Taidetta ikä kaikki – - Kansalaisareena

45
VIKRKISTYSRESEPTIN AVULLA KULTTUURIA JA VIRKISTYSTÄ IKÄIHMISILLE
Petra Karttunen, Kulttuuri- ja virkistystoiminnanohjaaja, Palvelutalo Rudolf
Helsingin palvelutaloissa, senioritaloissa ja vanhustenkodeissa asuu tuhansia vanhuksia. Suuri osa heistä
elää hyvää elämää. Virkistystoiminnan katveeseen jää aina joukko ihmisiä, jotka joko eivät halua, tai eivät
pääse toiminnan piiriin. Heitä varten olen yhdessä monien tahojen kanssa kehittänyt virkistysreseptin. Innoituksena
on toiminut muutama vuosi sitten esiin noussut liikuntaresepti.
Aluksi
Alun pitäen malli suunniteltiin Osmonkallion vanhustenkodin asukkaita varten. Ratkaisevia ja tärkeitä henkilöitä
suunnittelussa olivat johtaja Tuula Öhman, ohjaaja Laura Eskelinen, sairaanhoitaja Sari Henriksson ja
lähihoitaja Suvi Suomi. Sittemmin kehittelyä on jatkettu Helsingin kaupungin Rudolfin palvelutalossa Virtatiimin
toimesta. Tiimiin kuuluvat ohjaajat Sisko Chase ja Kaisa Laitinen, FT Heli Komulainen sekä FT Salla
Jarkkola.
Mikä virkistysresepti on
Virkistysresepti on prosessina kolmiosainen. Resepti pohjaa haastattelulomakkeeseen. Haastattelusta nousevat
virkistystoiminnan tarpeet. Reseptihaastattelun pohjalta tehdään tarina vanhuksesta ja lopulta itse
resepti. Virkistysreseptiä päivitetään säännöllisin välein vanhuksen tilanteen muuttuessa.
Haastattelu
Haastattelulomake täytetään vanhuksen kanssa käydyn keskustelun yhteydessä. Haastattelutilanne tulisi
olla mahdollisimman vapaamuotoinen ja haastattelija poimii keskustelun edetessä lomakkeeseen tarvittavat
tiedot. Esimerkiksi, mikäli haastateltava ei tiedä tarkkaa syntymäaikaansa, sitä ei lisätä faktatietojen
perusteella, vaan kertomukseen tulee merkitä ”keväällä 1924”, mikäli vanhus on näin sen ilmaissut. Haastattelusta
nousee esiin vanhuksen henkilökohtaisia asioita ja tunnetiloja, arvioita siitä milloin vanhus on
elämässään ollut vahvimmillaan. Hengelliset tarpeet huomioidaan kysymyksellä, mistä hän saa voimaa elämäänsä.
Tarve tulla kuulluksi on tärkeää. Haastattelu vastaa myös kysymykseen erilaisista harrastuksista ja
kiinnostuksen kohteista, sosiaalisesta elämästä, mieliväreistä ja asenteesta elettyyn elämään. Haastatteluun
tulee antaa aikaa, koska koko loppuprosessi nojaa suurelta osalta tähän tietoon. Haastattelija, joka on
virkistystoiminnan tai vastaavan alan ammattilainen, tekee oman ehdotuksensa kyseisen vanhuksen virkistystoiminnan
tarpeista.
Tarina
Haastattelun pohjalta tehdään tarina. Tarinaan liitetään vanhuksen itsensä valitsema kuva tai kuvia. Kuvan
valinnassa hyödynnetään vanhuksen itsensä ilmoittamaa voima-aikaa. Kuvat muokataan ja kopioidaan. On
tärkeää, varsinkin sijaisille ja nuorille työntekijöille, nähdä tästä ehkä jo haurastuneesta ihmisestä kuva tämän
ollessa täysissä voimissaan. Parhaimmassa tapauksessa kuva tuo voimia vanhukselle itselleen. Kuvan
valinnassa vanhuksella on määräysvalta, joten kuvaksi voi tulla myös esimerkiksi luontoaiheinen kuva. Tarinassa
tulee esiin puhetyyli, koska haastattelussa kirjataan vastaukset vanhuksen käyttämällä murteella tai
tavalla puhua. Sieltä löytyy myös elämän ”motto”. Mikäli vanhus suostuu ja hyväksyy tarinan ja kuvat, ne
päätyvät tauluksi hänen huoneensa seinälle. Palvelutalo Rudolfissa ne ovat A3-kokoisia laminoituja tauluja.
Resepti
Varsinainen reseptiosuus tehdään yhdessä vanhuksen omahoitajan kanssa. Kuitenkin aina niin, että tekijöitä
on kaksi. Tässä yhteydessä kuunnellaan myös vanhusta ja mahdollisesti hänen omaistaan. Sopiva hetki
reseptin pohjaksi on esimerkiksi hoitoneuvottelu. Reseptissä otetaan huomioon hoitajan tuntemus vanhuksesta
ja virkistystoiminnan ammattilaisen näkemys siitä, mitä juuri kyseiselle henkilölle olisi mahdollista ja
kenties myös tarpeellista tarjota hänen hyvinvointinsa edistämiseksi. Reseptiin kirjataan vanhuksen henkilötiedot
faktatietojen mukaan, koska resepti on laadittu ja ketkä ovat olleet sitä laatimassa. Reseptiosuus