YTR 5 - Maaseutupolitiikka
YTR 5 - Maaseutupolitiikka
YTR 5 - Maaseutupolitiikka
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
63<br />
liset ja sosiaaliset erot kaventuivat. Hyvinvointivaltion rakenteet tukivat naisten itsenäisyyttä.<br />
Samalla julkiset hyvinvointipalvelut tarjosivat naisille työpaikkoja ja helpottivat naisten pääsyä<br />
työmarkkinoille. 70<br />
1970-luvulla alettiin yhä painokkaammin korostaa tasa-arvopuhetta ja naisten ja miesten samankaltaisuutta.<br />
Poliittinen tasa-arvoliike loi uudenlaista naiskansalaisuuden käsitettä, joka perustettiin<br />
työlle, ei äitiydelle. Myös tasa-arvoliike noudatti kuitenkin Suomessa kollektiivista, ”feminiinistä”<br />
linjaa yksilökeskeisyyden sijaan. Niinpä tasa-arvopolitiikassa on tasa-arvoisen kohtelun<br />
politiikan lisäksi kiinnitetty huomiota myös perhe- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ansiotyön<br />
ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Suomessa naisliikkeen suhteelle valtioon onkin ollut ominaista<br />
valtion naisystävällisten piirteiden korostaminen, eikä valtion kokeminen naisia sortavana<br />
instituutiona. Tasa-arvotyötä oli myös organisoitu valtionhallinnon kautta, kun Valtioneuvoston<br />
kanslian yhteydessä toiminut TANE (tasa-arvoasiain neuvottelukunta) 1970-luvulta lähtien laati<br />
selvityksiä sukupuolen vaikutuksista ja työelämän tasa-arvosta. 71<br />
Naisliike keskittyi Suomessa 1970- ja -80-luvuilla nimenomaan naisten taloudelliseen itsenäisyyteen<br />
ja poliittiseen valtaan – ei niinkään esimerkiksi naisten ruumiillisiin oikeuksiin, kuten muissa<br />
Pohjoismaissa. 1980-luvun aikana naisliike jatkoi professionaalistumiskehitystään ja naisten<br />
aktiivisuus suuntautui tasa-arvopolitiikkaan, poliittisiin järjestöihin, naistutkimukseen ja naiskulttuuriin.<br />
Solveig Bergmanin mukaan suomalainen naisliike siirtyi tuolloin suhteellisen nopeasti<br />
korostamaan naiskulttuuriin ja naiserityisyyteen painottuvia kysymyksiä. 72 1980-luvulla<br />
tasa-arvokäsitykseen sisältyi ajatus naisten kokemuksen esilletuomisesta ja sen arvostamisesta<br />
tasaveroisesti miesten kokemusten kanssa. Sukupuolten välinen ero haluttiin näkyväksi, jotta<br />
naisten ja miesten erilaiset tilanteet ja tarpeet tulisivat huomioiduksi. 73<br />
1980-luvun lopulla keskityttiin pohjoismaisessa tasa-arvokeskustelussa pohtimaan työ- ja perhe-elämän<br />
yhteensovittamista. 1980-luvulla kysymystä pohdittiin nimenomaan naisten näkökulmasta:<br />
miten naiset voisivat osallistua työelämään ja samalla nauttia perhe-elämästä. Tasa-arvo<br />
ymmärrettiin leimallisesti naisten asiaksi, mikä usein avasi mahdollisuuden syyttää tasa-arvotoimijoita<br />
miesten unohtamisesta. Vuosituhannen vaihteessa tasa-arvokeskusteluun ovat nousseet<br />
miehet. 74 Kun sukupuoliroolien muutoksesta on aiemmin puhuttu pääosin naisten roolin muutoksena<br />
työ- ja julkisessa elämässä, merkitsee sukupuoliroolien muutos miehille muutosta erityisesti<br />
rooleissa kotona. Keskustelua käydään kuitenkin edelleen suurelta osin naisten voimin tasaarvoasiantuntemuksen<br />
ollessa naisilla. Miehiä tarvitaan mukaan keskusteluun, sekä kantamaan<br />
oman vastuunsa tasa-arvon edistämisestä että rakentamaan miesnäkökulmaa tasa-arvoon. 75<br />
70<br />
71<br />
72<br />
73<br />
74<br />
75<br />
Julkunen, Raija, Naisuutiset 4/2003; Bergman, Solveig, Naisliikehdinnän moninaisuus, 1998.<br />
Bergman, Solveig, Naisliikehdinnän moninaisuus, 1998.<br />
Bergman, Solveig, Naisliikehdinnän moninaisuus, 1998.<br />
Ks. Brunila et al., Monimutkaista, mutta mahdollista, 2005.<br />
Peltonen, Carita, ”Pohjoismainen tasa-arvoyhteistyö”, Naistutkimus – Kvinnoforskning 3/2003.<br />
Ks. Jokinen, Arto, ”Mihin miehet tarvitsevat tasa-arvoa?”. Tasa-arvopolitiikan haasteet, 2002.
Change language