LUOVA KAUPUNKIKEHITTÄMINEN - Kuntatekniikka

10
oli se, että Pohjoismaiden kaupungit eivät olleet yhtä vahvasti erikoistuneita kuin monet
Iso-Britannian ja Länsi- ja Keski-Euroopan kaupungit. Lisäksi vahva kunnallinen itsehallinto,
aktiivinen innovaatiopolitiikka, panostus koulutukseen ja julkisten palvelujen tuotanto
olivat osaltaan suojaamassa kaupunkikehitystä ja heikentämässä eriarvoistavia tendenssejä.
(Clark 2009; ks. pohjoismaiden pääkaupunkien suunnittelusta Kolbe 2006.)
Ruotsissa kaupunkien sosiaaliset ongelmat ovat nousseet esille eurooppalaisittan myöhäisessä
vaiheessa ennen muuta siirtolaisten asutuksen keskittyessä suurimpien kaupunkien
tietyille asuinalueille. Muutamissa Tukholman kaupunginosissa ulkomaalaistaustaisten
osuus väestöstä on jo yli 70 %:a. (OECD 1998b, 15; Drewe 2003; Atkinson &
Eckardt 2004.)
Tällaisessa vertailussa Suomen ongelmat ovat vielä pieniä, vaikka toki vieraantuminen
ja huono-osaisuus saattavat nykykehityksen jatkuessa vahvistaa meilläkin polarisaatiota
ilmentävää duaalikaupunkikehitystä (dual city). Suomessa hyvinvointivaltion mekanismit
ovat varsin tehokkaasti edistäneet tasaista tulonjakoa, palvelujen saatavuutta ja
alueellista tasa-arvoisuutta, mikä on säteillyt asumiseen ja kaupunkikehitykseen.
Historiallisesti Suomen kaupungistumiskehitys on heijastellut eurooppalaista perusmallia,
jossa kaupungistumista seurasi esikaupungistuminen ja sen jälkeen ensin kaupungistumisen
väheneminen ja viimeisimpänä trendinä uuskaupungistuminen (Symes 1995,
19). Suomessa tässä prosessissa on ollut erityistä verkkaiseen teollistumiseen liittyen
se, että kaupungistuminen teollisuusyhteiskunnan spatiaalisen organisoitumisen perusmuotona
tapahtui eurooppalaisittain myöhäisessä vaiheessa eli vasta toisen maailmansodan
jälkeen, mutta toisaalta käynnistyttyään kaupungistumisprosessi oli sitäkin nopeampi.
Meillä kaupungistumisaalto lähti nousuun 1960-luvulla ja jatkui lievänä seutuistumiskehityksenä
sen jälkeen. (Sisäasiainministeriö 1996, 61-63.) Samalla on syytä muistaa,
että kaupungistuneen Euroopan ydinalueista poiketen maamme kaupungistui oikeastaan
lähiöistymällä tai esikaupungistumalla, millä oli kaupunkirakenteen hajautumista
vahvistava vaikutus (Hankonen 1994. Ks. hajautumiskehityksestä Ympäristöministeriö
2003, 73-76.)
Kasvun vuosikymmeninä rakennetut lähiöt koettiin yleisesti jonkinlaisiksi urbaaneiksi
reservaateiksi, joissa huono-osaisuutta ilmenee tavallista enemmän. Kuitenkin vasta
1990-luvulla korkealle tasolle jämähtäneen suurtyöttömyyden myötä kaupungeissa on
alkanut syntyä hedelmällistä maaperää segregoitumiskehitykselle ja sosiaalisille ongelmille.
(OECD 1998, 22.) Ajan myötä meille saattaa syntyä Tukholman tapaan etnisiä