Kuntajaon eheyttäminen. Selvitysmiesten raportti. Mietoinen ... - Poliisi

7
maita omistavat ovat kokeneet tilanteesta aiheutuvan myös ylimääräistä vaivaa kaksinkertaisina
papereina eräissä lupa- ym. asioimismenettelyissä. Niinikään huomiota on kiinnitetty
siihen, että kuntajaotukseltaan rikkonaisilla alueella toimivan tai liikkuvan voi olla vaikeata
tietää, minkä kunnan alueella hän milloinkin on. Se taas saattaa olla merkityksellistä hänen
velvollisuuksiensa ja oikeuksiensa sekä mahdollisesti akuutistikin tarvitsemiensa palvelujen
kannalta. Merkitystä vailla ei ole myöskään se, että poikkeuksellinen hajanaisuus on ollut
omiaan estämään sekä yhdyskuntasuunnittelua että kuntajaotuksen normaalia kehittämistä ko.
alueilla.
Mainituista syistä enklaaveja on yhdistetty ympäröiviin kuntiin. Vuodesta 1992 lähtien
siirtoja on voitu tehdä kuntajakolaissa säädetyn menettelyn ohella myös asiaa varten annetun
erityislain nojalla. Tämä ns. enklaavilaki teki mahdolliseksi siirtää Oulun ja Lapin lääneissä
alle 20 ha:n ja muualla maassa alle 10 ha:n asumattomat enklaavit muita kuntajaon muutoksia
yksinkertaisemmin - sisäasiainministeriön määräyksiin perustuvilla maanmittaustoimistojen
päätöksillä - niitä ympäröiviin kuntiin. Kaikkiaan enklaaveja poistettiin vuoden 1998 alkuun
mennessä noin 2000, joista lähes 1700 mainitun erityislain nojalla. Jäljelle jääneet noin 900
enklaavia olivat keskimääräisesti siihen mennessä poistettuja suurempia ja/tai keskittyivät
voimakkaasti tietyille alueille.
Vuoden 1998 alussa voimaantullut kuntajakolainsäädännön kokonaisuudistus sisälsi useita
elementtejä, joiden tarkoituksena on helpottaa enklaavien poistamista edelleen ja päästä niistä
eroon kokonaankin.
Uusi pienten erillisalueiden siirtämisestä kunnasta toiseen kuntaan annettu laki mahdollisti
enintään 50 ha:n laajuisten ja vakituisesti asumattomien enklaavien siirtämisen ympäröiviin
kuntiin ilman erityisiä määräyksiä suoraan maanmittaustoimistojen päätöksillä. Uusi
kuntajakolaki sisälsi tavoitesäännöksen, joka mm. edellytti, että kuntajakoa on kehitettävä
kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta edistävällä tavalla. Kuntien
osa-alueiden siirtoja merkitsevien kuntajaon muutoksien edellytyksiä koskevat säännökset
lisäsivät mahdollisuuksia poistaa suuremmatkin yksittäiset enklaavit, jotka eivät ole oleellisia
kuntien elinkelpoisuuden kannalta.
Maassamme kuitenkin oli ja on yhä eräitä alueita, joilla enklaavit muodostavat oleellisen osan
jonkun tai joidenkin kuntien alueista ja rikkovat merkittävästi niitä ympäröivien kuntien
alueita. Tällaisissa tapauksissa enklaavien kaavamaisen siirtämisen ympäristökuntiinsa oli
katsottu voivan merkitä kuntajaotuksen oleellista epätasapainoistumista ja saattavan vaikuttaa
jonkin tai joidenkin kuntien elinkelpoisuuteen. Sen vuoksi noilla alueilla ei ollut voitu edetä
asiassa merkittävästi aiemmilla menettelyillä, eikä olisi voitu saada riittäviä tuloksia niiden
uudistetuilla sovellutuksillakaan. Noista syistä kuntajakolakiin sisällytettiin erityismenettely,
jonka tarkoitus oli tehdä mahdolliseksi ratkaiseva eteneminen myös noilla alueilla.
Lain 47 §:ssä säädettiin, että alueilla, joiden kuntajaotus on kunnan alueesta erillään olevien
alueiden (enklaavien) johdosta huomattavan rikkonainen, suoritetaan erityinen kuntajaon
eheyttämismenettely. Siinä edellytettiin, että valtioneuvoston on, lain tultua voimaan,
määrättävä alueet ja kunnat, joilla eheyttämismenettely toteutetaan. Määräyksen saatuaan
kunkin alueen kuntien on asetettava yhteinen kuntajaon eheyttämistoimikunta. Toimikunnan
tulee laatia aluetta koskeva kuntajaon eheyttämissuunnitelma ja saattaa se asianomaisten
kuntien valtuustojen käsiteltäväksi. Jos valtuustot hyväksyvät suunnitelman, se toimitetaan
sisäasiainministeriölle ja tarvittava kuntajaon muutos tehdään suunnitelman mukaisesti. Jos