Taidetta ikä kaikki – - Kansalaisareena

54
automaattiyhdistys sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Tukea on jaettu niin yksittäisille taiteilijoille, taiteilijaryhmille
kuin taidealan järjestöille. (Liikanen 2010, 47, 54.)
Taiteilijat ovat kiinnostuneita työskentelemään sosiaali- ja terveyssektorilla myös siitä syystä, että
he voivat sen kautta haastaa uudella tavalla niin oman taiteilijuutensa kuin oman taiteenalansa. Suomessa
on pohdittu hyvin vähän terveys- ja sosiaalisektorilla työskentelevän taiteilijan käsitettä; taiteilijan roolia
sekä taiteellisen työn edellytyksiä 11 . Syvemmän analyysin teko olisi tärkeää, koska käytännön kokemukset
osoittavat työskentelyn vaativan taiteilijalta uudenlaisia taitoja ja toisenlaista suhtautumista omaan työhönsä
12 .
Sosiaali- ja terveyssektorilla toimivan taiteilijan haasteet nousevat ennen kaikkea siitä, että hän
työskentelee samanaikaisesti kahdella hyvin erilaisella kentällä: taiteen ja terveys- ja sosiaalialan kentällä.
Niissä toimintatavat sekä taiteilijan työhön kohdistetut kriteerit ja toiveet ovat erilaisia. Tiivistäen voidaan
sanoa, että taidekenttä odottaa taiteilijalta omaperäisyyttä, teknistä taitoa ja vaikuttavaa lopputulosta, kun
taas sosiaalisektori näkee taiteilijan työn tavoitteena ennemminkin kohdeyleisön hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden
lisäämisen. Taidekentällä arvostetaan ennen kaikkea vapautta, kun taas aikataulut ja raportointi
kuuluvat sosiaalikentän ominaispiirteisiin. Työskennellessään sosiaalisektorilla taiteilija joutuu jatkuvasti
tasapainottelemaan eri odotusten välillä. (Liikanen 2003, esim. 154–155; Taipale 2000.)
Keskustelusta, joka nyt liittyy taiteilijoiden työskentelyyn eri hoivayhteisöissä, voidaan löytää samankaltaisuutta
sen keskustelun kanssa, jota on jo vuosikymmenten ajan käyty lasten taidekasvatuksesta.
Suomalainen kasvatustieteilijä ja taideasiantuntija Juho Hollo kirjoitti jo vuonna 1917, että taiteella on keskeinen
merkitys ihmisen henkisessä kasvussa. Hollon mukaan lasta tulee kasvattaa taiteeseen, taidetta
varten ja taiteen avulla. Hän ymmärsi, että taiteeseen kasvattaminen tapahtuu taiteen ilmaisukeinojen ja
eri välineiden opettelun kautta. Kasvatuksella taidetta varten hän tarkoitti toimintaa, jossa lasten esteettistä
kykyä harjoitetaan. Tässä heidät tutustutetaan eri taiteen alueisiin. Koska Hollon mukaan taiteella on
ihmistä jalostava vaikutus, on myös tärkeää kasvattaa lasta taiteen avulla. Tässä lapselle tarjotaan mahdollisuus
luovaan itseilmaisuun ja yhdessä tekemiseen, josta yhteisöllisyys kasvaa. (Hollo 1917.)
Hoitoyhteisössä työskentelevällä taiteilijalla taiteellinen kyky on kaiken lähtökohta; sen avulla tietämätönkin
saadaan kiinnostumaan. Huomioidessaan hoitoyhteisön tarpeita ja kiinnostuksen kohteita taiteilijan
ei tulekaan tinkiä omista taiteellisista pyrkimyksistään. Taiteilijan on syytä määritellä selkeästi, mitkä
ovat hänen työnsä tavoitteet hoivayhteisössä – niin itselleen kuin muille hoivayhteisössä asuville ja työskenteleville
(Taipale 2000, 47; van Delft 1998, 29–30). Asettamalla taiteen laatu toiminnan lähtökohdaksi
varmistetaan, ettei aliarvioida ikäihmisten kykyä ottaa vastaan haasteellisempaa taidetta (Vrt. Taipale 2001,
90). Tämä näkemys painottuu myös vanhusalan henkilökunnan haastatteluissa (Ks. lisää luku 5). Kansallisteatterin
näyttelijä Jussi Lehtonen on yksi niistä, joka on onnistuneesti työskennellyt terveys- ja sosiaalialan
organisaatioissa tinkimättä taiteellisista pyrkimyksistään. Lehtonen on muun muassa tehnyt laajan kiertu-
11 Tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä taiteen hyvinvointivaikutusten analysointiin sekä potilaiden ja hoitohenkilökunnan
näkökulmaan. Sen sijaan taiteilijuutta on problematisoitu vain muutamissa tutkimuksissa. Esim. Lehtonen,
Jussi (2010): Samassa valossa – Näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella. Helsinki ; Taipale, Mona (2000): Narrin kaavussa.
Neljän taiteilijan kokemuksia työskentelystä hoitoyhteisössä. Pro gradu. Taidehistorian laitos. Jyväskylän yliopisto.
12 Esim. Jussi Lehtonen, Teatteri Takomo, Myrskyryhmä.