Joukkoliikenteen yksikkökustannukset 2010 - HSL

35
4 Yksikkökustannusten soveltaminen
Yksikkökustannukset kertovat eri joukkoliikennemuotojen kustannuksista vuoden 2010 linjastolla. Kunkin
linjan liikenteen ominaisuudet (esimerkiksi liikennöintiajat, keskinopeus ja pysähdystiheys) vaikuttavat
yksikkökustannusten muodostumiseen. Raportissa esitetyt luvut ovat keskiarvoja liikennemuodoittain.
Yksittäisen linjan kuormitus ja keskinopeus vaikuttavat ratkaisevasti kyseisen linjan matkustajakilometrikustannukseen.
Tämän raportin sisältämät yksikkökustannukset eivät edellä mainituista syistä ole yleistettävissä
kertomaan liikennemuodon kustannustasosta mahdollisilla uusilla linjoilla, vaan ne kertovat vain
kustannustasosta nykyisellä linjastolla. Esimerkiksi:
Bussiliikenteen avainlukuja, vuosi 2010
Bussiliikenteessä tehtiin HSL-alueella kaikkiaan noin 166 miljoonaa matkaa.
Yhden matkan pituus oli keskimäärin 7 kilometriä ja bussiliikenteessä ajettiin yhteensä 1 146 miljoonaa
matkustajakilometriä.
Yhdessä bussissa on tarjolla keskimäärin 61 matkustajapaikkaa (istumapaikkoja 45 ja seisomapaikkoja
16).
Busseilla ajettiin linjaliikenteessä yli 90 miljoonaa kilometriä ja tarjolla oli reilut 5 600 miljoonaa paikkakilometriä.
Matkustajapaikoista oli käytössä keskimäärin 20 prosenttia.
Liikennöintikorvaukset olivat noin 252 miljoonaa euroa. Kustannus nousijaa kohden oli noin 1,5 euroa
ja yhden matkustajakilometrin keskimääräiseksi hinnaksi tuli 22 senttiä.
Yksi bussi ajoi keskimäärin 65 000 linjakilometriä vuodessa. Sen liikennöinti maksoi noin 180 000
euroa.
Liikennemuutosten liiketaloudellista ja yhteiskuntataloudellista kannattavuutta arvioitaessa liikennöinti- ja
kulkumuotokustannukset ovat vain yksi kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Siksi liikennemuutosten vaikutuksia
ei voida arvioida ainoastaan liikennöinti- ja kulkumuotokustannusten kautta.
Kokonaan uutta bussilinjaa suunnitellessa bussiliikenteen yksikkökustannuksia voidaan käyttää lähtökohtana
liikennöintikustannuksia arvioitaessa. Uuden liikenteen tarkkaa hintaa ei voida tietää ennen liikenteen
kilpailutusta, joten keskimääräisten hintojen käyttäminen on hyvä arvio hintatasosta.
Raideliikennettä lisättäessä liikennöinnin kustannukset määräytyvät liikennöitsijöiden kanssa solmittujen
sopimusten perusteella ja liikennöintikustannusten muutos voidaan laskea niistä. Raideverkon laajennuksesta
aiheutuvat kulkumuotokustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti niin paljon, että jokainen tapaus
edellyttää tarkempaa suunnittelua kustannusten arvioinnin pohjaksi. Raideverkon laajennukset ovat
yleensä niin laajoja, että ne edellyttävät yhteiskuntataloudellisen kannattavuuslaskelman sisältävää hankepäätöstä.
Pääsääntönä voidaan pitää, että raideliikenne edellyttää suuria matkustajamääriä. Raideliikenne on yksikkökustannuksiltaan
(vaunu / vaunupari / ajoneuvo) busseja kalliimpaa, mutta vastaavasti matkustajakapasiteetiltaan
suurempaa. Riittävän suurella kysynnällä liikenteen järjestäminen raideliikenteenä on
busseja edullisempaa. Pienen kysynnän aikoina voi kuitenkin olla kannattavaa hoitaa busseilla sellaistenkin
alueiden liikenne, joille on raideyhteys.