Lataa - Vaasan yliopisto

174 ACTA WASAENSIAkontrolloivat resursseja. Tässä mielessä organisaatiot ovat riippuvaisia ympäristöstään.Muutokset suhteessa ympäristöön pakottavat non-profit -organisaatiot käyttämäänmarkkinastrategioita selvitäkseen resurssivajauksistaan. (Eikenberry & Kluver 2004:133.)Teollisuudella ja elinkeinoelämällä on suuri kiinnostus tutkimukseen ja sen mahdollisuuksiintuottaa käytäntöön sovellettavia ratkaisuja. R&D toiminta on kansainvälisestikinhyvin laajaa. Yritykset ovat hyvin kiinnostuneita yliopistojen tuottamasta uudestatiedosta ja niiden mahdollisuuksista tuottaa käytännönläheisiä tutkimussovellutuksia.Kansainvälisestikin tämä kiinnostus synnyttää yliopiston ja elinkeinoelämän välimaastossatoimivia instituutteja ja laboratorioita. Kohdeyliopistoissa tällaisia yksiköitä onuseita, esimerkkeinä Joensuun yliopistosta tutkimus- ja yrityspalvelukeskus InFotonicsCenter Joensuu. Yliopiston toimintakertomuksen 2003 mukaan se toimii siltanaperustutkimuksen ja tutkimustuloksia hyödyntävän teollisuuden välillä. Lisäksiyliopistolla on erikoismateriaalien tutkimuskeskus SMARC ja tSoft – Ohjelmistotuotannontietokeskus, joka siirtää kokemustapauksia ohjelmistoyrityksiin. Näistäkahden ensiksi mainitun yhtiöittämistä yliopisto selvittää. (Joensuun yliopisto 2004:6–8, 2005: 23.)Markkinoiden vahvaa ohjausvoimaa selittää myös se, että tutkimusten mukaan organisaatiollaon taipumus samankaltaistua ympäristönsä kanssa. Niiden pääasiallinen strategiaon luoda rakenteellinen yhteensopivuus ympäristön muutosten tuottamien ongelmienja niiden oman rakenteen välillä. Differentioituminen tuo organisaatioiden sisäisentoiminnan ydinongelmaksi integraation ylläpitämisen. (Meyer & Rowan 1980: 305;Vartola 2004: 113) Scottin (1981: 114.) mukaan paras tapa organisoitua riippuukin senympäristön luonteesta, johon organisaatio on yhteydessä. Ympäristön muutos aiheuttaaorganisaatiossa jatkuvan paineen kyetä reagoimaan muutoksiin. Tästä johtuen yliopistoihinperustettujen spesiaaliyksiköiden toiminta yhtenäistyy ulkopuolisten yhteistyöorganisaatioidenkanssa. Seurauksena tästä ne liittävät toimintaansa elementtejä, jotkaovat pikemminkin ulkopuolisten kuin oman organisaation legitimoimia ja arviointikriteeritmuuttuvat ulkopuolisten kriteerien mukaisiksi (Mayer & Rowan 1980: 307).Mayer ja Rowan (1980: 310) esittävätkin, että organisaatiot, jotka yhdistävät sosiaali-