PDF (4.8 Mt) - Seepia

Seepia 5 Torstai 14.2.2002Siiran äiti kertoi oikeudelle, ettäSiira oli saanut ajatuksensa Wacklinilta,joka oli ”alituisesti öisin hänenluonaan juossut”. Wacklin toimiitse oikeudessa Siiran avustajanaja oli kynäillyt oppimattomalleSiiralle tätä puolustavan kirjelmän.Samoin olivat toimineet aikaisemminErikssonit.Puolustaakseen WackliniaSiira väitti itsepintaisesti, etteiWacklinilla ollut osaa eikä arpaahänen omaksumaansa uskonnolliseennäkemykseen. Siiran naapuriCarl Arvolander syytti tätä 29.11. 1733 konventikkeliplakaatinrikkomisesta. Siiran ja hänen vaimonsaväitettiin houkutelleen luvattomiinkokouksiin jopa koulupoikia.Jutun todistajat kertoivat,että myös Siira kuului ”uusiin pyhiin”.Siira itse kielsi jyrkästi tämän,koska ”Jumala yksin olipyhä”. Todistajat kertoivat oikeudelleSiiran lausuneen muunmuassa, että ”pappien tulisi jyristälain vasaran kanssa” eikä alatisaarnata Evankeliumia ja että papinJumalan puolesta julistamasynninpäästö on epäpätevä.Jyrkin tuomio kohdistui ehtoolliseen.Siira sanoi kirkkoneuvostolleehtoollisen olevan ainoastaan”palan leipää ja ryypyn viiniä”,jos sitä ei nautittu ”oikeassauskossa ja parannuksen tilassa”.Radikaaleimmillaan Siira oli kutsuessaanehtoollista ”Saatananpalaksi”. Tällä hän viittasi niihinehtoollispöytään pyrkiviin, joiltapuuttui ”todellinen usko”. Hän uskoi,että kristitty saattoi vetää tuomionylleen, jos hän osallistui ilmanoikeaa uskoa ehtoolliselle.Siira siis näki sakramentin samanlaisenakuin Eriksson-veljekset,jotka tuomitsivat kirkon ”Baabelinportoksi” ja kutsuivat ehtoollista”porton haureuden viiniksi”. Siiraon kuitenkin poikkeuksellinen separatismissaan.Wacklin ja Holmstenjättäytyivät pois ehtoolliselta.Vuoden 1686 ns. karoliininenkirkkolaki varoitteli, että ”jos jocuwastahacoisest itzens ylitzen wuodenja päiwän Herran Ehtolliseldapoispitä, se pitä pidettämän ja tygöpuhuttamannijncuin Christittömän”.Keskimääräiseksi ehtoolliskäyntienlukumääräksi vuodessavakiintui 1700-luvulle tultaessaneljä. Joulusta, pääsiäisestä, helluntaistaja pyhäinpäivästä muodostuivatsuosituimmat ehtoollispyhät.Kirkko pyrki säilyttämäänsisäisen järjestyksensä sulkemallahurmahenget ehtoollispöydästä.Kirkkoneuvoston pöytäkirjoista eikäy selville Siiran menettely. Kuitenkinhänen ehtoolliskäyntinsäovat runsaimmillaan separatistisenliikehdinnän vuosina. Siirakyllä tuomitsi joissakin yhteyksissäehtoollisenvieton ja puhui sen sijasta”Kristuksen sisällisestä ehtoollisesta”.Siira varoitti nauttimastasakramenttia muuten kuin ”elävässäuskossa ja totisessa hurskaudessa”.Itse hän tasapainoili kirkkoneuvostonja separatistipiirinvälillä. Myöhemmin hän kävi ehtoollisellavuoden välein. Vainkahtena vuonna hän jättäytyi kokonaanehtoolliselta. Muille separatisteilleoli tyypillistä kirjoittautualauantai-iltana ehtoolliselle muttajättää sunnuntaina tulematta,mikä aiheutti haluttua hämminkiäja sekaannusta.Siiran ajatukset suututtivatoululaisen papiston. Hänet passitettiintutkintovankeuteen 5. 11.1733. Kolme porvaria meni hänestätakuuseen, mikä näyttääjohtaneen hänen lopulliseen vapauttamiseensa.Sen jälkeen Siirastaei enää tiedetä kuuluneenmitään hurmoksellista.Johan Siira hukkui 1. 11.1752 Oulujärveen 43 vuodenikäisenä. Hänet haudattiin Oulunkirkkomaalle 22. marraskuuta.Perukirjoitus toimitettiin 2. 4.1753. Pesä oli kohtuullisen varakas.Hänen omaisuutensa arvioitiin1147 kuparitaaleriin ja kuuteenäyriin. Velkoja oli vähäiset126 taaleria ja kuusi äyriä. Omaisuudenarvo ylitti silti neljällä äyrillä1020 kuparitaaleria. Pesän velatkuvaavat sen haltijaa hyvin. Velkojaon muun muassa kapakalle,Turun hovioikeudelle ”dispositiosta”sekä kolmen vuoden papinsaatavat.Lapsille luvatut 30 taalerianäkyvät myös perukirjassa.Kiinteää omaisuutta Siiralla olitalo tontteineen kaupungin kolmannessakorttelissa. Tontilla sijaitsimuun muassa sauna portinvieressä, kaksi-ikkunainen tupa,jossa oli leivontauuni ja lukittavaovi, aittoja, pieni kaivo ja vanhaportti. Siiran muuhun kiinteäänomaisuuteen kuului myös puolethautapaikasta kirkossa, toisenpuolen omisti vaimon sukulainenMatts Paulus.Siiran omaisuuteen kuuluimyös pelto- ja niittyalaa. Maantienvarrella hänellä oli omistamallaanpellolla 18 kapanalaa ruista, Ojapellollahänellä kasvoi ¾ tynnyrinalaaruista, pellollaan Latokartanollasamoin ja Jaakkolan pellolla10 kapanalaa. Yksi niitty kahdellaaitauksella hänellä oli keskelläTupoksen metsää. Karjaa Siirallaoli kolme lehmää, yksi vasikkaja kolme lammasta. Talon arvoesineetolivat vähäiset. Kultaa oli neljäkultasormusta, joista yksi oli kaivertamaton.Kahdessa muussa olikaiverrus ”A. N. D.” ja ”A. N. S.”,mitkä viittaavat toiseen vaimoon,Anna NilsDotter Siiraan. Kolmannessaon kaiverrus ”J. D. S. M. M.D. P.”, Johan Danielsson Siira &Maria Matts Dotter Paulus. Kodistalöytyi yksi kolmen luodin painoinenhopealautanen, ja käteistärahaa oli 4 venäläistä hopearuplaa.Kodin sisustus oli tavanomainen,perukirjassa mainitaanmuun muassa rikkinäinen viinapannu,kuusi arkkua, pöytä jakaksi rukkia.Perukirjoituksessa jaettiinmyös Siiralle rakas hartauskirjallisuus.Leskelle jäivät ruotsalainenRaamattu, Gerhardin ”Tutkistelemuxet”ja pieni saksalainen kirja.Lapsista Jacob sai suomalaisenraamatun, Daniel ”Paradisin Yrti-11