Taidetta ikä kaikki – - Kansalaisareena

28
TAIDE HOITOTYÖN ARJESSA
Senja Seppänen, Kustaankartanon vanhustenkeskuksen sairaanhoitaja
(Toim. Jenni Varho)
Senja Seppänen toimii sairaanhoitajana Kustaankartanon psykogeriatrisella osastolla. Omien sanojensa
mukaan hän ”hoitaa asukkaita, joilla kaikilla on psykiatrinen diagnoosi ja lisämausteena vanhuus”. Seppänen
on 25-vuotisen työuransa aikana toiminut vanhustenhoidossa lähes 13 vuotta. Kustaankartanossa hän
on työskennellyt kolme vuotta ja erikoistuu parhaillaan psykiatriseen sairaanhoitoon.
Mitä taide merkitsee itsellesi
Taide on ollut mulle aina henkireikä. Se on sellainen, mistä saa voimaa ja energiaa. Taiteesta saa ajatuksille
tukea tai sitten taide voi antaa elämään aivan uudenlaisen näkökulman. Se myös lohduttaa sekä antaa iloa.
Taiteessa sielu lepää. Erityisesti tanssitaide on tosi lähellä sydäntäni. On ihanaa katsoa modernia tanssia.
Myös musiikki, konsertit ja kirjallisuus ovat tärkeitä.
Onko tärkeää, että hoitoyhteisöissä on taidetta
On! On tärkeää muistaa, että oli ihminen vaikka kuinka dementoitunut tai vaikka kuinka vanha, niin sairaus
tai vanhuus on vain yksi osa hänen identiteettiään. On siis tärkeää tiedostaa, että ihminen on paljon muutakin
kuin vain hoidokki. Taiteen avulla voidaan herätellä näitä identiteetin muita osia uudestaan esille.
Taide voi myös lohduttaa. Eikö juuri vanhuudessa ole tärkeää se, että ihminen voi silloin eheytyä itsensä
kanssa. Taide on yksi väline tähän.
On myös tärkeää huomata, että taiteen kokemisessa vanhus on toiminnan subjekti. Tällä on oleellinen
vaikutus myös kaikkeen muuhun olemiseen, jopa syömiseen. Ihminen voi hoitolaitoksessa osoittaa
esimerkiksi itsemääräämisoikeuttaan kieltäytymällä syömästä – näin voi käydä, kun kaikki muut itsemääräämisoikeudet
viedään. Jos esimerkiksi hoitaja vain sanoo, mitä tulee tehdä ja ajatella – kävellään siis vanhuksen
yli ilman, että pysähdyttäisiin oikeasti kuuntelemaan häntä. Syömättömyydellä voi siis hoitoyhteisössä
osoittaa, että minä olen minä. Elämyksen tuottamisen ja arvostuksen kautta on kuitenkin mahdollista
vaikuttaa siihen, että ihminen suostuu jälleen syömään.
Voiko taiteella olla jonkinlainen rooli hoitotyön osana
Sen voi limittää työhön koko ajan. Kun oppii tuntemaan asukkaat, taidetta voi käyttää hoidollisena keinona.
Musiikkia, kuvia, elokuvaa… Kun esimerkiksi joku asukkaista hermostuu, hoitaja voi laittaa musiikkia soimaan
– voimme vaikka yhdessä pyörähtää pienen tanssin siinä. Asukas rauhoittuu ja tulee paremmalle tuulelle.
Aina ei siis tarvitse olla järjestetty tilaisuus.
Ja, mikä tärkeintä: pysyt taiteen avulla itse rauhallisena. Hoitajan on omassa työssään hirveän tärkeä
aistia omaa oloaan. Asukkaat ovat erittäin tarkkasilmäisiä. He näkevät ja aistivat heti, oletko pahalla vai
hyvällä tuulella. Henkilökunnan huonotuulisuus helposti siirtyy myös asukkaisiin.
On myös tärkeää, ettei henkilökunta omilla asenteillaan estä vanhusten luovuutta. Meidän asukkaat
ovat usein hyvin estottomia. Esimerkiksi musiikkiesityksen aikana osa vanhuksista saattaa ryhtyä tanssimaan.
Henkilökunnan tehtävänä ei ole estää sitä. Päinvastoin meidän nuorempien pitäisi ottaa näistä
vanhuksista oppia. Jos tekee mieli tanssia, niin sitten sinne mennään eikä kyräillä, että milloin joku toinen
menee. Meillä on täällä tanssit viikoittain. Liian usein tanssien aikana hoitaja vain istuu ja on passiivisen
oloinen. Hoitaja tuo siis vanhuksen paikalle, muttei näe enää sitä vaivaa, että vähän heijaisi tai veisi tanssimaan.
Tässäkin mennään ennemminkin hoitajan ehdoilla kuin vanhuksen.
Olisi hyvä, että jos tuodaan taidetta laitoksiin, niin olisi ensin jonkinnäköiset avaavat työpajat hoitajille.
Hoitajat saisivat enemmän tietoa siitä, ettei se taide ole mikään kummajainen. Ettei se taide muodostuisi
jonkinlaiseksi kynnykseksi, minne pitää kiivetä – vaan se on normaalia elämää. Meillä on niin hirveästi
näitä estoja. Olen miettinyt paljon, että mikä se estää ihmistä iloitsemasta.
Aikataulut on hoitoalalla hirveän vaikea juttu. Kun joku on oppinut, että kaikki tapahtuu tiettyyn
kellonaikaan, niin sitä käsitystä on vaikea murtaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei se ole niin nöpönuukaa,