LUOVA KAUPUNKIKEHITTÄMINEN - Kuntatekniikka

8
pungeista vastaavasti Hampuri ja Antwerpen Saksasta ja Glasgow ja Liverpool Iso-
Britanniasta. Euroopan kaupunkikehitys alkoi muuttua ratkaisevasti teollisuustuotannon
alamäen myötä 1960-70-luvuilla. Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat monille kaupungeille
rakenteellisen sopeutumisen ja uudistumisen aikaa. Globaalit kaupungit uusiutuivat
lopulta varsin nopeasti vallan, yrityspalvelujen ja kulttuurin keskuksiksi, mutta monille
yksipuolisemman elinkeinorakenteen omaaville ja vahvasti erikoistuneille teollisuuden ja
logistiikan keskittymille haaste osoittautui huomattavasti suuremmaksi. (Clark 2009.)
Vahvan aseman saaneesta funktionalistisesta suunnitteluperinteestä huolimatta vanhan
mantereen kaupunkien erityispiirre on edelleen niiden toiminnallinen sekoittuminen ja
mm. keskustojen pysyminen laajasti asutuskäytössä. Tämä erottaa ne monelle amerikkalaiskaupungille
tyypillisestä rakenteesta, jolle ovat tunnusomaisia keskustojen yksipuolistuminen
sekä hajautumis- ja segregoitumisongelmat. Hajautuminen on synnyttänyt
eriytyneitä esi- ja reunakaupunkialueita, joilla ei ole enää yhteyttä keskuskaupunkiin ja
joista itsestäänkin saattaa puuttua toiminnallinen keskus (Shutt 2003, 259; ks. hajautumisesta
Gillham 2007). Tällainen kehitys alkoi näkyä Yhdysvalloissa jo 1960-luvulla (ks.
lähemmin Fainstein & Campbell 1996). Kaupunkiuudistus on Atlantin toisella puolella
eurooppalaisittan tarkasteltuna insitutionaalisesti heikkoa, mutta toisaalta sen vahvuudet
näkyvät yhteisöllisen kehittämisen saralla (Shutt 2003, 257).
Hajautuneen kaupunkirakenteen yksi ilmenemismuoto on reunakaupunki (edge city).
Käsitteen loi Joel Garreau tutkiessaan suurten metropolialueiden laajentumista Yhdysvalloissa.
Tällaisen urbaanin rakenteen ominaisuuksia ovat vuokrattavien toimistotilojen
ja liikehuoneistojen runsas tarjonta sekä alueen työpaikkojen suuri määrä, jolloin alueen
väestömäärä lisääntyy huomattavasti työpäivinä ja vähenee vastaavasti iltaisin ja viikonloppuisin.
Ne ovat monipuolisia kulutuskeskittymiä, joissa on tarjolla työtä, ostosmahdollisuuksia
ja viihdettä. Lisäksi reunakaupunkien luonteeseen kuuluu tietty uutuus, sillä
kaikki Garreaun tutkimat reunakaupungit olivat muotoutuneet joko maaseutumaisesta
ympäristöstä tai asuinalueesta reunakaupungiksi vain noin kolmessa vuosikymmenessä.
Sinänsä reunakaupunkirakenne voi olla osa erittäin kilpailukykyistä aluekokonaisuutta,
mistä tunnettuja esimerkkejä ovat Bostonin kehätie 128 ja Kalifornian piilaakso. Lisäksi
tällaiset kaupungit kehittyvät usein ostos-, viihde- ja kulutuskeskuksiksi ja edustavat tässä
mielessä yhtä palvelutalouden urbaania rakennetyyppiä. (McKee & McKee 2001.)
Kaupunkirakenteeseen liittyvät sosiaaliset ongelmat ja kaupunkipoliittiset toimet ilmenevät
eri tavoin eri maissa. Iso-Britanniassa kaupungistumisen ongelmista alettiin huoles-