PDF (4.8 Mt) - Seepia

seepia.org

PDF (4.8 Mt) - Seepia

Seepia 5 Torstai 14.2.2002ni päätyivät siihen tulokseen”.Vastapuolen on tällöin ymmärrettävä,että todisteet liittyvät kylläasiaan, mutta hänen ei sittenkäänole niitä pakko uskoa. Hänenepäilyjään eliminoidaan tuomallaesiin lisätodisteita. Näin on oltavakontingenttien (sillä epäilyn on oltavaaina mahdollista) todisteidenketju, joka välttämättä päättyy jossakin.Wittgensteinin mielestä juuritämä on vialla puhtaan järjenlauseissa: ne ovat itse päätepisteitä,niille ei ole mitään todisteita.Wittgenstein todistelee tätä artikkeliatilaavievämmin, että tämäkuuluu niiden (lauseiden) luonteeseen.Ihmisen tieto siitä, että hänelläon nenä ja että se sijaitseehänen päänsä etupuolella, ei perustukokeilemiseen ja mittaamiseen.Jos ihminen ei jonain päivänätuntisikaan nenäänsä, kun hänyrittää koskettaa sitä, epäilisi hänennemmin aistejaan kuin nenänsäolemassaoloa. Tässä vaiheessakannattaa huomauttaa, että argumentaatioei ole niinkään universaaliakuin inhimilliseen toimintaanpätevää. Pyritään käsittelemäänmeidän (ihmisten) varmuuttammeasioista. Siinä vaiheessa,kun ihminen on elänyt jo jonkinaikaa ja on tottunut elämään nenänsäkanssa, hänen todisteensanenän olemassaololle ovat juuritällaisia ”itsestäänselvyyksiä”.Oletetaan nyt todeksi, ettälauseesta ”minulla on nenä päänietupuolella” seuraa lause ”on olemassaitseni ulkopuolinen maailma,jossa on asioita”. Jos halutaanosoittaa, että jälkimmäinenlause ei ole kontingentti (eli ettämaailma on välttämättömyys, ettäidealistit ovat väärässä), on osoitettava,että edellinenkään lause eiole (implikaatiotilanteessa täydellisestävarmuudesta voi seuratavain täydellistä varmuutta). Wittgensteinon sitä mieltä, että Moorenkirjoituksissa esiintyvä ajatteluon harhaa siitä, että nenälause eiolisi kontingentti. Se ei ole kontingenttimeille, sillä todisteet sitävastaan eivät horjuta sitä. Wittgensteininmukaan lauseilla on”omalaatuinen looginen rooli kokemuslauseittemmejärjestelmässä”5) . ”Samalla varmuudella, jollauskomme minkä tahansa matemaattisenlauseen, tiedämmemyös, miten kirjaimet ’A’ ja ’B’ onlausuttava, mikä on ihmisen verenväri, että muilla ihmisillä on vertaja he sanovat sitä ’vereksi’." 6)Pohjimmiltaan kysymys onsiitä, että Moore yritti saada todisteitaulkopuolisen maailman olemassaololle,ja nämä todisteetWittgenstein osoitti harhoiksi. Paljastuukin,että jotta voisi tutkia5) 136. kohta6) 340. kohta7) Wittgensteinin Tractatuksessa tämä tarkoittaalähinnä loogista.maailman olemassaoloa, on oletettavatodeksi suurehko joukkoväitteitä, joista maailma välttämättäseuraa. Ei ole olemassa mitääntapaa tällaisten kysymysten selvittämiseen– ne ovat kuin ajattelunvankilassa, ja jos haluaa tietää,voiko sieltä päästä pois, on ensinoltava ulkopuolella. Aine sinänsäon formaalinen 7) käsite. Mooren”puhtaan järjen lauseet” ovat siellä,mitä Wittgenstein kutsui ”maailmanrajaksi” – eikä niistä voi sanoamitään, ne eivät ole ajattelummepiirissä. Näin saammekinpienen aavistuksen siitä, mitenWittgenstein selvitti filosofian ongelmia– ”Se, mitä yleensä voidaansanoa, voidaan sanoa selvästi,ja siitä, mistä ei voi puhua,on vaiettava”.Sam HardwickKirjallisuutta[1] Wittgenstein, Ludwig; Varmuudesta(Über Gewissheit/On Certainty)[2] von Wright, G. H. (toim.); Problems in theTheory of Knowledge[3] Moore, G. E.; A Defence of Common Sense[4] Moore, G. E.; The Refutation of Idealism[5] Moore, G. E.; Certainty[6] Moore, G. E.; Proof of an external world19

More magazines by this user
Similar magazines