<strong>Seepia</strong> 5Torstai 14.2.2002Kuvat © Aapo AholaG. E. Mooren viimeisiin filosofisiintöihin kuuluvat kirjoituksetovat sikäli monien älyllistensaavutusten kaltaisia, että ne ilahduttivatsuurta yleisöä, joka oli samallatäysin tietämätön niiden todellisestasisällöstä. Moore pyrkitodistamaan (itsensä) ulkopuolisenmaailman olemassaolon melkoyksinkertaisella tavalla: kuvainnollisestipotkaisemalla kiveä,osoittamalla jotakin, koskettamallajotain ja sanomalla ”Näettekö?Tuo on ulkopuolinen maailma”.Tämä oli niin kutsuttua terveenjärjen filosofiaa. Lähestymistapasaattaa vaikuttaa arvottomalta,mutta se sai joka tapauksessa aikaanhuomattavan määrän kirjoittelua.Ehkä asia ei olekaan itsestäänselvä.Yritän nyt selvittää Moorenajatusten pääpiirteitä, joilla eisuinkaan ole mitään tekemistä kivienpotkimisen kanssa. Hän sanoitietävänsä suuren joukon nk.kontingentteja 1) lauseita, joidenpohjalta hän saattoi todistaa ulkopuolisenmaailman olemassaolon.Näitä lauseita olivat esimerkiksi se,että hän tiesi olevansa ihminen,että hän oli ollut olemassa jo jonkinaikaa ja että hän osoitti tietyllähetkellä vasenta polveaan. Nämälauseet perustuvat joihinkin todisteisiin,joita meillä ei satu olemaan,mutta joiden totuudestavoimme olla varmoja. Tämä aja-1) kontingentti lause tarkoittaa suunnilleensitä, että lause ei ole itsessään ristiriitainen,eikä sen negaatiokaan ole.tus johtaa siihen, että todistuslauseet,so. terveen järjen lauseistajohdetut lauseet, ovat myös kontingentteja.Siis että ”tietoisuuksiaon olemassa” ja ”aika etenee todella”olisivat lauseita, joiden negaatioteivät ole epäloogisia. Josnyt joku haluaisi hyökätä näitälauseita (puhtaan järjen tai niistäjohdettuja) vastaan, olisi hänenesitettävä joitain todisteita. Nämätodisteet voisivat olla vain toisialauseita, jotka hetken ajatteluosoittaa oikeiksi. Nämä lauseetkorvaisivat puhtaan järjen lauseet,mutta olisi edelleen jäljellä kontingenttejalauseita, jotka molemmat(kaikki) osapuolet hyväksyvät.Asiaa selventänee pieni esimerkki.Ajatellaan, että meillä onterveen järjen lause ”osoitan nytkättäni”, jota käytämme hyväksisopivassa tilanteessa, ts. kun osoitammekättä. Vastaamme tuleevaikkapa Descartes, joka sanoo,että saatat olla huumeiden vaikutuksenalaisena, joten ei tuossa olevälttämättä kättä. Päätämme hyväksyätämän näkökannan.”Osoitan nyt kättäni” on nyt korvautunutlauseella ”ajatteluunivaikuttaa kemikaaleja”. Meillä onedelleen lause, jonka pohjalta rakennellatodistusta (jonkinlaisen)maailmankaikkeuden olemassaolosta.Näin on asian laita, vaikkaDescartes epäilisi, että on vain jokintietoisuus, eikä mitään muuta.2)Tästä aiheesta käyty ”dialogi”Wittgensteinin ja Mooren välilläkoostui Mooren kirjoituksista jaWittgensteinin vastauksesta kymmenenvuotta Mooren kuolemanjälkeen. Wittgensteinilla, jolla oliomat panoksensa idealismia vastaan,oli paljon sanottavaa Moorenajattelun eri aspekteista. Niistätärkeimpänä esiintyy selkeä erotusasian todellisen laidan (!) ja siihenliittyvän lauseen väitearvon välillä.Asiaa voisi selvittää jotenkin niin,että jos joku haluaa todistaa olevansamieltä å, niin hänen ei tarvitsetodistella å:n sisältämää väitettämaailmasta. Näitä väitteitämaailmasta puolustaaksemmemeidän on kyettävä perustelemaanniitä jotenkin. Wittgensteinkirjoittaa ”’Tiedän sen’ merkitseeusein: Minulla on oikeat perusteetväitteilleni. Jos siis joku toinentuntee kielipelin 3) , hän myöntäisi,että tiedän sen. Jos hän tuntee kielipelin,hänen on kyettävä muodostamaankäsitys siitä, miten jotakintällaista voidaan tietää.” 4)Edellämainitut perusteetvoisivat olla ”näin sen” tai ”lasku-2) Tämä ei tee varsinaisesti oikeutta Moorenajatuksille, joten on suositeltavaa lukeaMooren omia kirjoituksia aiheesta: ”ADefence of Common Sense”, ”The Refutationof Idealism", ”Certainty” ja ”Proof ofan External World”3) Kielipeli on Wittgensteinin käsite sille,että keskustelijat keskustelevat ”samojensääntöjen mukaan". Sanotaan, että jos molemmatkeskustelijat tuntevat kielipelin, hevoivat vakuuttaa toisensa yhtä hyvin kuinitsensä. Heidän käsitteistönsä ovat identtisettai ne voidaan tehdä sellaisiksi. Asiastakiinnostuneiden on parasta lukea Wittgensteiniaitseään tai tulkintoja hänen kirjoituksistaan.4) 8. kohta. (Viittaa ”Varmuudesta” -teoksenpykäliin.)18
<strong>Seepia</strong> 5 Torstai 14.2.2002ni päätyivät siihen tulokseen”.Vastapuolen on tällöin ymmärrettävä,että todisteet liittyvät kylläasiaan, mutta hänen ei sittenkäänole niitä pakko uskoa. Hänenepäilyjään eliminoidaan tuomallaesiin lisätodisteita. Näin on oltavakontingenttien (sillä epäilyn on oltavaaina mahdollista) todisteidenketju, joka välttämättä päättyy jossakin.Wittgensteinin mielestä juuritämä on vialla puhtaan järjenlauseissa: ne ovat itse päätepisteitä,niille ei ole mitään todisteita.Wittgenstein todistelee tätä artikkeliatilaavievämmin, että tämäkuuluu niiden (lauseiden) luonteeseen.Ihmisen tieto siitä, että hänelläon nenä ja että se sijaitseehänen päänsä etupuolella, ei perustukokeilemiseen ja mittaamiseen.Jos ihminen ei jonain päivänätuntisikaan nenäänsä, kun hänyrittää koskettaa sitä, epäilisi hänennemmin aistejaan kuin nenänsäolemassaoloa. Tässä vaiheessakannattaa huomauttaa, että argumentaatioei ole niinkään universaaliakuin inhimilliseen toimintaanpätevää. Pyritään käsittelemäänmeidän (ihmisten) varmuuttammeasioista. Siinä vaiheessa,kun ihminen on elänyt jo jonkinaikaa ja on tottunut elämään nenänsäkanssa, hänen todisteensanenän olemassaololle ovat juuritällaisia ”itsestäänselvyyksiä”.Oletetaan nyt todeksi, ettälauseesta ”minulla on nenä päänietupuolella” seuraa lause ”on olemassaitseni ulkopuolinen maailma,jossa on asioita”. Jos halutaanosoittaa, että jälkimmäinenlause ei ole kontingentti (eli ettämaailma on välttämättömyys, ettäidealistit ovat väärässä), on osoitettava,että edellinenkään lause eiole (implikaatiotilanteessa täydellisestävarmuudesta voi seuratavain täydellistä varmuutta). Wittgensteinon sitä mieltä, että Moorenkirjoituksissa esiintyvä ajatteluon harhaa siitä, että nenälause eiolisi kontingentti. Se ei ole kontingenttimeille, sillä todisteet sitävastaan eivät horjuta sitä. Wittgensteininmukaan lauseilla on”omalaatuinen looginen rooli kokemuslauseittemmejärjestelmässä”5) . ”Samalla varmuudella, jollauskomme minkä tahansa matemaattisenlauseen, tiedämmemyös, miten kirjaimet ’A’ ja ’B’ onlausuttava, mikä on ihmisen verenväri, että muilla ihmisillä on vertaja he sanovat sitä ’vereksi’." 6)Pohjimmiltaan kysymys onsiitä, että Moore yritti saada todisteitaulkopuolisen maailman olemassaololle,ja nämä todisteetWittgenstein osoitti harhoiksi. Paljastuukin,että jotta voisi tutkia5) 136. kohta6) 340. kohta7) Wittgensteinin Tractatuksessa tämä tarkoittaalähinnä loogista.maailman olemassaoloa, on oletettavatodeksi suurehko joukkoväitteitä, joista maailma välttämättäseuraa. Ei ole olemassa mitääntapaa tällaisten kysymysten selvittämiseen– ne ovat kuin ajattelunvankilassa, ja jos haluaa tietää,voiko sieltä päästä pois, on ensinoltava ulkopuolella. Aine sinänsäon formaalinen 7) käsite. Mooren”puhtaan järjen lauseet” ovat siellä,mitä Wittgenstein kutsui ”maailmanrajaksi” – eikä niistä voi sanoamitään, ne eivät ole ajattelummepiirissä. Näin saammekinpienen aavistuksen siitä, mitenWittgenstein selvitti filosofian ongelmia– ”Se, mitä yleensä voidaansanoa, voidaan sanoa selvästi,ja siitä, mistä ei voi puhua,on vaiettava”.Sam HardwickKirjallisuutta[1] Wittgenstein, Ludwig; Varmuudesta(Über Gewissheit/On Certainty)[2] von Wright, G. H. (toim.); Problems in theTheory of Knowledge[3] Moore, G. E.; A Defence of Common Sense[4] Moore, G. E.; The Refutation of Idealism[5] Moore, G. E.; Certainty[6] Moore, G. E.; Proof of an external world19
Change language