PDF (4.8 Mt) - Seepia

Seepia 5 Torstai 14.2.2002kokoelman uudistamisen tärkeyttäkorostanut körttijohtaja WilhelmiMalmivaara asettui 1880-luvullapuolustamaan ”Vanhan virsikirjan”säilyttämistä. Siitä veisataanyhä vanhimpien suomalaisten herätysliikkeidenpiirissä.Yxi TarpelinenNuotti-KirjaUusi Suomenkielinen Wirsi-Kirjasai melko pian, jo vuonna1702, seurakseen virsisävelmistön.Molemmat julkaisi piispaJohannes Gezelius nuorempi. YxiTarpelinen Nuotti-Kirja painettiinTukholmassa Henrik Keyserin kirjapainossa1702, koska turkulaiseltaJohan Winterin kirjapainoltapuuttuivat painotyöhön tarvittavatnuottikirjakkeet. Keyser oli itsepainanut vuotta aikaisemmin uudenpainoksen ruotsalaisesta koraalikirjasta.Suomalainen ja ruotsalainenkoraalikirja muistuttivathuomattavasti toisiaan. T. I. Haapalainenon laskenut, että vuoden1701 virsikirjan 413 virren 248melodiasta suurin osa vastaa ruotsalaisenkoraalikirjan sävelmiä.Samoin kuin ruotsalaisessa myössuomalaisessa nuottikirjassa oliliitteenä liturginen sävelmistö.Ulkoasu oli kuitenkin paljon ruotsalaistaesikuvaa vaatimattomampi.Oktaavokokoinen kirja on painettupuoliarkkimenetelmällä. Painojälkion karua ja koristeet puuttuvatlähes kokonaan. Nuottirivitovat tiheät ja epäselvät. Lisäksiruotsalaisessa koraalikirjassa olevanumeroitu bassoääni (kenraalibassosäestys)puuttuu.virsikirja ja Uusi Testamentti sekäerilaista suomenkielistä hartauskirjallisuutta.Kirja haluttiin kuitenkinpainaa Suomessa Turun tuomiokapitulinvalvonnassa. Kapitulivetosi perusteluissaan aikaisemmankoraalikirjapainoksen virheellisyyteenja kömpelöön painoasuun.Wilde puolustautui, etteiKuva 1: Yhden Tarpellisen Nuotti-Kirjan virsi 320.Yhden Tarpelisen Nuotti-Kirjan levikki on hämärän peitossa.Tutkija Erkki Tuppurainen toteaanähneensä kymmenkuntakappaletta, mutta kirkonarkistoissasitä ei ole juurikaan säilynyt.Suomen kaupunkien perukirjoissaRuotsin vallan ajalla kirja on mahdollisestiesiintynyt joidenkin suurkaupunkienkanttoreiden kuolinpesissä.Turun hiippakunnan pappeinkokouksissavuosina 1702 ja1703 kehotettiin papistoa hankkimaanteos seurakunnilleen. Jovuonna 1726 papisto valitti kuninkaallesuomenkielisten seurakuntientarvitsevan uutta koraalikirjaa.Kirja oli tarkoitus painaa TukholmassaJacob Wilden kirjapainossa,jossa 1730-luvulla ilmestyiedes aikonut painaa nuotillista virsikirjaa.Virsikirjasta otettiin 1700-luvulla runsaasti uusia painoksia,mutta Yhden Tarpelisen Nuotti-Kirjan painos jäi ainoaksi. Koraalikirjaei palvellut ainoastaan seurakunnantarpeita, vaan sekä hengellinenettä maallinen laulettavaksitarkoitettu kirjallisuus rakentuiVanhan Virsikirjan melodioille.Rahvaan suosimissa edullisissaarkkiveisuissa viitataan lähes poikkeuksettavirsikirjassa esiintyviinmelodioihin (”Weisatan Cuin:Sun tygös turwan etc.”).Lukutaidon yleistyessä virsikirjastatuli kansankirja, jota käytettiinkirkkoveisuun lisäksi kotihartaudessa.Se sisälsi yleensä virsikirjanlisäksi kalenterin, kansansivistykseentarkoitetun Ajan-Tieto-osion,evankeliumi- ja epistolakirjan,messun, käsikirjan, LutherinVähän katekismuksen, Athanasiuksenuskontunnustuksen,Kristuksen kärsimisen historian,juutalaishistorioitsija Josefus Flaviuksenkertomukseen perustuvansummaarion Jerusalemin hävityksestäsekä rukouskirjan.Myös seurakunnan laulutaitoonja -tapaan alettiin kiinnittäähuomiota 1700-luvulla. Korvakuuloltaveisanneille kanttoreillealettiin asettaa vaatimuksia,vaikkakin äänen kantavuus säilyiedelleen tärkeimpänä valintakriteerinä.Seurakunnan laulutaidonkohentamiseksi palkattiin paikoinlukkareille apulaisia. Seurakuntasaattoi veisata niin antaumuksella,23