SUOMEN - arkisto.gsf.fi
SUOMEN - arkisto.gsf.fi
SUOMEN - arkisto.gsf.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
GEOLOGINEN TOIMISTO<br />
<strong>SUOMEN</strong><br />
GEOLOGINEN YLEISKARTTA<br />
LEHTI D 3<br />
JOENSUU<br />
VUORILAJIKARTAN SELITYS<br />
TEHNEET<br />
BENJ. FROSTERUS J A W . W . WILKMAN<br />
70 KUVAA, 4 KARTTAA JA 8 TAULUA<br />
HELSINGISSÄ 1920
GEOLOGINEN TOIMISTO<br />
<strong>SUOMEN</strong><br />
GEOLOGINEN YLEISKARTTA<br />
LEHTI D 3<br />
JOENSUU<br />
VUORILAJIKARTAN SELITYS<br />
TEHNEET<br />
BENJ . FROSTERUS JA W . W. WILKMAN<br />
70 KUVAA, 4 KARTTAA JA 8 TAULUA<br />
HELSINKI 1920<br />
VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO
SISÄLLYS .<br />
Alkulause 1<br />
Johdanto 3<br />
Yleissilmäys alueen vuorilajeihin 5<br />
Vanhoja prekalevalaisia graniitteja 6<br />
Petrograa<strong>fi</strong>sia tyyppejä 7<br />
Alueen itä- ja koillisosien graniitit 7<br />
Lujasti liuskeista graniittigneissiä 7<br />
Harmaata graniittigneissiä 8<br />
Vaaleanharmaata graniittigneissiä 9<br />
Punertavanharmaata graniittigneissiä 9<br />
Breksiamaista graniittigneissiä 9<br />
Massamaisia graniitteja 10<br />
Tasarakeisia rakennusmuunnoksia 10<br />
Porfyyrigraniitteja 11<br />
Sarvivälkegraniitteja 13<br />
Juovikasta gneissigraniittia 14<br />
Juovikkaisuuden ja liuskeisuuden ero 16<br />
Apliitti- ja pegmatlittisuonia 17<br />
Punaisen mikrokliinigraniitin juonia 18<br />
Biotiittigraniitin juonia 19<br />
Pielisjärven länsi- ja lounaispuolen graniitit 20<br />
Tasarakeista graniittigneissiä 20<br />
Porfyyristä graniittigneissiä 22<br />
Sarvivälkegraniittia 22<br />
Juovikasta gneissigraniittia ; nuorempien graniittien suonia . . 23<br />
Kontiolahden porfyyrigraniittialue 24<br />
Viinijärven ja Höytiäisen välinen graniittialue 25<br />
Pieniä vanhemman graniitin alueita 26<br />
Graniittigneissialueen emäksiset vuorilajit 27<br />
A m<strong>fi</strong>boliittisulkeumia 28<br />
Vanhemman graniitin juonia am<strong>fi</strong>boliitissa 28<br />
Nuoremman graniitin juonia am<strong>fi</strong>boliitissa 30<br />
Gabbroidisen am<strong>fi</strong>boliitin juonia 31<br />
Sivu
IV<br />
Sivu<br />
Vanhemmassa vuoriperässä esiytyviä vuolukivenkaltaisia<br />
am<strong>fi</strong>boliitteja 32<br />
Vuolukivenkaltaisia am<strong>fi</strong>boliitteja<br />
35<br />
Talkki- ja kloriittirikkaita sädekiviliuskeita 36<br />
Serpentinisoitunutta am<strong>fi</strong>boliittia 37<br />
Graniittigneissialueilla esiytyvien emäksisten vuorilajien ja<br />
vuolukivien suhteellinen ikä 37<br />
Vanhempia liuskeita 38<br />
48<br />
Liuskeiden alusta ; maasälpärikas gneissi 38<br />
Kiillegneissiä<br />
40<br />
Suonigneissiä ; eri-ikäisten graniittien<br />
Graniittijuonien suhteellinen ikä<br />
juonia 40<br />
Sarvivälkeliusketta ja kiilleliusketta 48<br />
Liuskeiden ja graniittigneissin kontaktisuhteet 51<br />
Emäksisiä juonia gneississä, 52<br />
Nuorempia prekalevalaisia graniitteja 52<br />
Graniittigneissialueen nuoremmat graniitit 52<br />
Tasarakeisia graniitteja 53<br />
Porfyyrigraniitteja 56<br />
Emäksisiä juonia 56<br />
Läntisen liuskealueen nuoremmat graniitit 56<br />
Porfyyrigraniittia 59<br />
Porfyyrigraniitin ja liuskeiden kontaktisuhteet 59<br />
Kalevalaiset liuskeet 60<br />
Kalevalaisten liuskeiden pohjamuodostumia 60<br />
Pohjagraniittia 60<br />
Konglomeraattiliuskeita 62<br />
Heinävaaran konglomeraatti 62<br />
Sotkuman breksia 64<br />
Kuorinkajärven NE-puolella oleva konglomeraatti 65<br />
Leskelänvaara 66<br />
Oravisalo 67<br />
Konglomeraattikentät Latvajärven koillispuolella Kontiolahdella<br />
68<br />
Uusiutunutta graniittia 71<br />
Kvartsiserisiittiliuskettä 72<br />
Pohjamuodostumat Mölönjärvellä Juuan pitäjän<br />
kaakkoisosassa 74<br />
Konglomeraatti Mölönjärven ja Saarijärven koillispuolella 74<br />
Konglomeraatti Särkkälän länsipuolella 77<br />
Silmäliuske Lehikoisen kohdalla 77<br />
Portinkallion-Käkivaaran konglomeraatti 78<br />
Koposenvaaran konglomeraatti 79<br />
Serisiittirikasta kvartsipalloja sisältävää kvartsiittiliusketta 80
Sivu<br />
Etelä- ja Lounais-Juuan silmäliuskee t 82<br />
Halivaaran silmäliuskeet Juuassa 83<br />
Silmäliuskeet Kaavin pitäjän itä- ja Polvijärven<br />
Luoteisosassa 85<br />
Siikajärven silmäliuskealue Kaavin ja Nilsiän<br />
pitäjissä 86<br />
Hajanaisia silmäliuske-e s iytymiä 86<br />
Kvarisiittiliuskeita 87<br />
Länsi-Juuan kvartsiittiliuskeet 81<br />
Korteisenkylän kvartsiittiliuskevyöhyke Kaavilla 89<br />
Unimäen-Honkavaaran-kvartsiittiliuskevyöhyke 90<br />
Pisan kvartsiittialue 90<br />
Keyritynmäki 93<br />
Yläluostan kvartsiittialue 93<br />
Vaikon kylän kvartsiittiliuskeet Juuassa 93<br />
Outokummun kvartsiittiliuskealue<br />
Kokonvaaran-Paljakkavaaran jakso, 97<br />
Luikonlahden kvartsiittiliuske Kaavilla 98<br />
Martonvaaran kvartsiittiselänne 98<br />
Erinäisiä kvartsiittiliuske-esiytymiä 98<br />
Dolomiittisia kalkkikiviä 100<br />
Juuanjärven kalkkikivikerrokset 100<br />
Petrovaaran ja Kajoon kylän kalkkikivikerrokset 103<br />
Pisan alueen kalkkikivikerrokset 105<br />
Fylliittejä ja kiilleliuskeita 106<br />
Fyl Iii ttejä 106<br />
Saviliuskemaisia fylliittejä 107<br />
Kvartsirikasta fylliittiä 108<br />
Ruosteista magneettikiisurikasta fylliittiä 108<br />
Sarvivälkeliusk e ita 106<br />
Kiilleliuskeita 109<br />
Stauroliitti- ja andalusiittikiilleliuskeita 110<br />
Granaatinpitoista kiilleliusketta 112<br />
Poikittaisliuskeisuutta 112<br />
Pallomuodostuksia liuskeissa 112<br />
Stratigra<strong>fi</strong>a. Olosuhteet liuskealueen läntisellä rajalla 114<br />
Emäksisiä juonivuorilajeja kalevalaisissa liuskeissa 115<br />
Kalevalaisia metabasiitteja 115<br />
Oliviini- ja serpentiin .vuorilajeja ; karbonaattivuolukiviä<br />
117<br />
Oliviinikiveä 118<br />
Asbestikiveä 120<br />
Sädekiveä 122<br />
V
VI<br />
sivu<br />
Serpentiinikiveä<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajien geologinen esiytyminen . . . .<br />
Oliviini . ja serpentiinivuorilajien ja kalevalaisten metabasiit-<br />
122<br />
124<br />
tien väliset 127 suhteet<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajien ja postkalevalaisen graniitin<br />
väliset suhteet 127<br />
Oliviini -, asbesti- ja serpentiinikivien keskinäiset suhteet 128<br />
Karbonaattivuolukivet 130<br />
Biotiittikamptoniittia 185<br />
Postkalevalaisia graniitteja 136<br />
T asarakeinen graniitti 137<br />
Postkalevalaista pegmatiittia 140<br />
P ostkalevalaisen graniitin juonia 141<br />
Postkalevalaisia graniittijuonia kvartsiittiliuskeissa ja metabasiiteissa<br />
142<br />
Graniittijuonia kalevalaisen liuskealueen itäosissa 143<br />
Jatulilaiset liuskeet 144<br />
Jatulilaisia pohjamuodostumia 145<br />
Graniittigneissin rajalla esiytyviä konglomeraatteja<br />
145<br />
Viesimonjoen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla 145<br />
Pölkkylammen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla 148<br />
Selkien ja Mönninvaaran kylien konglomeraatit Kaakkois-<br />
Kontiolahdella 148<br />
Enon pitäjän konglomeraatit 149<br />
Kalevalaisten liuskeitten rajoilla esiyty v iä<br />
konglomeraatteja 149<br />
Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella oleva konglomeraatti<br />
149<br />
Kyykän konglomeraatti Kontiolahdella 151<br />
Po hjaliuskeita 152<br />
Höllerivaara 153<br />
Enonvaara 153<br />
Hiisvaara 153<br />
Kolivaara 154<br />
Jatulilaisia kvartsiitteja 154<br />
Hieno- tai keskirakeista kvartsiittia 154<br />
Karkearakeista konglomeraattimaista kvartsiittia 155<br />
Vinoa kerrostusta, aallonjälkiä 155<br />
Poikittaisliuskeisuutta 156<br />
Kvartsiittikerrosten paksuus 156<br />
Uraliittidiabaasia 157<br />
Uraliittidiabaasin ja jatulilaisen kvartsiitin välisiä kontakteja 160 .<br />
Plagioklaasiporfyyriä 162<br />
Uraliittidiabaasijuonia graniittigneissialueella 162
VII<br />
Sivu<br />
Nuorempaa diabaasia 163<br />
Siirrosvyöhykkeitä 163<br />
Hankausvyöhykkeitä 163<br />
Ylisiirrosvyöhyke 166<br />
Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuorilajeja . . . _ 168<br />
Asbesti 168<br />
Talkki 169<br />
Gra<strong>fi</strong>itti 170<br />
Haapamäen gra<strong>fi</strong>ittipaikat Leppävirralla 170<br />
Tuusniemen, Heinäveden ja Liperin pitäjien gra<strong>fi</strong>ittipaikat 171<br />
Kuparikiisu 172<br />
Kontiolahden ja Enon pitäjien kuparikiisunpitoiset kvartsijuonet<br />
172<br />
Outokummun malmikenttä ja kuparitehdas 176<br />
Rikkikiisu 178<br />
Magneettinen rautamalmi 178<br />
Molybdeenihohde 179<br />
Juonikvartsi 180<br />
Vuolukivi 180<br />
Kloriitti- ja talkkirikkaat am<strong>fi</strong>boliitit 181<br />
Asbestirikkaat vuolukivet 182<br />
Karbonaattirikkaat vuolukivet 182<br />
Dolomiittiset kalkkikivet 187<br />
Kovasinliuskeet 188<br />
Graniitit 189
ALKULAUSE .<br />
Joensuun vuorilajikartan D 3 selityksen olemme toimittaneet<br />
siten, että allekirjoittanut Wilkman on kerännyt tiedot tutkijoitten<br />
päiväkirjamuistiinpanoista ja muista lähteistä ja järjestänyt ne, jonka<br />
jälkeen yhteisesti olemme laatineet tekstin . Teoksen on suomentanut<br />
allekirjoittanut Wilkman .<br />
Helsingissä, huhtikuulla 1917 .<br />
Benj . Frosterus . W. W. Wilkman .
JOHDANTO .<br />
Joensuun vuorilajikartan D 3 alueen yleinen kartoitus toimitettiin<br />
kesinä v . 1895-1901 . Osaksi samaan aikaan, mutta etupäässä kuitenkin<br />
myöhemmin, toimitettiin erikoistutkimuksia, ja tarkastuksia<br />
erityisissä geologisesti tärkeissä alueen osissa . Tutkimustyöt lopetettiin<br />
sen vuoksi vasta kesällä 1913 . Kartoitustyötä on johtanut<br />
geologi t :ri Benj. Frosterus .<br />
Saman alueen maalajikartan selityksen alussa tehdään selkoa<br />
kartoitustyön kulusta . Seuraavia erikoistutkim uksia on toimitettu :<br />
Vuonna 1900 kartoitti Frosterus Nunnanlahden vuolukivilöydöt<br />
Juuassa (mittakaavassa 1 : 20000) ; 1901 W. W. Wilkman<br />
Kontiolahden itäosan, Lounais-Juuan ja osan Polvijärven<br />
Sotkuman kylästä (1 : 20000) ; 1909 Wilkman Mölönjärven seudun<br />
Juuassa (1 : 8000) . Vuosina 1909-1911 toimitti ins . O .Trüsted<br />
malmitutkimuksia ja timanttiporauksia Outokummun seudussa<br />
Kuusjärvellä, jotenka saatiin lisätietoja tämän seudun vuorilajeista<br />
. Malmin etsintää on edelleen toimitettu eri osissa Rääkkylän,<br />
Liperin, Kuusjärven, Polvijärven ja Kaavin pitäjistä . V. 1910 tutki<br />
ja kartoitti Trüstedt Leskelänvaaran seudun Liperissä (1 : 8000)<br />
ja Oravisalon kaakkois-osan Rääkkylässä (1 : 16000) ; 1910 tutki<br />
A. Talvia Outokummun-Kokonvaaran ja Lietukan-Kuusjärven<br />
kirkon väliset seudut sekä osia Kaavista, erittäin Siikajärven ympäristön,<br />
1912 Niinikkosaaren Liperissä ja Kuusjärven-Viuruniemen<br />
välisen seudun (1 : 20000) ; 1912 J. N. Soikero Kaakkois-<br />
Kaavin ja Luoteis-Polvijärven (1 :. 20000). V . 1913 tarkasti Wilkman<br />
lopuksi alueen läntisiä osia .<br />
Vuorilajikartan on laatinut allekirjoittanut Wilkman ja<br />
se perustuu niitten seutujen työ- ja erikoiskarttoihin, joita tutkijat<br />
kenttätöitten aikana ovat kartoittaneet . Kartta-ainesta käytettäessä<br />
on muutoksia tehty siihen määrin kuin tarkastusmatkoilla tehdyt<br />
havainnot ovat sitä aiheuttaneet . Pohjana on käytetty Maanmittausylihallituksen<br />
yleiskarttaa 1 : 400000. Kertomus perustuu<br />
tutkijoitten päiväkirjoihin ja Frosteruksen v. 1902 julkaisemaan<br />
teokseen : Bergbyggnaden i sydöstra Finland<br />
(Bulletin de la Commission géologique de Finlande N:o 13) .
4<br />
Tässä on kuitenkin otettu huomioon niitä muutoksia käsityskannassa<br />
eräitten vuorilajien iästä, joita on tapahtunut sikäli kuin geologiset<br />
tutkimukset ovat maassamme edistyneet .<br />
Kertomukseen kuuluvat piirustukset ja kartat on tehnyt neiti<br />
Elin Åkesson .
YLEISSILMÄYS ALUEEN VUORILAJEIHIN.<br />
Kartta-alueen itä-, koillis- ja pohjois-osat käsittävät vanhoja<br />
vuorilajeja, jotka ovat vanhempia kun alueen keskiosissa esiytyvät<br />
kvartsiitti- ja liuskemuodostumat . Tässä laajassa alueensa tavataan<br />
liuskeutuneita graniitteja (graniittigneissejä,<br />
gneissigraniitteja), porfyyrigraniitteja<br />
ja pegmatiittejä . Eräitä näistä lävistävät emäksiset<br />
vuorilajit , jotka esiytyvät milloin pahkuina ja suonina, milloin<br />
itsenäisinä joukkueina . Tähän vanhaan ryhmään on vielä viety<br />
muutamia liuskeita (kiilleliuskeita ja sarvivälkeliuskeita<br />
), jotka ovat graniittialueilla ja joita yksi tai useammat<br />
graniitit lävistävät . Nämä liuskeet muodostavat graniittien kanssa<br />
enimmäkseen suonigneissejä.<br />
Alueen länsi- ja lounais-osissakin eriytyy vanhoja liuskevuorilajeja<br />
. Ne ovat lujasti poimuttuneita suoni- ja kiillegneissejä, joista<br />
viimemainitut ovat usein kiilleliuskeen kaltaisia alueen keskiosissa<br />
esiytyvien nuorten liuskeitten läheisyydessä . Nämäkin vanhat liuskeet<br />
ovat useimmilla paikoilla graniittien lävistämiä ja rajoittuvat<br />
samannäköisten vanhojen graniittien alueihin kuin kartta-alueen itäosissa<br />
.<br />
Vähemmässä määrin tavataan juonina ja pieninä alueina erästä<br />
graniittia (postkalevalainen graniitti), joka on<br />
nuorempi kuin seuraavassa mainitut nuoret liuskeet .<br />
Alueen keskiosa käsittää nimittäin fylliiittejä ja kiilleliuskeita<br />
, jotka meidän mielipiteemme mukaan kuuluvat<br />
nuorempaan vuorilajiryhmään (kalevalainen liuskemuodostuma<br />
). Liuskeilla on täällä NNW-SSE pääkulkusuunta<br />
ja ne muodostavat mahtavan kerrossarjan, jonka pohjalla vanhemman<br />
vuoriperän rajoilla tavataan breksioita, konglomeraatteja<br />
ja serisiittirikkaita kvartsiittiliuskeita<br />
ruosteisten fylliittien ja särvivälkeliuskeitten ohessa . Lounais-Juuassa<br />
ja Luoteis-Kaavilla on viimemainittuihin kerrostunut välikerroksina<br />
dolomiittisia kalkkikiviä .
Tätä liuskemuodostumaa, jonka Frosterus ja Ramsay1 on<br />
nimittänyt » kalevalaiseksi», lävistää raja-alueilla monessa<br />
kohden erilaiset emäksiset juonivuorilajit . Kvartsiittiliuskeissa tavataan<br />
esim. muuttuneita gabbrovuorilajeja (metabasiittejä<br />
), ja varsinaisen liuskealueen länsi- ja luoteisosissa Kuusjärven,<br />
Polvijärven ja Juuan pitäjissä esiytyy sekä kvartsiiteissa että kiilleliuskeissa<br />
linsseinä tai pahkuina oliviini ja serpentiinivuorilajeja<br />
ja vuolukiviä . Yllä mainitut graniitit ovat<br />
nuorempia kuin nämä emäksiset vuorilajit ja muodostavat juonia<br />
kalevaisessa liuskemuodostumassa ja sen emäksisissä vuorilajeissa .<br />
Ne muodostavat täällä suuren alueen Kaakkois-Kaavilla ja hajanaisia<br />
pieniä ryhmiä pohjoisessa ja etelässä liuskealueen rajaa pitkin .<br />
Graniittigneissialueen rajaa pitkin kulkee idässä vihdoin kapea<br />
vyöhyke nuoria, n.k. jatulilaisia kvartsiitteja,<br />
jotka ovat puristuneet lännessä olevien kalevalaisten liuskeitten ja<br />
idässä esiytyvän graniittipohjan väliin . Niitten alla on monessa kohden<br />
graniitin rajalla tyypiillisiä poh jakonglomeraattea<br />
ja pohjaliuskeita . Kalevaisten liuskeitten rajalla on taas<br />
ylisiirrosvyöhyke , joka on erittäin selvä Kontiolahden<br />
pitäjän itäosassa .<br />
Jatulilaiset kvartsiititkin ovat melkein kaikkialla, varsinkin<br />
Pielisjoen NW- ja Pielisjärven S-puolisissa seuduissa, metamorfosoituneitten<br />
emäksisten vuorilajijuonien (uraliittidiabaasin )<br />
lävistämiä .<br />
VANHOJA PREKALEVALAISIA GRA-<br />
NIITTEJA .<br />
Alueen vanhimmat graniitit ovat merkityt kartalle vaalealla<br />
värinä . Ne ovat vanhempia kun alueen keskiosassa esiytyvät liuskeet<br />
ja ovat kartta-alueen itäosissa vallitsevina vuorilajeina . Ennen<br />
o n niitä kutsuttu ylimalkaan »graniittigneisseiksi», syystä että ne ovat<br />
sotkeutuneet toisiinsa niin täydellisesti, että niitä voidaan ainoastaan<br />
suurella vaivalla ulkona kenttätöissä jakaa ryhmiin geologisen ikänsä<br />
mukaan2 .<br />
Näitten graniittien joukossa on kaksi päätyyppiä: vanhempi,<br />
tavallisesti liuskeinen tai juovainen, harmaa oligoklaasi-biotiittigraniitti<br />
ja nuorempi, punainen mikrokliinigraniitti . Jälkimäinen<br />
1 W . Ramsay. Geol . För. Förh . Bd. 24 . S . 82. Stockholm 1902 .<br />
2 Benj . Frosterus . Bergbyggnaden i sydöstra Finland . Bull . de la Comm.<br />
géol. de Finlande . N:o 13, s . 4-6 .
lävistää tavallisesti edellistä ja on usein pegmatiittisesti muodostunut .<br />
Molemmat graniitit ovat nuorempia kuin siellä täällä pieninä alueina<br />
esiytyvät liuskeet, sillä molemmat lävistävät niitä . Etupäässä<br />
on mikrokliinigraniitti tunkeutunut niihin ; siihen on nimittäin usein<br />
vaipunut suuria liuskealueita, mutta sitäpaitsi tavataan liuskealueitten<br />
ja harmaan gneissigraniitin rajoilla hienoja kiillerikkaita suonia<br />
viimemainitusta, joka on tunkeutunut liuskekerrosten väliin .<br />
Rakenteeltaan ja yleiseltä geologiselta esiytymistavaltaan muistuttavat<br />
nämä hyvin paljon Keski- ja Länsi-Suomen graniitteja .<br />
Sen vuoksi on jossakin määrin syytä pitää niitä samanikäisinä kuin<br />
nämä, vaikka tätä ei ole voitu täydelleen todistaa siitä syystä, että<br />
Länsi- ja Itä-Suomen liuskealueet eivät ole keskenään yhteydessä .<br />
Jos kuitenkin maan eri osissa vallitsevia geologisia suhteita voitaisiin<br />
verrata keskenään, niin kartta-alueella esiytyvä harmaa gneissigraniitti<br />
ja kaikki muut lujasti metamorfosoituneet vanhat graniitit_<br />
vastaisivat geologisesti niitä Länsi-Suomen vanhoja graniitteja, joita<br />
on otaksuttu olevan vanhempia kuin siellä esiytyvät n . k. bottnialaiset<br />
liuskeet . Nämä graniitit olisivat siis tässä tapauksessa prebottnialaisia<br />
. Täällä esiytyvät punaiset mikrokliinirikkaat graniitit<br />
vastaisivat taas niitä Länsi-Suomen graniitteja, jotka lävistävät<br />
bottnialaisia liuskeita . Paitsi näitä kahta pääryhmää voitaisiin otaksua<br />
muitakin olevan, vaikka ei ole ollut mahdollista eroittaa sellaisia .<br />
Petrograa<strong>fi</strong>sia tyyppejä . Yllämainitut graniitit<br />
ovat eri määrin paineliuskeisia ja metamorfosoituneita . Jos niitä<br />
jaotetaan sellaisten rakenne-erilaisuuksien perusteella, saadaan seuraavia<br />
muunnoksia : lujasti liuskeinen graniitti eli tyypillinen graniittigneissi,<br />
massamaiset vanhat graniitit<br />
ja juovikkaiset gneissigraniitit . Eri ryhmissä<br />
on sekä tasarakeisia että porfyyrisiä graniitteja,<br />
ja näistä on toisilla tavallinen graniittikokoumus, kun taas toisilla,<br />
jotka sisältävät runsaammin tummia mineraaleja, on syeniittinen tai<br />
dioriittinen luonne . Mitään jyrkkää rajaa ei kuitenkaan nähdä<br />
näitten eri muunnoksien välillä, vaan ne esiytyvät vaihdellen keskenään<br />
yhtenäisten eruptiivimassojen differentiatiotuloksina .<br />
Alueen itä- j a koillis-osien graniitit .<br />
Lujasti liuskeista graniittigneissiä .<br />
Useimmat itäisen ja koillisen graniittialueen graniiteista ovat<br />
niin liuskeisia ja metamorfosoituneita, että ne paremmin muistuttavat<br />
gneissejä kuin graniitteja . Kartalla ovat harmaalla juovituksella mer-
8<br />
kityt kaikki ne graniittialueet, missä vuorilajin gneissimäinen rakenne<br />
selvästi pistää näkyviin . Nämä alueet käsittävät siis sekä tyypillisiä<br />
graniittigneissejä että osaksi myös vähemmässä määrin puristuneita<br />
graniitteja .<br />
Tyypilliset graniittigneissit eroitetaan massamaisista graniiteista<br />
suuremman paineliuskeisuuden ja metamorfoosin nojalla .<br />
Rakenteeltaan ne ovat usein hienorakeisia ja aineosat täydellisesti<br />
rikkiruhjoutuneita . Ainoastaan muutamissa harvoissa isoissa maasälpärakeissa<br />
nähdään jälkiä alkuperäisestä kiderakenteesta . Kvartsi<br />
muodostaa joko yksinään<br />
tai kiilteen (biotiitin<br />
ja muskoviitin)<br />
kanssa hienorakeisen ainejoukon<br />
särkyneitten<br />
maasälpärakeitten väliin<br />
. Uudestaan muodostuneet<br />
mineraalit,<br />
kuten muskoviitti, serisiitti,<br />
kloriitti ja epidootti,<br />
täyttävät särkymisesta<br />
syntyneet raot<br />
ja ruhjevyöhykkeet<br />
vuorilajissa . Kiille on<br />
tavallisesti kasautunut<br />
Kuva 1 . Graniittigneissiä Viekijärven eteläpuolella<br />
Pielisjärvellä . 5/6 luonn . kokoa .<br />
liuskeisuuderysuuntaan<br />
kulkeviksi täpliksi tai<br />
juoviksi (kuv . 1) .<br />
Väriltään ovat gra -<br />
niittigneissit toisinaan harmaita, toisinaan punaisia . Eri värimuunnokset<br />
eivät yleensä eroa kokoumukseltaan toisistaan . Harmaat<br />
ovat useammin porfyyrisesti muodostuneita ja kiillerikkaampia kuin<br />
punaiset . Jälkimäisissä on biotiitin - sijaan tavallisesti tullut muskoviittia<br />
.<br />
Lujasti liuskeista harmaata graniittigneissiä<br />
on Saarivaaran kylässä Korpiselän pitäjässä (E . Sarlin) .<br />
Maasälpä on siinä vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata . Biotiitti<br />
peittää liuskeutumispinnat ja muodostaa verkk okudoksen vuorilajiin<br />
. Samallaista kovin muuttunutta harmaata graniittigneissiä .<br />
on Marjovaaran SE-puolisessa seudussa Lounais-Ilomantsissa (E .<br />
Sarlin) . Tyypillistä, lujasti liuskeista, tummanharmaata, sarvivälkkeenpitoista<br />
graniittigneissiä on Ahmovaarassa, n . 4 km Riitavaaran<br />
NW-puolella Pielisjärven pitäjän luoteis-osassa . Ainekset
ovat siinä puristuneet hienojyväiseksi massaksi, johon kvartsi ja<br />
maasälpä muodostavat valkoisia täpliä .<br />
Vaaleanharmaata graniittigneissiä, johon<br />
biotiitti on kasautunut hieno- tai keskirakeisessa, kvartsista ja valkoisenharmaasta<br />
maasälvästä muodostuneessa ainejoukossa hajallaan<br />
oleviksi täpliksi ja juoviksi, tavataan Viekijärven eteläpuolisessa<br />
seudussa Pielisjärvellä (J . Boxström) . Samallaista graniittigneissiä,<br />
joka sisältää vaaleanpunaista maasälpää yksinäisinä porfyyrisinä<br />
kiteinä, on Valkiajärven NW-puolella Koillis-Ilomantsissa (E . Katila)<br />
.<br />
Punertavanharmaata graniittigneissiä,jossa<br />
on rikkiruhjoutunutta kvartsia ja vaaleanpunaista maasälpää tavataan<br />
Konnanlammen eteläpuolella Nurmeksessa ja Mustassavaarassa<br />
Hattuvaaran kylän NE-puolella - Ilomantsissa . Viimemainitussa<br />
paikassa on vuorilajin maasälpä kellertävänpunaista ja muodostaa<br />
liuskeisuuden suuntaan puristuneita silmäkkeitä- Samannäköistä<br />
punertavanharmaata graniittigneissiä on Valkeanvaarassa Sokojärven<br />
SE-puolella Pielisjärven pitäjän eteläosassa . Maasälpä ja kvartsi<br />
muodostavat täälläkin puristuneita »silmiä», linssejä ja juovia,<br />
joitten väliin kiille (biotiitti) on keräytynyt eri pituisiksi juoviksi .<br />
Nähtävästi ovat nämä graniittigneissit muuttuneita punaisia porfyyrigraniitteja<br />
.<br />
Breksiamaisesti särkynyttä graniittigneissiä<br />
. Ahvenisen salmen SW-puolella, jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen<br />
itäpuolella Enon pitäjässä, kulkee graniittigneissialueen halki .<br />
NW-suuntaan hankausvyöhyke jossa vuorilaji on erittäin lujasti<br />
muuttunutta ja breksiannäköistä . Tätä vuorilajia ovat esim . Paukkajanvaara,<br />
Enonvaara ja Mustavaara .<br />
Enonvaaran pohjois-osassa on vuorilaji Frosteruksen mukaan<br />
pää-asiallisesti punertavaa ja juovikasta ; gneissimäistä (suunta N75 E,<br />
kaltevuus 60°-70° ° NW kohti) . Punainen maasälpä muodostaa usein<br />
suuria särmikkäitä yksilöitä ; kvartsi on punertavanharmaata ja<br />
maasälvän tavoin muodostunut säännöttömiksi teräväsärmäisiksi<br />
rakeiksi . Juovikkaisuuden suunnassa on tässä vuorilajissa runsaasti<br />
selvään liuskeisia am<strong>fi</strong>boliitti- ja sarvivälkegneissilinssejä, ja vuorilaji<br />
on niitten läheisyydessä vielä enemmän juovikasta, kloriittirikasta<br />
ja väriltään tummanvihreänharmaata. Maasälpärakeet ovat vihreänharmaanvärisiä<br />
(plagioklaasia) ja aivan särkyneitä sekä täynnä<br />
epidoottia, kiillettä, kloriittia ja pieniä serisiittisuomuja . Mustassavaarassa<br />
on graniittibreksia paikoin terveempää, ja se näkyy silloin<br />
olevan keskirakeista kiilteestä köyhää graniittia . Maasälpä on siinä<br />
vaaleanharmaata, selvästi kaksoisviirukkeista ; kvartsi, kiille ja vä-<br />
9<br />
. 2
1 0<br />
häinen kloriittimäärä muodostavat maasälpärakeita ympäröivän hienorakeisen<br />
ainejoukon .<br />
Vuorilaji muodostaa jatulilaisten kvartsiittien alustan ; sen rakenne<br />
johtuu nähtävästi kalevalaisten ja jatulilaisten liuskeitten<br />
poimutussuuntaan tapahtuneesta vuoriperän ruhjoutumisesta ja<br />
hankautumisesta .<br />
Massamaisia graniitteja .<br />
Tasarakeisia rakennemuunnoksia . Massamaista,<br />
tasarakeista tai vain heikosti liuskeista tummanharmaata,<br />
Kuva 2 . Ruhjeilmiöitä harmaassa mikrokliinirikkaassa graniitissa ; Kokkarin kylän,länsipuolella<br />
Korpiselällä . Nik. rist . 12 x luonn. suuruutta.<br />
harmaata, kellertävänharmaata tai punaisenharmaata graniittia<br />
tavataan pieninä alueina Kiihtelysvaaran ja Korpiselän pitäjissä<br />
sekä Ilomantsin pitäjän lounais- ja keskiosissa . Paikoin nähdään<br />
graniitissa jälkiä porfyyrirakenteesta. Ne alueet missä nämä tyypit<br />
esiytyvät, ovat merkityt kartalle vaalealla värillä ilman juovia .<br />
Graniitti on tavallisesti biotiitti- ja plagioklaasirikasta . Eräissä<br />
muunnoksissa on biotiitin sijassa osaksi sarvivälkettä. Tummien mineraalien<br />
runsauden takia ovat nämä graniitit tavallisesti väriltään<br />
tummanharmaita . Vaaleanharmaata maasälpää (plagioklaasia, mi<br />
krokliiniä) sisältävät vaaleanharmaat graniitit ovat taas yleensä jo-
tenkin köyhiä kiilteestä ; punaisenvärisissä muunnoksissa on vaaleanpunainen<br />
maasälpä (mikrokliini) vallitsevana.<br />
Graniittien rakenne vaihtelee hieno- ja keskirakeisen välillä.<br />
Keski- tai jotenkin karkearakeisia tummia graniitteja on esim . Korpijärven<br />
N-puolisissa ja Vuotsijärven SE-puolisissa seuduissa Korpiselällä,<br />
Luutalahden ja Öllölän kylissä Lounais-Ilomantsissa ja<br />
Möhkön ruukin seuduilla Ilomantsin pitäjän itäosassa . Graniittien<br />
pää-ainekset ovat täällä harmaa mikrokliini, harmaa tai kellertävänharmaa<br />
samea ja lujasti muuttunut plagioklaasi, kvartsi, biotiitti,<br />
muskoviitti, epidootti ja vähässä määrin sarvivälke . Sarvivälkerikkaissa<br />
dioriittimaisissa muunnoksissa tavataan toisinaan kellertävänharmaan<br />
tai vihreänharmaan oligoklaasin hajarakeita . Maasälpärakeet<br />
ovat etenkin siellä, missä ne esiytyvät hajarakeina, muodoiltaan<br />
särkyneitä, ja niiden kaksoisviirut taipuneita . Ne ovat hienorakeisessa<br />
kvartsista, kiilteestä ja maasälpäsiruista muodostuneessa<br />
perusmassassa (kuv. 2) . Biotiitti on kasautunut liuskeisuuden suuntaan<br />
järjestyneiksi täpliksi . Rakoja ja luisupintoja kulkee ristiin<br />
rastiin vuorilajin läpi, ja ne ovat täyttyneet sekundäärisesti muodostuneilla<br />
mineraaleilla (kuten kiille, kvartsi, epidootti y . m .) . Graniitti<br />
sisältää usein pitkulaisia tummia gneissiosia tai emäksisiä murtokappaleita,<br />
jotka ovat vuorilajin kulkusuunnassa . Valkoisenharmaan<br />
tai vaaleanpunaisen apliitin ja pegmatiitin suonia tavataan yleisesti .<br />
Toinen tyypillisen harmaan graniitin alue on Kaakkois-Kiihtelysvaaralla<br />
ja Luoteis-Tohmajärvellä nuorten liuskealueitten rajalla .<br />
Graniitin maasälpä on täällä pää-asiallisesti vihreänharmaata oligoklaasia.<br />
Vanhoissa graniiteissa yleensä tavattavat raot ja l uisupinnat<br />
lävistävät joka suuntaan vuorilajia .<br />
Tyypillistä punaista vanhaa graniittia on Kutsunvaaran<br />
kylässä Pohjois-Tohmajärvellä, josta se ulottuu N suuntaan Kiihtelysvaaran<br />
Oskolan kylään . Graniitti on karkearakeista, rapautuneessa<br />
pinnassa vaaleanpunaista tai harmaanvalkoista ja heikosti<br />
liuskeista N-S suuntaan . Punainen maasälpä (mikrokliini) on paikoin<br />
muodostunut 1-1 .5 sm :n pituisiksi ja 0 .5 sm :n levyisiksi Karlsbaderkaksoiskiteiksi<br />
pyöristyneine särmineen . Kiteet ovat järjestyneet<br />
pitkittäin vuorilajin kulkusuuntaan ja itse vuorilaji on huomattavan<br />
puhdasta gneissis ulk eumista .<br />
Porfyyrigraniitteja. Tasarakeiset graniitit muuttuvat<br />
monessa kohden puhtaiksi porfyyrigraniiteiksi . Hajarakeet ovat harmaanvalkoista,<br />
vaaleanharmaata tai punertavaa mikrokliinia samoine<br />
muotoineen ja esiytymistapoineen, kuin yllä mainittiin . Niissä nähdään<br />
sisäänkasvaneita kiillesuomuja ja kvartsirakeita . Hajarakeitten suuruus<br />
vaihtelee 1 ja 4 sm :n välillä pituudeltaan . Hyvin paineliuskei-
1 2<br />
sissa graniiteissa ne muodostavat puristuneita »silmiä» ja juovia,<br />
joita usein ympäröi kiille- tai kloriittivaippa . Sarvivälkkeenpitoisissa<br />
muunnoksissa tavataan usein pieniä harmaan tai vihreänharmaan<br />
oligoklaasin hajarakeita . Näissä muunnoksissa on perusmassa tummempaa<br />
ja hienorakeisempaa kun tavallisissa graniiteissa . Aineksista<br />
on biotiitti kasautunut täpliksi tai järjestynyt lyhyiksi juoviksi<br />
.<br />
Porfyyrigraniiteissa nähdään samallaisia paineilmiöitä kuin tasa.rakeisissa<br />
graniiteissa . Sarvivälkerikkaissa dioriittimaisissa muunnoksissa<br />
on kellertävänvihreä epidootti tavallinen raontäytemineraali .<br />
Porfyyrigraniittia tavataan pieninä alueina Enon pitäjän keskija<br />
pohjois-osissa . Luoteis-Ilomantsissa Koitereen . länsi- ja pohjoispuolella<br />
ja Kaakkois-Pielisjärvellä sitä on suurempina massiiveina .<br />
Pienempi sellainen on Räpsyvaaran, Siikavaaran ja Hattuvaaran<br />
kylissä samassa pitäjässä . Nuorempien liuskeitten ja kvartsiittien<br />
ympäröimä alue tavataan Kontiolahden pitäjässä .<br />
Biotiittirikasta harmaata porfyyrigraniittia on Nesterinsaaren<br />
ja Kaltimon kanavan seuduilla Enon pitäjässä . Graniitti on täällä<br />
jotenkin karkearakeista, liuskeista ja sisältää gneissin murtokappaleita .<br />
Harmaanvalkoiset porfyyriset maaasälpärakeet ovat useimmiten<br />
muodostuneet Karlsbader-kaksoisiksi (0 .8-1 sm :n levyisiä ja 2-3<br />
sm :n pituisia) . Vähemmässä määrin tavataan vaaleanvihertävää<br />
oligoklaasia hajarakeina, jotka tavallisesti ovat pienempiä kuin edellämainitut<br />
.<br />
Samaa tyyppiä on Kuisman kylän porfyyrigraniitti Kaakkois-<br />
Enossa . Kuisman kylän NE-puolisessa seudussa ovat hajarakeet<br />
punaista kalimaasälpää ja punaiset graniittisuonet lävistävät täällä<br />
selvään liuskeista porfyyrigraniittia . Massamaisempaa karkearakeista<br />
porfyyrigraniittia on Rukaveden NE-puolisessa seudussa Kelvänjoen<br />
yläpään varrella . Tässäkin graniitissa ovat hajarakeet pääasiallisesti<br />
punavärisiä ja vain vähässä määrin harmaita maasälpiä<br />
(oligoklaasia), ja siinä nähdään selviä k ataklaasi-ilmiöitä . Se on<br />
tavallisesti sarvivälkkeenpitoista, ja tummat ainekset ovat kasautuneet<br />
ryhmiksi ja täpliksi .<br />
Yhtä yksitoikkoista on porfyyrigraniitti Koitereen SW-, NWja<br />
N-puolisissa seuduissa Ilomantsissa ja Pielisjärven pitäjän SEosassa<br />
. Maasälpä on väriltään punaista tai harmaata . Punainen<br />
muodostaa tavallisesti hajarakeet . Massamaiset ja hyvin liuskeiset<br />
osat vaihtelevat keskenään .<br />
Tyrjänsaarella Koitereen lounaisrannalla esiytyvässä porfyyrigraniitissa<br />
on harmaanvalkoisen maasälvän hajarakeina . Mainitun<br />
järven NW-puolella sisältää vuorilaji mikrokliinin ohessa runsaasti
vihreänharmaita plagioklaasikiteitä . Porfyyriset hajarakeet ovat<br />
puristuneet vuorilajin liuskeisuuden suuntaan . Ne saavuttavat 8<br />
sm:n pituuden ; ja n . 2 sm:n leveyden .<br />
Tummanharmaata, lujasti liuskeista, biotiitti- ja sarvivälkerikasta<br />
graniittia, joka sisältää suuria punaisen mikrokliinin ja pienempiä<br />
harmaanvalkoisen plagioklaasin hajarakeita, tavataan E . Sarliinin<br />
mukaan Hiiskoskella ja Marjovaaran itäpuolella Ilomantsissa .<br />
Samallaista ruskeanharmaita liuskeisuuden suuntaan venyneitä porfyyrisiä<br />
maasälvän kaksoiskiteitä sisältävää porfyyrigraniittia on<br />
Salmivaaran N-puolisessa seudussa Itä-Pielisjärvellä . Inarivaaralla<br />
Venäjän rajalla tavataan hyvin liuskeista, harmaanruskeata porfyyrigraniittia<br />
. Hajarakeet ovat täällä rapautunutta punaista kalimaasälpää<br />
ruskeine reunoineen (hematiittihiukkasia) . Ne ovat<br />
keltaisenharmaassa tai ruskeanharmaassa kvartsista, biotiitista ja<br />
maasälvästä muodostuneessa perusmassassa, jossa paikoin on runsaasti<br />
biotiittia .<br />
Sarvivälkegraniitteja . Sarvivä lkkeenpitoiset, harmaat<br />
tai punaiset, tavallisesti plagioklaasirikkaat graniitit muodostavat<br />
, paikkapaikoin pieniä massiiveja tavallisten graniittien alueilla .<br />
Nämä ovat usein kuitenkin niin pieniä, ettei niitä ole voitu merkitä<br />
kartalle . Tavallisten graniittien tavoin ovat ne yleensä lujasti metamorfosoituneita<br />
ja ruhjoutuneita . Viimemainitussa tapauksessa<br />
ovat ne ristiin rastiin epidootin ja kloriitin täyttämien rakojen lävistämiä<br />
. Sarvivälkegraniitit esiytyvät monessa kohden vanhojen<br />
kiilledioriittien ja am<strong>fi</strong>boliittien yhteydessä ja muuttuvat silloin<br />
niiksi .<br />
Vaaleanharmaata sarvivälkegraniittia on pienenä alueena<br />
Mönninvaaran kylän pohjoispuolella Kontiolahdella, ulottuen<br />
täältä Pielisjoelle saakka Jakokosken yläpuolella . Vuorilajin pääjoukko<br />
on tasarakeista, pienempiä osia siitä on porfyyrimaista ja<br />
runsaasti sekundääristen mineraalien täyttämien rakojen lävistämää<br />
. Nuoremman graniitin suonia kulkee sarvivälkegraniitin läpi .<br />
Samallaista vuorilajia on Pallosenvaaran kylän kaakkoispuolella<br />
Ilomantsissa .<br />
Möhkön ruukin NE-puolella Ilomantsissa esiytyy liuskeinen biotiittirikas<br />
sarvivälkegraniitti, jossa on suuria särkyneitä punaisen<br />
mikrokliinin ja vihreänharmaan plagioklaasin hajarakeita . Perusmassa<br />
sisältää runsaasti tummia mineraaliaineksia .<br />
Merilänvaaralla,Itä-Pielisjärvellä tavataan siellä esiytyvän dioriittimassiivin<br />
rajalla sarvivälkegraniittia, jossa sarvivälke on keräytynyt<br />
tummanvihreistä 0.5-1 mm :n levyisistä sälöistä muodostuneiksi<br />
ryhmiksi .<br />
13
1 4<br />
Huhtilammen ja Uskaljärven kaakkoispuolisessa seudussa Kiihtelysvaaran<br />
pitäjässä esiytyy hieman erilaatuinen punainen<br />
sarvivälkegraniitti . Tämä keskirakeinen, heikosti liuskeinen maasälpärikas<br />
vuorilaji sisältää punaista tai punaisenharmaata, hyvin<br />
muuttunutta piagioklaasia, klooriittisoitunutta sarvivälkettä ja vä -<br />
hässä määrin punaisenviolettia kvartsia . Sarvivälke muodostaa<br />
leveitä liuskeisuuden suunnassa olevia sälöjä . Epidoottia tavataan<br />
sekundäärisenä aineksena jotenkin . runsaasti . Vuorilaji on sitkeätä<br />
ja lohkeaa säännöttömiksi kappaleiksi . Jänisjoella on vuorilaji kar<br />
keampaa ja pegmatiitin ja tasarakeisen punaisen graniitin suonet lävistävät<br />
sitä täällä . - Samassa seudussa lävistävät uraliittidiabaasijuonet<br />
sarvivälkegraniittia ja sisältävät murtokappaleita sekä tästä<br />
että sen juonivuorilajeista . Aikaisemmin mainittu harmaa gneissigraniitti<br />
ympäröi sarvivälkegraniittialuetta . Niitten rajat ovat epäselviä-<br />
ja näyttää siltä kuin muuttuisi sarvivälkegraniitti vähitellen<br />
ilman jyrkkiä rajoja harmaaksi graniitiksi .<br />
Sekä harmaata että punaista maasälpää sisältävää sarvivälkegraniittia<br />
on havaittu Marjovaaran (E . Sarlin) ja Hattuvaaran kylän<br />
(E . Katila) kaakkoispuolisissa seuduissa Ilomantsin pitäjässä . Viimemainitulla<br />
paikalla esiytyvä hienorakeinen vuorilaji sisältää vaaleanpunaista<br />
maasälpää ja vaaleanharmaata kvartsia . Särvivälke<br />
on mustanvihreätä ja muodostaa 1-4 mm :n pituisia ja 0.5-2 mm :n<br />
levyisiä, joko yksinäisiä tai ryhmiin järjestyneitä sälöjä .<br />
Noin 8 km Suurivaaran NW-puolella Ilomantsissa on dioriitin<br />
rajalla pieni vaaleanruskean sarvivälkegraniitin alue (J . Forsman) .<br />
Ainekset ovat hyvin ruhjoutuneita ja sarvivälke muodostaa hajallaan<br />
olevia mustanvihreitä täpliä.<br />
Juovikasta gneissigraniittia .<br />
Liuskeisista graniiteista eroavat gneissigraniitit viirukkaisuudellaan<br />
eli juovikkaisuudellaan . Tummat ja vaaleat ainekset ovat<br />
kasautuneet erikseen pitkiksi keskenään yhdensuuntaisiksi juoviksi<br />
ja ovat usein lujasti poimuttuneita tai sotkeutuneita . Tämän takia<br />
muistuttaa vuorilaji hyvin paljon suonigneisiä (katso kuv. 3) . Nauhamaisten<br />
juovien tumma väri aiheutuu kiilteen, tavallisesti biotiitin<br />
runsaasta määrästä . Vaaleat suonet ovat pääasiallisesti hienorakeista<br />
vaalean kvartsin ja vaaleanharmaan tai vaaleanpunaisen maasälvän<br />
apliittimaista sekoitusta, ja niissä on vain harvaan tummia mineraaleja<br />
. Näihin liittyy vielä leveämpiä apliitti- ja pegmatiittisuonia,<br />
kulkien osaksi juovikkaisuuden suuntaan, osaksi viistoon tai
poikki tämän suunnan . Nämä ilmiöt ovat nähtävästi yhteydessä<br />
gneissigraniittien suonigneissimäisen muodostumistavan kanssa .<br />
Kartalla ovat ne alueet, missä juovikkaat gneissigraniitit ovat<br />
vallalla, merkityt viiruilla : Sellaisia vuorilajeja on laajoilla aloilla<br />
Pielisjärven NE-puolisissa seuduissa Pielisjärven ja Nurmeksen pitäjissä,<br />
jotavastoin Ilomantsin ja Korpiselän pitäjien vanhat graniitit<br />
ovat pääasiallisesti liuskeutuneitagraniitteja<br />
. Edellä mainitut<br />
vaihtelevat kuitenkin<br />
jälkimäisten kanssa,<br />
niin ettei niitä voida<br />
karttograa<strong>fi</strong>sesti jyrkästi<br />
eroittaa toisistaan<br />
.<br />
Tyypillistä keskirakeista<br />
harmaata<br />
gneissigraniittia tavataan<br />
esim. Mukavaaran<br />
kylän W-puolisessa<br />
seudussa sekä Panka-<br />
järven N- ja NW-puolella<br />
Pielisjärven pitäjän<br />
NE-osassa (K . E .<br />
Nordqvist) . Biotiitti<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 3 . Gneissigraniittia Korpijärven eteläpuolella<br />
Korpiselän pitäjässä ; luonn . kokoa .<br />
muodostaa siinä pieniä suomuja ja nämä ovat järjestyneet hyvin<br />
pitkiksi, kapeammik si tai leveämmiksi mutkikkaiksi juoviksi, joitten<br />
välillä kulkee hienorakeisia kvartsista ja maasälvästä muodostuneita<br />
vaaleanharmaita suonia . Vuorilajissa on sitäpaitsi emäksisiä murtokappaleita<br />
ja sitä lävistävät leveät kiemurtelevat apliittisuonet .<br />
Homppalanvaaran kylässä Ruunajärven WNW-puolella Pielisjärvellä<br />
kulkevat gneissigraniitin biotiittijuovat suoraviivaisesti<br />
ja ovat hyvin hienoja, tummanharmaanvärisiä . Apliittijuovat sisältävät<br />
punertavan harmaata kvartsia ja maasälpää sekä vähän muskoviittiä,<br />
ja ovat 1-3 sm :n levyisiä . Aittovaaralla Tuulijoen eteläpuolella<br />
Venäjän rajalla on vaaleanharmaata hyvin hienojuovaista gneissigraniittia.<br />
Kvartsirikasta harmaata gneissigraniittia tavataan<br />
Paakkosenvaarassa, n . 3 km Suurivaaran eteläpuolella (J . Forsman) .<br />
Tummanharmaata sarvivälkkeenpitoista gneissigraniittia, jossa maasälpä<br />
on sameata, ruskean-vaaleanharmaata ja kvartsin kanssa keräytynyt<br />
lyhyiksi juoviksi, tavataan Likovaaran itäpuolella SSE-Pielisjärvellä<br />
. Varpaisenkylässä, lähinnä Viekijärven W-puolella, esiy-<br />
15
1 6<br />
tyy punaista gneissigraniittia, jota 1-2 mm :n levyiset vaaleanpunaiset<br />
apliittisuonet lävistävät .<br />
Pielisjärven koillisrannan läheisyydessä olevilla saarilla ja pitkin<br />
tätä rantaa esiytyy yleensä hieno-keskirakeista juovaista gneis- i<br />
sigraniittia . Graniittijuovat ovat harmaanvalkoisia tai hieman punertavia<br />
. Tummat juovat sisältävät biotiitin ohessa muskoviittia .<br />
Sitäpaitsi säännöttömästi rajoittuneet harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet<br />
lävistävät vuorilajia . Mainitun järven lounaisrannalla tavataan<br />
vaihtelevin määrin ja lujasti toisiinsa sotkeutuneina erilaisia<br />
graniitteja liuskeisia ja kovin muuttuneita graniittigneissejä, gneissigraniitteja<br />
ja näitten vuorilajien porfyyrisiä muunnoksia . Täten<br />
tavataan esim . Kolivaaran kaakkoisrinteen alapuolella keskirakeista,<br />
plagioklaasirikasta graniittia (granodioriittia), jota harmaanvalkoiset<br />
apliittisuonet lävistävät . Graniitin pää-aines on hienorakeista, kellertävänharmaata<br />
ja sisältää hajanaisia, suurempia, punaisen mikrokliinin<br />
(pertiitin) ja hienosti kaksoisviirukkeisen harmaan plagioklaasin<br />
rakeita . Saman selänteen itärinteellä tavataan liuskeista,<br />
harmaanvalkoista maasälpää sisältävää graniittigneissiä . Maasälpärikkaita,<br />
punaisia apliittisuonia kulkee täällä kiemurrellen kohtisuoraan<br />
liuskeisuussuuntaa vasten .<br />
Juovikkaisuuden ja liuskeisuuden ero .<br />
Tavallisesti juovikkaisuus ja liuskeisuus yhtyvät toisiinsa suunniltaan<br />
. Kuitenkin nähdään esimerkkiä siitä, että näin ei aina ole laita,<br />
vaan liuskeisuus kulkee viistoon tai suoraan juovikk aisuuden poikki.<br />
Täten tavattiin esim . n . 5 km . Viekijärven länsipuolella Pielisjärvellä<br />
Nurmeksen pitäjän rajalla juovaista valkoisten pegmatiittisuonien<br />
lävistämää harmaata gneissigraniittia, joka on liuskeutunut viistoon,<br />
juovikkaisuutta vasten . Juovikkaat gneissigraniitit ovat siis<br />
täällä liuskeutuneet vasta sitten kuin »suonigneissimuodostus» niissä<br />
jo oli tapahtunut .<br />
Yleensä nähdään juovikkaissa gneissigraniiteissa samallaisia<br />
puristusilmiöitä kuin tyypillisissä graniittigneisseissä, kuitenkaan<br />
ei samassa määrin . Niillä on esim . hienorakeinen »muurilaastirakenne»,<br />
ja hienot raot ja luisupinnat lävistävät niitä verkkomaisesti .<br />
Maasälpärakeet ovat puhtaamman värisiä, ehyempiä ja usein vähemmin<br />
muuttuneita kuin graniittigneisseissä . Harmaitten muunnoksien<br />
väri on siten usein puhtaanharmaa . Tämä riippuu mahdollisesti<br />
siitä että vanhoja vuorilajeja on nuorempien magmajoukkojen<br />
niihin tunkeutuessa vajonnut syvälle, jolloin ne ovat alkaneet sulaa<br />
(palingenesi) ; jähmettyessä on tapahtunut ainesten uudestikiteytyminen<br />
.
Poimuttumiset ovat tavalliset gneissigraniitissa . Ilomantsin<br />
Luutalahden kylässä, missä gneissigraniitti on kovin nuorempien<br />
graniittisuonien lävistämää, nähdään siinä Sarlinin mukaan hyvin<br />
mutkikasta juovikkaisuutta . Pegmatiittigraniittisuonet kiemurtelevat<br />
lujasti ja kulkevat milloin juovaisuuden suuntaan, milloin viistoon<br />
tämän poikki ; paikoin ovat ne siirtyneet . Pielisjärven pitäjän<br />
Vuonislahden kylässä tapasi allekirjottanut Wilkman suoraliuskeista,<br />
juovikasta, n . N. 15°-20° E kulkevaa, pystyasennossa olevaa gneissigraniittia,<br />
jonka suonet olivat harmaanvalkoista graniittiapliittia .<br />
Näissä nähtiin usein jyrkästi taipuneita poimuja, jolloin suoraviivaisesti<br />
kulkevat suonet äkkiä kääntyivät takaisin ja jatkoivat<br />
matkaansa teräväkulmaisesti edellistä suuntaansa vasten . Hiukan<br />
leveämmät, harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet kulkivat viistoon<br />
juovikkaisuuden poikki .<br />
Toistaiseksi ei ole vielä ratkaistu, miten näitä monimutkaisia ilmiöitä<br />
on selitettävä . Näyttää kuitenkin todenmukaiselta, että<br />
vanhojen vuorilajien lujat poimuttumiset ja taipumiset ovat aiheutuneet<br />
liikkeellä olevien nuorempien magmajoukkojen vaikutuksesta .<br />
Ilmiöt olisivat siis pääasiallisesti luettavat nuorempien graniittien<br />
palingenesi-vaikutuksesta johtuneiksi .<br />
Apliitti- ja pegmatiittisuonia . Kuten jo aikaisemmin<br />
esitettiin, lävistävät sekä graniittigneissejä että gneissigraniitteja<br />
usein apliitti- ja pegmatiittisuonet, joiden leveys vaihtelee<br />
muutaman sm :n ja monen kymmenen m :n välillä. Vähimmin ovat<br />
massamaiset graniitit sellaisten suomen lävistämiä, enimmin juovaiset<br />
gneissigraniitit . Suonet seuraavat useimmiten liuskeisuus- tai<br />
juovikkaisuussuuntaa, mutta menevät muihinkin suuntiin, jolloin<br />
ne lävistävät vuorilajia verkon tapaan . Milloin ne kulkevat suoraan,<br />
milloin taipuvat, poimuttuvat tai keskeytyvät äkkiä ja siirtyvät toisiinsa<br />
verraten .<br />
Tavallisimmat ovat hienorakeiset vaaleat apliittisuonet ja näihin<br />
liittyvät harmaanvalkoisen tai punaisen pegmatiitin suonet . Apliittisuonet<br />
ovat muodostuneet vaaleanharmaasta kvartsista ja harmaanvalkoisesta<br />
tai vaaleanpunaiselta maasälvästä, ollen eri sekoitussuhteessa<br />
toistensa kanssa . Niistä puuttuu kiille melkein kokonaan .<br />
Pegmatiittisuonet sisältävät valkoista tai punertavaa mikrokliinia,<br />
kvartsia ja hiukan plagioklaasia ; viimemainittu on kvartsin,ja kiilteen<br />
kanssa usein kasvanut mikrokliinin sisään . Sitäpaitsi tavataan<br />
biotiittia tai muskoviittia suurempina hajanaisina levyinä .<br />
Apliitti- ja pegmatiittisuonet ovat usein liuskeutuneet samaan<br />
suuntaan kuin graniittigneissit, joihin ne muodostavat suonia ja juonia<br />
. Kartalle nuoremmiksi prekalevaisiksi merkittyjen graniitti-<br />
1 7<br />
3
1 8<br />
massiivien läheisyydessäkin ovat suonet puristuneet samaan suuntaan<br />
kuin graniitit. Tämä näyttää viittaavan siihen, että suonimuodostukset<br />
ainakin osaksi ovat iältään prekalevalaiisia.<br />
Sytivieremänjoella Ylä-Mieluunjärven SE-puolella, Korpijärven<br />
NW-puolisessa seudussa ja Hylkysyrjän kylässä NE-Korpiselällä<br />
tavataan selvään liuskeisen punaisen apliitin juonia . Muskoviitin<br />
päällystämät luisupinnat lävistävät vuorilajia . Korpijärven pohjoisrannalla<br />
nähdään, harmaanvalkoisen lujasti ruhjoutuneen pegmatiitin<br />
juonia vanhassa harmaassa graniitissa . Maasälpäkiteet ovat<br />
särkyneet ja raot täyttyneet maasälpäsiruilla, biotiitilla ja kvartsilla ;<br />
kvartsi muodostaa hienorakeisen aineksen maasälpärakeiden välillä .<br />
Kiil teen usein rinnakkaintois-<br />
täyttämät ruhjevyöhykkeet kulkevat<br />
tensa kanssa ja aiheuttavat vuorilajiin jonkinlaisen juovikkaisuuden .<br />
Enon pitäjän Ahvenisen kylän SW-puolella olevassa hankausvyöhykkeessä<br />
(esim . Enonvaaran pohjoispäässä) tavataan rikki ruhjoutuneen<br />
punaisen pegmatiittigraniitin juonia kovin muuttuneessa<br />
graniittigneississä . Maasälpärakeet ovat särkyneitä, kvartsi hienorakeista<br />
(usein sinertävän harmaata). Maasälpäsirujen, kiille ja<br />
kloriittisuomujen ja hienojyväisen kvartsin täyttämät raot lävistävät<br />
pegmatiittia . Sitäpaitsi nähdään usein serisiitin ja kloriitin peittämiä<br />
haarniskamaisia luisupintoja.<br />
Punaisen mikrokliinigraniitin juonia. Paikoittain<br />
lävistävät apliitti- ja pegmatiittisuonien ohessa leveämmät<br />
hieno- tai keskirakeisen, punaisen mikrokliinigraniitin juonet graniittigneissejä.<br />
likrokliinigraniitille on luonteenomaista, että se<br />
sisältää runsaasti vaaleanpunaista, tiilenpunaista, joskus tummanpunaista<br />
mikrokliinia, johon usein on pegmatiittimaisesti kasvanut<br />
yhteen kvartsirakeita . Sitäpaitsi tavataan pieniä hienosti kaksoisviirukkeisen<br />
harmaan plagioklaasin rakeita . Vuorilaji on kiilteestä<br />
köyhää . Biotiittia ja muskoviittia tavataan senvuoksi vain harvaan<br />
pieninä täplinä ja pilkkuina . Kvartsi- ja maasälpärakeet ovat usein<br />
järjestyneet yhdensuuntaisiksi, aikaansaattaen hienon juovikkaisuuden<br />
(juoksurakenteen) vuorilajissa . Sellaista juonigraniittia eriytyy<br />
runsaasti Märäjänlahden ja Vuonislahden ympärillä sekä Viekijärven<br />
W-ja NW-puolella olevissa seuduissa Pielisjärven pitäjässä .<br />
Noin 2 km Lapinlammen NE-puolella Luutalahden kylässä<br />
Etelä-Ilomantsissa lävistää harmaanjuovikasta gneissigraniittia tasaja<br />
hienorakeinen harmahtava tai punertava graniitti, joka paikoin on<br />
viirukkeista rinnakkain järjestyneitten biotiittisuomujen takia. Lävistävä<br />
graniitti ympäröi selvästi vanhemman graniitin murtokappaleita.<br />
Nuoremman graniitin ohessa eriytyy täällä myös harmaanvalkoisen<br />
pegmatiitin juonia .
Biotiittigraniitin juonia . Paitsi äsken mainittuja<br />
suoniryhmiä tavataan siellä täällä koillisella graniittigneissialueelia<br />
hieno-keskirakeisen biotiittigraniitin juonia . Nämä eroavat mikrokliinigraniitista<br />
siinä, että niissä on runsaasti puhtaanharmaata maasälpää<br />
ja graniittimassaan jotenkin tasaisesti jakautuneita biotiittisuomuja<br />
. Väri vaihtelee harmaasta punertavan harmaaseen . Juonet<br />
kulkevat jotenkin suoraviivaisesti sekä vanhempien graniittien<br />
että nuorempien mikrokliinigraniittien läpi . Hylkysyrjän , kylässä<br />
Korpiselän pitäjän NE-osassa Ilomantsin pitäjän rajalla nähdään<br />
esim . monessa kohden kapeanlaisia hienorakeisen harmaan (paikoin<br />
pieniä, punaisen mikrokliinin hajarakeita sisältävän) graniitin juonia<br />
lävistävän keski- ja tasarakeista punaista mikrokliinigraniittia, joka<br />
täällä esiytyy pienehköina pahkuina (E . Sarlin). Voidaan siisjotenkin<br />
suurella varmuudella pitää tätä juonigraniittia alueen nuorimpiin,<br />
eli n. k . postkalevalaisiin graniitteihin kuuluvana .<br />
Samallaista juonigraniittia on vielä useammin nähty lähinnä<br />
Pielisjärven E-ja NE-puolella olevissa seuduissa, esim . Vuonislahden<br />
ympäristössä . Graniitti on täällä usein vaaleanharmaata ja kiille-,<br />
köyhää . Paikoin nähdään rinnakkaisrakennetta syystä että biotiitti<br />
on kasautunut pieniksi yhdensuuntaisiksi täpliksi . Mahdollisesti<br />
osa gneissigraniitteja lävistävistä apliitti- ja pegmatiittisuonista<br />
myös kuuluu postkalevalaisiin graniitteihin, vaikka ei ole voitu esittää<br />
mitään ratkaisevaa todistusta tälle otaksumalle .<br />
Hyvin valaisevia graniittien keskinäiseen ikään nähden ovat olosuhteet<br />
Pyssyvaarassa, N-S suuntaan kulkevassa vuorenselänteessä<br />
Nurmeksen Höljäkän kylässä . Vuori on pää-asiallisesti harmaata,<br />
keskirakeista, lujasti puristunutta gneissigraniittia, jota lävistää<br />
punainen, hieman juovainen pegmatiittigraniitti (prekalevalainen),<br />
ja tätä vuorostaan vaaleanpunainen, porfyyrimainen graniitti, jossa<br />
ei näy mitään painemetamorfoosin jälkiä (postkalevalaista) . Vanhempi<br />
graniitti on mikrokliinirikasta graniittia, jossa kvartsi ja kiille muodostavat<br />
rinnakkaisjuovia maasälpäryhmien väliin . Kvartsi on<br />
usein pegmatiittisesti kasvanut yhteen maasälvän kanssa . Vuoressa<br />
esiytyy vielä harmaanvalkoista hienorakeista apliittista muunnosta<br />
tästä graniitista . Nuorempi porfyyrimainen graniitti(postkalevalainen)<br />
muodostaa suuria juonijoukkoja vuoren eteläosassa . Sen aineksina<br />
ovat punainen, porfyyrinen kalimaasälpä (usein keskellä heleänpunainen<br />
ja reunoilla hiukan samea, kellertävänpunainen), harmaanvalkoinen<br />
- harmaa plagioklaasi, läpinäkyvä rakeinen kvartsi ja pieni<br />
määrä kiillettä hajanaisina suomuina ja juovina . Kvartsirakeet ovat<br />
muodoiltaan selvään heksagonaalisia ja täyttävät maasälpärakeidenväliset<br />
tilat . Joskus ne muodostavat selviä renkaita suurempien<br />
1 9
20<br />
porfyyristen kalimaasälpäkiteiden ympärille. Harvoin ovat kuitenkin<br />
eri graniittien väliset kontaktit jyr kkiä . Tavallisesti muuttuu .toinen<br />
vuorilaji toiseksi siten että vanhempi on rajalla sulanut ja hajonnut<br />
epäselviksi nuorempaan graniittiin sulkeuneiksi murtokappaleiksi<br />
.<br />
Pielisjärven länsi- ja lounaispuolen graniitit .<br />
Pielisjärven W-ja SW-puolisten seutujen graniitit ovat petrogra<strong>fi</strong>selta<br />
luonteeltaan hyvin samannäköisiä kuin vastaavat vuorilajit<br />
järven itäpuolella . Ne ovat kuitenkin täällä yleensä vaaleamman värisiä<br />
ja kvartsirikkaampia . Maasälpärakeet ovat tavallisesti puristuneet<br />
hienorakeisiksi silmiksi, linsseiksi tai juoviksi, jotka ulottuvat<br />
vuorilajin liuskeisuuden suuntaan . Näitten väliin ovat kvartsirakeet<br />
ja kiillesuomutkin tavallisesti järjestyneet juoviksi . Biotiitin ohessa<br />
tavataan usein runsaasti muskoviittia, jolloin tämä etupäässä peittää<br />
luisu- ja liuskepinnat vuorilajissa . Porfyyrimaisia ja sarvivälkerikkaitakin<br />
muunnoksia tavataan .<br />
Tasarakeista graniittigneissiä . Juuan pitäjässä<br />
vaihtelevat harmaat ja punaiset graniittigneissit keskenään .<br />
Edelliset sisältävät tavallisesti runsaammin plagioklaasia kuin jälkimäiset,<br />
jotka taas ovat mikrokliinirikkaampia . Tyypillistä karkealiuskeista<br />
harmaata graniittigneissiä esiytyy täällä esim . Polvijärven<br />
itäpuolella Polvijärven kylässä . Vuorilajin pää-aines on hienorakeista<br />
sisältäen kvartsia ja maasälpää (plagioklaasia ja mikrokliinia) .<br />
Biotiitti muodostaa tummia vuorilajin liuskeisuussuuntaan venyneitä<br />
juovia. Tummanharmaata, biotiittirikasta, kovin liuskeista ja muuttunutta<br />
vanhaa graniittia tavataan Saarijärven itäpuolella Ahmovaaran<br />
kylässä, missä se muodostaa pienehkön, nuorempien (kalevalaisten)<br />
liuskeiden väliin poimuttuneen, linssimäisen osueen . Maasälpä on<br />
siinä rikkiruhjoutunutta, harmaanvalkoista, sameata plagioklaasia<br />
(An10), jota ympäröi tummasta kiilteestä ja hienorakeisesta kvartsista<br />
muodostunut verkkokudos . Vaaleat apliittisuonet kulkevat usein<br />
vuorilajin liuskeisuuden poikki. Samallaista tummanharmaata,<br />
litteik si puristuneita valkoisia maasälpäsilmäkkeitä sisältävää graniittigneissiä<br />
on paikoitellen Pielisjärven Larinsaaren kylässä ja<br />
Paalasmaalla .<br />
Lujasti puristunutta vaaleanharmaata graniittigneissiä tavataan<br />
Vaikonjärven ja Ruokosenjärven välisessä seudussa Juuan pitäjän<br />
keskiosassa ja Ansavaarassa, n . 10 km kirkonkylän länsipuolella .<br />
Vuorilaji sisältää täällä runsaasti kvartsia ja muskoviittia . Kiillesuomut<br />
ovat järjestyneet liuskeisuussuunnan mukaan lyhyiksi täpliksi<br />
.
Kaavin pitäjän Korteisenkylän pohjoisosassa on kellertävänharmaata<br />
hyvin liuskeista graniittigneissiä . Maasälpä on siinä kellertävän-vaaleanharmaata<br />
. Biotiitti muodostaa pieniä levymäisiä<br />
ryhmiä . Viitaniemellä Vuotjärven pohjoispuolella tavataan samannäköistä<br />
hienorakeista graniittia, jossa biotiitti muodostaa säännöttömiä<br />
täpliä ja levyjä täyttäen vuorilajin hienon rakokudoksen . Erittäin<br />
lujasti liuskeista muskoviittirikasta graniittigneissiä (kellertävän<br />
- punertavanharmaata) esiytyy Pönnelinin mukaan Pitkänjärven<br />
itäpuolisessa seudussa Palojärven kylässä ja Matomäessä Saahkarin<br />
lähellä Rautavaaran pitäjässä .<br />
Punaista graniittigneissiä on Raholanjärven SW-puolisissa seuduissa<br />
ja Vaik onjärven SE-puolella Länsi-Juuassa . Punaiset, lujasti<br />
puristuneet ja osaksi liuskeiset pegmatiitti- ja mikrokliinigraniittisuonet<br />
lävistävät sitä . Muskoviittirikasta, sarvivälkkeenpitoista,<br />
punaista graniittigneissiä nähdään Ylä-Koppelojärven etelärannalla<br />
Juuan Petrovaaran kylässä . Maasälpä on siinä punaista mikrokliinia,<br />
ja on kvartsin kanssa puristunut täpliksi ja silmäkkeiksi, joitten<br />
välillä kulkee hienoja biotiitti- ja muskoviittijuovia : Tämä graniitti<br />
sisältää kerrosmaisen osueen massamaisempaa punaista sarvivälkegraniittia,<br />
jossa sarvivälke muodostaa leveäsälöisiä ryhmiä .<br />
Taulu I näyttää analyysin punaisenharmaasta graniittigneissistä<br />
Koveronsaarelta Juuan kirkonkylässä . Analyysin on tehnyt<br />
t :ri Naima Sahlbom Geologisen toimiston laboratoriossa .<br />
% Molekulääriluvut<br />
Kvantitatiivin luokitus ameriikkalaisen järjestelmän mukaan 1<br />
Taulu I .<br />
il or an mt hy<br />
SiO2 72.69 1212 108 480 38 38 548<br />
TiO2 0 .17 3<br />
AI2O3 14.49 142 18 80 19 25<br />
Fe2O3 0.75 5<br />
FeO 1 .59 22 14<br />
MnO 0.00<br />
CaO 1 .79 32 13 19<br />
MgO 0.94 24 24 .<br />
Na20 4.95 80 80<br />
K20 1 .74 18 18<br />
P2O5 0 .61 4 4<br />
H2O 0.00<br />
S :a 99.72 I<br />
1 V . Hackman . Chem . Zusammensetzung von Eruptivgesteinen . Bulletin<br />
de la Gommission géologique de Finlande . N :o 15, s . 32 .<br />
2 1
22<br />
Analyysituloksesta nähdään että vuorilaji on natronirikas ja<br />
femisistä aineksista tavattoman köyhä graniitti, jossa plagioklaasin<br />
kokoumus jotenkin vastaa kaavaa Ab 80 An 20 , mikä myös käy selville<br />
vuorilajin mikroskooppisesta tarkastuksesta .<br />
Porfyyrista graniittigneissiä . Paikoittain on<br />
graniittigneissin rakenne porfyyrinen . Hajarakeet ovat vaaleanpunaista<br />
kalimaasälpää, joskus myös harmaanvalkoista tai vihreänharmaata<br />
plagioklaasia . Sellaista porfyyrigraniittia on pienenä alueena<br />
Ontreerivaaran talon kohdalla Niinivaaran kylän SE-osassa<br />
Kaavin pitäjässä . Punaisen mikrokliinin hajarakeet muodostavat<br />
pitkulaisia, rikki puristuneita »silmiä», joitten sisään on kasvanut<br />
biotiittisuomuja ja kvartsirakeita . Ne saavuttavat n . 5 sm :n pituuden<br />
ja n . 2 .5 sm :n leveyden . Kiille on keräytynyt juoviksi, jotka maasälpärakeita-<br />
kiertäen kulkevat liuskeisuuden suuntaan. Samallaista<br />
porfyyrigraniittia, jossa on sekä vaaleanpunaisen kalimassälvän että<br />
harmaan plagioklaasin hajarakeita esiytyy Koskenkorvan seudulla<br />
Juuan pitäjän Vuokon kylässä . Lujasti puristunutta harmaanvalkoisen<br />
ja vihreänharmaan plagioklaasin hajarakeita sisältävää porfyyristä<br />
graniittigneissiä on n . 3 km Juuan kirkonkylän NW-puolella .<br />
Kertonsaarella Vuokon kylässä esiytyvässä kovin ruhjoutuneessa<br />
graniittigneississä ovat porfyyriset silmäkkeet muodostuneet harmaan<br />
valkoisista, liuskeisuuden suuntaan puristuneista pienistä maasälpäraeryhmistä<br />
. Muskoviitin ja serisiitin peittämät luisupinnat lävistävät<br />
verkon tapaan vuorilajia .<br />
Suuria suorakaiteenmuotoisia maasälpäkiteitä sisältävää porfyyrigraniittia,<br />
jossa ruhjeliuskeinen rakenne eriytyy heikommin kuin<br />
edellisessä, tavataan pienenä alueena Pisan kvartsiittiselänteen länsipuolella<br />
Nilsiässä .<br />
Sarvivälkegraniittia. Sarvivälkkeenpitoista liuskeista<br />
graniittia, jossa biotiitin asemasta on osaksi sarvivälkettä, esiy-
lasia ja jotka sälöjäovathienoiksi<br />
juoviksi ja ovat hie-<br />
tyy isollaisella alueella Juuan Vuokon kylässä. Vuorilaji sisältää<br />
täällä runsaasti harmaata plagioklaasia . Sarvivälke muodostaa neu-<br />
järjestyneet<br />
norakeisten, harmaitten tai vaaleanpunaisten kvartsi- ja maasälpäosien<br />
välissä (kuva 4) .- Vuokonjärven kaakkoispäässä on graniitti<br />
Kuva 4. Sarvivälkkeenpitoista graniittigneissiä Vuokon<br />
kylästä, Juuka ; 3/4 luonn . kokoa .<br />
rakenteeltaan massamaisempaa. Joutenjärven eteläpuolella esiytyy<br />
tyypillistä sarvivälkkeenpitoista graniittigneissiä, jossa on harmaanvalkoisen<br />
ja punertavan maasälvän »silmiä» ja linssejä .<br />
Juovikasta gneissigraniittia (migmatiittia)<br />
; nuorempien graniittien suonia . Koko Pielisjärven<br />
länsipuolisella alueella on graniittigneissi eri määrin eri<br />
ikäisten pegmatiittimaisten tai- tasarakeisten. graniittien lävistämää .<br />
Nämä suonet kulkevat graniittigneissin liuskeisuuden suuntaan tai<br />
viistoon tämän poikki . Intrusionit ovat lukuisimmat Juuan-kirkonkylän<br />
NW-puolisissa seuduissa, Vuokon kylässä ja Vaikonjärven SEpuolella<br />
sekä Nurmeksen pitäjän Savikylässä . Siellä missä suonet<br />
kulkevat liuskeisuuden suuntaan, vaihtelevat tumma kiillejuovat<br />
ja vaaleat graniittisuonet keskenään, niin että vuorilaji tulee juovikkaan<br />
gneissigraniitin näköiseksi . Juovat ovat usein poimuttuneita .<br />
Sellaista erittäin lujasti mutkistunutta ja vääntynyttä gneissigraniittia<br />
näkee esiin . Nurmeksen Savikylässä . Ainesten rinnakkaisjärjestyksestä<br />
johtunut, juovikkaisuus on usein niin selvä, että vuorilaji erehdyttävästi<br />
muistuttaa suonigneissiä . Am<strong>fi</strong>boliitti- ja gneissikerroksia<br />
23
24<br />
vastaan rajoittuessaan sisältää gneissigraniitti näitten vuorilajien<br />
pirstaleita .<br />
Tavallisimmat ovat punaisen mikrokliinirikkaan pegmatiittigraniitin<br />
ja vaaleanharmaan pegmatiitin ja apliitin suonet . Paikoin<br />
ovat suonet selvään paineliuskeisia . Täten ovat esim. punaisen pegmatiittigraniitin<br />
kvartsi ja maasälpä niissä suonissa, jotka Juuan<br />
Vaikon kylässä lävistävät graniittigneissiä, puristuneet pitkiksi, muskoviittirikkaiden<br />
kiillejuovien verhoamiksi<br />
linseiksi, niin että vuorilaji muistuttaa hyvin<br />
paljon , tyypillistä graniittigneissiä .<br />
Mahdollisesti on näitä suonia pidettävä<br />
nuoremman postbottnialais-ikäisen graniitin<br />
intrusioneina . Mutta sitäpaitsi tavataan<br />
vielä nuorempiakin graniittisuonia,<br />
nimittäin sellaisia, joita voidaan otaksua<br />
olevan peräisin postkalevalaisesta graniitista,<br />
nimittäin Kaavin Niinivaaran ja Si-<br />
Kuva 5 . Erilaisia graniittisuonia<br />
graniittigneississä Rekisaarella.<br />
Pielisjärven--NW<br />
osassa; Th. Saelanin mukaan<br />
a = harmaata graniittigneissiä<br />
b = harmaata graniitia ; a = punaista,<br />
kvartsirikasta graniittia<br />
vakkavaaran . kylissä, missä graniittigneissiä<br />
lävistävät punaisen graniitin ja pegmatiitin<br />
suonet, jotka täydellisesti muistuttavat<br />
lännempänä kalevalaisia kvartsiitteja<br />
lävistäviä graniitteja .<br />
Paikoittain eriytyy eri-ikäisiä suoniryhmiä<br />
yhteydessä toistensa kanssa . Reki-<br />
saarella Pielisjärven NW-osassa esim . lävistävät sarviväl kkeenpitoista<br />
graniittigneissiä Saelanin mukaan keskirakeisen harmaan graniitin<br />
suonet, joita taas leikkaavat punaisen, kvartsirikkaan, nuoremman<br />
graniitin suonet (todennäköisesti postkalevalaisia, katso kuvaa 5) .<br />
Kontiolahden porfyyrigraniitti-alue .<br />
Kontiolahden pitäjän itäosassa on korkea, mäkinen, joka puolelta<br />
nuorempien liuskevuorilajien ympäröimä graniittialue, jota rajoittaa<br />
kaakossa Jakokosken kylä, luoteessa Latvajärvi ja idässä<br />
Kuusojan jokilaakso . Vuorilaji on täällä harmaata, biotiittirikasta,<br />
usein hiukan sarvivälkkeenpitoista, selvään liuskeista, yksitoi kkoista<br />
vanhaa porfyyrigraniittia . Suorakaiteenmuotoiset tai pyöristyneet<br />
porfyyriset hajarakeet ovat valkoisenharmaata, paikoin vihreänharmaata<br />
maasälpää (mikrokliinia ja selvään kaksoisviirukkeista plagioklaasia)<br />
. Tavallisesti rikkipuristuneet, usein Karlsbaderkaksoisiksi<br />
muodostuneet kiteet saavuttavat keskimäärin 3 sm :n pituuden ja
1 .5 sm :n leveyden. Vuorilaji muistuttaa täydellisesti Enon pitäjän<br />
porfyyrigraniitteja . Tällaista porfyyrigraniittia on esim . .Kalliovaarassa<br />
ja Pyytinvaarassa Kontiolahdella . Karsikkovaarassa ja<br />
Lotikkavaarassa Latvajärven eteläpuolella, missä tämä vuorilaji<br />
myös esiytyy, tulevat hajarakeet, jotka joskus ovat muodoiltaan<br />
pyöreitä, 4 sm :n pituiseksi ja 2-2 .5 sm :n levyisiksi . Hyvin liuskeista<br />
porfyyrigraniittia tavataan alueen itärajalla Kuusojaa kohti viettävällä<br />
rinteellä . Kulkusuunta on yleensä NNE (N 18 °-45° E) .<br />
Latvavaarassa Latvajärven NE-puolella lävistää porfyyrigraniittia<br />
vaaleanharmaa tai punertava, epätasaisesti rakeinen, kiilteestä<br />
köyhä, kovin ruhjoutunut ja muuttunut graniitti . Se eriytyy<br />
täällä juonina ja leveinä pahkuina . Maasälpärakeet ovat reunoiltaan<br />
hajonneet pienehköiksi raeryhmiksi, joitten välillä on pieniä kvartsirakeita,<br />
biotiittisuomuja ja paikoin vihreänväristä epidoottia . Muskoviitin<br />
ja serisiitin peittämät luisupinnat lävistävät ristiin rastiin<br />
vuorilajia . Halkeilu on parallelipipedinen . Romonkylässä Latvajärven<br />
lounaispuolella tavataan punaisen, puristuneen graniitin<br />
juonia ja lukuisia, 20-30 sm :n levyisiä, vaaleanharmaan tai vaaleanpunaisen,<br />
muskoviitinpitoisen graniittiapliitin suonia, jotka verkkomaisesti<br />
lävistävät porfyyrigraniittia .<br />
Paitsi näitä graniitteja näkee paikoitellen porfyyrigraniittialueella<br />
punaisen mikrokli inirikkaan pegmatiittigraniitin juonia . Tämä<br />
lävistää sekä porfyyrigraniittia että yllämainittua juonigraniittia,<br />
ja on siis pidettävä nuorimpana happamena juonivuorilajina (todennäköisesti<br />
postkalevalaista) . Metabasiittipahkuja tavataan siellä<br />
täällä Latvajärven ja Salmilampien NE-puolisissa seuduissa . Ne<br />
kuuluvat nähtävästi niihin nuorempiin metabasiitteihin (kalevalaisiin),<br />
jotka pohjoisesta päin S suuntaan tunkeutuvat graniittialueeseen<br />
.<br />
Viinijärven ja Höytiäisen välinen graniittialue .<br />
Vaivion ja Sotkuman kylien välillä Liperin ja Polvijärven pitäjien<br />
rajalla kohoaa ympäröivästä liuskealueesta NNW-SSE suuntainen,<br />
mäkinen graniittimassiivi . Vuorilaji on täällä hyvin vaihtelevan näköistä.<br />
Alueen NW-osassa on hieno- tai keskirakeinen, hiukan juovainen,<br />
kellertävän harmaa, kvartsirikas graniitti vallitsevana . Tämä<br />
on rakenteeltaan epätasaista, riippuen siitä että eri suuruisia harmaan<br />
kvartsin, kellertävänharmaan tai vihreänharmaan plagioklaasin<br />
sekä vähemmässä määrin vaaleanpunaisen kalimaasälvän rakeita sisältyy<br />
vuorilajiainekseen . Tummaa kiillettä on hajallaan pieninä<br />
ryhminä muitten ainesten välissä, jotka yleensä ovat kovin ruhjou-<br />
25<br />
4
tuneita . Maasälpärakeet ovat särmikkäitä rosoisine reunoineen ja<br />
niiden välit täyttää hienorakeinen, heikosti kellertävänharmaa, pääasiallisesti<br />
pienistä kvartsirakeista, maasäipäsiruista ja kiil lesuomuista<br />
(muskoviittia, serisiittiä) muodostunut ainejoukko . Kiisurakeiden<br />
rapautumisesta syntyneet ruostetäplät ovat tavallisia vuorilajin<br />
pintaosissa.<br />
Tämä graniittilaji esiytyy tyypillisenä esim . - Lahnajärven SEpuolisessa<br />
seudussa Sotkuman kylässä . Reuhajärven SEpuolella<br />
ja Jänissaarella on vuorilaji rakenteeltaan selvästi porfyyrista ja<br />
näin on myös laita Pohjalahden W-puolella olevalla niemellä, jossa<br />
se sisältää 3--4 sm :n pituisia, suorakaiteenmuotoisia, vaaleanpunaisen<br />
maasälvän hajarakeita .<br />
Massiivin itä-, kaakkois- ja eteläosissa- sisältää graniitti lukuisia<br />
vääntyneitä kiillerikkaita (gneissimäisiä) juovia ja osia, joitten takia<br />
vuorilaji tulee gneissigraniittimaiseksi . Alueen itäosassa ovat linssimäiset<br />
ja kerrosmaiset tummanvihreän am<strong>fi</strong>boliitin pahkut hyvin<br />
tavallisia gneissimäisessä graniitissa . Alueen kaakkoispäässä muuttuu<br />
vuorilaji lujasti poimuttuneeksi viirukkeiseksi suonigneissiksi,<br />
jonka suonet ovat harmaanvalkoista apliittia .<br />
Lukuisat punaisen mikrokliinigraniitin, pegmatiitin ja apliitin<br />
juonet ja suonet lävistävät s amoilla seuduilla gneissigraniittia . Pohjalahden<br />
S- ja SW-puolisessa seudussa Vaivion kylässä vaihtelee<br />
kovin vääntynyt, epätasaisesti rakeinen, harmaa gneissigraniitti<br />
heikosti viirukkeisen punaisen graniitin pahkumaisten osien kanssa .<br />
Viimemainittu muistuttaa paljon juonigraniitteja . Rajoilla näitä<br />
vastaan sisältää harmaa graniitti tavallisesti hyvin runsaasti kiillerikkaita<br />
gneissimäisiä juovia . Juonet ovat keskirakeista punaista<br />
mikrokliinigraniittia ja muuttuvat rakenteeltaan pegmatiitiksi ; niitten<br />
väliset rajat ovat hyvin epäselviä ja vuorilajit sulautuvat toisiinsa .<br />
Yleensä juonigraniiteissakin nähdään selviä ruhjoutumisen merkkiä<br />
. Maasälpärakeet ovat särkyneet ja reunoiltaan hajonneet lukuisiksi<br />
pieniksi rakeiksi. Kvartsi on hienorakeista, vaaleanharmaata,<br />
kellertävää tai- punertavanharmaata ja kasautunut täpliksi tai lyhyiksi<br />
juoviksi . Vuorilajia lävistävät kiilteen, serisiitin y .m .täyttämät<br />
raot ja luisupinnat .<br />
Pieniä vanhemman graniitin alueita .<br />
Liperin Ruokolahden kylässä on ympäröivistä kalevalaisista<br />
liuskeista kohoava Leskelänvaara vanhempaa graniittia . Graniitti<br />
on pienirakeista, kvartsirikasta ja - muodostunut maitokvartsista
ja vaaleanharmaasta tai harmaanvalkoisesta maasälvästä, joista viimemainittu<br />
usein esiytyy suurenlaisina rakeina : Sitäpaitsi siinä on<br />
pieniä muskoviittisuomuja ja paikoin pyriittirakeita . Väri on vaaleanharmaa<br />
tai- punertava . Omituista on vuorilajille, että se ilman<br />
jyrkkiä rajoja muuttuu niiksi kvartsiittimaisiksi pohjavuorilajeiksi,<br />
jotka ympäröivät graniittia (katso kalevalaisia konglomeraatteja) .<br />
Kuussaarella, Niinikkosaarella ja Karhusaarella Leskelänvaaran<br />
SW-puolella on vuorilaji liuskeista, kvartsi- ja kiillerikasta graniitti-<br />
-breksiaa, joka sisältää suuria, vaaleanharmaita, usein pyöreitä kvartsi- .<br />
ryhmiä ja harmaan maasälvän hajarakeita . Tämä vuorilaji vuorottelee<br />
gneissimäisten, usein kvartsipalloja ja maasälpäsiruja sisältävien<br />
liuskekerrosten kanssa . Myös tämä graniittibreksia on osa<br />
vanhempaa vuoriperää, jonka päälle nuoremmat liuskeet ovat kerrostuneet<br />
.<br />
Pieni vanhemmantyyppisen juovi kkaan sarvivälkegraniitin alue<br />
tavataan vielä karttalehtialueen etelärajalla Heinäveden Karhilantaipaleen<br />
kylässä . Graniitti muodostaa selviä juonia ympäristön<br />
gneissimäisiin liuskeisiin .<br />
GRANIITTIGNEISSIALUEEN EMÄKSISET<br />
VUORILAJIT .<br />
Luonteenomaista graniittigneisseille on, että ne sisältävät lukuisia<br />
vaihtelevan suuruisia ja laatuisia tummia sulkeumia . Nämä<br />
ovat linssi- tai kerrosmaisia ja kulkevat gneissigraniitin kulkusuunnan<br />
mukaisesti. Ne ovat osaksi kiillerikkaita gneissimäisiä, osaksi sarvivälkerikkaita<br />
emäksisiä vuorilajeja : Gneissisulkeumat ovat maasälvänpitoisia<br />
ja eroavat graniittigneissistä usein ainoastaan selvemmän<br />
liuskeisuuden ja suuremman kiillepitoisuuden kautta . Ne muuttuvatkin<br />
rajoilla toinen toiseksi . Emäksiset sulkeumat ovat taas kovin<br />
muuttuneita gabbrovuorilajeja (am<strong>fi</strong>boliitteja) .<br />
Rakenteeltaan nämä »am<strong>fi</strong>boliitit» -ovat milloin massamaisia,<br />
milloin hyvin liuskeisia, sarvivälkegneissin tai- kloriittiliuskeen kaltaisia,<br />
etenkin rajoilla graniittigneissiä vastaan . Aineksina ovat<br />
uraliittinen sarvivälke; biotiitti ; plagiokiaasi (labradori), kvartsi,<br />
kloriitti, epidootti, titaniitti ja malmirakeet . Uraliittikiteet , ovat<br />
hajonneet säännöttömiksi sarvivälkesälö-kimpuiksi, joita kvartsirakeet<br />
ja biotiittisuomut eroittavat toisistaan . Paremmin säilyneissä<br />
osissa muodostaa plagioklaasi lyhyitä ja leveitä liistoja . -- Tavallisesti<br />
se on kuitenkin kovin epidootin ja sädekivineulasten sekaista ja hajonnut<br />
pieniksi, säännöttömästi rajoittuneiksi ryhmiksi, joitten<br />
27
2 8<br />
välillä on kvartsirakeita ja suurempia epidoottiyksilöitä . Titaniittirakeet<br />
ovat säännöttömästi pyöristyneitä ja esiytyvät siellä täällä<br />
hajallaan muitten ainesten välissä . Tavallisesti on niissä sisään sulkeuneita<br />
malmihiukkasia, jotka tekevät ne sameiksi ja todennäköisesti<br />
ovat titaanirautamalmia, päättäen siitä että suurempia sellaisia ympäröi<br />
titaniittirengas .<br />
Plagioklaasinpitoisuus vaihtelee melkoisesti . Tavallisimpia ovat<br />
hyvin emäksiset tummanvihreät jopa mustanvihreätkin vuorilajimuunnokset<br />
. Maasälpärikkaat ovat taas harmaita tai punertavanharmaita<br />
ja muistuttavat dioriitteja tai sarvivälkegraniitteja, joiksi ne<br />
muuttuvatkin . Sarvivälke on niissä muodostunut leveiksi, tumman<br />
vihreiksi, vuorilajin liuskeisuuden suuntaan järjestyneiksi sälöiksi,<br />
jotka ovat tavallisesti hajonneet sädekivikimpuiksi . Kloriitin ja<br />
kiilteen verhoamat luisupinnat lävistävät verkkomaisesti vuorilajia .<br />
Sulkeumien leveys vaihtelee muutamasta sm :stä satoihin metriin,<br />
pituus parista metristä muutamaan kilometriin . Paikoin ne muodostavat<br />
pahkuja tai pieniä massiivejakin, jotka repaleisine reunoineen<br />
säännöttömästi rajoittuvat ympäröivään graniittigneissiin . Erikoistapauksissa<br />
voidaan näitä muodostumia pitää vanhempien vuorilajien<br />
sulkeumina, mutta useimmiten käy kuitenkin selville, että ne ovat<br />
graniittigneissejä lävistäviä vanhoja juonivuorilajeja ja siis nuorempia<br />
kuin nämä .<br />
Am<strong>fi</strong>boliittisulkeumia .<br />
Linssi- tai pahkumaisia osia emäksisistä vuorilajeista on hyvin<br />
monessa kohden Korpiselän, Ilomantsin ja Pielisjärven pitäjien graniittigneississä<br />
. Sellaisia on suurin määrin Korpiselässä Korpijärven<br />
ja Etelä-Ilomantsissa Öllölänjärven seuduilla . Vuorilaji on hienotai<br />
keskirakeista, massamaista tai liuskeista, tavallisesti sarvivälkkeenpitoista,<br />
muuttunutta uraliittigabbroa (metagabbroa) eli am<strong>fi</strong>boliittia,<br />
väriltään vihertävän tummanharmaata tai vihreänmustaa .<br />
Gneissimäistä dioriittia .on suurehkoina alueina Kuusjärven seuduilla<br />
Etelä-Enossa ja Ilomantsinjärven itäpuolella Ilomantsin kirkonkylässä.<br />
Massamaisempaa dioriittia tavataan Suurivaaran NW-puolisessa<br />
seudussa ja Ruunajärven eteläpuolella Pielisjärven pitäjän itäosassa<br />
.<br />
Hyvin tavallisia ovat kerrosmaiset am<strong>fi</strong>boliittipahkut etenkin<br />
Juuan SW- ja W-, Kaavin E- ja SE-osissa ja Höytiäisen SW-puolisessa<br />
graniittialueessa .<br />
Vanhemman graniitin juonia am<strong>fi</strong>boliitissa<br />
. Tavallinen ilmiö . on että harmaa vanhempi graniitti lävistää
am<strong>fi</strong>boliittia kosketuskohdilla ja sisältää sen murtokappaleita.<br />
Sellaisia kontakteja on Sarlin havainnut Kalliojärven länsirannalla,<br />
Koskenniskan myllyllä ja Öllölänjärven itärannalla Luutalahden<br />
kylässä Etelä-Ilomantsissa . Kalliojärven länsipuolella on kontakti<br />
jyrkkä ; minkäänlaista aineosien tai rakeenteen muutosta ei kummassakaan<br />
vuorilajissa voida nähdä . Lähinnä rajaa on graniitissa säännöttömän<br />
muotoisia, 10-40 smn pituisia hyvin emäksisen (uraliittirikkaan)<br />
am<strong>fi</strong>boliitin pirstaleita, joitten kokoumus on aivan sama kuin,<br />
dioriittipahkun pääjoukon . Nuorempi pegmatiittimainen mikrokliinigraniitti,joka<br />
lävistää vanhempaa harmaata<br />
graniittia, muodostaa selviä juonia dioriittiinkin<br />
ja sisältää tämän liuskeisia murtokappaleita-<br />
(joissa on pieniä pyriittirakeita) . Se<br />
on kontakteilla dioriittia vastaan hiukan sarvivälkkeenpitoista<br />
ja juovaista, jolloin sarvivälke<br />
on kasautunut kiemurteleviksi juoviksi . Öllölänjärven<br />
itärannalla menee vanhemman harmaan<br />
graniitin ja dioriitin välinen kontakti<br />
n. N30°W . Dioriitti näyttää täällä olevan liuskeista<br />
samaan suuntaan . Etäämmällä kontak-<br />
tista se on sitävastoin selvään massamaista .<br />
Noin 1 .5 km Kitsanjärven E-puolella Etelä-<br />
Ilomantsissa on Sarliinin mukaan. »liuskeista»<br />
dioriittia ja harmaata gneissigraniittia aivan<br />
vierekkäin olevina kallioina . Kontakti kulkee<br />
N 5° W ja lähellä sitä on graniitissa 0 .5 m levyinen<br />
dioriittipahku, jolla on kontaktin kanssa<br />
yhdenmukainen kulkusuunta (kaltevuus 70° E) ja jota graniittisuonet<br />
lävistävät . Eimisjärven SE-päässä tavataan pegmatiittijuonien<br />
.lävistämässä vanhemmassa graniitissa kerrosmaisina osina<br />
dioriittia ja perin vääntynyttä dioriittiliusketta . Samassa seudussa,<br />
muutamia km täältä NE, on Polvilammen SE-puolella hienorakeista<br />
dioriittia, joka harmaata, juovaista graniittia vastaan rajoittuessaan<br />
muuttuu vääntyneeksi sarvivälkeliuskeeksi, jonka kerrospintoja peittävät<br />
kiillesuomut ja pyriittirakeet . Graniitti on kontaktilla sarvivälkkeenpitoista<br />
ja sen maasälpä paikoin hieman punertavia . Kontaktin<br />
lähellä se sisältää pieniä dioriittiliuskeen murtokappaleita .<br />
Imasenlammen SW-puolella olevassa kalliossa näki Sarlin 4-5 m :n<br />
levyisen, biotiittirikkaan, juovaisen graniitin juonen, joka N-S suuntaan<br />
lävisti dioriittiliusketta . Niitten välinen kontakti kulkee hyvin<br />
epätasaisesti . Graniitti sisältää täälläkin kontaktin suuntaan venyneitä<br />
sarvivälkesälöjä .<br />
29<br />
Kuva 6 . Am<strong>fi</strong>boliittilinssejä<br />
liuskeisessa<br />
porfyyrigraniitissa Marjovaaran<br />
NE-puolella<br />
Ilomantsissa ; E . Sarlinin<br />
mukaan .
3 0<br />
Lähinnä Marjovaaran NE puolella, n. 0 .5 km,NW-suuntaan Ilomantsiin<br />
vievältä maantieltä, on lujasti paineliuskeisen harmaan.porfyyrigraniitin<br />
kallio (sisältä jopa 5 :kin sm :n pitusia porfyyrisiä maasälpäkiteitä),<br />
jossa on sarvivälkeliuskemaisen am<strong>fi</strong>boliitin murtokappaleita<br />
. Nämä ovat järjestyneet graniitin kulkusuunnan N 15° E<br />
mukaan (katso kuvaa 6) .<br />
Kuva 7 . Pegmatiittijuonia, jotka lävistävät gneissigraniittia ja -vihreäliusketta<br />
Haapolammen N-puolella Ilomantsin Koveron kylässä ; E . Sarlinin mukaan.<br />
a = harmaata gneissigraniittia ; b sarvivälkkeenpitoista gneissigraniittia, jonka maasälpä<br />
on punaista ; o = vihreäliusketta ; d karkearakeista pegmatiittia.<br />
Ilomantsinjärven itäpuolella olevassa massiivissa vaihtelevat<br />
sarvivälkeliuskeen kaltaiset ja massamaisemmat dioriittiosat keskenään,<br />
ilman että niiden välillä voidaan nähdä mitään jyrkkiä rajoja .<br />
Vuorilaji on hieno- tai keskirakeista, milloin sarvivälkerikasta eli<br />
am<strong>fi</strong>boliittimaista, milloin plagioklaasirikasta . Maasälpä on tavallisesti<br />
punertavaa . Ilomantsinjärven itärannalla esiytyvän harmaan<br />
gneissigranittin rajalla (kontakti kulkee n . N 30°W) on dioriitti hienorakeista,<br />
mutta jo n . 6 m :n etäisyydellä tästä tavataan puhtaita<br />
sarvivälkeliuske-kerroksia ja vielä edempänä idässä plagioklaasirikkaampaa<br />
am<strong>fi</strong>boliittia . Gneissigraniitissa on taas sekä mustan uraliittigabbron<br />
että . hienorakeisen sarvivälkeliuskeen murtokappaleita .<br />
Ovatko massamaiset ja liuskeiset osat samanikäisiä vai ei, siitä ei<br />
voida täällä mitään varmuudella päättää . Ei ole mahdotonta, että<br />
liuskeiset osat kuuluisivat johonkin vanhaan liuskemuodostumaan .<br />
Nuoremman graniitin juonia am<strong>fi</strong>boliitissa.<br />
Kaikkialla missä graniittigneissiä lävistävät nuoremmat<br />
graniittisuonet (karkearakeinen pegmatiitti tai keskirakeinen punainen<br />
mikroldii nigraniitti), ovat am<strong>fi</strong>boliitti-sulkeumatkin samojen<br />
juoniryhmien lävistämiä . Esimerkkinä pegmatiitin läpitunkeumisesta<br />
mainittakoon Haapolammen N-puolella oleva jyrkkä vuori Ilomantsin<br />
Koveron kylässä . Tämä on tyypillistä harmaata gneissigraniittia,<br />
jossa on »vihreäliuske»-kerros ; pegmatiittisuonet lävistävät molempia<br />
vuorilaleja (katso kuvaa 7) .
Suursonkajarannan järven SE- ja NE-päässä Länsi-Ilomantsissa<br />
on keskirakeista, dioriittia kontaktissa punaisen nuoremman graniitin<br />
kanssa. Graniitti tunkeutuu monessa kohden dioriittiin ja sisältää<br />
tiiviitä sarveiskivimaisia murtokappaleita tästä vuorilajista (kontaktin<br />
suunta on N-S).<br />
Suurivaaran NW-puolella olevaan dioriittimassiiviin Itä-Pielisjärvellä<br />
kuuluvat Merilänvaara, Onkivaara, Saravaara, ja Konttivaara.<br />
Onkivaaran koillispuolella, massiivin itäreunalla, lävistää<br />
dioriittia vaaleanharmaa, maasälpärikas, nuorempi graniitti. Molemmat<br />
vuorilajit ovat paineliuskeisia . Onkivaaran dioriitti sisältää<br />
runsaasti mustanvihreätä sarvivälkettä ja on lohkeillut teräväsärmäisiksi<br />
lohkareiksi . Saravaaran vuorilaji on gabbromaista, paikoin .<br />
liuskeista; plagioklaasi on harmaata ja vuorilaji on sen vuoksi harmaantäplikästä<br />
. Melkein mustaa am<strong>fi</strong>boliittia, joka gneissigraniitin<br />
rajalla tulee liuskeiseksi ja biotiittiri kkaaksi, tavataan Konttivaarassa<br />
massiivin luoteisreunalla . Gneissigraniitin ja dioriitin välinen raja<br />
on epäselvä ja vuorilajit näkyvät muuttuvan toinen toiseksi .<br />
Polvivaaran kylästä WSW suuntaan Pankajärven luoteisosaan<br />
saakka ulottuvassa vyöhykkeessä NE -Pielisjärvellä, joka käsittää<br />
Saravaaran, Iknonvaaian, Kalliolammenlouhen, Vaaranahon, Sinivaaran<br />
ja Mukavaaran, esiytyy sarvivälkegneissimäistä am<strong>fi</strong>boliittia<br />
lukuisina pieninä kerrosmaisina osina ja liuskaleina juovi kk aassa<br />
gneissigraniitissa . Am<strong>fi</strong>boliittiosia lävistävät vaaleanharmaat tai vaaleanpunaiset<br />
apliitti- tai pegmatiittimaiset suonet, jotka ovat aivan<br />
samannäköisiä kuin gneissigraniitissa esiytyvät suonet . Kalliolammenlouhi<br />
on suonigneissimäistä am<strong>fi</strong>boliitin ja hienojen vaaleitten graniittisuonien<br />
sekoitusta .<br />
Paikkapaikoin Höljäkän kylässä ja Porosaarella Nurmeksen pitäjässä<br />
esiytyy punaisessa tai harmaassa gneissigraniitissa runsaasti<br />
massamaisen tai liuskeisen am<strong>fi</strong>boliitin linssejä . Kaikkialla ovat ne<br />
pegmatiittigraniitin ja kvartsisuonien lävistämiä (keskimäärin 0.1-<br />
0 .5 m :n levyisten) .<br />
Gabbroidisen am<strong>fi</strong>boliitin juonia .<br />
Am<strong>fi</strong>boliitti muodostaa monessa paikassa selviä juonia graniittigneissiin<br />
. Niitten juonimainen luonne käy selville molempien vuorilajien<br />
välisistä kontaktisuhteista . Kontakti on nimittäin tavallisesti<br />
jyrkkä ja leikkaa usein graniittigneissin liuskeisuussuuntaa . Rajalla<br />
on am<strong>fi</strong>boliitti hienorakeista, sarvivälkeliuskemaista, joskus sarveiskivimaista,<br />
ja kontaktin suuntaan liuskeista . Graniittigneississä<br />
3 1
32<br />
tuskin nähdään merkkiäkään muuttumisesta, se on melkein täydelleen<br />
säilyttänyt rakenteensa ja raesuuruutensa, Korkeintain 1 sm<br />
rajalta on se hiukan hienorakeisempaa, ja yksinäisiä sarvivälkesälöjä<br />
on tänne asettunut liuskeisuuspintojen mukaisesti .. Paikkapaikoin<br />
tunkeutuu am<strong>fi</strong>boliitista graniittigneissiin ohuita kielekkeitä samaan<br />
suuntaan . Poi kk eustapauksissa nähdään am<strong>fi</strong>boliitissa lähinnä kontaktia<br />
hienoja graniittijuovia tai yksityisiä, porfyyrisesti eroittuneita,<br />
harmaanvalkoisia plagioklaasikiteitä .<br />
Sellaisia kontakteja on havaittu seuraavilla paikoilla : Vuotsijärven<br />
SW- ja SE-puolisissa seuduissa Korpiselällä ; Ahvenlahdella<br />
Pielisjärven koillisrannalla Viekijärven eteläpuolella ; Pirttijärveltä<br />
2 km E ja 4 km N Lounais-Ilomantsissa .<br />
Pohjanrannan talon N-puolella ja Ylimmäisen Sarvinginjärven<br />
NW-puolella Enon pitäjässä lävistävät monet N 40° W-suuntaan kulkevat<br />
massamaisen uraliittigabbron juonet vanhempaa porfyyrigraniittia<br />
. Sellaista vuorilajia on muun muassa Majoonvaaran huippu<br />
Kuisman kylässä .<br />
Kanajärven SW-ja Saarivaaran kylän N-puolella olevaa graniittia<br />
Korpiselän pitäjän länsiosassa lävistää Sarlinin mukaan noin 5 m :n<br />
levyinen N 15° W-suuntaan kulkeva hienorakeisen uraliittirikkaan<br />
am<strong>fi</strong>boliitin juoni . Noin 2 km luoteeseen Kiiskin metsävahdin talosta<br />
Vuotsijärven SW-puolella samassa pitäjässä kulkee niinikään<br />
samallainen n . 100 m :n levyinen am<strong>fi</strong>boliittijuoni N 75° W suuntaan<br />
harmaan graniitin läpi . Eräässä nuoressa, Vuotsijärveltä n . 2.5 km<br />
SSE, on gneissigraniitissa 18 m :n levyinen, N-S kulkeva, pystysuora,<br />
samaa am<strong>fi</strong>boliittia oleva juoni . Kontakteilla graniittia vastaan on<br />
vuorilaji tiivistä ja liuskeista kiilteen peittämine liuskepintoineen .<br />
Noin 0 .5 km Riuttasenlammen S-puolella Eimisjärven N-puolisessa<br />
. seudussa Ilomantsissa esiytyy Sarlinin mukaan vanhemmassa<br />
harmaassa graniitissa useita, jopa 8 :kin m :n levyisiä, N 20°-25° Wsuuntaan<br />
kulkevia hienorakeisen dioriitin juonia . Kontakteilla graniittia<br />
vastaan on juonivuorilaji tiivistä . Tyrjänsaaren etelärannalla<br />
Koitereessa esiytyvässä porfyyrigraniitissa tapasi Sarlin hienorakeisen<br />
massamaisen am<strong>fi</strong>boliitin juonen . Pielisjärven Ahvenlahden pohjoisrannalla<br />
Kylälahden kylässä on sellaisia »metabasiitteja» gneissigraniitissa<br />
rakoja täyttävinä juonina .<br />
Vanhemmassa vuoriperässä esiytyviä vuolukivenkaltaisia<br />
am<strong>fi</strong>boliittej a .<br />
Paikkapaikoin ovat graniittigneissiä juonina lävistävät gabbroidiset<br />
am<strong>fi</strong>boliitit muuttuneet vuolukivenkaltaisiksi vuorilajeiksi .
»Vuolukiveksi» on nimitetty useita erilaisia vuorilajeja, jotka ovat<br />
niin pehmeitä, että niitä voidaan vuolla tai veistellä . Niihin kuuluu<br />
esim. talkki- ja kloriittiliuskeita, serpentiineja sekä talkki- ja karbonaattirikkaita<br />
vuorilajeja, jotka kaikki ovat syntyneet emäksisistä<br />
vuorilajeista muuttumisprosessin, kautta .<br />
Seuraavassa selitetään niitä vuolukiviä, jotka ovat syntyneet<br />
graniittigneissiä juonina lävistävien am<strong>fi</strong>boliittien talkkiutumisesta .<br />
Ne eroavat varsinaisista vuolukivistä (katso näitä) siinä että karbonaatinpitoisuus<br />
on pieni ja vuorilaji sisältää verrattain paljon jätteitä<br />
kovista aineksista, kuten esim . sädekiviryhmiä, jotka ovat syntyneet<br />
uraliittisen sarvivälkkeen hajautumisesta, yom .<br />
Talkkiutuneitten am<strong>fi</strong>boliittien pääaineksina ovat vaaleanvihreä,<br />
asbestin näköinen sädekivi (hajautunut säännöttömiksi kimpuiksi),<br />
kloriitti, talkki, kiille (biotiitti), karbönaatti- ja kvartsirakeet sekä<br />
paikoin epidootti ja rapautuneen plagioklaasin jätteet . Raot ja<br />
luisupinnat lävistävät vuorilajia . Raot täyttää usein kvartsi, joka<br />
paikoin leviää kyhmyi ksi ja pahkuiksi .<br />
Kaksi tyyppiä voidaan eroittaa : rakenteeltaan massamaiset,<br />
talkkiutuneet am<strong>fi</strong>boliitit ja talkki-kloriittirikkaat<br />
sädekiviliuskeet . Edellisissä nähdään paitsi<br />
talkkia, kloriittia ja säikeistä sädekiveä myös repaleisia uraliittisen<br />
sarvivälkkeen ryhmiä . Talkki ja kloriitti ovat nähtävästi syntyneet<br />
näistä mineraaleista muuttumisprosessin kautta . Karbonaattikin,<br />
joka pää-asiallisesti on magnesiittia (sekä jonkun verran dolomiittia<br />
ja kalkkisälpää), on todennäköisesti syntynyt tämän muuttumisen<br />
yhteydessä . Toiseen tyyppiin kuuluvat vuorilajit, jotka usein muuttuvat<br />
puhtaiksi talkki-kloriittiliuskeiksi, ovat selvään liuskeisia ja<br />
ovat todennäköisesti syntyneet samallaisen prosessin kautta . Sädekivi<br />
on niissä muodostunut hienoiksi neulasiksi, jotka ovat kloriitti-,<br />
talkki- ja kiillesuomujen kanssa järjestyneet vuorilajin liuskeisuuden<br />
suuntaan . Molemmat tyypit eivät kuitenkaan eroa jyrkästi toisistaan,<br />
vaan ovat välimuotojen kautta yhteydessä toistensa kanssa .<br />
Vuolukivimaiset am<strong>fi</strong>boliitit esiytyvät kapeina kerros- tai linssimäisinä<br />
osina am<strong>fi</strong>boliittisessä emävuorilajissa . Esiytymät ovat<br />
usein jälekkäin rivissä, näyttäen siltä kuin ne kuuluisivat samaan kerrokseen,<br />
tai myöskin hajallaan säännöttämästi jakautuneina pahkumaisina<br />
osina emävuorilajissa . Niitten rajat ovat yleensä epäselviä<br />
ja am<strong>fi</strong>boliitti näyttää muuttuvan vuolukiveksi siten että uraliittinen<br />
sarvivälke hajautuu sädekivikimpuiksi, ja vuorilajiaines sisältää yhä<br />
enemmän kloriitti- ja tal kkisuomuja .<br />
Paitsi am<strong>fi</strong>boliittien talkkiutumista nähdään näitten vuorilajien<br />
joskus muuttuvan serpentiinikiveksi . Sellaisia serpentinisoituja<br />
33<br />
5
34<br />
Kuva 8 . Kartta Kujoskallion vuolukivilouhoksesta Pielisjärven pitäjän Vuonislahden<br />
kylässä ; W . W . Wilkmanin mukaan .<br />
gn gr = . harmaata graniittigneissiä ; d = am<strong>fi</strong>boliittia ; kl = kloriittiliusketta T = vuolukiveä<br />
; P = pegmatiittia ; B = pintalouhos.<br />
Kuva 9. Sahattu lohkare Kujoskallion vuolukivilouhoksesta Pielisjärven pitä .<br />
jän Vuonislahden kylässä.<br />
A = am<strong>fi</strong>boliittia ; S = reunakiveä ; T = vuolukiveä .
am<strong>fi</strong>boliitteja tavataan kuitenkin alueella ainoastaan vähässä määrin<br />
. Niitten aineksina ovat talkki, kloriitti, vaalea sädekivi ja serpentiini<br />
. Serpentiini on nähtävästi syntynyt am<strong>fi</strong>bolin (tai pyrok-<br />
seenin) rapautumisesta .<br />
Vuolukivenkaltaisia am<strong>fi</strong>boliitteja esiytyy<br />
hajallaan monessa kohden jotenkin laajalla alueella Pielisjärven ympärillä<br />
Pielisjärven ja Juuan pitäjissä .<br />
Kotalahden kaakkoispuolella Vuonislahden kylässä Pielisjärvellä<br />
on maantien länsipuolella Kujoskallio, jossa on vuolukivilouhos<br />
kloriittirikkaassa liuskeisessa am<strong>fi</strong>boliitissa . Vuolukivi muodostaa<br />
0.5-2 m :n levyisiä ja 2-3 m :n pituisia säännöttömiä pahkuja am<strong>fi</strong>boliittiin,<br />
joka vuorostaan muodostaa leveämmän juonen harmaaseen<br />
juovikkaiseen graniittigneissiin (kuv . 8) . Näissä talkki rikkaissa<br />
osissa on vuorilaji tavallisesti sädekiven ja kloriitin sekaista, mutta<br />
muuttuu usein niitten sisällä melkein puhtaaksi, hienosuomuiseksi,<br />
vaaleanharmaaksi talkkiliuskeeksi (0 .5-1 m :n pituisina pahkuina) :<br />
Am<strong>fi</strong>boliitin ja talkkiliuskeosien rajat kulkevat hyvin säännöttömästi .<br />
Joskus muodostaa am<strong>fi</strong>boliitti suonia vuolukiveen (kuv . 9). Kuitenkin<br />
näkee tällöin selvästi miten toinen vuorilaji rajalla muuttuu toiseksi .<br />
Am<strong>fi</strong>boliitin sarvivälke muuttuu nimittäin kontaktilla hienosäikeiseksi<br />
sädekiveksi, josta lähtee pitkia neulasia puhtaan talkkiliuskeen<br />
rajalla olevaan kloriitti- ja talkkiliuskemassaan. Am<strong>fi</strong>boliittipahkua<br />
lävistävät harmaanvalkoiset pegmatiitti- ja apliittisuonet, j otka<br />
paikoin sitäpaitsi lävistävät graniittigneissiä, kulkien viistoon tämän<br />
juovikkaisuuden poikki . Pieniä linssimäisiä saman am<strong>fi</strong>boliitin osia<br />
on siellä täällä graniittigneississä.<br />
Noin 6 km Vuonislahden kylän pohjoispuolella on Siikalahden<br />
vuolukivilouhos, n . 2 km rautatieltä länteen Siikalahden läheisyydessä<br />
. Talkkirikas vuorilaji eriytyy täällä 1-3 m :n levyisinä säännöttöminä<br />
möhkäleinä kovin muuttuneessa kloriittiliuskemaisessa<br />
am<strong>fi</strong>boliitissa. Paikoin nähdään viimemainitussa vielä gabbromaista<br />
rakennetta . Kvartsi- ja pegmatiittisuonet lävistävät siellä täällä<br />
am<strong>fi</strong>boliittia .<br />
Kolin kylästä Pielisjärveen pistävän niemekkeen luoteisrantaa<br />
pitkin kulkee graniittigneississä SW- ja W- suuntaan Savilahden ja<br />
Talvilahden ohivyöhyke keskirakeista am<strong>fi</strong>boliittia . Se kaartaa senjälkeen<br />
NW kohti ja jatkuu leveänä juonena Tuopanlahdelle Larinsaaren<br />
kylässä . Am<strong>fi</strong>boliitti on monessa kohden muuttunut vuolukivenkaltaiseksi<br />
vuorilajiksi . Sellaisia esiytyy Savilahden ja Talvilahden<br />
niemillä, Martikkalan talon kohdalla ja Mellisanlahden kaakkoispuolella<br />
Larinsaaren kylässä ., Vuorilaji on näissä vuolukiviosissa<br />
tavallisesti liuskeista ja sisältää yhdensuuntaisesti järjestynyttä<br />
35
vaaleanvihreätä, asbestimaista sädekiveä, biotiittisuomuja, malmihiukkasia,<br />
karbonaatti- ja kvartsirakeita .<br />
Saunaniemellä Savilahdella on eräässä vuoressa harmaanvihreätä,<br />
massamaista ja jotenkin kovaa, vuolukivimaista gabbroa, jossa on<br />
runsaasti karbonaattirakeita, ta lkkisuomuja ja malmihiukkasia . Siinä<br />
tavataan pystysuora, n . 10 sm :n -levyinen rako, jonka täytteenä on<br />
pehmeätä, pitkäsäikeistä asbestia . Asbestisuoni kulkee vuorilajin<br />
halkeilun suuntaan ja asbestisäikeet ovat yhdensuuntaisia raon seinien<br />
mukaan . Ne ovat usein 15-20 sm :n pituisia .<br />
Talvilahden niemellä, Martikkalan kohdalla ja Mellisanlahdella<br />
on n . 3 m :n levyisiä ja 10-15 m :n pituisia vuolukivimaisen am<strong>fi</strong>boliitin<br />
linssejä . Tämä on sarvivälkerikasta, lujasti liuskeista, vihertävänväristä<br />
ja muuttuu- molemmin puolin vähitellen am<strong>fi</strong>boliitiksi .<br />
Jotenkin samantyyppistä vuolukiveä on Kelvänsaarella Pielisjärvessä<br />
. Se on tiivistä, talkki-, ja kloriittirikasta vuorilajia, jossa on<br />
runsaasti pieniä rikkikiisurakeita .<br />
Polttaismäessä, joka on n . . 4 km kaakkoon Joensuun talosta<br />
Kaakkois-Juuassa maantien länsipuolella, esiytyy vuoren juurella keskirakeista<br />
dioriittia ja ylempänä nuorempaa graniittia sekaisin kiilleja<br />
sarvivälkeliuskeen kanssa . Lähinnä dioriittia olevassa sarvivälkeliuskeessa<br />
nähdään vuolukivimaisia osia . Dioriitissa on sitäpaitsi<br />
10 sm :n levyinen hienorakeisen punertavanharmaan graniitin juoni .<br />
Talkki- ja kloriittirikkaita sädekiviliuskeita<br />
tavataan siellä täällä linssinmuotoisina »välikerroksina»<br />
lujasti puristuneissa am<strong>fi</strong>boliiteissa . Sellaisista löydöistä mainittakoon<br />
tässä seuraavat .<br />
Puravaaran SW-kolkassa, n . 2 .5 km Kätkäjärven luonaispuoleila<br />
Etelä-Ilomantsissa on Sarlinin mukaan pienehkö, N-suuntaan kulkeva<br />
talkkirikas linssi kloriittiliuskemaisessa am<strong>fi</strong>boliitissa, joka on<br />
gneissigraniitin ja karkearakeisen pegmatiitin välillä .<br />
Lieksanjoen pohjoisrannalla Neitijärven alapuolella olevassa<br />
Ämmäkoskenkalliossa vuorottelee punainen graniitti ja sen lävistämä<br />
am<strong>fi</strong>boliitti keskenään . Am<strong>fi</strong>boliitti muuttuu paikoin sarvivälkeliuskeeksi,<br />
jossa on kloriittirikkaan sädekiviliuskeen välikerroksia .<br />
Nämä sisältävät runsaasti pyriitti ja magnetiittirakeita . Magnetiitti<br />
on usein muodostunut kauniiksi oktaedreiksi . Sädekiviliuskeen<br />
perusmassa on hyvin hienorakeista ja täynnä suuria (1-4 sm:n pituisia)<br />
säteettäin järjestyneitä sarvivälkeneulasia . Kontakteilla sädekiviliusketta<br />
vastaan on graniittikin hienojen magnetlittisuonien<br />
lävistämä .<br />
Karsikkoniemellä Kylmänlahden eteläpuolella Nurmeksen pitäjässä<br />
on vuorotellen massamaista ja liuskeista pegmatiitti- ja kvart-
sisuonien lävistämää am<strong>fi</strong>boliittia (suunta on N 30 E eli sama kuin<br />
gneissigraniitin) . Pohjoisimmassa vuoressa, Kuikkavaarassa, on<br />
kloriittiliuskeen välikerros, jota graniittisuonet lävistävät tämän vuorilajin<br />
rajoilla . Pegmatiitti- ja kvartsisuonet . sisältävät magnetiittia<br />
ja jonkunverran pyriittiä säännöttöminä möhkäleinä tai kyhmyinä.<br />
Luoteis-Pielisjärvellä, varsinkin Viekijärven NE ja Märäjän<br />
lahden N-puolisissa seuduissa sekä Juuan pitäjän MW-osassa tavataan<br />
graniittigneississä monessa kohden linssimäisiä osia talkkirikkaasta<br />
sädekiviliuskeesta . Onko näitä pidettävä nuorempien vai vanhempien<br />
am<strong>fi</strong>boliittien muuttuneina juonimaisina osina, siitä ei voida mitään,<br />
varmuudella päättää . Edellistä käsityskantaa tukee se seikka, että<br />
sädekiviliuskelöytöjen läheisyydessä on paikoin nähty väliin poimuttuneen<br />
kvartsiittiliuskeen jätteitä (kalevalaista) . -<br />
Mannermaalla Porosaaren NE-puolella . Pielisjärven N-rannalla<br />
on kaksi - vuolukivilöytöä am<strong>fi</strong>boliitinsekaisessa graniittigneississä .<br />
Toisessa n . k . Laukkosenkalliossa on vuorilaji selvään liuskeista ja<br />
harmaata, paikoin sinertävän harmahtavaa . 3-10 sm :n levyiset,<br />
n. N 20° ° E kulkevat, kovan lyhytsäikeisen asbestin täyttämät juoniraot<br />
lävistävät . sitä. Toisin paikoin on vuolukivi rakojen suuntaan<br />
kerrosmaisesti kulkevien biotiittijuovien sekaista . Toinen löytöpaikka<br />
on edellisestä hieman kaakkoon, ja vuorilaji näyttää täällä pehmeämmältä<br />
kuin Laukkosenkalliossa. Vuolukivilinssejä . ympäröi hienotai<br />
keskirakeinen am<strong>fi</strong>boliitti, jota graniittisuonet selvään lävistävät<br />
jonkun matkan päässä löytöpaikoista .<br />
Serpentini-soitunutta am<strong>fi</strong>boliittia . Noin 1km<br />
Sivakkavaarasta (Joutsekinvaarasta) NW suuntaan on Tappuran mukaan<br />
- sarvivälkeliuskealueella pieni ala tiivistä, serpentiinirikasta<br />
kloriittiliusketta, jossa on säännöttömiä karbonaattikyhmyjä (magnesiittia)<br />
ja tilapäisesti pyriittiä . Talkkisuomut peittävät vuorilajissaolevia<br />
luisupintoja .<br />
Kangasjärveltä, pari km SE suuntaan Maksimavaaralle menevän<br />
tien varrella Pielisjärvellä on gneissigraniitissa tummanvihreätä<br />
N 60° W suuntaan kulkevaa kloriittirikasta am<strong>fi</strong>boliittia leveänä<br />
linssinä. Länteenpäin muuttuu. vuorilaji hienorakeiseksi serpentiinikiveksi,<br />
joka vihdoin tulee tiiviiksi ja kellertävänharmaaksi . Siinä<br />
on siellä täällä sarvivälkesälöjä ja yksinäisiä pyriitti ja magnetiittirakeita.<br />
Kerroksen pituus on 30 m ja leveys 15 m . Am<strong>fi</strong>boliittia<br />
ympäröi juovainen, pegmatiittisuonien lävistämä gneissigraniitti .<br />
Graniittigneissialueilla esiytyvien emäksisten<br />
vuorilajien ja vuolukivien suhteellinen<br />
ikä . Vaikeata on päättää minkä ikäisiä yllämainitut am<strong>fi</strong>bolii-<br />
3 7
I<br />
tit ovat geologisesti . Tästä eivät kontaktit eikä rakenne anna varmoja<br />
tietoja . Lujasti liuskeiset ja metamorfosoituneet osat vuorottelevat<br />
nimittäin massamaisempien vähemmin muuttuneitten samanikäisten<br />
am<strong>fi</strong>boliittiosien kanssa . Toiselta puolen on eri-ikäisillä emäksisillä<br />
vuorilajeilla usein melkein sama kokoumus, ja sen vuoksi voidaan<br />
vain erikoistapauksissa enemmän tai vähemmän kehittyneen<br />
metamorfoosin tai ympäröiviä vuorilajeja vastaan olevien kontaktien<br />
nojalla jossain määrin arvostella ikää .<br />
Hyvin todennäköisesti ovat am<strong>fi</strong>boliitit eri-ikäisiä . Useimmiten<br />
voidaan niitä pitää vanhoina juonimuodostumina, jotka ovat nuorempia<br />
kuin graniittigneissi ja ovat orogeneettisten liikkeiden ja nuorempien<br />
graniittien intrusionien takia menettäneet alkuperäisen juoniluonteensa<br />
. Vanhimmat niistä esiytyvät sulkeumina vanhoissa liuskeissa<br />
ja graniiteissa, joita sekä vanhemmat että nuoremmat gra-_<br />
niitit lävistävät . Hiukan nuorempia ovat ne am<strong>fi</strong>boliitit, jotka<br />
lävistävät juonina vanhempia graniitteja, vaan joita nuoremmat graniitit<br />
vuorostaan lävistävät . Sitten seuraavat sädekiviliuskemaiset<br />
am<strong>fi</strong>boliitit, jotka mahdollisesti ovat iältään kalevalaisia . Vieläkin<br />
nuorempia ovat uraliittidiabaasit ja tyypilliset diabaasit (vertaa näitä)..<br />
VANHEMPIA LIUSKEITA .<br />
Jotenkin laajoja ja yhtenäisiä, siellä täällä graniittien keskeyttämiä<br />
vanhempien liuskeiden alueita kartta-alueen länsiosissa .<br />
Pienempiä sellaisia säännöttömine ja repaleisine muotoineen tavataan<br />
graniittigneissialueilla pohjoisessa ja idässä graniittien lävistäminä<br />
ja ympäröiminä . Maasälpärikkaat gneissit ja graniitinsekaiset gneissit<br />
(suonigneissit) ovat vallalla täällä . Puhtaat kiille- ja sarvivälkeliuskeet<br />
ovat harvinaisia .<br />
Liuskeiden alusta; maasälpärikas gneissi .<br />
Harmaata tai punaista maasälpärikasta gneissia, jonka määsälvänpitoisuus<br />
luultavasti on alkuperäistä, tavataan graniittialueilla usein<br />
lujasti liuskeutuneitten graniittigneissien yhteydessä, joiksi ne rakenteeltaan<br />
muuttuvat .<br />
Jos siis yhdeltä puolen voidaan sanoa että gneisseillä on graniittigneissi-alusta,<br />
niin näkyvät ne toiselta puolen olevan vanhempia kuin<br />
edellä kerrotut massamaiset vanhemmat graniitit (sekä harmaat että<br />
punaiset), sillä niitä lävistävät nämä graniitit muodostaen niitten<br />
kanssa suonigneissejä .<br />
Suonigneissialueilla on gneissi tavallisesti maasälpärikasta, ja<br />
todennäköisesti johtuu maasälvänpitoisuus liuskeen granitisoitumisesta<br />
.
Tärkeimmi stä maasälpärikkaan gneissin esiytymisalueista mainittakoon<br />
seuraavat . Niinivaaran kylän halki Kaavin pitäjän itäosassa<br />
kulkee lännessä olevien nuorempien liuskeiden ja idässä olevan<br />
graniittigneissin välitse NE ja N suuntaan kaareutuen vyöhyke, jossa<br />
vuorilaji on suoraliuskeista vaaleanharmaata kvartsi- ja maasälpärikasta<br />
gneissiä . Vuorilajissa ovat kvartsi ja maasälpä (plagioklaasi,<br />
mikrokliini), keräytyneet vaaleanharmaiksi hienorakeisiksi juoviksi,<br />
linsseiksi tai silmäkkeiksi, joita kiillesuomut verhoavat . Kiilteen<br />
sijaan on paikoin tullut sarvivälkeryhmiä, ja am<strong>fi</strong>boliri kkaita tummia<br />
linssiä tai välikerroksia on siellä täällä liuskeessa . Länteenpäin<br />
muuttuu vuorilaji kiilleliuskemaiseksi gneissiksi-, itäänpäin karkearakeiseksi<br />
liuskeiseksi graniittigneissiksi .<br />
Myös Juuan kirkonkylän eteläpuolisissa seuduissa ovat liuskeet<br />
maasälpärikkaita .Sellaisia tavataan Lehmävaarassa,Sammalvaarassa<br />
ja Turunvaarassa, 4-5 km kirkonkylän eteläpuolella . Vuorilaji<br />
muistuttaa paljon täällä esiytyvää lujasti puristunutta punaista<br />
tai punertavanharmaata graniittigneissiä, joksi se monessa kohden<br />
muuttuukin . Liuske on hienorakeista ja sisältää runsaasti kvartsin<br />
ja punaisen tai vaaleanharmaan kalimaasälvän sekoituksesta muodostuneita<br />
litteiksi puristuneita linssejä, juovia tai »silmiä» . Nämä<br />
silmäkkeet ovat keskimäärin 0 .2 sm paksuja ja . 1 .5-2 sm pitkiä .<br />
Joskus ne saavuttavat 5-6 sm :n pituuden . Kiille on sekä biotiittia<br />
että muskoviittia . Nämä mineraalit ovat usein keräytyneet täpliksi<br />
tai hienoiksi liuskepintojen suuntaisi ksi juoviksi . Liusketta lävistävät<br />
monilukuisina juonina apliitti, pegmatiitti ja gabbroidinen dioriitti,<br />
joka esiytyy usein monen kymmenen metrin levyisinä vuorilajin<br />
liuskeisuuden suuntaisina kerrosjuonina . Emäksiset juonet ovat<br />
selvään vanhempia kuin graniittiset; tämä käy selville siitä että viimemainitut<br />
usein lävistävät niitä (katso emäksisiä juonivuorilajeja) .<br />
Sammalvaarassa on gneissi biotiittiri kkaampaa ja yleensä harmaanväristä<br />
. Turunvaarassa maasälpärikas liuske vuorottelee melkein<br />
puhtaan kiilleliuskeen kanssa . Linssimäiset am<strong>fi</strong>boliittipahkut ovat<br />
täällä hyvin tavallisia . Rajoilla niitä vastaan tulee gneissi sarvivälkkeenpitoiseksi<br />
ja sisältää sarvivälkerikkaita juovia .<br />
Melkein samanlaatuista on gneissi yleensä niillä paikoilla, missä<br />
se on poimuttunut graniittigneissiin, esim . Ylä Ruokosenjärven SEja<br />
Ylimmäisenjärven SW-puolisissa liuskevyöhykkeissä Juuassa .<br />
Graniittigneissin rajoilla se on tavallisesti maasälpärikasta . Sellaista<br />
gneissiä on esim . Halivaaran ja Vaikon kylien väliseuduilla Juuassa,<br />
Alaluostan ja Yläluostan kylien välillä ja kirkonkylässä Rautavaaralla .<br />
Näillä seuduin on gneississä kuitenkin kiill eliuskemaisiakin kerroksia .<br />
39
40 ,<br />
Muutamilla Vuotjärven ja Syvärin saarilla Kaavin ja Nilsiän<br />
pitäjissä muuttuu gneissi hyvin paineliuskeiseksi graniittigneissiksi<br />
Maasälpärikasta, karkeasuomuisea gneissiä on esim . Karkeissaarella<br />
Vuotjärvellä . Vaaleanharmaata maasälpärikasta gneissiä, jossa<br />
maasälpä ja kvartsi muodostavat vaaleita, liuskeisuuden suuntaisia<br />
täpliä, on monessa saaressa Syvärissä Nilsiän kirkonkylän pohjoispuolella,<br />
m. m. Rönkösaaressa : Samoissa seuduissa eri-ikäiset graniitit<br />
lävistävät gneissiä (katso suonigneissiä) . Suonigneissialueellakin"<br />
on paikoin karkeapilsteistä gneissiä, jossa maasälvänpitoisuus<br />
on mahdollisesti- alkuperäistä, esim . Tuusniemen pitäjän NW-osassa :<br />
Kiillegneissiä . Kiillegneissi eroaa maasälpärikkaasta<br />
gneissistä ainoastaan siinä että kiilteenpitoisuus on suurempi ja rakenne<br />
hienompi . Vuorilaji vaihtelee ' laadultaan jo pienillä aloilla<br />
hyvin paljon. Luikertelevat nauhamaiset, karkeasuomuiset tai maasälpärikkaat,<br />
granitisoituneet ja hienorakeisemmat kiilleliuskemaiset<br />
osat vuorottelevat- kerroksittain keskenään . Kiillesuomut ovat tavallisesti<br />
järjestyneet liuskeisuuden suuntaan, massamaisemmissa<br />
osissa ne kuitenkin ovat asettuneet saannöttömästi ristiin rastiin .<br />
Eri- ikäiset graniittisuonet lävistävät vuorilajia . Kerrostustakin<br />
nähdään paikoin, missä vaaleat kvartsi- ja maasälpärikkaat, kerrokset<br />
vaihtelevat tummien kiille- tai sarvivälkerikkaitten kanssa . Kerrokset<br />
ovat tavallisesti lujasti poimuttuneita ja mutkistuneita .<br />
Kiillegneissi on levinnyt laajoille aloille Pohjois-Nilsiässä . ja<br />
Rautavaaran, pitäjän etelä- ja lounaisosissa . . Alueen muissa osissa<br />
se vaihtelee suonigneissin kanssa .<br />
Välikerroksina esiytyvää kiilleliusketta on havaittu siellä täällä .<br />
Yläluostanjärven NW-puolisessa seudussa Rautavaaralla vuorottelee<br />
esim . karkeasuomuinen tai pilsteinen, lujasti poimuttunut kiillegneissi<br />
hienorakeisen, muskoviittirikkaan liuskeen kanssa. Kynsiniemellä<br />
Nilsiässä on muskoviittirikasta kiilleliusketta sulkeumina gneississa<br />
Hienorakeista, harmaata, kiilleliuskemaista gneissiä, jossa on vaaleita<br />
kvartsirikkaita kerroksia, tavataan n . 3 km Nilsiän kirkon NW-puolella<br />
ja Nurmijärven SW-puolella Keyrityn kylässä Rautavaaralla .<br />
Massamaista hienorakeista kiilleliusketta on paikoin Nurmeksen pitäjän<br />
Kuokkastensalmen kylässä . Heinäveden pitäjässä on gneissi<br />
monessa kohden kiilleliuskemaista .<br />
Suonigneissiä; eri-ikäisten graniittien juonia<br />
. Enimmäkseen ovat vanhemmat liuskeet niin lujasti graniittien<br />
lävistämiä ja sekaisia, että niitä voidaan kutsua suonigneisseiksi .<br />
Graniittisuonien laatuun ja lävistävien graniittien ikään nähden voidaan<br />
huomata jonkinlaista eroa graniittigneissialueilla ja läntisellä<br />
gneissialueella esiytyvien gneissien välillä . Kartta alueen itä- ja
koillisosien pienissä suonigneissialueissa ovat nimittäin suonet sekä<br />
vaaleanharmaita että punaisia vanhempia ja nuorempia pegmatiittigraniitteja<br />
ja sitäpaitsi, vaikka kohta vähemmässä määrin, harmaata<br />
kiillerikasta gneissigraniittia . Alueen länsiosissa ovat ne sitävastoin<br />
pää-asiallisesti vaaleanharmaata kiilleköyhää graniittia ja<br />
pegmatiittia (postbottnialaista), joitten ohessa vielä nuoremman postkalevalaisen<br />
pegmatiitin ja tasarakeisen graniitin suonet leikkaavat<br />
vanhempia suonijärjestelmiä .<br />
Hyvin graniitinsekaista suonigneissiä on kahdessa vyöhykkeessä,<br />
jotka kulkevat NNW-suuntaan. Tohmajärven pitäjän itäosan halki<br />
kauas Kiihtelysvaaran pitäjään . Samoja gneissivuorilajeja tavataan<br />
edelleen monessa kohden hajallaan Enon pitäjässä . Vuorilaji , on<br />
keskirakeista, paikoin karkearakeistakin . Kokoumukseltaan se sisältää<br />
mikrokliniä, plagiokiaasia, kvartsia, biotiittia, sarvivälkettä<br />
ja hiukan muskoviittia . Tilapäisinä aineksina on pyriittiä ja magneettikiisua<br />
. Vaaleat ja tummat ainekset- ovat tavallisesti, keräytyneet<br />
erikseen luikerteleviksi suoniksi ja juoviksi, jotka väriltään<br />
ja raesuuruudeltaan selvästi eroavat toisistaan . Sulaneita gneissikappaleita<br />
sisältäviä graniittisia osia nähdään siellä täällä . Väri<br />
riippuu maasälvän väristä ja vaihtelee : harmaan ja punertavanharmaan<br />
välillä: Joskus nähdään gneissiosissa porfyyrisesti muodostuneita<br />
maasälpäsilmäkkeitä .<br />
Hieno- tai karkearakeista pilsteistä suonigneissiä, jossa on puristuneita<br />
vaaleanharmaan tai punaisen maasälvän linssejä, tavataan<br />
Ylisenjärven, Keskijärven ja Palojärven välisen sarvivälkeliuskevyöhykkeen<br />
SW-puolella . Liuskeen rajalla tulee gneissi sarvivälkkeenpitoiseksi<br />
.<br />
Gneissin suonet ovat mainituilla alueilla tavallisesti samanlaatuista<br />
vaaleanpunaista kiilleköyhää graniittia kuin läheisyydessä<br />
esiytyvissä graniittipahkuissa . Näitten rajoilla on grieissi myös<br />
lujimmin granitisoitunut . Pölkkylammen itäpuolella Kiihtelysvaaran<br />
Huhtilammen kylässä on gneissi poimuttunutta ja karkearakeiset,<br />
paikoin turmaliininpitoiset pegmatiittigraniittisuonet lävistävät<br />
sitä. Kapeassa SE-NW suuntaan kulkevassa kiilleliuskemaisen<br />
gneissin vyöhykkeessä Uskaljärven SW-puolella nähdään selviä vanhemman<br />
sarvivälkepitoisen graniitin juonia ja suonia ; graniitti muistuttaa<br />
hyvin paljon edempänä lounaassa itsenäisenä massiivina esiytyvää<br />
harmaata biotiittigraniittia .<br />
Pieniä suonigneissialueita on Enon pitäjässä ja Länsi-Ilomantsissa .<br />
Gneissi on täälläkin hyvin graniitinsekaista . Suonia muodostava graniitti<br />
on pää-asiallisesti nuoremman tyyppistä punaista mikrokliinigraniittia<br />
ja valkoisenharmaata pegmatiittia, mutta vanhempikin<br />
4 1<br />
6
42<br />
graniitti lävistää usein täällä gneissiä . Kaltimovaaran kvartsiittiselänteen<br />
itäpuolella Enossa esiin . nähdään gneississä selvä vanhemman<br />
harmaan porfyyrigraniitin juonia . Alusveden E- ja SE-puolisessa<br />
seudussa Nesterinsaaren kylässä on gneissiin sekoittunut saman<br />
porfyyrigraniitin suonia . Liuskeista, sarvivälkkeenpitoista,<br />
graniitinsekaista gneissiä on Löytöjärven kylässä Kiihtelysvaaran<br />
pitäjän rajalla esiytyvän liuskealueen NE-puolella . Poimuttunutta,<br />
paikoin graniittimaista, paikoin liuskemaista gneissiä, jossa on vanhemman<br />
graniitin suonia, tavataan monessa kohden Revonkylässä<br />
Kaakkois-Enossa . Ilomantsin suonigneissialueilla on gneissi tavallisesti<br />
sarvivälkkeenpitoista, mutta muuten samantyyppistä kuin Kiihtelysvaaran<br />
ja Enon pitäjissä .<br />
Kartta-alueen W- .ja SW-osissa on suonigneissiä laajalla alueella<br />
. Se on täällä yleensä vähemmin sekoittunut graniitteihin ja<br />
niihin sulautunut kun äsken mainituissa seuduissa . Täällä nähdään<br />
nimittäin hyvin usein liuskemaista gneissiä, jossa liuskeaineksen ja<br />
graniittisuonien rajat ovat jyrkät . Enimmin granitisoitunut on<br />
gneissi Vuotjärven W- ja SW-puolisissa seuduissa Muuruveden,<br />
Melaveden, Riistaveden ja Suvasveden välillä, vähemmin granitisoi-<br />
tunut Tuusniemen ja Heinäveden pitäjissä .<br />
Suonigneissin gneissiosat ovat hieno- tai keskirakeisia, eri määrin<br />
kvartsinpitoisia, usein selvään maasälvänpitoisia . Kerroksellisuus<br />
on tavallisesti epäselvä ja kiillesuomut ovat järjestyneet ristiin rastiin,<br />
jonka takia vuorilaji on massamaisen näköistä ; liuskeisuuskin<br />
on usein hävinnyt . Niillä paikoilla missä kerrostusta voidaan huomata,<br />
vuorottelevat vaaleammat kvartsirikkaat ja tummemmat<br />
kiillerikkaat juovat keskenään . Kerrokset ovat poimuttuneita ja<br />
vääntyneitä, ja graniittisuonet kulkevat kiemurtelevissa mutkissa<br />
niitten välillä usein yhtyen ja sulautuen toisiinsa . Suonet ovat pääasiallisesti<br />
vaaleanharmaata pegmatiittigraniittia, vähemmässä määrin<br />
tasarakeista graniittia .<br />
Vuotjärven länsi- ja eteläpuolisissa seuduissa Nilsiän pitäjässä<br />
ovat gneissin suonet pääasiallisesti harmaanvalkoista, paikoin vaaleanpunaista<br />
pegmatiittigraniittia sekä vaaleanharmaata keskirakeista<br />
graniittia . Ensin mainittu on tavallisesti karkearakeista ja<br />
näkyy muodostavan suonia viimemainittuun, mutta toisin paikoin<br />
niiden välillä ei ole selviä rajoja ja kuuluvat ne siis todennäköisesti<br />
samaan suonijärjestelmään . Sitäpaitsi usein jotenkin suoraviivaisesti<br />
kulkevat punaisen apliitin ja pegmatiitin sekä hienorakeisen biotiittigraniitin<br />
juonet lävistävät täällä suonigneissiä, leikaten vanhempaa<br />
suonijärjestelmää . Tällaisista toisiaan leikkaavista suonijärjestelmistä<br />
on monta esimerkkiä Nilsiän kirkonkylän seudussa .
Tässä seudussa vaihtelee säännöttömästi kulkeva graniittigneissimäinen<br />
suonigneissi ja hienorakeinen kiillegneissi keskenään . Keskisenmäessä<br />
kirkonkylän lounaispuolella on esim . kiilleliuskemaista<br />
gneissiä, jota leveät NW-SE-suuntaiset liuskeisen harmaan sarvivälkegraniitin<br />
juonet lävistävät . Molempien vuorilajien halki kulkee<br />
eri suuntiin punaisen, puristuneen pegmatiitin ja apliitin juonia .<br />
Viimemainittuajuonijärjestelmää<br />
leikkaavat vuorostaan<br />
suoraviivaisesti hienorakeisen<br />
vaaleanharmaan graniitin juonet<br />
(postkalevalaisia) .<br />
Tiirinlahden SW-puolella<br />
olevan torpan vieressä, n . 3 km<br />
Nilsiän kirkonkylän itäpuolella,<br />
tavataan tummanharmaata<br />
poimuttunutta suonigneissiä,<br />
jossa on kerrosten välissä n .<br />
N 15 °-20° E-suuntaan kulkevia,<br />
lujasti liuskeisen harmaan<br />
graniittigneissin juonia<br />
ja linssejä . Hiukan nuoremman<br />
pegmatiittimaisen graniitin<br />
suonia kulkee viistoon näi-<br />
-den poikki . Kolmas suonijärjestelmä,<br />
jossa esiytyy karkea-<br />
rakeista pegmatiittia yhdessä<br />
hienorakeisen metabasiitin<br />
kanssa samassa juonessa, leikkaa<br />
edellisiä NW-suuntaan {W .<br />
W. Wilkman 1913) .<br />
Valaisevia esimerkkiä monesta<br />
eri juonijärjestelmästä<br />
tarjoo Frosteruksen 1 mukaan<br />
Hirvisaari Vuotjärvellä . Sen<br />
vuoriperä on gneissimäistä liusketta, jonka maasälpä on .muodostunut<br />
silmäkkeiksi . Gneissikerrokset kallistuvat SE kohti, kulkusuuntaan<br />
SW-NE lävistävät niitä lukuisat säännöttömästi rajoittuneet vaaleanharmaat<br />
kiilleköyhät apliittiset graniittisuonet, jotka ovat usein niin<br />
täydellisesti valuneet kerrospintojen väliin, että on syntynyt suonigneissi<br />
(kuva 10 a) . Maasälpärikkaan, keski- tai karkearakeisen gra-<br />
1 Benj . Frosterus. Bergbyggnaden i sydöstra Finland . Bull . de la Comm.<br />
géol. de Finlande. N :o 13, s . 28 .<br />
4 3<br />
Kuva 10 . Erilaisten vanhempia liuskeita<br />
lävistävien graniittien juonia Hirvisaarella<br />
Vuotjärvellä Nilsiässä; Benj . Frosteruksen<br />
mukaan .<br />
a = vaaleata graniittiapliittia ; b = keskirakeista<br />
harmaata graniittia ; c = pegmatiittimaista,<br />
harmaata graniittia ; d = hienorakeista punaista<br />
graniittia ; e = hienorakeista kiillerikasta graniittia<br />
; f = pegmatiittigraniittia .
44<br />
niitin (b, e) juonet leikkaavat näitä - graniittisuonia viistoon . liuskeisuussuunnan<br />
poikki . Tämän juonijärjestelmän poikki menee vuorostaan<br />
kolmas juonisarja, lävistäen eri suuntiin liusketta . Viimemainitut<br />
juonet ovat pää-asiallisesti hienorakeista punaista graniittia<br />
(d) ja rajoittuvat hyvin jyrkästi liusketta vastaan . Lopuksi nähdään<br />
täällä vielä neljäs järjestelmä, jonka juonet ovat kiillerikasta harmaata<br />
graniittia yhteydessä tyypillisen punaisen pegmatiitin (e, f)<br />
kanssa Rakenteeltaan ja laadultaan ovat kaksi viimemainittua<br />
juonivuorilajia samallaisia kuin ne graniiitit, jotka Kaavin ja Kuusjärven<br />
pitäjissä yksinomaan lävistävät gneissimäisiä kalevalaisia<br />
Kuva 11 . - Vanhempaa liusketta lävistäviä juonia Hirvilahden itäpuolella Kaagissa;<br />
W . W. Wilkmanin mukaan .<br />
a =-vanhempaa liusketta; b = puristunutta pegmatiittigraniittia ; a = hienorakeista postkalevalaista<br />
graniittia.<br />
kiilleliuskeita ja jotka siellä myös esiytyvät laajempina yhtenäisinä<br />
alueina .<br />
Maantien varrella Hirvilahden itäpuolella, Vuotjärven kaakkoisrannalla,<br />
on SW NE-suuntainen kallio, joka on kvartsirikasta vanhempaa<br />
liusketta . Tätä lävistävät paikoin kulkusuuntaan vaaleat<br />
pegmatiittigraniittisuonet, jotka ovat kokoonpuristuneita ja liuskeutuneita<br />
samaan suuntaan kuin liuske ja joissa nähdään äkkinäisiä<br />
mutkia (kuva_ 11) . Liusketta suonineen leikkaavat paikoin suoraan<br />
liuskeisuuden poikki kulkevat, 15-20 sm leveät, massamaisen hienorakeisen<br />
vaaleanharmaan graniitin juonet ; joitten vuorilaji on aivan<br />
samannäköistä kuin Maarian vaaran kylän postkalevalaisen graniittimassiivin<br />
graniitti Kaavissa .<br />
Ylä-Pieksäjärven itäpuolella Nilsiässä, nuoremmaksi prekalevaiseksi<br />
merkityn graniittimassiivin rajalla, on suonigneissi hyvin<br />
lujasti poimuttunutta ja granitisoitunutta, niin että gneissijuovatkin<br />
ovat maasälvänpitoisia .Muuruveden Kurikkanieinellä esiytyy tyypillistä<br />
suonigneissiä harmaanvalkoisine graniittisuonineen ja gneissi<br />
juovineen, joissa on runsaasti karkeasuomuista kiillettä . Vehmersalmen<br />
pitäjässä, Suvasveden pohjoisosan ympärillä olevissa seuduissa<br />
on gneississä runsaasti hienorakeisen harmaanvalkean graniitin ja
pegmaytiitin juonia, mutta sitäpaitsi lävistää sitä täällä usein harmaa<br />
liuskeinen vanhempi graniitti . Putroniemellä Vehmersalnmenkirkonkylän<br />
pohjoispuolella lävistävät gneissiä apliitti, keskirakeinen<br />
punainen graniitti ja muskoviittirikas pegmatiitti sekä sitäpaitsi<br />
hienorakeinen harmaa plagioklaasirikas sarvivälkegraniitti, joka paikoin<br />
muuttuu pegmatiitiksi, - siis monenlaiset eri graniitit . Gneissi<br />
on samassa seudussa toisin paikoin liuskemaista, toisin paikoin lujasti<br />
granitisoitunutta ja sisältää tällöin runsaasti harmaata tai<br />
punaisenharmaata maasälpää . Hornanlahdella Vehmersalmen kirkonkylän<br />
NE-puolella on gneississä kerrosjuonina vaaleanharnaata<br />
epätasaiseksi rakeista juoksurakenteista graniittia, jossa on punaisen<br />
maasälvän hajarakeita . Tämä graniitti on hyvin paljon Suvasveden<br />
lounaispuolella olevan massiivin graniitin näköistä .<br />
Mustinlahden seudulla . Suvasveden-itäpuolella on gneissi tyypillistä<br />
vääntynyttä suonigneissiä, jonka kerroksien välissä kulkevat<br />
suonet ovat harmaata kii llerikasta, paikoin sarviväl kkeenpitoista<br />
liuskeista graniittia (vanhempaa graniittia) ja- vaaleanharmaata<br />
pegmatiittia . Tätä suonijärjestelmää leikkaavat vaaleat pegmatiittigraniittisuonet<br />
ja näitä vuorostaan suoraviivaisesti kulkevat hienorakeiset<br />
graniittiapliittisuonet (W . W . Wilkman 1913) .<br />
Kiesimäjärven lounaispuolella Leppävirralla esiytyy gneississä<br />
kiillerikkaan gneissigraniitin juonia . Järven luoteispuolella on suonigneissi<br />
erittäin lujasti poimuttunutta ja vääntynyttä . Repaleisia<br />
suonigneissin murtokappaleita on täällä sikin sokin pegmatiitin ja<br />
vaaleanharmaan kiillerikkaan graniitin ympäröiminä .<br />
Tavallisesti on graniitti-intrusioni voimakkaingraniittimassiivien<br />
rajoilla . Heinäveden pitäjässä on esimerkiksi Kermajärven<br />
massiivin ympärillä kirkonkylän seudulla gneissin ja vaaleanharmaan<br />
pegmatiittimaisen graniitin eruptiivibreksioita, jotka muuttuvat<br />
vähitellen suonigneissiksi . Gneissiosat ovat lujasti granitisoituneita<br />
ja muodostavat teräväsärmäisiä murtokappaleita tai siekaleita graniittiin<br />
(hieno- tai keskirakeisen tummanharmaan graniittiaineksen<br />
näköisiä) . Etäämmällä graniittimassiivista on kiilleliuskemainen<br />
gneissi pegmatiittijuonineen vallalla .<br />
Tyypillistä kiilleliuskemaisen gneissin ja vaaleanharmaan pegmatiittigraniitin<br />
sekä hienorakeisen graniitin eruptiivibreksiaa . tavataan<br />
Suppuniemellä Suurella Vihtarinjärvellä Heinävedellä .<br />
Samalla paikalla on myös suonigneissin osia . Täällä näkee miten<br />
alkava breks iamuodostus muuttuu eruptiivibreksiaksi -jatyypilliseksi<br />
suonigneissiksi (katso kuvia 12, 13) . Pari km lännempänä esiytyy<br />
gneississä porfyyrimaisen nuoremman (postbottnialaisen) graniitin<br />
juonia .
46<br />
Valok. W . W . Wilkman .<br />
Kuva 12. Gneissin sisään syöpyneen pegmatiittigraniitin suoni Suppuniemellä<br />
Suurella Vihtarinjärvellä Heinävedellä .<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 13 . Gneissin ja pegmatiittigraniitin eruptiivibreksia Suppuniemellä<br />
Suurella Vihtarinjärvellä Heinävedellä .
Vaikka gneissin kerrosten väliin tunkeutuneet kapeammat suonet<br />
yleensä ovat rakenteeltaan apliittimaisia tai pegmatiittimaisia, nähdään<br />
kuitenkin leveämmissä juonissa rakennepiirteitä, jotka muistuttavat<br />
läheisyydessä olevien massiivien graniitteja . Noin 2 km Heinäveden<br />
Malkkilan kylän eteläpuolella Kangaslammen pitäjän rajalla<br />
esim . tavataan suonigneississä (kuva 14) vaaleanharmaan porfyyrigraniitin<br />
(postbottnialaisen) juonia, jotka täydellisesti muistuttavat<br />
pienen läheisyydessä esiytyvän massiivin porfyyrigraniittia .<br />
Kysymyksenalaisen suonigneissialueen itäisimmissä osissa on<br />
gneissi yleensä vähemmin graniittisuonien sekaista . Suonet ovat<br />
enimmäkseen kvartsisuonia ja harvaan kulkevia pegmatiittijuonia .<br />
Gneissi on hienorakeista, kiilleliuskemaista ja laadultaan massamaista, .<br />
Petrograa<strong>fi</strong>sesti sitä tuskin voidaan ' eroittaa kauempana idässä esiytyvistä<br />
nuoremmista liuskeista .<br />
Kerrosten välissä kulkevat suonet ja juonet ovat kuitenkin lujasti<br />
poimuttuneita ja siirtyneitä sekä usein helminauhanmuotoisesti<br />
katkenneita . Hienorakeisen vaaleanharmaan postkalevalaistyyppi- .<br />
sen graniitin ja muskoviitinpitoisen pegmatiitin poikittaisjuonia<br />
47<br />
valok . W. W . Wilkman .<br />
Kuva 14 . Suonigneissiä, jossa on porfyyrigraniitin suonia, Malkkilan kylän<br />
eteläpuolella Heinävedellä .
48<br />
näkee siellä täällä . Omituisia n.k. pallomuodostuksia on täällä runsaimmin<br />
kuin muualla liuskeissa (vertaa näitä) :Nämä esiytyvät<br />
mahdollisesti väliin poimuttuneissa nuorempien liuskeitten osissa .<br />
Graniitti-intrusionien suhteellinen ikä<br />
läntisessä suonigneissialueessa . Kun verrataan<br />
liuskeita juonina lävistäviä graniittityyppejä toisiinsa, nähdään että<br />
luoteisissa gneissiseuduissa Nilsiän ja Vehmersalmen pitäjissä myös<br />
eriytyy liuskeista kiillerikasta graniittia, joka muistuttaa hyvin<br />
paljon harmaata n . k . vanhempaa graniittia . Näiden seutujen liuskeita<br />
on siis pidettävä »vanhempina liuskeina» . Suvasveden eteläpään<br />
ympärillä olevissa seuduissa Leppävirran pitäjässä . ja Kermajärven<br />
ympärillä Heinävedellä lävistää gneissiä juoksurakenteinen, usein<br />
porfyyrinen, harmaa, nuoremmantyyppinen graniitti (prekalevalainen),<br />
jotavastoin vanhemman harmaan graniitin (gneissigraniitin) juonet<br />
ovat täällä harvinaisia . Gneissialueen itäisimmissä osissa, Tuusniemen<br />
ja Heinäveden itäosissa, nähdään ainoastaan pegmaatiitin ja<br />
hienorakeisen graniitin suoma . Tästä saa siis sen käsityksen, että<br />
alueen länsiosien liuskeet edustavat alempaa, itäosien ylempää, tasoa<br />
samassa muodostumassa .<br />
Sarvivälkeliusketta ja kiilleliusketta. Tyypillistä<br />
sarvivälkeliusketta esiytyy vyöhykkeessä, joka ulottuu Loitimojärveltä.<br />
NW-suuntaan Palojärven, Keskijärven ja Ylisenjärven<br />
ohi Kiihtelysvaaran pitäjässä Selkien kylään Kontiolahdella . Vuorilaji<br />
on hienorakeista ja liuskeista, paikoin melkein tiivistä, vihreänharmaata<br />
ja selvään kerroksellista tummine ja vaaleine-kerroksiseen .<br />
Sen aineksina on sädekiven näköinen sarvivälke, vihreänharmaa plagiokaasi,<br />
kvartsi, hiukan , biotiittia ja malmirakeita . Liusketta lävistävät<br />
sekundäärisen kvartsin, epidootin ja kloriitin täyttämät<br />
raot ja luisupinnat . Epidootti muodostaa paikoin kellertävänvihreitä<br />
ellipsoidaalisia kyhmyjä . Punaisen graniitin (postbottnialaisen) juonia<br />
kulkee siellä täällä liuskekerrosten välissä . Paikoin nähdään liuskeessa<br />
tiiviitä, serpentinisoituneita osia (antigoriittia, malmirakeita)<br />
esim . Palojärven E ja SE-päässä .<br />
Liuskevyöhykkeen SW-rajalla, Keskijärven NW-päässä ja Ylisenjärven<br />
eteläpuolella, näkee selvästi miten liuske muuttuu maasälpärikkaaksi<br />
gneissiksi . Hienorakeinen sarvivälkeliuske muuttuu vähitellen<br />
harmaaksi liuskeiseksi sarvivälkegneissiksi ja lopuksi karkearakeiseksi<br />
pilsteiseksi punertavaksi gneissiksi (graniittigneissimäiseksi) .<br />
Sarvivälkeliuskekerrokset kallistuvat rajalla 60°-70° NE kohti ja<br />
ovat siis gneissin päällä . Pölkkylammen kaakkoispuolella, Raate-,<br />
vaaran kvartsiittiselänteen itäpuolella Huhtilammen kylän länsiosassa<br />
on vaaleanpunaisen turmaliininpitoisen pegmatiitin lävistä-
mää sarvivälkeliusketta pienenä alueena. Jonkun matkaa täältä<br />
SSE-suuntaan tavataan samaa liusketta murtokappaleina porfyyrimaisessa<br />
vanhemmassa graniitissa .<br />
Enon pitäjän eteläosassa esiytyvän dioriittialueen ympärillä<br />
tavataan paikoittain samallaisen sarvivälkeliuskeen vyöhykkeitä .<br />
Honkavaarassa n . 5 km Koveron kylän länsipuolella on jotenkin suoraliuskeista<br />
hienorakeista sarvivälkegneissiä, jota kvartsisuonet ja sitäpaitsi<br />
harmaan vanhemman graniitin suonet lävistävät . Satulakankaalla<br />
ja Vartiojärven itäpuolella Koveron NW-puolella nähdään<br />
karkearakeisen pegmatiittigraniitin juonia . Liuske on täällä paikoin<br />
hyvin kvartsirikasta ja sisältää 1-2 mm paksuja tummia ja vaaleita<br />
kerroksia .<br />
Leveänlainen sarvivälkeliuske-vyöhyke ulottuu Sonkajanrannanjärveltä<br />
Länsi-Ilomantsissa NE-suuntaan Ilomantsin kirkonkylän<br />
luoteispuolitse Mekrijärvelle ja sieltä kaarenmuotoisesti Hattuvaaran<br />
kylään saakka . Tämän liuskealueen itäpuolella on kiilleliuskeita .<br />
Hattuvaaralta jatkuu liuskealue pohjoiseen suuntaan Naarvanvaaran<br />
ja Pihlajavaaran kylien ohi Haapajoelle, mistä se sitten vielä ulottuu<br />
kappaleen matkaa pohjoista kohti .<br />
Sarvivälkeliuske on tämän alueen lounaisosassa pää-asiallisesti<br />
hienorakeista, paikoin selvään kerroksellista ja kuten tavallista kvartsisuonien<br />
lävistämää . Kerrokset ovat paikoin suoraliuskeisia, paikoin<br />
poimuttuneita ja vääntyneitä . Suunta on keskimäärin N 50° E,<br />
mutta vaihtelee paljon, varsinkin gneissigraniitin rajoilla, missä graniitti<br />
tunkeutuu liuskekerrosten väliin . Sama on kerrosten kaltevuuden<br />
laita, sekin vaihtelee paljon .<br />
Suoraliuskeista liusketta, jossa muskoviittikiille peittää kerrospinnat,<br />
on Sarlinin mukaan Hevoskummussa, n . 5 km Koveron<br />
NNE-puolella . Kokonaholla Lylyvaaran SW-puolella on liuske<br />
kvartsirikasta ja kerrokset vääntyneitä . Kuikkalammen NE-rannalla,<br />
n . 3 km Sonkajanrannan pohjoispuolella, näki Sarlin lähes 2<br />
m :n levyisen kvartsiittimaisen välikerroksen liuskeessa .<br />
Kapeita lasimaisia kvartsiittisia kerroksia on vuorokerroksina<br />
hienorakeisessa sarvivälkeliuskeessa Ignovaaran pohjoisrinteellä Ilomantsinjärven.pohjoispuolella<br />
ja Kirjakalliossa, n . 1 .5 km Ilomantsinjärvestä<br />
Mekrijärveen laskevan joen länsipuolella . Viimemainitulla<br />
paikalla on liuskeeseen kasautunut magneettista rautamalmia 0.5-<br />
8 sm:n levyisiksi juoviksi ja kyhmyiksi sarvivälkerikkaitten ja kvartsirikkaitten<br />
kerrosten väliin . Tämä malmiesiytymä on antanut aihetta<br />
paikan magnetometriseen tutkimukseen, josta kuitenkin kävi<br />
selville, että rautamalmia on vain vähissä määrin liuskeessa .<br />
4 9<br />
7
50<br />
Sarvivälkeliuske sisältää usein linssimäisiä osia diotiittiliuskeesta .<br />
Mitään jyrkkiä rajoja ei kuitenkaan voida huomata niitten välillä,<br />
vaan vuorilajit näkyvät muuttuvan toinen toiseksi . Rajalla tavataan<br />
paikoin kloriittiliusketta, esim. Rannanjärven, länsirannalla . Sarlin<br />
näki täällä erään dioriittilinssin jatkona kloriitinpitoista sarvi-<br />
välkeliusketta, jossa oli vuorilajin rakojen täytteinä noin 0 .5 . sm n<br />
:<br />
levyisiä kalkkisälpäsuonia :<br />
Nuorajärven ja-Ilajanjärven liuskealueella tavataan etupäässä<br />
hienorakeista kiilleliusketta, joka vuorottelee sarvivälkeliuskeen<br />
Kanssa . Kerrokset ovat tavallisesti<br />
lujasti poimuttuneita,<br />
usein pieniin jyrkkiin poimuihin.<br />
Kuitenkin tavataan<br />
täällä paikoin suoraliuskeisiakin<br />
osia . Välikerroksina on<br />
hienoja, vaaleita, osaksi maasälpärikkaita,<br />
osaksi kvartsirikkaita<br />
kerroksia . Sarvivälkeliuskekerrokset<br />
ovat toisin<br />
paikoin tummanharmaita<br />
Kuva 15. »Silmäliusketta» Kivilammen NWpuolella<br />
Lutikkavaaran kylässä Ilomantsissa ;<br />
E . Katilan mukaan .<br />
(tai tumman vihreitä), toisin<br />
paikoin vaaleita ja plagioklaasirikkaita<br />
. Sellaista juovaista<br />
liusketta on esim. Ila-<br />
janjärven S- ja SE-puolisissa seuduissa . Sarvivälke on joskus porfyyrisesti<br />
muodostunut ja on silloin keräytynyt hyvin hienoiksi juoviksi<br />
ja linsseiksi kerrosten väliin .<br />
Poimuttunutta ja vääntynyttä sarvivälkeliusketta, joka on täynnä<br />
lasimaisen kvartsiitin suonia ja linssejä ja jossa sitäpaitsi on<br />
0.1-1 sm paksuja magneettisen rautamalmin nystyröitä kerrospintojen<br />
välillä, esiytyy pienenä alueena 2-3 km Korentovaaran kylän<br />
itäpuolella .<br />
Noin 150 m pienen Kivilammen pohjoispään länsipuolella, Särkkäjärven<br />
ja Lutikkavaaran kylän välillä, on Katilan mukaan useita<br />
pieniä kallioita, jotka ovat silmäliuskeen tapaisesti muodostunutta<br />
kiilleliusketta (kuva 15) . »Silmät» pistävät 2-3 mm :n korkuisina<br />
kyhmyinä näkyviin rapautuneesta kallionpinnasta ja ovat muodoiltaan<br />
pyöreitä tai soikeita ja usein hiukan taipuneita : Ne esiytyvät<br />
kerroksittain ja eroavat kokoumukseltaan ympäröivästä liuskemassasta<br />
ainoastaan suuremman maasälvänpitoisuuden kautta .<br />
Samallaisia kuin Nuorajärven NE-puolisessa vyöhykkeessä ovat<br />
liuskeet Hattuvaaran kylän pohjoispuolisella alueella . Leveitä, vaa-
lean, lujasti rapautuneen,<br />
maasäIpärikkaan on<br />
liuskeen kerroksia<br />
täällä n . 3 km kylän pohjoispuolella ; Tavallisesti on kerroksellisuuden<br />
ja liuskeisuuden suunta sama, mutta . tästä säännöstä on poikkeuksiakin<br />
. Pienen lammen rannalla n . 4 km Naarvanvaaran itäpuolella<br />
esim . nähtiin liuskeessa poikittaisliuskeisuutta, joka paikoin<br />
kulkee melkein suoraan alkuperäisen kerroksellisuuden poikki ja<br />
näkyy paljon selvemmin kuin tämä .<br />
Harmaan plagioklaasirikkaan kiilleliuskeen kerroksia tavataan<br />
Naarvanvaaran kylän SW- ja N-puolella . Turmaliinin - ja granaatinpitoisen<br />
pegmatiitin sekä vaaleanharmaan keskirakeisen nuoremman<br />
graniitin juonet lävistävät täällä liusketta monessa<br />
kohden . Sellaisia esiytyy hyvin runsaasti<br />
Haapajoen graniittimassiivin ympärillä .<br />
Liuskeiden ja graniittigneissin<br />
kontaktisuht eet . Ympäröivän<br />
graniittialueen rajoilla kulkevat liuskeet samaan<br />
suuntaan kuin graniittigneissi ja työntyvät<br />
kielekkeinä siihen . Yleensä ovat graniittijuonet<br />
harvinaisia, mutta niillä paikoilla,<br />
missä sellaisia tavataan, näkyy liuske olevan<br />
vanhempaa kuin harmaa gneissigraniitti (tasarakeinen<br />
tai porfyyrinen) . Pegmatiittijuonet<br />
ovat kuitenkin tavallisimmat .<br />
Hiiensalossa olevan jyrkän vuoren itäsi<br />
vulla, n . 6 km Koveron ESE-puolella, on liuske<br />
Sarlinin mukaan kontaktissa harmaan »vanhemman<br />
graniitin» kanssa . Kontaktilla nähdään<br />
graniitissa tummia gneissimäisiä täpliä epäselvine ääriviivoineen<br />
osoittaen että graniitin vaikutuksesta on sulamista tapahtunut . Vehkavaaralla,<br />
n . 6 .5 km Ilomantsinjärven pohjoispuolella nähtiin sarvivälkeliuskeessa<br />
20-40 sm :n levyisiä hienorakeisen porfyyrisen biotiittigraniitin<br />
linssejä (kuva 16) . Repovaaran talon kohdalla Kivijärven<br />
NE-puolella Naarvanvaaran kylässä näki E . Katila vääntyneessä<br />
gneissimäisessä liuskeessa vaaleanharmaitten karkearakeisten pegmatiitijuonien<br />
ohessa myös hienorakeisen, lujasti puristuneen ja muuttuneen,<br />
harmaan gneissigraniitin juonia . Sitävastoin on Sarlin havainnut<br />
paikoin liuskeessa nähtävästi mekaanisella tavalla sisään poimuttuneita<br />
ja sulkeutuneita hyvin liuskeisen graniittigneissin murtokappaleita,<br />
joka viittaisi siihen, että ainakin jotkut graniittigneissit<br />
ovat vanhempia kuin liuskeet . Sellaisia n . 20 sm n levyisiä kvartsija<br />
maasälpärikkaan lujasti puristuneen graniittisen vuorilajin murtokappaleita,<br />
jotka olivat litistyneet liuskeen liuskeisuuden suuntaan<br />
51<br />
Kuva 16 . Porfyyrigraniitin<br />
linssi sarvivälkeliuskeessa<br />
Vehkavaaralla<br />
Ilomantsinjärven pohjoispuolella<br />
; E. Sarlinin<br />
mukaan.
52<br />
(N-S), huomasi Sarlin esim . Lylyvaaran majatalon pohjoispuolella .<br />
Tätä todistavat myös sarvivälkeliuskeen ja graniittigneissin rajasuhteet<br />
Palojärven-Ylisenjärven alueella, jossa on voitu nähdä miten<br />
graniittigneissimäinen liuske vähitellen muuttuu hienorakeiseksi<br />
sarvivälkeliuskeeksi (sivu 48) .<br />
Selvän eruptiivikontaktin kiilleliuskeen ja biotiittigraniitin välillä<br />
on Katila havainnut liuskevyöhykkeen kaakkoisrajalla n . 4 km<br />
Sysmäjärven pohjoispuolella . Pegmatiittisuonet lävistävät täällä<br />
liusketta, mutta etelästäpäin tunkeutuu kerrosten väliin 5 m :n levyinen,<br />
N 70° E-suuntaan kulkeva, vaaleanharmaan hienorakeisen<br />
biotiittigraniitin juoni . Että tämä graniitti geologisesti kuuluu gneissigraniittiin<br />
on jotenkin varma, sillä ainoastaan muutamia kymmeniä<br />
metriä etelämpänä on useita aivan tyypillisen paineliuskeisen harmaan<br />
gneissigraniitin kallioita . Samalla paikalla on myös kohta, jossa<br />
vuorilaji on punaista mikrokliinigraniittia, mutta tämä eroaa helposti<br />
tummien ainesten köyhyyden kautta gneissigraniitista, johonka se<br />
sitäpaitsi muodostaa selvän juonen .<br />
Emäksisiä juonia gneississä . Syvärinjärven etelärannan<br />
liuskealueella Nilsiässä eriytyy hyvin muuttuneen am<strong>fi</strong>boliitin<br />
pahkuja . Pajunientä pitkin kirkonkylän pohjoispuolella kulkee<br />
NNW-suuntaan lujasti liuskeisen kloriittirikkaan sädekiviliuskeen<br />
pahku . Vuorilajin perusmassa on hienorakeista, muskoviitinpitoista<br />
ja kvartsirikasta . Sitä lävistävät kvartsisuonet ja se muuttuu monessa<br />
kohden, esim . Taskisen talon kohdalla tyypilliseksi liuskeiseksi<br />
am<strong>fi</strong>boliitiksi, jossa on vaaleita, pää-asiallisesti liuskeisuuden suuntaan<br />
(N 25° W, kaltevuus 65° W) kulkevia graniittisuonia .<br />
Kumpuniemellä, Lastuniemellä ja Lapinsaarella Syvärin kaakkoisrannalla<br />
on vuorilaji sarvivälkegneissimäistä ja muuttuu usein<br />
typilliseksi hienorakeiseksi sarvivälkeliuskeeksi (suunta n . N 5° W) .<br />
Vaaleat pegmatiittisuonet lävistävät tätä . Maasälpärikkaan gneissin<br />
osia tavataan siellä täällä sulkeumina am<strong>fi</strong>boliitissa . Sarvivälkeliuskemaiset<br />
osat, sisältävät pieniä pyriittirakeita .<br />
NUOREMPIA PREKALEVALAISIA GRA-<br />
NIITTEJA.<br />
Graniittigneissialueen nuoremmat graniitit .<br />
Edellä on kerrottu sellaisista graniiteista, jotka lävistävät juonina<br />
vanhempia vuorilajeja . Nämä graniitit esiytyvät kuitenkin<br />
siellä täällä pieninä itsenäisinä alueina ja jopa suurina massiiveinakin .<br />
t
Koillisessa graniittigneissialueessa on esim . seutuja, joissa ne ovat<br />
vallitsevina vuorilajeina . Niitten ja graniittigneissin välisiä rajoja<br />
ei ole kuitenkaan varmuudella voitu merkitä kartalle siitä syystä, että<br />
graniitit tavallisesti sisältävät rajoilla murtokappaleita ja sulaneita<br />
osia vanhemmasta graniittipohjasta, jonka vuoksi alkuperäinen kontakti<br />
esiytyy sekavuorilajina, joka usein saattaa olla levinnyt melkoisen<br />
suurelle alalle . Nämä graniitit muistuttavat kaikin tavoin<br />
Länsi-Suomessa esiytyviä nuorempia graniitteja, jotka lävistävät<br />
n. k . Tampereen liuskeita, ja ovat siis t . s . postbottnialaisia .<br />
Tasarakeisia graniitteja . Kyseenalaisia graniitteja<br />
tavataan pieninä alueina Tohmajärven, Kiihtelyksen, Enon ja Ilomantsin<br />
pitäjissä . Koitereen luoteispuolisissa seuduissa molemmin<br />
puolin Ilomantsin ja Pielisjärven pitäjien rajaa on kuitenkin samanlaatuisia<br />
graniitteja suurempana massiivina . Vuorilaji on tavallisesti<br />
pieni- tai keskirakeista, mikrokliinirikasta ja väriltään punaista, harvemmin<br />
harmaata . Maasälpä on vaaleapunaista tai tiilenpunaista<br />
mikrokliinia, jonka kidemuodot ovat eri määrin kehittyneet ; kvartsi<br />
on vaaleanharmaata tai punertavanharmaata, hienorakeista . Kiilteenä<br />
on sekä biotiittia että muskoviittia, viimemainittua kuitenkin<br />
vähemmässä määrin . Mineraaliainekset ovat paremmin säilyneet<br />
rapautumiselta kuin graniittigneisseissä .<br />
Kiihtelysvaaran, Kontiolahden ja Enon pitäjien graniittialueilla<br />
on punainen graniitti taval lis esti hieno- tai keskirakeista, kiilleköyhää<br />
. Kalimaasälvän ohessa tavataan säännöllisesti plagioklaasiakin<br />
. Jonkunlaista juovaisuutta nähdään riippuen siitä, että .<br />
vuorilaji sisältää sulaneita kiille- ja sarvivälkeliuskefragmentteja<br />
sekä graniittigneissimurtokappaleita, jotka ovat järjestyneet yhdensuuntaisiksi<br />
vuorilajimassassa . Paikoittain, kuten esim . Huhtilammen<br />
kylän NW-puolella, on näitä murtokappaleita niin paljon<br />
että on syntynyt gneissimäinen seosvuorilaji. Vanhemman porfyyrigraniitin<br />
murtokappaleita .on havaittu tämän vuorilajin ja nuoremman<br />
graniitin rajoilla, esim . Kontiolahden Selkienkylän itäosassa ja<br />
Sarvingin kylässä Enossa .<br />
Toisin paikoin on graniitti rakenteeltaan karkearakeista pegmatiittimaista,<br />
ja sitä lävistävät silloin lukuisat pegmatiittisuonet, joitten<br />
rajat ovat vuorilajin päämassaa vastaan epäselvät ja joita on usein<br />
niin runsaasti, että vuorilajia voi kutsua pegmatiitiksi . Sellaista vuorilajia<br />
on esim . Pohjanjoen laaksossa Etelä-Enossa . Kiihtelysvaaran<br />
Huhtilammen kylässä on tavattu samanlaista kiilleköyhää vuorilajia<br />
pahkumaisina joukkoina .<br />
Tavallisesti nähdään tässäkin graniitissa selviä vuorijonopuristuksen<br />
merkkiä . Se on usein selvään liuskeista ja sitä lävistävät<br />
53
54<br />
ristiin rastiin menevät muskoviitin ja kvartsirakeiden täyttämät raot<br />
ja luisupinnat . Vuorilaji lohkeaa senvuoksi tavallisesti hyvin sään-<br />
nöttömiksi kappaleiksi .<br />
Vaaleanharmaasta kvartsirikkaasta graniitista on Saariovaara<br />
Tohmajärvellä muodostunut . Graniitti on muskoviittirikasta, sisältää<br />
runsaasti pieniä granaatteja ja muuttuu usein pegmatiiti ksi .<br />
Samanlaista graniittia on nähty Kaltimovaarassa Enon pitäjässä ja<br />
se on siellä hyvin hajallista ja särkynyttä . Hyvin liuskeista punaista<br />
graniittia, jossa on epidootinpitoisen aineksen täyttämiä rakoja, tavataan<br />
Selkien kylän eteläosassa Kontiolahdella lähellä nuoremman<br />
kvartsiittivyöhykkeen rajaa .<br />
Ilomantsin pitäjän etelä- ja lounaisosissa esiytyy punainen graniitti<br />
lukuisina pieninä pahkuina ja juonina . Se on maasälpärikasta,<br />
tasarakeista ja tavallisesti hiukan juovaista kiillesuomujen rinnakkaisasennon<br />
takia. Se sisältää usein hyvin vähän muuttuneita vanhempien<br />
vuorilajien fragmentteja (vanhemman harmaan graniitin, am<strong>fi</strong>boliitin<br />
ja dioriittiliuskeen) .<br />
Nuoremman ja vanhemman graniitin rajoilla, esim . Öllölänjärven<br />
itäpuolella Ilomantsissa, ovat molemmat vuorilajit kovin sekoittuneet<br />
toisiinsa . Täällä pieninä alueina esiytyvän dioriittiliuskeen<br />
rajoilla muodostaa nuorempi graniitti juonia (5-15 m leveitä) dioriittiin<br />
. Juonet sisältävät usein runsaasti ympäröivän vuorilajin<br />
murtokappaleita . Kontakteilla dioriittiliusketta vastaan on graniitissa<br />
runsaasti juovaisuuden suuntaan järjestyneitä sarvivälkesälöjä .<br />
Karkearakeista kvartsirikasta pegmatiittigraniittia on nähty<br />
Koveron kylän luoteispuolisessa seudussa Ilomantsissa . Se muodostaa<br />
täällä 10-15 m :n .Kirjograniit-<br />
levyisen juonen dioriittiliuskeeseen<br />
tista punaista pegmatiittia esiytyy n . 3km Korpiselän kirkonkylän<br />
koillis puolella juonena, joka lävistää sekä gneissigraniitin että dioriittiliuskeen,<br />
Koitereen länsi- ja luoteispuolella olevassa suuressa massiivissa<br />
on vuorilaji jotenkin karkearakeista. Se sisältää runsaasti punaista<br />
kalimaasälpää, vähemmässä määrin harmaata tai vihreänharmaata<br />
plagioklaasia, vaaleanharmaata tai violetinharmaata, joskus sitruunankeltaista<br />
kvartsia sekä harvinaisesti biotiittia ja sarvivälkettä .<br />
Kvartsi ja kiillesuomut (muskoviitti ja biotiitti) muodostavat suurempien<br />
maasälpärakeitten välisen hienorakeisen aineksen . Mikrokliini<br />
esiytyy usein suurempina yksilöinä, jotka o vatkirjograniittisesti<br />
kasvaneet yhteen sauvanmuotoisten kvartsirakeitten ja pienien<br />
biotiittilevyjen kanssa.<br />
Tasarakeista Länsi-Suomen postbottnialaisia graniitteja muistuttavaa<br />
graniittia on esim .Kivilahden ja Ravuvaaran kylissä äsken .
Kuva 23 . Kartta Mölönjärven liuskealueesta Juuan pitäjän kaakkoisosassa.<br />
Koko 1 :48000. Tehnyt W. W . Wilkman (1909).<br />
75
7 6<br />
(luultavasti postbottnialaisesta), joka muodostaa täällä leveän juonen<br />
harmaaseen, graniittiin .<br />
Äsken mainitun graniittipohjan NE-puolella graniitti muuttuu<br />
vähitellen »pohjaliuskeeksi» siten että liuskeisuus lisäytyy ja granittiset<br />
ainekset hajoavat sirpaleiksi, joita kiillerikas kvartsiittinen liuskemassa<br />
kiinnittää toisiinsa . Tämän hyvin kapean pohjakerroksen<br />
päällä on konglomeraattikerros (kuva 24), joka saavuttaa Mölön talon<br />
lounaispuolella 3-4 m:n leveyden mutta kapenee kaakk oonpäin,<br />
niin että se Saarijärven pohjoispäässä on vain muutamia sm leveä .<br />
Se kulkee samaan suuntaan kuin liuskeet eli N 30°-35° W ja kallistuu<br />
60°-75° W, siis graniitin alle . Liuskekerrokset ovat siis poimuttumisessa<br />
työntyneet graniitin alle . Konglomeraatti sisältää<br />
osaksi linssimäisiä, liuskeisuuden suuntaan litistyneitä, osaksi särmikkäitä,<br />
joskus pyöreitäkin hieno- tai keskirakeisen vaaleanharmaan tai<br />
punertavan : graniitin ja lasisen kvartsiitin pirstaleita, jotka tulevat<br />
10-15 sm pitkiksi ja 6-8 sm leveiksi, ja joita kiemurtelevat, pääasiallisesti<br />
muskoviitistä muodostuneet juovat verhoavat . Sitäpaitsi<br />
tavataan 3-6 mm paksuja tummia fylliittiliuskaleita ja paikoin<br />
vihreitä kloriittiliuskemaisia fragmentteja .<br />
Koillisessa seuraa konglomeraattikerrosta silmäliuske-<br />
vyöhyke , joka sisältää aluksi vain pieniä punaisen graniitin siruja ja<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 24 . Tyypillistä konglomeraattia Mölön talon eteläpuolella Juuassa .<br />
1/2 luonn . kokoa .<br />
lasisia kvartsipalloja, mutta muuttuu lopuksi tyypilliseksi silmäliuskeeksi,<br />
joka on täynnä soikeita, liuskeisuuden suuntaan litistyneitä,
enimmäkseen punertavia maasälpäsirpaleita ja usein sinertävänharmaan<br />
kvartsin hajarakeita . Maasälpäyksilöissä nähdään tyypillinen<br />
romboedrinen poikkileikkaus ja ne rajoittuvat jyrkästi liuskemassaa<br />
vastaan. Nämä »silmät» ovat keskimäärin 2-8 mm :n pituisia ja<br />
niitä ympäröivät liuskeisuuden suuntaan kiemurtelevat kiillejuovat .<br />
Tämän liuskevyöhykkeen pituus on n. 6 km ja leveys 160-200<br />
m, ja se ulottuu vielä pari km luoteeseenpäin alueelle, missä graniittipohjaa<br />
ei enään ole näkyvissä . Koillisessa se rajoittuu useita km<br />
pitkään siirroshalkeamaan, jonka itäpuolella alkaa fylliitti, jolla on<br />
sama suunta ja kaltevuus kuin silmäliuskeella . Ainoastaan muutamilla<br />
harvoilla paikoilla lähinnä tätä siirroslinjaa (esim . 0,5 km Hanhilammen<br />
kaakkoispuolella ja Hanhivaaran talon eteläpuolella)<br />
silmäliuske muuttuu fylliitiksi . Tämä käy sillä lailla, että muskoviitin<br />
sijaan vähitellen tulee biotiittia, ja maasälpäsilmäkkeet pienenevät<br />
ja harvenevat liuskemassassa . Vuorilaji muuttuu siten harmaaksi<br />
kvartsirikkaaksi ja hieman maasälvänpitoiseksi liuskeeksi,<br />
joka vuorottelee tumman fylliitin kanssa . Sellaista silmäliuskeen<br />
muuttumista fylliitiksi näkee esim . Hanhilammen kaakkoispuolella<br />
olevassa kalliossa . Kerrokset ovat täällä lujasti poimuttuneita ja<br />
kallistuvat 70° E . Samalla lailla vaihtelee liuskeen kaltevuus siirroslinjan<br />
länsipuolella Hanhivaaran lounaispuolella säännöttömästi ja<br />
on hyvin loiva (n . 30° NW).<br />
Konglomeraatti Särkkälän länsipuolella .<br />
Silmäliuskeen kulkusuunnassa luoteessa, n . 0 .5 km . Mölönjärven pohjoispuolella<br />
ja Särkkälän torpan länsipuolella, tavataan edelleen tyypillistä<br />
konglomeraattia, jossa on puristuneita vaaleanpunaisia graniittilinssejä<br />
(lähes 10 X 35 sm :n suuruisia), kvartsipalloja sekä pieniä<br />
maasälvän silmäkkeitä . Siellä täällä on soikeita keskirakeisen, vaaleanharmaan,<br />
kiilleköyhän graniitin kappaleita . Vuorilajipirstaleitten<br />
välinen sementti on silmäliuskemaista, kvartsi- ja maasälpärikasta<br />
. Lännessä, Mölönjärven luoteispuolella, konglomeraatti muuttuu<br />
kerrosten yläosassa silmäliuskeeksi, joka vuorottelee kellertävänvaaleanharmaan<br />
kvartsi- ja maasälpäri kk aan liuskeen ja puhtaan<br />
kiilleliuskeen kanssa .<br />
Silmäliuske . Lehikoisen kohdalla . Saarijärven<br />
kaakkoispäässä on graniittipohja hyvin lujasti ruhjoutunutta ja<br />
muuttunutta, paikoin porfyyrimaista harmaata graniittia . Tämän<br />
lounaispuolella, Lehikoisen torpan länsi- ja eteläpuolella, graniitti<br />
muuttuu vaaleanharmaaksi biotiitinpitoiseksi kvartsirikkaaksi maasälpäsilmäkkeitä<br />
sisältäväksi liuskeeksi . Tämän päällä on 2 m :n<br />
vahvuinen kvartsiittiliuskekerros ja lopuksi kauimpana lounaassa,<br />
7 7
78<br />
kerrossarjan päällystässä, kvartsirikasta kiilleliusketta vyöhykkeenä,<br />
jossa liuske vuorottelee tumman fylliitin kanssa .<br />
Portinkallion ja Käkivaaran konglomeraatti.<br />
Pienen Härkilammen itärannalla, Saarijärven lounaispuolella,<br />
graniittipohja pistää näkyviin pitkänä ja kapeana linssinä . Vuorilaji<br />
on punertavaa tai vaaleanharmaata graniittibreksiaa, jota lukuisat<br />
muskoviitin ja serisiitin täyttämät raot ja luisupinnat lävistävät .<br />
Sitäpaitsi on siinä kvartsisuonia ja paikoin särkyneitä mustia turmaliinikiteitä<br />
. Se muistuttaa siis hyvin paljon Mölön talon lounaispuolista<br />
vaaleata graniittibreksiaa . Kloritisoituneet kiisunpitoiset metabasiittisuonet<br />
lävistävät sitäpaitsi vielä paikoin vuorilajia .<br />
Tämän graniittilinssin luoteispäässä vuorilaji muuttuu vaaleanharmaaksi<br />
kvartsiittimaiseksi pohjabreksiaksi . Sen jatkona NNW<br />
kohti on Mölönjärven eteläisimmän lahden päässä pitkänä kallioharjanteena<br />
keski- tai karkearakeista kvartsiittimaista pohjabreksiaa,<br />
jonka luisu- ja liuskeisuuspinnat ovat muskoviitin ja serisiitin verhoamia<br />
. Pohjaliuskeen alla on täällä pienellä alalla vaaleanharmaata<br />
pohjagraniittia .<br />
Äskenmainittua pohjavyöhykettä seuraa lännessä konglomeraattiliuske<br />
(suunta N 25° W, kaltevuus 60°-70° W), joka on erittäin kauniisti<br />
muodostunut kahdessa kallioselänteessä, Portinkalliossa ja<br />
Käkivaarassa, noin 300 m Mölönjärven etelälahden lounais- ja länsipuolella<br />
.<br />
Konglomeraatti on yleensä hyvin liuskeista ja sisältää linssimäi- .<br />
sesti litistyneitä hienorakeisen punaisen graniitin ja vaaleanharmaan<br />
kvartsiitin kappaleita . Se vuorottelee silmäliuskemäisten kerrosten<br />
kanssa, jotka tulevat lännempänä kerrosten päällystässä vallitseviksi,<br />
jotenka konglomeraatti muuttuu silmäliuskeeksi . Paikoin,<br />
esim . Portinkallion luoteispäässä, ovat vuorilajisirpaleet hyvin säilyneitä<br />
ja muodoiltaan särmikkäitä, jopa pyöreitäkin . Ne saavuttavat<br />
20 sm :n pituuden ja 15 sm :n leveyden .<br />
Käkivaaran itärinteen konglomeraatti on hiukan toisenlaatuista .<br />
Kallion juurella kerrosten alaosassa eriytyy täällä emäksisiä liuskeisuuden<br />
suuntaan venyneitä linssejä ja möhkäleitä, jotka ovat kloritisoitunutta<br />
hyvin rikkinäisen näköistä am<strong>fi</strong>boliittia . Tämän<br />
päällä on polymiktistä konglomeraattia, jossa on puristuneita, am<strong>fi</strong>boliittia,<br />
vaaleanpunaista graniittia, maasälpärikasta gneissiä, puhdasta<br />
kvartsia, vaaleanharmaata tai vihertävänharmaata kvartsiittia<br />
ja vaaleanvihreätä lujasti muuttunutta am<strong>fi</strong>boliittia olevia vuorilajipirstaleita<br />
. Eräällä kohdalla on täällä 20 X 25 sm :n suuruinen vierinkivikin,<br />
joka on massamaista gabbroa . Kallion yläosassa vuori-<br />
-laji on aivan samallaista kuin Portinkallion konglomeraatti ; täälläkin
eriytyy silmäliuskemaisia välikerroksia, ja konglomeraatti muuttuu<br />
päällystää kohti vähitellen silmäliuskeeksi (kuva 25 esittää Käkivaaran,konglomeraattia<br />
ja 26 silmäliusketta) .<br />
Käkivaaran konglomeraatin alimmissa kerroksissa esiytyvissä<br />
am<strong>fi</strong>boliittimurtokappaleissa nähdään mikroskoopilla tarkastettaessa<br />
gabbroidista luonnetta ja ne ovat rakenteeltaan ja kokoumukseltaan<br />
aivan samallaisia kuin vuorilaji niissä am<strong>fi</strong>boliittipahkuissa,<br />
jotka lävistävät graniittigneissiä ja vanhempia liuskeita täältä edempänä<br />
pohjoisessa ja idässä olevissa seuduissa . Graniittikappaleet muistuttavat<br />
taas graniittigneissiä lävistävää punaista kiilleköyhää graniittia<br />
. Kvartsiittikappaleet<br />
ovat tavallisesti litistyneitä<br />
ja rakenteeltaan selvästi<br />
kiteisiä. Ne saattavat<br />
olla peräisin vanhemman<br />
vuoriperän pegmatiitti- tai -<br />
kvartsijuonista, mahdollisesti<br />
myöskin vanhemmista<br />
kvartsirikkaista liuskeista<br />
tai kvartsiiteista .<br />
Koposenvaaran<br />
konglomeraatti .<br />
Mölönjärven luoteispuolella<br />
eriytyy emäksisiä vuorilajeja<br />
leveinä kerrosjuonina<br />
kalevalaisessa pohjaryhmässä<br />
. Kahdessa kohden<br />
pistää täällä metabasiittiharjanteiden välillä näkyviin graniittista<br />
pohjabreksiaa. Käkimäen lounaisrinteen alapuolella, n . 200 m torpan<br />
lounaispuolella, tavataan pienellä alalla tällaista breksiaa. Se<br />
muuttuu länteenpäin selväksi konglomeraattiliuskeeksi, jossa on leveitä<br />
tummia fylliittikerroksia . Konglomeraatissa esiytyvät vuorilajikappaleet<br />
ovat linssinmuotoisesti litistyneitä, erisuuruisia ja ne<br />
ovat kellertävän-vaaleanharmaata hienorakeista graniittia ja kvartsiittia.<br />
Graniittibreksian rajalla ne ovat tiiviisti sulloutuneita ja<br />
muodoiltaan osaksi särmikkäitä, osaksi pyöreitä (kooltaan lähes, 4 x 8<br />
sm) . Välimassa on kvartsiittiliuskemaista .<br />
Toinen pohjabreksia esiytyy n . 0 .5 km Heinälammen luoteispuolella<br />
olevassa kalliossa ; se on muodostunut tiiviisti sulloutuneista<br />
erisuuruisista vaaleanharmaan kovin muuttuneen graniitin kappaleista<br />
. Kallion länsirinteessä se sisältää konglomeraattiliuske-kerroksia,<br />
joissa on pieniä graniittipalloja .<br />
79<br />
Kuva 25 . Kalevalaista pohjakonglomeraattia<br />
Käkivaaran itärinteessä Juuan Ahmovaaran kylässä<br />
; Benj . Frosteruksen mukaan .<br />
a = punaista graniittia ; b = maasälpärikasta, gneissiä<br />
; c = am<strong>fi</strong>boliittia ; d = epidoottisoitunutta gabbrba<br />
; e = puhdasta kvartsia .
80<br />
Noin 400 m viimemainitun paikan länsipuolella kohoaa Koposenvaaran<br />
kallioselänne . Sen itärinne on muodostunut tavattoman kauniista<br />
konglomeraattiliuskeesta, jossa on tiiviisti sulloutuneina kappaleina<br />
vaaleanpunaista, paikoin tummanpunaista, hieno- tai keskirakeista<br />
graniittia ja vaaleanharmaata kvartsiittia . Sirpaleet ovat<br />
osaksi pyöristyneitä, osaksi särmikkäitä, säännöttömän muotoisia<br />
ja liuskeisuuden suuntaan järjestyneitä . Sementtinä niitten välillä<br />
on maasälpäsiruja, kvartsirakeita sekä serisiitti ja kiillesuomuja .<br />
Konglomeraatti on yleensä klastillista ja se muistuttaa hyvin paljon<br />
Kuva 26. Käkivaaran silmäliusketta Juuan pitäjän Nunnanlahden kylässä;<br />
2/3 luonn . kokoa.<br />
soraa nykyajan sorakuopissa, kun ei oteta huomioon sementin kiteistä<br />
rakennetta (ks . kuvaa 27) . Vuorilajikappaleet ovat siinä yleensä<br />
vähemmin ruhjoutuneita ja ne ovat kooltaan keskimäärin 3 x 5 sm,<br />
välimassa on sitäpaitsi heikommin liuskeista .<br />
Kallioharjanteen laella konglomeraatti sisältää hienompia silmäliuskemaisia<br />
kerroksia ja länsirinteellä se muuttuu tyypilliseksi<br />
kvartsipalloja ja punertavia maasälpäsilmäkkeitä sisältäväksi silmäliuskeeksi<br />
. Vielä etäämpänä lännessä ja luoteessa silmäliuske muuttuu<br />
vuorostaan muskoviittirikkaaksi kiilleliuskeeksi, jossa on runsaasti,<br />
paikoin sinertävänharmaita kvartsipalloja . Kerrokset kulkevat<br />
täällä N 25°- 30° W-suuntaan, kaltevuus on 55°-70° W .<br />
Pieni litistyneitä graniittilinssejä ja juovia sisältävän konglomeraattimaisen<br />
liuskeen esiytymä, jota metabasiitit ympäröivät, on<br />
n. 400 m Vaaralammen NNW-puolella. Liuskemassa on serisiitinpitoista<br />
ja kvartsirikasta . Tämä esiytymä on Heinälammen luoteispuolella<br />
olevan, pohjabreksian kulkusuunnassa .<br />
Serisiittirikasta kvartsipalloja sisältävää<br />
kvartsiittiliusketta. Yllämainittua konglomeraat-
tivyöhykettä , seuraa kerrosten päällystässä leveänä vyöhykkeenä<br />
serisiitti ja muskoviittirikas kvartsiittiliuske, joka on jotenkin karkealiuskeinen<br />
ja sisältää kerroksi ttain suuria lähes 1-1 .5 sm :n pituisia<br />
kvartsipalloja (kuva 28) . Joskus näkee siinä myös ruhjoutuneen<br />
maasälvän linssejä ja silmäkkeitä . Sellaista kvartsiserisiittiliusketta<br />
ovat esim . Härkivaara ja Pohjolanvaara Härkilammen lounaispuolella<br />
(Saarijärveltä länteen) . Vuorilajissa on paikoin pieniä<br />
magnetiittirakeita . Väriltään se on vaaleanharmaa tai kellertävän-<br />
harmaa, joskus vihertävä siihen sekoittuneitten vihreitten juovien<br />
takia . Läntisinnä esiytyy kvartsirikkaita fylliittejä, jotka kvartsiittiliuskeen<br />
rajalla vuorottelevat vaaleanharmaan kvartsiittimaisen<br />
liuskeen kanssa .<br />
Saarijärven itäpuolella esiytyvän graniittipohjan lounaispuolella<br />
tavataan myös liuskeen rajalla kapeita kvartsiittiliuskekerroksia, ja<br />
nämä ovat eräässä paikassa kerrosten välissä kulkevien punaisten<br />
pegmatiittigraniittisuonien (postkalevalaisten) lävistämiä .<br />
Kuva 29 esittää havainnollisesti leikkausta liuskealueen poikki<br />
Mölönjärven kohdalla pitkin viivaa, joka ajatellaan vedetyksi lounaiseen<br />
suuntaan järven etelälahden päitse . Tästä nähdään että<br />
liuskepoimujen harjat ovat yleensä kaatuneet itää kohti . Järven<br />
itäpuolella oleva graniittipohja, konglomeraatti ja silmäliuske ovat<br />
11<br />
8 1<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 27 . Kalevalaista pohjakonglomeraattia Koposenvaaran itärinteessä<br />
Juuan Nunnanlahden kylässä .
82<br />
siten työntyneet fylliittien päälle . Liuskeitten otaksutaan kerrostuneen<br />
. prekalevalaisella ajalla muodostuneen graniittisen rapaumis<br />
soran päälle . Kalevalaisen vuorijonopoimutuksen aikana on osia<br />
tästä rapaumissorasta ja allaolevasta graniitista poimuttunut liuskeitten<br />
väliin . Vuorijonopaineen ja regionaalimetamorfoosin vaikutuksesta<br />
nämä ovat sitten muuttuneet ylläkerrotuiksi omituisiksi<br />
pohjabreksioiksi ja pohjaliuskeiksi, jotka ovat ikäänkuin graniittipohjaan<br />
kiinni kasvaneet .<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 28 . Kerroksellista kvartsipalloja sisältävää serisiittirikasta<br />
kvartsiittiliusketta Härkilammen kaakkoispuolella Juuan Ahmovaaran<br />
kylässä.<br />
Etelä- ja Lounais-Juuan silmäliuskeet .<br />
Juuan kirkonkylän etelä- ja lounaispuolella olevat maasälpärikkaat<br />
vanhemmat liuskeet (ks . s . 39) muuttuvat kalevalaisten liuskeitten<br />
rajoilla vähitellen silmäliuskeiksi . Tämä muutos tapahtuu<br />
siten, että säännöttömästi rajoittuneet pitkulaiset kvartsi- ja maasälpäjuovat<br />
liuskeessa saavat vuorilajin liuskeisuuden suuntaisten »silmien»<br />
ja linssien muodon ja rajoittuvat jyrkästi liuskemassaan .<br />
Tällaista silmäliusketta esiytyy laajana NW-SE-suuntaisena<br />
vyöhykkeenä Polvijärven kylän pohjois- ja koillisosassa Lounais-<br />
Juuassa . Sen kaakkoisosassa Turunvaaran lounaispuolella tavataan<br />
.
kvartsi ja maasälpärikasta liusketta, jossa on kerrosmaisina osina<br />
lujasti puristuneita vaaleanpunaisen kalimaasälvän »silmiä» . . Nämä<br />
tulevat 1.5-2 sm leveiksi ja 3-5 sm pitkiksi . Lounaassa vuorilaji<br />
muuttuu kvartsiittiliuskeeksi, joka vuorottelee fylliittimäisen, usein<br />
ruosteisen kiilleliuskeen kanssa. Kvartsiitti on enimmäkseen hienorakeista,<br />
kiteistä tai lasimaista, paikoin myös kiillerikasta ja silloin<br />
selvästi liuskeista . Kerrossuhteet ovat täällä hyvin monimutkaiset<br />
sen johdosta, että eri vuorilajit näkyvät poimuttuneen toistensa väliin<br />
. Kormunvaarassa ja Ukonvaarassa kyseenalaisen silmäliuskealueen<br />
luoteisosassa on vuorilaji samanlaista kuin Turunvaaran lou-<br />
Kuva 29. Poikkileikkaus liuskealueesta Mölönjärven kohdalla Kaakkois-Juuassa.<br />
a = kiillerikasta harmaata graniittigneissiä ; b = vaaleanharmaata pegmatiittigraniittia ;<br />
c = konglomeraattiliusketta ; d = silmäliusketta ; e = kvartsiittimaista pohjaliusketta ; f =<br />
kvarsiittiliusketta; g = fylliittiä; h = sarvivälkeliusketta; i = metabasiittia; k = serpentiinikiveä<br />
; kl = kloriittiliusketta.<br />
naispuolella, mutta se sisältää paikoin graniittigneissimäisiä osia, ja<br />
sitä lävistävät kapeat vaaleanpunaiset graniittisuonet (todennäköisesti<br />
postkalevalaista graniittia) .<br />
Hieno- tai keskirakeista punaisenharmaata silmäliusketta, joka<br />
on laadultaan kvartsiittimaista ja sisältää runsaasti pieniä maasälpäsilmäkkeitä,<br />
tavataan Koverojärven luoteispuolella Nunnanlahden<br />
kylässä . Se vuorottelee melkein puhtaan kiil leliuskeen kanssa .<br />
Halivaaran silmäliuskeet Juuassa .<br />
Graniittigneissipohja Halivaaran kylässä on biotiittirikasta graniittigneissiä,<br />
joka sisältää harvasti porfyyrisiä maasälpärakeita .<br />
Tämä vuorilaji muuttuu Halivaaran kylän kvartsiittialueen rajoilla<br />
silmäliuskeeksi, jossa on rikki puristuneita, 0.2-1 .5 sm leveitä ja<br />
1.5-6 sm .Nämä pitkiä sisältävät punaisen mikrokliinin kiteitä<br />
sisään kasvaneita kvartsirakeita . »Silmiä» ympäröi hienorakeinen<br />
harmaa liuskemassa, joka on muodostunut kvartsista, biotiitista ja<br />
muskoviitista ja jossa kiille on järjestynyt pitkiksi kiemurteleviksi<br />
juoviksi .<br />
83
84<br />
Halla-ahon talon länsipuolella Halivaaran kylän pohjoisosassa<br />
graniittigneissipohja pistää näkyviin saarina ympäröivästä silmäliuskeesta<br />
. Viimemainittu on täällä muodostunut vaaleanpunaiseksi<br />
maasälpärikkaaksi pohjaliuskeeksi, jossa on kalkinpitoisia kerroksia<br />
(vertaa s . 61) . Noin 0 .5 km Halla-ahon talosta NNW, Rinnevaaran<br />
tien varrella, on konglomeraattikallio, joka on gneissimäistä kiillerikasta<br />
vuorilajimassaa . Tämä sisältää kovin muuttuneita, pyöristyneitä<br />
tai linssimäisesti litistyneitä punaisen graniitin ja harmaan<br />
graniittigneissin kappaleita . Kerrosten yläosassa (kaltevuus on n .<br />
Kuva 30 . Ylisiirroksen kautta päinvastaiseksi muuttunut kerrosjärjestys Halinjoella<br />
Juuan Halivaaran kylässä ; A . v . Julinin mukaan .<br />
a = am<strong>fi</strong>boliittia ; b = gneissigraniittia ; o = kvartsiittiliusketta .<br />
25° W) vuorilajikappaleet ovat pienempiä ja litistyneempiä . Vuorilaji<br />
muuttuu täällä vähitellen muskoviittirikkaaksi, kvartsiittiliuskeeksi<br />
. Viimemainittua tavataan kiinteässä kalliossa konglomeraattikallion<br />
lounaispuolella . Se on täällä loivassa asennossa puristunut<br />
idässä olevan konglomeraatin ja lännessä olevan silmäliuskeen väliin .<br />
Graniittipohjaan kiinnikasvanut silmäliuske näkyy siis työntyneen<br />
kvartsiittiliuskeen ja konglomeraatin päälle .<br />
Todistuksia tällaisesta ylisiirroksesta on monessa kohden tässä<br />
seudussa . Jyrkässä kallionseinässä Halinjoen lounaisrannalla, n .<br />
800 m joen suulta ja Halinjärveltä, on A . v . Julinin havaintojen mukaan<br />
seuraava kerrosjärjestys : ylinnä on am<strong>fi</strong>boliittipahku, joka<br />
alempana muuttuu sarvivälkeliuskemaiseksi , sen alla lujasti liuskeista<br />
gneissigraniittia ja alinna kvartsiittiliusketta (ks . kuva 30) . Graniittigneissipohja<br />
on siis täällä kvartsiittiliuskeen päällä . Rajapinta<br />
(=ylisiirrospinta) on serisiitin ja kloriitin verhoama luisupinta . Kerrokset<br />
kulkevat N 30° W-suuntaan ja kallistuvat n . 20° W .
Silmäliuskeet Kaavin pitäjän itä- ja Polvijärven luoteisosassa .<br />
Aikaisemmin on esitetty, että sekä lujasti liuskeinen graniittigneissi<br />
että vanhemmat maasälpärikkaat liuskeet Kaavin Niinivaaran<br />
kylässä usein sisältävät ruhjoutuneita punaisen mikrokliinin »silmiä» .<br />
Kalevalaisten liuskeitten rajoilla nähdään täällä paikoin kvartsirikkaita<br />
kiill eliuskekerroksia, joissa on liuskemassaa vastaan jyrkästi<br />
rajoittuneita maasälpäsilmiä .<br />
Niinivaaran kylän vanhemmat ja nuoremmat liuskeet ovat hyvin<br />
laakeassa asennossa kallistuen 10°-15°, korkeintain 25° W. Kvartsiittiliuskeet<br />
ovat kiillerikkaita (pää-asiallisesti muskoviitinpitoisia)<br />
Kuva 31 . Silmäliusketta Pisankoskelta Kaavin pitäjässä ; 1/2 luonn . kokoa.<br />
ja muodostavat pitkiä ja kapeita vyöhykkeitä, jotka lounaassa tunkeutuvat<br />
graniittigneissin ja tämän monilukuisten kerrosmaisten<br />
am<strong>fi</strong>boliittipahkujen väliin . Täälläkin on nähtävästi tapahtunut<br />
ylisiirroksia, sillä (J . N . Soikeron ja allekirjoittaneen W . W . Wilkmanin<br />
havaintojen mukaan) graniittipohja on monessa kohden, usein<br />
samassa kalliossa, kvartsiittiliuskeen päällä (vertaa kuvaa 30) .<br />
Niillä paikoilla taas, missä kvartsiittiliuske on luonnollisessa asennossa<br />
graniitin päällä, ovat sen alimmat kerrokset karkeata maasälpärikasta<br />
kvartsiittiliusketta, jota postkalevalaiset pegmatiittijuonet usein<br />
lävistävät, tai maasälvänpitoista kvartsiittimaista pohjabreksiaa,<br />
jossa on vihreitä sädekivijuovia .<br />
Niinivaaran itäosassa ja Polvijärven pitäjän luoteiskolkassa<br />
liuskekerrokset kallistuvat loivasti, keskimäärin . 20° E (suunta vaihtelee<br />
N-S ja N 15° E välillä, pohjoisimpana se on N 30°-50° . W)<br />
85
86<br />
Ne ovat siis täällä suorastaan graniittigneissi ja am<strong>fi</strong>boliittipohjan<br />
sekä silmäliuskeitten päällä . Viimemainitut ovat Huovisenniemen<br />
talon luoteispuolella erittäin kauniisti muodostuneet . Perusmassa on<br />
niissä hienorakeista, liuskemaista ja sisältää runsaasti biotiittijuovia,<br />
jotka kaartavat liuskeisuuden suuntaan venyneitä, ruhjoutuneita<br />
punaisia kalimaasälpäsilmäkkeitä . Kvartsi on kasautunut ker-<br />
roksittain kapeiks i . kk eetlinsseiksi<br />
Maasälpäsilmä kiillejuovien väliin<br />
tulevat 4 sm pitkiksi ja 2 .5 sm levei ksi ja sisältävät kvartsirakeita ja<br />
kiillesuomuja .<br />
Siikajärven silmäliuskealue Kaavin ja Nilsiän pitäjissä .<br />
Siikajärven itä- ja pohjoispuolella Kaavin pitäjän luoteisosassa<br />
Nilsiän rajalla on silmägneissimäistä liusketta levinnyt laajalle alalle<br />
(kuva 31) . Vuorilaji on jotenkin tummanharmaata, karkearakeista,<br />
liuskeista ja selvään kerroksellista . Konglomeraattimaiset kerrokset,<br />
joissa on lähes 6 sm :n pituisia ja 2 .5 sm :n levyisiä puristuneita vaaleanharmaan<br />
tai punaisen maasälvän silmäkkeitä (kvartsirakeita ja<br />
biotiittisuomuja sisältäviä) vuorottelevat hienorakeisempien kerrosten<br />
kanssa, joissa maasälpärakeet ovat pienempiä ja harvinaisempia .<br />
Ympäröivän gneissin rajoilla silmäliuske muuttuu juovaiseksi<br />
kvartsi- ja maasälpärikkaaksi gneissiksi . Pisankosken luoteispuolella<br />
se yhtäällä vähitellen muuttuu kovin metamorfosoituneeksi harmaaksi<br />
graniittigneissiksi ja toisaalla, kerrosten päällystää kohti Siikajärven<br />
etelärannalla, vaaleanharmaaksi kvartsiittiliuskeeksi .<br />
Hajanaisia silmäliuske-esiytymiä.<br />
Muutamilla Vuotjärven niemill ä ja saarilla, kuten esim . Viitaniemellä,<br />
Kinnusensaarella ja Siitinlahden eteläpuolisella niemellä<br />
esiytyy paikkapaikoin hyvin liuskeista silmägneissiä . Koukkulammella<br />
Juuan pitäjän luoteiosassa Nurmeksen rajalla on punaisenharmaata,<br />
maasälpärikasta liusketta, joka sisältää rikki puristuneita<br />
punaisen kalimaasälvän silmä kkeitä (1 .5 X 3 sm :n suuruisia) . Vuorilaji<br />
muistuttaa lujasti liuskeista porfyyristä graniittigneissiä . Pieni<br />
silmäliuskealue on Ohta-Valkeisen ja Ra kkisenjärven välillä Itä-<br />
Kaavilla. Samanlaatuisia esiytymiä on graniittigneississä kalevalaisten<br />
liuskeitten läheisyydessä, ja niitä voidaan senvuoksi kenties<br />
pitää poiskuluneitten pohjakerroksien jäännöksinä .
Kvartsiittiliuskeita .<br />
Länsi-Juuan kvartsiittiliuskeet . Kuten edellä<br />
mainittiin, on pohjaryhmän päälle kerrostunut harmaita tai vaaleanharmaita,<br />
kiteisiä tai lasimaisia kvartsiittiliuskeita, jotka vuorostaan<br />
vuorottelevat fylliittien kanssa . Sellaiset kvartsiittiliuskeet<br />
muodostavat Lounais- ja Länsi-Juuassa korkeita NW-SE-suuntaisia<br />
vaarajaksoja . Lähinnä Juuan kirkonkylän lounaispuolella<br />
oleva Timovaaran selänne on muodostunut kiillerikkaasta kvartsiitista,<br />
joka vuorottelee kapeitten vaaleanharmaitten lasimaisten kvartsiittikerrosten<br />
ja tummien ruosteisten fylliittikerrosten kanssa . Idässä<br />
kvartsiitit rajoittuvat kapeana vyöhykkeenä esiytyviin vanhempiin<br />
gneissimäisiin liuskeihin, jotka vuorottelevat tyypillisten<br />
sarvivälkegneissien kanssa . Rajalla näitä vastaan ovat kvartsiittikerrokset<br />
rikki repeytyneitä ja täynnä lukuisia linssimäisesti venyneitä<br />
sarvivälkegneissin, kiillegneissin, liuskeisen tai massamaisen<br />
am<strong>fi</strong>boliitin sekä poimuttuneen ja lujasti liuskeisen graniittigneissin<br />
osia . Vuorilajikappaleet ovat tavallisesti sekaisin, mutta kuitenkin<br />
jonkinlaisessa järjestyksessä, niin että samojen vuorilajien kappaleita<br />
esiytyy runsaasti pitkillä matkoilla . Am<strong>fi</strong>boliitti- ja gneissikappaleet<br />
ovat esim . vallalla mäkijakson koillisosassa ja graniittiaines<br />
sen kaakkoisosassa . Koko tämä rajavyöhyke, jossa sekä vuorilajikappaleet<br />
että kvartsiittiliuske ovat kovin särkyneet ja vääntyneet,<br />
on nähtävästi suuri hankausvyöhyke .<br />
Selänteen kaakkoispäässä kvartsiittiliuske sisältää runsaasti<br />
kapeita ruosteisen magneettikiisunpitoisen liuskeen ja hienorakeisen<br />
fylliittimäisen kiilleliuskeen kerroksia . Hiisvaarassa, vuorijakson<br />
länsiosassa, kvartsiitti on paikoin kerro ksittain lujasti rapautunutta,<br />
mikä näkyy pienistä kallionpinnoissa olevista kuopista, ja lukuisten<br />
pienien vihreitten sädekivitäplien sekaista . Tämä näyttää viittaavan<br />
siihen että vuorilaji on kalkinpitoista .<br />
Pohjoisessa päättyy Timovaara äkkiä Polvijärven etelärantaan .<br />
Se muodostaa siinä äkkijyrkän rinteen, Hallavaaran, jossa vuorilaji<br />
on erittäin lujasti särkynyttä breksiamaista kvartsiittia . Tätä lävistävät<br />
lukuisat hankausvyöhykkeet, jotka myös kulkevat kohtisuoraan<br />
kerrosten kulkusuunnan poikki, ja sen on todennäköisesti<br />
aiheuttanut kvartsiittiselänteessä pituussuuntaa vastaan kohtisuoraan<br />
tapahtunut siirros . Polvijärven pohjoisrannalla alkavat nimittäin<br />
taas gneissimäiset liuskeet ja graniittigneissi, ja vasta näitten<br />
länsipuolella tavataan Timovaaran selänteen jatkona samallaista<br />
breksiaa kapeana vyöhykkeenä, joka ulottuu Juuanjärvelle ja järven<br />
itärantaa pitkin jonkunverran luoteeseen .<br />
8 7
88<br />
Lähinnä lännessä oleva selänne, Juuanvaara, kohoaa melkoisen<br />
korkealle ympäristöstä, ja sen eroittavat edellisestä tyypilliset kiilleliuskeet,<br />
joissa on vä likerroksina dolomiittista kalkkikiveä (katso<br />
näitä) ja metabasiittikerrosjuonia. Vuorilaji on täällä hienorakeista,<br />
harmaanvalkoista muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, joka on<br />
usein selvään kerroksellista . Muskoviittisuomut ovat kasautuneet<br />
kerrossaumoihin, joita myöten vuorilaji lohkeaa, tai verhoavat vuorilajin<br />
luisupintoja . Paikoin nähdään osia melkein puhtaan valkoi-<br />
Valok . W . W. Wilkman .<br />
Kuva 32. Loiva-asentoisia kvartsiittikerroksia Juuan Petrovaaran kylässä .<br />
sesta, paikoin punatäpläisestä kvartsiitista, jotka vuorottelevat<br />
kvartsiittiliuskeen kanssa (esim . Kalattomanlammen itäpuolella ja<br />
korkeimmalla kohdalla, Mäntyharj ulla ) . Metsävahdintalon luoteispuolella<br />
Tahkovaaralla on .2-3 m leveänä kerroksena hienorakeista,<br />
liuskeista kvartsiittia, jota käytetään tahkokivenä . Saman vuoren<br />
poikki kulkee W-E suuntaan kalliorotko (tektooninen rakomuodostus)<br />
»Kehnonkirnu», jossa kvartsiitti on murennut soraksi ja jossa<br />
sitä lävistävät lukuisat N 80° E-suuntaiset raot . Kvartsiittikerrokset<br />
kulkevat N 15°-35° W-suuntaan ja kallistuvat 50°-60° W.<br />
Vaarajono rajoittuu jyrkkärinteisesti idässä olevaa Juuanjärven<br />
kiill eliuskealankomaata vastaan ; Petrovaaran graniittialuetta kohti<br />
viettävä rinne lännessä on sitävastoin paljon loivempi . Huomiota<br />
ansaitsee tässä, että kvartsiitti on lähempänä graniittirajaa epäpuh-
dasta ja kiilleliuskemaisten kerrosten ja emäksisten juovien sekaista<br />
sekä tulee lopuksi breksiamaiseksi (s . 61) .<br />
Kahdessa lännempänä olevassa vaarajaksossa, Petrovaarassa<br />
ja Vesivaarassa, joita eroittaa toisistaan Kajoonjärven ja Kuusjärven<br />
laaksonuoma, uudistuvat samat kerrossuhteet kuin Juuanvaarassa .<br />
Petrovaaran jaksossa on esim . itäisimpänä graniittigneissin rajalla<br />
ensin pohjabreksiaa (s . 61) ja sitten pohjaliuskeena vaaleanharmaata<br />
sädekivensekaista kvartsiittia ; tämän päällä kiilleliuskevyöhyke, jossa<br />
on kalkkikivikerroksia ja metabasiittijuonia ja lopuksi puhdasta<br />
harmaanvalkoista kvartsiittia vyöhykkeenä, jossa on muskoviittirikkaita,<br />
paikoin punertavia kerroksia ; viimemainittu muuttuu taas<br />
vähitellen lännempänä epäpuhtaaksi kiillerikkaaksi kvartsiitiksi ja<br />
pohjabreksiaksi . Samat suhteet uudistuvat vielä kerran Vesivaarassa<br />
. Ainoa ero on siinä että kerrosasento on näissä selänteissä hyvin<br />
loiva, 10°-30° W (ks . kuvaa 32) .<br />
Fylliittialueen rajalla kaakossa, esim . Saarijärven kaakkoispuolella<br />
vuorottelee harmaa kvartsiittiliuske kvartsir ikkaan kiilleliuskeen<br />
kanssa . Graniittipohjan läheisyydessä Saarijärven pohjoispuolella<br />
esiytyy osaksi lasimaista, osaksi kiteistä harmaata kvartsiittia,<br />
joka on hyvin vihreitten sädekivitäplien sekaista ja vuorottelee<br />
ruosteisen magneettikiisurikk aan sarvivälkeliuskeen kanssa .<br />
Lounaisimpana oleva vaarajakso, Halivaara, on muodostunut<br />
epäpuhtaista kiillerikkaista kvartsiittiliuskeista, ja näitten länsirajalla<br />
on graniittigneissipohja työntynyt kvartsiittien päälle (ks . s .<br />
84) . Onko sellaisia ylisiirroksia myös tapahtunut itäisempien, kvartsiittivyöhykkeitten<br />
länsirajoilla, ei voida varmuudella päättää . Rajoilla<br />
esiytyviä kalkinpitoisia pohjabreksioita olisi siinä tapauksessa<br />
pidettävä hankausbreksioina .<br />
Korteisenkylän- kvartsiittiliuskevyöhyke<br />
Kaavilla . Korteisenkylän koillisosassa Kaavilla ulottuu Kyrpelinjärveltä<br />
NNW-suuntaan Kärenjärven ja Riihijärven ohi Mäntyjärvelle<br />
muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta kapeana vyöhykkeenä .<br />
Tämä vuorottelee lasimaisen kvartsiitin kanssa ja sisältää kapeita<br />
tumman magneettikiisurikkaan sädekiviliuskeen juovia . Paikoin<br />
lisäytyy vaalean kiilteen pitoisuus siihen määrin, että vuorilaji muuttuu<br />
muskoviittiliuskeeksi . Riihijärven luoteis- ja kaakkoispuolella<br />
kvartsiittiliuske on vajonnut postkalevalaiseen graniittiin, joka lävistää<br />
sitä . Sivuilla se rajoittuu graniitinsekaiseen gneissimäiseen kiilleliuskeeseen,<br />
jonka kanssa se rajalla vuorottelee . Muutos tapahtuu<br />
siten että muskoviitin sijaan kvartsiittiliuskeeseen tulee biotiittia .<br />
Kvartsiittia lävistävät, graniittijuonet ovat osaksi hienorakeista<br />
harmaata tai vaaleanharmaata graniittia (esim . Kärenjärven kaak-<br />
8 9<br />
12
90<br />
koispuolella ja Mäntyjärven eteläpuolella), osaksi vaaleata muskoviitinpitoista<br />
pegmatiittigraniittia . Mäntyjärven eteläpuolella olevassa<br />
suuressa kalliossa lävistää kvartsiittia viistoon liuskeisuuden poikki<br />
kulkevina leveinä juonina massamainen, hiukan puristunut harmaa<br />
graniitti, joka myöskin sisältää epäpuhtaan, vihreätäpläisen harmaan<br />
kvartsiitin murtokappaleita . Mäntyjärven kaakkoispäässä esiytyy<br />
kvartsiittiliuskeessa hyvin liuskeista metabasiittia leveinä kerrosjuonina,<br />
ja molempia vuorilajeja lävistää äskenmainittu biotiiitigraniitti<br />
.<br />
Unimäen-Honkavaaran kvartsiittiliuskevyöhyke<br />
. Fylliittimäisten kiilleliuskeitten ja vanhempien maasälpärikkaitten,<br />
paikoin graniittigneissimäisten liuskeitten rajalla Vuotjärven<br />
kaakkois- ja itäpuolella Luoteis-Kaavilla kulkee kaarenmuotoisesti<br />
NNE- ja N-suuntaan kapea kvartsiittiliuskevyöhyke . Vuorilaji<br />
vuorottelee lasimaisen tai -kiteisen harmaan kvartsiitin kanssa .<br />
Kerrokset kallistuvat 35°- 60° NW ja W. Sama suunta ja kaltevuus<br />
on vanhemmilla liuskeilla lähinnä rajaa ; ne ovat siis siirtyneet kvartsiitin<br />
päälle. Kvartsiitin alla kulkee kiilleliuskeitten rajalla siellä<br />
täällä keskeytyneenä 30-60 m leveä metabasiittijuoni .<br />
Unimäessä kvartsiittivyöhykkeen lounaisimmassa osassa on<br />
kvartsiitti poimuista . Mäen pohjoisrinteessä sitä lävistää harmaanvalkoinen<br />
tai vaaleanpunainen pegmatiittigraniitti . Raja gneissiä<br />
vastaan luoteessa on epäselvä . Alustassa, kaakossa, nähdään kvartsiitin<br />
ja, kiilleliuskeen selvästi vuorottelevan keskenään . Tervamäessä<br />
Pienen Säyneisen eteläpuolella on kvartsiitti kosketuksessa päälle<br />
siirtyneen karkearakeisen biotiittigneissin kanssa (lännessä) . Jyrkkä<br />
raja on mahdollisesti syntynyt mekaanisten hankausten kautta vuoriperässä,<br />
sillä muskoviitin sijaan tulee kvartsiittiin rajalla äkkiä suuria<br />
biotiittisuomuja ja vuorilaji saa gneissimäisen luonteen . Pohjoisimpana<br />
Suuren Säyneisen luoteispuolella kvartsiittikerrokset kulkevat<br />
Näsämäen ja Honkavaaran vuoriharjanteitten länsirinteitä pitkin<br />
. Honkavaaralla kvartsiitti on lähinnä gneissipohjaa lännessä<br />
serisiittirikasta ja maasälvänpitoista . Idässä se muuttuu harmaaksi<br />
lasimaiseksi kvartsiitiksi, jossa on kiillerikkaita kerroksia, ja lopuksi<br />
(Honkavaaran laella) kvartsirikkaaksi kiilleliuskeeksi, jota leveät<br />
keskirakeiset vaaleanharmaat graniittijuonet lävistävät, samantyyppiset<br />
kuin Maarianvaaran kylässä Kaakkois-Kaavilla esiytyvä graniitti.<br />
Pisan kvartsiittialue . Siikajärven ympärillä Kaavin<br />
pitäjän luoteiskolkassa on pieni kalevalainen liuskealue, jota vanhemmat<br />
liuskeet ja graniitit jyrkästi rajoittavat . Tämän alueen itäosissa,<br />
Siikajärven niemillä ja saarilla, ovat selvästi kerrokselliset ruosteiset
liuskeet vallalla . Nämä vuorottelevat harmaitten muskoviitinpitoisten<br />
ja usein myös magneettikiisurikkaitten kvartsiittiliuskeitten<br />
kanssa . Petrograa<strong>fi</strong>sesti nämä vuorilajit ovat samanlaatuisia kuin<br />
Juuanvaaran ja Petrovaaran kvartsiittialueitten fylliittiset liuskeet .<br />
Liuskeitten ja kvartsiittien välisissä rajavyöhykkeissä tavataan usein<br />
paksuja dolomiittisen kalkkikiven kerroksia, ja näitten yhteydessä<br />
kapeita tai levitä metabasiittijuonia . Tämän alankomaan yli kohoavat<br />
lännessä Musti kkamäen ja Pisan kvartsiittiselänteet, jotka<br />
toisistaan eroittaa pitkä ja kapea N-S-suuntainen Valkeisen rotkojärvi<br />
.<br />
Siikamäessä Siikajärven etelärannalla kvartsiittiliuskeen suunta<br />
on W-E ja kaltevuus 30° N, ja on se kerrostunut suorastaan silmäliuskeen<br />
päälle ja muuttuu kerrossarjan yläosassa puhtaamman harmaaksi,<br />
jotenkin lasimaiseksi kvartsiitiksi (kaltevuus 30°-40° N) .<br />
Kerrossarja alkaa Hyvölänniemellä alueen koillisrajalla tummina,<br />
jotenkin lujasti poimuttuneina fylliitteinä, joissa on lasimaisen kvartsiitin<br />
kerroksia ; tämän päällä on lännessä kalkkikerros ja sen jälkeen<br />
epäpuhdas, harmaa, hieno- tai keskirakeinen, ruostetäpläinen kvartsiitti,<br />
joka vuorottelee ruosteisen fylliitin kanssa . Kerrokset kulkevat<br />
täällä N-S-suuntaan kallistuen 60 ° -'70° W, ja niitä eroittaa itäpuolella<br />
olevasta gneissipohjasta kapea notko . Sitävastoin tavataan<br />
Suursaaren länsirannalla alueen itärajalla pienellä alalla paineliuskeista<br />
kvartsiittimaista vuorilajia, joka muuttuu idässä silmäliuskeeksi<br />
(suunta N 10°- 20° W, kaltevuus n . 55° W) .<br />
Valkeisniemellä Valkeisen ja Siikajärven välillä tunkeutuu pohjoisestapäin<br />
kapea kieleke silmäliuskealueesta kvartsiittiharjanteitten<br />
väliin . Kerrokset kulkevat niemellä N 0°-15° W ja kallistuvat<br />
60°-85° E . Harmaa kvartsiitti on kerrostunut silmäliuskeen päälle<br />
ja on hienorakeista . Niitten välisellä rajalla nähdään Valkeisniemen<br />
talon länsipuolella pienellä alalla maasälvänpitoista kiillerikasta kvartsiittia,<br />
joka on konglomeraattimaista johtuen siitä, että kvartsiittimaisessa<br />
liuskemassassa on linssinmuotoisia maasälpärikkaita osia .<br />
Alueen sisäosissa Siikajärven saarilla ja Huosiaisniemellä järven<br />
lounaisosassa liuskekerrokset ovat lujasti kokoonpoimuttuneita ja<br />
siirtyneitä . Loiva-asentoisia kerroksia keskeyttävät täällä usein<br />
äkkiä jyrkkäasentoiset tai pystyssä olevat kerrokset . Suunta on<br />
N 10°-40° W, kaltevuus vaihteleva, milloin läntinen, milloin itäinen<br />
(kuva 33) .<br />
Alueen jotenkin alavasta keskiosasta eroavat jyrkästi läntiset<br />
korkeat kvartsiittiselänteet Musti kkamäki ja Pisa . Mustikkamäen<br />
itärinteessä vuorilaji on vaaleanharmaata muskoviittirikasta kvartsiittiliuskettä,<br />
joka helposti lohkeaa ohuiksi levyiksi . Selänteen<br />
9 1
92<br />
ylä osa on taas muodostunut hienorakeisesta harmaasta kvartsiittiliuskeesta,<br />
joka on jotenkin huokoista ja jossa muskoviittikiille verhoaa<br />
kerrospinnat . Etelässä tunkeutuvat kerrokset kiilanmuotoisesti<br />
graniittigneissiin, jolloin kapeat siirrosnotkot eroittavat ne<br />
tästä . Ne kulkevat täällä N 45° W-suuntaan kallistuen 40°-60°<br />
NE . Pohjoisempana, siis itse Mustikkamäessä on kulkusuunta N<br />
10° W ja kaltevuus 60°-70° W, välillä olevilla paikoilla on kerrosasento<br />
pysty .<br />
Kuva 33. Kokoonpuristuneita liuskekerroksia Siikajärven Orisaarella Kaavilla<br />
W. W. Wilkmanin piirustuksen mukaan .<br />
Pisan selänne, johon kuuluvat Kiiskimäki, Suuri Pisa ja Pieni<br />
Pisa kauimpana pohjoisessa, on melkein puhdasta, valkoista, serisiitinpitoista,<br />
paikoin hiukan punertavaa, pienirakeista kvartsiittia .<br />
Kerrokset kulkevat N 5°-10° W ja kallistuvat 70°-75° W. Suuren<br />
Pisan pohjoisosassa kvartsiitti on arkoosimaista, hiekkakivenkaltaista<br />
. Se on täällä breksiamaisesti rikki repeytynyttä ja sitä lävistävät<br />
lukuisat kvartsisuonet, jotka niillä paikoilla, missä suonet käyvät<br />
ristiin, sisältävät runsaasti kvartsikidesikermiä . Mikroskoopilla<br />
tarkastettaessa näkyy vuorilaji kuitenkin olevan kiteistä rakenteeltaan,<br />
ja kvartsirakeet ovat jotenkin lujasti toisiinsa kiinni kasvaneet<br />
; muskoviitti on kasautunut kerrossaumoihin, jotenka vuorilaji<br />
helposti lohkeaa näitä pitkin . Yleensä muistuttaa Pisan kvartsiitti<br />
hyvin paljon niitä vaaleita kiilleköyhiä kvartsiitteja, joita tavataan<br />
Juuanvaaran ja Petrovaaran kvartsiittiselänteitten korkeimmilla<br />
kohdilla. Mahdollisesti edustavat nämä vähemmin metamorfosoituneet<br />
kvartsiitit ylempää tasoa kalevalaisessa kerrossarjassa . Ker<br />
rosjärjestys koko muodostumassa olisi siis seuraava : 1 :o pohjabreksia,<br />
konglomeraatti, silmäliuske, kvartsiserisiittiliuske<br />
; 2:o harmaa lasimainen kvartsiitti<br />
ja kvartsiittiliuske (vuorotellen ruosteisen<br />
fylliitin kanssa), sarvivälkeliuske, dolomiittinen<br />
kalkkikivi, fylliitit ja kiilleliuskeet ;<br />
3:o puoliklastilliset valkoiset kvartsiitit .<br />
Lännessä rajoittuu Pisan alue vanhempiin gneissi- ja graniittivuorilajeihin,<br />
jotka ovat puristuneet korkealle pystyasentoon Pisan<br />
selänteen juurelle . Täällä on kahdessa kohden tavattu karkealiuskeista,<br />
hankausbreksiamaista, graniittigneissisiekaleitten sekaista
kvartsiittia . Tämä viittaisi siihen, että täälläkin on läntinen alkuvuorialue<br />
työntynyt kvartsiittisarjan päälle (vertaa s . 84) .<br />
Vuotjärven itäpuolella olevasta kvartsiittivyöhykkeestä eroaa<br />
Pisan alue siinä, että kvartsiitit eivät ole täällä postkalevalaisten<br />
graniittijuonien lävistämiä . Sitävastoin tavataan fylliittivyöhykkeessä<br />
granaatin-pitoisia kerroksia, jotka viittaavat kontaktimetamorfoosiin<br />
.<br />
Keyritynmäki. Todennäköisenä jatkona Pisan kvartsiittiselänteelle<br />
on Keyrittyjärven länsipuolella Nilsiässä oleva 17 km<br />
pitkä vuoriharjanne, Keyritynmäki, jonka poikittaisnotkot jakavat<br />
moneen korkeaan kukkulaan. Vuorilaji on harmaanvalkoista tai<br />
punertavaa, hienorakeista, enemmän tai vähemmän liuskeista kvartsiittiliusketta,<br />
joka paikoin vuorottelee harmaan tai sinertävänharmaan<br />
kvartsiittiliuskeen kanssa . Kerrosten suunta on selänteen eteläosassa<br />
N-S, pohjoisempana N 25°-35° W . Kaltevuus on kaiken matkaa<br />
keskimäärin 75° W.<br />
Yläluostan kvartsiittiliuske . Yläluostanjärven<br />
etelärannalla Rautavaaran pitäjässä, esiytyy ENE-suuntaisina kerroksina<br />
epäpuhdasta muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, jota<br />
vaaleanpunainen postkalevalainen graniitti ja muskoviitinpitoinen<br />
pegmatiitti lävistää leveinä kerrosjuonina . Sivuilla rajoittuu kvartsiittiliuske<br />
muskoviittirikkaisiin liuskemäisiin gneissikerroksiin .<br />
Vaikon kylän kvartsiittiliuskeet Juuassa .<br />
Vaikonjärven itäpuolella Juuassa on korkea mäkinen kvartsiittialue,<br />
joka on Juuanvaaran jakson suoranaista jatkoa . Kapeampi<br />
Vaikonjärven eteläpuolella oleva alue on taas Petrovaaran vyöhykkeen<br />
kulkusuunnassa . Vuorilaji on kummassakin tyypillistä harmaata<br />
muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, jota siellä täällä hienorakeiset<br />
sarvivälkegneissimäiset metabasiittijuonet lävistävät . Edellisessä,<br />
johonka Honkavaara ja Riuttavaara lännessä sekä Haukivaara ja<br />
Konttivaara idässä kuuluvat, vuorottelee kvartsiittiliuske tumman<br />
kiilleliuskeen kanssa, joka esiytyy sekä kvartsiittikukkuloitten välisissä<br />
notkoissa että graniittigneissin rajalla luoteessa . Kvartsiittikerrokset<br />
kulkevat täällä N 15°-20° W ja kallistuvat - yleensä loivasti,<br />
lännessä noin 10°-30° E ja idässä 10°-15 ° W. Jälkimäisessä<br />
alueensa (Vaikonjärven eteläpuolella) ympäröi kvartsiittiliusketta<br />
graniittigneissi, jossa on kerroksenmuotoisia<br />
Kerrosten kaltevuus on täällä n . 40° W .<br />
am<strong>fi</strong>boliittipahkuja .<br />
Outokummun kvartsiittiliuskevyöhyke .Sysmän<br />
kylän pohjoisosassa Kuusjärven pitäjässä on kiilleliuskeessa<br />
N 50° E-suuntaisena, n . 1 km leveänä ja 4-5 km pitkänä vyöhykkeenä<br />
harmaata kiillerikasta kvartsiittiliusketta . Tässä seudussa muodostaa<br />
9 3
94<br />
Outokumpu n . 1 km Outolammen koillispuolella korkean ympäristön<br />
yli kauas näkyvän kukkulan . Aivan Outokummun eteläpuolella, on
Sänkivaara ja jonkun matkaa täältä lounaaseen Outokummun kulkusuunnassa<br />
Mökkivaara, hiukan pohjoisempana Raiviomäki ja kauimpana<br />
etelässä Matovaara (ks . karttaa kuva . 34) .<br />
Vuoriperä on tällä alueella hyvin vaihteleva laadultaan . Kvartsiittiliuskeessa<br />
eriytyy joukottain linssinmuotoisia, oliviinikiven kerrosjuonia,<br />
varsinkin alueen luoteisosassa, esim . itse Outokummussa .<br />
Siellä missä nämä ovat leveitä, on oliviinikivityyppi vallalla, mutta<br />
kapeissa suonissa ja kontakteilla kvartsiittiliusketta vastaan on se<br />
muuttunut sädekivi- ja malakoliittirikkaaksi vihreäjuovaiseksi vuori<br />
lajiksi, joka esiytyy usein kalkinpitoisen liuskeen yhteydessä ja sisältää<br />
tavallisesti runsaasti rikkikiisu- ja magneettikiisurakeita .<br />
Outokummussa vuorottelee esim . rikkikiisunpitoinen kvartsiittiliuske,<br />
jossa on tummia kiillerikkaita juovia, tummatäpläisten oliviinikivijuonien<br />
ja kerroksenmuotoisina osina esiytyvän kalkin ja<br />
malakoliitinpitoisen sädekiven kanssa . Sekä malakoliitti että sädekivi<br />
ovat vihreänvärisiä, krominpitoisia . Niiden kokoumu ks et käyvät<br />
selville seuraavista maisteri E . S . Tomulan tekemistä analyyseistä<br />
:<br />
Krominpitoinen Krominpitoinen<br />
malakoliitti (saliitti) : sädekivi :<br />
SiO 2 52 .84 % 57 .74 %<br />
Fe 2O 3 2 .80 » -<br />
FeO - » 2 .75 »<br />
Cr2O3 0 .44 » 0 .64 »<br />
Al 2O3 1.04 » 2.35 »<br />
CaO 25 .44 » 14 .04 »<br />
MgO 17 .26 » 22 .38 »<br />
H 2O 0 .88 » 0 .38 »<br />
100 .70 % 100 .28 %<br />
Pinnalla lujasti rapautunut kalkinpitoinen kerros eriytyy esim .<br />
kummun etelärinteessä lähinnä serpentiini- ja talkkirikasta liusketta .<br />
Sänkivaarankin eteläosassa, joka suurimmaksi osaksi on oliviinikiveä,<br />
nähdään pienellä alalla samallaista sädekivenpitoista kalkkikiveä .<br />
Kerrosten kulkusuunta on N 50°-55° E ja kaltevuus n . 70° SE .<br />
Lähinnä Outokummun pohjois- ja koillispuolella on maapeite<br />
paksu, mutta timanttiporauksilla, joita täällä on toimitettu malminetsimistöissä,<br />
on voitu näyttää toteen, että kvartsiittikerrokset täälläkin<br />
vaihtelevat oliviinikiven, sädekiven tai asbestikiven kanssa .<br />
Hiukan pohjoisempana, sillä kohdalla missä kaivosaukot ovat, esiytyy<br />
n. N 70° E-suuntaisena 3-8 m vahvana vyöhykkeenä breksiamaisesti<br />
särkynyttä, harmaata, osaksi lasimaista kvartsiittia, jossa on<br />
runsaasti kuparikiisua, magneettikiisua, pyriittiä ja hiukan sinkki<br />
95
96<br />
välkettä . Tämä kerroksenmuotoinen vyöhyke kallistuu pinnalla n .<br />
25° SE, mutta tulee syvemmällä jyrkemmäksi, niin että kaltevuus<br />
noin 70 m :n syvyydellä on yli 60° . Rapautuneessa kallionpinnassa<br />
malmin pinnallenousukohdalla on vuorilaji malmimineraalien rapautumisen<br />
takia muuttunut huokoiseksi valkoisenharmaaksi massaksi,<br />
joka murenee helposti (»suolakiveä») . Kerroksen alustana tavataan<br />
kvartsirikasta, kerroksellista kiilleliusketta ja fylliittiä (pintakuilussa)<br />
ja näitten alla vielä sarja kvartsiitti- ja kiilleliuskekerroksia sekä oliviinikivilinssejä<br />
. Vasta sitten alkaa varsinainen kiilleliuskevyöhyke .<br />
Malminpitoisen vyöhykkeen keskeyttää äkkiä pintakuilun itäpuolella<br />
poikittainen siirrosrako, joka on täyttynyt gra<strong>fi</strong>itinsekaisella liuskeaineksella<br />
. Hiukan kauempana idässä jatkuu kuitenkin malmi<br />
kapeana kerroksena saavuttaen Kaasilankuilussa n . 5 m :n paksuuden .<br />
Siirrosraon samalla puolella ja malmivyöhykkeen päällystässä kvartsiitti<br />
on hyvin lasimaista ja selvästi uudestaan kiteytynyttä . Siihen<br />
on sekoittunut sekundäärisesti esiytyvää gra<strong>fi</strong>ittia, joka täyttää<br />
kvartsiitissa olevat raot ja onkalot . Nämä ovat usein muodostuneet<br />
omituisiksi puolikuunmuotoisiksi sileäpintaisiksi kyhmyiksi, jotka<br />
jossakin määrin muistuttavat fossiilejä . Onkaloihin tunkeutuu paikoin<br />
kvartsikiteitten pyraamiidisiä päätypintoja, jollaisena kvartsi<br />
esiytyy kvartsiittimassan sikermäisissä osissa .<br />
Esimerkkinä pintarapautumisesta, jonka alaisina malmikerroksen<br />
kohdalla esiinpistävät liuskekerrokset ovat olleet, esitetään tässä<br />
seuraavat analyysit, jotka maisteri Tomula on tehnyt heti malmikerroksen<br />
päällä ja moreenin alla olevan sivukiven breksiamaisesta<br />
kasaumasta otetusta liuskekivinäytteestä . Näistä analyyseistä näyttää<br />
I rapautumattoman liuskeen kokoumuksen, jonka aineksina on<br />
pää-asiallisesti kiille, kvartsi ja maasälpä, jotavastoin II näyttää liuskekappaleen<br />
pinnalla olevan kuonaisen ja huokoisen, kiilteen rapautumisen<br />
takia vaaleentuneen kuoren kokoumuksen .<br />
I II<br />
Rapautuma- Rapautunut<br />
tonvuorilaji : valkoin. kuori :<br />
SiO 2 66 .66 % 77.80 %<br />
Fe 2O 3 7 .03 > 2 .08<br />
Al203 14.77 > 12.45<br />
MnO - 0.02<br />
CaO 2.00 > 2.36<br />
MgO 2.56 > 0.40<br />
K2O 3.96 > 1 .56 »<br />
Na2O 0.98 > 2.94<br />
TiO 2 0.82 > 0 .22 »<br />
SO3 - 0.49 »<br />
S 0.28 > -<br />
P2O 5 0.11 > -<br />
Hehk . tappio 0.70 > 0.51 »<br />
99 .87 % 100.83 %
Analyyseistä näkyy, että rapautuminen on aiheuttanut Fe2O3,<br />
Al2O 3-, MgO- 2O-määränvähentyminen,<br />
ja K riippuen siitä että kiille<br />
on lujasti syöpynyt .<br />
Mökkivaara on suurimmaksi osaksi vaaleanharmaata kvartsiittiliusketta<br />
jossa on kalkin- ja sädekivenpitoisia vihreitä malakoliittieroittumia<br />
sisältäviä kerroksia . Täälläkin, kuten Outokummun<br />
selänteen koillisessa jatkossa, vuorottelevat leveät linssimäiset oliviinikivijuonet<br />
kvartsiitin kanssa .<br />
Etelässä on kvartsiittialueen ja kiilleliuskeen rajalla jälkimäinen<br />
fylliittimäistä ja sisältää runsaasti hiiliainesta . Matovaaran eteläosassa<br />
ja ylimmällä kohdalla on esim . vuorilaji lujasti rapautunutta<br />
tummaa fylliittiä, joka on täynnä sädekivikimppuja ja rikkikiisurikasta<br />
. Kerrosten kaltevuus on täälläkin n . 70° SE, mutta mäen itäpäässä<br />
se tulee loivaksi ja on täällä paikoin luoteinenkin ; kerrokset<br />
ovat siis poimuttuneita . Täällä tavataan paikoin serisiittirikasta<br />
kvartsiittiliusketta, jossa on smaragdinvihreitä kiteitä, kromigranaattia<br />
. Mäen koillisosassa esiytyy kalkinpitoista, sädekiven- ja<br />
malakoliitinpitoista liusketta, joka mäen pohjoisosassa muuttuu<br />
tummatäpläiseksi oliviinikiveksi . Oliviinikivi lävistää siis täälläkin<br />
kvartsiittiliuskettä .<br />
Liuskeen rajalla vaivaistalon itäpuolella ovat kerrossuhteet samanlaatuisia<br />
. Niityllä talon itäpuolella olevissa pienissä kallionnyppylöissä<br />
kvartsiittiliuske on pinnalla rapautunutta, ruosteista ja sisältää<br />
tummia ja vaaleita kerroksia . Tummat ovat sädekivenpitoisia,<br />
vaaleat kvartsirikkaita, huokoisia ja kuonamaisennäköisiä ; onkaloissa<br />
on runsaasti pyriittikiteitä ja kromigranaattia . Asbestimaisen sädekiven<br />
linssejä nähdään siellä täällä . Hiukan etelämpänä on n . 2<br />
m paksuna kerroksena tummaa, gra<strong>fi</strong>itin- ja talkinpitoista, pyriittirikasta<br />
liusketta . Kauempana idässä esiytyy kerrosmaisina osina<br />
vihreänväristä sädekiviliusketta, jossa, on kovaa asbestia kapeina,<br />
korkeintain 0 .5 m leveinä juonina . Asbestineulat ovat näissä järjestyneet<br />
vuorilajin liuskeisuuden suuntaan . Kaasisen talon pellolla<br />
tavataan pienessä kalliossa pehmeätä vaaleanharmaata talkkiliusketta<br />
ja hiukan täältä luoteeseen pienissä kallioissa tummanvihreätä<br />
serpentiinikiveä .<br />
Kokonvaaran-Paljakkavaaran jakso . Outokummun<br />
kvartsiittiliuskevyöhykkeen jatkoa on todennäköisesti<br />
Kokonvaaran ja Paljakkavaaran kvartsiittiselänteet Viinijärven luo-<br />
1 L . H . Borgström . Mineralogiska notiser. Geol För. Förh . Bd . 23 . Stockholm<br />
1901 . S. 560-563 . Paitsi vaivastalon itäpuolelta ja Mökkivaaran itäpäästä<br />
on kromigranaattia myöhemmin löydetty kvartsiittiliuskeesta Outokummun pohjoispuolella<br />
ja kaivoksesta Kaasila A .<br />
9 7<br />
13
98<br />
on<br />
kerrosten kaltevuus on<br />
50 °SE<br />
rinteessä<br />
teis ja pohjoispuolella .Kokonvaarassa<br />
vuorilaji<br />
kiillerikasta<br />
kvartsiittiliusketta, joka kulkee n. N 45° E<br />
35°- .Maantienpuolisessa tavataanruosteista gra<strong>fi</strong>itti-<br />
ja sädekivirikasta liusketta, ja Kokonvaaran pohjoispuolella<br />
välikerroksina gra<strong>fi</strong>itinpitoista liusketta ja malakoliitti-sädekiveä<br />
Paljakkavaaran vuorilaji on hienorakeista kiillerikasta kvartsiittiliusketta,<br />
joka rajoittuu selänteen itäpuolella talkki ja karbonaattirikkaaseen<br />
serpentiinikiveen . Tämän rajoilla nähdään massamaisen<br />
tai juovaisen sädekiven pahkuja . Kerrosten kulkusuunta on n .<br />
Polvijärven kirkon pohjoispuolella oleva yksinäinenkvartsiitti-selänne<br />
on vaaleanharmaata kvartsiittiliusketta, jossa' on kloriittisuomuja<br />
. Tämän itäpuolella esiytyy Saelanin mukaan välikerroksina<br />
kloriittiliusketta . Kvartsiittikerrosten suunta, on N 30° E ja kaltevuus<br />
n . 80° NW .<br />
Luikonlahden kvartsiittiliuske Kaavilla.<br />
Palolammelta (Saarijärven SE-puolella) Luikonlahdelle ulottuvan<br />
kapean laakson kaakkoispuolella, Kaavilla, on useita lujasti<br />
rapautuneita kallioita, jotka ovat ruosteista sädekivensekaista kvartsiittia<br />
. Vuorilajissa vuorottelevat vaaleat kvartsiittimaiset j a harmaanvihreät<br />
sädekivirikkaat kerrokset keskenään . Sitä lävistävät<br />
valkoiset pegmatiittijuonet ja siinä on nystyränmuotoisina kyhmyinä<br />
pyriittiä, magneettikiisua, ja paikoin hiukan kuparikiisua . Hiukan<br />
pohjoisempana lähellä Petkenlahden itärantaa on pienessä kalliossa<br />
näkyvissä harmaata, pinnalla rikkirapautunutta kvartsiittia (»suolakiveä»),<br />
jota malakoliitti - ja sädekivisuonet lävistävät (W. W . Wilkman<br />
1913) . Kvartsiittiliuske on täällä, samoin kuin Outokummun<br />
seudussa, leveitten oliviinikivijuonien lävistämää .<br />
Martonvaaran kvartsiittiselänne . Polvijärven<br />
pitäjän pohjoisosassa oleva Martonvaaran selänne on muodostunut<br />
hienorakeisesta, vaaleanharmaasta tai punertavasta muskoviittirikkaasta<br />
kvartsiittiliuskeesta, joka lohkeaa helposti ohuiksi levyiksi<br />
liuskeisuuden suuntaan . Kerrokset kulkevat N 5° E ja kallistuvat<br />
70° NW . Kvartsiitti rajoittuu sivuilla fylliittiin ja vuorottelee rajalla<br />
tämän kanssa .<br />
Erinäisiä kvartsiittiliuske-esiytymiä . Syvän<br />
Jouhtenjärven länsirannalla Tuusniemen Kartansalon kylässä<br />
esiytyy N-S-suuntainen kvartsiittikerros, joka on puristunut vanhempien<br />
vuorilajien väliin . Alla on gneissipohjan päällä muskoviittirikasta<br />
sädekiviliusketta ja tämän päällä harmaata kvartsiittiliusketta,<br />
vuorotellen lasimaisten kvartsiittikerrosten kanssa (kuva<br />
35) . Ylinnä rajalla nuorempaa graniittia vastaan (jossa on gneissi-
murtokappaleita) on breksiakerros jossa vuorilajin kulkusuunnan<br />
mukaan rinnakkain järjestyneinä kvartsiittikappaleita liittää toisiinsa<br />
graniittinen väliaines . Hienorakeiset, vaaleanharmaat graniittiapliittijuonet<br />
lävistävät siellä täällä breksiaa<br />
Tuusniemen luoteisosassa oleva kvartsiittiselänne<br />
.Viita-<br />
pieni<br />
mäki, on keskirakeista, hiukan lasimaista, vaaleanpunaista tai harmaanvalkoista<br />
kvartsiittiliusketta . Kerrokset kulkevat N 25° E,<br />
kaltevuus on 60° W . Puutionmäen kaakkoisosassa ja Pienen Vierujärven<br />
rannalla olevan kallion pohjoisosassa Riistaveden länsipuo-<br />
Kuva 35 . Leikkaus kalliorinteestä Syvän Jouhtenjärven l änsipuolella Tuusniemen<br />
Kartansalon kylässä ; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
a = gneissiä ; b =,muskoviittirikasta sädekiviliusketta, kaltevuus 50° W ; c = kvartsiittia ;<br />
d = kvartsiittibreksiaa, kaltevuus 70° W; e = nuorempaa graniittia.<br />
lella Kuopion pitäjässä on hienorakeista punertavia kvartsiittia .<br />
Nämä esiytyvät suonigneississä ja ovat mahdollisesti väliinpoimuttuneiden<br />
kalevalaisten kvartsiittien jäännöksiä .<br />
Hernemäessä, Hammasjärven itäpuolella Kiihtelysvaaran pitäjässä<br />
esiytyy fylliiteissä NNW-SSE-suuntaisena, n . 6 km :n pituisena<br />
ja 1 km :n levyisenä linssinä hieno- tai karkearakeista kvartsiittiliusketta,<br />
joka on muodostunut säännöttömästi kasautuneista kvartsi-,<br />
kiille- ja maasälpärakeista . Vuorilaji on paikoin konglomeraattimaista<br />
ja sisältää tällöin suuria lasimaisia kvartsiittipalloja ja 2-5<br />
sm :n pituisia saviliuskemaisen fylliitin linssejä . Kvartsin täyttämiä<br />
rakoja pitkin N 80° W-suuntaan viistoon liuskeisuuden poikki kulkevia<br />
siirroksia nähdään paikoin . Suunta on n. N 10° W ja kaltevuus<br />
70°-80° W . Lännessä fylliitin rajalla kvartsiitti vuorottelee<br />
tämän kanssa ja muutos tapahtuu siten, että fylliittikerrokset tulevat<br />
leveämmiksi ja runsaslukuisemmiksi ja kvartsiittikerrokset kapenevat<br />
vähitellen muuttuen kapeiksi juoviksi ja linsseiksi fylliitissä .<br />
Kaakossa on kvartsiitin jatkona sarvivälkeliusketta, joka on tavallisesti<br />
karkealiuskeista ja sisältää kvartsilinssejä sekä 2-4 mm pitkiä<br />
sarvivälkesälöjä . Täällä tavataan myös hyvin usein hienorakeisen,<br />
selvään kerroksellisen sarvivälkeliuskeen osia . Pienen uraliittidia-
1 00<br />
baasimassiivin rajalla Tohmajärven pitäjässä nähdään paikoin kontaktivyöhykkeessä<br />
sädekiviliusketta, jossa on säteettäisinä ryhminä<br />
sinivihreätä sarvivälkettä ja sarvivälkeneulasia sisältäviä vaaleanharmaita<br />
kvartsijuovia . Kolehmaisen talon kalliossa lävistää sarvivälkeliusketta<br />
. Molemmat sitäpaitsi vuorilajitleveä<br />
uraliittidiabaasijuoni<br />
ovat täällä liuskeutuneet samaan suuntaan kuin ympäröivät liuskeet .<br />
Dolomiittisia kalkkikiviä.<br />
Luonteenomaista Länsi-Juuan ja Pisan kvartsiittialueille on, että<br />
pohjasarjaan kuuluvien kiillerikkaitten tai lasimaisten kvartsiitti-<br />
Valok . W . W . Wilkman.<br />
Kuva 36. Lujasti poimuista kiillelusketta 0,5 km Kytölänvaaran itäpuolella<br />
Juuan Polvijärven kylässä . 4/5 luonn . kokoa.<br />
liuskeiden ja päälle kerrostuneitten puhtaitten harmaanvalkoisten<br />
kvartsiittien välillä esiytyy kapeampina vyöhykkeinä poimuisia kiilleliuskeita,<br />
joissa on useita kymmeniä metriä leveitä dolomiittisen<br />
kalkkikiven kerroksia ja metabasiittijuonia .<br />
Juuanjärven kalkkikivikerrokset . Varsin<br />
runsaasti esiytyy rinnakkaisia kalkkikivikerroksia aivan Juuanvaaran<br />
itärinteen alapuolella olevassa kiilleliuskevyöhykkeessä. Kiilleliuske<br />
on täällä lujasti poimuttunutta ja selvään kerroksellista .<br />
Hiemorakeiset tummat kiilleriikkaat kerrokset vuorottelevat vaaleitten<br />
kvartsirikkaitten kanssa , (kuva 36) . Liuske vuorottelee sitäpaitsi<br />
monessa kohden kalkkiven kanssa. Tämän rajoilla on siinä<br />
kuitenkin runsaasti vihreätä sädekiveä ja pyrokseenia . Nämä karsimuodostuksia<br />
muistuttavat muodostumat saavuttavat usein suu-
P a i k k a .<br />
300 m Rajalasta SW, Saa-<br />
rivaara<br />
Kytölänvaara, 4 rinnak-<br />
kaiskerrosta<br />
Kytölänvaaran eteläosa,<br />
1 kerros<br />
200 m Kytölänvaaralta N<br />
Mataralehonkalliolla E<br />
Mataralehonkallion itä-<br />
rinne<br />
Mataralehonkallio<br />
Mataralehonkallio, kes-<br />
kellä<br />
Hanhilammelta NE . . . .<br />
Hanhilammelta NW, itäi-<br />
nen kerros<br />
Hanhilammelta NW, län-<br />
tinen kerros<br />
Hanhilammelta 1/2 km N<br />
Valkeelammelta 1/2 km<br />
SE<br />
400 m Hanhilammelta . E -<br />
Valkeelammelta E<br />
Keisarinmäen länsirinne<br />
Keisarinmäki, keskellä . .<br />
itärinne : .<br />
Mantilanniemi, Juuanjärveltä<br />
S . . . . .<br />
600 m Ruokolasta NW, 1<br />
kerros<br />
700 m Ruokolasta NW, 1<br />
kerros . . . .<br />
Ruokolasta 1/2 km NW . .<br />
Aisusjärveitä SE<br />
Taulu II. Juuanjärven kalkkikivipaikat Juuassa .<br />
Kerroksen paksuus<br />
5-15<br />
3 .5_<br />
4<br />
4-5<br />
15<br />
120<br />
35<br />
40<br />
25 .<br />
35<br />
80-100<br />
5-6<br />
3-4<br />
15-20<br />
2-3<br />
2-3<br />
4<br />
2-3<br />
1.5-3<br />
3-4<br />
30<br />
20-25<br />
ja pituus metreissä<br />
150<br />
40-150<br />
-<br />
-<br />
-<br />
-<br />
-<br />
--<br />
-<br />
-<br />
-<br />
--<br />
-<br />
20<br />
400<br />
300<br />
800<br />
800<br />
400<br />
300<br />
180<br />
250<br />
101 . .<br />
Laatu ; epäpuhtaudet. Välikerrokset ja juonet .<br />
kvartsi, kiille, sädekivi<br />
kiille, sädekivi<br />
puhdas, valkoinen<br />
. kerroksellinen<br />
sädekivirikas<br />
kiille, sädekivi<br />
»<br />
puhdas, vaaleanharmaa<br />
» kerroksellinen<br />
poimuinen ; sädekivi<br />
»<br />
harmaa<br />
epäpuhdas, harmaanvalk .<br />
puhdas, vaaleanharmaa<br />
kerroks. ; kvartsi, kiille<br />
puhdas ; sädekivi<br />
harm .valk.;kvartsi,sädek .<br />
kerroksellinen, harmaa<br />
vaaleanharmaa<br />
harmaanvalkea ; sädekivi<br />
vaaleanharmaa ; . kerroks.<br />
• •<br />
sädekivi asbesti<br />
liuskeinen am<strong>fi</strong>boliitti<br />
sädekivirikas kiilleliuske<br />
sädekiviliuske<br />
vaaleanharmaa kvarsiitti .<br />
sädekiviliuske<br />
metabasiitti<br />
sädekivisuonia<br />
sädekiviliuske<br />
sädekivisuonia<br />
liuske<br />
metabasiitti<br />
sädekivisuonia<br />
»<br />
sädekiviliuske
1 02<br />
ren paksuuden ja muuttuvat sarvivälkeliuskeiksi . Viimemainitut<br />
vuorottelevat taas etäämpänä kalkkikerroksista kiilleliuskeen kanssa .<br />
Kalkkikivi on enimmäkseen kvartsin, kiilteen, sädekiven ja pyrokseenin<br />
sekaista . Nämä mineraalit ovat usein järjestyneet juoviksi<br />
tai kerroksiksi, jotka ovat poimuisia , ja vuorottelevat puhtaampien<br />
kalkkikivikerrosten kanssa . Rapautuneessa kallionpinnassa<br />
esiytyvät juovat terävinä, syvemmälle rapautuneitten puhtaampien<br />
kalkkikiviosien yli kohoavina harjoina . Kalkkikiven väri vaihtelee<br />
keltaisenharmaan, vihreänharmaan ja valkoisenharmaan välillä .<br />
Huomiota ansaitsee, että kiilleliuske kalkkikerrosten itäpuolella,<br />
t. s . kalkkikivivyöhykkeen alla, sarvivälkeliuskevyöhykkeen<br />
rajalla sisältää runsain määrin lähes 0,5 sm paksuja granaattikiteitä .<br />
Epäpuhtauksista ja melkoisista värieroavaisuuksista huolimatta<br />
on kalkkikivi kokoumukseltaan jotenkin yhdenlaatuista, kuten kahdesta<br />
A . Pönnelinin tekemästä analyysistä käy selville :<br />
Valkoisenkeltai- Tummanharmaa<br />
nen kalkkikivi :, kalkkikivi :<br />
CaO 33 .52 % 34.25 %,<br />
MgO 17 .81 » 15 .65 »<br />
Fe2O 3+ Al2O3 0.89 » 1.43 »<br />
CO 2 45 .97 » 44,16 >r<br />
Liukenematonta 1 .58 » 4 .32 »<br />
99 .77 % 99.81 ,%<br />
.<br />
Kerrosten kaltevuus vaihtelee hyvin paljon . Paikoin, on kerrosasento<br />
hyvin loiva,<br />
tevuus 55 ° °-70° W.<br />
15 -30 W ; toisin paikoin se on jyrkempi ja kal<br />
Valkeelammen itäpuolella olevassa kalkkikivessä nähdään kapeita<br />
harmaan kalkkikiven kerroksia, joissa vuorilaji on laadultaan huokoista<br />
ja hiekkamaista riippuen siitä että se sisältää hyvin paljon<br />
pieniä kvartsirakeita . Mantilanniemellä, Juuanjärven eteläpuolella<br />
tavataan erään kapean kalkkikerroksen jatkona metabasiitin ja<br />
kiilleliuskeen rajalla n . 1 .5-2 m leveä karsikerros, joka on näkyvissä<br />
monen sadan metrin matkalla . Vuorilaji sisältää vihreänharmaata<br />
malakoliittia, sädekiveä, kalkkisälpää ja kvartsia, jotka ovat mustan<br />
harmaassa, kalkinpitoisessa, rautamalmirakeita sisältävässä liuskemassassa.<br />
Karsimuodostumassa nähdään paikoin vaaleanharmaan<br />
kvartsiitin murtokappaleita . Sen koillispuolella, kiilleliuskeen rajalla,<br />
esiytyy 1 m leveänä kerroksena hienorakeista ruosteista kvartsiittia,<br />
lounaispuolella on kapea metabasiittijuonien ympäröimä kalkkikivikerros
Petro vaaran ja Kajoon kylän kalkkikivikerrokset<br />
. Petrovaaran ja Kajoon kylän kiilleliuskevyöhyk-<br />
keissä esiytyvät kaikkikivikerrokset ovat esiytymistavaltaan ja laadultaan<br />
aivan yhtäläisiä kuin Juuanvaaran itäpuolella Juuanjärvellä<br />
olevat kalkkikivet. Kuten siellä esiytyvät ne kyseenalaisissa vyö -<br />
Kuva 37. Petrovaaran kalkkikivilouhos Juuassa.<br />
hykkeissäkin sädekiviliuskeitten ympäröiminä kiilleliuskeissa . Kerrokset<br />
kallistuvat loivasti 15°-20° W ja ovat hyvin poimuisia (kuva<br />
37) . Kalkki- ja sädekiviliuskevyöhykkeen alla on granaattirikasta<br />
liusketta kapeana vyöhykkeenä .<br />
Kalkkikiviesiytymistä on Petrovaaran kalkkikivilouhos parhaiten<br />
tunnettu . Se on Matosuon niityn laidalla erään sädekiviliuskekallioryhmän<br />
pohjoispäässä . Kalkkikerros on loivassa asennossa<br />
sädekiviliuskeessä, kaartuen aaltomaisesti etelästä luoteeseen, ja kerrokset<br />
ovat hyvin poimuisia (kuva 37) Vuorilaji on vihreitten sädekivi<br />
ja pyrokseellisuonien ja juovien sekaista . Ohuempia suonimaisia<br />
vaaleanpunaisen kalkkikiven osia on harvasti vihreitten ja vaalean,<br />
harmaitten kerrosten välissä . Louhoksen alaosassa nähdään linssi -<br />
mäisiä osia harmaasta lasimaisesta kvartsiitista . Tilapäisinä mineraa-<br />
103<br />
.
1 04<br />
P a i k k a.<br />
Suolahden talosta1/2 km<br />
Taulu III Petrovaaran kylän kalkkikivipaikat Juuassa.<br />
Kerroksen paksuus<br />
ja pituus metreissä.<br />
Laatu ; epäpuhtaudet . Välikerrokset ja juonet<br />
NW 180 harmaanvalkea; sädekivi sädekiviliuske .<br />
Petrovaaran kalkkikivi-<br />
louhokselta N 8-10 300<br />
Mäköniemi, 3 -4 250 liuskeinen ;<br />
pohjoisrin . 3-4 80 vaaleanpunainen ; sädekivisuunia<br />
Petrovaaran louhos 8 100 vaaleanharmaa ;sädekivi, vaaleanpunainen kalkki-<br />
Petrovaaran louhokselta<br />
1/2 km S 3 150<br />
malakoliitti, pyriitti- ja<br />
kuparikiisurakeita<br />
vaaleanharmaa ; sädekivi<br />
Taulu IV. K ajoon kylän kalkkikivipaikat Juuassa .<br />
kivi, lasimainen kvart-<br />
siitti, sädekivisuonia,<br />
metabasiitti<br />
sädekivijuovia<br />
Kurkonlammelta NE 2.5-3 - harmaanvalkea ; sädekiviliuske<br />
Merelän talosta W 8-4 400 sädekivi<br />
Polvijärveltä E 6-8 400 vaaleanharmaa ; sädekivi, sädekivisuonia<br />
P a i k k a .<br />
Kerroksen paksuus<br />
ja pituus metreissä .<br />
malakoliitti<br />
Koleevaarasta N . 2--4 200 kvartsi, kiille, sädekivi,<br />
Laatu : epäpuhtaudet . Välikerrokset ja juonet .<br />
asbesti ja kvartsisiker-<br />
mät<br />
kiilleliuske<br />
epäpuhd . ;sädek . kalkkik<br />
Oslopon talosta N- . 3 25 epäpuhd. kalkkik . ; sädek. sädekiviliuske<br />
Korsakkolammelta S 3-4 30<br />
Sotisaari, Saarijärvi . . . . 4 25 sädekivisuonia<br />
Sulkuniemi, 6-8 300 sädekiviliuske,- ruostei-<br />
Vesivaara, maantiellä 15-20 hienorakeinen ; sädekivi<br />
nen kvartsiitti<br />
sädekivisuoni<br />
Kuusjärveltä NW 25 epäpuhdas kalkkikivi ; sä- sädekiviliuske, ruostei-<br />
dekivi<br />
nen kvartsiitti
1 05<br />
leina on pieniä pyriitti- ja kuparikiisurakeita . Kapeita metabasiitti-,<br />
suonia tunkeutuu siellä täällä sivuilta kalkkikiveen .<br />
Petrovaaran ja Kajoon alueitten kalkkikivet ovat hyvin magneesiarikkaita<br />
ja vaihtelevat hyvin vähän kokoumukseltaan, kuten seuraavista<br />
t :ri B . Aarnion tekemistä analyyseistä näkyy :<br />
Petrovaaran Koleevaaran kalkkalkkikivi<br />
: kikivi, Kajoo :<br />
Liukenematonta 8.94 % 4.00<br />
A1 20 3 + Fe 20 3 2 .30 » 1 .80 »<br />
CaO 29 .54 » 31 .94 »<br />
MgO 17 .01 » 17 .55 »<br />
Hehk . tappio 42 .07 » 43 .99 »<br />
99 .86 % 99 .28 %<br />
Pisan alueen kalkkikivikerrokset . Aikaisemmin<br />
jo esitettiin missä suhteessa Siikajärven kalkkikivikerrokset Pisan<br />
alueella ja ympäröivät liuskeet sekä kvartsiitit ovat keskenään (s . 91).<br />
Suurin piirtein ne muistuttavat Juuanvaaran-Petrovaaran alueitten<br />
kalkkikiviä ; ero on oikeastaan vain siinä, että ne Pisan alueella<br />
usein esiytyvät harmaassa kiillerikkaassa kvartsiitissa (magneettikiisunpitoisessa)<br />
ja kalkinpitoisessa kvartsiittiliuskeessa, ja vuorottelevat<br />
niitten kanssa . Sekä sivukivi että kalkkikerrokset ovat vihreänharmaitten,<br />
liuskeisten metabasiittijuonien lävistämiä .<br />
Taulu V. Siikajärven kalkkikivipaikat Kaavilla .<br />
Paikka<br />
Kerroksen paksuus<br />
Laatu ; epäpuhtandet . välikerrokset ja juonet . -<br />
ja pituus Metreissä .-<br />
Hörskynsaaren NW-päässä 8-10 75 epäpuhdas kalkkibrek- harmaa .kvartsiitti, metasia<br />
; .sädekivi<br />
basiitti<br />
Riihisaari<br />
12 150 kvartsi, kiille, sädekivi kalkinpitoinen kvartsiitti<br />
Kakkonen<br />
12 150 •<br />
Likosaari<br />
2-3 100<br />
kvartsiitti, sädekivisuon .<br />
, itäranta . . . . 2-3 75 sädekivi, malakoliitti<br />
Likolahti<br />
1,000 kvartsi, kiille, sädekivi kvartsiitti, metabasiitti<br />
Huosiaisniemi . :<br />
30-40 500 . poimuinen harm.; kvartsi_, tummanharmaa kvart-<br />
sädekivi, asbesti siittiliuske<br />
Talviniemi, kalkkilinssi<br />
3 . 50 kvartsi, kiille<br />
Kypäräsaari, NW-ranta . - 15-20 epäpuhdas, harmaa . metabasiitti<br />
Linnunniemi<br />
3-4 400 kvartsi, kiille, , :sädekivi - harmaa kvartsiitti<br />
Hyvölänkylä, länsiranta . 3-4 250<br />
.<br />
Hakkaralan W-puolella,<br />
Hyvölänkylä<br />
1-2 40 -50 • >>14
106<br />
Suurin löytöpaikoista on Huosiaisniemen kalkkikiviharjanne ja<br />
kalkkilouhos Siikajärven länsirannalla . . Vuorilaji on täällä vaalean<br />
harmaata dolomiittista kalkkikiveä, joka vuorottelee, tummempien,<br />
pehmeätä, kalkinpitoista huokoista<br />
kvartsiittia olevien kerrosten<br />
kanssa. Vihreän säd ekiven ja valkoisen asbestin täyttämät raot<br />
lävistävät sitä ristiin rastiin . Kerrokset ovat hyvin poimuisia ja<br />
kulkevat N-S suuntaan ; kaltevuus on 70 ° W.<br />
T :ri. B . Aarnion tekemän analyysin mukaan on Huosiaisniemen<br />
kalkkikiven kokoumus seuraava :<br />
Liukenematonta 7.12 %<br />
Al2O3 + Fe2O3 2.10<br />
Ca.O 29 .26 »<br />
MgO 17.78 »<br />
Hehk. tappio. 42,97 »<br />
Fylliittejä ja kiilleliuskeita<br />
Pääosa kalevalaisista liuskeista on fylliittejä, jotka enemmän tai<br />
vähemmän lähestyvää tyypillisiä kiilleliuskeita tai muuttuvat niiksi .<br />
Fylliitit esiytyvät pää-asiallisesti alueen itäosissa, kiilleliuskeet länsiosissa<br />
. Ne ovat hienorakeisia vuorilajeja; joitten liuskepinnat o vat<br />
silkinhohteisia ja rakenne selvästi kiteistä . Vaaleampien kvartsirikkaitten<br />
ja tummempien kiilleri kkaitten kerrosten nähdään usein<br />
vuorottelevan keskenään. Ruostuneet, pieniä magneettikiisu ja<br />
pyriittirakeita runsaasti sisältävät kiillerikkaat liuskekerrokset vaihtelevat<br />
tavallista tyyppiä olevien kerrosten kanssa . Tummia gra<strong>fi</strong>itin<br />
pitoisia kerroksia tavataan siellä täällä liuskealueella .<br />
Fylliittejä<br />
Fylliitit rajoittuvat idässä kapeaan jatulilaiseen kvartsiittivyöhykkeeseen<br />
ja ulottuvat Tohmajärven pitäjän pohjoisosasta NNWsuuntaan<br />
Juuan pitäjään saakka, missä ne tunkeutuvat kvartsiittiselänteitten<br />
väliin . Niitten ulottuvaisuus länttä kohti näkyy kartasta.<br />
Petrograa<strong>fi</strong>sesti ne eroavat kiilleliuskeista siinä, että rakenne on hienompaa<br />
ja kerroksellisuus ja liuskeisuus esiytyvät selvemmin . Ne<br />
ovat muodostuneet erittäin pienistä kvartsirakeista, muskoviitti- jabiotiittisuomuista,<br />
ja sisältävät usein hiilihiukkasia . Tilapäisesti tava-
. kuvaa<br />
°-80<br />
in, Juuan ja<br />
poimuja .<br />
selviä ja<br />
taan magneettikiisu- ja pyrittirakeita. Kerrokset ovat tavallisesti<br />
aaltomaisesti poimuttuneita ja kvartsisuonien lävistämiä , (ks<br />
38) . Ne ovat yleensä jyrkästi pystyssä, kallistuen 50 °W. Kuitenkin<br />
on eräissä liuskeselänteissä Liper Polvijärven,<br />
Kaavin pitäjissä kerrosten asento loivempi, kallistuen<br />
milloin länttä kohti ja muodostaen synklinaali antiklinaali-<br />
milloin itää,<br />
Saviliuskemaista fylliittia. Hyvin hienorakeista,<br />
liuskeista fylliittia, jossa on tummanharmaita saviliuskemaisia ja<br />
kvartsirikkaita kerroksia tavataan Vatalan luoteispuolella<br />
Tohmajärv ellä. Saviliuskeimaista fylliittiä esiytyy vyöhykkeessä, joka<br />
ulottuu Polvilammilta pohjoiseen suuntaan Kannusjärven länsipuolitse<br />
Rauanjärvelle ja Hietajärvelle Kiihtelysvaaran pitäjään .<br />
Kerrokset ovat tavallisesti hienosti aaltomaisesti poimuisia, ja diskordanttisia<br />
kerroksia nähdään paikoin. Toinen tiiviin saviliuskemaisen<br />
fylliitin vyöhyke ulottuu Koivusillan talolta ja Rasivaaralta, Hammasjärven<br />
pohjoispuolelta pohjoista kohti Välivaaralle ja Kummun kylään<br />
Kiihtelysvaaralla . Välivaaran, eteläosassa (Haapajärven koillis-<br />
107<br />
Valok . W . W . Wilkman.<br />
Kuva 38 . Kvartsisuonien lävistämä fylliittikallio Pörövaaran talon vieressä<br />
Kontiolahdella .
1 08<br />
puolella) nähdään fylliitissä suoraan liuskeisuuden poikki rakoja pitkin<br />
meneviä siirroksia . Suoraliuskeista fylliittia, joka helposti lohkeaa<br />
hyvin ohuiksi levyiksi, tavataan Jouhtenuksen torpan itäpuolella<br />
Hietajärven eteläpuolella ja Särkivaaran länsiosassa, n . 3 km<br />
Jukajärven lounaispuolella . Saviliuskemainen fylliitti on usein tummaa<br />
ja sisältää runsaasti rikkikiisua ja hiiliainesta . Sellaista, lujasti<br />
rapautunutta fylliittia on esim . muutamissa kallioissa Hammas-<br />
-lahden pohjoispuolella rautatien varrella .<br />
Kvartsirikasta fylliittiä . Monessa paikassa esiytyy<br />
fylliittikerrosten välillä leveitä osia hienorakeisesta, usein melkein<br />
tiiviistä, kvartsirikkaasta liuskeesta, joka on sinertävänharmaata ja<br />
massamaisen näköistä. Vuorilaji on jotenkin kovaa ja helähtää vasaran<br />
lyönnistä kimeästi . Sellaista liusketta on esim . vyöhykkeessä,<br />
joka ulottuu Suoniemeltä Pielisjoelta NNW-suuntaan Höytiäisen<br />
itärantaa pitkin Ahmovaaran kylään Juuassa .<br />
Noin 1 .3 km Valkeajärven SSE-puolella oleva Variskallio on<br />
hienorakeista harmaata kvartsirikasta liusketta, joka on hiukan<br />
sarviväl kk eenpitoista ja sisältää 1-2 sm :n pituisia kvartsipalloja .<br />
Ruosteista magneettikiisurikasta fylliittiä<br />
. Tummaa, ruosteista, magneettikiisu- ja rikkikiisurikasta fylliittiä,<br />
joka on hiukan sarvivälkkeenpitoista, tavataan 1-2 km leveässä<br />
vyöhykkeessä Vaivion ja Sotkuman kylien graniittimassiivin<br />
länsi- ja luoteispuolella Polvijärven pitäjässä . Samallaista fylliittiä<br />
on Kinahmonsaaren ja Ruvasniemen itäisimmissä osissa Höytiäisen<br />
luoteispuolella . Vuorilaji vuorottelee vaalean kvartsiittiliuskeen<br />
ja tumman, tyypillisen sarvivälkeliuskeen kanssa .<br />
Sarvivälkeliuskeita .<br />
Liuskealueella esiytyy jotenkin harvasti sarvivälkeliuskeita linssinmuotoisina<br />
kerroksina . Ne ovat hieno- tai keskirakeisia, am<strong>fi</strong>bolirikkaita,<br />
tummia liuskevuorilajeja, jotka usein sisältävät runsaasti<br />
magneettikiisu ja ri kk ikiisurakeita . Tavallisesti ne ovat kerrostuneet<br />
heti pohjaryhmän kvartsiittiliuskeitten päälle (vertaa<br />
Leskelänvaaran, Juuanvaaran, Petrovaaran ja Pisan alueen kvartsiittiliuskeita)<br />
ja vuorottelevat sekä niitten että fylliittien kanssa .<br />
Kiihtelysvaaran pitäjässä on sarvivälkeliuskeita Nivajoen pohjoispuolella<br />
ja Hammaslahden kylän kaakkoisosassa sekä Mulon kylässä<br />
. Nivajoella on liuske tummanharmaata, sarviväl kk eenpitoista<br />
kiilleliusketta, jossa on runsaasti rikkikiisua ja jota kvartsisuonet<br />
lävistävät . Biotiitin sijasta on kerroksittain eri määrin sarvivälkettä
paksuina lyhyinä sälöinä tai säteettäisinä ryhminä . Hammaslahden<br />
kylän sarvivälkeliuskeesta kerrottiin jo tämän seudun kvartsiittiliuskeen<br />
yhteydessä (s. 99) .<br />
Erikoisen laatuista on Mulon kylän vuorilaji . Se on keski- tai<br />
karkearakeista, pinnaltaan lujasti rapautunutta am<strong>fi</strong>boliittimaista<br />
liusketta ja sisältää mustaa tai tummanruskeata sarvivälkettä, rikkikiisua<br />
sekä hiukan biotiittia ja kvartsia . Tilapäisesti tavataan magnetiittia<br />
ja vähän kuparikiisua . Paikoittain, kuten esim . Mulon pysäkin<br />
pohjoispuolella olevassa rautatienleikkauksessa, lävistävät vuorilajia<br />
vaaleanharmaat tai punaiset sikermäiset kalkkisälpäsuonet, jotka<br />
sisältävät suuria skapoliittikiteitä, diopsiidia ja magneettista rautamalmia<br />
. Viimemainittua on paikoin niin runsaasti, että se aiheuttaa<br />
magneettista vetoa .<br />
Polvijärven pitäjässä tavataan hienorakeista kvartsirikasta sarvivälkeliusketta<br />
välikerroksina tummassa kiisurikkaassa fylliitissä<br />
Rukkojärven eteläpuolisessa seudussa Sotkuman graniittialueen länsipuolella,<br />
Pitkänlahden ympärillä ja Kinahmonsaarella Höytiäisen<br />
luoteispuolella . Kaavin pitäjässä esiytyy oliviinikivien ja kvartsiittiliuskeitten<br />
yhteydessä Niinivaaran, Korteisen ja Säyneisen kylissä<br />
tummia magneettikiisu- ja pyriittirikkaita sarvivälkeliuskekerroksia .<br />
Näitten seutujen fylliitit muuttuvat oliviinikivien rajoilla rikkikiisurikkaiksi<br />
gra<strong>fi</strong>itinpitoisiksi liuskeiksi (vertaa Outokummun seudun<br />
kvartsiittiliuskeita s . 95) . Kiisumineraalien joukossa, on joskus<br />
nähty hiukan kuparikiisua .<br />
Kiilleliuskeita .<br />
Kiilleliuskeet eroavat fylliiteistä vain siinä, että ne ovat rakenteeltaan<br />
hiukan karkearakeisempia ja sisältävät enemmän kvartsia,<br />
jonka takia ne ovat vaaleamman värisiä . Ne ovat tavallisesti enemmän<br />
tai vähemmän liuskeisia ja laadultaan hyvin yksitoikkoisia .<br />
Ainoana vaihteluna tavataan siellä täällä hienorakeisempia ja tummempia<br />
kiillerikkaita kerroksia . Gneissimäistä, massamaisen näköistä,<br />
epäselvästi kerroksellista ja liuskeista kiilleliusketta esiytyy<br />
usein lounaassa ja lännessä olevien vanhempien liuskeitten rajaseuduilla<br />
.<br />
Kiilleliuskeet ovat säännöllisesti poimuisia ja kvartsisuonien lävistämiä,<br />
jotka selvästi liuskeisissa osissa kulkevat liuskeisuuden<br />
suuntaan, massamaisemmissa taas ristiin rastiin eri suuntiin vuori-<br />
lajin halki . Kvartsisuonetkin ovat poimuttuneita .<br />
Massamaisen tyyppistä kiilleliusketta esiytyy laajoilla aloilla<br />
Rääkkylän pitäjässä, Pyhäselän itärannalla Kiihtelysvaaralla, Varpa-<br />
1 0 9
1 10<br />
juonet .<br />
salon ja Oravisalo sa arilla, Pyhäselän saarilla ja niemillä Etelä-<br />
Liperissä ja Heinäveden pitäjän koillisosassa . Gneissimäistäkiilleliusketta<br />
on Kuusjärven pitäjän länsiosassa, Luoteis-Polvijärvellä ja<br />
Kaavin itäosassa . Melkein samoissa seuduissa lävistävät vaaleanharrnaantiitin<br />
liuskeita<br />
postkalevalaisen graniitin ja muskoviitinpitoisen pegma-<br />
Stauroliitti- ja andalusiittikiilleliuskeita .<br />
Liuskealueen kaakkoisosien kiilleliuskeissa esiytyy paikkapaikoin<br />
pitkinä jä kapeina, 2-3 km leveinä vyöhykkeinä stauroliitin- ja<br />
Valoi . W . W.Wilkman .<br />
Kuva 39 . Pegmatiittijuonen lävistämiä >>pallomuodostuksia>> kalevalaisessa<br />
kiilleliuskeessa Sarvikummun tien varrella, Lammunjärven länsipuolella Heinäveden<br />
pitäjässä .<br />
andalusiitinpitoista kiilleliusketta . Stauroliittikiteet ovat sameita,<br />
tummanruskeita ja muodostavat vinon tai suoran ristin muotoisia<br />
kaksoiskiteitä, jotka saavuttavat 1 .5 sm:n leveyden ja 4 sm :n pituuden<br />
. Ne ovat liuskemassassa hajallaan, paikoin tiheämmin, paikoin<br />
harvemmin . Niitten mukana tavataan usein , säännöttömiä, liuskeisuuden<br />
suuntaan litistyneitä kiilteen verhoamia andalusiittikyhmyjä .<br />
Sitäpaitsi tavataan biotiitti- ja muskoviittikiillekyhmyjä, jotka todennäköisesti<br />
ovat granaatin muunnostuloksia .
. joka esiytyy ulottuuesim<br />
itäpuo-<br />
lä<br />
Sellaista vyöhykkeessä, liusketta<br />
Tohmajärven kirkonkylästä luoteiseen suuntaan rautatien<br />
lelle . Kapeita stauroliittiliusekvyöhykkeitä on vielä Huhtilammen<br />
kylän länsiosassa ja H einävaaran kylän eteläösssa Kiihtelysvaaran<br />
pitäjässä jatulilaisen kvartsii ttiselänteen nsipuolellaJälkimäisessä<br />
paikassaovat stauroliittikitee hyvin pieniä, n. 3-6 mm pitkiä,<br />
Valok. W. W . Wilkman .<br />
Kuva 40 . Pegmatiittijuonen lävistämiä linssimäisiä »pallomuodostuksia» kalevalaisessa<br />
kiilleliuskeessä Särkijoen myllyllä, Lammunjärven eteläpuolella<br />
Heinävedellä .<br />
ja esiytyvät kerroksittain liuskeessa . Sellaisten kontaktimineraalien<br />
esiytymisestä eräissä liuskekerroksissa voidaan mahdollisesti päättää<br />
niitten alla syvyydessä olevan nuorempia eruptiivivuorilajeja, jotka<br />
eivät ole paljastuneet kulutuksen kautta. Todella on viimemainitun<br />
liuskevyöhykkeen pohjoispäässä, n . 1 km Heinävaaran kylän pohjoispuolella,<br />
liuskeitten ja jatulilaisen kvartsiitin rajalla, nähty hyvin<br />
Ill
1 1 2<br />
lujasti poimuttuneessa kiilleliuskeessa vaaleanpunaisen pegmatiitin<br />
suonia, ja nystyröitä ( W. W. Wilkman 1896) .<br />
Granaatinpitoista kiilleliusketta tavataan pienillä<br />
aloilla kalhkikivikerrosten läheisyydessä ja niitten alla Juuan-<br />
. Petrovaaran ja Pisan kvartsiittiliuskealueilla (vertaa 's<br />
vaaran<br />
. 100) :<br />
Granaatitkin ovat luultavasti syntyneet allaolevien graniittimassojen<br />
kontaktivaikutuksesta .<br />
Poikittaisliuskeisuutta . Monessa kohden fylliittija<br />
kiilleliuskealueella, varsinkin hyvin poimuisissa liuskeosissa, kulkee<br />
alkuperäisen kerroksellisuuden poikki selvä poikittaisliuskeisuus,<br />
jonka mukaan vuorilaji silloin lohkeaa . Tämä liuskeisuus menee<br />
usein N 10°-15° W-suuntaan viistoon kerroksellisuuden poikki .<br />
Epäselvästi kerroksellisissa massamaisissa kiilleliuskeissa liuskealueen<br />
lounaisosissa on tämä hyvin tavallinen ilmiö .<br />
Pallomuodostuksia liuskeissa .<br />
Monessa paikassa esiytyy sekä vanhemmissa että nuoremmissa<br />
(kalevalaisissa) kiilleliuskeissa omituisia, pyöreitä sulkeumia, jotka<br />
ovat venyneet liuskemassan liuskeisuuden suuntaan . Nämä n . k . »pallot»<br />
ovat hyvin vaihtelevan muotoisia, toisinaan ne ovat ellipsoidaalisia<br />
tai linssinmuotoisia, toisinaan säännöttömästi muodostuneita,<br />
kiemurtelevia tai muuten taipuneita ; joskus ovat ne melkein pallonmuotoisia<br />
. Sisällä on karkeampi, kvartsista, tummista sarvivälkeryhmistä<br />
tai vaaleanvihreistä sädekivikimpuista ja ristiin rastiin jär<br />
jestyneistä biotiittilevyistä muodostunut sydän . Tätä ympäröi hieno<br />
rakeisempi reunavyöhyke, joka on muodostunut sisäkkäin olevista<br />
tummemmista ja vaaleammista, kiille- ja kvartsirikkaimmista renkaista<br />
. Rapautuneessa kallionpinnassa on keskusosa rosoinen ja<br />
syvemmälle rapautunut kuin reunavyöhyke, joka hiukan kohoaa sydämen<br />
yläpuolelle . Muodostumat ovat 10-40 sm pitkiä ja 0 .5-8 sm<br />
leveitä . Niitä on kahdenlaatuisia : 1:o am<strong>fi</strong>bolirikkaita, joitten keskus<br />
on tummempi ja reunavyöhyke vaaleampi, kvartsirikas, 2 :o<br />
kvartsirikkaita, joitten keskus on vaaleampi ja reunavyöhyke tum- .<br />
mempi, kiille- ja sarvivälkerikas . Näitten molempien tyyppien välillä<br />
on välimuotoja ja ne esiytyvät usein sekaisin toistensa kanssa<br />
samassa liuskekerroksessa .<br />
Sellaisia pallomuodostuksia tavataan enimmäkseen pienirakeisissa<br />
kvartsirikkaissa massamaisen tyyppisissä kiilleliuskeissa, etupäässä<br />
kuitenkin kalevalaisen liuskealueen lounaisosassa postkalevalaisten<br />
graniittipahkujen läheisyydessä ja sellaisissa liuskeosissa, joita
postkalevalainen graniitti ja pegmatiitti lävistää . Hyvin runsaasti<br />
niitä tavataan Suurenjärven länsi- ja lounaispuolella Heinäveden<br />
pitäjän koillisosassa . Liperin pitäjässä on pallomuodostuksia tavattu<br />
Siikasaarella, Ristin ja Kaatamon kylissä, ja Taipaleen kylän lounaisja<br />
eteläpuolisissa seuduissa .<br />
Massamaisissa graniittijuonien lävistämissä liuskeosissa ovat<br />
pallomuodostukset tavallisesti pyöreitä (kuva 39), liuskeisissa osissa<br />
ovat ne linssimaisiä tai liuskeisuuden suuntaan pitkälle venyneitä<br />
(kuva 40) . Pegmatiitti ja apliittisuonet lävistävät usein niitä (kuvat<br />
39, 40, 41) . -Hyvin säännöttömiä muodoiltaan ovat pallomuodos-<br />
Kuva 41 . Pegmatiittisuonien lävistämiä '>palloja* liuskeessa Räsälän kylän<br />
rajalla Vehmersalmen eteläpuolella ; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
A = pallo ; B = emäksinen pallo.<br />
tukset suonigneisseissä, esim . Rummukkalan kylässä Länsi-Heinävedellä<br />
ja Ala-Syrjäjärven koillispuolella Näätämaan kylässä . Leppävirralla.<br />
Että nämä pallomuodost ukset ovat jollain lailla yhteydessä<br />
liuskeitten granitisoitumisen kanssa, voidaan pitää varmana . Paitsi<br />
niitä monilukuisia tapauksia, jolloin graniittisuonet lävistävät palloja<br />
nähdään nimittäin liuskeissa joskus ohuita graniittisuonia, jotka tunkeutuvat<br />
tiiviisti pallojen ulkoreunan ja liuskeen väliin (ks . kuvaa<br />
42) . Samoin on joskus itse pallojen sydämissä nähty karkeita maasälpä-<br />
ja kvartsierittymiä, jotka muistuttavat hyvin paljon pegmatiittista<br />
suonimuodostusta . Pieniä granaattia sisältäviä maasälvänpitoisia<br />
palloja on myös havaittu .<br />
Ei ole helppoa selittää näitten omituisten muodostumien syntymistapaa<br />
. Mahdollisesti voidaan otaksua, että osia liuskeista on<br />
poimuttumisen aikana vajonnut syvälle allaolevan graniittimagman<br />
läheisyyteen ja siellä kuumentuneet siihen määrin, että ne ovat tulleet<br />
jonkunverran piastillisiksi . Tällöin on graniittista ainesta puristunut<br />
kerrospintojen väliin ja jääneet sinne sellais iksi erillään olevi<br />
ksi möhkäleenmuotoisiksi palloiksi . Diffusionin ja graniitin ja<br />
liuskeen välisen kemiallisen ainevaihdoksen jälkeen ovat sitten mineraalit<br />
uudestikiteytyneet vyöhykkeisessä järjestyksessä . Vasta jäl-<br />
1 1 3<br />
15
114<br />
keenpäin ovat liuskekerrokset murtuneet, jolloin graniittimagmaa<br />
on suonina tunkeutunut liuskeen rakoihin .<br />
Kuva 42 . Pallomuodostuksia liuskeessa Rönkön talon lähellä Heinävedellä ;<br />
W. W . Wilkmanin mukaan .<br />
a = karkearakeinen osa ; b = hienorakeinen osa ; gr = graniittia ; kv . = kvartsisuonia .<br />
Stratigra<strong>fi</strong>a . Olosuhteet liuskealueen läntisellä<br />
rajalla.<br />
Liuskealueen itäosissa liuskeet kulkevat NNW-suuntaan. Länsi-<br />
Polvijärvellä ja Länsi-Liperissä vaihtelee kulkusuunta N 10° E ja<br />
N40° E välillä. Kuusjärvellä on suunta N 30 °-50° E ; liuskevyöhyke<br />
taipuu täällä Kaakkois-Kaavilla olevan postkalevalaisen graniittimassiivin<br />
mukaan . Liperin pitäjän kaakkoisosassa on liuskeitten<br />
suunta vaihteleva .<br />
Kerrosten asento on yleensä jyrkästi kalteva, n . 50°-80° W.<br />
Loiva 30°-40° W kaltevuus nähdään Joensuun luoteispuolisessa<br />
seudussa, vielä loivempi 5°-25° S Pyhäselän luoteispuolella . Pitkä<br />
synklinaalipoimu on aivan sen viivan itäpuolella, joka ajatellaan<br />
vedetyksi Kuurnan kanavalta Pielisjoelta Kontioniemen ja Teerisaaren<br />
yli Höytiäisen pohjoisrannalle . Toinen sellainen tavataan<br />
Kaatamon ja Ristin kylissä Länsi-Liperissä. Kuusjärven pitäjässä<br />
liuskeet muodostavat pitkiä SW-NE-suuntaisia poimuja . Postkalevalaisen<br />
graniittimassiivin ja graniittigneissin rajoilla Kaakkois-<br />
Kaavilla kallistuvat liuskekerrokset jotenkin loivasti ulospäin .<br />
Ulospäin loivasti kaltevassa asennossa olevia liuskeita tavataan<br />
edelleen Leskelänvaaran ja Oravisalon graniittialueitten ympärillä<br />
Liperissä . Huomattavaa on, että liuskekerrokset alueen lounaisrajalla<br />
yleensä kallistuvat loivasti luodetta kohti. Stratigraa<strong>fi</strong>sesti eroavat
kalevalaiset liuskeet täten vanhemmista, jotka ovat verrattain pystyssä<br />
asennossa ja joitten kerrokset ovat tavallisesti kovin vääntyneitä.<br />
Kalevalaisten liuskeitten kulkusuuntakin menee enemmän<br />
pohjoista kohti kuin vanhempien liuskeitten, joilla se yleensä vaihtelee<br />
W-E ja SW-NE välillä .<br />
Petrograa<strong>fi</strong>sesti ei vanhempia ja nuorempia liuskeita voida rajalla<br />
eroittaa toisistaan, sillä molemmat ovat tyypillisiä kiilleliuskeita .<br />
On kuitenkin syitä, joitten nojalla niitä täytyy pitää eri-ikäisinä .<br />
Tuusniemen pitäjässä esiytyvät oliviinikivijuonet lävistävät nimittäin<br />
sekä vanhempia liuskeita että niissä olevia postbottnialaisen<br />
graniitin ja pegmatiitin suonia siten, että suonigneissin suonet ovat<br />
kontaktilla aivan kuin poikki leikattuja . Sitävastoin lävistävät<br />
kalevalaisen alueen oliviinikiviä samanlaatuiset graniitti- ja pegmatiittijuonet<br />
kuin ne, jotka lävistävät itse liuskeita (esiin . Petrumaajarven<br />
pohjoispuolella ja Outokummulla) . Molemman alueen oliviinikiviä<br />
on taas pidettävä samanikäisinä, syystä että juonijonot jatkuvat<br />
toisesta alueesta toiseen . Meillä on täten kaksi eri-ikäistä graniittia,<br />
toinen vanhempi kuin oliviinikivi ja toinen nuorempi, jotka<br />
kuitenkin hieno-- tai keskirakeisessa rakennemuodossaan usein ovat<br />
samannäköisiä . Ainoastaan pegmatiitit eroavat jossakin määrin toisistaan<br />
(ks . edempänä) .<br />
Mahdollisesti ovat vanhemmat liuskeet monessa kohden rajalla<br />
siirtyneet kalevalaisten päälle samalla lailla kuin graniittigneissi<br />
kvartsiitin päälle Halivaaran kylässä Junassa, ja gneissi Niinivaaran<br />
kylässä ja Vuotjärven kaakkoispuolella Kaavin pitäjässä (ks . s . 84, 90)<br />
Mitään konglomeraattikerroksia ei ole löydetty näissä seuduissa<br />
vanhempien ja nuorempien liuskeitten välillä . Tämä saattaisi viitata<br />
siihen, että nuoremmat liuskeet ovat konkordanttisesti kerrostuneet<br />
vanhempien päälle . Osia vanhemmista ja nuoremmista<br />
liuskeista olisi siis kalevalaisen vuorijonopoimutuksen<br />
aikana poimuttunut toistensa<br />
väliin rajalla .<br />
115<br />
EMÄKSISIÄ JUONIVUORILAJEJA KALEVA-<br />
LAISISSA LIUSKEISSA .<br />
Kalevalaisia metabasiitteja .<br />
Kalevalaisilla metabasiiteilla tarkoitetaan metamorfosoituneita<br />
emäksisiä eruptiivivuorilajeja, jotka lävistävät kalevalaisia liuskeita .<br />
Niitä tavataan lukuisilla paikoilla kerrosjuonina tai pahkuina pohja-
1 1 6<br />
ryhmässä, sekä kvartsiittiliuskeissa että kalkkikivenpitoisissa liuskekerroksissa,<br />
ja myös kerrossarjan ylemmissä osissa .<br />
Petrograa<strong>fi</strong>selta kokoumukseltaan ne muistuttavat täydellisesti<br />
niitä , vanhoja gabbromaisia am<strong>fi</strong>boliitteja, jotka juonina lävistävät<br />
graniittigneissejä, ja eroavat niistä vain geologisella esiytymistavallaan<br />
. Ne lävistävät nimittäin kalevalaisia kvartsiitteja ja sisältävät<br />
näitten murtokappaleita (kuva 43) . Sitävastoin niitä ei tavata<br />
juuri ollenkaan varsinaisessa fylliitti- ja kiilleliuskealueessa . Tämä<br />
näyttää viittaavan siihen, että metabasiitti on purkautunut etu-<br />
Valok . W. W. Wilkman .<br />
Kuva 43 . Metabasiittijuonien lävistämää kvartsiittiliusketta Verkkovaaran<br />
pohjoispäässä Kontiolahden, pitäjässä .<br />
päässä liuskevyöhykkeen heikkoihin kohtiin . Missä sellaisia esiytyy<br />
fylliiteissä tai kiill eliuskeissa, ovat nämäkin metabasiittijuonien lävistämiä<br />
. Näin on laita esim . Jutmenvaaran konglomeraattikallioissa<br />
Suuren Urkkalammen länsipuolella Kontiolahdella, jossa metabasiittijuonet<br />
lävistävät sekä konglomeraattia että kiilleliusketta .<br />
Fylliitin ja kalkkikiven murtokappaleita on nähty metabasiitissa<br />
Valkeelammen kaakkoispuolella Juuanvaaran kvartsiittiselänteen<br />
itäpuolella Juuan pitäjässä, liuskealueella, joka on täynnä metabasiittijuonia<br />
.<br />
Sellaisia emäksisiä juonia esiytyy erittäin runsaasti kvartsiittiliuskeissa<br />
Kontiolahden konglomeraattikenttien pohjoispuolella, Ah-
movaaran ja Nunnanlahden kylissä Juuassa, ja Juuanvaaran, Petrovaaran,<br />
Vesiv aaran ja Pisan kvartsiittialueilla Juuan ja Kaavin<br />
pitäjissä. Kerrosjuonien leveys vaihtelee muutaman senttimetrin ja<br />
kymmenkunnan metrin välillä . Metabasiitti on niissä tavallisesti<br />
enemmän tai vähemmän liuskeista ja hyvin muuttunutta ; väri on<br />
vihreänharmaa tai tummanharmaa . Tilapäisesti tavataan pieniä<br />
rikkikiisu-, kuparikiisu- ja rautamalmirakeita . Kontakteilla kvartsiittia<br />
vastaan on vuorilaji hienorakeista, ja hyvin liuskeista, sarvivälke-<br />
tai kloriittiliuskemaista, ja kvartsiitti selvästi lasimaista. Lasimaisen<br />
kvartsiitin murtokappaleita tavataan sellaisilla paikoilla itse<br />
juonen sisälläkin . Leveimmissä pahkuissa nähdään sitävastoin joskus<br />
massamaisen, plagioklaasirikkaan, selvästi o<strong>fi</strong>ittirakenteisen diabaasin<br />
osia ; vuorilaji muuttuu kuitenkin sivuilla uraliitti ja sädekivirikkaaksi<br />
sekä liuskeiseksi . Sellaista diabaasia on esim . Vaaralammen<br />
ja Käkimäen talon lounaispuolella Mölönjärven luoteispuolella<br />
Juuan pitäjässä .<br />
Luonteenomaista näille metabasiittijuonille on, että niitä lävistävät<br />
verkkomaisesti hienot kvartsisuonet, jotka kulkevat eri<br />
suuntiin ja usein ovat siirtyneet . Paikoin nämä suonet, laajenevat<br />
leveiksi juoniksi tai säännöttömiksi möhkäleenmuotoisiksi linsseiksi,<br />
joissa on kuparikiisua, rikkikiisua ja magneettikiisua sekä kalkki -<br />
sälvän erittymiä. Sellaisia kvartsijuonia tavataan hyvin runsaasti<br />
kvartsiittiliuskeita lävistävissä metabasiittijuonissa Kontiolahden<br />
pitäjän itäosassa, missä ne kuparikiisun takia ovat antaneet aihetta<br />
kaivostöihin, vaikka huonolla menestyksellä .<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajeja ; karbonaattivuolukiviä .<br />
Kalevalaisten ja vanhempien liuskeitten raja-alueilla lännessä<br />
esiytyy monessa kohden, joko hajanaisina tai selviksi vyöhykkeiksi<br />
järjestyneinä, varsinkin kvartsiittiliuskeitten yhteydessä, omituisia<br />
emäksisiä vuorilajeja, n . k . oliviini- ja serpentiinikiveä . Niitä<br />
tavataan alueella, joka ulottuu Savonrannalta Heinäveden, Tuusniemen,<br />
Polvijärven ja Kaavin pitäjien halki Rautavaaralle luoteeseen,<br />
ja muodostavat linssimäisiä pahkuja sekä vanhempiin suonigneisseihin<br />
että kalevalaisiin kiille- ja kvartsiittiliuskeihin . Nämä linssit ja pahkut<br />
ovat järjestyneet liuskeitten kulkusuunnan mukaisesti ja niitten<br />
leveys vaihtelee muutaman metrin ja jopa 1-3 km :n välillä . Yleisenä<br />
sääntönä voidaan pitää, että niitä voidaan yhtäjaksoisesti seurata<br />
pitempiä matkoja seuduissa, missä liuskeitten kulkusuunta on<br />
säännöllinen . Sitävastoin ovat ne pieniä ja epätasaisesti jakautuneita<br />
1 17
1 1 8<br />
seuduissa, missä vääntyneet suonigneissit ovat vallalla . Niitten<br />
mineralogiseen kokoumukseen katsoen voidaan eroittaa seuraavia<br />
tyyppejä: oliviinikivi, asbestikivi, sädekivi, serpentiini ja ta lkkimagnesiittikivi<br />
(karbonaattivuolukivi) .<br />
Oliviinikiveä. Tavallisin tyyppi on oliviinikivi . Se on<br />
sitkeätä, kiinteätä, mustanvihreätä tai mustaa vuorilajia, joka on<br />
pinnalla lähes 1 sm paksun ruosteenruskean rapautumiskuoren verhoama<br />
. Tämä on tyypillistä kaikille oliviini- ja serpentiinivuorilajeille .<br />
Terveessä murrospinnassa on vuorilaji tavallisesti täpläistä riippuen<br />
siitä, että ruskeanvihreitä sädekivimineraaleja, asbestiryhmiä, valkoisia<br />
. talkkisuomuja ja karbonaattia on epätasaisesti hajallaan mustanvihreässä<br />
vuorilajimassassa . Paljain silmin nähdään sitäpaitsi<br />
siellä täällä selvästi magneettikiisu- ja magnetiittirakeita .<br />
Tummat osat ovat rakenteeltaan hienorakeisia tai tiiviitä ja<br />
sisältävät pääasiallisesti oliviiniä, serpentiiniä, sädekiveä ja malmirakeita<br />
. Oliviini muodostaa pieniä, tavallisesti vesikirkkaita tai heikosti<br />
vihertäviä, teräväsärmäisiä rakeita, jotka ovat ryhmittäin<br />
verkkomaisesti muödostuneessa serpentiinimassassa, niin että samaan<br />
ryhmään kuuluvien rakeitten optilliset suhteet ovat samat .<br />
Usein ne eivät ole suorastaan serpentiinimassassa, vaan niitä ympäröi<br />
heikosti valoa taittava, luonteeltaan melkein isotrooppinen vesi-<br />
kirkas aines . Serpentiini on tavallisesti vallitsevana ; kai kk ialla on<br />
siihen sekoittunut malmirakeita, jotka ovat järjestyneet toistensa<br />
kanssa rinnakkaisiksi, serpentiinisuonien mukaisiksi juoviksi .<br />
Vihreät sädekiviosat, joista vuorilajin täplikkäisyys johtuu, ovat<br />
rakenteeltaan säikeisiä ja kokoumukseltaan antofylliitti- tai kummingtoniittisarjan<br />
am<strong>fi</strong>bolimineraaleja (MgO 24-30 %, Fe 2O 3 3-5 %,<br />
CaO 0 .5-1 %), ja ovat ne muodostuneet neulanmuotoisiksi sälöiksi,<br />
jotka tunkeutuvat sikin sokin toistensa väliin, aivan kuin olisivat<br />
toisiinsa takertuneita . Niitä näkyy olevan kahta lajia : 1:o muodostunut<br />
leveiksi sälöiksi, joilla on hyvin selvästi näkyvät prismaattiset<br />
lohkoraot, selvä poikittaisrakoileminen ja . heikko kahtaistaitteisuus ;<br />
2:o muodostunut etupäässä pitkikai kapeiksi sälöiksi, joilla on säikeisempi<br />
rakenne, lujempi kahtaistaitteisuus ja heikommin esiytyvä<br />
poikittaisrakoileminen kuin edellisellä .<br />
Edellinen mineraali on usein muuttunut serpentiiniksi, ja . tämä<br />
muutos on tapahtunut poikittaisrakoja pitkin, sillä sädekivisälöjä<br />
lävistävät . näitä pitkin kulkevat serpentiinijuovat, jotka, usein haarautuvat<br />
kiteen sisällä . Jälkimäinen laji on taas muuttunut kloriitiksi<br />
ja kloritisoituminen on tapahtunut, kiteen reunoilta sisälle<br />
päin .
Kuusjärven pitäjässä esiytyy eräs jotenkin yhtäjaksoinen oliviinikivivyöhyke<br />
. Se ulottuu Outokummulta lounaiseen suuntaan<br />
monessa, kohden keskeytyneinä ja taipuneina linsseinä Kuusjärven<br />
itä- ja kaakkoispuolitse lähelle Juojärven rantaa .<br />
Maisteri E . S . Tomula on tehnyt analyysin rapautumattomasta<br />
karbonaattirikkaasta Outokummun oliviinikivestä ; tulos on seuraava :<br />
SiO2 27 .84 %<br />
Fe2O3 5 .90 »<br />
Al2O 3 0 .34 »<br />
CaO 11 .68 »<br />
MgO 30 .13 »<br />
MnO 0 .07 »<br />
K 2O 0.43 »<br />
Na 2O 1 .98 »<br />
P 2O 5 0 .0 .0 . »<br />
SO3 0.77 »<br />
CO 2 16 .80 »<br />
H 2O 3 .44<br />
99 .38 %<br />
Outokummun oliviinikivi esiytyy linssinmuotoisina kerrosjuonina<br />
kvartsiittiliuskeessa (ks . karttaa s . 94) ; se on vihreätäpläistä ja<br />
vuorottelee malakoliittisädekiven kanssa . Lounaisempana, esim . Hiltusenahon<br />
talon itäpuolella, tulevat tummat ainekset vallitseviksi,<br />
niin että vuorilaji paikoin on melkein . Kuusjärven aivan musta<br />
kaakkoispuolella ja Tupasärkällä Viurusuon eteläpuolella se sisältää<br />
usein runsaasti talkkisuomuja . Outokummun alueen koillisessa jat- .<br />
kossa Kokonvaarassa ja Palja kkavaarassa, on sitävastoin serpentiinityyppi<br />
vallalla .<br />
Kapeampi, mutta jotenkin jaksoinen oliviinikivijuoni lävistää<br />
kiilleliuskeita Kinttumäen itäosassa Kuusjärven Maljosalmen<br />
kylässä . Vuorilaji on tummatäpläistä ja leveäsälöisen sädekiven ja<br />
talkkisuomujen sekaista . Itäpuolella olevien liuskeitten rajalla se<br />
muuttuu asbestikiveksi .<br />
Kaavin pitäjän Niinivaaran kylässä esiytyy laajempi oliviinikivipahku<br />
Lauttamäen seudulla . Vuorilaji on yksitoikkosen näköistä<br />
ja sisältää vihreänharmaita, paikoin punaisenruskeita säteettäisen<br />
asbestin kimppuja . Se vuorottelee paikoin säännöttömän muotoisten<br />
sädekivi- ja asbestikiviosien kanssa . Sädekivitäplät'ovat tavallisesti<br />
järjestyneet yhdensuuntaisiksi, niin että vuorilaji melkein aina näyttää<br />
jossakin määrin juovaiselta . Sitäpaitsi lävistävät sitä siellä täällä<br />
1 1 9
12 0<br />
ohuet asbestisuonet. Ympäröivien liuskeitten rajoilla se muuttuu<br />
tummaksi, ruosteiseksi, magneettikiisunpitoiseksi sädekiviliuskeeksi,<br />
joka siis on niitten välinen kontaktivuorilaji . Luoteeseen päin jatkuu<br />
oliviinikivi monessa kohden keskeytyneinä pahkuina Poskijärvelle<br />
ja Suurelle Säyneiselle . Vuorilaji on tässä vyöhykkeessä hyvin vaihtelevan<br />
laatuista ; se on usein hyvin serpentiinisoitunutta ja sädekivirikasta,<br />
mutta tyypillisessä muodossaan se on täälläkin tummatäpläistä<br />
ja valkoisten asbestiryhmien ja tal kki suomujen sekaista .<br />
Sarvivälkeliuskeitten rajalla se muuttuu sädekiviliuskeeksi ja kloriittiliuskeeksi<br />
.<br />
Asbestikiveä . Läheistä sukua oliviinikivelle on asbestikivi<br />
. Sitä voi hyvin pitää oliviinikiven muunnoksena, sillä sen ja<br />
oliviinikiven välillä on asteettaisia välimuotoja ja siinä on täplinä<br />
samaa tummaa oliviinirikasta ainesta, joka viimemainitussa on vailitsevana<br />
. Se sisältää usein runsaasti magneettikiisua, ja sitä lävistävät<br />
paikoin pitkäsäikeiset asbestijuonet, joissa säikeet ovat vinosti<br />
tai kohtisuoraan juonen reunoja vastaan .<br />
Asbestikivi on harmaata tai vihreänharmaata, jotenkin karkearakeista,<br />
rakenteeltaan selvästi kuituista vuorilajia . Se on pääasiallisesti<br />
kuituista asbestia, jonka säikeet ovat takertuneet toisiinsa, niin<br />
että vuorilaji on tavattoman sitkeätä ja selvää lohkeilevaisuutta<br />
vailla . Asbestisäikeitten pituuden mukaan voi eroittaa lyhyt- ja<br />
pitkäsäikeisiä asbestikiviä . Edellisissä ovat asbestineulaset 0.5-1 sm<br />
ja jälki mmäisissä 2-5 sm pitkiä. Asbestimainen mineraali on mineralogisesti<br />
aivan samaa mineraalia kuin oliviinikiven kuituinen sädekivi<br />
. Muuttuminen krysotiilintapaiseksi serpentiiniksi pitkittäis- ja<br />
po ik ittaisrakoja myöten on hyvin tavallista . Mitä pitemmälle muutos<br />
on mennyt, sitä kuituisempi on mineraali . Tämä näyttää jonkunverran<br />
viittaavan siihen, että kuituinen rakenne on vain sekundäärinen<br />
ominaisuus . Mutta myös niillä paikoilla, missä sädekivi on vähimmin<br />
muuttunut, näyttää se syntyneen toisesta mineraalista, mahdollisesti<br />
rombisesta sarvivälkkeestä, antofylliitistä, jota tavataan<br />
jotenkin runsain määrin eräissä vähemmin muuttuneissa sädekivivuorilajeissa<br />
. 1<br />
Asbestikiven tummat täplät näkyvät mikroskoopilla tarkastettaessa<br />
olevan kokoumukseltaan samanlaatuisia kuin oliviinikiven<br />
mustanvihreät täplät . Ne eroavat ainoastaan siinä, että niissä on<br />
enemmän leveäsuomuista talkkia ja biotiittia . Näitä mineraaleja<br />
tavataan runsaasti sekä tummissa osissa että itse sädekivimassassa .<br />
Talkkikin näkyy olevan sädekiven muunnostulosta, sillä se täyttää<br />
1 Benj . Frosterus . Bergbyggnaden i sydöstra Finland, s . 39 .
sen paikoin melkein kokonaan . Kiille on vihreänmustaa ja sen optilliset<br />
ominaisuudet ovat samat kuin biotiitin,<br />
Asbestikivi esiytyy pieninä linssimäisinä pahkuina graniittien<br />
lävistämissä liuskeissa Savonrannan ja Heinäveden pitäjissä, Maljosalmen<br />
kylässä Kuusjärvellä ja varsinkin monessa kohden Tuusniemen<br />
pitäjässä . Monilukuisista löytöpaikoista mainittakoon seuraavat<br />
:<br />
Heinäveden pitäjässä<br />
Hietajärven luoteispään länsipuolella ; epäpuhdasta, kloriitin- ja sädekivensekaista,<br />
serpentiinirikasta ; 25-30 m leveä, N 70° E-suuntainen linssi .<br />
Patoonkoskella Juojärven kanavan suulla ; tummatäpläistä, kloriittirikasta<br />
lyhytsäikeistä .<br />
121<br />
Maljosalmen ja Varislahden kylissä Kuusjärven pitäjässä .<br />
Asbestilouhos 1/4 km Timolan talon WSW-puolella; lyhyt- ja pitkäsäikeistä,<br />
talkkirikasta ; 10 m pitkä linssi.<br />
Lamminmäessä, maantien varrella Kaatralammen eteläpuolella ; tummatäpläistä,<br />
lyhytsäikeistä, sädekivensekaista ; 20-30 m , leveä ja 50-75 m pitkä,<br />
NNW-SSE-suuntainen linssi.<br />
Räsälänmäen asbestilouhos, 1/2 km Pirkonlahden itäpuolella ; tummatäpläistä,<br />
pitkäsäkeistä, hauraat asbestineulaset (n. 30 % tummia aineksia) .<br />
Levän asbestilouhos, Kapustalahden itäpuolella ; lyhyt-ja pitkäsäikeistä ;<br />
pitkäsäikeistä ja talkkirikasta 1 m leveässä vyöhykkeessä ; 12-30 sm leveä juoni<br />
puhdasta, mutta kovaa asbestia. Asbestilinssi on n . 7 m leveä ja 75 m pitkä ja<br />
kulkee N 70° W-suuntaan .<br />
Riihiniemellä ; talkkirikasta, lyhytsäikeistä<br />
Tuusniemen pitäjässä :<br />
Paakkilanniemellä talon NW- ja W-puolella ; tavattoman karkearakeista ja<br />
pitkäsäikeistä, tasaisesti jakautuneitten tummien serpentiinitäplien sekaista ; n .<br />
20 m leveä ja n. 200 m pitkä, N 30°-45°' E-suuntainen kerroksenmuotoinen linssi,<br />
jota kovempi kloriitti- ja sädekivirikas asbestikivi ympäröi ; koko kerroksen leveys<br />
leveimmältä kohdalta n . 80 m .<br />
Paakkilanniemellä, talon pohjoispuolella ; kovempaa, pitkäsäikeistä ; n . 3-10<br />
m leveä ja n . 80 m pitkä, N 55 ° E-suuntainen linssi .<br />
Kiukooniemen tien varrella, matalassa kummussa n . 2 km Kiukooniemen<br />
talon länsipuolella ; samanlaatuista kuin Paakkilanniemellä ; vanhojen kuoppien<br />
mukaan n . 30 m leveä, N 50° E-suuntainen linssi, joka on Paakkilanniemen kerroksen<br />
jatkoa .<br />
Kuivinjärven länsi- ja pohjoispuolella Ohtaanniemen kylässä ; talkinpitoista<br />
haurasta sädekivenkaltaista asbestia .<br />
Rantalahden luoteispuolella, Kaavinjärven rannalla olevan mökin lähellä,<br />
kloriitti- ja sädekivirikasta, kovaa.<br />
Heinäjärven eteläpuolella, Viitamäen kylässä ; tummatäpläistä, talkinsekaista,<br />
paikoin kovempaa, paikoin pehmeämpää ; n. 20 m leveä ja 50 m pitkä linssi ;<br />
Rämämäellä, Juojärven länsipuolella ; kaksi esiytymää. Vuoren juurella<br />
kaakossa : kiilteen ja kloriitipitoista, lyhyt ja pitkäsäikeistä, haurasta asbesti-<br />
16
1 22<br />
kiveä; linssi kulkee NW - SE-suuntaan . Vuoren kaakkoisrinteellä lähellä huippua<br />
: pitkäsäikeistä, sädekivensekaista, jotenkin hauraita asbestisäikeitä ; 30-40 m<br />
leveä ja n. 50 m . pitkä, W-E-suuntainen linssi.<br />
Juurikkamäen kylän länsiosassa ; vaaleanharmaata, pehmeätä talkkirikasta ;<br />
kloriittisuonia; vähintäin, 15 m leveä ja 30 m pitkä linssi .<br />
Vihtanlahden ympärillä pienissä kallionnyppylöissa, kloriitinpitoista, sädekivenkaltaista<br />
asbestikiveä.<br />
Pajulahden eteläpuolella, Juojärven lounaisrannalla ; serpentiinirikasta sädekiveä.<br />
Myllyn mökillä, 1 .5 km Kivijärven eteläpuolella Tuusniemen pitäjän eteläosassa<br />
; tummatäpläistä, talkkirikasta ja sädekivensekaista ; asbestin louhintaan<br />
kelpaamatonta (ks . kuvaa 45).<br />
Levälahden luoteispuolella Ukonlahden kylässä ; talkin-, kloriitin- ja biotiitinpitoista<br />
sädekivenkaltaista asbestikiveä ; 40 m leveä ja 60 m pitkä linssi .<br />
1 .5 km Suvasveden rannalta, Ukonlahden kylässä ; kloriitin- ja sädekivensekaista,<br />
talkkirikasta ; 15-20 m leveitä ja 30-40 m pitkiä linssejä .<br />
Noin 2 km Mustinjärven .kaakkoispuolella ; kloriitti- ja serpentiinirikasta,<br />
kovaa .<br />
S ä d e k i v e ä . Asbestikivestä eroaa sädekivi siinä, että .se<br />
pehmeän, kuituisen asbestin sijasta sisältää ristiin rastiin säteettäin<br />
muodostuneen, hauraan ja vähemmin muuttuneen sädekiven kimppuja<br />
. Tämä mineraali on vallitsevana . Oliviini- ja serpentiinirikasta<br />
välimassaa tavataan vain vähemmässä määrin tai puuttuu sitä<br />
kokonaan. Sitävastoin on vuorilajissa usein malakoliittia, kalkkisälpää,<br />
kiillettä, tavallista sarvivälkettä ja kvartsia .<br />
Sädekivi eriytyy pääasiallisesti kapeina linsseinä tai juonenmuotoisina<br />
osina oliviini- ja serpentiinikiven yhteydessä näitten<br />
vuorilajien lävistämissä kvartsiittiliuskeissa, esim . Outokummun<br />
alueella (s . 95) .<br />
Sädekiven ja asbestikiven välillä on asteettaisia välimuotoja ja<br />
ne muuttuvat toinen toiseksi . Pekkalan talon vieressä Leppälahden<br />
kylässä Liperissä on 'SSW -NNE-suuntaisena kerroksena tummaa<br />
sarvivälkeliusketta, joka vuorottelee kapeitten kvartsiittikerrosten<br />
kanssa . Sitä lävistää täällä 1 .5-2 m leveinä ja lähes 20 m pitkinä<br />
linsseinä pehmeä talkkirikas asbestikivi, joka ympäröivän liuskeen<br />
rajoilla muuttuu kovaksi sädekiviliuskeeksi . Saman kerroksen jatkoa<br />
tavataan NNE-suunnassa Ojalammen pohjoispuolella Olevassa<br />
laaksonpainanteessa Kolehmalan kylässä. Tuusniemen asbestikiviesiytymissä<br />
on asbesti usein haurasta j a sädekiventapaista, ja pehmeätä<br />
asbestikiveä ja kovaa sädekiveä saattaa esiytyä vuorotellen<br />
samassa kalliossa .<br />
Serpentiinikiveä . Serpentiinit muistuttavat ylimalkaan<br />
hyvin paljon oliviinikiviä, mutta ovat väriltään tasaisemmin vihreänharmaita<br />
ja rakenteeltaan ja kokoumukseltaan yhdenlaatuisempia .
Omituista on niille, että niitä lävistävät kaikkiin suuntiin ver kkomaisesti<br />
toisiinsa kietoutuneet raot, jotka usein ovat kloriitin, talkin,<br />
asbestin tai karbonaatin (tavallisesti magnesiitin) täyttämiä . Rapautuneessa<br />
kallionpinnassa esiytyvät puhtaammat serpentiiniosat paisuneina<br />
särmikkäinä kappaleina rakoverkosta . Vuorilaji on tämän<br />
takia breksiamaisen näköistä (kuva 44) .<br />
Puhtaan serpentiinikiven pää-aines on suomuista serpentiiniä<br />
eli antigoriittia. Siellä täällä nähdään kuitenkin verkkomaista ja<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 44 . Serpentiinikallio Mölönjärven eteläpuolella Juuassa .<br />
hienokuituista rakennetta, varsinkin niissä osissa, missä yksinäisiä<br />
oliviinirakeita vielä on jälellä tai missä serpentiinimassa, kuten oliviinikivissä,<br />
on melkein amor<strong>fi</strong>sta . Sitäpaitsi tavataan .sälöisiä, sädekivimäisiä<br />
mineraaleja, jotka kovuuteen ja optillisiin ominaisuuksiin<br />
nähden kuitenkin enemmän muistuttavat antigoriittimaista serpentiiniä<br />
. Talkkisuomut ja karbonaattikyhmyt (magnesiittia) ovat hyvin<br />
tavallisia serpentiinikivessä, etenkin sellaisilla paikoilla, missä<br />
se muuttuu talkki magnesiittikiveksi .<br />
Samaten kuin puhtaat oliviinikivet muuttuvat asbestikiviksi, siten<br />
että asbestimainen aines lisäytyy paljoudeltaan ja lopuksi tulee<br />
aivan vallitsevaksi, kuuluvat ne geoloogisesti myös yhteen serpentiinikivien<br />
kanssa, sillä monessa kohden on nähty selviä asteettaisia välimuotoja<br />
oliviinikivien ja puhtaitten serpentiinien välillä . Tätä vah-<br />
1 2 3
124<br />
vistaa vielä se seikka, että serpentiinit usein sisältävät oliviinikiteiden<br />
jäännöksiä .<br />
Kun oliviini- ja asbest ikiviä tavataan vain kovin graniittien<br />
lävistämissä liuskeissa, esiytyvät serpentiinit sitävastoin ainoastaan<br />
vähimmin graniittien lävistämissä osissa, nimittäin kalevalaisen<br />
liuskealueen itäosissa . Tyyp illistä serpentiiniä tavataan Polvijärven<br />
pitäjässä: Solan pohjoispuolella Sotkuman kylässä (Hovivaarassa,<br />
Paljakkavaarassa ja, Repovaarassa), Polvijärven länsipuolella<br />
ja Viinijärven pohjoispuolella (Kolehmaisen taloon kuuluvan<br />
Ojalan torpan lähellä ja kylän kivipalstalla . Paljakkavaaran<br />
kaakkoispuolella), Luoteis-Polvijärvellä (Ilveskalliossa, Repokankaalla,<br />
Saramäessä) ja Martonvaaran kylän länsiosassa (Tetripurolla<br />
ja Repokankaalla) ; Juuan pitäjässä: Mölönjärven lounais-, länsi-<br />
ja luoteispuolella ja Tunnanlahden ky lässä .<br />
Vuorilaji on näissä seuduissavihreänharmaata ja tiivistä, paikoin<br />
hieman liuskeista ja sisältää pieniä magnesiittikyhmyjä, jotka<br />
rapautuneessa kallionpinnassa esiytyvät pieninä kuoppina . Tavallisen<br />
rakokudoksen ohessa lävistää sitä, siellä täällä myös muutaman<br />
sm :n levyiset asbestisuonet . Eräissä linssinmuotoisissa osissa lisäytyy<br />
talkinpitoisuus ja karbonaattirikkaus siihen määrin, että vuorilaji<br />
muuttuu melkein puhtaaksi talkkiliuskeeksi tai lkkimagnesiitti-<br />
ta<br />
kiveksi .<br />
Solan pohjoispuolella olevassa serpentiinipahkussa (ks . kuvaa 18)<br />
on sellaisia karbonaatti- ja talkkirikkaita osia Paljakkavaaran ja<br />
Repovaaran, serpentiinimäkien kaakkoisrinteissä . Huomattavaa on,<br />
että serpentiini sisältää samoilla paikoilla harmaan kvartsiittiliuskeen<br />
murtokappaleita . Serpentiinin ja erään . n . 6 m leveän talkkirikkaan<br />
osan välillä on Repovaarassa esiin . serpentiinikivessä gra<strong>fi</strong>itinpitoisen<br />
kvartsiittiliuskeen murtokappale . Serpentiini muuttuu kvartsiittiliuskeen<br />
rajalla sädekiveksi eli asbestikiveksi, ja itse kontaktilla on<br />
ohut kalkkiki vikerros . Samalla lailla esiytyy Hovivaaran länsirinteessä<br />
harmaan kvartsiitin sulkeuma, jonka vieressä on kalkkikiveä<br />
. Serpentiini muuttuu täälläkin kontaktilla kvartsiittia vastaan<br />
sädekiveksi, joka sitäpaitsi näkyy muodostavan suonia kalkkikiveen<br />
.<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajien geologinen<br />
esiytyminen . Että oliviini- ja serpentiini-vuorilajit ovat<br />
eruptiivistä alkuperää, siihen viittaa niitten massamainen rakenne ja<br />
mineraloginen kokoumus .<br />
Sitä vahvistaa jo sekin seikka, että ne muodostavat säännöttöm<br />
ästi raj oittuneita linssejä ja pahkuja sekä vanhempiin suonigneissei-<br />
1 - Varsinaisissa serpentiineissä ei ole tähän asti nähty graniittijuonia .
hin että kalevalaisiin kvartsiitti ja kiilleliuskeihin. Niitä on siis<br />
pidettävä eruptiivisina emäksisinä juonivuorilajeina, jotka ovat nuorempia<br />
kuin kalevalaisen pohjaryhmän ja keskimmäisen kerrossarjan<br />
liuskeet . Tähän otaksumaan on suoranaisia todistuksiakin .<br />
Kuten käy selville vuori-insinööri O, Trüstedtin johdolla toimitetuista<br />
timanttiporauksista, ovat Outokummun alueen kvartsiittiliuskeet<br />
hyvin monessa kohden kerrosten suuntaan kulkevien linssin-<br />
Kuva 45. Kartta oliviini- ja asbestikiviesiytymästä gneississä maantien varrella<br />
Kivijärven eteläpuolella Etelä-Tuusniemellä ; W : W . Wilkmanin mukaan,<br />
gn = gneissiä ; p = pegmatiittia ; o = oliviinikiveä; A= abestikiveä :<br />
Ab = asbestikivilohkareita .<br />
muotoisten oliviinikivijuonien lävistämiä (kartta, kuva 34), jotka<br />
sitäpaitsi paikoin paisuvat leveämmiksi pahkuiksi ja näkyvät viistoon<br />
kerrosten poikki kulkevien juonihaarojen kautta olevan yhteydessä<br />
keskenään . Kontakteilla kvartsiittia vastaan, etenkin kapeissa<br />
juonissa, on oliviinikivi muuttunut malakoliitti-sädekiveksi, kvartsiitti<br />
on lasimaista ja selvästi sulanutta . Vuorilaji on paikoin ikäänkuin<br />
kuonamaista ja huokoista ; huokoset ovat täyttyneet pyriittikiteillä,<br />
kromigranaateilla tai gra<strong>fi</strong>itilla . Tätä voidaan selittää tapahtuneeksi<br />
oliviinikiven kontaktivaikutuksesta kvartsiittiliuskeeseen .<br />
Myös selviä malakoliitti- sädekivijuonia on nähty huokoisessa kvartsiitissa<br />
monessa kohden, esim . Petkenlahden itäpuolella Kaavin Luikonlahden<br />
kylässä, missä juonet ovat 0 .5-1 .5 m leveitä .<br />
Yleensä ovat oliviini- ja serpentiinikivipahkujen kontaktit ympäröiviä<br />
liuskeita vastaan irtonaisten maalajien peittämiä . Linssinmuoto<br />
eriytyy kuitenkin aina selvästi (kuva 45) . Tämä viittaisi siihen,<br />
että rajoilla on helposti rapautuvia vuorilajeja . Kuten useilla eri<br />
paikoilla tehdyistä havainnoista käy selville, ympäröi oliviinikivi-<br />
125
1 26<br />
pahkuja todellakin liuskeitten rajoilla ruosteista magneettikiisurikasta<br />
sädekiviliusketta oleva kontaktjvyöhyke (kuva 46) .<br />
On ainakin yksi paikka, jossa on nähty oliviinikiven ja ympäröivän<br />
gneissin välitön kontakti . Kun Varistaipaleen--Juojärven kanavaa<br />
rakennettiin, tehtiin kanavan yläosassa lei kkaus suonigneissi-<br />
Kuva 46 . Asbestikivilinssi gneississä Särkimäen - etelärinteessä Karvion kylässä<br />
Heinävedellä ; W. W . Wilkmanin mukaan .<br />
gn = pegmatiitti- ja graniittisuonien lävistämää gneissiä ; A = sädekivensekaista asbestikiveä<br />
; str - kiisunpitoista, biotiittirikasta sädekiviliusketta ; mg = magneettikiisurikasta<br />
liusketta .<br />
Kuva 47. Kallioleikkaus Varistaipaleen - Juojärven kanavalta Heinävedellä ;<br />
W. W . Wilkmanin mukaan (1913) .<br />
A = kanavan kartta ; B = poikkileikkaus; --- kanavaleikkaus ; gn = graniittisuonien<br />
lävistärnää gneissiä ; o = oliviinikiveä ; str = sädekiveä ; kl = kloriittiliusketta, s = serpentiinisuoni<br />
.<br />
kallioon, jossa on oliviinikivilinssi (kuva 47, A ja B) . Gneissi on<br />
poimuista ja sitä lävistävät lukuisat harmaanvalkoiset graniitti- ja<br />
pegmatiittisuonet . Oliviinikivi on tummaa ja valkoisten talkki- ja<br />
asbestitäplien sekaista . Se muodostaa lounaista kohti kapenevan,<br />
lakkoliitinmuotoisen linssin gneissiin, jonka kerrokset kummallakin<br />
puolella kallistuvat ulospäin, ja sitä ympäröi vihreänharmaa, paikoin<br />
kovempi, paikoin pehmeämpi sädekivivyöhyke, jossa on sinertävänvihreitä,<br />
0 .2-2 m leveitä kloriittiliuskemaisia osia . Tämä rajoittuu-
jyrkästi gneissiin ja kontaktisaumana on puhdasta kloriittiliusketta .<br />
Kaakkoispuolella esiytyy -20-30 sm leveänä juonena mustanvihreätä,<br />
tiivistä, pikriittimäistä vuorilajia, joka ylöspäin tunkeutuu<br />
gneissiin . Huomattavaa on, että vaikka gneissiä lävistävät monilukuiset<br />
graniittisuonet, niitä ei enään tavata juonimuodostuksessa,<br />
vaan ovat ne rajalla aivan kuin poi kki leikatut . Oliviinikivi on siis<br />
epäilemättä luonteeltaan eruptiivistä, ja samalla kertaa todistavat<br />
kontaktisuhteet, että se on iältään nuorempi kuin gneissiä lävistävä<br />
graniitti (todennäköisesti »postbottnialainen») .<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajien ja kalevalaisten<br />
metabasiittien väliset suhteet .<br />
Tyypilliset oliviinivuorilajit voidaan helposti eroittaa metabasiiteista .<br />
Sitävastoin tavataan usein sekä oliviinikivipahkujen sisällä että niitten<br />
reunoilla liuskeisia, pää-asiallisesti sädekivestä ja kloriitista muodostuneita<br />
osia, joita ei saata eroittaa samanlaatuisista, muuttuneista<br />
metabasiiteista . Siellä missä serpentiinit rajoittuvat metabasiitteihin,<br />
kuten esim . Mölönjärven luoteispuolella ja Nunnanlahden kylässä<br />
Juuan pitäjässä, muuttuvat ne rajoilla kloriitti- ja tal kkirikkaiksi<br />
liuskeik si, jotka vuorostaan näkyvät olevan läheisessä yhteydessä<br />
metabasiittien kanssa . Melkein aina ovat rajat epäselvät, ja näyttää<br />
todella siltä kuin serpentiinejä myös olisi voinut syntyä gabbromaisista<br />
metabasiiteista metamorfoosin kautta 1. Suurin ero on siinä,<br />
että metabasiitit ovat kvartsisuonien lävistämiä, mutta serpentiinit<br />
niitä vailla .<br />
Möhkäleenmuotoisia tyypillisen massamaisen uraliittigabbron<br />
eli gabbromaisen diabaasin osia on nähty serpentiinikiveen sulkeutuneina<br />
Mustavaaran länsi- ja itäosissa, noin 2 km Mustavaaran vuolukivilouhoksen<br />
etelä- ja kaakkoispuolella Juuan pitäjässä . Nämä paikat<br />
ovat 60-100 leveitä ja rajoittuvat säännöttömästi serpentiiniin,<br />
josta niitä eroittavat 1-1 .5 leveät soran täyttämät halkeamat .<br />
Aivan serpentiinin rajalla on gabbro selvästi liuskeisia . Samoilta<br />
paikoilta lähtee N- ja NNW-suuntaan kapeita serpentiiniharjanteitten<br />
välisiä notkoja myöten 5-8 m leveitä säännöttömän muotoisia<br />
talkkimagnesiittikiven linssejä .<br />
Oliviini- ja serpentiinivuorilajien ja postkalevalaisen<br />
graniitin väliset suhteet . Vaikka<br />
oliviinikivet tavallisesti esiytyvät graniittien lävistämissä liuskeissa<br />
ja alueilla, missä postkalevalaisen graniitin juonia ja pahkuja on aivan<br />
1 Benj . Frosterus . Till frågan om den kaleviska formationens åldersbegränsning.<br />
Geol . För. i Stockh . Förh . Bd . 35 . H. 2 . S . 112. Kalevalaisten metabasiittien<br />
muuttumista serpentiinivuorilajeiksi on sittemmin havaittu hyvin<br />
monessa paikassa Oulun läänin itäosissa (karttalehti D 4, Nurmes) .<br />
1 27
128<br />
läheisyydessä, ei niissä kuitenkaan juuri koskaan näe graniittijuonia .<br />
Sellaisia on varmasti havaittu ainoastaan kolmella eri paikalla, nimittäin<br />
Outokummun malmialueella, Hietarannan lahdella Petrumaajärven<br />
pohjoisrannalla Heinäveden pitäjässä ja Petkenlahden<br />
kaakkoispuolella Kaavin pitäjän Luikonlahden kylässä (missä malakoliitti-sädekiviliusketta<br />
lävistää vaaleanharmaa graniittiapliitti) .<br />
Outokummussa lävistävät vaaleanharmaat pegmatiittijuonet hyvin<br />
harvassa paikassa kvartsiittiliusketta . Samaa pegmatiittia tavataan<br />
joskus myös oliviinikivessä kapeina poikittaisjuonina . Sekä<br />
Kuva 48. Kartta asbesti- oliviinikivikallioista Petrumaajärven pohjoisrannalla<br />
Heinäveden pitäjässä ; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
O = oliviinikiveä : A = asbestikiveä, gr = postkalevalaista graniittia .<br />
kvartsiitti että pegmatiittisuonet ovat malmivyöhykkeessä breksiamaisesti<br />
repeytyneitä ja kiisumineraalien täyttämiä .<br />
Hietarannalla Petrumaajärven pohjoispuolella on kaksi WNN-<br />
ESE-suuntaista 25-30 m leveätä kalliota, joista itäinen on tummaa<br />
talkki- ja sädekivitäpliä sisältävää oliviinikiveä, läntinen kovaa asbestikiveä<br />
(ks . kuvaa 48) . Läntisen kallion itärinteessä kulkee aabestikiven<br />
halki leveä juoni, joka on tyypillistä, vaaleanharmaata tai<br />
punertavaa postkalevalaista graniittia (Maarianvaaran tyyppiä} ja<br />
rajoittuu jyrkästi asbestikiveen . Kontaktipinta kallistuu 60 °-70°<br />
SW, ja graniittiin on lähinnä sitä sulkeutunut lukuisia, kontaktin<br />
suuntaan järjestyneitä, hienorakeisen biotiitin- ja sarviväl kk een- .<br />
pitoisen tumman vuorilajin kappaleita, jotka selvästi ovat peräisin<br />
asbestikivestä . Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että asbesti- ja<br />
olivii niki vetkin, samoinkuin kalevalaiset metabasiitit, ainakin paikoin<br />
ovat postkalevalaisten graniittijuonien lävistämiä . Kenties on syynä<br />
siihen, että ne niin harvoin ovat graniittien lävistämiä, se seikka, että<br />
nämä vuorilajit ovat tavattoman sitkeitä ja kiinteitä laadultaan,<br />
jonka takia niihin ei ole niin helposti voinut syntyä rakoja, joihin<br />
eruptiivivuorilajeja olisi tunkeutunut .<br />
Oliviini-, asbesti- ja serpentiinikivien keskinäiset<br />
suhteet . Että yllä selitettyjä vuorilajityyppejä on<br />
\,
pidettävä saman vuorilajin erilaatuisina muunnostuloksina, käy selville<br />
seuraavista t :ri L. H. Borgströmin tekemistä analyyseistä 1.<br />
Suurin ero, kokoumuksessa on toiselta puolen asbestikivellä ja<br />
toiselta puolen oliviinikivellä ja serpentiinikivellä ; Että ne ovat jonkun<br />
gabbro- tai pikriittimaisen emävuorilajin muunnostuloksia siihen<br />
viittaa, kuten jo edellä esitettiin, monet seikat . Asbestikiven<br />
sädekivi on hyvin luultavasti sekundääristä mineraalia ; oliviinikivessä<br />
on suuria määriä serpentiiniä ja muita, muuttumistuloksia, ja<br />
serpentiineissä vihdoin tuskin nähdään merkkiäkään alkuperäisistä<br />
mineraaleista . Ainoa alkuperäinen mineraali on, näissä vuorilajeissa<br />
todennäköisesti oliviini ; enimmin sitä on oliviinikivissä . Sen vuoksi<br />
on lähinnä se otaksuma, että oliviinirikkaimmat muodot lähestyvät<br />
kokoumukseltaan enimmin alkuperäistä emävuorilajia, ja että tämän<br />
muuttuminen siis olisi tapahtunut kahteen eri suuntaan :<br />
12 9<br />
I II III<br />
Asbestikiveä ; Oliviinikiveä ; Serpentiiniä ;<br />
Varislahti, Outokumpu, Solansaari,<br />
Kuusjärvi. Kuusjärvi. Polvijärvi .<br />
SiO2 53 .10 % 39 .66 % 39 .71 %<br />
Al2O3 3.83 » 0.38 » 3.75 »<br />
Fe2O3 6 .61 » 2 .31 »<br />
FeO 2 .98 » 1 .88 » 5 .22 »<br />
CaO . . . . . merkkiä - » 0 .61 »<br />
MgO 32 .82 % 37 .68 » 35 .68 »<br />
Hehk . tappio 7 .24 » 14.26 » 11 .33 »<br />
99 .97 % 100 .47 % 98 .61 %<br />
17
1 3 0<br />
Ins . Lummen tekemä analyysi Leivonmäen asbestikivestä Tuusniemellä<br />
osottaa, että sen kokoumus on melkein sama kuin talkkiliuskeen<br />
:<br />
Oliviinikivi on siis yhtäällä muuttunut talkkirikkaaksi, toisaalla<br />
serpentiinirikkaaksi ainekseksi . Tätä vahvistavat myös olosuhteet<br />
luonnossa . Oliviinikivet muuttuvat toiselta puolen asbestikiviksi,<br />
(sädekiviksi) ja talkkiliuskeiksi, toiselta puolen serpentiineiksi, karbonaattirikkaiksi<br />
serpentiineiksi ja talkkimagnesiittikiviksi (karbonaattivuolukiviksi)<br />
. Talkki- ja asbesti-rikkaitten muotojen esiytyminen<br />
seuduissa, joissa liuskekerrokset ovat lujasti vääntyneet ja<br />
siirtyneet, ja oliviinikivimassiivien rajoilla viittaa Frosteruksen mukaan<br />
siihen, että talkkimuodostus on yhteydessä regionaalimetamorfoosin<br />
kanssa, jossa mekaanisella paineella on ollut suuri merkitys .<br />
Karbonaattivuolukivet . Serpentiinikivi on välimuotosarjan<br />
kautta yhteydessä oliviinikiven kanssa ja sen otaksutaan<br />
yleensä syntyneen oliviinikivestä rapautumisen kautta . Se ei<br />
kuitenkaan ole lopputulos siitä rapautumisesta, jolle vuorilajit ovat<br />
olleet alttiina, sillä serpentiinipahkut muuttuvat monessa kohden,<br />
varsinkin liuskealueen itäosissa, sivuilla talkki- ja karbonaattimineraalien<br />
lisäytyessä vuorilajiksi, jota voidaan nimittää karbonaattivuolukiveksi<br />
eli talkkimagnesiittikiveksi . Jokapäiväisessä<br />
puheessa nimitetään vuorilajia pehmeytensä takia tavallisesti<br />
vuolukiveksi, syystä että sitä voidaan helposti<br />
vuolla veitsellä, kirveellä tai sahata sahalla .<br />
Talkkimagnesiittikivi kuuluu kokoumukseltaan lähinnä magnesiittikivien<br />
ryhmään . Se sisältää seuraavia mineraaleja : magnesiittia<br />
ja talkkia sekä vähässä määrin kalkkisälpää ja kloriittia, joskus hiukan<br />
serpentiiniä sekä magnetiitti- ja kromirautamalmirakeita . Väri<br />
on sinertävän tai vihertävän harmaata . Mikroskoopilla tarkastettaessa<br />
nähdään vuorilajin olevan muodostuneen yhteenkasvaneista<br />
1 F . Zirkel . Lehrb . d . Petrographie I . S . 345.<br />
Asbestikivi Puhdas talkki<br />
Tuusniemeltä Zirkelin mukaan 1<br />
SiO 2 62 .02 % 63 .52<br />
Al2O 3 2 .08 » - »<br />
FeO 3 .64 » - »<br />
CaO 0 .71 » - »<br />
MgO 27 .20 » 31 .72 »<br />
Hehk. tappio 5 .04 » 4.76 »<br />
100.69 % 100 .00 %
1 31<br />
karbonaattirakeista ja hienoista talkkisuomuista ; täten eroaa vuorilaji<br />
jo rakenteeltaan tavallisesta kalkkikivestä, johon sitä ei myöskään<br />
saata pehmeytensä takia sekoittaa (kovuus = 2-3) .<br />
Vuorilajiin sisältyvien talkki- ja karbonaattimineraalien paljous<br />
vaihtelee jonkunverran . Tavallisesti on näitä mineraaleja yhtä<br />
paljon ; toisissa esiytymissä on karbonaatti, toisissa talkki hiukan<br />
voitolla . Eri löytöpaikkojen vuolukivien kemiallinen kokoumus käy<br />
selville seuraavista analyyseistä 1 .<br />
I II III IV V VI<br />
SiO 2 34 .06 32 .61 30 .78 27 .72 27 .11 25 .46 %,<br />
Al2O3 0.60 0.02 2.55 0.61 0.89 1.40 »<br />
Fe 2O 3<br />
FeO<br />
4 .27<br />
5 .06<br />
6 .80 9 .o9<br />
4 .01<br />
5 .76<br />
4 .44<br />
1 .27<br />
5 .35<br />
»<br />
»<br />
MgO 32 .62 36 .15 29 .92 32 .53 29 .95 31 .72 »<br />
CaO - merkk . 2 .92 0 .72 8 .73 8 .43 »<br />
Hehk . tappio 23 .79 23 .50 23 .29 27 .60 , 26 .38 27 .54 »<br />
Liukenematonta 2 - 0 .58 - 0 .42 0 .34 - »<br />
100.40 99 .66 98 .55 99 .37 98 .91 99 .90 % .<br />
1 Karbonaattivuolukivi, Solansaari, Polvijärvi ;<br />
analys . L . H . Borgström .<br />
II » Polvijärven kirkonkylä ;<br />
analys . S . Stenius .<br />
III » Nenäsenvaara, Polvijärvi ;<br />
analys . U . Makkonen .<br />
IV » Nunnanlahti, Juuka ;<br />
analys . A . Zilliacus .<br />
V » Polvijärven kirkonkylä ;<br />
analys . L . H . Borgström .<br />
VI » Polvijärven kirkonkylä ;<br />
analys . T . Scalan .<br />
Analyysit osoittavat suurta yhtäläisyyttä eri löytöpaikkojen<br />
vuolukivien kokoumuksessa . Kaikista enimmin eli n . 9 % vaihtelee<br />
SiO 2 määrä . Tähän on syynä ta lkk imäärän vaihtelu vuorilajissa .<br />
Edellyttäen että vuorilaji sisältää ainoastaan talkkia, magnesiittia<br />
ja kalkki sälpää sekä magneettista rautamalmia, saadaan eri ainesten<br />
suhteellisiksi määriksi seuraavat luvut :<br />
1 Benj . Frosterus . Bergbyggnaden i sydöstra Finland, s . 53-54 .<br />
2 Tämä osa, joka ei liukene HFI :ssa, näkyy olevan krömirautamalmia ..<br />
Analyysiä IV varten jauhettiin nimittäin hienoksi suurempi kappale ja liuvotettiin<br />
HFI :ssa, O3.<br />
jonka jälkeen jälelle jääneessä osassa määrättiin Cr2
182<br />
I<br />
VI<br />
V<br />
IV<br />
.<br />
;111<br />
;<br />
II<br />
:<br />
;<br />
I<br />
Talkkia 56 % 52 % 52% 45%- 4,3% 41<br />
Magnesiittia . . . . 37 » . 42 » 42 » 50 » 35, » 40 »<br />
Kalkkisälpää - » - » - » » 16 » 15 »<br />
Malmia 7 » 6 » 6 :» 5 » , 6 » 4 »<br />
100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100<br />
Näistä luvuista nähdään, että talkkimäärän alenemista vastaa<br />
karbonaattimäärän kohoaminen . Muutamissa vuolukivilajeissa esiytyy<br />
magnesiumkarbonaatin ohessa kalsiumkarbonaattiakin, mutta<br />
tämä on todennäköisesti yhtynyt edellisen kanssa dolomiitiksi, vaikka<br />
se ei näy analyyseistä .<br />
Karbonaattivuolukivet esiytyvät kerroksenmuotoisina osina serpentiinipahkuissa<br />
ja ovat kasvaneet yhteen niitten kanssa, ilman että<br />
mitään selviä rajoja nähdään niitten välillä . Niitä tavataan monessa<br />
eri paikassa Polvijärvellä ja Juuan pitäjän Nunnanlahden kylässä .<br />
Tärkeimmät löytöpaikat ovat Nunnanlahdella, jossa vuorilajia louhitaan<br />
monessa pintalouhoksessa ja jossa siitä valmistetaan veisto- ja<br />
rakennuskiviä .<br />
Serpentiini muodostaa Nunnanlahden kylässä linssinmuotoisia,<br />
metabasiittien ja liuskeitten kulkusuunnan mukaisia pahkuja, jotka<br />
ovat jälekkäin n . 7 km :n pituisessa vyöhykkeessä Mölönjärven länsija<br />
luoteispuolella olevan leveän serpentiinipahkun jatkona . Serpentiiniharjanteiden<br />
rinnalla, usein aivan niihin kiinni kasvaneina, kulkee<br />
monessa kohden keskeytyneinä samansuuntaisia karbonaattivuolukivikerroksia,<br />
joita voidaan seurata n . 4 km . Avonaisia pintalouhoksia<br />
on Mustassavaarassa, Halkonotkossa, Korpisaarekkeella, Niittyvaarassa<br />
ja Keränvaarassa, joista viimemainittu on pohjoisin (ks .<br />
karttaa kuva 49) .<br />
Vuorilaji on liuskeutunut samaan suuntaan kuin ympäröivät<br />
liuskeet eli N 40° W ja kerrosten kaltevuus on 60°-70 ° W. Paksuus<br />
vaihtelee muutaman metrin ja 80-100 m :n välillä . Serpentiinin ja<br />
vuolukivikerrosten rajasuhteet ovat hyvin monimutkaisia . Usein<br />
on serpentiini kuten suurimmassa louhoksessa Mustassavaarassa<br />
ja Keränvaarassa, puristunut kahden serpentiinipahkun väliin . On<br />
kuitenkin hyvin epäiltävää, onko tässä todellakin välikerrostumista<br />
tapahtunut . Kontakteja lähemmin tarkastettaessa nähdään nimittäin<br />
serpentimiosien säännöttömästi tunkeutuvan kiilanmuotoisesti tal kkimagnesiittikiveen<br />
ja tämän vuorostaan rajalla muuttuvan kloriittija<br />
serpentihiirikkaaksi, selvästi liuskeiseksi vuorilajiksi, joka kokoumukseltaan<br />
lähestyy serpentiiniä . Vuorilaji on silloin kloriittiliuskeen<br />
näköistä . Päällystän läheisyydessä tulee vuorilaji taas talkki-
ja karbonaattirikkaammaksi ja muuttuu lopuksi talkkimagnesiittikiveksi.<br />
Itse päällystässä, serpentiinin rajalla, on kontakti hyvin<br />
jyrkkä ja vuolukivi loppuu tässä äkkiä . Rajalla on kloriitin verhoamia<br />
Kuva 49. Kartta vuolukivipaikoista Juuan Nunnanlahden kylässä; Benj .<br />
Frosteruksen ja W. W . Wilkmanin erikoiskarttojen mukaan . Koko 1 : 40 .000 .<br />
Kuva 50 . Leikkaus Keränvaaran vuolukivilouhoksesta Juuan pitäjän Nunnanlahden<br />
kylässä; Benj . Frosteruksen mukaan .<br />
a = serpentiiniä ; b = talkki- ja kloriittirikas, liuskeinen rajavyöhyke ; c = talkkimagnesiittikiveä<br />
.<br />
haarniskapintoja ja serpentiini on breksiamaisesti repeytynyttä (ks .<br />
kuvaa 50) :<br />
Sellaisten breksiamaisten vyöhykkeitten esiytymisen johdosta<br />
voidaan otaksua, että osia serpentiinipahkusta on työntynyt talkki-<br />
133
134<br />
magnesiittikiven päälle . Tähän viittaavat myös kloriittikasaumat,<br />
jotka esiytyvät aivan breksiavyöhykkeen alla olevissa vuolukivikerroksen<br />
osissa. Keränvaaran ja Mustanvaaran serpentiinin ja vuolukiven<br />
välisestä liuskeisesta breksiamaisesta rajavyöhykkeestä otettujen<br />
vuorilajinäytteiden analyyseistä käy selville, että ne kemiallisesti<br />
kuuluvat lähinnä serpentiineihin .<br />
Serpentiinien ja ta lkki magnesiittikivien keskinäisiin geneettisiin<br />
suhteihin nähden on voitu todeta, että serpentiinikivi monessa paikassa<br />
selvästi muuttuu vuolukiveksi .<br />
Solansaarella Viinijärvellä, melkein saaren keskellä ja hiukan .<br />
länsipuolella, pistää ympäröivistä kiilleliuskeista näkyviin serpentiinikukkula,<br />
Ristikallio, joka on suurimmaksi osaksi massamaista, ruskeanvihreätä,<br />
pienistä antigoriittisuomuista muodostunutta serpentiinikiveä<br />
. Kukkulan länsirinteellä tulee vuorilaji liuskeiseksi ja<br />
sisältää lähes 1 sm paksuja magnesiittikiteitä, jotka rapautumisen<br />
takia ovat tulleet ruosteenvärisiksi. Nämä kiteet lisäytyvät vähitellen<br />
lukumäärältään samalla kun vuorilaji tulee ta lkkirikkaammaksi .<br />
Vuorilaji saa täten karbonaattivuolukiven luonteen . Vihdoin tavataan<br />
kallion lounaislaidalla n . 40 m pitkänä kerroksena vaaleanharmaata<br />
pehmeätä vuolukiveä, joka on talkkirikkain n . 2 .5 m leveässä<br />
vyöhykkeessä ja jossa on puhtaita tal kki suonia . Säännöttömästi rajoittuneita,<br />
suonimaisia, hienorakeisen tai tiiviin, vihreän serpentiinin<br />
osia tavataan sekä kovassa serpentiinikivessä että vuolukivikerroksessa<br />
. Asbestin täyttämät raot lävistävät sitäpaitsi siellä täällä ristiin<br />
rastiin kumpaakin vuorilajia .<br />
Että muutos välimuotoineen on tämänlaatuinen, sitä todistaa<br />
mikroskooppisen tutkimus, kun tarkastetaan hiomanäytteitä, jotka<br />
ovat otetut yhtenäisessä sarjassa tyypillisestä serpentiinistä aina puhtaaseen<br />
vuolukiveen saakka, ja sitä vahvistavat vielä näistä osista<br />
tehdyt kemialliset analyysit, jotka L . H . Borgström on toimittanut 1:<br />
I II III<br />
SiO2 39 .71 40.91 34 .06 %<br />
Al2O3 3.75 - 0.60 »<br />
Fe 2O3 2 .31 2 .77 4.27 »<br />
FeO 5 .22 5 .43 5.06 »<br />
MgO 35 .68 35 .92 32 .62 »<br />
CaO 0 .61. 0 .18 - »<br />
Hehk. tappio 11.33 14 .59 23 .79 »<br />
98 .61 99 .80 100 .40 %<br />
1 Benj. Frosterus. Bergbyggnaden i sydöstra-Finland, s. 59-60.
I on analyysi massamaisesta serpentiinistä, II sen liuskeisesta<br />
osasta, jossa jo voidaan nähdä yksityisiä karbonaattikiteitä, ja III<br />
karbonaattivuolukivestä .<br />
Samanlaatuisia serpentiinin ja talkkimagnesiittikiven välimuotoja<br />
on havaittu monessa kohden muuallakin . Repokankaan serpentiinikallion<br />
eteläosassa Polvijärven pitäjän Nenäsenvaaran kylässä<br />
muuttuu serpentiini täten karbonaattirikkaaksi kiveksi (analyysi III,<br />
s . 131) ; samalla lailla muuttuu serpentiinikivi »kylän kivipalsta»<br />
nimisessä louhoksessa Paljakkavaaran kvartsiittivuoren kaakkoispuolella<br />
Viinijärven pohjoispuolella vähitellen hyvin karbonaattirikkaaksi<br />
vuolukiveksi (analyysi VI, s . 131) . Monessa näistä Polvijärven<br />
eriytymistä on serpentiini karbonaattirikkaampaa kuin Solansaarella,<br />
ja muutos on ulottunut pitkälle itse serpentiinikiveen .<br />
Kaikesta mitä yllä on sanottu, käy siis esille, että talkkimagnesiittikiviä<br />
on pidettävä serpentiinin rapautumistuloksina ja että ne<br />
ovat laajan rapautumisen tuloksia, joka on kohdannut alkuperäisiä<br />
oliviinivuorilajeja ja muuttanut ne serpentiinikiviksi ja vihdoin karbonaattirikkaiksi<br />
vuolukiviksi 1 . Jonkinlainen liuskeisuus, jota usein<br />
nähdään vuolukivikerroksissa ja jossa joskus, kuten esim . Mustanvaaran<br />
kerroksen eteläisessä jatkossa, nähdään poimuttumisilmiöitä,<br />
viittaisi mahdollisesti siihen, että vuolukiviaines, on paikoin lajittunut<br />
ja kerrostunut uudestaan .<br />
Biotiittikamptoniittia .<br />
Kaavin pitäjän Niinivaaran kylässä keksi J . N . Soikero v . 1912<br />
kahdessa kohden harvinaisen emäksisen vuorilajin, jota sitten V .<br />
Hackman lähemmin tutki ja havaitsi sen olevan biotiittikamptoniittia<br />
2 . Toinen esiytymistä on Niinilammen länsirannalla, n . 1 km<br />
Kovin talon kaakkoispuolella, ja sen muodostaa kaksi, muutamia<br />
metriä toisistaan olevaa juonta, jotka ovat n . 20 sm leveitä ja korkein-<br />
taan pari metriä pitkiä ja kulkevat n . N 60° ° W-suuntaan . Toinen<br />
on n . 1 .5 km Hovin länsipuolella ja n . 0 .5 km Pirilän talon WSWpuolella,<br />
ja muodostaa yhden ainoan myöskin n . 20 sm leveän ja<br />
1 Mahdollisesti on tämä rapautuminen tapahtunut jo postkalevalaiseen<br />
aikaan, ennen jatulilaisten liuskeitten kerrostumista. Vesi ja hiilihappo ovat<br />
tässä olleet vaikuttimina .<br />
2 Victor Hackman. Über Camptonitgänge im mittleren Finland . Bull .<br />
de ls Comm. géol. de Finlande . N:o 42 . Myöhemmin (v. 1918) tapasi t:ri<br />
Hackman vielä kolmannen juonen samaa vuorilajia Vuoriaita nimisen kallio-<br />
ryhmän eteläosassa, n. 1 km Hovin talon eteläpuolella . Juonen leveys on<br />
75 sm, pituus vähintäin 40 m, ja se kulkee N 60 W-suuntaan.<br />
1 35
136<br />
N 45° W-suuntaisen juonen . Löytöpaikat ovat noin 2 km :n etäisyydellä<br />
toisistaan .<br />
Vuorilaji on näissä juonissa mustanharmaata, basaltista, ja<br />
muistuttaa jonkunverran alnöiittiä . Se on porfyyrimaista ja sisältää<br />
hyvin runsaasti, biotiittia hienorakeisessa hiukan pisteisessa perusmassassa<br />
olevina hajarakeina . Sitäpaitsi nähdään siinä paljain silmin<br />
pyroxeeni ja apatiittikiteitä . Mikroskoopilla tutkittaessa näkyy<br />
vuorilaji olevan rakenteeltaan holokristalliinista ja sisältävän biotiittia,<br />
plagioklaasia, pyroxeenia, apatiittia, rautamalmia ja sekundäärisesti<br />
kalkkisälpää, muskoviittia, epidoottia ja serpentiiniä .Rakenne<br />
on porfyyristä, perusmassa melkein panidiomor<strong>fi</strong>sta . Silmiinpistävä<br />
on apatiitin runsaus vuorilajissa .<br />
Kun juonet kulkevat melkein NW-suuntaan suoraan maasälpärikkaitten<br />
gneissikerrosten poikki, jotka näissä seuduin ovat kalevalaisten<br />
liuskeitten pohjana, on myös hyvin luultavaa, että ne ovat<br />
nuorempia kuin nämä liuskeet ja siis iältään ainakin postkalevalaisia .<br />
Ylöspäin ei niitten ikää voida rajoittaa, syystä ettei täällä esiydy<br />
nuorempia kerrostumia kuin kalevalaisia.<br />
POSTKALEVALAISIA GRANIITTEJA .<br />
Alueen nuorimmat graniitit ovat n . k . postkalevalaisia graniitteja<br />
1 . Ne esiytyvät pääasiallisesti kalevalaisen liuskevyöhykkeen<br />
länsirajalla pieninä massiiveina, pahkuina tai juonina Kaavin, Tuus-<br />
1 Graniitteja, jotka lävistävät kvartsiitteja, havaittiin ensi kerran karttaalueella<br />
Kaavin pitäjässä v. 1900 . Sen jälkeen tapasivat allekirjoittaneet graniitin<br />
lävistämiä kvartsiitteja v . 1902-1904 Oulunjärven seuduilla, ja kun<br />
nämä kongloiperaattimuodostumien ja muitten seikkojen perusteella epäilemättä<br />
olivat luettavat W. Ramsayn ja Benj. Frosteruksen<br />
v . 1902 jatulilaisesta muodostamasta eroittamiin kalevalaisiin liuskeihin Karjalassa<br />
(W. Ramsay. Geol. För . Förh . Bd 24 . S . 32 . Stockholm 1902), täytyi<br />
käsitteen postkalevalainen graniitti ulottaa myös samanlaatuisiin kvartsiitteja<br />
lävistäviin graniitteihin Itä-Suomessa . Oli nimittäin jo pikaisemmin<br />
monessa paikassa huomattu kalevalaisentyyppisiä liuskeita, joita nuoremmat<br />
graniittijuonet lävistivät, mutta näitä pidettiin silloin vanhempiin n .k. laatokkalaisiin<br />
liuskeihin kuuluvina . Benj . Frosterus lausuu kuitenkin<br />
jo kirjassaan Ber!gbyggnaden i sydöstra Finland, s. 154 .<br />
että vastaisuudessa mahdollisesti myös löydetään graniittijuonia kalevalaisissa<br />
liuskeissa . Allekirjoittanut W . W. WIlkmanin sittemmin toimittama<br />
apulaisgeoloogien päiväkirjojen seikkaperäinen tarkastus osoitti myös aivan<br />
selvästi, että monessa kohden kalevalaisen liuskealueen itäosissa, usein sa- :<br />
moissa vyöhykkeissä missä konglomeraattikerrokset ovat, tavataan graniittijuonia,<br />
vaikka tosin harvassa, jotka lävistävät liuskeita .
niemen, Kuusjärven ja . Heinäveden pitäjän liuskeissa . Ne lävistävät<br />
näissä seuduissa juonina sekä vanhempia että nuorempia liuskeita<br />
. Juonet kulkevat jotenkin suoraviivaisesti, paikoin liuskeitten<br />
kulkusuuntaan, paikoin taas poikki tämän suunnan, lävistäen vanhempia<br />
graniittijuonia (ks . kuvaa 51), ja rajoittuvat yleensä jyrkästi<br />
ympäröivään liuskemassaan Selviä suonigneissimuodostumia tava-<br />
Valok. W. W . Wilkman .<br />
Kuva 51 . Postkalevalainen graniittijuoni , joka lävistää gneissimäisessä liuskeessa<br />
olevia vanhe mpia graniittijuonia Tetrivaarassa Heinäveden Vihtarin<br />
kylässä .<br />
taan vain harvoissa paikoissa, kuten esim . Kuusjärvellä ja Kaavin<br />
pitäjän Luikonlahden ja Korteisen kylissä .<br />
Tasarakeinen graniitti.<br />
Postkalevalainen graniitti on paikoin tasarakeista, paikoin pegmatiittimaista.<br />
Pegmatiittimaiset osat vaihtelevat keski- tai hienorakeisten,<br />
usein hiukan liuskeisten osien kanssa, joissa kiillesuomut<br />
ovat rinnakkaisasentoisia . Tasarakeinen graniitti on tavallisesti<br />
kvartsirikasta, massamaista ja väriltään puhtaan harmaata, keller-<br />
W<br />
18
1 38<br />
tävän harmaata tai punaista . Harmaa graniitti sisältää kvartsia,<br />
oligoklaasia, hiukan mikrokliinia, biotiittia ja muskoviittia . Plagioklaasi<br />
on jonkunverran muuttunutta, sisältäen muskoviittisuomuja,<br />
ja muodostaa paikoin suorakaiteenmuotoisia vyöhykkeisrakenteisia<br />
hajarakeita, jotka ovat keskeltä sameita ja reunoilta puhtaampia .<br />
Tämä reunavyöhyke eroaa myös keskuksesta jossakin määrin poikkeavissa<br />
optillisissa suhteissa ; kuitenkin on raja niitten välillä jotenkin<br />
epäselvä (kuva 52 b) . Myrmekiittiä on siellä täällä maasälpä- ja<br />
Kuva 52 . Postkalevalaista graniittia Suurenjärven pohjoispuolelta Liperin<br />
Kaatamon kylästä. Nikolit ristissä . 8 x luonn. kokoa .<br />
kvartsirakeitten välillä . Lisäaineksina tavataan titaniitti- ja apatiittirakeita<br />
. Kvartsissa nähdään heikosti aaltoilevaa valon sammumista .<br />
Tyypillinen postkalevalainen graniitti eroaa postbottnialaisesta<br />
siinä että se on tasarakeisempi . Postbottnialaisessa graniitissa ovat<br />
mineraalirakeet nimittäin melkein aina hyvin erisuuruisia ja epätasaisesti<br />
jakautuneita perusmassaan . Kvartsi on kasautunut pienirakeisiksi<br />
kyhmyiksi kooltaan hyvin vaihtelevien maasälpäryhmien<br />
väliin . Postkalevalaisessa graniitissa ovat mineraalirakeet<br />
sitävastoin enimmäkseen tasaisesti jakautuneita ja selvästi rajoittuneita,<br />
eivätkä niin lujasti toisiinsa takertuneita kuin postbottnialaisessa<br />
. Vuorilaji on senvuoksi löyhempää ja lohkeaa helposti säännöllisiksi<br />
kappaleiksi . Selvää suorakaiteenmuotoista halkeilevaisuutta ja<br />
kerrostusta nähdään senvuoksi usein kallioissa . Pinnalta ovat kalliot<br />
jotenkin syvälle rapautuneita ja kellärtävänvärisiä, sen johdosta että<br />
rautaruostetta on saostunut maasälpärakeitten rakoihin .<br />
b<br />
a
Tyypillistä hieno- tai keskirakeista graniittia on - suurehkona<br />
alueena Kaavin kaakkoisosassa . Vuorilaji on kuitenkin siihen määrin<br />
leveinä juonina esiytyvän muskoviittirikkaan kiriograniittisen pegmatiitin<br />
sekaista, että on vaikeata päättää kumpiko vuorilaji on<br />
vallalla . Sitäpaitsi se sisältää siellä täällä gneissimurtokappaleita .<br />
Väri vaihtelee puhtaanharmaan ja vaaleanpunaisen välillä . Punainen<br />
väri johtuu etupäässä maasälpärakeitten sisään ja ympärille<br />
asettuneista hematiittihiukkasista . Kvartsikin on usein punertavaa .<br />
Punaista graniittia esiytyy pääasiallisesti Maarianvaaran ja Sivakkavaaran<br />
kylissä (Keltinvuoressa), vaaleanharmaata tai harmaata massiivin<br />
länsiosassa (esim . Melttusvirralla) ja monessa kohden Tuusniemen<br />
pitäjässä, missä graniitti muodostaa leveitä juonia ja pahkuja<br />
gneissimäisten kiilleliuskekerrosten väliin .<br />
Taulu VI esittää t :ri E . Mäkisen tekemän analyysin Melttusvirran<br />
harmaasta postkalevalaisesta graniitista .<br />
Kvantitatiivinen luokitus ameriikkalaisen järjestelmän mukaan .<br />
Taulu VI .<br />
Molekulaari<br />
luku. il<br />
Normi :<br />
Q = 32.70 %<br />
or = 23.36 e<br />
1<br />
ab = 25 .15 8,<br />
an = 10 .01 > 1<br />
Q = 32.7<br />
F - 58.5<br />
sal _ 93 .7 7<br />
Luokka I, Persalan : fem -5.7 > 1<br />
sal = 93 .7<br />
Lahko 4, Britannar : Q .<br />
SiO, 71.36 1.189 252 288 72 32 545<br />
Al2O3 15 .25 0150 42 48 36 24<br />
Fe2O3 0 .34 0 .002 2<br />
FeO 2 .08 0 .029 6 21<br />
MgO 0 .43 0 .011 11<br />
CaO 2 .16 0 .039 3 36<br />
Na2O 2 .98 0 .049 48<br />
K2O 3 .95 0 .042 42<br />
H2O 0 .36 0 .020<br />
TiO2 0 .49 0 .006<br />
P2O5 0.12 0 .001 1<br />
CO2 0 .05 0 .001<br />
S :a 99.57<br />
C= 2.45 0<br />
by 4.01 »<br />
mt = 0 .46 »<br />
il 0.91 .<br />
ap = 0.41 0<br />
C- 2 .5<br />
P = 4 .0<br />
M = 1 .4<br />
A = 0.8<br />
= 32 .7 3 1<br />
F 58.5~5~7<br />
Rangi 2, Toscanas : K 2O +Na2O 90 - 7 > 5<br />
Domalkalinen CaO 39 1 3<br />
fem 5 .7<br />
Alarangi 3 Toscanos : K 2O 42 5 3<br />
Sodipotassinen Na2O 48 3 % 5<br />
139<br />
ap or ab an C mt hy Q
140<br />
Mikroskooppinen analyysi vuorilajinäytteestä osotti sillä olevan<br />
seuraavan kokoumuksen :<br />
Kvartsia 40 .2 .%<br />
Plagioklaasia, An i5 29 .2 »<br />
Biotiittia 23 .9 »<br />
Kloriittia 3 .o »<br />
Mikrokliinia 2 . o >s<br />
Ilmeniittiä 0 .9 »<br />
Magnetiittia 0 .5 »<br />
Apatiittia 0 .3 »<br />
100.0 %<br />
Analyysitulos osottaa, että vuorilaji o n kvartsirikasta graniittia,<br />
jossa on runsaasti salisia aineksia ja joka kemialliseen kokoumukseensa<br />
nähden ei juuri paljonkaan eroa useista maamme eri osissa esiytyvistä<br />
eri-ikäisistä graniiteista . Vuorilaji muistuttaa enimmin Kurun<br />
postbottnialaista graniittia . ja Hankoniemen graniittia 1 . Tästä näkyy,<br />
ettei kemiallisella kokoomuksella yleensä ole paljonkaan merkitystä<br />
vuorilajin ikää määrättäessä .<br />
Postkalevalaista pegmatiittia .<br />
Tasarakeisen graniitin yhteydessä esiytyy suurilla aloilla pegmatiittia<br />
joko juonina liuskeissa, tai juonenmuotoisina pahkuina itse<br />
graniitissa . Tämän ja pegmatiitin väliset rajat ovat epäselviä, vuorilajit<br />
näkyvät ikäänkuin sulautuyan toisiinsa rajoilla, ja kontaktilla<br />
nähdään vain vyöhykkeenmuotoisesti järjestyneitä hienompia ja<br />
karkeampia aineosia .<br />
Pegmatiitt on karkearakeista, vaaleanharmaata, keltaisenharmaata<br />
tai vaaleanpunaista ja muskoviitinpitoista . Se on paikoin<br />
kirjograniittisesti muodostunut ja sisältää tilapäisesti magnetiittikiteitä,<br />
jotka joskus ovat lähes 5 mm paksuja, pyriittikiteitä ja rautahohderakeita<br />
. Maasälpä näkyy enimmäkseen olevan mikro kli iniä .<br />
Tyypillistä harmaanvalkoista tai punertavanharmaata pegmatiittia<br />
on suurilla aloilla Maarianvaaran kylässä Kaavilla (esim . Paljakanvuoressa)<br />
. Punaista pegmatiittia esiytyy Saarijärven pohjoispuolisessa<br />
seudussa . Sille on omituista, että hienorakeiset ja karkearakeiset<br />
kyhmyiset tai suonenmuotoiset osat vaihtelevat täplittäin<br />
keskenään (kuva 53) . Kvartsi on väriltään punaisenharmaata tai<br />
1 Bull. de la Comm.géol. de Finlande . N :o 15, S. 30, 31 .
punaisenviolettia, karkearakeisissa osissa tummaa, ja muodostunut<br />
kuusikulmaisiksi sauvanmuotoisiksi kiteiksi, jotka ovat säännöllisesti<br />
kasvaneet yhteen punaisen mikrokliinin kanssa .<br />
Kellertävän vaaleanharmaata pegmatiittia on havaittu juonina<br />
kalevalaisessa »suonigneississä» (migmatiitissa) Suuren Korteisen<br />
järven pohjoispuolella Kaavilla . Se sisältää joskus harvinaisesti pieniä<br />
molybdenilevyjä . Alaluostanjärven itäpuolella Rautavaaran pitäjässä<br />
olevassa massiivissa esiytyy vaaleanpunaista muskoviitinpitoista<br />
pegmatiittia ja pegmatiittimaista graniittia jotka vaihtelevat keske-<br />
Valok. W. W. Wilkman .<br />
Kuva 53 . Postkalevalaista pegmatiittia Saarijärven pohjoispuolelta Kaavin<br />
pitäjässä. 3/4 luonn. kokoa.<br />
nään ja sisältävät pitkiä kerroksenmuotoisia gneissimurtokappaleita .<br />
Luultavasti kuuluvat nämäkin postkalevalaisiin graniitteihin . Samanlaatuista<br />
, harmaanvalkoista pegmatiittia tavataan nimittäin Yläluostajärven<br />
etelärannalla, missä se lävistää kvartsiittiliuskekerroksia .<br />
Postkalevalaiset pegmatiitit eroavat postbottnialaisista jonkunverran<br />
siinä, että ne ovat muskoviitinpitoisia, jotavastoin postbottnialaiset<br />
pegmatiitit yleensä ovat biotiitinpitoisia . Sitäpaitsi ovat kvartsi<br />
ja maasälpä tasaisemmin jakautuneet edellisissä kuin postbottnialaisissa,<br />
joissa senvuoksi usein on pienijyväistä harmaanvalkoista kvartsia<br />
suurina möhkäleenmuotoisina kasautumina .<br />
Postkalevalaisen graniitin juonia .<br />
Postkalevalaisten graniittimassiivien läheisyydessä graniitti muodostaa<br />
lukuisia juonia kalevalaisiin liuskeisiin . Ne kulkevat usein<br />
rinnakkain keskenään ja niitten leveys vaihtelee muutamien senttimetrien<br />
ja useitten metrien välillä . Nämä juonet ovat osaksi vaalean-<br />
141
142<br />
harmaata tai punaista, kiilleköyhää graniittiapliittia, osaksi muskoviitinpitoista<br />
pegmatiittia, ja ne kulkevat sekä kerrosten välissä . että<br />
niitten poikki murtautuen niitten läpi ja täyttäen vuorilajin raot .<br />
Ne kulkevat usein, suuntiin, jotka vaihtelevat N-S ja N 40 W välillä,<br />
t . s . kalevalaisen liuskevyöhykkeen yleiseen poimuttumissuuntaan<br />
. Kirvesvaaran pohjoisrinteellä, Rönkönmäen pohjoispuolella ja<br />
Oriveden länsipuolella, lävistää esim . vaaleanharmaa muskoviitinpitoinen<br />
pegmatiitti leveinä . N 40° W-suuntaan rinnakkain kulkevina<br />
poikittaisjuonina kalevalaisia kiilleliuskeita . Samallaisia juonia on<br />
vielä kaukana vanhemman liuskealueen sisällä . Tyypillistä postkalevalaista<br />
graniittia nähtiin esim . poikittaisjuonina vanhemmissa liuskeissa<br />
Vuotjärven kaakkoispuolella Kaavilla (s . 44) ja Nilsiän kirkonkylässä<br />
(s . 43) .<br />
Postkalevalaisia graniittijuonia kvartsiittiliuskeissa<br />
ja metabas iiteissa . Kaikkialla,<br />
missä postkalevalainen graniitti tulee kosketukseen kvartsiittiliuskeitten<br />
kanssa, lävistää se niitä . Sellaisia graniittijuonia on runsaasti<br />
Korteisenkylän kvartsiittiliuskevyöhykkeessä Kaavin pitäjän itäosassa<br />
. Muskoviitinpitoinen pegmatiitti ja harmaa keskirakeinen<br />
graniitti (esim . Mäntyjärven kaakkoispuolella ja Putikon talon kohdalla)<br />
lävistävät täällä lukuisina suonina, juonina ja linsseinä keskenään<br />
vuorottelevia muskoviittirikk aita ja lasimaisia kvartsiittiliuskekerroksia<br />
. Rajoilla näitä juonia vastaan on kvartsiitti kiillerikkaampaa<br />
ja lähinnä kontaktia hiukan lasimaista . Huomiota ansaitsee<br />
tässä se seikka, että keskirakeinen graniitti usein on selvään<br />
paineliuskeinen, jolloin mineraalirakeet ovat puristuneet, rikki ja<br />
muuttuneet . Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että ne ovat jossakin<br />
määrin puristuneet sivupaineen vaikutuksesta kvartsiittikerrosten<br />
välissä .<br />
Mäntyjärven eteläpuolella olevassa kvartsiittikalliossa, jossa<br />
kerrokset kulkevat N 20 ° W-suuntaan ja kallistuvat 25° W, esiytyy<br />
jotenkin lujasti metamorfosoituneen harmaan graniitin juonia, jotka<br />
leikkaavat kerroksia viistoon liuskeisuuden ° poikki . Graniitin aineksina<br />
on samea, rapautunut oligoklaasi, biotiitti, kloriitti ja kvartsi,<br />
jolla on aaltoileva valonsammutus, ja se sisältää lisäaineksena runsaasti<br />
titaniittia . Rajat kvartsiittia vastaan ovat jyrkät . Sitäpaitsi lävistävät<br />
vaaleammat pegmatiittijuonet sekä kvartsiittia että harmaata<br />
graniittia . Samassa seudussa esiytyy kvartsiittiliuskeissa kerrosjuonina<br />
metabasiittia ja oliviinikiveä, ja tällöin nähdään että samanlaatuiset<br />
graniittijuonet lävistävät metabasiittiakin . Metabasiitti<br />
on siis nuorempi kuin kvartsiitti, mutta<br />
vanhempi kuin postkalevalainen graniitti . Tätä
vahvistavat muillakin paikoilla tehdyt havainnot, esim . Vuotjärven<br />
itäpuolella olevassa kvartsiittivyöhykkeessä . Petrumaajärven pohjoispuolella<br />
Heinävedellä ja Outokummulla Kuusjärvellä tehtyjen<br />
havaintojen mukaan on oliviinikivikin vanhempi kuin postkalevalainen<br />
graniitti (s . 128) .<br />
Huomattavaa on, että metabasiitti ja oliviinikivi esiytyvät säännöllisesti<br />
kerrosjuonina kvartsiittiliuskeessa, jotavastoin postkalevalainen<br />
graniitti muodostaa sekä kerrosjuonia että poikittaisjuonia<br />
viimemainittuun ja emäksisiin vuorilajeihin . Tämä viittaa siihen, että<br />
emäksiset vuorilajit ovat purkautuneet kalevalaisen poimuttumisen<br />
alkuaikoina ja graniitti vasta myöhemmin, sittenkun murtumisia ja<br />
siirroksia vuoriperässä jo oli tapahtunut .<br />
Graniittijuonia kalevalaisen liuskealueen<br />
itäosissa . Mitä etäämpänä joku paikka on kalevalaisen alueen<br />
länsirajasta, sitä harvinaisemmiksi käyvät liuskeissa esiytyvät graniittijuonet<br />
. Tässä esitetään alhaalla ne paikat varsinaisessa liuskealueessa,<br />
luettuina lännestä itään, missä sellaisia juonia on havaittu .<br />
Varpasalon saaren luoteisosassa ja keskikohdalla Rääkkylän<br />
pitäjässä on kiilleliuskeessa siellä täällä lähes 1 .5 m leveitä liuskeisuuden<br />
suuntaan kulkevia juonia, jotka ovat keskirakeista vaaleanharmaata<br />
muskoviitinpitoista graniittia ja pegmatiittia . Paikka on<br />
noin 5 km lounaaseen Oravisalon gneissialuetta ympäröivästä kvartsiittiliuskekerroksesta<br />
(W . W . Wilkman 1899) .<br />
Mantilanniemen pohjabreksiassa, joka on sinertävänharmaata<br />
maasälpärikasta kvartsiittia, nähdään lähellä Viinijärven rantaa .<br />
monessa kohden, varsinkin kvartsiitin ja päällekerrostuneen sarvivälkeliuskeen<br />
välillä, selviä suonenmuotoisia pegmatiittiosia, jotka<br />
kiemurtelevat kvartsiittikerrosten poikki (Benj . Frosterus 1898) .<br />
Noin 1 km Kalalammen kaakkoispuolella Kajoon kylän länsiosassa<br />
Juuan pitäjässä oleva Valkeisvaara on hienorakeista, heleänpunaista<br />
kiilteestä puhdasta pegmatiittia . Tämä muodostaa täällä<br />
pahkun graniittigneissin ja kvartsiittiliuskeen ° väliin, ja rajalla lävistää<br />
sama pegmatiitti viimemainittua selvinä suonina . Kontaktilla<br />
on kvartsiitti kiillerikasta ja hiukan lasimaista . Täältä jonkun matkaa<br />
kaakkoonpäin esiytyy silmäliuskeita ja eräs konglomeraattikerros<br />
(W. W . Wilkman 1901) .<br />
Mölön seudussa Juuan pitäjän Ahmovaaran, ja Nunnanlahden<br />
kylien välillä Saarijärven itäpuolella on pienessä särkyneessä kallionnystyrässä<br />
näkyvissä serisiittirikasta kvartsiittiliusketta, jota vaaleanpunaiset<br />
pegmatiittigraniittisuonet lävistävät . Kvartsiittikerros kulkee<br />
N 20 W-suuntaan ja kallistuu n . 50° W ; se on silmäliuskekerrok-<br />
143
144<br />
sen päällä ; joka tulee näkyviin n . 150 m täältä itäänpäin (W . W. Wilkman<br />
1909) .<br />
Noin 2 km Latvajärven lounaispuolella Kontiolahden pitäjässä<br />
on Lukkarisen talon länsipuolella kalevalaisten ki illeliuskeiden keskellä<br />
kallio, joka on hienosuomuista kiillettä sisältävää punaista<br />
pegmatiittigraniittia . Kallion juurella ja itälaidalla on pienellä, alalla<br />
kiilleliusketta kontaktissa graniitin kanssa. Tämä muodostaa selvästi<br />
intrusiivisia suoma liuskemassaan . Liuske on taas suorastaan<br />
niitten liuskekerrosten jatkoa, jotka ovat lähinnä Latvajärven konglomeraatin<br />
päällä (W . W . Wilkman 1898) .<br />
Noin 1 km Heinävaaran kylän pohjoispuolella Kiihtelysvaaran<br />
pitäjässä, kalevalaisten liuskeitten ja jatulilaisten kvartsiittien rajalla,<br />
nähtiin eräässä kalliossa hyvin lujasti poimuttunutta kiilleliusketta,<br />
jossa oli vaaleanpunaisia pegmatiittisuonia ja nystyröitä<br />
(W . W. Wilkman 1896) .<br />
Kolme viimemainittua paikkaa ovat liuskealueen itärajalla .<br />
Siis ovat liuskeet täälläkin, vaikka kohta hyvin harvassa paikassa,<br />
gramittisuonien lävistämiä. Tämä harvinaisuus viittaa siihen, että<br />
liuskeet näissä seuduissa ovat olleet ylinnä poimutuksessa, eivätkä<br />
yleensä ole vajonneet niin syvälle, että, graniittimagmaa olisi niihin<br />
tunkeutunut.<br />
JATULILAISET LIUSKEET .<br />
Kalevalainen liuskemuodostuma rajoittuu idässä nuorempiin<br />
n . k. jatulilaisiin kvartsiitteihin. Nämä kulkevat<br />
kapeana vyöhykkeenä Tohmajärven, Kiihtelysvaaran, Kontiolahden<br />
ja Enon pitäjien halki Pielisjärven lounaisrannalle ja rajoittuvat<br />
idässä, graniittigneissialueeseen . Enon pitäjässä vyöhyke leviää n . 8<br />
km leveäksi ja tunkeutuu osaksi lounaista kohti kalevalaisten liuskeitten<br />
väliin ; osaksi kaakkoa kohti graniittigneissialueeseen . Pohjoista<br />
kohti lähtee leveämpi kieleke Pielisjärveen, toinen kapeampi<br />
ulottuu luoteiseen suuntaan Nunnanlahteen Juuan pitäjään .<br />
Alueen jatulilaiset liuskeet ovat yksinomaan kvartsiitteja, joitten<br />
alustassa on siellä täällä pohjakonglomeraatteaja ja<br />
joita, aivan samoin kuin kalevalaisia liuskeita, emäksiset vuorilajit<br />
lävistävät, täällä n . k. uraliittidiabaasit .
Jatulilaisia pohjamuodostumia .<br />
Graniittigneissin rajalla esiytyviä konglomeraatteja .<br />
Jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella tavataan graniittigneissin<br />
rajalla monessa kohden tyypillisiä konglomeraatteja, joissa<br />
on kvartsiitin alustana rajan itäpuolella esiytyvien vuorilajien kappaleita<br />
.<br />
Valok. W . W . Wilkman .<br />
Kuva 54 . Konglomeraattikallio Viesimonjoella Kiihtelysvaaran pitäjän eteläosassa.<br />
Tavallisesti on rajalla kapeita notkoja, jotka eroittavat vuorilajit<br />
toisistaan . Niillä paikoilla missä niitä kuitenkin on nähty kosketuksessa<br />
keskenään, tavataan, paitsi äskenmainittuja jotenkin harvassa<br />
esiytyviä konglomeraatteja, serisiitti- ja talkkirikkaita »pohjaliuskeita»,<br />
jotka ovat graniitin ja kvartsiitin välimuotoja .<br />
Viesimonjoen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla<br />
. Viesimonjoen pohjoispuolella ja Raatevaaran itäpuolella<br />
on hiekkakankaalla Ilomantsin maantien itäpuolella näkyvissä<br />
1 4 5<br />
19
1 46<br />
laaja kallio, jossa on kaunista pohjakonglomeraattia (kuva 54) . Konglomeraatissa<br />
olevat vuorilajikappaleet ovat pyöreitä, erisuuruisia,<br />
ja ne ovat samoja vuorilajeja, kuin mitkä esiytyvät kiinteässä kalliossa<br />
Kuva 55 .. Kartta Pölkkylammen konglomeraattipaikasta Kiihtelysvaaran pitäjän<br />
eteläosassa ; W. W.. Wilkmanin mukaan.<br />
gn = gneissiä ; sk = liusketta ; gr = turmaliininpitoista graniittia ; kongl. = konglomeraattia<br />
; kv = kvartsiittia .<br />
Kuva 56 . Leikkaus vuorilajikerroksista Pölkkylammen konglomeraattipaikan<br />
kohdalla Kiihtelysvaaran pitäjän eteläosassa ; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
aivan konglomeraatin itäpuolella, nimittäin gneissigraniittia, nuorempaa<br />
turmaliininpitoista graniittia, kvartsia ja vähässä määrin<br />
vanhoja liuskevuorilajeja .
Niitten välinen sementti on talkin -ja kloriitinpitoista kvartsirikasta<br />
vuorilajimassaa, joka enimmin muistuttaa graniittista rapaumissoraa<br />
. Lähempänä alustaa idässä tulevat kivet kooltaan suuremmiksi<br />
ja muodostavat lopuksi suuria graniittikappaleita, joita kvartsiittimainen<br />
sideaines liittää toisiinsa . Päällystän läheisyydessä Iän-<br />
1 47
148<br />
nessä ne ovat pienempiä ja vuorilaji muuttuu täällä vähitellen kvartsiitiksi.<br />
Pölkkylammen konglomeraatti Kiihtelysvaaralla<br />
. Pölkkylammen kaakkoispuolella, noin 3 km edellämainitusta<br />
paikasta pohjoiseen. Huhtilammen kylän länsiosassa,<br />
on jatulilaista konglomeraattia kerrostunut välittömästi ja diskordanttisesti<br />
gneissin päälle, jota turmaliininpitoiset graniittijuonet lävistävät.<br />
Gneissi kuuluu niihin liuskeisiin, joita tavataan siellä täällä<br />
itäisessä graniittigneissialueessa (kartta kuva 55 ja poikkileikkaus<br />
kuva 56) . Konglomeraatti kulkee n. N 15 W° -suuntaan, kerrosten<br />
kaltevuus on 60°-70° W, gneissi N 30°-60° W, kaltevuus 60° E .<br />
Konglomeraatissa on särmikkäinä kappaleina eri vuorilajeja, jotka<br />
kuitenkin kaikki esiytyvät idässä olevan seudun vuoriperässä. Vallitsevina<br />
ovat vaaleanpunaisen, hyvin muuttuneen turmaliininpitoisen<br />
graniitin pirstaleet, jotka täydellisesti muistuttavat konglomeraatin<br />
itäpuolella olevan gneissin juonigraniittia . Vähemmässä<br />
määrin tavataan sarvivälkegneissikappaleita ja kvartsipalloja sekä<br />
harvasti gneissikappaleita. Niitten välinen vuorilajimassa on kiil lerikasta,<br />
liuskemaista ; kuitenkin on se luonteeltaan täysin klastillista<br />
(kuva 57) . Lähempänä päällystää lännessä tulevat vuorilajikappaleet<br />
pienemmiksi ja itse vuorilaji muuttuu vähitellen hienorakeisemmaksi<br />
konglomeraatiksi, jossa aines on selvästi lajiteltu, ja sen jälkeen<br />
seuraa vahva kvartsiittikerrossarja .<br />
Konglomeraattia lähinnä olevat kerrokset sisältävät runsaasti<br />
talkinnäköistä mineraalia, joka on asettunut hienoina suomuina<br />
kvartsirakeitten väliin ja ympäröi niitä . Kauimpana lännessä on<br />
vihdoin puhtaita klastillisia kvartsiitteja . Täällä nähdään siis asteettaisia<br />
välimuotoja tyypillisen konglomeraatin ja tavallisten jatulilaisten<br />
kvartsiittien välillä .<br />
Selkien ja Mönninvaaran kylien konglomeraatit<br />
Kaakkois-Kontiolahdella . Selkien kylän eteläosassa<br />
Kontiolahden pitäjän kaakkoisosassa on jatulilaisen kvartsiitin<br />
ja idässäpäin esiytyvän punaisen kiilleköyhän graniitin rajalla kaksi<br />
NNW-SSE -suuntaista kapeata kallioharjannetta, joista lounaispuolista<br />
kutsutaan Kokkokallioksi. Kalliot ovat punaista, karkearakeista,<br />
liuskeista, maasälpärikasta pohjaliusketta, jonka liuskepinnat<br />
ovat serisiitin ja talkin verhoamia ja joka kokoumukseltaan<br />
muistuttaa milloin graniittia milloin kvartsiittia, ja on siis näitten<br />
välimuoto (todennäköisesti yhteenliittynyttä graniittista rapaumissoraa)<br />
. Lähempänä alustaa, Kokkokallion itärinteessä, pohjaliuske<br />
muuttuu tyypilliseksi konglomeraatiksi, jossa on itäämpänä esiytyvää<br />
graniittia suurina kappaleina . Konglomeraattikerroksen paksuus
on n . 3 m . Itse alustassa, kaakossa, muuttuu konglomeraatti liuskeiseksi<br />
punaiseksi graniitiksi . Päällystän läheisyydessä, koillisen kallion<br />
pohjoispäässä, pohjaliuske muuttuu tasarakeiseksi kvartsiitiksi . Vuorilajien<br />
kulkusuunta vaihtelee N- S ja N 12° W välillä, kaltevuus on<br />
70°-80° W .<br />
Selkien kylän talojen itäpuolella olevan kvartsiittikukk ulan itärinteessä<br />
eriytyy 20-30 sm paksuina välikerroksina konglomeraattia,<br />
jossa on kvartsin ja punaisen graniitin palloja . Konglomeraattikerrosten<br />
välillä on hienorakeisempaa kvartsiittia, jossa kvartsirakeitten<br />
välisenä sideaineena on talkinpitoista ainesta . Samalla lailla tavataan<br />
Mönninvaaran kvartsiittikukkulan koillisosassa lähellä sarvivälkegraniitin<br />
rajaa 20-30 sm paksuja konglomeraattimaisia kerroksia,<br />
joissa on suuria kvartsipalloja . Itse kvartsiittimassa on täällä<br />
harmaata, karkearakeista ja liuskeista, ja vuorottelee hienosuomuisten<br />
talkinpitoisten kvartsiittikerrosten kanssa .<br />
Enon pitäjän konglomeraatit . Graniittigneissin<br />
rajalla, n . 5 km Enon kirkonkylän länsipuolella, on maantien eteläpuolella<br />
»Novikan Tannilan» talon kohdalla näkyvissä pohjakonglomeraattikallio,<br />
jossa on pyörteitä, hienorakeisen kvartsiittimassan yhteen<br />
liittämiä graniittikappaleita . Hiukan pohjoisempana eriytyy breksiamaista<br />
kvartsiittia, jossa punainen hiekkakivenkaltainen, pieniä<br />
vuorikidesikermiä sisältävä sideaines liittää toisiinsa kellertävänvalkoiset<br />
teräväsärmäiset kvartsiittikappaleet . Kerrosten suunta<br />
on N 10'W<br />
, kaltevuus 65° W .<br />
Konglomeraattimaista liuskeista kvartsiittia, jossa on suuria<br />
lähes 10 sm pitkiä kvartsipalloja ja pienempiä graniittikappaleita,<br />
eriytyy Pienen Kaltimojärven lounaispuolella . Päällystän läheisyydessä<br />
koillisessa konglomeraatti muuttuu harmaanvalkoise ksi selvään<br />
kerrokselliseksi kvartsiitiksi . Kerrokset ovat täällä loivassa<br />
asennossa kallistuen n . 5°-30° NE .<br />
1 49<br />
°<br />
Kalevalaisten liusketten rajoilla esiytyviä konglomeraatteja .<br />
Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella<br />
oleva konglomeraatti . Leinosen talon vieressä, n . 2 km<br />
Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella, on näkyvissä konglomeraatti,<br />
jonka asema kalevalaisten fylliittien ja jatulilaisten, kvartsiittien<br />
välillä ja petrograa<strong>fi</strong>nen kokoumus antaa aihetta otaksumaan, että<br />
tässä on kalevalaisten, liuskeitten päälle kerrostunut jatulilaisten<br />
kvartsiittien pohjakerros . Kerrosjärjestys näkyy kartasta (kuva 58)<br />
ja poikittaisleikkauksesta (kuva 59) .
1 5 0<br />
Itäis impänä on keskirakeista, vaaleanpunaista, sulaneita gneissimurtokappaleita<br />
sisältävää, graniittia, jonka syvä notko eroittaa<br />
harmaanvalkoisesta klastil lis esta kvartsiitista (kuva 59 e) . Kvartsiitti<br />
muodostaa n . 300 m paksun, n . 60° länttä kohti kallistuvan<br />
kerrossarjan . Sitten seuraa hyvin selvä jyrkkäasentoinen konglomeraattikerros,<br />
jonka vahvuus on n . 10 m ja kaltevuus n . 80 W. Tässä<br />
konglomeraatissa on soikeita tai pyöreitä fylliittisiruja, harmaanvalkoisia<br />
kvartsiitti- ja valkoisia kvartsipalloja sekä suurempia har-<br />
Kuva 58 . Kartta konglomeraattiesiytymästä Kiihtelysvaaran kirkonkylän<br />
eteläpuolella; W . W. Wilkmanin mukaan .<br />
Kuva 59 . Poikittaisleikkaus kerrosjärjestyksestä konglomeraattipaikan kohdalla<br />
Kiihtelysvaaran kirkonkylän eteläpuolella ; Benj . Frosteruksen mukaan .<br />
a = vaaleanpunaista graniittia ; b = sarvivälkkeenpitoista kalevalaista fylliittiä ; o = jatulilaista<br />
konglomeraattia d = jatulilaista pohjakvartsiittia ; e = valkeanharmaata jatalilaista<br />
kvartsiittia .<br />
°<br />
maita gneissi- ja gneissigraniittikappaleita biotiitin- ja maasälvänpitoisen<br />
kvartsiittimaisen liuskesementin yhteenliittäminä . Konglomeraattia<br />
seuraa heti lännessä lähes 4 m paksuna kerroksena harmaa<br />
kvartsiitti, joka on laadultaan klastillista ja sisältää runsaasti punaisenruskeita<br />
täpliä . Kvartsiittikerroksen lounaispuolella esiytyy sarvivälkkeenpitoista,<br />
kvartsirikasta liusketta (kalevalaista fylliittiä) .<br />
Vielä edempänä lounaassa on näkyvissä tyypillisiä fylliittejä .<br />
Konglomeraatti esiytyy siis täällä lähinnä fylliittiä kvartsiittivyöhykkeen<br />
päällystässä . Fylliittikappaleet viittavat siihen, että<br />
muodostuma on nuorempi kuin kalevalaiset liuskeet ja siis . jatulilaista
iältään . Silmiinpistävää on että juuri fylliittisirpaleita tavataan runsaimmin,<br />
jotavastoin kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella esiytyvän<br />
punaisen graniitin kappaleita puuttuu kokonaan . Niitä pitäisi löytyä<br />
siinä tapauksessa että konglomeraatti olisi graniitin päälle kerrostunut<br />
pohjakerros . Vierinkivien tapaan pyöristyneet liuskekappaleet<br />
ja sekä konglomeraatin että sen länsipuolella olevan kvartsiitin<br />
klastillinen luonne vahvistavat täydellisesti otaksumaa, että konglo-<br />
meraatti on jatulilaista .<br />
Jos siis konglomeraatti on iältään jatulilaista, niin ovat lännessä<br />
esiytyvät fylliitit ylisiirroksen kautta työntyneet jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen<br />
päälle . Rajana on silloin siirrosvyöhyke ja tämä<br />
selittää senkin seikan, minkä vuoksi konglomeraattimuodostukset<br />
yleensä ovat niin peräti harvinaisia kalevalaisten ja jatulilaisten kerrostumien<br />
välillä .<br />
Kyykän konglomeraatti Kontiolahdella .Jon-.<br />
kun matkaa Kyykän talon NNW-puolella Kontiolahdella on Pienen<br />
ja Suuren Kyykkälammen välillä, näkyvissä n . 150 m leveä ja 600 m<br />
pitkä konglomeraattikerros, jokaa kaikesta päättäen on jatulilainen 1 .<br />
Konglomeraatti sisältää lukuisia enimmäkseen teräväsärmäisiä punaisen<br />
hienorakeisen, usein lasimaisen kvartsiitin kappaleita, jotka ovat<br />
lähes 20-30 sm:n pituisia . Sitäpaitsi nähdään harvinaisesti pyöristyneitä<br />
harmaita tai punaisia graniittikappaleita . Välimassa on pohjoisemmissa<br />
ja keskimmäisissä kallioissa keski- tai hienorakeista,<br />
kvartsirikasta ja sisältää linssinmuotoisia am<strong>fi</strong>boliittiliuskaleita .<br />
Kvartsiittikivet ovat kiteistä selvään kerroksellista kvartsiittia .<br />
Asultaan, ei tätä kvartsiittia ollenkaan voida eroittaa tavallisista<br />
kalevalaisista, etenkin sellaisista, jotka vuorottelevat kalevalaisten<br />
fylliittien kanssa, esim . Latvajärven pohjoisrannalla . Paitsi tällaisia<br />
kvartsiittimöhkäleitä, tavataan pohjaliuskekappaleitakin, jotka ovat<br />
aivan täydellisesti niitten kvartsiserisiittiliuskeiden näköisiä, jotka<br />
esiytyvät välikerroksina kalevalaisissa konglomeraateissa Latvajärven<br />
koillispuolella ja kyseenalaisen konglomeraattii kaakkoispuolella<br />
olevassa seudussa .<br />
Eteläisemmissä kallionnystyröissä vuorilajimassa tulee hienorakeisemmaksi<br />
ja liuskeiseksi, muistuttaen sericiitinpitoista kvartsiittiliusketta<br />
. Vuorilajisirpaleet tulevat yhä pienemmiksi ja muistuttavat<br />
kalevalaisten kvartsiittiliuskeitten kvartsipalloja . Näyttää<br />
siltä kuin vuorilaji olisi konglomeraatin ja Kyykän talon SSE-puolisessa<br />
seudussa esiytyvien kalevalaisten pohjamuodostumien väli-<br />
VIII .<br />
161<br />
a : Benj . Frosterus . Bergbyggnaden i sydöstra Finland . Kartta taulussa
752<br />
muoto . Konglomeraatti olisi siis ikäänkuin kalevalaiseen pohjaan<br />
kiinni kasvanut .<br />
Jonkunverran täältä pohjoiseen, melkein konglomeraatin kulkusuuntaan,<br />
on Hokankallion kaivoksen itäpuolella ja Matolammen<br />
ympärillä pieni alue hienorakeista, usein vaaleanpunaista, kauniisti<br />
kerroksellista jatulilaista kvartsiittia . Kerrokset ovat loivassa asennossa<br />
kallistuen lännessä n . 30 ° E ja idässä n . 25° W . Ne muodostavat<br />
siis laakean synklinaalin, joka on diskordanttisesti jyrkkä-asentoisten<br />
kalevalaisten serisiittiliuskeitten päällä .<br />
Pohjaliuskeita .<br />
Useimmilla paikoilla, missä jatulilaiset kerrokset ovat kosketuksessa<br />
niihin rajoittuvien vanhempien vuorilajien kanssa, ei tavata<br />
konglomeraattimuodostuksia, vaan ainoastaan muskoviitti-, serisiitti-<br />
ja kloriittirikkaita liuskeisia vuorilajeja, jotka muistuttavat<br />
hyvin paljon kalevalaisia pohjaliuskeita . Näitten vuorilajien esiytymistä<br />
rajalla voidaan selittää kahdella lailla . Ensiksi, on hyvin luultavaa,<br />
että jatulilaisenkin muodostuman pohjalla on rapaumisjäännöksiä,<br />
jotka ovat kasvaneet kiinni selvästi kerrokselliseen se dim enttiainekseen<br />
. Mutta toiseksi on esimerkkiä siitä, että pohjaliuskeenkaltaisia<br />
muodostumia on myös saattanut syntyä hankausvyöhykkeissä,<br />
siten että vuorilajimassat ovat puristuneet ja hankautuneet<br />
toisiansa vastaan, varsinkin juuri kahden erilaatuisen vuorilajin rajalla<br />
.<br />
Pohjaliuskeenkaltaisia muodostumia on tavattoman paljon jatulilaisen<br />
kvartsiittivyöhykkeen pohjoisosissa, siellä missä se leviää .<br />
Kerrossuhteet eivät täällä enään ole niin yksinkertaisia kuin Pielisjoen<br />
eteläpuolella olevassa kapeassa kvartsiittivyöhykkeessä, missä<br />
kerrokset ovat säännöllisessä järjestyksessä alustan päällä . Kvartsiittiryhmä<br />
muodostaa korkeita NW--SE-suuntaisia vuorenharjanteita,<br />
joista korkein, Kolivaara, on 346 m merenpinnasta . Ne ovat<br />
hieno- tai keskirakeista maidonvalkoista klastillista kvartsiittia, ja<br />
niitten sivuilla ja juurilla, etenkin alueen itäosissa graniittigneissin<br />
rajalla, esiytyy monessa kohden pohjaliuskeita esiinpistävän graniittigneissipohjan<br />
yhteydessä .<br />
Näitten seutujen pohjaliuskeet ovat samannäköisiä kuin eteläisessä<br />
kvartsiittialueessa . Kvartsiitti muuttuu siten lähempänä graniittirajaa<br />
yhä liuskeisemmaksi ja siihen keräytyy yhä enemmän<br />
suomuisia mineraaleja, joita on lopuksi niin paljon, että vuorilajia<br />
voi nimittää tyypilliseksi liuskeeksi . Tämä on taas kasvanut kiinni
graniittigneissipohjaan . Lähellä kvartsiitin rajaa on pohjaliuske rakenteeltaan<br />
puoleksi klastillista, jolloin erisuuria kvartsirakeita on<br />
ryhmittynyt yhteen täyttäen graniittisten osien välipaikat .<br />
Tässä alla luetellaan muutamia pohjaliuske-esiytymiä :<br />
Höllerivaara . Noin 4 km Ahvenisen salmen länsipuolella<br />
on klastillisten kvartsiittien ympäröimänä Höllerivaara niminen graniittigneissiselänne,<br />
jonka itärinteessä on näkyvissä leveänä kerroksena<br />
karkealiuskeista, muskoviittirikasta, punaisia maasälpäsiruja<br />
sisältävää pohjaliusketta . Tämä on karkearakeisen biotiittiri kkaan,<br />
suuria punaisia mikrokliinirakeita sisältävän graniittigneissin päällä .<br />
Selänteen korkein kohta on hienorakeisempaa graniittigneissiä, ja<br />
länsirinteessä tavataan taas pohjaliusketta, joka rajoittuu graniittigneissiin<br />
ja kulkee n . N 15° W-suuntaan kallistuen 80 ° W . Graniittigneissiä<br />
lävistävät am<strong>fi</strong>boliittijuonet, jotka ovat paikoin siirtyneet<br />
ja eräällä kohdalla tulevat aivan lähelle pohjaliusketta . Viimemainitussa<br />
nähdään teräväsärmäisiä am<strong>fi</strong>boliittikappaleita . Lännempänä<br />
on hankausvyöhyke, joka kulkee pohjaliuskeen ja sen länsipuolella<br />
esiytyvän harmaanvalkoisen, breksiamaisesti repeytyneen kvartsiitin<br />
välillä . Vaaran lounaisrinteessä nähdään selvästi, miten karkearakeinen<br />
pohjaliuske muuttuu hienorakeiseksi serisiittirikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi<br />
. Samalla kohdalla lävistävät kvartsiittia diabaasijuonet,<br />
joista lähtee kontaktilla kapeita hienorakeisia tai tiiviitä suojia<br />
kvartsiittiin ympäröiden siitä lohkenneita lasimaisia murtokappaleita<br />
.<br />
Enonvaara . Ahvenisen salmen länsipuolella kulkee NNWsuuntaan<br />
graniittigneissin halki leveä hankausvyöhyke, jossa vuorilajiainekset<br />
ovat hyvin ruhjoutuneita ja muuttuneita (vertaa sivu 9 ) .<br />
Tämän vyöhykkeen läntisimmässä osassa on Enonvaara, joka on<br />
muodostunut hyvin vaihtelevanlaatuisesta breksiamaisesta graniittigneissistä<br />
. Vaaran länsirinteessä vuorilaji muuttuu pohjavuorilajiksi,<br />
jossa liuskeiset ja graniittimaiset osat vaihtelevat keskenään .<br />
Liuskeiset osat sisältävät maasälpäsirpaleita ja muistuttavat enimmin<br />
kalevalaista pohjaliusketta . Ne kulkevat NNW-suuntaan suoraan<br />
graniittigneissin juovaisuuden poikki, joka kulkee n . N 70° E .<br />
Pirstaleitten välinen aines pohjaliuskeessa on harmaata, kiillerikasta ja<br />
kvartsiittimaista .<br />
Hiisvaaara . Hiisvaaran länsirinteessä, Paukkajanjärven pohjoispuolella,<br />
uudistuvat samat seikat kuin Enonvaarassa . Noin 0 .5 km<br />
Paukkajanjärven NNW-puolella on kapea kiilleliuske- ja talkkirikas<br />
pohjaliuskevyöhyke, jonka diabaasijuoni eroittaa graniittigneissistä<br />
. Pohjaliuskeen länsipuolella, erään rotkolaakson länsilaidalla,<br />
esiytyy N-S-suuntaisissa kallioissa konglomeraattimaista<br />
153<br />
20
jatulilaista kvartsiittia, jossa on runsaasti lähes 4-5 sm :n pituisia<br />
kvartsipalloja serisiittirikkaan välimassan ymparöiminä . Kvartsipallojen<br />
pienentyessä muuttuu konglomeraatti päällystää kohti lännessä<br />
puhtaaksi klastilliseksi kvartsiitiksi 1 .<br />
Kolivaara . Korkean Kolivaaran kvartsiittiselänteen itäpuolella<br />
ja juurella on lähellä Pielisjärven rantaa näkyvissä keskirakeista<br />
harmaata graniittigneissiä ja tämän päällä leveänä kerroksena<br />
breksiamaisesti ruhjoutunutta liuskeista am<strong>fi</strong>boliittia . Viimemainittu<br />
muodostaa selvästi juonen graniittigneissiin, joka muuttuu<br />
täällä talkki- ja serisiittirikkaaksi pohjaliuskeeksi. Pohjaliuskevyöhykettä<br />
jatkuu edelleen rinnettä ylöspäin ja se saavuttaa noin 150 m :n<br />
paksuuden . Kerrosten kaltevuus on 40°-50° W . Sitten seuraa jatulilaista<br />
konglomeraattia, jossa on suuria talkin- ja kaoliininsekaisen<br />
aineksen sitomia kvartsipalloja ja maasälpäpirstaleita . Kloriittiliuskemaisiakin<br />
vuorilajikappaleita nähdään konglomeraatissa . Tämä<br />
muuttuu ylempänä arkoosimaiseksi klast illiseksi kvartsiitiksi ja lopuksi<br />
lähellä huippua puhtaaksi harmaanvalkoiseksi kvartsiiti ksi,<br />
jonka kerrosten suunta on N 10 °-15 ° E ja kaltevuus 30°-40° W .<br />
Jatulilaisen kvartsiitin alla olevassa pohjaliuskevyöhykkeessä<br />
nähdään paikoin jälkiä graniittigneissin alkuperäisestä juovaisuudesta<br />
tai liuskeisuudesta . Tämä näyttää viittaavan siihen, että kvartsiitti on<br />
kerrostunut suoraan alkuperäisellä paikallaan olleen gneissigraniitin<br />
rapautumissoran päälle . Mahdollisesti on tässä tapahtunut graniittigneissin<br />
ruhjoutumistakin jatulilaisen poimutuskauden aikana, jolloin<br />
kvartsiittikerrokset puristuivat pystyyn asentoon alustaa vasten .<br />
Jatulilaisia kvartsiitteja .<br />
Hieno-- tai keskirakeista kvartsiittia . Jatulilaiset<br />
kvartsiitit eroavat kalevalaisista yleensä siinä että ne ovat rakenteeltaan<br />
klastillisia, jotavastoin jälkimmäiset<br />
ovat tavallisesti<br />
aivan kiteisiä . Klastillinen luonne eriytyy erittäin selvästi keskirakeisissa<br />
lajimuunnoksissa siinä, että suurten säännöttömänmuotoisten<br />
mutta selväpiirteisten kvartsirakeitten- sekä harvassa olevien rapautuneitten<br />
maasälpäsirujen sideaineena on hienorakeinen kvartsimassa<br />
. Edelleen on jatulilainen kvartsiitti melkein aina selvästi kerroksellinen,<br />
jolloin hienorakeiset ja . karkearakeiset,usein eriväriset<br />
kerrokset vuorottelevat keskenään . Kiillettä, (muskoviittia) tava-<br />
1 Samanlaisesta konglomeraatista, jokan<br />
on luonteeltaan breksiamaisempaa<br />
ja myös esiytyy Hiisvaaran länsipuolella, puhuu Benj . Frosterus kirjassaan<br />
»Bergbyggnaden i sydöstra Finland», s . 130 .
taan vähemmässä määrin ja on se, hajautunut tasaisesti pieniksi suomuiksi<br />
kaikkialle vuorilajimassaan . Sitävastoin on, kalevalaisissa<br />
liuskeissa kiillettä usein runsaasti, mutta se on etupäässä asettunut<br />
vuorilajin kerros- ja luisupinnoille .<br />
Jatulilaisten kvartsiittien väri vaihtelee puhtaasti valkoisen ja<br />
kellertävän tai vihertävän harmaan välillä . Paikoin on väri punertavanharmaata<br />
tai vaaleanpunaista . Valkoiset lajimuunnokset ovat<br />
muodostuneet melkein yksinomaan puhtaasta maitokvartsista . Sellaista<br />
kvartsiittia ovat esim . melkein kaikki korkeimmat kvartsiittiselänteet<br />
. Kvartsiitissa on usein runsaasti pieniä punaisia täpliä,<br />
johtuen todennäköisesti rautahohteesta . Kellertävässä kvartsiitissa<br />
on sideaine rapautunutta, kaoliinimaista tai talkin- ja hiukan karbonaatinpitoista<br />
.<br />
karkearakeista, konglomeraattimaista<br />
kvartsiittia . Kvartsiitti sisältää paikoin karkeampia kerroksia,<br />
joissa on kvartsipalloja ja pieniä maasälpäsiruja . Sellaista kvartsiittia<br />
tavataan esim . Hyypiinvaaran kvartsiittikukkulan länsirinteellä<br />
Kiihtelysvaaran pitäjässä ja Suuren Urkkalammen etelä- ja pohjoispuolella<br />
Kontiolahden ja Enon pitäjän rajalla . Vyöhykkeessä, joka<br />
ulottuu Hautajärveltä lounaiseen suuntaan lännessä olevien kalevalaisten<br />
fylliittien ja idässä olevien kvartsiittiliuskeitten väliin, on<br />
monessa kohden samallaista kellertävän-vaaleanharmaata kvartsiittia,<br />
varsinkin Sammakkolammen lounais- ja koillispuolella, esim . Sammakkovaaran<br />
etelärinteessä . Erittäin mielenkiintoista on että konglomeraattimainen<br />
jatulilainen kvartsiitti, jonka kerrokset kallistuvat<br />
loivasti n . 15°-25° W, on täällä kerrostunut diskordanttisesti jyrkkäasentoisen<br />
serisiittirikkaan kalevalaisen pohjaliuskeen päälle, jossa on<br />
myöskin runsaasti kvartsipalloja . Tästä se kuitenkin eroaa petrograa<br />
<strong>fi</strong>sesti siinä, että se on selvään kerroksellista ja sisältää hienorakeisen<br />
kvartsiitin kappaleita, jotavastoin kalevalaisessa kvartsiitissa esiytyvät<br />
pirstaleet ovat melkein yksinomaan lasimaista kvartsia . Näyttää<br />
siltä kuin olisi jatulilainen kvartsiitti täällä kasvanut kiinni kalevalaiseen<br />
pohjaan, sillä serisiittirikas pohjaliuske muuttuu rajalla ylöspäin<br />
vähitellen hienorakeiseksi, selvästi kerrokselliseksi, konglomeraattimaisia<br />
kerroksia sisältäväksi kvartsiitiksi, samalla kun karkealiuskeinen<br />
rakenne vähitellen häviää. Rajana lännessä olevia kalevalaisia<br />
fylliittiä vastaan on täällä kuten muuallakin siirroslinja .<br />
Vinoa kerrostusta, aallonjälkiä . Paikoin nähdään<br />
kvartsiittikerroksissa vinoa kerrostusta . Kirkkovaarassa ja<br />
täältä pohjoiseenpäin Puson kylän itäosassa Kontiolahdella on hienorakeista<br />
selvään kerroksellista kvartsiittia, jonka kerrokset ovat melkein<br />
vaakasuorassa asennossa (kaltevuus n . W) .Punaisenharmaat<br />
20°<br />
155
1 5 6<br />
ja tummat kerrokset vuorottelevat keskenään ja nämä ovat paikkapaikoin<br />
tavalliseen kerroksellisuuteen nähden vinossa asennossa .<br />
Aallonjälkiä on nähty hienorakeisessa vaaleanharmaita ja vaaleanpunaisia<br />
kerroksia sisältävässä kvartsiitissa n . 0 .5 km Mähölän<br />
talon NW puolella Kolvananuurron rotkolaakson itäpuolella Enon<br />
pitäjässä .<br />
Poikittaisliuskeisuutta . Siellä täällä, varsinkin Pielisjärven<br />
eteläpuolisella alueella, ovat jatulilaiset kvartsiitit hiukan<br />
paineliuskeisia . Tämä näkyy selvästi serisiitinpitoisissa liuskeisissa<br />
osissa, missä kerroksellisuus ja liuskeisuus poikkeavat toisistaan .<br />
Poikittaisliuskeisuus menee tavallisesti pohjoisempaan suuntaan, vaihdellen<br />
N 10 W ja N 5 E välillä, ja poikkeaa siis kerrostussuunnasta,<br />
joka on N 15 ° °-45° W. Alla mainittakoon muutamia esimerk<br />
Vääränvaaran laella Kontiolahden pitäjän pohjoisimmassa osassa<br />
on kvartsiitin kerroksellisuuden suunta N 15°-40° W ja kaltevuus<br />
25 °-30° SW . Liuskeisuuden suunta on N 5° E, kaltevuus 65 ° W .<br />
Ruohovaaran, Kanalammen ja Kiikan talojen kohdilla Juuan pitäjän<br />
Ahmovaaran kylässä kulkevat kvartsiittikerrokset N 20° W suuntaan<br />
ja kallistuvat n . 50° W, jotavastoin liuskeisuuden suunta on<br />
N 5°-10° W ja kaltevuus 70 ° W. Huutokalliossa Savijärven etelärannalla<br />
ovat kvartsiittikerrokset poimuttuneet pienempiin ja suurempiin<br />
pitkiin aaltomaisiin poimuihin, joitten poikki kulkee selvä poikittaisliuskeisuus<br />
. .<br />
Näitten havaintojen perusteella näyttää todenmukaiselta, että<br />
jatulilainen poimutus on tapahtunut pohjoisempaan suuntaan kuin<br />
kalevalainen, jonka suunta on n . NN W-SSE . Mahdollisesti ovat<br />
poimut jonkunverran seuranneet kalevalaisen poimutuskauden jälkeen<br />
jääneitä pinnan epätasaisuuksia .<br />
Kvartsiittikerrosten paksuus . Kiihtelysvaaran<br />
pitäjän halki Pielisjoelle ulottuvassa kapeassa kvartsiittivyöhykkeessä<br />
on kerrosten paksuus 300-400 m . Suunta vaihtelee N 10° W ja N<br />
25° W välillä . Kerrosten kaltevuus on 60°-70° W . Hyvin kauniisti<br />
kerroksellista hiekkakivenkaltaista punertavanharmaata kvartsiittia<br />
on täällä tavattu Heinävaaran kylässä kerrostuman yläosassa lähellä<br />
kalevalaisten fylliittien rajaa . Kvartsiitissa vuorottelevat punaiset,<br />
sinipunaiset ja keltaisenharmaat kerrokset keskenään . Mielenkiintoista<br />
on että se sisältää saviliuskemaisiakin kerroksia siihen määrin,<br />
että vuorilaji helposti lohkeaa ohuiksi levyiksi . Vyöhyke edustaa<br />
siis todenmukaisesta yhtäjaksoista kerrossarjaa, joka alkaa pohjamuodostumilla<br />
ja loppuu hiekkakivenkaltaisella saviliuskemaisia<br />
kerroksia sisältävällä kvartsiitilla .
Monimutkaisempia ovat sitävastoin kerrossuhteet Pielisjoen<br />
pohjoispuolisella kvartsiittialueella . Kerrokset kulkevat täällä suuntiin,<br />
jotka vaihtelevat N-S ja N 30° W välillä, ja kallistuvat yleensä<br />
30°-70° W . Kvartsiittialueen laajuus viittaa jo siihen, että sama<br />
kerrossarja esiytyy täällä useampia kertoja peräkkäin poimuina, jotka<br />
ovat puristuneet kokoon lännestä itään . Tämä käy vielä varmemmaksi<br />
siitä, että pohjaliuske- ja graniittigneissiosia pistää näkyviin itäisempien<br />
kvartsiittiselänteiden välillä . Todennäköisesti on saman kerrossarjan<br />
osia täällä monessa kohden siirtynyt toistensa päälle .<br />
Paikoin ovat poimutussuhteet kuitenkin säännöllisempiä . Kolin<br />
kylän pohjoisessa vuorijonossa kulkevat kvartsiittikerrokset esim .<br />
SW-NE-suuntaan kallistuen 25°--45° SE, jotavastoin ne itäisessä,<br />
johon Kolivaarakin kuuluu, kulkevat S-N suuntaan kallistuen n .<br />
30° W. Siten syntyy näitten molempien kvartsiittijonojen väliin<br />
altaanmuotoinen syvänne eli synklinaalipoimu . Jos lähtökohdaksi<br />
otetaan Kolivaaran korkeus Pielisjärven pinnasta (= 252 m) ja otaksutaan<br />
että kvartsiitti täällä edustaa kohtaa, jossa kerrossarjan paksuus<br />
on suurin, ja tästä luetaan pois graniittigneissin korkeus järven rannalla<br />
(= n . 15 m), saadaan kerrossarjan paksuudeksi n . 205 m . Kun<br />
tähän lisätään poiskuluneitten kerrosten vahvuus, nähdään että kerrossarjan<br />
koko paksuus on täälläkin täytynyt ollä vähintäin 300-<br />
400 m .<br />
URALIITTIDIABAASIA.<br />
Jatulilaisia kvartsiitteja lävistävillä emäksisillä pahkuilla ja juonilla,<br />
varsinkin Pielisjoen pohjoispuolisella alueella, on yleensä hyvin<br />
säilynyt diabaasirakenne . Vuorilaji on uraliittidiabaasi, jonka metamorfosoituminen<br />
on supistunut pyroxeenimineraalin täydelliseen uralitisoitumiseen<br />
ja lukuisten epidoottirakeitten muodostumiseen . Viimemainitut<br />
täyttävät labradooriliistakkeet tehden ne sameiksi (kuva 60) .<br />
Kvartsia ei yleensä tavata . Täten eroaa vuorilaji kalevalaisista metabasiiteista,<br />
joissa uraliittikiteet ovat täydellisesti hajonneet sädekivikimpuiksi<br />
ja joissa on melkein aina kvartsirakeita maasälpä- ja sädekiviryhmissä<br />
ja niitten välillä Rakenteeltaan on urahittidiabaasi<br />
tavallisesti maisamainen ; liuskeisia osia tavataan ainoastaan kontakteilla<br />
kvartsiittia vastaan . Jonkinlaista eroa nähdään siinäkin, että<br />
vuorilajissa on vähemmin kvartsisuonia kuin kalevalaisissa metabasiiteissa<br />
.<br />
1 57
1 58<br />
Tyypillisestä uraliittidiabaasista Herajärveltä Enossa on seuraava<br />
t :ri Naima Sahlbomin Geologisen Komissionin laboratoriossa<br />
tekemä analyysi 1.<br />
Kvantitatiivinen luokitus ameriikkalaisen järjestelmän mukaan :<br />
%<br />
Taulu VII .<br />
Molekalaa-<br />
il or ab an C by<br />
riluku<br />
SiO2 49.03 817 10 36 114 156 447 64<br />
TiO 2 0.80 10<br />
Al2O3 16.20 159 19 78 56<br />
Fe2O3 5.28 33 33<br />
FeO<br />
MnO<br />
4.69<br />
0.15<br />
65<br />
2<br />
10<br />
33 24<br />
CaO 4.35 78 78<br />
MgO 16.90 423 423<br />
Na2O 1 .19 19 19<br />
K2O 0.62 6 6<br />
P2O5 0.00<br />
H2O 0.61<br />
S:a<br />
99.82<br />
Normi :<br />
Q 3.84 %<br />
or 3 .34 »<br />
ab = 9 .96<br />
an = 21 .68 »<br />
Q = 3 .8<br />
F = 35.o<br />
sal _ 44.5< 5>3<br />
Luokka III, Salfeman<br />
: fem =54.7<br />
< -å›<br />
5<br />
sal = 44 .5<br />
Q - 3.8 _8 1<br />
5, Gallar :<br />
F 35 .0 9<br />
C = 5 .71 »<br />
by 45 .47 r<br />
C = 5.7<br />
P = 45 .5<br />
K,O + Na,O_25 3 1<br />
Rangi 4, Auvergnas :<br />
CaO 78~5~ 7<br />
} fem = 54.7<br />
mt= 7 .66<br />
il = 1 .52 ><br />
M = 9 .2<br />
J<br />
Alarangi 3 Auvergnos :<br />
K2 0 6<br />
Na2O 19 5<br />
3<br />
Kun verrataan analyysin ja vuorilajin mikroskooppisen tutkimuksen<br />
tuloksia keskenään, nähdään että vuorilaji on uraliitti-<br />
diabaasi, jossa on melkein yhtä paljon salisia ja femisia aineksia .<br />
Plagioklaasin kokoumus on noin Ab20 An80 .Al 2O 3määrä näyttää<br />
luonnottoman suurelta verrattuna pieneen kiillemäärään, joka nähdään<br />
vuorilajinäytettä mikroskoopilla tarkastettaessa .<br />
1 V. Hackman. Chem. Zusammensetzung von Eruptivgesteinen . Bull .<br />
de la Comm. geól. de Finlande N:o 15, s . 68 .
Uraliittidiabaasi on hieno- tai keskirakeista kovaa ja sitkeätä<br />
vuorilajia, joka vaikeasti lohkeaa teräväsärmäisiksi säännöttömiksi<br />
kappaleiksi . Sitä lävistävät paikkapaikoin hienot raot sekä kvartsisuonet<br />
ja -juonet . Väri vaihtelee tummanvihreän ja tummanharmaan<br />
välillä . Vuorilaji on tavallisesti uraliittirikasta ja hyvin emäksistä .<br />
Plagioklaasirikkaampia, selvästi diabaasirakenteisia kohtia on kuitenkin<br />
ja nämä vaihtelevat emäksisempien osien kanssa . Maasälpärik-<br />
valok . W. W. Wilkman.<br />
Kuva 60 . Uraliittidiabaasia Kontiolahden Puson kylästä . Nikolit ristissä.<br />
15 x luonn. kokoa .<br />
kaissa osissa muodostaa plagioklaasi punaisenharmaita tai vihertävänharmaita<br />
liistakkeita .<br />
Pielisjoen eteläpuolisessa kapeassa kvartsiittivyöhykkeessä ovat<br />
uraliittidiabaasijuonet jotenkin harvinaisia ja ne esiytyvät oikeastaan<br />
vain kvartsiittivyöhykkeen sivuilla ja vanhempien vuorilajien rajoilla<br />
. Monta kilometriä pitkä ja korkeintain 100 m leveä juoni esiytyy<br />
esim . Kiihtelysvaaran pitäjän eteläosassa lännessä olevan stauroliittikiilleliuskeen<br />
rajalla . Vuorilaji on lujasti liuskeista, kloriittirikasta<br />
ja paikoin, kuten esim . Hyypiinvaaran kvartsiittiselänteen<br />
länsirinteellä, breksiamaisesti särkyriyttä . Tämä viittaa siihen, että<br />
kalevalaisten liuskeitten ylisiirros on tapahtunut vasta senjälkeen<br />
kun uraliittidiabaasi oli tunkeutunut esiin .<br />
Pohjoisella kvartsiittialueella ovat uraliittidiabaasijuonet ja pahkut<br />
hyvin tavallisia . Ne esiytyvät täällä itse kvartsiitissa, tavallisesti<br />
leveinä kerrosjiionina, mutta myös eri suuntiin kvartsiittikerrosten-halki<br />
kulkevina poikittaisjuoniaa . Aivan samoin kuin kale-<br />
1 5 9
160<br />
valaisia metabasiitteja, lävistää näitäkin paikoin säännöttömän muotoiset<br />
kvartsijuonet, joissa tavataan kuparikiisua, rikkikiisua ja magneettikiisua<br />
sekä kalkkisälpä-erittymiä, joskus siihen määrin, että ne<br />
ovat antaneet aihetta kaivostyölle (Jussinsuon ja Mäntyvaaran hylätyt<br />
kuparikaivokset, katso näitä) .<br />
Uraliittidiabaasin ja jatulilaisen kvartsiitin<br />
. Uraliittidiabaasi välisiä kontakteja muuttuu kontaktilla<br />
jatulilaista kvartsiittia vastaan hienorakeisemmaksi ja usein<br />
Kuva 61 . Uraliittidiabaasi kontaktissa jatulilaisen kvartsiitin kanssa Matovaaran<br />
talon itäpuolella Kontiolahden pitäjän itäosassa ; W. W. Wilkmanin<br />
mukaan.<br />
kv = kvartsiittia ; d = uraliittidiabaasia; a = uraliittidiabaasia ja kvartsiittimurtokappaleita .<br />
liuskeiseksi . Se sisältää tällöin kvartsiitti-murtokappaleita, joskus<br />
siihen määrin, että vuorilaji muistuttaa eruptiivibreksiaa .<br />
Noin 300 m Matolammen eteläpuolella, Matovaaran talon itäpuolella<br />
Kontiolahden pitäjässä, on uraliittidiabaasi kahdessa kallionnyppylässä<br />
Kolvananvaaralle menevän pplun eteläpuolella kosketuksessa<br />
hienorakeisen klastillisen kvartsiitin kanssa (kuva 61) . Se lävistää<br />
selvästi kvartsiittikerrokset ja sisältää kvartsiitin murtokappaleita<br />
. Huomattavaa on, että kerrokset ovat loivassa asennossa kallistuen<br />
n . 25° W, jonka vuoksi uraliittidiabaasi oikeastaan muodostaa<br />
kerrosjuonia, jotka ovat yhteydessä keskenään .<br />
Särkivaaran luoteispuolella ja Särkilammen pohjoispuolella,<br />
Kontiolahden Puson kylän kaakkoisosassa, on N 65° E suuntaan<br />
suoraan kvartsiittikerrosten poikki kulkeva juoni, joka muodostaa<br />
SW-NE suuntaisen, suurimmaksi osaksi liuskeista uraliittidiabaasia<br />
olevan vuorenharjanteen . Kvartsiittikerrokset kulkevat N-S suun-
taan kallistuen 35 W ja ovat harmaanvalkoista klastillista kvartsiittia<br />
. Juoni sisältää kvartsiittimurtokappaleita ja siinä nähdään<br />
N 10 E suuntaisia siirroksia (kuva 62) .<br />
Selvinä kerrosjuonina klastillisessa kvartsiitissa on uraliittidiabaasia<br />
hyvin monessa kohden Puson kylän itäosassa, esim . Suuren<br />
ja Pienen Ahvenlammen välillä ja Paska-ahon talon kohdalla .<br />
Juonien leveys vaihtelee viimemainitulla paikalla 10 ja 15 metrin<br />
välillä, ja niihin sulkeutuneina nähdään 15-20 sm :n levyisiä kvart-<br />
Kuva 62. Läntisin osa Särkivaaran NW-puolella Kontiolahden Puson kylässä<br />
olevasta uraliittidiabaasiharjanteesta ; W. W. Wilkmanin mukaan.<br />
kv = ,jatulilaista kvartsiittia; d = liuskeista uraliittidiabaasia; o = kvartsiittimurtokappalaita.<br />
siittimurtokappaleita, jotka ovat vihreänharmaita ja lasimaisia .<br />
Kontakti on yleensä jyrkkä . Pitkänlammen koillispuolella olevassa<br />
vuoriryhmässä Pörövaaran talon koillispuolella lävistää uraliittidiabaasi<br />
kvartsiittikerrokset 8-15 m leveinä suoraviivaisina juonina,<br />
jotka risteilevät eri suuntiin ja ovat usein pystyssä asennossa . Kvartsiittikerrokset<br />
kallistuvat loivasti n . 30° ° W ja niiden kulkusuunta on<br />
N-S . Mielenkiintoista on että niillä kohdilla, missä uraliittidiabaasi<br />
on tunkeutunut kvartsiittikerrosten poikki, ovat kontaktit tavallisesti<br />
jyrkät ja kulkevat suoraviivaisesti tai ristiin rastiin pitkät matkat<br />
.<br />
Herajärven eteläpäässä sattuu Frosteruksen mukaan leveä uraliittidiabaasipahku<br />
yhteen Komuvaaran itärinteessä olevan kvartsiitin<br />
kanssa . Kvartsiittikerrokset kallistuvat 30°-40° W, ja uraliittidiabaasi<br />
on loiva-asentoisena pahkuna- kvartsiitin päällä (kuva 63) .<br />
Lähinnä rajaa on uraliittidiabaasi hyvin liuskeista ja selvästi kontaktimetamorfosoitunutta,<br />
sisältäen kalkkisälpäsilmäkkeitä . Kvartsiittikin<br />
on muuttunut, sillä lähellä kontaktia se on hiukan lasimaista .<br />
161<br />
21
1 62<br />
Diabaasi muodostaa, täällä vähintäin 10 km :n pituisen kerrospahkun,<br />
joka rajoittuu idässä jyrkästi kvartsiittiin .<br />
Plagioklaasiporfyyriä . Karvosvaaran diabaasiselänteen<br />
länsirinteellä Enon pitäjän länsiosassa ja n . 1 km Haustjärven<br />
koillispuolella . esiytyy massamainen plagioklaasiporfyyri, jossa on<br />
runsaasti suorakaiteenmuotoisia porfyyrisiä plagioklaasikiteitä . Vuorilaji<br />
on nuorempi kuin jatulilainen kvartsiitti, sillä se sisältää tämän .<br />
Valok . Benj . Frosterus .<br />
Kuva 63 . Jatulilaisen kvartsiitin (kuvan alaosassa) ja uraliittidiabaasin (kuvan<br />
yläosassa) välinen kontakti Komuvaaran itärinteessä Herajärven kaakkoisrannalla<br />
Enon pitäjässä .<br />
murtokappaleita ja sitä on senvuoksi pidettävä plagioklaasirikkaan<br />
uraliittidiabaasin porfyyrisenä muunnoksena (uraliittidiabaasi-porfyriittiä).<br />
Lähellä kvartsiitin rajaa lännessä häviää porfyyrinen rakenne<br />
ja vuorilaji muuttuu hienorakeiseksi liuskeiseksi uraliittidiabaasiksi .<br />
Uraliittidiabaasijuonia graniittigneissialueella<br />
. Kaustjärven kaakkoispuolella, Pirttijärven länsipuolella<br />
-ja Kutsunvaaran kylän länsiosassa Tohmajärvellä sekä Huhtilammen<br />
ja Jänisjoen välillä Kiihtelysvaaran pitäjässä lävistää graniittigneissialueen<br />
vuorilajeja linsseinä ja juonina emäksinen vuorilaji,<br />
joka täydellisesti muistuttaa jatulilaisen kvartsiittivyöhykkeen<br />
uraliittidiabaasia . Se on tummaa, hieno- tai keskirakeista, massamaista<br />
vuorilajia, ja siinä nähdään usein o<strong>fi</strong>ittirakennetta, jolloin<br />
plagioklaasi (andesiini tai labradoori) muodostaa leveitä liistakkeita .
Uraliittista sarvivälkettä tavataan 3-4 mm :n . pituisina sälöinä<br />
Kokoumus on muuten sama kuin vanhempien am<strong>fi</strong>boliittien . Kontakteilla<br />
ympäröiviä graniittigneissejä . vastaan muuttuu vuorilaji<br />
hienorakeisemmaksi ja sisältää näitten vuorilajien murtokappaleita,<br />
lukuisina pitkinä ja kapeina. siekaleina (esim . Huhtilammen kylässä) .<br />
Samallaista uraliittidiabaasia on Kärnäniemellä Oskolassa ja<br />
Sammalvaaralla Uskaljärven kylässä pitkinä ja kapeina N-S suuntaisina<br />
juonina vanhemmassa graniitissa . Vuorilaji halkeilee paikoinpilarinmuotoisesti,<br />
esim . Roivaksen talon kohdalla olevassa jyrkkäseinäisessä<br />
kalliossa Ismonvaaralla Oskolan kylän eteläosassa .<br />
NUOREMPAA DIABAASIA.<br />
Noin 3 km Aittojärvien kaakkoispuolella Venäjän rajalla : on<br />
Koitajoen itäpuolella Kotavaara . E . Katilan mukaan pistää täällä<br />
moreenisorasta parissa paikassa pieninä kallioina näkyviin aivan massamaista<br />
hieno- tai keskirakeista tummaa selvästi o<strong>fi</strong>ittirakenteista<br />
diabaasia . Sen aineksina ovat : augiitti, biotiitti, plagioklaasi, malmirakeet<br />
ja hyvin harvinaisesti kvartsi . Augiitti muodostaa lyhyitä<br />
pilarinmuotoisia kiteitä, jotka ovat paikoin reunoiltaan muuttuneet<br />
sarvivälkkeeksi ; muuten ovat aineosat terveennäköisiä ilman uudestimuodostumisen<br />
merkkiä . Plagioklaasiliistakkeiden välillä nähdään<br />
joskus pieniä ortoklaasirakeita . Vuorilaji lohkeaa sileiksi särmikkäiksi<br />
kappaleiksi .<br />
SIIRROSVYÖHYKKEITÄ.<br />
Sekä jatulilaista että kalevalaista liuskealuetta lävistävät liuskealueitten<br />
itärajojen suuntaiset siirrosvyöhykkeet . Ne tunnetaan hankausbreksiantapaisista<br />
muodostumistaan, jotka kulkevat NW-SE,<br />
NNW--SSE tai SSW-NNE suuntaan ja esiytyvät eri kohdilla vuoriharjanteiden<br />
välillä .<br />
Hankausvyöhykkeitä . Eräs pisimmistä hankausvyöhykkeistä<br />
on graniittigneissialueella Ahvenisen salmen eteläpuolella<br />
Enon pitäjässä . Se alkaa Enonjärven itäpuolelta ja ulottuu<br />
luoteiseen suuntaan Pielisjärven etelärannalle . Täältä se jatkuu<br />
Hirvinientä ja Pielisjärven lounaisrantaa pitkin Kolin vuorijonon<br />
juurelle ; jossa se on jatulilaisten kvartsiittien itärajana . Luonteenomaista<br />
sille ovat osaksi pohjaliuskemaiset muodostumat, osaksi<br />
tyypilliset graniittigneissin ruhjoutumisesta syntyneet hankaus-<br />
163
164<br />
breksiat . Enonjärven itäpuolella on esim . n . 1 km pitkä pohjaliuskevyöhyke,<br />
joka on graniittigneississä 60 °-70° W kaltevassa asennossa<br />
ja laadultaan muistuttaa erittäin lujasti rikki repeytynyttä graniittigneissiä<br />
.<br />
Toinen tyypillinen hankausvyöhyke on muutamia km lännempänä .<br />
Se esiytyy selvimmin Enonvaaran länsirinteessä jat uli laisen kvartsiitin<br />
rajalla (vertaa sivu 9) . Täältä se jatkuu NW suuntaan Höllerivaaraa<br />
kohti, missä on pohjaliusketta graniittigneissin päällä, jonka<br />
kapea siirrosrotko eroittaa jatulilaisesta kvartsiitista . Samaa vyöhykettä<br />
jatkuu edelleen aina Herajärven etelärantaan saakka ja siinä<br />
esiytyy monessa kohden breksiamaisesti särkynyttä graniittignei ss iä,<br />
jota on näkyvissä pieninä kallionnyppylöinä kvartsiittiharjanteiden<br />
lomissa . Kaakkoonpäin voidaan breksiavyöhykettä seurata Kaltimo<br />
vaaran kaakkoisrinteeseen saakka, ja on se kaiken matkaa jatulilaisen<br />
kvartsiitin rajana .<br />
Näitä siirrosvyöhykkeitä ei tavata yksinomaan kvartsiittien ja<br />
graniittigneissin rajamailla, vaan on niitä lännempänäkin sekä jatulilaisella<br />
että kalevalaisella liuskealueella .<br />
Kalevalaisella liuskealueella breksiavyöhykkeet seuraavat pitkiä<br />
ja kapeita rotkolaaksoja, joita on liuskeharjanteiden välillä tai jotka<br />
leikkaavat näitä kulkien viistoon niitten poikki . Merkillisin näistä<br />
rotkolaaksoista on n . k . Kolvananuurro Kontiolahden ja Enon pitäjien<br />
rajalla . Tämä syvä ja kapea laakso kulkee luoteiseen suuntaan<br />
suoraviivaisesti jatulilaisten kvartsiittien, kalevalaisten pohjakonglomeraattien<br />
ja kvartsiserisiittiliuskeitten halki Kontiolahden pitäjän<br />
itäosassa olevan porfyyrigraniittialueen pohjoispuolitse ja sitä jatkuu<br />
vielä kauas kalevalaiseen liuskealueeseen . Kaakkoon päin ulottuu<br />
laakso Pielisjoelle saakka, jonka jälkeen se vielä joen eteläpuolella<br />
on graniittigneissin ja jatulilaisen kvartsiitin rajana .<br />
Tätä rotkolaaksoa rajoittavat molemmin puolin korkeat ä kki -<br />
jyrkät vuorenseinät, joitten vuorilaji on enimmäkseen tyypillistä<br />
hankausbreksiaa . Sen kokoumus riippuu niistä vuorilajeista, joitten<br />
halki hankausvyöhyke kulkee . Niin on breksia jatulilaisessa kvartsiittivyöhykkeessä<br />
(esim . Suuren Urkkalammen ja Koirilammen<br />
luoteispuolella) täynnä hienorakeisen vaaleanharmaan kvartsiitin<br />
kappaleita, joita toisiinsa liittää ruosteenvärinen, usein kvart sik idesikermiä<br />
sisältävä onkaloinen kvartsimassa . Missä se taas kulkee<br />
konglomeraattikerrosten halki on sideaines tiivistä, sarveiskivenkaltaista<br />
ja sisältää lujasti liuskeisen serisiittirikkaan pohjaliuskeen ja<br />
itse konglomeraatin kappaleita sekä pienempiä kvartsiitti- ja graniittisirpaleita<br />
. Missä se vihdoin kulkee fylliittivyöhykkeen halki<br />
on vuorilajimassa täynnä särkyneitä liuskesiruja, joita toisiinsa liit-
tää sarveiskivenkaltainen sementti (esiin . 0 .5 km Hautajärven luoteispuolella)<br />
.<br />
Ylisiirrosvyöhyke . Tärkein on kuitenkin jatulilaisten<br />
kvartsiittien ja lännessä olevien kalevalaisten fylliittien välinen siirroslinja<br />
. Edellä jo mainittiin että molemmilla vuorilajeilla on sama kaltevuus<br />
eli n . 60°-70° W, niin että kalevalaiset liuskeet ovat suoraan<br />
jatulilaisten päällä. Tätä ei voida selittää muulla lailla kuin olettamalla,<br />
että vanhemmat liuskeet ovat rajalla siirtyneet nuorempien<br />
yli . Ja sitä vahvistavat useat seikat .<br />
Kaiken matkaa tavataan nimittäin rajalla kapeita notkoja,<br />
jotka eroittavat vuorilajit toisistaan, ja vaikka ne usein esiytyvät<br />
Kuva 64. Jatulilaisen kvartsiitin yli siirtynyttä kalevalaista fylliittiä Pörövaaran<br />
talon eteläpuolella Kontiolahden pitäjässä ; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
A = kartta ; B = poikkileikkaus ;<br />
f = fylliittiä ; b = hankansbreksiaa ; kv = kvartsiittia.<br />
jyrkkärinteisissä kallioissa,, jotka ovat vain muutaman metrin päässä<br />
toisistaan toinen toisella ja toinen toisella puolella notkoa, ovat ne<br />
kuitenkin hyvin harvoin kosketuksessa keskenään . Sen sijaan tava- .<br />
taan monessa kohden, varsinkin Kontiolahden pitäjässä, rajalla selviä<br />
hankausbreksioita .<br />
Aivan Hausjärven pohjoispuolella Kontiolahden itäosassa kulkee<br />
raja jonkun matkaa NE suuntaan. Sen luoteispuolella pistää<br />
kallioina näkyviin lujasti poimuttunutta fylliittiä ja kerrosten alaosassa,<br />
ainoastaan n . 15 m täältä kaakkoon, on näkyvissä hienorakeista<br />
jatulilaista kvartsiittia . Fylliitti on lähinnä rajaa breksiamaista, si-<br />
165
166<br />
sältäen kerroksellista kvartsiittia- kappaleina ja palloina, jotka ovat<br />
aivan kuin fylliittiin sotkettuja ja sellaisissa asennoissa, ettei kerroksellisuus<br />
niissä satu yhteen fylliitin kerrostussuunnan kanssa .<br />
Noin 3 km täältä luoteeseen, Pörövaaran talon eteläpuolella ja<br />
Pörölammen länsipuolella, näkyy ylisiirros erittäin, selvästi . Talosta<br />
ulottuu eteläänpäin kaksi rinna kkaista kallioharjannetta, joista läntinen<br />
on poimuista kvarteisuonien sekaista fylliittiä, itäinen vaaleanpunaista<br />
tai vaaleanharmaata klastillista kvartsiittia . Fylliitti on<br />
kaiken matkaa kvartsiitin päällä ja näyttää aivan siltä kuin olisi se<br />
konkordanttisesti kerrostunut tämän päälle (kuva 64 A ja B) . Vuorilajien<br />
väli on vaakasuoraan suuntaan 3 .5--4 m ja kerrostusta vasten<br />
kohtisuoraan suuntaan n . 2, m . Yleensä eroittaa sora ja kivet ne toisistaan<br />
. Mutta kahdessa kohden, n . 200 ja 350 m talon eteläpuolella<br />
tulee välimatka pienemmäksi ja omituisenlaatuista hankausbreksiaa<br />
on täällä kosketuksessa sekä fylliitin että kvartsiitin kanssa . Se sisältää<br />
säännöttämänmuotoisia tummanruskeita huokoisia osia, jotka<br />
ovat hiekkakivenkaltaisten kvartsiittimöhkäleitten välissä. Alustaa<br />
kohti huokoiset osat vähentyvät kooltaan ja lukumäärältään ja<br />
vuorilaji muuttuu breksiamaisesti särkyneeksi hiekkakivenkaltaiseksi<br />
kvartsiitiksi ja lopuksi puhtaaksi klastilliseksi kvartsiitiksi . Päällystää<br />
kohti muuttuu vuorilaji serisiitti- ja kloriittirikkaaksi liuskeeksi,<br />
joka on täynnä mantelinmuotoisia kvartsiittilinssejä ja nähtävästi<br />
on syntynyt siten, että liuske ja kvartsiitti ovat rajalla hankautuneet<br />
toisiansa vastaan . Tämä liuskebreksia muuttuu vuorostaan<br />
päällystässä tyypilliseksi fylliitiksi . Näkyvissä olevan breksiakerroksen<br />
koko paksuus on vain , n. 60 sm . Vakuuttavampaa todistusta<br />
vuorilajien mekaanisesta rikkihankautumisesta kontaktilla<br />
on tuskin saatavissa .<br />
Pörölammen luoteisrannalla ovat molemmat vuorilajit pienessä<br />
kallionnyppylässä taas kosketuksessa keskenään (kuva 65) . Alla<br />
on harmaanvalkoista breksiamaista kvartsiittia, jossa on välikerroksina<br />
huokoista kvartsiittia (särettynä sisältä tummanruskeata), tämän<br />
päällä huokoisia kvartsiittia ja lopuksi tiivistä fylliittibreksiaa,<br />
joka päällystässä muuttuu puhtaaksi, fylliitiksi .<br />
Pusonjärven länsirannalla Kontiolahden koillisosassa on aivan<br />
lähellä fylliitin rajaa, jota pitkin täälläkin kulkee notko, muutamissa<br />
pienissä kallioissa näkyvissä vaaleanharmaata breksiainaista kvartsiittia,<br />
jonka suunta on N 55° W ja kaltevuus 75 ° W, siis diskordanttisessa<br />
asennossa lännessä olevaan fylliittiin verraten, jonka kulkusuunta<br />
on N 5°-30°'W ja kaltevuus 30°-45 W. Kvartsiittibreksiassa<br />
tavataan aivan samallaisia huokoisia osia kuin Pörövaaralla, ja niistä<br />
ovat suurimmat lähes 1,5 m paksuja. Rapautuneella pinnalla ovat
ne harmaanvalkoisia, mutta sisältä tummanruskeita . Kvartsiittiosat<br />
ovat taas selvään kerroksellisia, ja paikoin nähdään niitten sisässä<br />
tai välissä tummia kohtia, jotka muistuttavat fylliittiliuskaleita<br />
. Hiukan pohjoisempana tavataan breksian alustana punaista<br />
klastillista kvartsiittia .<br />
Seuraava paikka missä on tavattu hankausbreksiaa kvartsiitin<br />
ja fylliitin rajalla, on n . 2 .5 km Pusonjärven länsipuolella ja noin<br />
3/4 km . Aivan Lehtoniemen kvartsiitin talon rajalla eteläpuolella on<br />
täällä pienessä kalliossa sitkeätä, harmaata, kvartsirikasta, fylliittiä,<br />
jossa on kerrosmaisina osina hankausbreksiaa . Tämä sisältää särmikkäitä,<br />
tummemman liuskemassan yhteenliittämiä kvartsiitti-<br />
Kuva 65. Jatulilaisen kvartsiitin yli siirtynyttä kalevalaista fylliittiä : -Pörölammen<br />
luoteisrannalla Kontiolahden pitäjässä; W. W. Wilkmanin mukaan .<br />
a = fyMitti5 ja kdartaisuonia ; b = tiivistä fylliittibreksiaa; o . huokoista kvartsiittia ;<br />
d = valkoisenharmaata kvartsiittibreksiaa ; e = huokoisia kvartsiittilinssejä ; f =valkoisenharmaata<br />
kvartsiittia (breksiamaista) .<br />
kappaleita . Noin 3 km täältä luoteeseen, Pankavaaran kvartsiitti-selänteen<br />
lounaisrinteen alapuolella, on rajalla fylliittikallio, jossa<br />
kvartsiitti on välittömästi kosketuksessa fylliitin kanssa Viimemainittu<br />
muodostaa täällä kapeita n . N 50 W suuntaisia murtokappaleita<br />
kvartsiitissa. Nämä fylliittipirstaleet ovat aivan kuin puristuneet<br />
kvartsiitin sisään . Itse kvartsiitti on hyvin breksiamaista .<br />
Vihdoin tavataan fylliittirajalla Rasivaaran kvartsiittiselänteen<br />
alapuolella, n . 2 km Kopravaaran koillispuolella Juuan Ahmovaaran<br />
kylästä, kalliona tyypillistä hankausbteksiaa, jossa on suuria, kvartsiittimaisen<br />
sementin yhteenliittämiä liuskekappaleita .<br />
Pielisjoen eteläpuolisessa kvartsiittivyöhykkeessä on hankausbreksiamaisia<br />
muodostumia tavattu ainoastaan lujasti liuskeisessa<br />
uraliittidiabaasijuonessa fylliittialueen rajalla Kiihtelysvaaran pitäjän<br />
eteläosassa (Kopravaaran länsirinteellä) . Kaikki nämä löytöpaikat<br />
viittaavat siihen, että kalevalaisten fylliittien ylisiirtyminen<br />
on tapahtunut postjatulilaisella ajalla ja todennäköisesti vasta jatulilaisen<br />
poimutuskauden loppupuolella .<br />
1 67
1 68<br />
TEKNILLISESTI KAYTTÖKELPOISIA MINE-<br />
RAALEJA JA VUORILAJEJA.<br />
Teknillisesti käyttökelpoisia mineraaleja ja vuorilajeja on alueella<br />
monessa kohden . Niistä ovat seuraavat tärkeimmät .<br />
Asbesti.<br />
Asbestilöytöpaikkoja on Juojärven ympäristöllä Tuusniemellä<br />
ja Maljosalmen ja Varislahden kylissä Kuusjärvellä . Tärkeimmät<br />
niistä ovat Varislahdella ja Ohtaansalmen länsipuolella Paakkilanniemellä<br />
Tuusniemellä . Mineraali on paikoin sädekiviasbestia, pai-,<br />
koin serpentiiniasbestia ja se esiytyy joko juonenmuotoisina raontäytteinä<br />
tai pää-aineksena vuolukivenkaltaisessa vuorilajissa, n . k .<br />
asbestikivessä . Missä mineraali muodostaa juonia, on se aina sädekiviasbestia,<br />
jotavastoin asbestikivessä tavataan sekä sädekivi- että<br />
serpentiiniasbestia . Sivulla 121 luetelluista asbestilöytöpaikoista<br />
ovat seuraavat parhaiten tunnetut .<br />
Levän asbestilouhoksessa, lähellä Kapustalahden itärantaa<br />
Varislahden kylässä, muodostaa asbesti lähes 30 sm leveän ja n . 5 m<br />
pitkän juonen pitkäsäikeiseen asbestikiveen . Juoni kulkee asbestikivilinssin<br />
kulkusuuntaa vastaan kohtisuoraan suuntaan ja asbestisäikeet<br />
ovat asettuneet kohtisuoraan juonen seiniä vastaan . Vihertävän<br />
valkoiset säikeet ovat lujasti tarttuneet toisiinsa ja ovat hauraita<br />
. Juonen yläosista ovat ne jo louhitut pois . Louhoksen pohjalla<br />
sisältää asbesti paljon leveäsuomuista kiillettä 1.<br />
T oinen<br />
juonenmuotoisesti esiytyvän asbestin löytöpai kka on<br />
Saunaniemellä Pielisjärven lounaisrannalla Juuan pitäjässä .<br />
Mineraali on täällä sädekiviasbestia, joka täyttää 20-25 sm:n pituisina<br />
sälöinä vuolukivenkaltaisessa am<strong>fi</strong>boliitissa olevan juoniraon<br />
(s . 36) . Asbestisäikeet ovat venyneet juonen kulkusuunnan mukaan<br />
ja peittävät osaksi jyrkän kallioseinän . Mineraali muodostaa ohuita,<br />
jotenkin pehmeitä kuituja, jotka kuitenkin ovat sädekiviasbestin<br />
tapaan hauraita . Asbestisuonen leveys on keskimäärin vain 2-7 sm,<br />
leveimmällä kohdalla 10 sm ; lisäaineksena tavataan juonessa melkein<br />
nyrkinkokoisia kvartsikyhmyjä .<br />
Vaikka näillä asbestijuonilla ei ole juuri suurtakaan teknillistä<br />
merkitystä, saattaa kuitenkin vuorilajia, jossa asbesti on lyhyinä<br />
kuituina takertunut sädekiven, kummingtoniitin, antofy llii tin ja<br />
1 Benj . Frosterus. Om täljstenar och asbest med hänsyn till <strong>fi</strong>nska<br />
förekomster. Aikakauslehti Teknikern v :lta 1899 .
kiisumineraalien väliin, joissakin tapauksissa pitää sen arvoisena, että<br />
asbestia kannattaa siitä eroittaa . Tämä asbestikivi eriytyy linssinmuotoisina<br />
osina ympäröivissä gneissimäisissä vuorilajeissa . Geologisesti<br />
se kuuluu kalevalaisen muodostuman serpentiini- ja oliviinivuorilajeihin<br />
. Tummat hienorakeiset kiilteestä, serpentiinistä, oliviinistä<br />
ja mal mirakeista muodostuneet osat asbestikuitujen välillä<br />
todistavat, että vuorilaji on luonteeltaan pikriittimäistä . Itse asbesti<br />
on yleensä lyhytsäikeistä (1-2 sm), paikoin kovaa ja haurasta, paikoin<br />
pehmeämpää ja kimmoista . Pehmeätä lajia tavataan eräissä<br />
Tuusniemen ja Kuusjärven pitäjien asbestikivipaikoissa siihen määrin,<br />
että on kokeiltu eroittaa sitä vuorilajista . Sellaisia löytöpaikkoja<br />
on Paakkil anniemen talon kohdalla ja joku km Kiukoonniemen talon<br />
länsipuolella, kuuluen todennäköisesti samaan WSW-ENE suuntaiseen<br />
kerrosmaiseen asbestikivivyöhykkeeseen . Paakkilanniemen<br />
talon kohdalla on louhoksia sekä talon NW- että N-puolella, joista<br />
käy selville, että vyöhykkeen leveys vaihtelee 9 ja 25 metrin välillä .<br />
Se on täällä näkyvissä n . 200 m pituudelta . Vyöhyke rajoittuu molemmin<br />
puolin graniittijuonien lävistämään gneissiniäiseen liuskeeseen<br />
ja, rajoilla tätä vastaan tavataan kovempaa sädekiven- ja kloriitinsekaista<br />
asbestikiveä . Asbesti on yleensä epätasaisesti jakautunut<br />
vuorilajiin, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin niin pehmeätä,<br />
että n . 25 % vuorilajimassasta on voitu eroittaa käyttökelpoisena .<br />
Vuorilajissa tavataan jossakin määrin magneettikiisua, mutta sitä<br />
on voitu poistaa ruhjomalla ja seulomalla kiveä . Paikalle on muutama<br />
vuosikymmen sitten perustettu tehdas aineksen jalostuttamista<br />
varten, mutta on se lopettanut toimintansa . Tehtaalla saatua asbestia<br />
käytettiin etupäässä sementtiasbestituotteiden (eterniittiliuskeen)<br />
valmistamiseen .<br />
Talkki.<br />
Talkki on pää-aineksena muutamissa talkki- ja magnesiittirikkaissa<br />
vuorilajeissa, jotka esiytyvät linssin- tai kerroksenmuotoisina<br />
osina Juuan ja Polvijärven pitäjien serpentiinipahkujen yhteydessä<br />
. Lujasti metamorfosoituneissa am<strong>fi</strong>boliiteissa. Pielisjärven ympäristöllä<br />
tavataan usein myös ta lkkili uskeenkaltaisia kohtia . Serpentiinivuorilajeja<br />
lävistävät pa ikkapaikoin hienot talkkisuonet . Vain<br />
poikkeustapauksissa on mineraalia niin runsaasti, että sen teknillinen<br />
käyttäminen voi tulla kysymykseen .<br />
Solansaarella Viinijärvessä kulkee Ristikallio nimisen serpentiinikallion<br />
lounaissivua pitkin n . 40 m pitkä talkkirikas kerros, jossa<br />
1 69<br />
22
170<br />
on runsaimmin talkkia n . 2 .5 m leveydeltä (ks. s . 134) . Tal kkiliuske<br />
on ruosteenruskeitten karbonaattikyhmyjen sekaista, mutta paikoin<br />
sitä lävistävät muutaman sm :n levyiset puhtaammat talkkisuonet .<br />
Entisen Kaasisen talon pellolla Outokummun malmikentän itäosassa<br />
Kuusjärvellä on pienessä kallionnyppylässä näkyvissä tavattoman<br />
pehmeätä vaaleanharmaata talkkiliusketta . Siinä on eräällä<br />
kohdalla kovempi asbestisuoni . Kujoskallion ja Siikalahden vuolukivilouhoksissa<br />
Vuon islahden kylän pohjoisosassa Pielisjärvellä esiytyy<br />
0.5-3 m:n levyisinä hyvin säännöttömän muotoisina möhkäleinä<br />
melkein puhdasta hienosuomuista talkkiliusketta sädekivirikkaassa,<br />
kloriittiliuskemaisessa am<strong>fi</strong>boliitissa . Talkkiliuske on siellä täällä<br />
kloriitti- ja sädekivijuovien sekaista . Löytöpaikoista on Kujoskallio<br />
aivan Joensuun-Nurmeksen rautatien vieressä (ks . s . 35) .<br />
Halivaaran kylän eteläosassa Juuan pitäjässä on Höytiäiseen<br />
laskevan joen varrella pehmeätä talkkirikasta vuolukiveä, joka on<br />
suurimmaksi osaksi suomuista talkkia . Vuorilaji on pinnaltaan lujasti<br />
rapautunutta .<br />
Gra<strong>fi</strong>itti.<br />
Gra<strong>fi</strong>ittilöytöpaikkoja tavataan siellä täällä. Mineraali esiytyy<br />
kapeina linsseinä alueen lounaisosan kiilleliuskemaisessa gneississa .<br />
Gra<strong>fi</strong>itinpitoisissa fylliiteissä, sädekiviliuskeissa,ja kvartsiittiliuskeissa,<br />
joita on paikkapaikoin kalevalaisella liuskealueella, on gra<strong>fi</strong>ittimäärä<br />
niin pieni, että ne ovat .teknillisesti arvottomia .<br />
Haapamäen gra<strong>fi</strong>ittipaikat Leppävirralla .<br />
Suurimmat gra<strong>fi</strong>ittilöytöpaikat ovat Haapamäen kylässä Leppävirran<br />
pitäjässä Suvasveden kaakkoispuolella . Gra<strong>fi</strong>ittia tavataan täällä<br />
ainakin kolmessa kohden jälekkäin, jotka nähtävästi ovat osia samasta<br />
SSW-NNE suuntaisesta kerroksesta . Molempien äärimmäisten<br />
paikkojen välimatka on n . 3 km . Pohjoisin on Kultakalliossa<br />
Haapamäen kylän pohjoispuolella . Esiytymä on vähemmän arvoinen,<br />
se on nimittäin oikeastaan vain gra<strong>fi</strong>itinpitoista gneissiä, johon on<br />
gra<strong>fi</strong>ittia sulkeutunut verrattain suurina liuskaleina . Noin 50 vuotta<br />
sitten louhittiin täällä gra<strong>fi</strong>ittia vähän aikaa .<br />
Keskimmäinen löytöpaikka on Käärmerinteen kalliossa n. 1 km<br />
Haapamäen kylän eteläpuolella . Gra<strong>fi</strong>itti esiytyy täällä gneississä<br />
useina linssinmuotoisesti venyneinä suonina, jotka paikoin kapenevat,<br />
paikoin leviävät, joskus paisuen aina 1 m :n levyisiksi . Mineraali<br />
on pehmeätä ; kauniisti suomuista ja jotenkin puhdasta sisältäen
171<br />
verrattain vähän kovia mineraaleja 1 . Hiiliprosentti vaihtelee<br />
Abrahamssonin (nyk . Aartovaaran) mukaan 51 .6 ja - 66.6, välillä .<br />
Paikkaan on n. 50 vuotta sitten tehty n . 40 m pitkä, 3 m leveä ja<br />
2-6 m syvä leikkaus N 75° W suuntaan kallion poikki . Sivuilla on<br />
suuret kasat hylkykiveä, joista vielä nytkin saattaa löytää hyvää<br />
pehmeätä gra<strong>fi</strong>ittia verrattain suurina paloina . Nykyään ei enään<br />
voida ilman suuria koetöitä arvioida gra<strong>fi</strong>ittimäärää, sillä kaivoksen<br />
pohja, missä gra<strong>fi</strong>ittisuonet ovat, on sivuilta vierinneitten gra<strong>fi</strong>ittia<br />
sisältämättömien kivien peittämä.<br />
Eteläisin löytöpaikka on edellisestä n . 1 km :n etäisyydellä Suur-<br />
Kaha nimisessä kalliossa Ropanjärven pohjoispäässä, Täälläkin on<br />
vanha N-S suuntainen louhos . Se on nykyään täynnä vettä, mutta<br />
lienee se kuten väitetään n . 8 m syvä . Sen pituus, on n . 25 m . Louhoksen<br />
seinistä päättäen on vuorilaji täällä köyhempää gra<strong>fi</strong>itista<br />
kuin edellisessä paikassa ; se on oikeastaan vain gra<strong>fi</strong>itinsekaista gneissiä,<br />
jossa on puhtaamman gra<strong>fi</strong>itin liuskaleita . Abrahamssonin tekemien<br />
määräysten mukaan sisältävät valitut puhtaimmat palat<br />
n, 48-67 % hiiltä .<br />
Tuusniemen, Heinäveden ja Liperin pitäjien<br />
gra<strong>fi</strong>ittipaikat . Tuusniemen pitäjässä tavataan gra<strong>fi</strong>ittia<br />
Ukonlahden kylässä lähellä Rääpysjärveä. Täällä on jotenkin<br />
puhdasta pehmeätä gra<strong>fi</strong>ittia 5- 6 m :n pituisena linssinä, joka<br />
tunkeutuu kiilanmuotoisesti ruosteiseen kiilleliuskemaiseen gneissikallioon<br />
. Paksuus on korkeintain 1 m . Linssin kulkusuunta ja kaltevuus<br />
on sama kuin ympäröivän gneissin eli N 45 ° W ja 60° W . Gra<strong>fi</strong>itti<br />
on hienosuomuista tai tiivistä ja hiukan kvartsin ja rikkikiisun<br />
sekaista .<br />
Heinäveden pitäjässä on gra<strong>fi</strong>ittia tavattu kahdessa eri paikassa .<br />
Suuren Vihtarinjärven ja Vihtarinpohjan välisellä kannaksella, n . k<br />
Taipaleenmäellä, on n . 75 m 2:n alalla ruosteista kiilleliuskemaista<br />
gneissiä, joka sisältää muitten mineraalien seassa gra<strong>fi</strong>ittisuomuja ja<br />
siekaleita . Toinen n 50 m pitkä ja n . 2 m leveä kohta, jossa on gra<strong>fi</strong>itinpitoista<br />
gneissiä, on Viitalahden kylässä, hiukan Pekolan talon<br />
pohjoispuolella . Gra<strong>fi</strong>itti eriytyy täällä moreenin peittämässa ruosteisessa<br />
ja rapautuneessa graniitinsekaisessa gneissikalliossa . Es iytymät<br />
ovat teknillisesti arvottomia .<br />
Noin 4 km Sysmänjärven eteläpuolella Leppilammen lähellä<br />
olevassa kalliossa Liperin pitäjässä on 3-4 m :n matkalla, näkyvissä<br />
gra<strong>fi</strong>itinpitoista kiillegneissiä n. 1 m , leveänä kerroksena. Gra<strong>fi</strong>itti<br />
1 Benj. Frosterus . Graft, dess tekniska användning och förekomstsätt -<br />
i naturen . -Aikakauslehti Teknikern, 1901 ; III . s. 22 .
172<br />
muodostaa pieniä kiiltäviä suomuja tai ohuita tiiviitä ja mustia suoma<br />
gneissiin . Tämäkin löytöpaikka on teknillisesti arvoton .<br />
Kuparikiisu.<br />
Kuparikiisua tavataan magneettikiisun ja rikkikiisun ohessa<br />
jotenkin yleisesti aivan pieninä rakeina emäksisissä juonivuorilajeissa .<br />
Sitäpaitsi sitä on kvartsijuonissa, jotka lävistävät kalevalaisissa ja<br />
jatulilaisissa kvartsiiteissa olevia emä ksisiä juonivuorilajeja Kontiolahden<br />
pitäjän itäosassa . Näillä esiytyrnillä on vähemmän merkitystä<br />
sen takia, että malmi on epätasaisesti jakautunut kvartsiin ja<br />
itse kvartsijuonet esiytyvät hyvin oikullisesti, milloin paisuen leveiksi,<br />
milloin taas kaveten ja häviten lopuksi tykkänään . Aivan<br />
toista tyyppiä ovat Outokummun arvokkaat kuparikiisulöydöt Kuusjärvellä,<br />
jossa malmi eriytyy kerroksena kalevalaisessa kvartsiittimuodostumassa<br />
.<br />
Kontiolahden ja Enon pitäjien kuparikiisunpitoiset kvartsijuonet .<br />
Kyykänkaivos. Aivan Kyykän talon koillispuolella<br />
Kontiolahden pitäjän itäosassa kulkee pitkän ja kapean NNW-SSE<br />
suuntaisen notkon pohjalla serisiittirikasta kvartsiittiliusketta olevien<br />
kallioitten välitse matala n . 40 m leveä metabasiittiharjanne .<br />
Tämän pohjoisosassa on »Kyykän kaivos» säännöttömästi haarautuneessa<br />
kuparikiisunpitoisessa kvartsilinssissä . Monessa muussakin<br />
paikassa tavataan pienempiä kvartsijuonia, jotka kulkevat yleensä<br />
SSW-NNE suuntaan . Nekin ovat paikoin kuparikiisunpitoisia . Kyykän<br />
kaivos on n . 2 m leveä ja 3 m syvä . Kvartsisuonet kulkevat<br />
likipitäin yhdensuuntaisesti keskenään ja yhtyvät kaivoksen pohjalla<br />
leveämmäksi metabasiittimurtokappaleita sisältäväksi juoneksi .<br />
Juonikvartsi on valkoista maitokvartsia, johon on sekoittunut vähemmässä<br />
määrin karkeasälpäistä kalkkisälpää ja jossa sitäpaitsi<br />
on siellä täällä nystyränmuotoisina möhkäleinä kuparikiisua ja magneettikiisua<br />
sekä hieman rikkikiisua, lyijyhohdetta, limoniittia ja<br />
malakiittia . Malmi on enimmäkseen kasautunut metabasiitin rajoille,<br />
missä se eriytyy pääjuonesta lähtevissä kapeissa suonissa . Itse<br />
päälinssi on verrattain köyhä malmista . Kvartsin ja metabasiitin<br />
välisessä malmirikkaassa reunavyöhykkeessä nähdään kloriittiliuskemaisia<br />
am<strong>fi</strong>boliittikappaleita sekä runsaasti kalkkisälpäerittymiä .<br />
Se seikka, että kvartsijuonet kulkevat viistoon metabasiittivyöhykkeen<br />
poikki, näyttää viittaavan siihen että ne täyttävät siinä
olevia rakoja, ja tämän perusteella pitäisi niiden jatkua sivuilla ole- .<br />
vaan kvartsiittiin . Näin onkin asian laita . Nämä kvartsiittiliuskeessa<br />
esiytyvät juonet eivät kuitenkaan sisällä malmia . Tämä viittaa siihen,<br />
että malmimineraalit ovat tulleet metabasiitista kvartsiin. Malmimuodostus<br />
olisi siis luonteeltaan n . k. lateraalierittymistä . Itse metabasiitti<br />
on kvartsin rajoilla liuskeutunut juonien suuntaan .<br />
Hokan kaivos . Noin 1 .5 km Kyykästä NNW on »Hokan<br />
kaivos» Hokanlammen eteläpäässä olevassa metabasiittikalliossa, joka<br />
Kuva 66 . Kartta Kyykän kaivoksesta Kontiolahden pitäjässä ; W. W . Wilkmanin<br />
piirroksen mukaan .<br />
kv = kvartsiittia ; d metabasiittia ; musta = kvartsijuonia ; s = suoniitty.<br />
on Kyykän metabasiittijuonen jatkona . Kapeat suonotkot eroittavat<br />
sen ympäröivistä kvartsiiteista . Metabasiittia lävistävät lukuisat<br />
0.2-1 m leveät kvartsijuonet, jotka kulkevat melkein yhdensuuntaisesti<br />
keskenään N-S suuntaan . Kuparikiisua on täällä louhittu<br />
etupäässä itäisimmästä, linssinmuotoisesta ja pystyssä olevasta<br />
rinnakkaisjuonesta . Tämä on 80 m pitkä ja 3 .5 m leveä leveimmältä<br />
kohdaltaan ja kulkee kiemurtelevin mutkin kallion halki . Mainitussa<br />
juonessa on päälouhos, joka nykyään on täynnä vettä ja lienee n . 16 m<br />
syvä . Malmi esiytyy samalla lailla kuin Kyykän kaivoksessa, t . s<br />
enimmäkseen juonen sivuilla ja pitkin sen pituutta . Kuparikiisu<br />
muodostaa nyrkinkokoisia möhkäleitä, jotka ovat kvartsissa ja joitten<br />
mukana tavataan am<strong>fi</strong>boliittimurtokappaleita, kal kkisälpää ja<br />
rakeista kalkkikiveä, sädekiveä ja rapautumistuotteita, kuten Ii-<br />
173
1 7 4<br />
moniittia ja malakiittia . A . F . Tigerstedtin analyysien mukaan malmi,<br />
sisältää hiukan hopeata ja kultaakin 1. Kupariprgsentti louhitussa<br />
kivessä on n . 0.56<br />
Metabasiittijuoni, jossa nämä kvartsijuonet ovat, jatkuu Hokalta<br />
NNW suuntaan pitkin laakson uomaa Matovaaraa kohti .<br />
Noin 200 m Matovaaran talon lounaispuolella on metabasiitti taas<br />
näkyvissä . Sitä lävistävät täälläkin kuparikiisunpitoiset n . . N 15° E<br />
suuntaiset kvartsisuonet, joitten leveys vaihtelee 15 ja 90 sm :n välillä .<br />
Kuten Kyykkä ja kaikki muutkin Kontiolahden vanhat kuparikaivokset<br />
on Hokankin kaivos hylätty n . 30 v . sitten . Viimeksi<br />
omisti kaivokset suomalais-ameriikkalainen yhtiö, joka ei kuitenkaan<br />
toimittanut mitään koetöitä niissä .<br />
Jussinsuon kaivos . 0.5 km Särkivaaran talon koillispuolella<br />
on Enon pitäjän rajalla Jussinsuon vanha kuparikaivos .<br />
Louhos on n . 20 m pitkä, 5 m leveä ja 7 m syvä ja on tehty W 15'<br />
W<br />
suuntaiseen kvartsilinssiin, joka on itäisin suuresta joukosta pienempiä<br />
kvartsijuonia . Nämä ovat kaikki jossakin määrin kuparikiisunpitoisia<br />
ja ne ovat pahkunmuotoisessa jotenkin lujasti metamorfosoituneessa<br />
uraliittidiabaasijuonessa, joka NW-SE suuntaan lävistää<br />
jatulilaista kvartsiittia .<br />
Kvartsijuoni, jossa kaivos, on, kallistuu n . 80 ° länttä kohti .<br />
Kloriittirikkaat . »söyrit» rajoittavat sitä uraliittidiabaasia vastaan .<br />
Eteläänpäin haarautuu kvartsijuoni ja ulottuu kvartsiittiin, johon<br />
se tunkeutuu, mutta ei sisällä täällä malmia . Kuparikiisun mukana<br />
on maitokvartsissa rakeista ja sälpäistä kalsiittia sekä kloriittiliuskekappaleita.<br />
Ympäröivä kvartsiitti on hienorakeista, selvästi<br />
kerroksellista, vaalean- tai punertavanharmaata, punatäplikästä .<br />
Tigerstedtin mukaan on kuparinpitoisuus, juonesta louhitussa kivessä<br />
n . 0 .51 % .<br />
Mäntykallion kaivos . Paukkajanjärven länsipuolella<br />
Enon pitäjän luoteisosassa lävistävät ° useat pitkät rinnakkaiset uraliittidiabaasijuonet<br />
jatulilaisia kvartsiitteja . Muuan näistä, joka ulottuu<br />
Mäntykalliolta luoteiseen suuntaan erään kapean laakson itälaitaa<br />
pitkin Sikovaaran halki Kuikkilammelle ja täältä edelleen<br />
Mäntyvaaralle Herajärven lounaispuolella, on n . 5 km pitkä . Siinä<br />
on monessa kohden kuparikiisunpitoisia kvartsijuonia . Suurimmat<br />
näistä ovat Mäntykallion eteläpäässä, jossa ne saavuttavat yhteensä<br />
n. 50 m :n leveyden. Kallion pohjoispäässä on »kaivos» ja täällä on<br />
kvartsijuonien leveys kaikkiaan n . 10 m . Pääjuoni kulkee diabaasin<br />
1 A . F . Tigerstedt. Om traktens mellan Höytiäinen och Pielisjärvi<br />
geologiska och topogra<strong>fi</strong>ska byggnad samt några därstädes förekommande<br />
malmförande kvartsgångar . Fennia, 5 . N:o 10 . S . 15 .
ja kvartsiitin rajalla ja haarautuu kumpaankin vuorilajiin . Aivan samoin<br />
kuin nämä, kallistuvat juonetkin loivasti länttä kohti . Kuparikiisu<br />
on jakautunut epätasaisesti kvartsiin, jotenka suuria joukkoja<br />
melkein puhdasta kvartsia vaihtelee sellaisten kohtien kanssa, jossa<br />
kuparikiisua tavataan möhkäleenmuotoisina kasaumina . Kuparinpitoisuus<br />
on senvuoksi alhainen malmijuonessa, Tigerstedtin mukaan<br />
vain 0 . 6 % .<br />
Mäntyvaaran kuparikaivos . Mäntyvaaralla, Mäntylammesta<br />
kaakkoon ja noin 0 .5 km Herajärven lounaisrannasta, on<br />
vanha kuparikaivos kvartsijuonien lävistämässä uraliittidiabaasi<br />
kalliossa . Louhos on suorakaiteenmuotoinen, n 5 m leveä ja 7 .5 m<br />
pitkä, ja siinä on pahkunmuotoinen kvartsilinssi, joka kulkee N 10 E<br />
suuntaan keskirakeisen liuskeisen uraliittidiabaasin halki . Tämä<br />
taas muodostaa N 30° W suuntaisen juonen jatulilaisiin kvartsiitteihin .<br />
Diabaasia lävistävät hyvin monessa paikassa kvartsijuonet, joitten<br />
pääsuunta on n . N 10 ° E ja jotka ovat paikkapaikoin kuparikiisunpitoisia,<br />
kuten esim . Mäntyvaaran talon luoteis- ja kaakkoispuolella .<br />
Malmimineraali esiytyy samaan tapaan kuin muissa Kontiolahden<br />
kuparikiisupaikoissa . Mäntyvaaran talon kohdalla ja Mäntylammen<br />
luoteispäässä on diabaasi kosketuksessa jatulilaisen kvartsiitin kanssa<br />
ja on se täällä hyvin liuskeista .<br />
Hajanaisia kuparikiisuesiytymiä . Paitsi näitä<br />
vanhoja löytöjä, joihin on kaivoksia laitettu, on samassa seudussa<br />
siellä täällä hajallaan kuparikiisunpitoisia kvartsijuonia . Muutamissa<br />
jyrkissä metabasiittikallioissa Kolmosetlampien luoteispuolella, n . 1 .5<br />
km Kyykän talon länsipuolella, on esim, lukuisia 10-70 sm :n levyisiä<br />
kvartsijuonia, joissa on pieniä kuparikiisu- ja kalkkisälpäkyhmyjä<br />
. Sellaisia juonia on vielä nähty Pesinpyttylammen kaakkoispuolella<br />
Ilvesvaaran talon koillispuolella (n . 40 sm :n levyinen juoni)<br />
ja Salmijärven läntisimmän lahden eteläpuolella olevalla niemellä,<br />
Latvavaaran talosta koilliseen . °<br />
Noin 3 km Pusonjärven luoteispuolella Kontiolahden pitäjän<br />
koillisosassa oleva Purnuvaara on liuskeista uraliittidiabaasia, jossa<br />
on pitkiä ja kapeita punertavia kvartsiittimurtokappaleita, malmirakeita<br />
ja paikoin kalkkisälvän nystyröitä ja linssejä . Purnulammen<br />
pohjoispäässä on pienessä kalliossa samaa metabasiittia, jota täällä<br />
lävistävät lähes 1 m :n levyiset malminpitoiset kvartsijuonit . Malmi<br />
on pinnalla, lujasti rapautunutta (rautaruostetta) ja sisältää magneettikiisiia<br />
ja kuparikiisua .<br />
Lopuksi mainittakoon Kirkkovaaran etelärinteellä esiytyvä<br />
kvartsijuoni, joka lävistää diabaasia N 45 °-50° W suuntaan . Kvart-<br />
175
1 7 6<br />
sissa on kalkkisälpäerittymiä, jotka toisilla paikoilla tehtyjen havaintojen<br />
mukaan merkitsisivät, että täälläkin pitäisi löytyä malmimineraaleja<br />
.<br />
Outokummun malmikenttä ja kuparitehdas .<br />
Kuparikiisunpitoisen malmikerroksen löydöstä Outokummun<br />
koillispuolella on jo kerrottu Joensuun maalajikartan D 3 selityksessä<br />
. Malminpitoinen kerros muodostaa 3-8 m paksun vyöhykkeen,<br />
joka on breksiamaisesti särkynyttä, runsaasti kuparikiisua, magneettikiisua,<br />
rikkikiisua ja jonkunverran sinkkivälkettä sisältävää harmaata<br />
lasimaista kvartsiittia (ks . karttaa sivulla 94) . Kiisumineraalit<br />
ovat joko kerrospintojen välissä tai muodostavat säännöttömiä<br />
suoria ja nystyröitä, jotka tunkeutuvat kerrosten poikki ja täyttävät<br />
kvartsiitissa olevat raot . Siellä missä yksinäisiä pegmatiittijuonia<br />
kulkee kvartsiittikerrosten poikki, sisältää pegmatiittikin .<br />
malminystyröitä . Malmimuodostus näyttää siis nuoremmalta kuin<br />
postkalevalainen graniitti .<br />
Ennenkuin kaivosaukkoja tehtiin, toimitettiin vuori-ins . 0 . Trästedtin<br />
johdolla monessa kohden timanttiporauksia,.osaksi kohtisuoraan,<br />
osaksi pystysuoraan suuntaan malmikerroksen läpi . Tarkoitus<br />
oli saada selville malmikerroksen asema, paksuus, leveys ja<br />
pituus, niin että voitaisiin arvioida kerroksessa olevat malmimäärät .<br />
Kairausnäytteitä eri syvyydeltä otettiin talteen ja analysoitiin<br />
(katso taulua VIII) . Malmin kuparipitoisuus näkyi vaihtelevan<br />
4 ja 7 % välillä .<br />
Vuosina 1909-1911 toimitetut timanttiporaukset osoittivat, että<br />
malmikohdat siinä vyöhykkeessä, jossa »Pintakuilu» ja »Kummunkuilu»<br />
ovat, kuuluvat samaan malmilinssiin, jonka paksuus on keskimäärin<br />
n . 4 m . Kuilusta louhittiin eri syvyyksillä vaakasuoria käytäviä,<br />
joista lähtee sivukäytäviä malmikerroksen poikki . Tämän<br />
malmilinssin laskettiin n . 100 metrin syvyyteen saakka sisältävän<br />
n . 750 000 tonnia malmia, joka 4 % Cu-pitoisuuden mukaan antaa<br />
n . 30 000 tonnia kuparia .<br />
Noin 260 m Pintakuilun itäpuolella tavattiin porattaessa taas<br />
malmia . Tähän tehtiin n . k . Kaasilankuilu . Otaksutaan sen kuuluvan<br />
eri linssiin, joka varmasti sisältää useita kymmeniä tuhansia<br />
tonnia malmia .<br />
Lopuksi löydettiin porattaessa »Kummun» kerroksen jatko<br />
Raivionmäessä, joka on jonkun matkaa Outokummusta länteen .<br />
Kuparikiisu eriytyy täällä antofylliitti-kordieriittikivessä (Raivionmäen<br />
läntinen kaivos) .
J77<br />
Outokummun kuparitehdas rakennettiin Outokummun<br />
itärinteelle ja laadittiin se n .k. Hybinette:n elekrolyyttistä<br />
menettelytapaa silmälläpitäen . Kuparitehtaan suunnitteli<br />
itse Hybinette yhteisneuvoin kaivosmsinööri 0 . - Trästedtin -kanssa .<br />
Kuva 67 . Outokummun kuparitehdas v. 1913 .<br />
a = köysiradan parkausasema ; b = kuletusrata ruhjouslaitokseen ; c = ruhjouslaitos ; d =<br />
malmivarastohuone ; e = höyrypannunpiippu (g) ; f = malminpaahtouuni ;<br />
g = höyrypannu : h = uuttamislaitos ; i = laboratorio ; k =<br />
liuvososasto ; l = kuparielektrolyysi .<br />
Taulu VIII. Poranreikiä ja analyysituloksia vuosina 1909-1911.<br />
Poranreikä .<br />
N:o suunta<br />
Syvyys<br />
Malmin<br />
m . paksuus<br />
m.<br />
m •<br />
Leveys<br />
keskimäärin<br />
m .<br />
Cu % Fe Zn As % S<br />
% %<br />
Ag<br />
gr<br />
tonnia<br />
An<br />
gr<br />
tonnia<br />
Rakentaminen alkoi talvella 1912 ja loppui lokakuun 14 p . 1913, jolloin<br />
tehdas, saattoi alkaa toimintansa (ks . kuvaa 67) . Tarvittava<br />
käyttövoima saadaan Outolammen pohjoisrannalla olevalta voimaasemalta,<br />
josta korkeajännityksellinen vaihtovirta johdetaan teh-<br />
%<br />
kohti kohti<br />
6.19 3<br />
4<br />
kohtisuora<br />
pysty<br />
39<br />
46 .53<br />
8<br />
2 .8<br />
80<br />
6.19<br />
4.56<br />
27 .08<br />
28.56<br />
- 0 .020<br />
- 0 .028<br />
28 .19<br />
27 .75<br />
11 1. .8 0.35<br />
r7<br />
l 9<br />
kohtisuora 100 .49<br />
pysty 145<br />
5 .4<br />
1 .1<br />
175<br />
4.97 26 .38 - 0 .000 28 .30<br />
4.10 30.36 1 .47 - 31 .12 -<br />
8' kohtisuora 67.12 3.1 40 6 .95 26 .89 - 0.000 26 .20<br />
{10 pysty 84 .34 0.1 - - - - - -<br />
11 kohtisuora 39 .92 0.5 - - 2 .29 - - _ -<br />
13 pysty 3.8 4.18 25.46 1 .22 0 .024 26 .96<br />
23
7 8<br />
taaseen, missä se sitten muutetaan matalajännitykselliseksi tasavirraksi.<br />
Kaivokselta viedään malmi köysirataa pitkin ruhjouslaitokseen<br />
(e), sieltä alas paahtouuniin (f}, edelleen uuttamialaitokseen (h) ja<br />
vihdoin elektrolyyttisiin ammeisiin, . _ joista kupari saostetaan isoille<br />
levyille . Täten saatu katoodikupari sulatetaan harkoiksi, ja on niinmuodoin<br />
valmis kauppaan vietäväksi (ennen sotaa Venäjälle) .<br />
Kaivokset ja tehtaan omistavat yhteisesti Valtio ja toiminimi<br />
Hackman & C :o, jonka maalla kupartiöydökset ovat .<br />
Rikkikiisu.<br />
Rikkikiisua on viime vuosina löydetty Otravaarasta Enon<br />
pitäjän eteläosassa, jossa sitä esiytyy, linsseinäemäksisten vuorilajien<br />
reunoilla . Mineraalia on siksi paljon, että se on antanut aihetta<br />
kaivostyölle .<br />
Magneettinen rautamalmi .<br />
Pegmatiittijuonissa tavataan usein magnetiittia pieninä hajakitemä,jotka<br />
voivat olla pähkinänsuuruisia. Samoin on kloriittiliuskeissa<br />
ja sädekiviliuskemaisissa am<strong>fi</strong>boliiteissa usein magnetiittia<br />
kauniisti muodostuneina kiteinä (oktaederiä) . Sellaisilla löydöillä ei<br />
kuitenkaan ole mitään teknillistä merkitystä . Esimerkkinä mainittakoon<br />
tässä seuraavat .<br />
Noin 2 km Höljäkän aseman luoteispuolella olevassa rautatienleikkauksessa<br />
Lieksan-Nurmeksen, radalla lävistää pienirakeista<br />
vanhempaa graniittia leveänä juonena vaalea pegmatiitti, jossa on<br />
runsaasti magnetiittikiteitä . Nämä ovat paikoin keräytyneet rinnakkaisiksi<br />
juoviksi . Kylmänlahden eteläpuolella Höljäkän kylän<br />
länsiosassa oleva Kuikkavaara on suureksi osaksi am<strong>fi</strong>boliittia, joka<br />
monessa kohden muuttuu kloriittiliuskemaiseksi (suunta N 30° E) .<br />
Vuoren pohjoispäässä lävistävät tätä 0 .1-0 .5 m leveät pegmatiittija<br />
kvartsijuonet, jotka sisältävät runsaasti magneettikiisua, magnetiittia<br />
ja pyriittiä . Eräässä kvartsijuonessakin nähtiin magnetiittia .<br />
Huomiota ansaitsevat jossakin määrin kaksi magneettisen rautamalmin<br />
löytöpaikkaa Ilomantsin pitäjän sarvivälkeliuskealueella<br />
Noin, 1 . 5 km Mekrijärven lounaisrannalta länteen on Kirjakallio<br />
niminen kallio; joka on hienorakeista ja poimuista, vaaleita kvartsiitti-.<br />
maisia kerroksia sisältävää sarvivälkeliusketta . Kerrospinnoille on
magneettista rautamalmia kasautunut 0 .5-8 sm:n l evyisi ks i juoviksi<br />
kvartsi- .ja sarvivälkerikkaitten kerrosten väliin. Rapautunut kallionpinta<br />
on senvuoksi erittäin kirjava. Malmipaikan on magnetometrilesti<br />
tutkinut: Jac. J.Boxström (ks . kuvaa 68) . Tästä kävi selville<br />
että rautamalmia on täällä vain vähissä määrin ja pienellä alalla .<br />
Aivan samallaista poimuista sarvivälkeliusketta, joka on täynnä<br />
kvartsisuonia ja lasimaisia kvartsiittikerroksia esiytyy Ukonv aaran<br />
eteläpäässä 2-3 km -Korentovaaran kylän itäpuolella . Malmi on<br />
Kuva 68 . Magneettinen kartta Kirjakallion malmipaikasta Ilomantsin pitäjässä;<br />
Jac . J . Boxströmin mukaan.<br />
Mittakaava 1 : 8000. Magnetometrin konstantti = 1 .21 .<br />
täälläkin kasautunut kerrospinnoille 0 .1-1sm paksuiksi juoviksi<br />
ja nystyröiksi . Magneettinen veto on heikko ja vielä epätasaisempi<br />
kuin Kirjakalliossa .<br />
Vihdoin tavataan Pankavaaran kvartsiittiselänteen luoteispäässä<br />
Kontiolahden pitäjän pohjoisosassa malmirikas uraliittidiabaasijuoni,<br />
jossa on kovaa magneettista vetoa . Se on paikoin positiivista, paikoin<br />
negatiivista, enimmäkseen kuitenkin edellistä . Ne osat kalliosta,<br />
joissa magneettinen veto on suurin, ovat moreenin ja irtonaisten<br />
diabaasiiohkareitten peittämiä . Todennäköisesti johtuu luja veto<br />
linssinmuotoisista magnetiittisulkeumista itse uraliittidiabaasissa .<br />
Molybdeenihohde .<br />
Molybdeenihohdetta on nähty aivan pieninä levyinä eräissä peg-<br />
matiittijuonissa, jotka lävistävät Kaavin pitäjän gneissimäisiä kalevalaisia<br />
liuskeita, esim .<br />
Saarijärven pohjoispuolella<br />
72
180<br />
Mätäsvaaralla, n . 2 km Viekin pysäkiltä länteen Lieksan-Nurmeksen<br />
rautatien eteläpuolella, on molybdeenihohdetta vaaleanpunaisessa<br />
pegmatiitti- ja pegmatiittikvartsijuonissa, jotka lävistävät<br />
seudun harmaata gneissigraniittia . Mineraalia tavataan kvartsissa<br />
jotenkin runsaasti säännöttöminä möhkäleinä ja juovina, jotka<br />
ovat paikoin 6-8 sm leveitä . Ne eivät kuitenkaan ole puhtaita, vaan<br />
kvartsirakeitten ja -suonien sekaisia . Missä molybdeenihohdetta on<br />
pinnalla, peittää sitä lähes 1 sm paksu keltainen molybdeeniruostekuori<br />
.<br />
Juonikvartsi .<br />
Eri vuorilajeissa nähdään siellä täällä alueella leveitä puhtaan<br />
valkoisen maitokvartsin juonia. Sellaista kvartsia on suuret määrät<br />
Kontiolahden ja Enon pitäjien kuparikiisunpitoisissa kvartsijuonissa .<br />
Kvartsijuonet saavuttavat esim. Mäntykalliossa Enon pitäjässä yhteensä<br />
n . 50 m :n leveyden . Muista huomattavista kvartsilöydöistä<br />
mainittakoon seuraavat :<br />
Siitin myllyn ja Korkeakosken välisen polun varrella Kaavin<br />
pitäjän Hirvisaaren kylässä lävistää seudun kiilleliusketta maitokvartsijuoni,<br />
joka kulkee kerrosten suuntaan ja on leveimmältä kohdaltaan<br />
5 m leveä .. Pohjoiseenpäin juoni kapenee keskimäärin vain<br />
1 .5 m leveäksi . Se on näkyvissä n. 30 m :n matkalla . Tervaniemen<br />
luoteispäässä Suuren Säyneisen kaakkoisrannalla on kiil leliuskeessa<br />
n . 4 m leveä maitokvartsijuoni, jota voidaan seurata kaa kkoonpäin<br />
muutamia kymmeniä metriä .<br />
Vuolukivi .<br />
Alueella jotenkin yleisesti esiytyviä pehmeitä kiviä, joita voidaan<br />
tavallisilla työaseilla muovailla, on kansa jo ammoisista ajoista<br />
asti käyttänyt tulenkestävänä ja lämpöä säilyttävänä aineksena<br />
uuneihin. Kiveä valitessa ei yleensä ole kiinnitetty suuria vaatimuksia<br />
kiven laatuun . Useita eri vuorilajeja, kuten kloriitti- ja ta lkkiliuskeita,<br />
talkkirikkaita asbestikiviä, serpentiini- ja talkkimagnesiittikiviä<br />
on näihin tarkoituksiin käytetty. Karjalainen, kutsuu niitä<br />
»vuolukiviksi, kiviksi<br />
keträkiviksi (asbestikivi), pehmeiksi kiviksi tai uuni-<br />
Viime aikoina on kuitenkin yritetty käyttää näitä kivilajeja<br />
suurteollisuuden hyväksi . Tähän tarkoitukseen ovat kuitenkin ai-
noastaan magnesiittirikkaat vuolukivet (talkk imagnesiittikivet) tulleet<br />
kysymykseen . Karbonaattiköyhiä talkki- ja kloriittirikkaita<br />
vuorilajeja on ainoastaan poikkeustapauksissa käytetty . Vuorilajista<br />
on etupäässä valmistettu fasaadikiviä ja fasaadikoristeita .<br />
Sellaisiin tarkoituksiin on sitä ollut paljon helpompi muovailla kuin<br />
meidän kalkkikiviämme, joista se eroaa siinäkin että vuolukivilouhoksista<br />
on onnistuttu irroittaa suhteellisesti suuria lo hkareita. Kovuus<br />
on hiukan erilainen jo eri osissa samaa louhosta, mutta vaihtelee vielä<br />
enemmän jos karbonaattirikkaita vuolukiviä ja karbonaattiköyhiä,<br />
talkki- ja kloriittiliuskemaisia vuorilajeja verrataan keskenään . Kovuudenvaihtelut<br />
riippuvat erilaisuuksista vuorilajin kokoumuksessa .<br />
Talkkirikkaimmat lajit ovat pehmeimmät, karbonaattirikkaat kovimmat<br />
. Erilaisuus saman kivilajin kovuudessa johtuu yksinäisistä<br />
kvartsinystyröistä tai sarvivälke ja kloriittirikkaista sekoituksista .<br />
Paitsi fasaadikivenä, johon tarkoit ukseen vuorilaji sahataan pitkiksi<br />
ja ohuiksi lohkareiksi, käytetään vuolukiveä uunikivenä, haponkestävänä<br />
kivenä kemiallisissa laboratorioissa ja sellulosatehtaissa<br />
sekä kaikenlaisiin taloustarpeisiin (kuten paistinpannuihin, huhmareihin<br />
ja pienempiin koristeihin) . Hienoksi jauhettuna ja lietettynä<br />
sitä käytetään täyteaineena paperimassaan .<br />
Sen käyttökelpoisuus uunikiviaineksena riippuu kivilajin verrattain<br />
suuresta tulenkestävyydestä (karbonaattirikas vuolukivi kestää<br />
lähes 1 500 C . kuumuutta) sekä siitä ominaisuudesta, että se<br />
paremmin imee lämpöä kuin muut luonnolliset kivilajit . Haponkestävyys<br />
johtuu sen talkkirikkaudesta ja siitä, että talkki on erinomaisen<br />
pieninä suomuina kasvanut yhteen magnesiumkarbonaatin kanssa,<br />
niin ettei vuorilaji juuri laisinkaan liukene kylmiin happoihin .<br />
Kloriitti- ja talkkirikkaat am<strong>fi</strong>boliitit .<br />
°<br />
Karttalehden selityksen geologisessa osassa ovat jo erityyppiset<br />
vuolukivenkaltaiset vuorilajit esitetyt . Näistä ovat kloriitti- ja talkkirikkaat<br />
am<strong>fi</strong>boliitit, joita on monessa kohden Pielisjärven rannoilla,<br />
teknillisessä suhteessa laadultaan epätasaista ainesta . Ne sisältävät<br />
nimittäin melkoisen paljon kovia mineraaleja, etenkin kvartsia ja<br />
sarvivälkettä, mutta usein myös malmihiukk asia, jotka ovat pehmeitten<br />
ainesten seassa . Lukuunottamatta muutamia linssin- tai<br />
pahkunmuotoisia ta lkki liuske-esiytymiä, on niitä senvuoksi paljon<br />
vaikeampi käsitellä kuin varsinaisia vuolukiviä .<br />
18 1
182<br />
Asbestirikkaat vuolukivet<br />
Toisenlaatuisia yuolukiviä esiytyy. Savonrannan, Heinäveden ja<br />
Tuusniemen pitäjien gneisseissä . Ne .kuuluvat geologisesti asbestikivien,<br />
ryhmään, joista ne eroavat.ainoastaan suuremman pehmeytensä<br />
kautta . Paitsi asbestia, talkkia kloriittia ja sisältävät ne usein<br />
runsaasti suuria malmir ak eita (magneettikiisua)<br />
. Ne ovat yleensä<br />
sitkeitä veistellä ja osoittavat taipumusta ruostua pinnalta, Karbonaattimineraale<br />
ja tykkänään on niitä puuttuu aivan taivähänvuori<br />
lajissa, Asbestiryhmien säännöttömän, säteettäisen asennon takia<br />
lohkeaa vuorilaji huonosti ja on siitä senvuoksi vaikea saada kunnollisia<br />
lohkareita.<br />
Tyypillistä tällaistä vuorilajia on Savonrannan kirkonkylässä<br />
kartta-alueen eteläpuolella, mutta samallaista vuorilajia, tavataan<br />
alueellakin monessa kohden, esim . Hietajärven luoteispuolella ja<br />
Saunalahdella Rönkönvaaran .Vuolukivimuodostaa kylässä<br />
viime-<br />
mainitulla paikalla 35 m pitkän ja 2 5 m leveän matalan kallion lähellä,<br />
Oriveden rantaa, missä on hyvä lastauspaihka 1 . Samanlaatuista<br />
vuorilajia esiytyy Liperin Leppälahden kylässä. Tämä esiytymä<br />
on kuitenkin vähemmän arvoinen, syystä että kivi on kovin kvartsi-<br />
suonien ja -linssien sekaista . Toisia löytöpaikkoja on Juojärven rannoilla<br />
Kuusjärven ja Tuusniemen pitäjissä<br />
. Tärkeimmät niistä ovat<br />
Maljosalmen, Varislahden ja Ohtaanniemen kylissä (katso asbestikivipaikkojen<br />
luetteloa sivulla 121) . Yleensä muistuttaa vuorilaji<br />
Savonrannan vuolukiveä, mutta on enimmiten paljon karkeampaa ja<br />
senvuoksi sopimatonta ornamenttikiveksi .<br />
Nunnanlahden vuolukivi, Juualla . Suomen tär<br />
keimmät vuolukivipaikat :ovat Juuan pitäjän Nunnanlahden kylässä<br />
(ks . karttaa siv . 133) . NNW-SSE suuntaisten metabasiitti- ja serpentiiniharjanteitten<br />
välillä esiytyy tässä seudussa kerrosmaisina, osina<br />
rapautuneella pinnalla ruskeata, terveellä murrospinnalla harmaata,<br />
sinertävänvihreään vivahtavaa vuolukiveä . Nämä kerrokset ovat<br />
rinnakkain tai jälekkäin, ja niitä voidaan seurata n . 4 km :n matkalla .<br />
Niitten paksuus vaihtelee hyvin paljon, paikoin ne paisuvat leveiksi,<br />
paikoin taas kapenevat ja loppuvat äkkiä, jolloin niitten jatko on<br />
etsittävä kerrosten kulkusuunnassa, Usein. ne tulevat 30-50 m<br />
leveiksi .<br />
1 Benj . Frosterus . Om täljstenar och asbest med hänsyn till <strong>fi</strong>nska<br />
förekomster. Teknikern 1899, erikoispainos s . 8 .<br />
Karbonaattirikkaat vuolukivet
83<br />
Pinnalla on vuolukivi täynnä rakoja ; mutta ne eivät , ulotu varsin<br />
syvälle sillä kivi on jo 1 m :n syvyydessä jotenkin ehyttä . Vuorilaji<br />
on kerroksen kulkusuuntaan selvästi liuskeista ja sitä : voidaan<br />
senvuoksi irroittaa pitkinä lohkareina Louhintaa vaikeuttaa kuiten-<br />
Valok . W . W . Wilkman .<br />
Kuva 69 . Mustavaaran vuolukivilouhos Juuan Nunnanlahden kylässä (v. 1909).<br />
. tehdas, jonka 1899tarkoitus<br />
oli<br />
kin pohjasöyrien puute . 2- 3 m :n pituiset, 0.5-1 m :n levyiset ja<br />
0.5-0 .8 m :n paksuiset lohkareet ovat tavallisia .<br />
Senjälkeen kun oli tullut tarkemmin tunnetuksi, että Juuan<br />
Nunnanlahden kylässä löytyi melkoiset määrät karbortaattirikasta<br />
vuolukiveä, perustettiin täällä v<br />
jalostuttaa ja käyttää hyväkseen kivilajia . Tätä t eollisuutta on melkein<br />
viime aikoihin saakka harjoitettu . Monet epäsuotuisat seikat<br />
varsinkin louhoksien etäisyys myyntipaikoista ovat kuitenkin vaikeuttaneet<br />
liikkeen toimintaa, ion ka vuoksi vuolukivitehtaalla on
4<br />
monta kertaa tapahtunut omistajan vaihdos . Oltuaan jonkun ajan<br />
seisahduksissa on tehdasta taas uudestaan yritetty panna käyntiin .<br />
Päälouhinta on tapahtunut siinä kerroksen osassa, joka on Mustavaaran<br />
serpentiinikukkulan läheisyydessä, n . 3 km Nunnanlahden<br />
lastauspaikalta, minne kiven sahaus- ja jalostuslaitos on rakennettu .<br />
Louhinnan arvoinen kivi muodostaa täällä n . 40 m leveän NNW-<br />
Valok . Benj . Frosterus.<br />
Kuva 70 . Vuolukivilohkareitten sahaamista Mustavaaran louhoksen pohjalla<br />
Juuan Nunnanlahden kylässä.<br />
SSE suuntaisen kerroksen, jonka kaltevuus on 60°-70 ° WSW (kuva<br />
69) . Se tunkeutuu täällä kiilanmuotoisesti serpentiinikallioitten väliin<br />
ja rajoilla niitä vastaan on kloriittirikkaita söyriä . Sellaisia kloriittirikkaita<br />
liuskaleita ja linssejä, jotka sisältävät usein runsaasti<br />
kauniita magnetiittioktaedrejä, on siellä täällä itse vuolukivessä ja<br />
aiheuttavat sen, että monessa kohden louhoksessa täytyy ottaa<br />
huomioon melkoisen korkea raakkikiven prosentti .
Yllämainitun pohjasöyrien puutteen takia on louhittaessa täytynyt<br />
käyttää porauskoneita, jotka hakkaavat rakoja pystyyn<br />
kallionseinään, joita myöten sitten kivi kiilaamalla irroitetaan (kuvat<br />
69 ja 70) .<br />
Irtilouhittu vuolukivi on yleensä hyvin ehyttä ja tasaista laadultaan<br />
; tummia kloriittitäpliä ja kvartsikyhmyjä näkee vain harvassa<br />
paikassa . Niitä on kuitenkin niin vähän, etteivät ne vaikuta<br />
haitallisesti . Luonnolliset halkeiluraot ovat vuorilajin kerrostussuunnassa<br />
n . 1 m etäisyydellä toisistaan . Konevoimaa käyttämällä<br />
saadaan lohkareita, jotka ovat useita metriä pitkiä ja 1-2 m paksuja .<br />
Kiven kovuus on Mohs'in kovuusskaalan mukaan 2 ja 3 välillä .<br />
Vuorilaji on mineralogisesti lähimmiten talkin ja magnesiitin<br />
tasasekoitusta . Tilapäisesti tavataan sitäpaitsi mikroskooppisia<br />
malmirakeita. Vuorilajista tehdystä kvantitatiivisestä kemiallisesta<br />
analyysistä käy selville että noin 45 % on talkkia ja lähes 50 % magnesiittia<br />
; j .äännös 5 % on malmirakeita, joista osa on magnetiittia,<br />
osa kromirautamalmia . Rikki- ja magneettikiisusta on vain nähty<br />
jälkiä . Vuorilajin kokoumus vaihtelee jossakin määrin riippuen siitä,<br />
että magnesianpitoisuus on hiukan erilainen eri osissa kerrosta . Helsingin<br />
kaupungin kemistin A . Zilliacuksen suuresta vuolu kivilohkareesta<br />
tekemän yleisanalyysin mukaan on vuorilajin kokoumus keskimäärin<br />
seuraava 1 :<br />
SiO 2 27 .72 %<br />
Fe2O3 4 .01 »<br />
FeO . 5 .76 »<br />
Al2O3 0.61<br />
CaO 0 .72 »<br />
MgO 32 .53 »<br />
Cr2O3 0 .42 »<br />
H 2O, CO 2 27 .60 »<br />
99 .37 %<br />
Mineralogisen ja kemiallisen kokoumuksen johdosta on kyseenalainen<br />
vuolukivi ainesta, joka hyvin kestää rapautumista ja ilmastollisia<br />
vaikutuksia . Väkevöity rikki- tai suolahappo ei juuri ollenkaan<br />
vaikuta hienontamattomaan kiveen . Hienoksi jauhettuna se<br />
vasta monen päivän kuluttua liuk enee kiehuvaan väkevöityyn suolahappoon<br />
hiilihapon poistuessa .<br />
1 Suomen Vuolukiviyhtiö . Selostus vuolukivestä . Vihko, s. 2 . Helsingissä<br />
1902.<br />
1 8 5<br />
24
1 86<br />
Kiven fysikaalisista ominaisuuksista mainittakoon seuraavat .<br />
Kivellä on suuri puristuskestävyys, joka kokeilla on todettu olevan<br />
n . 324 kg 1 sm 2 kohti . Samalla se kestää mainiosti pakkasta ja suuria<br />
lämpövaihteluja . Sen viivamainen lämpölaajennus on vallan mitättömän<br />
pieni eri suuntiin ; ominaislämpö on 0 .239 . Tällä ominaisuudella<br />
on suuri merkitys kiven käytölle tulipesiin, syystä että se<br />
osoittautuu lämpöä säilyttäväksi . Vuorilajin sulamispiste on 1 670 °.<br />
ja 1 700° C . välillä.<br />
Melkein samanlaatuista kuin Mustavaarassa on vuolukivi Niittyvaaran,<br />
Lössänvaaran ja Keränvaaran louhoksissa samassa seudussa .<br />
Toisentyyppistä vuolukiveä esiytyy Korpisaarekkeella ja Lössän-<br />
-vaaran itärinteellä aivan kiilleliuskemaisen gneissin rajalla . Vuorilaji<br />
on näillä molemmilla paikoilla karkearakeista talkki-kloriittiliusketta,<br />
joka sisältää huomattavan paljon karbonaattimineraaleja<br />
(kalkkisälpää ja magnesiittia) . Se kuuluu geologisesti lujasti liuskeisiin<br />
kloriittiliuskemaisiin muunnoksiin, joita tavataan ympäröivässä<br />
metabasiitissa. Kokoumuksensa takia se on niin pehmeätä, että sitä<br />
voidaan vuolla ja käsitellä vuolukivenä, vaikka se ei ole yhtä hyvää<br />
ainesta kuin Mustavaaran kivi . Liuskeisen rakenteensa takia se on<br />
verrattain haurasta ja vähemmin lujaa, eikä siitä saada paksuja<br />
lohkareita. Samallaista vuolukiveä on Halkonotkon mökillä, jossa<br />
se näkyy vähitellen muuttuvan metabasiitiksi (Benj . Frosteruksen<br />
päiväkirja v :lta 1900) .<br />
Polvijärven pitäjän karbonaattirikkaat<br />
vuolukivet . Polvijärven pitäjän tyypillisissä serpentiineissä esiytyy<br />
monessa kohden kerrosmaisina osina karbonaattirikasta vuolukiveä<br />
. Sellaisia on Solansaarella, »Kylän kivipalstalla» ja Ojalan torpalla<br />
Viinijärven pohjoispuolella (Polvijärven kirkonkylän länsiosassa)<br />
ja Repokankaalla Nenäsenvaaran kylän WNW-osassa . Muutamista<br />
näistä löytöpaikoista on jo kerrottu serpentiini- ja talkkimagnesiittikivien<br />
yhteydessä (s . 131) .<br />
»Kylän kivipalsta» on Paljakkavaaran pääasiallisesti<br />
kvartsiittiliusketta ., olevan matalan vuoriharjanteen itäpuolella .<br />
Vuolukivi muodostaa täällä selvän kerroksen, jonka leveys on vähintäin<br />
30 m ja pituus n . 75 m . Vuorilaji on väriltään vihreänharmaata<br />
sekä pehmeämpää ja karbonaattirikkaampaa kuin Nunnanlahden kivi .<br />
Kaakkoonpäin se muuttuu serpentiinikiveksi. Lähinnä kontaktia<br />
luoteessa esiytyvää kvartsiittia vastaan on vuorilaji sädekivensekaista .<br />
Vuolukivikerroksen omistavat Polvijärven kirkonkylän talot ja on<br />
se niitten yhteinen uunikivipaikka .<br />
Kolehmaisen taloon kuuluvan Ojalan torpan vuolukivi esiytyy<br />
myös NNE suuntaisena kerroksena ja muistuttaa hyvin paljon
luettava näitten seutujen arvokkaimpien<br />
kylän kivipalstan kiveä . Se on kuitenkin näkyvissä vain kolmessa<br />
kohden, jotavastoin suurin osa kerroksesta on maapeitteen peitossa .<br />
Sen leveys on arviolta vähintäin 30 m ja pituus n . . 100 m . Luultavasti<br />
on se Kivipalstan kerroksen jatkoa . Tähän viittaa sen asema,<br />
joka on 1 km Kivipalstasta etelään . Kivi on kauniisti vihreänharmaata<br />
ja näkyy olevan vielä puhtaampaa, kuin Kivipalstan vuolukivi ja<br />
voittaa sitäpaitsi Nunnanlahden kiven pehmeydessä ja puhtaudessa .<br />
Esiytymä on senvuoksi<br />
joukkoon . Etäisyys Viinijärven rannasta on ainoastaan 1 .5 km .<br />
Repokangas, on soranpeittämä kallioselänne, joka suurimmalta<br />
osaltaan on serpentiinikiveä . Kallion keskikohdalle ja eteläosassa<br />
on näkyvissä vaaleanharmaata vuolukiveä . Tämä sisältää<br />
paikkapaikoin tummanvihreitä kloriittiliuskemaisia osia . Noin 35 sm<br />
leveä puhdas talkkilinssi nähtiin eräällä paikalla .<br />
Epäpuhtauksiensa ja kaukaisen asemansa takia on esiytymä<br />
vähemmän arvokas .<br />
Dolomiittiset kalkkikivet .<br />
Polvijärven, Petrovaaran ja Kajoon kylien liuskealueilla ja Siikajärven<br />
ympäristössä Kaavilla tavataan hienorakeisia dolomiittisia<br />
kalkkikiviä välikerroksina kiille- ja sarvivälkeliuskeissa (katso geologista<br />
osaa) . Kalkkikivet ovat magnesiarikkaita sekä sädekiven,<br />
kvartsin ja kiilteen sekaisia . Magnesiapitoisuus vaihtelee 15 ja 18 %<br />
välillä . Sekoituksista ja väristä huolimatta on niitten kokoumus<br />
kuitenkin jotenkin samanlaatuinen .<br />
Seudun väestölle on kalkkikivipaikoilla ollut jonkinlainen käytännöllinen<br />
merkitys . Juuanvaaran itäpuolella olevat ovat jaetut<br />
Polvijärven kylän talojen kesken . Muutamiin näistä on tehty louhoksia,<br />
joista seutulaiset louhivat kalkkikiveä ja polttavat kotitarpeiksi<br />
. Tärkeimmät kalkkikivipaikat ovat täällä Mataralehonkallio<br />
ja Hanhilammen ja Valkeelammen väliset kalliot sekä viimemainitun<br />
itäpuolella olevat .<br />
Samanlaatuisia kuin Juuanvaaran seudussa ovat kalkkikivet<br />
Petrovaaran kylässä . Petrovaarassa on suuri kalkkikivilouhos ja<br />
toinen pienempi rinteessä Mäköniemen talon pohjoispuolella . Kalkkikivi<br />
on paikoin kauniisti kerroksellista, jolloin vaaleanvihreät, valkoiset<br />
ja ruusunpunaiset kerrokset vuorottelevat keskenään . Kerrokset<br />
ovat poimuisia ja kerrosasento loiva . Kajoon kylän löytöpaikat<br />
ovat vähäpätöisiä ja kalkkikivi on niissä hyvin epäpuhdasta . Minkäänlaista<br />
teknillistä merkitystä ei siis viimemainituilla ole .<br />
1 8 7
188<br />
Pisan alueella Siikajärvellä ovat kalkkikivikerrokset paikoin<br />
melkoisen pitkiä ja paksuja. Kuitenkin ovat ne täälläkin hyvin epäpuhtaita,<br />
lukuunottamatta Huosiaisniemen suurta louhosta, jossa<br />
kivilaji on puhtaampaa kauniisti kerroksellista dolomiittista kalkkikiveä<br />
.<br />
Kovasinliuskeet .<br />
Hyvin hienorakeisia serisiittirikkaita kvartsiittiliuskeita, joitten<br />
rakeisuus on tasainen ja rakeet verrattain heikosti kiinni toisissaan,<br />
on menestyksellä käytetty kovasimien valmistukseen . .Sellaisia<br />
»kovasinliuskeita» on paikkapaikoin välikerroksina serisiittirikkaissa<br />
kvartsiittiliuskeissa . Tärkein kovasinkivilouhos on Kontiolahden pitäjässä<br />
Kovasinkalliossa, joka on Latvajärven pohjoispuolella n . 300 m<br />
Kovasinkurkkoammen kaakkoispuolella . Vuorilaji on terveellä murrospinnalla<br />
vaaleanharmaata, muskoviittirikasta liusketta, jossa on<br />
pieniä magnetiittioktaedrejä . Kovasimia varten irroitetaan kiveä<br />
kiilaamalla kahdesta kerroksesta, jotka ovat toistensa vieressä ja<br />
joista toinen on 6 m, toinen ainoastaan 70 sm leveä . Suuremmat<br />
kappaleet pienennetään kirveellä sopiviksi paloiksi ja hiotaan eri<br />
muotoisiksi .<br />
Samallaista kovasinliusketta on tässä kallioryhmässä ainakin<br />
60 m :n leveydeltä . Sen seassa on kuitenkin siellä täällä karkeampaa<br />
kelpaamatonta kiveä . Toinen kovasinkivilouhos on n . 100 m pohjoisempana<br />
. Vuorilaji on täällä kvartsirikkaampaa ja hiukan kovempaa<br />
kuin edellisessä paikassa .<br />
Aineksen kelpaavaisuus johtuu serisiittirikkaasta liuskemassasta,<br />
jossa on teräväsärmäisiä kvartsirakeita . Hiottaessa irroittuvat nämä<br />
helposti pehmeästä massasta ja muodostavat hiomisjauheen . Hiomiskykyä<br />
lisäävät vielä jossakin määrin pienet pyöreät magnetiittirakeet<br />
. Serisiitinpitoisuudellakin on suuri merkitys, sillä hienot<br />
kiillesuomut tekevät hiomisjauheen jossakin määrin plastilliseksi ja<br />
helposti luisuvaksi 1 .<br />
Tahkovaaran eteläosassa Juuanvaaran kvartsiittiselänteellä on<br />
hiukan metsävahdin talon luoteispuolella 2-3 m leveänä kerroksena<br />
hienorakeista liuskeista kvartsiittia, jota paikkakuntalaiset ennen<br />
käyttivät tahkokivien valmistukseen . Käyttökelpoinen kivi on hiukan<br />
pehmeämpää ja tasarakeisempaa kuin ympäröivä harmaanvalkoinen<br />
kvartsiittiliuske . Kivi kiilattiin irti kalliosta, hakattiin<br />
sopivaan muotoon ja hiottiin .<br />
1 . Benj . Frosterus . Kovasimien valmistus Suomessa. Geol . Toim.<br />
Geotekn . tiedonantoja, N :o 7 .
Graniitit.<br />
Alueella on siellä täällä varsinkin sen länsiosassa graniitteja, jotka<br />
suorakaiteenmuotoisen halkeilevaisuutensa ja verrattain helpon lohkeilevaisuutensa<br />
takia hyvin kelpaavat rakennuskiviksi.<br />
Sellaista kiveä on esim . Heinäveden harmaa postbottnialainen graniitti,<br />
Se on keskirakeista, jonkunverran porfyyrimaista ja usein<br />
täplistä ja gneissijuovista jotenkin puhdasta . Tällaisessa graniitissa<br />
on kaksi louhosta Martinsaaren länsipuolella Kermajärvellä . Lähes<br />
1 .5 m paksuja lohkareita on täältä louhittu . Hiukan vaaleampaa<br />
graniittia on Suvasveden saarilla, esim . Varpasaarella, josta on kiviä<br />
otettu Varistaipaleen-Juojärven kanavan rakennustöihin .<br />
Vielä tasaisemmin ja helpommin lohkeavia ovat tasarakeiset<br />
harmaat tai vaaleanpunaiset postkalevalaiset graniitit, jotka esiytyvät<br />
suurina joukkoina Kaavin pitäjän kaakkoisosassa . Kalliot ovat<br />
säännöllisesti suorakaiteenmuotoisesti halenneita ; halkeiluraot ovat<br />
vaakasuoria ja pystyjä, jotenka kiveä on helppo kiilata irti säännöllisinä<br />
lohkareina . Hienorakeista puhtaanharmaata graniittia, joka<br />
mainiosti kelpaa rakennuskiveksi, on esim . Sivinvirran eteläpuolella<br />
ja eräässä louhoksessa Luikonlahden länsipuolella . Tasarakeista<br />
vaaleanpunaista graniittia on Keltinvuoressa Sivakkavaaran kylässä .<br />
Kallio on halennut vaakasuoriksi taulunmuotoisiksi penkereiksi maanpinnanmukaisia<br />
halkeilurakoja pitkin .<br />
1 89
Luvuilla 1-37 on merkitty Etelä-Suomen erikoiskartan julaistut lehdet<br />
mittakaavassa 1 : 100,000 .<br />
Kartan kehyksessä oleva lehtijako viittaa karttalehtiin, jotka kuuluvat<br />
yleiskarttaan mittakaavassa 1 : 400,000, ja joihin on sitäpaitsi pantu nimet. Tutkimaton<br />
alue on var jostettu, tutkitut osat ovat jätetyt paljaiksi . Viiva karttalehden<br />
nimen ylä- ja alapuolella merkitsee julkaisematonta lehteä . Alemman<br />
viivan poisjääminen (kuten TAMPEREEN kohdalla) ilmaisee vuorilajikartan<br />
selityksineen ilmestyneen, ylemmän viivan poisjääminen (kuten SAVONLINNAN<br />
kohdalla) maalajikartan ilmestyneen .
Change language