16.07.2015 Views

Click here to get the file - Sosiaalikollega

Click here to get the file - Sosiaalikollega

Click here to get the file - Sosiaalikollega

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

aikana oletettiin nousevan uusia asioita, joita ei hankkeen alussakehittämistiimeissä oltu tiedostettu. Hankkeessa haluttiin antaatilaa uusille, prosessin aikana syntyville innovatiivisille ratkaisuille(Virkkunen 2007).Prosessimaisuus tuli hankkeessa esille hyvin siinä, että jokaisenalueen ja jokaisen kunnan kehittämisprosessi oli erilainen. Lisäksialueiden ja kuntien prosessit etenivät eri tahdissa ja suunnitelmistahuolimatta, ne eivät edenneet johdonmukaisesti. Hanketyöntekijöiltävaadittiin suurta herkkyyttä olla mukana kunkin kunnanprosessissa. Tärkeä etu oli se, että hanketyöntekijä tunsi ihmisiä japaikallisia sosiokulttuurisia tekijöitä. Hanketyöntekijä ei voinutmennä sen vaiheen edelle, jossa työntekijät olivat ja hänen täytyikunnioittaa työntekijöiden osaamista ja kokemuksia.Kuntien kehittämistiimien prosessien vaiheina nähtiin alkujärjestelyt,kehittämisen tavoitteiden asettaminen, tavoitteiden <strong>to</strong>teuttamisenkeinoista sopiminen, keinojen kokeilu ja <strong>to</strong>teuttaminen,arviointi ja uudelleen suuntautuminen. Prosessin vaiheet noudattivat<strong>to</strong>imintatutkimuksen vaiheita mahdollisimman paljon. Alkujärjestelytaloitettiin vuoden 2008 alussa, jolloin hanketyöntekijäkokosi kehittämistiimin alustavien tavoitteiden mukaisesti ja tutustuitiimiläisiin. Keskusteluissa käytiin läpi hankkeen kehittämismenetelmääja sosiokulttuurista kontekstia kunnassa, mm. aikaisemmathankkeet. Myös tiimin jäsenten ryhmäytyminen alkoi.Vaikka kehittämistiimiläiset olivat samasta kunnasta ja kaikkivanhustyössä, he eivät välttämättä tunteneet <strong>to</strong>istensa työtä eivätkä<strong>to</strong>isiaan henkilökohtaisesti.Seuraavaksi kehittämistiimin jäsenet asettivat tavoitteensa, mikäosoittautui osassa kuntia vaikeaksi. Tavoitteiden asettamista vaikeuttise, että tiimiläiset eivät olleet <strong>to</strong>ttuneet itse tarkastelemaantyötään ja asettamaan kehittämiselle tavoitteita. Osa kunnistaodotti ’reseptiä’ hankkeen työntekijöiltä siitä, mitä pitäisi tehdä(vrt. Stringer 2007). Tavoitteiden asettaminen tehtiin yhteisissäkeskusteluissa nostamalla esille arjen epäkohtia. Tavoitteidenasettamista olisi helpottanut, jos etukäteen olisi ollut tie<strong>to</strong>aenemmän asiakkaiden arjesta ja työstä. Nyt kuva työstä muodostettiinpalasista, joita kukin jäsen <strong>to</strong>i keskusteluun. Seppänen-35

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!