johtaminen

haastattelu
Katse taistelussa
Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtisen haastattelu
Teksti: Hannu Liimatta
Haastattelun aluksi Huhtinen siteeraa
Wolf H. Halstin vuonna
1939 kirjoittamaa teosta
Suomen puolustaminen: ”Jokaisen sotapäällikön,
joka tahtoo voittaa taistelun,
täytyy tutustua kunniakkaan tuhon ajatukseen.”
Huhtinen toteaa, että samalla
tavalla kuin kirurgi suuntaa katseensa
leikattavaan potilaaseen säästääkseen
tämän hengen, on jokaisen sotilasjohtajan
katseen syvän rauhan aikanakin
oltava taistelussa.
— Sotilasjohtajalle keskeistä on
voittaa taistelu, tai muussa tapauksessa
hän kantaa yksin vastuun sen epäonnistumisesta.
Tässä pelkistyy syy siihen,
miksi sotilasjohtajia koulutetaan ja
tarvitaan. Matti Kassilan ohjaamassa
elokuvassa Päämaja kenraali A. F. Airo
(Jussi Jurkka) toteaa osuvasti: ”Upseeri,
joka toimii ilman esimiehensä lupaa
ja epäonnistuu, lakkaa olemasta.” Sotilaallinen
johtajuus perustuu vahvaan
osaamiseen ja kokemukseen, mutta
tilannesidonnaisuus aiheuttaa usein
onnen ja epäonnen leikin, joka tekee
sodasta taidon alueen, toteaa Huhtinen.
— Ukrainan sota on tuonut katse
taisteluun -käsitteen entistä lähemmäksi
myös Eurooppaa, Huhtinen sanoo.
— Emme voi enää pohtia ainoastaan
Lähi-itää ja Yhdysvaltojen haasteita.
Krimin niemimaan miehittäminen oli
vastoin kansainvälistä oikeutta ja moraalisesti
väärin, mutta talouspakotteilla
se tuskin loppuu. Niemimaan takaisin
miehittäminen puolestaan edellyttäisi
sellaista johtajuutta, jota läntisellä arvoyhteisöllä
tällä hetkellä ei ole.
Johtamisen sotilasprofessorin, everstiluutnantti Aki-
Mauri Huhtisen mukaan Ukrainan sota on osoittanut,
että päinvastaisista toiveista huolimatta Eurooppakaan ei
ole vapaa sodan uhkasta. Perinteiset sotilaalliset keinot
eivät ole poistuneet valtioiden keinovalikoimista. Vaikka
elämme syvässä rauhan tilassa, varsinkin sotilasjohtajien
on edelleenkin pidettävä katseet kiinni taistelussa.
Läntinen
ja itäinen johtajuus
— Johtamisen keskeisiä edellytyksiä
ovat johtajuuden ympärillä olevien
ihmisten kulttuuripohja ja sosiaaliset
arvostukset, Huhtinen korostaa. — Johtajuus
ei ole objektiivisesti itsenäinen
olio. Yhteiskunta, jossa vallitsee pitkälle
kehittynyt yksilöllisyys, elämäntapojen
moninainen valinnan mahdollisuus ja
demokraattinen organisoitumisrakenne,
rakentaa johtajuuden pehmeille arvoille,
jaettuun johtajuuteen ja osallistuttavaan
johtamiseen.
— Lännessä tällainen johtajuuden
trendi on vallinnut ja vahvistunut erityisen
voimakkaasti 1990-luvulta alkaen.
Kylmän sodan päättyminen ja samanaikainen
internetin laajentuminen jokaisen
kansalaisen uudeksi elämänympäristöksi
ovat myös muokanneet johtajuutta.
— Elämme yhä enemmän erilaisissa
todellisuuksissa, verkostoissa ja
yhteisöissä, jotka ovat riippumattomia
fyysisestä olinpaikasta. Ajatus yhdestä
tai muutamasta auktoriteetista on rikkoutunut.
Valtio on edelleen turvallisuuden
keskeinen toimija, mutta globaali talous
ja globaalit uhkat toimivat valtioiden tahdosta
huolimatta. Ilmastomuutoksilla,
terrorismilla tai kansainvaelluksilla ei ole
rakenteita, organisaatioita eikä johtajia,
joiden kanssa voisi neuvotella ongelmien
ratkaisemiseksi, sanoo Huhtinen.
— Johtajuus on aina riippuvainen
kulttuurista ja ideologista ja se heijastelee
ympärillään olevien johdettavien
sosiaalisuuden arvoja, Huhtinen jatkaa.
— Ukrainan sota on osoittanut, että
lännessä ei tahdota oikein ymmärtää eikä
hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikista liberaaleista
kehityskuluista huolimatta
aikamme näyttämölle on jälleen kerran
astunut keskitetty, auktoriteettipohjainen
ja kaikki narut käsissään pitävä johtajuus.
— Presidentti Putin on haastanut
aikaisemmat ajatukset johtajuuden tulevaisuudennäkymistä.
Venäjällä johtajuus
on selkeästi keskitetty yksiin käsiin.
Turvallisuusorganisaatioita johdetaan
huipulta mikromanageeraamalla. Toteutetaan
tilannejohtamista, jossa johtajuuden
avainpelaaja kontrolloi kaikkea
ja keskittää itselleen kaiken komentovallan.
Samalla karsitaan vuosien saatossa
paisunutta byrokratiaa ja hallintoa ja
5
Kylkirauta 4/2015