johtaminen
kr4_15
kr4_15
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kuva Telegraph.co.uk/news/barcroft.<br />
artikkelit<br />
tukseen on viime aikoina sekoittunut<br />
myös pelkoa. Historiallinen muistimme<br />
on kuitenkin lyhyt. Ei ole kulunut<br />
kauankaan siitä, kun meillä oli vallassa<br />
oma ”silovikimme”, Urho Kaleva<br />
Kekkonen.<br />
Presidentti Kekkonen oli kaikkea<br />
muuta kuin demokraatti. Hän oli turvallisuustaustainen<br />
johtaja, joka käytti<br />
taidokkaasti kulttuurisia resursseja hyväkseen<br />
edistääkseen ja vahvistaakseen<br />
omaa valta-asemaansa. Kekkonen<br />
hiihti ja kalasti – ja niissä molemmissa<br />
hänen oli myös oltava kaikkein paras.<br />
Hänen johtajuusimagonsa rakentaminen<br />
näiden taitojen kautta on osoitus<br />
suuresta poliittisesta taidosta. Se osui<br />
suoraan suomalaisten kollektiiviseen<br />
tajuntaan. Sotien jälkeen lähes jokainen<br />
suomalainen oli tottunut päivittäin<br />
tekemään työtä sekä liikkumaan ulkoilmassa<br />
ja luonnon antimet olivat olennainen<br />
osa jokapäiväistä toimeentuloa.<br />
Ei liene yllättävää, että nykyinen<br />
läntinen johtajuusdiskurssi kokee velvollisuudekseen<br />
arvottaa, mitä ”hyvä”<br />
johtajuus on. Inhorealistinen tulkinta<br />
tästä on, että se, mikä on lännen omien<br />
etujen vastaista, on ”pahaa”.<br />
Kiintoisaa on myös se, miten Putin<br />
muuttui lähinnä huvittavasta paidatta<br />
kalastelijasta pahaksi johtajaksi vasta<br />
Georgian tapahtumien myötä. Viimeistään<br />
se tapahtui Itä-Ukrainan operaation<br />
aikana. Tietyssä mielessä länsi oli<br />
hyväksynyt Putinin karisman, mutta<br />
latasi sen negatiivisella merkityksellä<br />
sekä omalta kannaltaan epäedullisen<br />
kehityksen että oman selkeän erehdyksensä<br />
vuoksi. Angloamerikkalaissaksalainen<br />
taloudella kesyttäminen<br />
ei toiminutkaan, ja se teki Putinista<br />
”pahan”.<br />
Rituaalit ja myytit<br />
Kekkonen oli urheilija ja kalamies, ja<br />
hän käytti näitä ominaisuuksiaan johtajuutensa<br />
rakentamisessa. Tekemällä<br />
symbolisesti näkyväksi oman alkuperänsä<br />
erämaiden miehenä hän rakensi<br />
vahvan, rituaaliin ja emotionaalisuuteen<br />
perustuvan pohjan kannatukselleen.<br />
Putin on tehnyt aivan samoin,<br />
tosin nykyaikaistamalla ikiaikaisen:<br />
hän ei ampunut tiikeriä, vaan nukutti<br />
sen.<br />
Antautumalla katseille alttiiksi<br />
johtaja ansaitsee paikkansa yhteisön<br />
Venäjän pääministeri ja tuleva presidentti vuonna 2008.<br />
keskipisteessä. Taitavat johtajat tunnistavat<br />
yhteisönsä keskeiset rituaalit<br />
ja omaksuvat niissä keskeisen roolin<br />
– vieläpä sellaisen, joka sopii heidän<br />
henkilökohtaisiin taipumuksiinsa.<br />
Näin he käyttävät rituaaleja karisman<br />
rakennusaineena ja osallistuvat oman<br />
johtajuusmyyttinsä luomiseen.<br />
Myytti luonnollistaa: johtaja asettuu<br />
ajalliseen jatkumoon osana heimonsa<br />
historiaa ja myyttistä alkuperää.<br />
Myytti operoi erityisesti seuraajiensa<br />
kollektiivisen alitajunnan tasolla,<br />
minkä seurauksena seuraajuudesta<br />
tulee automaattista.<br />
Kekkonen ja Putin ovat myös esimerkkejä<br />
sellaisista johtajista, jotka<br />
tuovat himon näkyväksi. Muitakin<br />
esimerkkejä on, heistä Italian Silvio<br />
Berlusconi ehkäpä päällimmäisenä.<br />
Energisyys, himokkuus sekä omien<br />
voimien ja menestyksen näyttävä<br />
esittely ovat tekijöitä, joihin seuraajat<br />
mieluusti samaistuvat. Järjen ääni vaikenee,<br />
kun emotionaaliseen rekisteriin<br />
vetoavat, alkukantaiset syötteet ottavat<br />
vallan ja käynnistävät haltioitumisen<br />
prosessin. Yhteisöllisenä, rituaalisena<br />
ja kehollisena olentona ihminen on viritetty<br />
seuraamaan tekijöitä, joihin ei<br />
sen enempää rationaalis-looginen kuin<br />
humanistis-eettinenkään rekisteri pysty<br />
vastaamaan.<br />
Empiirisessä mielessä johtajuuden<br />
todellisuus on siis usein raaka ja<br />
järjetön. Etiikka ja normit liittyvät<br />
kuitenkin johtajuuteen, vaikkakin<br />
epäintuitiivisella tavalla. Tietyssä mielessä<br />
nimenomaan johtaja määrittelee<br />
sopivaisuuden rajat, sillä se, mikä on<br />
sallittua johtajalle, ei ole sitä neuvonantajalle,<br />
tavallisesta kansalaisesta puhumattakaan.<br />
Kun johtaja on tarpeeksi<br />
karismaattinen, yhteisöllinen kontrolli<br />
ohitetaan tai unohdetaan. Tämä näkyy<br />
niin Kekkosen, Berlusconin kuin Putininkin<br />
tapauksessa: johtaja on se, joka<br />
neuvottelee – ja ylittää – yhteisönsä<br />
määrittelemän hyvän ja pahan.<br />
Johtajan<br />
ikuinen paluu<br />
Karisma on palannut – tai oikeastaan se<br />
ei ole koskaan poistunutkaan. Monien<br />
hellimä humanistinen johtajuuskeskustelu<br />
on kompastunut omaan<br />
ideologisuuteensa. Voidaankin sanoa,<br />
että ajanmukainen karismaattinen<br />
johtajuus on aivan samanlaista kuin<br />
ennenkin, se vain on uusien muotojen<br />
manifestoima ja värittämä.<br />
Ilmiön kannalta on yhdentekevää,<br />
tapahtuuko karismatisaatio putkiradiossa<br />
vai sosiaalisessa mediassa. Teknologinen<br />
kehitys, mediakentän näennäinen<br />
demokratisoituminen ja taloudellinen<br />
globalisaatio eivät ole hidastaneet<br />
informaation karismatisoitumista,<br />
pikemminkin päinvastoin.<br />
Filosofian tohtori Tuomas Kuronen<br />
työskentelee johtajuustutkimukseen ja<br />
tutkimusmenetelmiin erikoistuneena<br />
tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa<br />
ja Svenska Handelshögskolanissa<br />
(Hanken). <br />
27<br />
Kylkirauta 4/2015
Change language