuulla, kun he kertovat, että heillä<br />

on ollut tunnilla kivaa.<br />

• Se, kun saan oikeasti kontaktin lapseen.<br />

• Oppilaiden hymy heidän saapuessaan kielikoululle<br />

tuttuun ympäristöön sekä riemu annetun<br />

tehtävän valmiiksi saamisesta.<br />

• Palkitsevinta on se, että oppilailta tulee hyvää<br />

palautetta tavalla tai toisella, sillä se osoittaa<br />

kiinnostusta oppimiseen koulussamme.<br />

• Kun lapset todella innostuvat jostain asiasta<br />

(ei tarvitse liittyä suomen kieleen) ja jakavat<br />

ilon kanssani.<br />

• Palkitsevinta työssä ovat yksinkertaisesti pienet<br />

kielikoululaiset, joita saan opettaa ja rakastaa.<br />

• Kun huomaa, että lapset todella ovat oppineet<br />

suomikoulussa jotain uutta ja käyttävät sitä<br />

omassa kommunikoinnissaan.<br />

• Se, kun saa oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan<br />

myös ”vapaaehtoisesta” suomen opiskelusta.<br />

• Lasten into leikkiä ja oppia.<br />

• Nähdä kuinka lapset nauttivat kielikoulussa<br />

käymisestä, ja ovat iloisia ja ylpeitä suomalaisuudestaan.<br />

Palkitsevaa on, kun saa lapset<br />

puhumaan suomea. Ja saavuttaa heihin alkuvaikeuksien<br />

kauttakin ystävyyden.<br />

10 | 10 • 2009

… ja 2009<br />

Mikä on suomikoulun opettajan pahin painajainen?<br />

• Vanhemmat, jotka odottavat suomikoulun<br />

opettajan tekevän ihmeitä kahdessa viikkotunnissa.<br />

(Lapsen pitäisi oppia suomea ”täydellisesti”,<br />

vaikka kotona äidin/isän kieltä ei<br />

käytetä).<br />

• Jos vanhemmilla on asenne ”tuon vaan lapseni<br />

tänne pariksi tunniksi hoitoon, kun eihän<br />

tää ole edes mitään virallista toimintaa...” Tällöin<br />

on vaikeaa luoda suhdetta lapseen tai hänen<br />

vanhempiinsa, koska lapsi tietää kyllä, arvostaako<br />

vanhempi jotakin vai ei.<br />

• Valmisteltuani ”supertunnin” peruuttaa joku<br />

perhe senpäiväisen osallistumisensa viime tipassa<br />

eikä koululle ilmesty muitakaan perheitä.<br />

• Pahin painajainen on ryhmä, jossa on joko<br />

häiriköitä ja/tai kieltä melkein tai täysin<br />

osaamattomia (joka merkitsee erittäin heterogeenistä<br />

ryhmää) sekä mahdollisesti vielä<br />

ymmärtämättömiä vanhempia ja jopa opettajakavereita.<br />

• Tuntien suunnittelu, jos on opetettavana iso<br />

ryhmä, jossa on hyvin eritasoisia lapsia (täysin<br />

kaksikielisiä ja ummikkoja).<br />

• Kamalinta on silloin, kun joku lapsi alkaa puhua<br />

saksaa ja kaikki yhtyvät siihen riemulla.<br />

KIELIKOULUT<br />

• Erittäin sekalainen ryhmä, jossa pitäisi opettaa<br />

sekä juuri Suomesta muuttaneita lapsia että<br />

kolmannen polven täysin suomea osaamattomia<br />

lapsia samassa ryhmässä.<br />

• Jos oppilaat kävisivät niin vähiin, että koulu<br />

jouduttaisiin sulkemaan.<br />

• Levottomat ryhmät.<br />

• Ihan oikeaa painajaistilannetta ei ole ollut. Villien,<br />

keskittymishäiriöisten tai ylimielisten lasten<br />

opettaminen on tietenkin tosi hankalaa.<br />

Mutta tätä ei oikeastaan ole ollut juuri laisinkaan,<br />

koska opetan pienimpiä lapsia.<br />

• Kamalan painajaisen voisi kuitenkin nähdä<br />

siitä, että itse opettajana unohtaa suomen kielen<br />

ja kadottaa rakkauden suomen kieleen.<br />

Tai siitä, että työ tuntuisi turhalta ja lapset eivät<br />

osaisi edes suomen kielen alkeita. Myös<br />

vanhempien negatiivisuus tai välinpitämättömyys<br />

asiaan olisi hankalaa. Vanhempien tuki<br />

ja panos lasten suomenkielentaitoon on ehdottoman<br />

tärkeää.<br />

Vastaukset keräsivät ”pikahaastattelulla”<br />

Päivi Nurmi-Steinke ja Ritva Prinz<br />

Millainen on kiva suomikoulun opettaja?<br />

Tätä mieltä olivat Frankfurtin kaksikielisyyspäivään<br />

elokuun lopussa kokoontuneet pienet<br />

ja isommat suomikoululaiset.<br />

Kiva opettaja…<br />

… on rauhallinen.<br />

… leikkii meidän kanssa.<br />

… on huumorintajuinen ja hauska.<br />

… antaa vain vähän läksyjä.<br />

… puhuu niin, että me ymmärretään,<br />

mitä se sanoo.<br />

… on iloinen.<br />

… opettaa meille hauskoja pelejä ja<br />

hienoja lauluja.<br />

Lapsia haastatteli Ritva Prinz<br />

10 • 2009<br />

| 11

KIELIKOULUT<br />

Retkellä satujen maailmassa<br />

- Motivaatioleiri<br />

27.-28. kesäkuuta 2009<br />

Freisheimissa<br />

Bonnin suomalainen kielikoulu järjesti<br />

kesäkuun lopulla 3-6 -vuotiaiden<br />

lasten motivaatioleirin Nord-Eifelissa<br />

Freisheimin kylässä lähellä Bonnia.<br />

Leirin kokoontumispaikaksi oli valittu<br />

1956 rakennettu ”Schullandheim”, aikaisemmilla<br />

leireillä hyvin toimivaksi todettu<br />

hauskan sokkeloinen talo, jota on<br />

kunnostettu vuosien varrella. Lapset rakastivat<br />

talon sokkeloita, joten kaikenlaiset<br />

piiloleikit olivat suosittuja leirin<br />

aikana.<br />

Paikalla oli 14 lasta Bonnin, Kölnin,<br />

Düsseldorfin, Essenin ja Dortmund-<br />

Iserlohnin kielikouluista vanhempiensa,<br />

eli joko äidin tai isän, kanssa. Leirin<br />

teemana oli suomalainen satumaailma<br />

ja vetäjänä toimi sosiaalipedagogi Anu<br />

Peltola. Lauantai-iltapäivän lapset viettivät<br />

Selma Sibeliuksen Tähtihelmi-sadun<br />

maailmassa, ja sunnuntaina tutustuttiin<br />

erilaisiin karhu- ja peikkotarinoihin.<br />

Ohjelmassa oli suomalaisten tarinoiden<br />

ohella myös lauluja, askartelua ja<br />

leikkejä sekä tietysti myös ulkoilua.<br />

Sunnuntaina, kun ennen lähtöä teimme<br />

lapsille pienen ”gallupin” ja kyselimme<br />

heiltä, haluavatko he tulla ensi<br />

kesänä uudelleen, niin vastaus oli poikkeuksetta<br />

KYLLÄ! Leirillä oli ollut kivaa,<br />

joten suurkiitos vielä Anulle ja<br />

muille Bonnin kielikoulun järjestäjille<br />

leirin erinomaisesta suunnittelusta ja toteutuksesta.<br />

Toivottavasti näemme kaikki<br />

tämän vuoden osallistujat uudelleen<br />

ensi vuoden motivaatioleirillä!<br />

Minna-Kaisa Mäkinen<br />

Outi Hilgert<br />

Düsseldorfin Suomi-koulu<br />

Pääsiäisloman opintomatka<br />

Helsinkiin<br />

1980 matkusti Saksan kielikoulujen oppilasryhmä<br />

ensi kertaa kouluvierailulle Helsinkiin. Opintomatkat<br />

ovat siitä lähtien kuuluneet tärkeänä ja säännöllisenä<br />

osana pedagogisen neuvoston toimintaan<br />

ja ovat toivottavasti jääneet matkaan osallistuneille<br />

koululaisille ikimuistoiseksi kokemukseksi.<br />

Kaksi viikkoa kestävän matkan tarkoitus on syventää<br />

ja vahvistaa kielikoululaistemme suomen<br />

kielen taitoa, luoda kontakteja samanikäisiin suomalaisiin<br />

nuoriin ja tutustuttaa suomalaiseen kouluelämään<br />

(kouluruokailu!). Matkalaiset majoittuvat<br />

perheisiin ja käyvät isäntäperheen lasten kanssa<br />

koulua. Oleskelu perheissä on maksutonta.<br />

Matkalla on mukana kaksi matkanjohtajaa. He<br />

järjestävät matkalaisille vapaa-ajan ohjelmaa. Mm.<br />

Heureka, Ateneum, Kansallismuseo, Kaupunginteatteri,<br />

Helsingin Sanomatalo, Annantalo, Sederholmin<br />

talo, sukellusvene Vesikko, elokuvat, seikkailuretki<br />

luontoon, Porvoo - ja tietysti jokavuotinen<br />

”pakollinen” vierailukohde Fazer - ovat olleet joillekin<br />

enemmän, toisille vähemmän mielenkiintoisia<br />

nähtävyyksiä.<br />

Pääsiäistä vietetään sukulaisten ilona ja tutustutaan<br />

pääsiäisen vieton tapakulttuuriin.<br />

Suomi on avautunut Eurooppaan, ja näin myös<br />

koulujen kansainväliset projektit, partnerikoulut<br />

ulkomailla ja lukuisat vierailijat helsinkiläisissä<br />

kouluissa ovat vähentäneet koulujen kapasiteettia<br />

ja kiinnostusta ryhmiämme kohtaan. Toivon, että<br />

saamme turvattua opintomatkojemme tulevaisuuden.<br />

Tänä vuonna kokeillaan uutta systeemiä matkojen<br />

suhteen (tarkempia tietoja lähitulevaisuudessa),<br />

ja kiinnostus näyttää taas Helsingissä kasvaneen,<br />

joten olemme toiveikkaita.<br />

Marja-Liisa Kampmann<br />

Marja-Liisa Kampmann on pitkäaikainen pedagogisen<br />

neuvoston puheenjohtaja, joka on vaikuttanut<br />

Saksan suomikoulujen kehitykseen monin tavoin ja<br />

toiminut ohjaajana lukuisilla pääsiäismatkoilla.<br />

12 | 10 • 2009

KIELIKOULUT<br />

Ainutlaatuinen maailma<br />

Kielikoululaisen kokemuksia<br />

Pääsin nelivuotiaana kielikouluun. Sen jälkeen<br />

kalenteriini oli merkitty 18 vuotta joka tiistai<br />

Suomi-koulu neljästä puoli kuuteen. Näin<br />

jälkikäteen se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta aikanaan<br />

se oli niin normaalia ja kuului elämääni<br />

niin kuin saksalaisenkin koulun käynti. Tältä<br />

ajalta minulla on paljon mukavia muistoja.<br />

Tavallisen opiskelun lisäksi harjoittelimme<br />

joka kevät ja syksy kesä- ja joulujuhlaa varten.<br />

Pienenä esitimme laululeikkejä ja isompana harjoittelimme<br />

pieniä näytelmiä, ja kaikki pääsivät<br />

aina esiintymään. Paras hetki juhlissa oli kyllä,<br />

kun ohjelma oli loppu ja saimme syödä mansikkakakkua<br />

tai odotella joulupukkia.<br />

Kävimme kerran vuodessa motivaatioleirillä.<br />

Leirillä oli oppilaita kaikista Keski-Saksan kouluista<br />

ja Hollannista. Siellä leikimme ”kymmenen<br />

tikkua laudalla”, askartelimme ja vietimme<br />

paljon aikaa ulkona. Leirit olivat aina mukavia,<br />

ja oli kivaa tavata muita saksalais-suomalaisia<br />

koululaisia.<br />

Kävin myös suomalaisen rippileirin Paltamossa<br />

yhdessä monen motivaatioleirikaverin kanssa.<br />

Ennen leiriä meillä oli valmisteluviikonloppuja<br />

Frankfurtin lähellä. Leiri kesti kymmenen<br />

päivää ja mukana oli saksalainen sekä suomalainen<br />

pappi ja isoset. Leirin jälkeenkin olin vielä<br />

mukana nuorisotoiminnassa rippileirikavereitten<br />

kanssa ja pidin yhteyttä myös suomalaisiin<br />

rippikavereihin.<br />

Vuonna 2001 kävin kesälomalla Haminassa<br />

kesälukioseuran kansainvälisellä taideleirillä.<br />

Siellä oli nuoria eri puolelta Eurooppaa: Italiasta,<br />

Eestistä, Itävallasta, Espanjasta sekä Amerikastakin.<br />

Leiri oli mahtava kokemus. Leirillä<br />

puhuttiin englantia ja suomea. Ohjelmassa<br />

oli näyttelemistä, tanssimista, kirjoittamista ja<br />

piirtämistä. Kaikki ulkomaalaiset oppilaat, sekä<br />

suomalaisetkin, oppivat tuntemaan suomalaista<br />

kulttuuria ja samalla myös jokaisen nuoren<br />

omaa kulttuuria.<br />

Pääsiäisen aikaan<br />

monet kielikoululaiset<br />

lensivät myös<br />

Suomeen pääsiäismatkalle.<br />

Koululaiset<br />

viettivät viikon<br />

suomalaisessa perheessä<br />

ja kävivät<br />

koulua Suomessa.<br />

Kerran minun kielikouluaikanani<br />

oli<br />

”Seitsemän veljestä lukkarin koulussa”<br />

Düsseldorfin kielikoulun esittämänä<br />

vuonna 2000<br />

suomalaisia oppilaita vastavierailulla täällä Düsseldorfissa<br />

tutustumassa meidän kouluumme.<br />

Kielikoulu-urani loppui vuonna 2006, kun<br />

kävin Suomessa suorittamassa suomen kielen<br />

kielikokeen, josta sain virallisen todistuksen.<br />

Jokainen oppilas sai valita joko ala-, keski- tai<br />

ylimmän tason kokeen. Kokeessa oli suullinen<br />

ja kirjallinen osa. Lukioluokka keräsi rahaa kielikoematkaa<br />

varten leipomalla karjalanpiirakoita<br />

ja pullia myyjäisiä varten.<br />

Olen asunut koko elämäni Saksassa ja viettänyt<br />

kaikki kesälomani Suomessa. Luin jonkin<br />

aikaa sitten ranskalaisen kirjailijan Philippe<br />

Guicheteaun kirjan ”Sunnuntaikirjeitä Suomesta”,<br />

joka kertoo suomalaisuudesta ranskalaisin<br />

silmin. Lukiessani kirjaa ymmärsin monet asiat<br />

ulkomaalaisen näkökulmasta ja sen, kuinka suomalainen<br />

meininki heidän mielestään voi kuulostaa<br />

oudolta. Opin samalla myös, miten paljon<br />

suomalaisuus minulle merkitsee. Kirja sai minut<br />

ymmärtämään, kuinka kiitollinen olen siitä, että<br />

äitini on opettanut minulle suomen kielen ja pitänyt<br />

tärkeänä, että kävin joka viikko kielikoulussa.<br />

Tällä tavalla minulle on avautunut ainutlaatuinen<br />

maailma, jonka vain muutamat voivat<br />

nähdä samalla lailla kuin minä.<br />

Heli Herbst, Düsseldorf<br />

10 • 2009<br />

| 13

Jäsenilmoitus • Beitrittserklärung<br />

osoitteenmuutos • Adressenänderung<br />

www.rengas.de<br />

info@zfka.de<br />

Ilmoittaudun jäseneksi merkitsemääni Saksan suomalaiseen seurakuntaan:<br />

Ich möchte Mitglied der finnischen Gemeinde werden in:<br />

Berlin<br />

Bielefeld<br />

Bremen<br />

Dresden<br />

Düsseldorf<br />

Frankfurt<br />

Freiburg<br />

Hannover<br />

Karlsruhe<br />

Kiel<br />

Köln<br />

Lübeck<br />

München<br />

Münster<br />

Nürnberg<br />

Rhein-Neckar<br />

Ruhrgebiet<br />

Stuttgart<br />

Nimet<br />

Namen<br />

Syntymäaika<br />

Geburtsdatum<br />

Kansalaisuus<br />

Staatsangehörigkeit<br />

Osoite, puhelin, sähköposti / Anschrift, Telefon, E-Mail:<br />

Hyväksyn tietojeni tallentamisen SKTK:n osoiterekisteriin.<br />

Ich bin damit einverstanden, dass diese Daten vom ZFKA elektronisch gespeichert werden.<br />

Paikka, pvm / Ort, Datum<br />

Allekirjoitus / Unterschrift<br />

Haluatko <strong>Rengas</strong>-lehden postitse (K/E) - Möchten Sie <strong>Rengas</strong> per Post bekommen (J/N)<br />

Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover / info@zfka.de<br />

EINzugsermächtigung Neu Änderung<br />

Sie können Ihre jährliche Spende an <strong>Rengas</strong> von Ihrem Konto abbuchen lassen.<br />

Hiermit ermächtige ich das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V., einmal im Jahr ab 2009<br />

EURO von meinem Konto einzuziehen.<br />

Valtuutan SKTK:n suoraveloittamaan tililtäni vuosittaisen tukeni Renkaalle.<br />

Name:<br />

Adresse:<br />

Name und Ort des Geldinstituts:<br />

Konto-Nr:<br />

BLZ:<br />

Ort, Datum<br />

Unterschriften<br />

Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover<br />

Ihre Spende ist steuerlich absetzbar. Bitte eine Spendenquittung bei uns anfordern.<br />

14 | 10 • 2009

Renkaan tilausmaksu 2010<br />

Suomalaisten seurakuntien jäsenet<br />

saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi<br />

liittyä jokainen joko netissä (www.rengas.<br />

de > home > jäsenyys) tai viereisellä sivulla olevalla lomakkeella. Jäsenyys ei<br />

velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi<br />

<strong>Rengas</strong>ta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun € 25,- tilille:<br />

Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V.,<br />

Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10<br />

merkinnällä <strong>Rengas</strong>tilaus 2010 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi, että<br />

kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme.<br />

<strong>Rengas</strong>-Abonnement 2010<br />

Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten <strong>Rengas</strong> kostenlos. Die Mitgliedschaft<br />

ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter (www.<br />

rengas.de > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem nebenstehenden Formular. Falls Sie nicht Mitglied<br />

in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne <strong>Rengas</strong> lesen<br />

möchten, zahlen Sie bitte € 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte<br />

Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck<br />

<strong>Rengas</strong>-Abo 2010 handelt.<br />

NAISTEN SEMINAARI 50+<br />

Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, 34131 Kassel<br />

Aika: 26.-28.2.2010<br />

Teema: “Elämän toinen murrosikä – mitä minulla on edessä?”<br />

Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä.<br />

Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme?<br />

Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito € 150,- / € 120,- (1-/2-h huone)<br />

Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 15.01.2010 mennessä. Pyydä lomake: info@zfka.de<br />

10 • 2009<br />

| 15

Lasta on suojeltava<br />

kaikelta väkivallalta<br />

Suomen suvessa vietettiin elokuun loppupuolella<br />

Jyväskylässä luterilaisen kirkon kirkkopäiviä<br />

otsikolla ”Onni täällä vaihtelee”. Siellä pohdittiin<br />

otsikon aihetta kysyen: miten Taivaan<br />

Isä suojelee? Miten vanhemmat suojelevat?<br />

Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri<br />

Kalevi Virtanen pohti lapsiin kohdistuvaa<br />

väkivaltaa Raamatun valossa. Hänen perusajatuksenaan<br />

oli, että Isä meidän -rukouksessa jokainen<br />

kristitty rukoilee Jumalan lapsena. Tämä<br />

mielikuva tulee perhe-elämästä. Jokaisella ihmisellä<br />

on siihen kosketuspohjaa; ei voi puhua<br />

pelkästä isyydestä, vaan on puhuttava samalla<br />

lapsesta ja lapsuudesta unohtamatta äitiyttä.<br />

Eli kuva Taivaallisesta Isästä on kuva suhteesta<br />

ja suhdetietoisuudesta, joka on kaiken kasvamisen<br />

alku.<br />

Poikani, kuule isäsi neuvoja<br />

Vaikeimmat lapseen kohdistuvaan väkivaltaan<br />

liittyvät raamatunkohdat löytyvät Sananlaskujen<br />

kirjasta. Tällöin on syytä tietää, että Sananlaskujen<br />

kirjassa on kaksi osaa: varhaisempi (luvut 10-<br />

30) ja nuorempi (luvut 1-9,31).<br />

Varhaisemmassa osassa patriarkaalinen yhteiskunta<br />

on voimakkaasti läsnä. Se arvostaa<br />

vanhuutta, ja lapsia arvostetaan vain suhteessa<br />

vanhempiinsa, sukuunsa ja perheeseensä. Perheen<br />

talouden perusta on vuoden sadon onnistuminen,<br />

ja siksi lapset ovat tärkeitä työn teossa<br />

ja osa hyvinvoinnin ketjua. Varhaisemman osan<br />

kasvatusnäkemyksessä keskeinen tekijä on ruumiillinen<br />

kuri, rangaistus: Älä jätä poikaasi kurituksetta<br />

- ei hän kuole, jos saa keppiä. (23:13)<br />

Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa,<br />

kurittaa häntä jo varhain. (13:24)<br />

Nuoremman osan sävy on toinen. Siinä isähahmo<br />

lähestyy poikaansa sanojen, ei piiskan<br />

avulla. (Poikani kuule isäsi neuvoja, älä väheksy<br />

äitisi opetusta – ne ovat seppele hiuksillasi, ketju<br />

kaulaasi koristamassa. 1:8,9) Isä luottaa siihen,<br />

että poika kykenee valitsemaan. Uutena toimijana<br />

luvuissa 1-9 esiintyy feminiininen viisaus<br />

(Sofia). Hän puhuu pojalleen (lapselleen) keskinäisen<br />

läheisyyden kielellä. Hän leikkii Jumalan<br />

edessä ja kanssa, toimii kuin lapsi.<br />

Virtasen mukaan Jeesus liittyi juuri tähän<br />

nuorempaan perinteeseen ja siten vahvisti sen<br />

meidän kristittyjen toimintamalliksi ruumiillisen<br />

kurittamisen sijaan. Lapseen kohdistuva väkivalta,<br />

ruumiillinen kurittaminen, onkin useassa<br />

maassa nykyään rikos.<br />

Puhu, älä lyö<br />

Vanhempien tehtävä on suojella lasta väkivallalta,<br />

uhkaapa se sitten vanhemman itsensä toimesta<br />

tai yhteiskunnan kiemuroista. Monia meitä<br />

on vielä kasvatettu korvatillikoin, tukistuksin<br />

jopa selkäsaunoin. Liian helposti ajattelemme,<br />

että eipä tuo nyt niin ole vahingoittanut. Vaatii<br />

rehellisyyttä huomata väkivallan salakavala<br />

tapa syödä itsetuntoamme ja itseluottamustamme.<br />

Me myös helposti toimimme ennen kuin ehdimme<br />

estää itseämme: näpäytys, tukistus, läpsäys<br />

saattaa tulla omille lapsillemme ikään kuin<br />

selkäytimestä. Pelastavana voimana on puhuminen.<br />

Lapsen kanssa on puhuttava, ettei kukaan<br />

saa olla väkivaltainen toista kohtaan. On<br />

pyydettävä anteeksi. Ja on yritettävä oppia väkivallattomuuteen.<br />

Suuri kannuste on se, että näin toimiessamme<br />

tulee väkivallattomuus olemaan lapsillemme jo<br />

vähän helpompaa kuin meille. Eri kulttuurit ovat<br />

eri kohdissa väkivallattomaan kasvatukseen siirryttäessä.<br />

Mutta kulttuurierot eivät koskaan saa<br />

olla puolustus väkivallalle. Maassa maan tavalla,<br />

Suomessa ja Saksassa väkivalta lasta kohtaan<br />

on väärin, myös kuritusväkivalta.<br />

Parisuhdeväkivalta vahingoittaa myös lasta<br />

Vanhempien tehtävä on suojella lasta myös<br />

parisuhdeväkivallalta. Viimeaikaiset tutkimukset<br />

osoittavat kiistatta, että väkivallan todistajaksi<br />

joutuminen vahingoittaa aivan samalla tavalla<br />

kuin suoran väkivallan kohteeksi joutuminen.<br />

16 | 10 • 2009

Kuva: Galina Barskaya<br />

Aikuisten välinen väkivalta ei siis ole väärin vain<br />

väkivallan kohteeksi joutuvaa, vaan aina myös<br />

lapsia kohtaan. Eikä kannata kuvitella, että lapset<br />

nukkuvat yläkerrassa. Kyllä he kuulevat ja tietävät.<br />

Lapset pelkäävät peittojensa alla tai istuvat<br />

portaissa salaa kuuntelemassa.<br />

Perheväkivallan lopettamiseksi on mm. netissä<br />

paljon hyviä apuneuvoja. Suomeksi yksi hyvä<br />

linkki on www.turvakoti.net. Ja ennen kaikkea<br />

puheeksi ottaminen on kaiken alku. Tarvitaan<br />

uskallusta kysyä lapselta ja uskallusta kuulla,<br />

mitä hän kertoo. Juuri puheeksi ottamalla suojelemme<br />

lasta väkivallalta.<br />

Mari Kinnunen<br />

perheneuvoja<br />

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä,<br />

Perheasiain neuvottelukeskus<br />

Eltern müssen die Kinder beschützen<br />

Die Aufgabe der Eltern ist es, ihre Kinder vor<br />

jeder Gewalt zu schützen. Der biblische Ratschlag<br />

„Wer seine Rute schont, der hasst seinen<br />

Sohn; wer ihn aber lieb hat, der züchtigt<br />

ihn beizeiten.“ (Sprüche 13, 24) stammt aus einer<br />

patriarchalen Gesellschaft, in der die Kinder<br />

als Arbeitskraft zur Sicherung des Familieneinkommens<br />

gesehen wurden. Im Buch der Sprüche<br />

gibt es neben diesem älteren Teil auch einen<br />

jüngeren Teil, der von anderen Tönen geprägt<br />

ist: Der Vater gibt dem Sohn Ratschläge, nicht<br />

Schläge. Dieser gewaltfreien Tradition schloss<br />

sich Jesus an.<br />

Gerade wer selbst in der Kindheit körperliche<br />

Strafen erfahren musste, neigt möglicherweise<br />

dazu, das Problem zu bagatellisieren. Oder „die<br />

Hand rutscht aus“ bevor man denken kann. Es<br />

bedarf viel Ehrlichkeit zu sehen, wie Gewalt an<br />

dem Selbstvertrauen des Opfers nagt. Reden ist<br />

die Rettung. Sich entschuldigen. Den Kindern<br />

vermitteln, dass keiner Gewalt gegen andere anwenden<br />

darf. Und Gewaltfreiheit einüben, mit<br />

der Motivation, dass es unseren Kindern leichter<br />

fallen wird, gewaltfrei zu handeln.<br />

Die Eltern müssen ihre Kinder auch vor Gewalt<br />

in der Partnerschaft schützen. Gewalt miterleben<br />

zu müssen, hinterlässt Spuren. Die Kinder<br />

sehen und hören viel mehr, als Erwachsene<br />

denken. Deshalb schadet Gewalt in der Partnerschaft<br />

nicht nur dem Opfer sondern auch den<br />

Kindern. Um Gewalt zu stoppen, ist es wichtig,<br />

das Problem anzusprechen. Mit dem Kind<br />

darüber reden und ihm zuhören. Und für sich<br />

selbst Hilfe holen.<br />

Deutsche Zusammenfassung:<br />

Ritva Prinz<br />

10 • 2009<br />

| 17

Zehn Jahre Nordische Botschaften –<br />

Der Herbst wird nordisch!<br />

In diesem Herbst feiern die Nordischen Botschaften<br />

in Berlin ihr zehnjähriges Jubiläum. Dazu<br />

gibt es ein umfangreiches Kulturprogramm: Zwischen<br />

September und Dezember finden vor allem<br />

im öffentlichen Felleshus (Gemeinschaftshaus) über<br />

50 Veranstaltungen statt: Literatur- und Filmabende,<br />

Ausstellungen zu Klima- und Energiefragen, Diskussionen,<br />

eine Comic-Ausstellung, Konzerte, kulinarische<br />

Köstlichkeiten, Märchenlesungen der Botschafter<br />

und vieles mehr.<br />

Höhepunkt ist der Tag der offenen Tür am 21. November<br />

– zum ersten Mal seit zehn Jahren sind dann<br />

alle Botschaftsgebäude für Besucher zugänglich.<br />

Vor zehn Jahren wurden am Klingelhöfer-Dreieck<br />

in Berlin die Nordischen Botschaften eingeweiht.<br />

Was heute so selbstverständlich zum Berliner<br />

Stadtbild gehört, war damals eine kleine Sensation<br />

und ist bis heute einmalig: Fünf Nationen – Dänemark,<br />

Finnland, Island, Norwegen und Schweden –<br />

planen, bauen und beziehen ein gemeinsames Botschaftsareal<br />

(Entwurf von Berger + Parkkinen).<br />

Noch dazu eines, das mit dem sogenannten<br />

Felleshus (Gemeinschaftshaus) täglich allen Besuchern<br />

offen steht. „Jeder für sich, und doch gemeinsam“,<br />

lautete das bis heute gültige Motto, das<br />

Königin Margrethe II. von Dänemark bei der Einweihung<br />

am 20. Oktober 1999 vorgab.<br />

Inzwischen haben sich die Nordischen Botschaften<br />

zu einem sympathischen Zentrum nordischer<br />

Kunst und Kultur entwickelt: Allein im Jahr<br />

2008 kamen knapp 100.000 Besucher – mehr als<br />

je zuvor – zu Ausstellungen und Lesungen, Performances,<br />

Konzerten und Vorträgen, zu Führungen,<br />

in die ebenfalls öffentliche Kantine oder um sich<br />

über die fünf Länder zu informieren.<br />

In diesem Herbst nun gibt es noch mehr Anlass,<br />

das inzwischen berühmte Kupferband am Tiergarten<br />

zu besuchen. Zwischen September und Dezember<br />

feiern die Nordischen Botschaften ihr Jubiläum<br />

mit einem umfangreichen Kulturprogramm. Am<br />

Norden führt in diesem Herbst kein Weg vorbei!<br />

Mehr Informationen zum Jubiläumsprogramm<br />

unter www.nordischebotschaften.org sowie in<br />

Berliner Kulturinstitutionen und natürlich im<br />

Felleshus.<br />

Beatrice Fassbender<br />

Projektkoordination<br />

18 | 10 • 2009

LUTHER-VUOSIKYMMEN<br />

LUTHERDEKADE<br />

2008-2017<br />

1508 kommt der Mönch Martin Luther nach<br />

Wittenberg. 1517 veröffentlicht er seine berühmten<br />

95 Thesen. Die Reformation beginnt.<br />

In der Lutherdekade 2008-2017 wird das weite<br />

Themenspektrum der Reformation in Themenjahren<br />

aufgenommen und entfaltet. So<br />

wird zum einen an die historischen Gedenkjahre<br />

(der 450. Todestag Melanchthons 2010<br />

oder der 500. Geburtstag Lucas Cranachs d.J.<br />

2015) angeknüpft. Zum anderen nimmt die<br />

Lutherdekade Impulse der Reformation auf, die<br />

bis in unsere heutige Zeit reichen.<br />

2008 Eröffnung Lutherdekade<br />

2009 Reformation und Bekenntnis<br />

(500. Geburtstag Calvins)<br />

Calvin gilt als ein Gründungsvater des reformierten<br />

Protestantismus, mit weltweit ca. 80 Millionen<br />

Mitgliedern. Im Jubiläumsjahr rücken unter<br />

anderem sein Kirchenverständnis und seine<br />

Wirtschaftsethik in den Fokus. Wegweisend bis<br />

heute ist auch das Bekenntnis der Barmer Theologischen<br />

Erklärung vor 75 Jahren.<br />

2010 Reformation und Bildung<br />

(450. Todestag Philipp Melanchthons)<br />

Der 450. Todestag Philipp Melanchthons, des<br />

”Praeceptor Germaniae” (”Lehrer Deutschlands”),<br />

lädt zur Auseinandersetzung mit den Bildungsimpulsen<br />

der Reformation ein: Demokratisierung<br />

von Bildung, Einheit von Glaube und Bildung sowie<br />

Grundlegung von Allgemeinbildung.<br />

2011 Reformation und Freiheit<br />

Der mündige Christenmensch steht im Mittelpunkt<br />

der Reformation. Mit der Taufe ist das allgemeine<br />

Priestertum aller Glaubenden verbunden.<br />

Der aufrechte Gang unter Gottes Wort und<br />

zugleich die solidarische Hinwendung zu Mitmenschen<br />

sind die beiden Pole reformatorischer<br />

Freiheit.<br />

2012 Reformation und Musik<br />

Die Reformation legte einen Grundstein der<br />

europäischen Musikkultur – vom Gemeindegesang<br />

bis zur Hausmusik. Dafür stehen Komponisten<br />

wie Bach, Schütz, Telemann und Händel,<br />

aber auch der Leipziger Thomanerchor, der<br />

2012 sein 800-jähriges Bestehen feiert. Es gilt,<br />

diese reiche Tradition lebendig zu halten und neue<br />

Wege zu erproben.<br />

2013 Reformation und Toleranz<br />

Ökumenische Gemeinsamkeit ohne nationale<br />

oder konfessionelle Begrenzung – das ist ein Anspruch<br />

der Lutherdekade 450 Jahre nach Abschluss<br />

des Konzils von Trient (1563) und 40 Jahre<br />

nach der Leuenberger Konkordie als Zeugnis<br />

der innerprotestantischen Ökumene. Und dabei<br />

dürfen die intoleranten Seiten der Reformation<br />

nicht verschwiegen werden.<br />

10 • 2009<br />

| 19

2014 Reformation und Politik<br />

Obrigkeit und Mündigkeit, Glaube und Macht,<br />

Gewissensfreiheit und Menschenrechte – das sind<br />

Themen der Reformation und zugleich der Gegenwart,<br />

die eine breite Diskussion in Kirche und Gesellschaft<br />

verdienen.<br />

2015 Reformation - Bild und Bibel<br />

Anlässlich des 500. Geburtstages des jüngeren<br />

Cranachs kommt die Kunst der Reformationszeit<br />

in den Blick. Die Reformation war auch eine Medienrevolution.<br />

Eine neue Wort- und Bildsprache<br />

entsteht. Welche „Bilder“ findet der Glaube heute<br />

und wie wird diese Botschaft durch Medien, Bild<br />

und Sprache vermittelt?<br />

2016 Reformation und die Eine<br />

Welt<br />

Von Wittenberg ging die Reformation in die<br />

Welt. Über 400 Millionen Protestanten weltweit<br />

verbinden ihre geistig-religiöse Existenz mit dem<br />

reformatorischen Geschehen. Am Vorabend des<br />

Reformationsjubiläums werden die globalen Prägekräfte<br />

im Mittelpunkt stehen.<br />

2017 Reformationsjubiläum<br />

Das Jubiläumsjahr ”500 Jahre Reformation”<br />

wird weltweit mit kirchlichen und kulturellen Veranstaltungen,<br />

Tagungen und großen Ausstellungen<br />

gefeiert werden – Höhepunkt der Lutherdekade,<br />

jedoch nicht das Ende der Begegnung mit<br />

Luthers Leben und Werk.<br />

Kohti reformaation<br />

juhlavuotta 2017<br />

www.luther2017.de<br />

Alkusyksystä vuonna 1508 nuori munkki Martin<br />

Luther saapui Wittenbergiin. Ei tainnut tuntematon<br />

nuorukainen silloin vielä aavistaa aloitellessaan<br />

opettajan työtään juuri perustetussa<br />

yliopistossa, kuinka merkityksellisiä seuraavat<br />

vuodet niin hänen omalle elämälleen kuin myös<br />

tuleville sukupolville eri puolilla maailmaa tulisivat<br />

olemaan. 500 vuotta myöhemmin Lutherin nimi ja<br />

hänen elämäntyönsä kautta käynnistynyt kirkolliset,<br />

yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet täydellisesti<br />

mullistanut reformaatio ovat tuttuja käsitteitä.<br />

On koittanut aika, jolloin niitä halutaan<br />

muistaa ja juhlistaa - eikä vain yhden juhlavuoden,<br />

vaan kokonaisen juhlavuosikymmenen ajan!<br />

Luther-vuosikymmen<br />

Syyskuussa 2008, kun Lutherin saapumisesta<br />

Wittenbergiin tuli kuluneeksi 500 vuotta, avattiin<br />

Saksan evankelisen kirkon (EKD) johdolla<br />

Luther-vuosikymmen (Lutherdekade). Kymmenen<br />

vuoden ajanjakson on tarkoitus täyttyä<br />

erilaisista tapahtumista: seminaareista, näyttelyistä,<br />

konserteista, taide- ja teatteriprojekteista,<br />

kirkollisista juhlista ja nuorisofestivaaleista.<br />

Näiden kaikkien yhdistävänä teemana on reformaation<br />

perintö meidän ajassamme. Eri organisaatioiden<br />

järjestämästä ohjelmasta löytyy tietoa<br />

vuosikymmenen tapahtumakalenterista osoitteesta<br />

www.luther2017.de.<br />

Luther-vuosikymmen huipentuu reformaation<br />

juhlavuoteen 2017 (Reformationsjubiläum).<br />

Silloin tulee kuluneeksi 500 vuotta Lutherin Wittenbergin<br />

vuosien käännekohdasta, teesien naulaamisesta<br />

Wittenbergin Linnankirkon oveen.<br />

Sen ajan katolisen kirkon epäkohtia esiin nostaneet<br />

teesit sysäsivät liikkeelle pallon, joka ei ollut<br />

enää pysäytettävissä – reformaatio oli alkanut.<br />

Kymmenen teemavuotta<br />

Kymmenen vuotta on pitkä aika yhden suuren<br />

aiheen käsittelyyn. Tästä syystä Luther-vuosikymmen<br />

(2008-2017) on jaettu kymmeneen eri<br />

teemavuoteen, jotka käsittelevät reformaation sisältöä<br />

ja merkitystä mahdollisimman monipuolisesti<br />

eri näkökulmista – sen yhteyttä esim. koulutukseen,<br />

taiteisiin tai politiikkaan.<br />

Oman värinsä vuosikymmenelle antavat muutamien<br />

Lutherin aikalaisten merkkivuodet, kuten<br />

Philipp Melanchthonin vuosi 2010 (450 vuotta<br />

Melanchthonin kuolemasta) ja Lucas Cranach<br />

nuoremman vuosi 2015 (500 vuotta Cranachin<br />

syntymästä).<br />

Uskonpuhdistuksen merkitys<br />

tänään<br />

Luther-vuosikymmenen ja reformaation juhlavuoden<br />

haasteena ja tavoitteena on herättää<br />

20 | 10 • 2009<br />

kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia

kiinnostusta ja keskustelua<br />

reformaation perinnöstä ja<br />

merkityksestä tänä päivänä.<br />

Vaikka Lutherin aloittama<br />

uskonpuhdistus hajotti<br />

oman aikansa kirkon<br />

– vastoin Lutherin omaa<br />

tahtoa, näkee tämän päivän<br />

Saksan evankelinen kirkko<br />

alkaneen vuosikymmenen<br />

erinomaisena mahdollisuutena<br />

rakentavalle kirkkojenväliselle<br />

keskustelulle.<br />

Toisaalta vuosikymmen<br />

haastaa meitä kaikkia niiden<br />

lähteiden äärelle, joista<br />

Luther ja hänen työtoverinsa<br />

ammensivat uskonsa<br />

ja ajatuksensa. Mitkä olivatkaan<br />

ne uskon helmet,<br />

jotka Luther Raamatusta<br />

löysi? Voisiko Raamatusta<br />

löytyä vastauksia meidän<br />

aikamme epäkohtiin ja haasteisiin? Elämmekö<br />

mekin ehkä juuri nyt uuden ajan kynnyksellä<br />

niin kuin Luther omana aikanaan?<br />

Suomalaisilla näköalapaikka<br />

reformaation juhlavuoden<br />

valmisteluissa<br />

Luther-vuosikymmenen ja reformaation juhlavuoden<br />

valmisteluista vastaa Saksan liittotasavallan,<br />

osavaltioiden, yliopistojen, kuntien ja<br />

kirkkojen edustajista koottu hallintoverkosto.<br />

Lisäksi tapahtumia suunnittelevat erilaiset asiantuntijoista<br />

kootut työryhmät, kuten musiikki-,<br />

näyttely- ja koulutusohjelmista vastaavat<br />

toimikunnat. Hallintoverkoston ja työryhmien<br />

rinnalla keskeisimpänä toimijana valmisteluissa<br />

on Saksan evankelisen kirkon (EKD) kesällä<br />

2008 Wittenbergiin perustama “Luther 2017 –<br />

500 Jahre Reformation” -toimisto. Sen tehtävänä<br />

on suunnitella ja koordinoida Luther-vuosikymmenen<br />

ja reformaation juhlavuoden tapahtumia.<br />

Toimiston johtaja on prelaatti Stephan Dorgerloh,<br />

jonka työparina on alusta saakka toiminut<br />

projektisihteeri Katariina Ylikännö.<br />

KatariinaYlikännö ja Juhani Holma Wittenbergin vanhan raatihuoneen<br />

portailla. Kuva: Hannelore Bergholz<br />

Elokuussa 2009 toimiston suomalaisedustus<br />

kasvoi TT Juhani Holman aloittaessa Wittenbergissä<br />

Saksan evankelisen kirkon ensimmäisenä<br />

kansainvälisenä vierailevana tutkijana. Luthervuosikymmenen<br />

aikana on tarkoitus kutsua joka<br />

vuosi reformaatiohistorian tutkijoita eri puolilta<br />

maailmaa Wittenbergiin. Tutkijat osallistuvat tieteellisen<br />

työnsä ohella Luther-vuosikymmenen<br />

toteutukseen EKD:n “Luther 2017” -toimiston<br />

projektien kautta. He rakentavat omalta osaltaan<br />

Luther-vuosikymmenen kansainvälistä asiantuntijaverkostoa.<br />

Suomen luterilaisen kirkon<br />

kannalta on erittäin merkittävää, että Wittenbergin<br />

ensimmäinen vieraileva tutkija saapuu juuri<br />

Suomesta. Agricolan rukouskirjasta väitöskirjan<br />

tehneen ja myös Agricola 2007 -juhlavuoden toteutuksessa<br />

näkyvästi mukana olleen TT Juhani<br />

Holman tehtäviin Wittenbergissä kuuluu myös<br />

kerätä ideoita ja tietotaitoa reformaation juhlavuoden<br />

suunnittelua varten Suomessa. Vuosi<br />

2017 tulee olemaan Suomessa kahdellakin tavalla<br />

erittäin merkittävä: Suomi juhlii silloin 100-vuotista<br />

itsenäisyyttään –ja toisaalta myös suomalaisuuteen<br />

pysyvät jäljet jättänyt 500-vuotinen luterilainen<br />

historia on juhlan arvoinen.<br />

Katariina Ylikännö<br />

10 • 2009<br />

| 21

Vaara näkyvissä<br />

Olli Isomäki:<br />

Meine Frau im Krokodil.<br />

Tier und Mensch im Alltag.<br />

Rouvani Krokodiilissä.<br />

Eläinten ja ihmisten arkipäivää.<br />

Heiner Labonde Verlag, 2005.<br />

Olli Isomäen kirja on kaksikielinen kokoelma<br />

pilapiirroksia ja tekstejä. Isomäen hahmot eivät<br />

ole poliitikkoja eivätkä muitakaan julkisuuden<br />

henkilöitä, vaan ne voisivat olla keitä tahansa.<br />

Teoksen keskeisiä teemoja ovat miehen ja naisen<br />

suhde, ihmisten ja eläinten suhde sekä kuolema<br />

ja sen yllättävyys. Piilevä nauru kohdistuu<br />

niin extreem-lajeihin kuin miehen haluun päästä<br />

eroon vaimostaan. Isomäki kääntelee asioita<br />

päälaelleen: Titanic törmää jäävuoren sijasta jääkarhuun,<br />

onnettomuuden silminnäkijäksi joutunut<br />

mies soittaa kännykällä apua sen sijaan, että<br />

itse menisi apuun.<br />

Asiat asettuvat päälaelleen myös Isomäen tavassa<br />

yhdistää kuvaa ja tekstiä. Irrallaan kuvat<br />

ja tekstit voisi tulkita toisin, jolloin useimmista<br />

puuttuisi niistä nyt kumpuava musta huumori.<br />

Tekstit kuulostavat pääosin virallisilta, ne voisivat<br />

olla otteita sanomalehdistä, virkakielestä,<br />

joskus rakkausromaanistakin. Kuva muuttaa<br />

tekstien merkitystä: ”Nähdessään tulevan<br />

aviomiehensä ensi kertaa uima-asussa hän tiesi:<br />

Tuossa on Hän.” Kuvassa nainen ottaa aurinkoa<br />

bikinit päällä, mies on menossa veteen vanhanaikaisessa<br />

sukelluspuvussa.<br />

Useimmat Isomäen kuvat ja tekstit toimivat<br />

hyvin, mutta kokonaisuutena teos on epäyhtenäinen,<br />

siitä puuttuu juoni. Samoihin teemoihin<br />

palataan kyllä usein, mutta eri teemojen välillä<br />

ei tunnu olevan selvää yhteyttä.<br />

Kielen suhteen teos on onnistunut. Isomäki<br />

on kirjoittanut tekstit sujuvasti molemmilla<br />

kielillä sanaleikkejä unohtamatta. Kirjan nimen<br />

”krokodiili” liittyy kuvaan, jossa suomen kielen<br />

professori pohtii sanan oikeinkirjoitusta, vaikka<br />

krokotiili on juuri syönyt hänen vaimonsa. Diili<br />

viitannee miehen ja naisen suhteeseen, avioliitto<br />

on sopimus, jota on vaikea purkaa – krokotiili ilmestyy<br />

pelastavana hahmona ja eliminoi onnettoman<br />

arkipäivän toisen osapuolen.<br />

Erinomaista kielitajua osoittaa murhatun miehen<br />

kuvaan liittyvä teksti, jossa kuoleva tarkastelee<br />

omaa olotilaansa ja vertaa näkemäänsä<br />

ruokalajeihin. Kuoleva näkee silmiensä edessä<br />

suomeksi puolukkahillolla höystettyä poronkäristystä<br />

hillosipulien kera ja tuopin olutta,<br />

saksaksi taas ”bayrische Semmelknödel --<br />

/-- umgeben von gekochtem Blumenkohl und<br />

Äärimmäisyysvuoristokiipeilijä evästauolla.<br />

Lajin maailmanmestaruus on hänen ulottuvillaan,<br />

ellei viime metreillä tapahdu mitään yllättävää.<br />

Kuva: Olli Isomäki, © Heiner Labonde Verlag,<br />

Grevenbroich<br />

22 | 10 • 2009

Champignons”. Näin kuva aukeaa hyvin sekä<br />

suomen- että saksankielisille.<br />

Mustalle huumorille on tyypillistä, ettei yksilölle<br />

anneta pakomahdollisuutta. Tämän Isomäki<br />

on ottanut kirjaimellisesti: hänen hahmonsa<br />

ovat toistuvasti uhattuina. Uhkaajina ovat krokotiilit,<br />

varaanit, hait ja toiset ihmiset. Naislukijana<br />

minua hieman harmittaa toistuva asetelma,<br />

jossa mies yrittää päästä eroon vaimostaan<br />

– milloin vaimo roikkuu vuoren rinteellä, milloin<br />

mies uhkaa häntä tiiliskivellä. Olisin kaivannut<br />

teokseen sellaisiakin kuvia, joissa nainen uhkaa<br />

miestä. Kovin yksipuolisesti naisesta tehdään<br />

tyhmä, ahne ja miehensä omaisuutta himoitseva.<br />

Ahneutta sinänsä Isomäki kuvaa osuvasti –<br />

kun vaimo saa tietää miehensä omaisuuden perustuneen<br />

lainoihin, hän toteaa eläneensä ”mitä<br />

viheliäisimmässä köyhyydessä”.<br />

Kirja toki hymyilyttää, mutta olisi se voinut<br />

naurattaakin.<br />

Riikka Uhlig,<br />

kääntäjä ja suomen opettaja, Berliini<br />

O l l i I s o m ä k i<br />

Anna-Leena Härkönen<br />

Der Suppe wahres Wesen<br />

42 Rezepte 687 Gedanken<br />

112 Seiten<br />

ISBN 3-937507-03-5<br />

Olli Isomäki<br />

Meine Frau im Krokodil<br />

Rouvani Krokodiilissä<br />

Tier und Mensch im Alltag<br />

Cartoons und Texte<br />

finnisch/deutsch, 136 Seiten<br />

ISBN 3-937507-08-6<br />

Heiner Labonde Verlag & Mediakontor<br />

Feilenhauerstr. 44 · D- 41515 Grevenbroich<br />

w w w . l a b o n d e - v e r l a g . d e<br />

MoniNainen - Suosittu 30+ jatkuu edelleen!<br />

kokouskieli – ammattikieli – juhlakieli<br />

rakkauden kieli – anopin kieli – lasten kieli<br />

pelkojen kieli – unien kieli – minun kieleni<br />

•<br />

•<br />

•<br />

olenko eri ihminen eri kielillä?<br />

voiko ihminen koskaan ymmärtää toista?<br />

tai edes itseään?<br />

Tekniset tiedot:<br />

• Aika: 29.-31.1.2010. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30.<br />

• Paikka: Tagungsstätte im Relionspädagogischen Studienzentrum<br />

Schönberg, Im Brühl 20, 61476 Kronberg,<br />

www.rpz-ekhn.de<br />

• Majoitus 2-hengen huoneissa.<br />

• Hinta 100€ / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman)<br />

Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari<br />

Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon info@zfka.de 14.12. mennessä<br />

Lisätietoja Sannalta 0511-2779235 tai sannakiviluoto@gmail.com<br />

10 • 2009<br />

| 23

Pappia kyydissä<br />

Poimintoja pohjoisen papin kuukausikalenterista<br />

Lauantai<br />

Pakkaan reppuun alban, paperit ja eväitä.<br />

Heitän kitaran olalle ja tarkistan vielä junan<br />

lähtöajan. Suuntana Lüneburg ja kastejuhla –<br />

ensimmäinen enimmäkseen saksankielinen toimitukseni.<br />

Parin vaihdon jälkeen nousen junasta<br />

Lüneburgissa. Etsin katseellani tuntematonta<br />

vastaantulijaa, jonka kyydissä matka jatkuu. Perhosia<br />

vatsassa.<br />

Tällä kertaa ehdin illaksi kotiin. Pitkä päivä,<br />

mutta täynnä onnistuneita kohtaamisia! Puheen<br />

improvisointi saksaksi kysyy vielä voimia, mutta<br />

onneksi etukäteen kirjoittamani teksti tuntui<br />

tällä kertaa toimivalta kirkossakin.<br />

Sunnuntai<br />

Pesen pyykkiä, vastailen sähköposteihin ja<br />

hahmottelen ensi vuoden kalenteria. Takaraivossa<br />

muotoutuu lista tavaroista, joita tarvitsen<br />

mukaan huomenna alkavalle Suomen-keikalle:<br />

aiomme muutaman lyhyen päivän aikana suunnitella<br />

tulevan kesän<br />

rippileiriviikon toteutuskuntoon.<br />

Onneksi<br />

on sentään samat työtoverit<br />

kuin viime kesänä!<br />

Pappi, reppu ja kitara –<br />

taas valmiina lähtöön.<br />

Kuva: Päivi Lukkari<br />

24 | 10 • 2009<br />

Tiistai<br />

Kirkkonummen<br />

Hvittorp tuntuu viime<br />

kesän jälkeen tutulta.<br />

Kuulumisten vaihdon<br />

jälkeen on päästy tositoimiin:<br />

viimevuotisen<br />

leiriohjelman<br />

muokkaaminen heti<br />

leirin jälkeen kerätyn<br />

palautteen pohjalta<br />

on täydessä vauhdissa.<br />

Uusia ideoita testataan,<br />

ja parhaat pääsevät<br />

jatkotyöstöön.<br />

Torstai<br />

Ylpeinä heijastamme videotykillä leiriviikon<br />

ohjelman kaikkien nähtäväksi. Eri väreillä on<br />

merkitty hartaudet, oppitunnit vastuuhenkilöineen<br />

sekä Deutsche Schulen että suomikoulun<br />

puolella, iltaohjelmat ja saunavuorot. Hyvältä<br />

näyttää. Kesällä on onneksi aikaa valmistella<br />

omat tunnit.<br />

Perjantai<br />

Rinkka jää avaamattomana eteiseen. Johtokunnan<br />

kokous on tällä kertaa Hannoverissa,<br />

joten en tarvitse yöpymisvarusteita. Siirtyvä toimisto<br />

eli kannettava tietokone + kännykkä mahdollistavat<br />

tehokkaan työskentelyn ensi vuoden<br />

toimintasuunnitelmien parissa - ajatustyötä voi<br />

onneksi tehdä myös metrossa.<br />

Sunnuntai<br />

Maaseutumatkailen Anssin ja kanttorin kanssa<br />

Göttingenin ulkopuolelle pieneen yksityiskappeliin<br />

viettämään kesämessua alueen suomalaisten<br />

kanssa. Tänä vuonna retkikirkkoon<br />

on kutsuttu myös Kasselin seudun väkeä. Syreenit<br />

kukkivat ja Suvivirsi kaikuu komeasti. Kirkkokahvilla<br />

on leppoisa tunnelma.<br />

Keskiviikko<br />

Poikkean Hannoverin aamiaistreffeillä. Kesälomasuunnitelmat<br />

ja Suomen matkat ovat mielissä<br />

ja puheissa päällimmäisinä. Iltapäivä kuluu<br />

tutustuessa uuteen yhteistyökumppaniin: nuorisoraati<br />

pääsee mukaan aej:n (Arbeitsgemeinschaft<br />

Evangelischer Jugend) uuteen projektiin.<br />

Uusi, innostunut koordinaattori esittelee suunnitelmiaan,<br />

ja sovimme matkustavamme yhteispalaveriin<br />

nuorisoraadin puheenjohtajan luokse<br />

Müncheniin vielä ennen kesälomia.<br />

Perjantai<br />

Braunschweigin suomalaiset ovat kutsuneet<br />

minut perjantai-iltapäivän tapaamiseensa alustamaan<br />

keskustelua. Aloitamme piirtämällä ajankäyttöleipiä:<br />

miten onkin niin vaikeaa käyttää<br />

aikansa siihen, mitä pitää tärkeänä? Keskustelu<br />

soljuu vapaasti, ja pohdimme ura- ja kotiäitiy-

den hyviä ja huonoja puolia. Sateesta huolimatta<br />

mieli on virkeä.<br />

Maanantai<br />

Rinkka on taas pakattu, ja tällä kertaa juna<br />

kuljettaa pohjoiseen, Syltin saarelle. Tapaan<br />

kaikki kollegat perheineen. Vietämme yhdessä<br />

muutaman rennon päivän tutustuen hiekkamatojen<br />

elämään ja nauttien raikkaasta merituulesta.<br />

Yhteistyö saa uutta potkua vapaasta yhdessäolosta.<br />

Keskiviikko<br />

Matka jatkuu Bremeniin. Osallistun ensimmäistä<br />

kertaa evankelisille kirkkopäiville. Kulttuurishokki<br />

onkin melkoinen: kirkkopäivävieraat<br />

täyttävät kaupungin ja tapahtumatarjontaa<br />

on enemmän kuin parissa päivässä ehtii edes<br />

hahmottaa! Jonottaminen tulee tutuksi, samoin<br />

saksalaisen kirkollisen kentän valmius keskustella<br />

myös (tai varsinkin?) sosiaalipoliittisista kysymyksistä.<br />

Tämä ei Suomessa onnistuisi!<br />

Torstai<br />

Kirkkopäivien lomassa ehdin myös käydä tapaamassa<br />

yhden tulevan rippikoululaisen perhettä.<br />

Illan mittaan selvitän sasu-rippikoulun<br />

käytäntöjä ja yritän tukea nuoren kiinnostusta<br />

suomalaisiin juuriinsa. Kenties tapaamme ensi<br />

vuonna?<br />

Maanantai<br />

Vihdoinkin aikaa tyhjentää rinkka ja pestä<br />

pyykkiä! Myös toimisto on saatava ajan tasalle.<br />

Vastailen sähköposteihin ja teen listaa tulevista<br />

töistä. Välillä soi puhelin. Enää en onneksi<br />

jännitä saksankielisiäkään yhteydenottoja, edes<br />

puhelimessa.<br />

Keskiviikko<br />

Valmistelen tulevia jumalanpalveluksia. Kielin<br />

kesäkirkko on tänä vuonna pohjoisen kielikoulujen<br />

motivaatioleirillä. Etsin sopivia virsiä ja<br />

lauluja lähetettäväksi Suomesta tuleville muusikkotytöille<br />

ja suunnittelen, miten käsiohjelmaan<br />

saisi mahtumaan kaikkien laulujen nuotit ja sanat.<br />

Hannoverin ja Lyypekin kesäkirkkojen valmisteluilla<br />

ei vielä ole kiire, koska kumpaankaan<br />

ei ole tällä tietoa tulossa kanttoria, jolle pitäisi lähettää<br />

materiaalit hyvissä ajoin.<br />

Göttingenin kesäjumalanpalveluksen paikkana on<br />

perinteisesti yksityiskappeli Niedergandernin kylässä.<br />

Vor dem Eingang der v. Bodenhausen’schen Gutskapelle<br />

auf der Freitreppe einige Mitglieder der DFG.<br />

kuva: Herting Treusch von Buttlar<br />

Perjantai<br />

Hetken mielijohteesta päätän lähteä käymään<br />

mökillä. Perhettä on ikävä. Onneksi lennot löytyvät<br />

netistä päivänkin varoitusajalla! Ei Keski-<br />

Eurooppa loppujen lopuksi ole kovin kaukana<br />

Turun saaristosta.<br />

Keskiviikko<br />

Neljän päivän miniloma rentoutti! Uuden työviikon<br />

alkajaisiksi kuuntelen saksalaisen työyhteisöni<br />

konventissa luentoa ”Varmuuden ikävästä”<br />

– mihin kaipuuseen fundamentalismi vastaa?<br />

Minun on vaikea ymmärtää valmiiden vastausten<br />

tarvetta. Eikö se riitä, että on valmis avoimesti<br />

kyselemään? Epävarmuuden sietäminen on<br />

toki raskasta, mutta vielä raskaampaa olisi pakko<br />

kyetä hallitsemaan elämää ja maailmaa.<br />

Torstai<br />

Toimistopäivä. Toukokuun laskutus on saatava<br />

valmiiksi, lajittelen kuitteja. Sähköpostiakin on<br />

taas kertynyt. Kirjoitan muutamalle kesällä isoseksi<br />

tulevalle nuorelle anomuksen saada koulusta<br />

vapaata niiksi päiviksi, jotka jäävät rippileirin<br />

alle. Sunnuntain saarna alkaa jo löytää muotoaan,<br />

seuraavan viikonlopun Hannoverin ja Lyypekin<br />

teksti on vasta alitajunnassa.<br />

Illalla pakkaan repun ja nostan kitaran valmiiksi<br />

ovenpieleen: huomenna matka jatkuu<br />

motivaatioleirille.<br />

Sanna Kiviluoto<br />

10 • 2009<br />

| 25

Mit Schutzengel über die Alpen nach Rom<br />

Eine Radreise mit Gepäck zum Petersdom<br />

und Papst<br />

Die Alpen waren kein Konditionsproblem. Hatte ich<br />

sie doch in den Vorjahren schon dreimal überquert<br />

und dieses Jahr zweitausend Trainingskilometer in<br />

den Beinen. Das Problem war nicht über Sargans<br />

und Nufenen auf den San Bernardino-Pass zu klettern,<br />

sondern auf der Südseite die engen Serpentinen<br />

runterzusteuern. Auf den Pflastersteinen des<br />

ersten Bergdorfes, eine steile Rüttelstrecke, stürzte<br />

ich auf die Fahrbahn, der Fahrradlenker knallte auf<br />

das Schambein. Von jetzt an spürte ich, auf einer<br />

Pilgerstrecke zu sein – mit einem Schutzengel.<br />

Auch wenn man mit mehreren Teilkarten von Italien<br />

ausgerüstet ist, findet man trotzdem selber nicht den richtigen Weg. Dank des Volkshochschulkurses<br />

konnte ich die wegweisenden „Schutzengel“ in Italienisch verstehen. Einen<br />

leichten Weg gab es nicht. Von Bellinzona nach Como zu gelangen, war eine Kreislaufprüfung.<br />

Die Hitze war ein ständiger Begleiter durch die Po-Ebene und durch die Apenninen<br />

– von Fornovo über Cisa-Pass nach La Spezia. Als die Via Aurelia an der Mittelmeerküste<br />

zu einer Autobahn wurde, nahm ich den Umweg übers Gebirge in Kauf. Oben angekommen,<br />

dem Hitzschlag nahe, füllte ich die Flaschen am Friedhof und goss Wasser aufs Haupt<br />

und sah erst jetzt, wie schön Toskana ist. Das Wasser war kein Trinkwasser, sondern eine<br />

Prüfung für den Darm.<br />

Nach elf Tagen, mittags am Samstag den 4. Juli 2009, stand ich stramm am Petersdom im<br />

Vatikan in Rom. Ich wusste nicht, was ich mehr bestaunen sollte – mich starke Rentnerin<br />

mit 65 Jahren oder die größte Kirche der Welt. Am Sonntag gesellte ich mich zu den vielen<br />

Menschen aus verschiedenen Ländern, die dem Papst „Viva Papa“ zuriefen. Er breitete aus<br />

einem Fenster heraus seine Arme<br />

aus. Mir kam es vor, als ob die Menge<br />

„Zugabe“ rief – wie nach einem<br />

Konzert. Die Sonntags-Botschaft<br />

vom Papst: „Wer seine Schwächen<br />

zeigt, ist stark!“ Ein starker wie ich,<br />

ist also schwach. Eine Erkenntnis,<br />

die mich in Rom berührte und meine<br />

1.165 Radkilometer wert war.<br />

Ritva Kundt, Vorstand RMSV<br />

Ehrenstetten, Ehrenkirchen<br />

HILJAISUUDEN RETRIITTI<br />

Paikka: Ev. Zentrum Kloster Drübeck,<br />

Klostergarten 6, 38871 Drübeck<br />

Aika: 20.-22.11.2009<br />

Teema: „Miltä usko maistuu?“<br />

Elämme makukylläisessä maailmassa.<br />

Onko paljous pilannut aistimme?<br />

Jeesus kysyy: „Jos suolakin menettää makunsa,<br />

millä se saadaan suolaiseksi?“<br />

Ilmoittautumiset kirjallisesti<br />

Helena Eckhoff, Wulfertzberg 15, 40629 Düsseldorf<br />

tai fax: 0211-29 14 94 37<br />

tai eckhoff@kirche-koeln.de<br />

26 | 10 • 2009

Rippikouluista<br />

Kesällä 2009 SKTK järjesti kaksi rippikoululeiriä<br />

Suomessa yhteistyössä paikallisseurakuntien<br />

kanssa.<br />

Espoon Olarin seurakunnan kanssa järjestetylle<br />

suomalais-saksalaiselle rippikoululeirille<br />

(31.07.-09.08) osallistuivat seuraavat nuoret /<br />

An dem finnisch-deutschen Konficamp mit<br />

der Kirchengemeinde Olari in Espoo (31.07.-<br />

09.08) haben die folgenden Jugendlichen teilgenommen:<br />

Taavi Antoniazzi<br />

Thyra Erben<br />

Rea Eskelinen<br />

Lina Feickert<br />

Lisa Graefe<br />

Henni Husso<br />

Essi Jussila<br />

Alicia Laaksonen<br />

Sara Lamminmäki<br />

Ernesti Lente<br />

Ottilia Nikula<br />

Jenna Partiainen<br />

Miro Patronen<br />

Ilona Pippuri<br />

Iiris Pippuri<br />

Sara Silvonen<br />

Lisa Stange<br />

Axel Stöver<br />

Stella Weißenburg<br />

Maria Wirzenius<br />

Niklas Vogt<br />

Ryhmänohjaajat /<br />

Gruppenleiter<br />

Martin Igelmund<br />

Sophie Herdieckerhoff<br />

Marie Mustelin<br />

Kira Steenblock<br />

Joonas Walberer<br />

Apari: Raisa Fischer<br />

Ohjaajat / Leiter<br />

Anssi Elenius<br />

Sanna Kiviluoto<br />

Seinäjoen seurakunnan kanssa järjestetylle<br />

suomalais-saksalaiselle rippikoululeirille<br />

(24.07.-01.08.) osallistuivat seuraavat nuoret /<br />

An dem finnisch-deutschen Konficamp mit<br />

der Kirchengemeinde Seinäjoki (24.07.-01.08.)<br />

haben die folgenden Jugendlichen teilgenommen:<br />

Laura Aust<br />

Elina Bläsi<br />

Jesper Brechtel<br />

Klara Fischer<br />

Ari Geil<br />

Mikael Nokka<br />

Onni Pyökäri<br />

Juuso Seger-Rask<br />

Aila Tanner<br />

Santeri Saahko<br />

Ryhmänohjaajat /<br />

Gruppenleiter<br />

Antero Hügin<br />

Tuuli Krappitz<br />

Katri Laakso<br />

Linda Mahr<br />

Sara Spadinger<br />

Ohjaajat / Leiter<br />

Miika Rosendahl<br />

Anna-Mari Nikkilä<br />

Kesän 2010 rippikoululeireille voi vielä ilmoittautua!<br />

Jetzt ist es Zeit, sich für die Konfi-Camps im nächsten Sommer anzumelden!<br />

22.7.-1.8. leiri Turussa yhteistyössä Martinseurakunnan kanssa,<br />

konfirmaatio 1.8. Martinkirkossa tai<br />

30.7.-8.8. leiri Kirkkonummella yhteistyössä Espoon Olarin seurakunnan kanssa,<br />

konfirmaatio 8.8. Espoonlahden kirkossa.<br />

Ilmoittautuminen välittömästi * Bitte melde dich umgehend an!<br />

Lisätietoja/weitere Informationen:<br />

Sanna Kiviluoto, Lutherstrasse 13, 30171 Hannover<br />

sannakiviluoto@gmail.com<br />

Tel 0511-2779 235, Mobil 0172-325 3076<br />

tai netissä nuorten osastossa oder im Internet unter Jugend.<br />

Kuva: Anssi Elenius<br />

10 • 2009<br />

| 27

kirkolliset toimitukset<br />

kaste<br />

Leevi Raphael Toivonen<br />

synt. 19.01.2009 München<br />

kast. 04.07.2009 St. Jakob,<br />

Schondorf am Ammersee<br />

Leo Samuel Toivonen<br />

synt. 19.01.2009 München<br />

kast. 04.07.2009 St. Jakob,<br />

Schondorf am Ammersee<br />

Sophie Karoliina Wagner<br />

synt. 30.06.2008 Darmstadt<br />

kast. 18.07.2009 Stadtkirche,<br />

Darmstadt<br />

Finja Helena Traud<br />

synt. 25.05.2009 Münster<br />

kast. 18.07.2009 Münster<br />

Silja Magdalena Majamäki<br />

synt. 03.03.2009 Landshut<br />

kast. 15.08.2009 Dorfen<br />

Evangelina Luna Komljenović<br />

synt. 10.12.2008 Frankfurt am Main<br />

kast. 22.08.2009 Frankfurt am Main<br />

Jonathan Ville Carl Alfred<br />

Begemann<br />

synt. 29.05.2009 Hampuri<br />

kast. 22.08.2009 Hampurin<br />

merimieskirkko<br />

Alexander Lasse Haßel<br />

synt. 01.04.2005 Düsseldorf<br />

kast. 23.08.2009 Düsseldorf<br />

Malin Sophie Aulikki Grüneberg<br />

synt. 19.12.2008 Münster<br />

kast. 29.08.2009 Münster<br />

Lauri Vincent Rosenkranz<br />

synt. 11.05.2009 Kösching<br />

kast. 04.09.2009 Langen (Hessen)<br />

Avioliittoon vihitty/Avioliiton kirkollinen siunaaminen<br />

Andreas Johannes Hart<br />

Laura Johanna Lohiniva<br />

11.07.2009 St. Michael, Volkach<br />

Juha-Pekka Sunell<br />

Kristiina Mari Kaarina Nurmi<br />

15.07.2009 Maria Königin,<br />

Mittenwald<br />

Katja Marika Ritvanen<br />

Antti-Jussi Laine<br />

17.07.2009 Düsseldorf<br />

Maaria Loivamäki<br />

Philip Rosenkranz<br />

05.09.2009 Johanniskirche,<br />

Niederseelbach (Taunus)<br />

RENKAAN AIKATAULUT:<br />

<strong>Rengas</strong> 11/2009 ilmestyy KV 44:<br />

marraskuun tapahtumatiedot<br />

artikkelit: 1.10. / srk-sivut: 1.10.<br />

<strong>Rengas</strong> 12/2009 ilmestyy KV 48<br />

joulukuun tapahtumatiedot<br />

artikkelit: 1.11. / srk-sivut: 1.11.<br />

28 | 10 • 2009

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!