YTR 5 - Maaseutupolitiikka
YTR 5 - Maaseutupolitiikka
YTR 5 - Maaseutupolitiikka
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2.3. Maaseudun ”ukkoutuminen” ongelmaksi<br />
Maaseutukampanjan aikana 1980-luvulla korostettiin, että maaseutu eli nopeaa rakennemuutosta.<br />
Kaupungissa asuvien määrä oli ylittänyt maaseudulla asuvien määrän ensimmäistä kertaa<br />
1970-luvulla, ja muuttoliike kaupunkeihin jatkui. Samalla maa- ja metsätalouden merkitys väheni:<br />
maaseudulla tarvittiin uusia toimeentulon muotoja, osa-aikaviljelyä, yrittäjyyttä ja erilaisia<br />
ammattiyhdistelmiä. Maaseudun muutostila merkitsi muutosta myös maaseudun naisten elämään.<br />
Tyypillinen maaseudun nainen ei enää ollut emäntä. Vuonna 1988 maataloudessa ja teollisuudessa<br />
työskenteli yhdeksäntoista prosenttia maalaiskuntien naisista – määrä oli vähentynyt<br />
noin 60 prosenttia 1980-luvulla! Eniten naisia työllisti maaseudulla – samoin kuin kaupungeissakin<br />
– palvelutyö, jossa työskenteli noin 61 prosenttia työlliseen työvoimaan kuuluvista maaseudun<br />
naisista. 17<br />
Selvää – joskin maaseutua koskevissa keskustelussa usein huomiotta jäävää – oli, että muutokset<br />
maaseudulla kohdistuivat naisiin eri tavoin kuin miehiin. Naiset olivat keskimäärin miehiä<br />
sidotumpia kotiinsa ja lähiympäristöönsä, jolloin julkisen liikenteen heikentyminen vaikeutti erityisesti<br />
naisten elämää maaseudulla. Samoin muilla palveluilla: lasten ja vanhusten hoidolla tai<br />
kyläkaupan läheisyydellä oli suorempia vaikutuksia naisten elämään näiden vastatessa pääosin<br />
perheen koti- ja hoivatyöstä. 18<br />
Tuolloin Iiris Mäntykorven (nyk. Jurvansuu) mukaan myös asenteet olivat selvästi sidoksissa<br />
sukupuoleen: tyttöjen ja poikien suhtautumisessa maaseutuun oli merkittäviä eroja. Poikien<br />
ihanteena siinsi maalaisisännän asema, jota koko yhteisö tuntui arvostavan, ja he halusivat jäädä<br />
maalle. Tytöt sen sijaan kokivat tavoiteltavana mallina menestyneen virkanaisen ja asennoituivat<br />
muuttamaan maalta koulutuksen ja työn perässä. Stereotypia ulkonäöstään piittaamattomasta,<br />
nuorena rupsahtaneesta kotiäidistä tai emännästä ei houkutellut pysymään maalla. Tytöiltä<br />
puuttuikin myönteinen kuva maaseudun naisesta, johon voisi samastua. Tytöt myös kokivat, ettei<br />
heitä kannustettu jäämään kotiseudulleen, vaan poismuuttaminen jäi ainoaksi vaihtoehdoksi<br />
”hyvään elämään”. 19<br />
Maatilan emännillä oli ajankäyttötutkimuksen mukaan pidempi viikoittainen ja päivittäinen kokonaistyöaika<br />
(ansio- ja kotityö yhteensä) kuin muilla ammattiryhmillä. Emännät työskentelivät<br />
seitsemänä päivänä viikossa tehden usein täysiä työpäiviä myös viikonloppuisin. Kotitöihin<br />
emännät käyttivät viikossa noin kymmenen tuntia enemmän aikaa kuin ansiotyötä tekevät naiset<br />
keskimäärin. Maatilan emäntien työtä lisäsivät mm. työpaikkaruokailun järjestäminen, lasten ja<br />
vanhusten hoitaminen kotona, ruokakuntien suuri koko sekä palvelujen vaikeampi saatavuus.<br />
Emäntien kokonaistyöaika oli noin tunnin pidempi kuin isäntien työaika. Suurimmat ongelmat<br />
emäntien työajassa liittyivät työajan pituuden lisäksi vaikeuteen irrottautua työstä tarvittaessa.<br />
17<br />
18<br />
19<br />
Lintilä, Kaisa-Leena, Nainen maaseudun vaikuttajana -seminaariraportti, 1988.<br />
Lintilä, Kaisa-Leena, Nainen maaseudun vaikuttajana -seminaariraportti, 1988.<br />
Mäntykorpi, Iiris, Nainen maaseudun vaikuttajana -seminaariraportti, 1988.
Change language