LUOVA KAUPUNKIKEHITTÃMINEN - Kuntatekniikka
LUOVA KAUPUNKIKEHITTÃMINEN - Kuntatekniikka
LUOVA KAUPUNKIKEHITTÃMINEN - Kuntatekniikka
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
14<br />
valloissa vuonna 1972, jossa samalla kuvainnollisesti jouduttiin räjäyttämään osa funktionalismin<br />
kantavista periaatteista (Virtanen 2003, 18). Rinnan tämän kehityksen kanssa<br />
1970-luvulta lähtien suunnittelun ammattilaisten ja kiinteistöalan yritysten neuvonpitoon<br />
tiivistynyt kaupunkisuunnittelu alkoi asteittain tehdä tilaa uudenlaiselle, vuoropuhelua<br />
ja kansalaisten osallistumista korostavalle käsitykselle kaupunkisuunnittelusta (Pakarinen<br />
1992). Kaupunkiregiimien suosima moderni talouskasvuorientoitunut kehittämisideologia<br />
sai rinnalleen demokratiaa ja kestävää kehitystä korostavia näkökulmia.<br />
Myöhäismodernin kaupunkikehityksen myötä 1980- ja 1990-luvuilta lähtien alkoi hahmottua<br />
erojen leikkiä hyödyntävä ideologia, joka pohjautui yksilöllistymiskehitykseen, kansainvälisten<br />
markkinoiden huomioonottamiseen ja taloudellisen kasvun tavoitteluun. Sen<br />
seurauksena hyvinvointivaltion suojissa kasvaneiden kaupunkien kehitys on saamassa<br />
uusia piirteitä. Kaupunkitutkija Harri Andersson (1998, 24) on kuvannut markkinaehtoisuuden<br />
varaan rakentuvaa kaupunkikehitystä kehityssuunnaksi, jossa “korostuvat pinnallisuus<br />
ja kaupunkikehityksen nopeutuvat muodot, historiakaupungin heikkeneminen<br />
uusien kaupunkitilojen (kuten erilaiset kauppakeskukset) edessä, kunnioitus uutta teknologiaa<br />
ja informaatioyhteiskuntaa kohtaan sekä myös uusi kokemus kaupunkitilasta”.<br />
Monet oman aikakautemme suuret rakentamishankkeet heijastavat sellaisenaan vallan,<br />
rahan ja tiedon keskittymille tunnusomaista hybristä kolossaalisine rakennuskomplekseineen,<br />
pääkonttori- ja teknologiaimagoa vahvistavine arkkitehtoonisine piirteineen, tehokkaine<br />
liikennejärjestelyineen, puistokatuineen ja istutuksineen.<br />
Vastareaktiota näihin sosiaalista epätasapainoa tuottaviin trendeihin ilmentää uuskonservatiivisesti<br />
sävyttynyt keskustelu revanssikaupungista. Siinä liberaalia urbanismia pyritään<br />
korjaamaan vetoamalla perinteisiin arvoihin. Se ilmentää osaltaan myös uuden<br />
urbaanin terrorin pelkoa, jota keskiluokkainen valtaväestö kasvavassa määrin tuntee<br />
nähdessään rappeutuvia kaupunginosia, heikentyviä palveluja, työttömyyden lieveilmiöitä<br />
ja uusien elämänmuotojen vieraantuneita ilmenemismuotoja. (Andersson 1998, 22-<br />
26.)<br />
Hieman samansuuntainen reaktio ristiriitaisiin kehitystendensseihin ja osin myös epäonnistuneeseen<br />
kaupunkisuunnitteluun on 1980-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt uusi urbanismi<br />
(New Urbanism), jonka pyrkimyksenä on edistää inhimillisen kokoisia, monipuolisia<br />
ja helposti saavutettavissa olevia asuinalueita, joihin sisältyy erilaisia asunto- ja työpaikkamuotoja.<br />
Siitä on tullut uusi rakennetun ympäristön kehittämisen ja kaupunkisuunnittelun<br />
paradigma, johon sisältyy sekä nostalgisia että ympäristöarvoja korostavia lähtökoh-
Change language