Lataa (pdf) - Kuntatekniikka

pakina
Viimeinen dinosaurus
Digitaalitekniikka ja sitä hyödyntävät
laitteet kehittyvät
sellaista vauhtia, että tällaista
vanhan kansan miestä hirvittää.
Tiedän, että kuulun näiden
laitteiden väistyvään käyttäjäsegmenttiin,
mutta saanen silti sananvapauden
nimissä esittää muutaman
kommentin.
Yleinen piirre näille laitteille on,
että niissä on aina vaan suurempi
määrä erilaisia toimintoja. Arvioni
on, että suuri osa käyttäjistä
tarvitsee vain pientä osaa laitteen
tarjoamista käyttötavoista. Kaikki
mikä on mahdollista ei ole välttämättä
tarpeellista. Käyttäjän kannalta
tärkeämpää olisi laitteen käytettävyys
ja kestävyys. Näissä ominaisuuksissa
on otettu jopa takapakkia.
Kännyköiden valmistajat ovat
ryhtyneet kilpailemaan laitteen pienuudella.
Pienestä koosta on tullut
itsetarkoitus. Minä ainakaan en
voi hankkia tällaista uutta kännykkää,
koska pelkään saavani syytteen
teräaseen hallussapidosta julkisella
paikalla. Uusissa kännyköissä
nimittäin näppäimet ovat niin
pieniä ja kiinni toisissaan, että laitteen
käyttämiseen tarvitaan sukkapuikko
tai jokin muu teräväkärkinen
esine. Jos yrittää käyttää laitetta
paljain käsin, niin helposti jää
neljä näppäintä aikamiehen sormenpään
alle.
Autossani on uusi hieno radio,
en vaan osaa oikein käyttää sitä.
Siinä on paljon erilaisia pieniä nappuloita,
en tiedä mitä ne tarkoittavat,
koska auton mukana ei tullut
radion ohjekirjaa. Yhtä nappulaa
painettaessa näytössä rupeavat
numerot juoksemaan. Ne ovat kai
asemia tai niiden aallonpituuksia
tai niin kuin nykyään sanotaan taajuuksia.
Taajaan ne juoksevatkin,
joskus onnistun pysäyttämään ne
haluamani aseman kohdalle.
Muistelen haikeana vanhan ajan
radioita, joiden suuressa näyttöruudussa
luki asemien nimet: Lahti,
Motala, Luxemburg, Oslo, Pariisi
ja Hilversum. Ruudussa näkyivät
myös kunkin aseman aallonpituus,
anteeksi taajuus. Ruudun oikealla
puolella oli suuri nappula, jota
pyörittämällä osoitin liikkui näytöllä
ja oli helppo löytää oikea asema.
Näytön alla olivat norsunluun väriset
painonapit, joista valittiin pitkät,
keskipitkät, lyhyet tai ula-aaltoalueet.
Vasemmalla puolella oli
pyöreä nappula, josta säädettiin
äänenvoimakkuus. Ainoa asia, joka
tässä hienossa aparaatissa jäi
vaivaamaan, oli se, etten koskaan
tullut tietämään, missä päin maailmaa
se Hilversum sijaitsee.
Hankin kotiin ilmalämpöpumpun.
Hieno laite, lämmittää ja tarvittaessa
viilentää huoneilman.
Laitetta ohjataan kaukosäätimellä.
Osaan panna laitteen päälle ja
sammuttaa sen, jos joku on ohjelmoinut
sen valmiiksi. Sitä varten
säätimessä on punainen painonappi.
Kapulassa on kannen alla suuri
määrä muita nappuloita, joista voi
säätää ja ohjelmoida sen tuhannen
erilaista toimintoa. Asentaja yritti
kertoa niistä, mutta opetus meni
minulta ohi, yli ja ympäri ymmärryksen.
Laitteen mukana tuli lähes puhelinluettelon
paksuinen ohjekirja.
Siinä on kerrottu ummet ja lammet.
Olen selaillut sitä, mutta sieltä
on vaikea löytää umpien ja lampien
seasta ohjetta juuri minun tarpeeseeni.
Onneksi vaimolla on paremmat
hermot.
Kaukosäätimessä on muun muassa
sellainen mystinen nappula,
jota aina uudelleen painamalla
tapahtuu jotain uutta. Tällaisia
nappuloita en ymmärrä. Oikea
nappula tai katkaisija on rakenteeltaan
tukeva, siinä on selkeästi
on- ja off-asento ja sitä käännettäessä
tai painettaessa kuuluu selvä
naks-ääni.
Tietokoneet ovat ihan oma lukunsa.
Niistä vain sen verran, että
työpaikalla otettiin käyttöön uusi
ohjelma, systeemi tai mikä lie käyttöjärjestelmä.
Minulle siitä ei ollut
mitään hyötyä, päinvastoin. Tarvitsen
työssäni tekstinkäsittelyä, lähetän
ja vastaanotan sähköpostia
ja kaivelen joskus tietoja lähinnä
googlesta. Työssäni painopiste on
muussa kuin tietokoneen käytön
hallinnassa.
Kun haluan tulostaa tekstiä tässä
uudessa systeemissä, painan ensin
tiedosto-ikkunaa, sen jälkeen
tulosta-ruutua sen jälkeen kone
usein vielä epäilee, että onkohan
tuo tosissaan ja kysyy, että haluanko
varmaan tulostaa ja koneelle pitää
vakuuttaa, että tulosta vaan.
Vanhassa systeemissä riitti, kuin
painoin kirjoituskonesymbolilla varustettua
näppylää.
Koneessa on myös muita erilaisia
automaattitoimintoja, jotka liittyvät
automaattiseen päiväykseen
ja ranskalaisten viivojen käyttöön
ja numeroituun luetteloon. Riitelen
jatkuvasti koneen kanssa ranskalaisista
viivoista, haluaisin tehdä ne
eri tavoin kuin kone, mutta kone
voittaa. Rengistä on tullut isäntä.
Ymmärrän, että uusi systeemi
on hyvä tekstinkäsittelijöille ja
muille, jotka tarvitsevat työssään
tietokonetta enemmän, ja ymmärrän,
että eri ihmisten koneiden pitää
pystyä ”keskustelemaan” toistensa
kanssa. Mutta miksi kaltaisteni
mielipide aina sivuutetaan?
Varmaan tällainen monia toimintoja
sisältävä kone on kalliskin, nyt
nämä hienoudet jäävät käyttämättä.
Miksi ostaa Stradivarius kaikille
harrastajaviulisteille?
Jos näistä tilanteista hakemalla
hakee jotain myönteistä, niin ovathan
ne avartaneet tajuntaani. Uskon
ymmärtäväni, miltä viimeisestä
dinosauruksesta on aikanaan
tuntunut.
Eero Hiltunen
Kirjoittaja on piakkoin
eläkkeelle siirtyvä
erityisasiantuntija.
Kuntatekniikka 6/2011
41