Taidetta ikä kaikki – - Kansalaisareena

31
tämään luovuuttaan ja osaamistaan monipuolisesti. Vanhusten hyvinvointi on selvästi parantunut ja työntekijöiden
sairaslomat puolittuneet (Sanneman 2010). Tämänkaltaisia hyviä esimerkkejä pitäisi saada esiin
mediassa paljon nykyistä enemmän.
Entä jos vanhustyössä olisi systemaattisesti mahdollista käyttää luovia taitojaan: musiikkia, liikuntaa,
piirtämistä, runoja, tarinoita, draamaa jne. Hakeutuisiko nykyistä useampi taiteellisesta ammatista
haaveileva nuori hoitoalalle Oletan, että näin voisi tapahtua. Yhä useammat nuoret näet harrastavat liikuntaa
ja kulttuuria monipuolisesti. Yleisimpiä luovan toiminnan muotoja ovat käsityöt, soittaminen, valokuvaus,
piirtäminen tai muu kuvataide. Tärkeäksi koetaan itseilmaisu, uuden luominen sekä tietojen ja taitojen
oppiminen. Luovat alat kiinnostavat myös ammatteina: musiikin, teatterin, tanssin, media-alan jne.
opintoihin pyrkii paljon suurempi joukko kuin mitä voidaan ottaa sisään. On erittäin olennaista, että työnantajat
heräävät miettimään pitkäaikaishoidon henkilöstön saatavuutta myös tältä kannalta. Esimerkiksi
Kauniaisissa pyritään parantamaan hoitohenkilöstön saatavuutta muun muassa vahvistamalla sen kulttuuriosaamista.
Olen alkanut kysellä hoitokodeissa, käyvätkö nuoret tapaamassa vanhuksia. Vastaus tuntuu
useimmiten olevan kielteinen, mikä on huono asia. En nimittäin usko, että vanhusten hyvä hoito voidaan
koskaan ratkaista pelkästään henkilöstön voimin. Tarvittaisiin koko suku ja kylä. Nuoria tulisi kannustaa ja
lempeästi pakottaa vierailemaan isoäitien ja isoisien, tätien ja setien luona hoitokodeissa – jo siksikin, että
nuorelle tekee hyvää kokea itsensä tarpeelliseksi ikäihmisen elämässä.
Entä miksi juhlapäivien esitysten lisäksi musiikkiopiston orkesteri ei voisi pitää harjoituksia päiväsalissa
Monissa paikoissa on pianoja, mutta kukaan ei soita. Voisivatko niin nuoret kuin aikuiset käydä ihan
vaan soittelemassa läheisessä hoitokodissa Ei tarvitsisi tähdätä virheettömään esitykseen, vaan kommunikointiin
ihmisten iloksi.
Jos ajattelemme, että hoitajat laajentavat työnkuvaansa kulttuurityövälineitä soveltamalla, niin voitaneen
ajatella myös, että musiikkihetken pitäjä tai tanssija tekee pienen kävelyn pyörätuolipotilaan kanssa.
Ammattirajojen liudentuminen voisi auttaa ymmärryksen ja osaamisen syventymistä puolin ja toisin (ks.
Numminen 2010).
Kirjoittaja:
Läänintaiteilija, Uudenmaan taidetoimikunta
MuT, psykologi, laulunopettaja
Lähteet:
Kivelä, S-L. (2006): Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. STM: 30.
Meinilä, K. et al. (2010): ”Pitkäaikaispaikoissa asuvien muistisairaiden asukkaiden ravitsemustila ja ravinnonsaanti
sekä niiden yhteys muistisairailla esiintyviin käytösoireisiin”. Esitys Gerontologiapäivillä Kuopiossa
15.–17.4.2010.
Malkamäki M. (2009): Kulttuuritoiminnan edistäminen hoitolaitoksissa. Selvitystyö säädöksistä ja määräyksistä,
joilla on oikeudellista merkitystä hoitolaitosten arjessa.
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/uudenmaantaide/ > Julkaisuja > Tutkimuksia, selvityksiä, raportteja.
Numminen, Ava (2010): ”Vanheneminen on tiedettä ja taidetta – Gerontologiapäivien taideannin tarkastelu”.
Gerontolgia 2.
Sanneman, R-L. (2010): ”Viherhoitoa vanhuksille”. Motiivi N:o 7.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon
lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti.