YTR 5 - Maaseutupolitiikka

44
suhteellisen lyhyt kesto ei täysin vastannut yrityksen ideointivaiheessa olevien naisten tarpeisiin.
Myös yrittäjävalmiuksien olemassaoloon voitaisiin kiinnittää huomiota jo kurssilaisten rekrytoinnissa.
Vuonna 1993 järjestetyllä kurssilla sovellettiin näitä valintakriteereitä ja hakumenettelyä
tiukennettiin, jotta varmistettiin kurssilaisten suuntautuminen yritystoimintaan. Naisyrittäjäkurssilaisten
opiskelumotivaatio ja innostus yllättivät. Kurssilla oltiin läsnä sataprosenttisesti
– jopa leikkauksen jälkeen sohvalla maaten. Opiskelumuotoina parhaiten toimivat keskustelu ja
kysymykset sekä ryhmätyöt. Kurssin sisältöä tarkennettiin kokemuksen perusteella konkreettisemmaksi
ja vähemmän yksityiskohtia sisältäväksi.
Kurssin aikana perustettiin yksi yritys ja kolmelle yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
Kaikkien yritysideat täsmentyivät. Kun syksyllä 1992 kolme kurssilaista harjoitti yritystoimintaa,
oli heidän määränsä keväällä 1993 noussut kymmeneen – lisäksi yhdeksän kurssilaista ilmoitti
harjoittavansa maatilan sivuelinkeinotoimintaa. Kurssista oli osallistujille hyötyä myös yleisesti
markkinointitaitojen kehittymisessä. Myös asiakasmäärät olivat kasvaneet. Muutama kurssilainen
oli talvella työttömänä, koska maaseutumatkailun sesonki oli kesällä. Kahdella työttömyys
oli ympärivuotista, joskin molemmat hoitivat kotona joko lapsia tai sairaita perheenjäseniä. Kurssin
aikana ja jälkeen oli syntynyt kolme lasta ja yhteensä kurssilaisilla oli hoidettavanaan 38 riippuvaista
perheenjäsentä – tämä vaikutti naisten mahdollisuuksiin harjoittaa yritystoimintaa. 50
4.5. Projektityö maaseudun kehittämisen välineenä
Yrittäjien lisäksi maaseudulle kaivattiin osaavia naisia vetämään, ideoimaan ja kannustamaan
naisprojekteissa. Projektimuotoinen työskentely oli 1990-luvun alkupuolella vielä varsin uutta ja
tuli lisääntymään merkittävästi EU:n myötä. Naisteemaryhmä halusi edistää maaseudun naisten
valmiuksia toteuttaa erilaisia kehittämishankkeita koulutuksen avulla. Alueelliset projektit tuli
teemaryhmän mielestä suunnitella ja toteuttaa alueen naisten toimesta, jotta kehittämistyö vastaisi
naisten tarpeita. Naisten kiinnostusten kohteet ja alueelliset sekä valtakunnalliset ohjelmat
oli saatava kohtaamaan toisensa.
Koulutuksen suunnitteluun haettiin laajempaa näkökulmaa työseminaarista, johon osallistui 45
naista eri järjestöistä. Seminaarin osallistujat halusivat suunnata koulutuksen pääpainon neuvottelu-,
kommunikointi-, tiedotus- ja projektityövalmiuksien kouluttamiseen. Sen sijaan eri järjestöissä
toimivat osallistujat kokivat naisosion ja maaseutuosion itselleen vieraampina, ja halusivat
pienentää niiden osuutta. Näiden teemojen nähtiin sisältyvän koulutukseen tarpeeksi hyvin läpäisyperiaatteella.
Teemaryhmä käynnisti Naiset projektityössä -koulutusohjelman lokakuussa 1993, ja se jatkui seuraavan
vuoden syyskuuhun. Koulutus järjestettiin monimuoto-opiskeluna, joka muodostui
50
Ks. Jussila, Johanna, Maaseudun naisyrittäjäkurssi. Loppuraportti. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus,
Mikkeli 1993.