LUOVA KAUPUNKIKEHITTÄMINEN - Kuntatekniikka

30
Taulukko 1. Maailmankaupunkien hierarkia. (Beaverstock et al. 1999.)
A. Varsinaiset ”täyden palvelun” maailmankaupungit
12: Lontoo, Pariisi, New York, Tokio
10: Chicago, Frankfurt, Hong Kong, Los Angeles, Milano, Singapore
B. Markittävät maailmankaupungit
9: San Francisco, Sydney, Toronto, Zürich
8: Bryssel, Madrid, Mexico City, Sao Paulo
7: Moskova, Seoul
C. Rajatun roolin omaavat maailmankaupungit
6: Amsterdam, Boston, Caracas, Dallas, Düsseldorf, Geneve, Houston, Jakarta, Johannesburg,
Melbourne, Osaka, Praha, Santiago, Taipei, Washington DC
5: Bangkok, Peking, Montreal, Rooma, Tukholma, Varsova
4: Atlanta, Barcelona, Berliini, Buenos Aires, Budapest, Kööpenhamina, Hamburg,
Istanbul, Kuala Lumpur, Manila, Miami, Minneapolis, München, Shanghai
GaWC-tutkijaryhmän työtä täydennettiin vuoden 2004 rankkauksella, joka kiinnittää
enemmän huomiota eri kaupunkien verkostosuhteisiin ja erityisrooleihin globalisoituneessa
maailmassa. Tämän rankkauksen tulokset on koottu taulukkoon 2.
Taulukon 2 rankkauksessa terminologisena lähtökohtana on maailmankaupungin käsite.
Näistä kaupungeista vain osan voidaan Taylorin (2004) mukaan katsoa olevan varsinaisia
”globaaleja kaupunkeja” (taulukossa tasot 1-4, joihin kuuluu 18 kaupunkia). Lisäksi
kyseinen rankkaus korostaa vahvuuksia eri yhteiskuntaelämän osa-alueilla eli taloudessa,
politiikassa ja kansalaistoiminnassa. Esimerkiksi Frankfurtilla on vahva rooli taloudessa
ja Wienillä on tärkeä rooli YK:n verkostoissa, kun taas esimerkiksi Manila tai Nairobi
omaavat vahvuuksia kansalais- ja järjestöverkostoissa.
Pohjoismaista edellä mainittuun vertailuun pääsivät Kööpenhamina, Oslo ja Tukholma.
Yleisesti ottaen Helsinki kuuluu aivan muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien tuntumaan,
joten senkin osaamisperustassa ja yhteyksissä on selvää näyttöä orastavasta maailmankaupunkimuodostuksesta.
Toisaalta Helsingin metropolialue on tässä katsantokannassa
joka tapauksessa kohtuullisen pieni, syrjäinen ja ilmastoltaan vähemmän houkutteleva.
Sen vahvuudet puolestaan ovat teknologisessa osaamisessa, koulutuksessa ja
luovuudessa. (Ks. Helsingin asemasta eri vertailuissa Merimaa & Ståhl 2009.)