Päivä kerrallaan” ”En dag i taget” - Suomen Merimies-Unioni

merimies
Av-teknikko Jorge Castro on ollut Siljalla töissä 14 vuotta. Hän hoitaa yksin Serellä esitettävien showohjelmien valojen ohjauksen ja
valvoo musiikin äänestoistoa.
Tarja luki osa-aikaeläkkeestä
jutun Merimies-lehdestä, hyppi
melkein tasajalkaa ilosta ja pani
heti toimeksi.
- Enkä ole pätkääkään katunut,
hän nauraa.
Taloudellisesti osa-aikaeläkkeelläkin
pärjää, kun on elänyt
säällisesti. Tarja aikoo työskennellä
täällä niin pitkään, kunnes pääsee
täydelle eläkkeelle. Merellä on
työvuosia nyt kertynyt 25. Työura
alkoi Sally-varustamon Viking
Sagassa ja jatkui Albatrossin,
Silja Festivalin ja Wasa Queenin
kautta tänne.
- Mulla on ollu semmonen
tuuri, että olen ollut tavallaan
saman varustamon palveluksessa
koko ajan. Ei ole koskaan tarvinnut
hakea mitään työtä eikä olla
työnvälityksessä.
Serellä olin buffassa ennen kuin
rekkamessistä vapautui paikka.
Tässä on rauhallista ja saa tehdä
itsellisesti työtä omaan tahtiin.
Olen erittäin tyytyväinen ja nää
pojat on mutkattomia miehiä.
Ei ketkään muut matkustajat ole
näin helppoja kuin rekkakuskit,
Tarja kiittelee.
Siljan tuleva myynti ei Tarjaa
juuri hetkauta, mutta hän sanoo
surevansa muiden puolesta.
- Vaikka huomenna myytäisiin,
niin mullahan ei ole väliä, sitten
jäisin vain pois. Ajattelen nuoria,
jos on vaikka ottanut ison velan ja
laskenut tämän työpaikan varaan.
Kun ei sitä koskaan tiedä…
Pahat tilanteet
unohtuvat
Järjestyksenvalvoja (ordningsvakt)
Sami Suojanen kertoo,
että heitä on kerralla laivan päällä
neljä. Periaatteessa kaksi on koko
ajan vuorossa ja iltakahdeksasta
aamuviiteen kolme järkkäriä
valvoo. Tilanne on parantunut entiseen
verrattuna, sillä yksi mies
on saatu lisää.
Sami aloitti nyt työnteon iltakuudelta
ja lopettaa aamulla puoli
kuudelta. Väliin mahtuu kaksi puolen
tunnin taukoa yöllä.
- Teen koko jakson samaa
vuoroa, me on neljästään sovittu
näin. Työajat ei vaihdu kesken
jakson. Se on hyvä systeemi, että
tietää tasan tarkkaan töihin tullessa
mitkä työtunnit sä teet ja koska. Ei
tarvi joka päivä kattoa sheemasta,
koska mä huomenna aloitan.
Paraisilla asuva Sami Suojanen
on 33-vuotias ja nuorin laivan
järkkäreistä. Hän on työskennellyt
kotiseudullaan palomies-sairaankuljettajana
ennen merelle
lähtöä vuonna 1996. Entisestä
ammatista on periytynyt se, ettei
Sami jää miettimään ikäviä juttuja
ja pahoja tilanteita. Merille hän
lähti vaihtelun halusta.
- Halusin tehdä jotain muuta.
Menin Skandinavialle tekeen
ekstraa ja sitten oon ollut Festivalilla
ja Operalla. Ne oli kaikki
Ruotsin lipun alla. Serelle tulin
kaks ja puol vuotta sitten vakituiselle
paikalle. Suomen lippu
on parempi, koska se helpottaa
elämää, että sosiaaliturva on
Suomessa. Työ nyt on samaa
ja palkka on hieman parempi.
Peruspalkka on ehkä hieman
matalampi, mutta kun täällä
tulee ne prosentit, niin se lisää
nettoansiota, Sami sanoo.
Hän ei usko olevansa täällä
töissä eläkeikään saakka. Tämän
kuvion hän aikoo kuitenkin
katsoa loppuun asti.
- Onhan se aina hyvä olla varasuunnitelmia.
Laivalla on niin
helppo olla töissä.
Sulla on ruoka valmiina, vaatteet
tulee, sä nukut ja teet työt ja
siinä se on. Tässä laitostuu äkkiä.
Se vapaa on tärkeä, on ihanaa
kun on kotona ja voi arkipäivinä
mennä joka paikkaan, Sami
Suojanen kiittelee merityön
hyviä puolia.
”Toivotaan
parasta”
Kari Nurmirinta leikkaa lihaa
seisovan pöydän carveryssä. Hän
istuu Merimies-Unionin hallituksessa
päättämässä yhteisistä
asioista, ja hänet valittiin matkan
aikana keittiöosaston uudeksi
luottamusmieheksi.
- Tietysti tulevaisuus ja epävarmuus
vaivaa kaikkia pikkusen.
Mutta me vaan odotetaan ja toivotaan
parasta, Kari sanoo.
Kokkina työskentelevä Kari
tuli Serelle Wasa Queenilta tammikuussa
2001. Merityöt hän
aloitti huhtikuussa 1982 Botnia
Expressillä, joka oli vanha Diana
kakkonen.
Sere palaa liikenteeseen 26.
tammikuuta. Kari on töissä osan
telakka-ajasta, sillä ruokittavia
suita on siellä listan mukaan noin
kahdeksansataa.
Vanhoja
konkareita
Tax freessä työskentelevät Maria
Strengell ja J-P Suominen ovat
myös vanhoja konkareita, joilla on
takanaan eri varustamoja ja monta
laivaa. Maria aloitti merityöt Jakob
Linen kesälaiva Fenno Expressillä
vuonna 1987 ja J-P Viking Sallyllä
1980.
He kertovat, että laivalla liikkuu
paljon huhuja tulevasta ostajasta.
- Tämä on arkipäivää meille.
Täytyy vain ottaa päivä kerrallaan,
koska ei me pystytä vaikuttamaan
asiaan mitenkään. Nuoremmat,
jotka on olleet samalla laivalla
koko ajan, saattaa hötkyillä. Ne ei
ole tottuneet tähän, jos omistaja
vaihtuu nyt ensimmäisen kerran.
Me on koettu jo toistakymmentä
laivaa molemmat.
Myymälässä on kuusi kassapaikkaa.
Nyt on täysi miehitys
ja molemmat lattiamyyjätkin
ovat paikalla. Lattiamyyjät kiertävät
myymälässä, kaupittelevat
tuotteita ja neuvovat asiakkaita.
Venäläiset asiakkaat eivät juuri
puhu vieraita kieliä, mikä saattaa
joskus olla ongelmallista. Kaikesta
on kuitenkin selvitty. Laatukonjakit
ovat heidän suosiossaan.
- Palkka voisi meilläkin nousta.
Toisilla ryhmillä oli viimeksi
hyviä korotuksia, nyt me ruvetaan
oleen jo siellä palkkalistan
alapäässä. Meillä on paljon rahaa
vastuulla, kun on kassavastuu. Ne
ei ole mitään pikkurahoja, mitä
käsitellään. Kaikki mikä puuttuu,
se maksetaan. En tykkää, kun kassalaatikoissa
on kruunut ja eurot
7