Julkaisun verkkoversio - Poliisi
Julkaisun verkkoversio - Poliisi
Julkaisun verkkoversio - Poliisi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita<br />
yrityksen myyntitietoihin, joista alihankkija voi itse päätellä odotettavissa olevan tilausten tason<br />
(TT 2003: 23). Järjestelmätoimittajille ongelmia aiheuttaa alihankkijoiden verkoston hallinta. Pääasiakkaalle<br />
ongelmat näkyvät aikataulujen lipsumisena. Se ja kapasiteetin käyttöasteen voimakkaat<br />
heilahtelut haittaavat kaikkia verkosto-osapuolia. Pohjimmiltaan ongelmien taustalla voi olla<br />
kysynnän ennakoinnin vaikeus, joka pahentaa sekä aikataulu- että hallintaongelmia. (TT 2001: 31-<br />
32.)<br />
Verkostojen ongelmana on myös niihin aina jonkinasteisena liittyvä sulkeutuneisuus. Markkinoille<br />
voi osallistua jokainen, jolla on jotain vaihdettavaksi kelpaavaa. Innovaatioyhteistyöhön<br />
saatetaan hyväksyä vain yrityksiä, joilla on riittävästi osaamista tai sitä täydentäviä voimavaroja.<br />
Verkoston jäsenkriteerit voivat myös vääristyä niin, että mukaan otetaan vain sellaisia uusia jäseniä,<br />
jotka tukevat vanhojen jäsenten vaikutusvaltaa. Pahimmillaan verkostoista muodostuu vaikuttajayksilöiden<br />
mafioita (Hay 1996). Aluekehittämisessä syntyvät verkostot voivat tehdä mahdolliseksi<br />
oman edun tavoittelun, kun vahvat toimijat saavat vaikutusvaltaa ilman muodollista<br />
mandaattia ja kun vastuu päätösten seurauksista jakautuu monen toimijan kesken.<br />
Käytännössä yksilöiden asenteiden ja instituutioiden toimintatapojen yhteensopivuus ratkaisee<br />
usein verkostoyhteistyön tuloksellisuuden aluekehittämisessä. Oma merkityksensä on osallistujien<br />
asemallakin. Jos verkostoon osallistuvat omien organisaatioidensa johtajat, verkoston asioihin<br />
ei aina ennätetä paneutua, eikä innovatiivisia kehitysajatuksia välttämättä synny. Jos verkosto<br />
on alemmassa asemassa olevien toimijoiden varassa, verkoston toiminta saattaa hidastua, mikäli<br />
osallistujilla ei ole annettu valtuuksia sopia asioista oman organisaationsa puolesta. Yksilöiden<br />
asenteilla ja taidoilla on tärkeä merkitys. Verkostosukkulan tapaan toimiva yksilö ymmärtää verkostoyhteistyön<br />
logiikan, on yhteistyöhakuinen, etsii yhteisiä intressejä ja näkee suhdeverkoston<br />
jatkuvasti muotoaan muuttavana kokonaisuutena. Järjestelmän vartijalle organisaatioiden säännöt<br />
ja rajat sekä toiminnan muodot ovat tärkeitä. Hän uskoo kerran sovittujen rakenteiden ja<br />
roolien olevan suhteellisen pysyviä. (Linnamaa ja Sotarauta 2000: 145-150.)<br />
Verkostot, hierarkiat ja markkinat<br />
Verkostot ovat tapa hallita voimavaroja, ja organisaatioteoriassa verkostot ovatkin yksi toiminnan<br />
ja resurssien koordinoinnin päämuodoista markkinoiden ja hierarkioiden (organisaatioiden)<br />
ohella.<br />
Organisaatiomuotona verkostot sijoittuvat markkinoiden ja hierarkioiden väliin. Verkoston<br />
jäsenillä ei ole toisiinsa käskyvaltaa, vaan jäsenten valinnat vaikuttavat toisiinsa yleensä<br />
niin, että verkostossa päädytään yhteensopiviin ratkaisuihin. Tiedon vaihto on melko tehokasta<br />
verkostoon kuuluvien toimijoiden välillä. Yritykset päätyvät verkostomuotoisiin ratkaisuihin<br />
usein silloin, kun ne tarvitsevat satunnaisesti voimavaroja, jotka ovat suhteellisen<br />
kalliita tai hankalia ylläpitää. Innovaatiotoiminnassa on tärkeää päästä hyödyntämään ajan<br />
tasalla olevaa osaamista, mutta osaamisen ylläpitäminen voi olla yhdelle yritykselle kallista.<br />
On edullisempaa solmia yhteistyösuhde sellaisen tahon kanssa, jolla tällaista osaamista on.<br />
Markkinoilta hankitaan määrämuotoisia, standardoituja tuotteita ja palveluita tarpeen<br />
mukaan. Täydellisesti toimivilla markkinoilla vaihdanta perustuu markkinahintaan. Kauppaa<br />
tehdään tuotteen hintaa ja laatuominaisuuksia koskevan tiedon perusteella, eikä sen lähempää<br />
vuorovaikutusta tarvita.<br />
Hierarkioissa toimintaa luonnehtii ylemmän tason käsky- ja päätösvalta suhteessa alempaan<br />
tasoon. Ylemmällä tasolla on käytettävissään alemman tason resurssit, ja tieto siirtyy<br />
tehokkaasti ainakin alaspäin. Vuorovaikutus on yhdensuuntaista. Yritykset ostavat organisaationsa<br />
osaksi voimavaroja, joita ne tarvitsevat jatkuvasti ja jotka ovat tärkeitä niiden kilpailukyvylle.<br />
Esimerkiksi tuotantojärjestelmä on tällainen resurssi.<br />
36