Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera - arkisto.gsf.fi ...
Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera - arkisto.gsf.fi ...
Kursun ja Sallan kartta-alueiden kalliopera - arkisto.gsf.fi ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
1 2<br />
Kvartsimaasalpaliuskeet<br />
<strong>Sallan</strong> <strong>kartta</strong>-alueelta on tavattu muutamia Iaajuudeltaan vahaisia esiintymia leptiittimaisia<br />
liuskeita, joista on kaytetty geneettisesti neutraalia nimitysta kvartsimaasalpaliuske .<br />
Kenttatoiden aikana niiden otaksuttiin olevan lahinna happamia vulkaniitte<strong>ja</strong> . Kelloselassa<br />
(4621 12B) <strong>ja</strong> Pyha<strong>ja</strong>rven kaakkoispuolella (4621 08B) olevat esiintymat on merkitty <strong>kalliopera</strong><strong>kartta</strong>an<br />
kvartsiitin keltaisella varilla <strong>ja</strong> mustilla viivoilla . Jalkimmaisesta esiintymasta<br />
on tehty kemiallinen analyysi (taulukko 2, nro 9) .<br />
Dolomiitit <strong>ja</strong> karsikivet<br />
<strong>Sallan</strong> <strong>kalliopera</strong>kartan itaosaan on merkitty muutamia dolomiittilinsse<strong>ja</strong> . Kartassa<br />
esitetty kasitys niiden laajuudesta perustuu muutamiin harvoihin pal<strong>ja</strong>stumahavaintoihin .<br />
Mannisen (1991) mukaan ne kuuluvat N-S suuntaiseen Aatsinginhaudan muodostumaan,<br />
jonka pituus <strong>Sallan</strong> <strong>kartta</strong>-alueella on yli 20 km . Muodostumaan kuuluu dolomiitte<strong>ja</strong>,<br />
karbonaattipitoisia metasedimentte<strong>ja</strong>, sul<strong>fi</strong>dipitoisia gra<strong>fi</strong>ittiliuskeita <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>spiliitte<strong>ja</strong> .<br />
Karttaruutuun 4621 1OA muutaman sadan metrin paahan graniitin arvioidusta kontaktista<br />
merkitty dolomiittilinssi on lahinna karsikivea . Pyha<strong>ja</strong>rven lansipuolelle (4621 08A)<br />
merkityt karbonaattipitoiset kvartsiitit ovat myos karsiutuneita .<br />
<strong>Kursun</strong> <strong>kartta</strong>-alueen kvartsiiteista, kiillegneisseista <strong>ja</strong> migmatiiteista on loytynyt muutamia<br />
karsiutuneita osueita . Pahkakummusta noin 3 km luoteeseen loytyi aivan <strong>Kursun</strong><br />
<strong>ja</strong> Vuotostunturin <strong>kartta</strong>-<strong>alueiden</strong> ra<strong>ja</strong>lta tremoliittipitoisia (Hytonen <strong>ja</strong> O<strong>ja</strong>npera 1976)<br />
dolomiittipal<strong>ja</strong>stumia . Uudempien topogra<strong>fi</strong>karttojen mukaan ne si<strong>ja</strong>itsevat <strong>Kursun</strong> <strong>kartta</strong>-alueen<br />
ra<strong>ja</strong>sta noin 50-100 m pohjoiseen (3644 O1A), mutta morfologiasta paatellen<br />
eivat ulotu <strong>Kursun</strong> <strong>kartta</strong>-alueelle .<br />
<strong>Sallan</strong> <strong>kartta</strong>-alueen kalkkikivien hiili-isotooppisuhteita on julkaistu Fennoskandian<br />
sedimenttisia karbonaatte<strong>ja</strong> koskevassa tutkimuksessa (Karhu 1993, s . 40-42) .<br />
Emaksiset <strong>ja</strong> intermediaariset kivet<br />
<strong>Kursun</strong> <strong>ja</strong> <strong>Sallan</strong> <strong>kalliopera</strong>karttojen merkkien selitysten mukaan karttoihin vihrealla<br />
merkittyihin kivilajeihin kuuluu metadiabaase<strong>ja</strong>, am<strong>fi</strong>boliitte<strong>ja</strong>, emaksisia liuskeita, mantelikivia<br />
<strong>ja</strong> sarvivalkegneisse<strong>ja</strong> . Kaytannossa ne kattavat kaikki kyseisten <strong>kartta</strong>-<strong>alueiden</strong><br />
ultraemaksiset, emaksiset <strong>ja</strong> osin myos intermediaariset kivilajit nuoria diabaasijuonia<br />
lukuun ottamatta . Suurin osa niista sopisi varsin hyvin vanhoissa 1 : 400 000 mittakaavaisissa<br />
kivilajikartoissa kaytetyn metabasiittinimikkeen alle .<br />
<strong>Sallan</strong> <strong>kartta</strong>-alueen itaosa kuuluu laa<strong>ja</strong>an vihreakivivyohykkeeseen . Lapin vulkaniittiprojektin<br />
tutkimusten mukaan se koostuu mm . komatiittisista, basalttisista, andesiittisista<br />
<strong>ja</strong> dasiittisista laavoista <strong>ja</strong> tuffeista seka ryoliittisista tuffeista (Manninen 1991) .<br />
Emaksisten <strong>ja</strong> intermediaaristen kivilajien tarkempi ra<strong>ja</strong>aminen 1 : 100 000 mittakaavaisen<br />
<strong>kalliopera</strong>kartoituksen yhteydessa osoittautui eparealistiseksi . Osa karttoihin