Taidetta ikä kaikki – - Kansalaisareena

34
5.3 Arjen kulttuuria rahalla ja ilman
Palvelutalojen arkea rytmittävät niin viikko-ohjelmaan kuuluva ryhmätoiminta kuin vuodenaikajuhlat. Kaikissa
haastattelun kohteena olevissa asumisyksiköissä on viikko- tai kuukausiohjelma, joka sisältää useimmiten
tuolijumppaa, bingoa, levyraatia, keskustelutunteja, yhteislaulua sekä juhlia. Asumisyksiköissä tuotettu
haasteellisempi kulttuuri on usein riippuvainen virikevastaavan koulutuksesta, motivaatiosta sekä
ennakkoluulottomasta asenteesta. Tällöin asumisyksiköissä järjestetään monipuolisempaa askartelua, kuvataide-
ja runokursseja sekä teatteriprojekteja.
Haastatelluista palvelutaloista 30:ssä eli yli puolessa on virketoiminnalle oma vastaava. Näistä 30
asumisyksiköstä 12:lla oli viriketoimintaan enemmän kuin yksi vastaava henkilö. Nämä ovat yleensä suurempia,
yli 150 asukkaan yksiköitä. Virikeohjaajien koulutustaustana ovat yleisimmin opisto- tai ammattikorkeakouluopinnot,
useimmiten ohjaustoiminnan artenomin tai sosionomin tutkinto. On myös tyypillistä,
että heillä on useita tutkintoja, esimerkiksi sairaanhoidon ja askartelun alalta. Vain yhdellä virikevastaavalla
on taidealan ylempi korkeakoulututkinto.
Jos asumisyksikössä ei ole omaa henkilöä viriketoiminnalle, ohjelman suunnittelusta ja esiintyjien
valitsemisesta vastaavat talon johtaja, fysio- tai toimintaterapeutti tai lähihoitajat. Johtaja hoitohenkilökunnan
avustuksella huolehtii viriketoiminnasta 21 yksikössä. Neljässä paikassa viriketoiminnasta vastaa
oman työnsä ohella fysio- tai toimintaterapeutti. Varsinaisen virikeohjaajan puuttumista ei voida kuitenkaan
pitää suoranaisena esteenä aktiiviselle vapaa-ajantoiminnalle. Monipuolinen ja onnistunut toiminta
vaatii aina asenteiltaan myötämielistä johtoa ja henkilökuntaa.
Viikko-ohjelman lisäksi palvelutaloissa käy ulkopuolisia esiintyjiä, joita tilataan erityisesti vuoden
tärkeimpiin juhliin. Esiintyjät ovat niin kahvipalkalla tulevia harrastajia kuin vapaaehtoisia ja palkattuja ammattitaiteilijoita.
Tiukan päivä- ja viikkojärjestysten vuoksi mahdolliset ajankohdat esityksiin ja erilaiseen
ohjelmaan on etukäteen tarkkaan määritelty ja rajattu. Vain muutamissa paikoissa mainittiin erikseen, että
päiväjärjestystä voidaan muuttaa esityksen vuoksi. Vuosittain asumisyksiköissä käyvien tilattujen esiintyjien
määrä on riippuvainen talojen virikebudjeteista. Niiden suuruus vaihtelee muutamasta sadasta eurosta
21 000 euroon. Yleisesti ottaen asumisyksiköiden virikebudjettien vertailu on vaikeaa, sillä budjettiin sisällytetään
eri paikoissa eri asioita: esittäjien palkkioita, askartelumateriaalia, tv-lupamaksuja, retkiä, yleisissä
paikoissa olevia kukkasia jne.
Lähes poikkeuksetta budjetin suuruutta pidetään riittämättömänä. Ainostaan yhdessä yksikössä
henkilökunta piti budjetin suuruutta sopivana. Kyseisessä paikassa onkin selvityksen kohteena olevista taloista
suurin virikebudjetti. Neljässä paikassa mainittiin, että virikebudjetti on pienentynyt lähes puolella
viime vuosien aikana. Yhdessätoista asumisyksikössä viriketoimintaa ei ollut budjetoitu ollenkaan, vaan
avustusta pitää anoa talon johdolta tilanteen mukaan. Tällöin kokonaisbudjetin uskottiin usein olevan alle
1 000 € vuodessa. Kahdessa asumisyksikössä, jossa ei ollut virikebudjettia, on oma ”ohjelmatoimikunta”,
joka vapaaehtoistoiminnalla ja eri säätiöiltä saatujen avustusten avulla rahoittaa pääosan viriketoiminnasta.
Viriketoiminnan vuosibudjetti on 34 asumisyksikössä 1 000 € – 3 000 €. Kymmenessä paikassa virikebudjetti
on yli 4 000 €. Jos esimerkiksi keskisuuren, 60 asukkaan palvelutalon virikebudjetti on 3 000 €, on henkilöä
kohti kulutettavissa noin 4,2 € kuukaudessa.