Julkaisun verkkoversio - Poliisi

More documents

Recommendations

Info

Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita Sosiaalista pääomaa voidaan mitata esimerkiksi luottamusta muihin ihmisiin arvioivilla kyselyillä. Näissä kyselyissä suurinta luottamusta muihin ilmentävät yleensä ruotsalaisten ja norjalaisten vastaukset, ja Suomikin on kymmenen kärkimaan joukossa (ks. esim. OECD 2001: 44). Luottamuksella ymmärretään yleensä odotusta siitä, että muut yhteisön jäsenet toimivat yhteisten arvojen ja normien mukaisesti (Fukuyama 1995: 26). Luottamus saattaa kuitenkin ilmentää vain odotusta saada yhteisön jäsenenä arvostusta ja muita etuja (Bourdieu 1998). Valtioiden sisäinen homogeenisuuden aste voi siten selittää sekä Pohjoismaiden hyvää että Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden huonoa sijoitusta luottamusta mittaavissa kyselyissä. Tilastotietoa sosiaalisesta pääomasta saadaan myös mittareista, jotka kuvaavat yhdistystoiminnan aktiivisuutta (Pekonen ja Pulkkinen 2002: 42-58). Pienissä kaupungeissa sosiaalinen pääoma ilmenee yleensä korkeampana vastuullisuutena kuin suurissa, joissa oman toiminnan seurauksia joutuu kohtaamaan pienemmällä todennäköisyydellä (mt: 45). Sosiaalista pääomaa koskevissa tilastolähteissä kuvataan esimerkiksi yhdistysaktiivisuutta, alueilla ilmenevää vandalismia ja töhrimistä sekä arvioita sosiaalisten verkostojen syvyydestä (Iisakka 2002). Yhteisesti ymmärretyt symbolit ja maailmaa koskevat tulkinnat ovat osa yhteisöjen sosiaalista pääomaa. Yhden eturyhmän tulkinnat etunäkökohtiin liittyvistä käsitteistä, kuten hyvinvointivaltiosta, tuloeroista, veroista tai maaltamuutosta saattavat olla toisen ryhmän näkökulmasta ‘käsitteellistä väkivaltaa’ (ks. Pekonen ja Pulkkinen 2002: 23-24). Eturyhmä, joka onnistuu saamaan yleisesti hyväksytyksi oman tulkintansa eturistiriitoja koskevista käsitteistä voi saada yliotteen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Arkipäiväisissä tilanteissa käsitteiden tulkintaerot ovat tavallisia. Aluekehitystyötä tekevien viranomaisten välillä on havaittu olevan erilaisia tulkintoja innovaation käsitteestä. Innovaatio on käsitetty ahtaan teknologiseksi ilmiöksi, vähitellen eteneväksi tuotekehitystyöksi tai uuden yhteistyösuhteen toteutumiseksi. (Kuitunen ja Oksanen 2002: 93.) Käsityserot voivat vaikeuttaa viranomaisten yhteistyötä ja siten heikentää ‘aluekehittäjäyhteisön’ sosiaalista pääomaa. Sosiaalista pääomaa on ylläpidettävä, muuten se rapistuu. Riskinä on, että yksilöt ajaessaan omaa etuaan eivät ehkä halua investoida riittävästi sosiaaliseen pääomaan ja sitä ylläpitäviin instituutioihin esimerkiksi verojen kautta. Toisaalta sosiaalinen pääoma voi saada haitallisia muotoja. Vahvan sosiaalisen pääoman omaava alueellinen, etninen tai sosio-ekonominen yhteisö voi koettaa estää muita yhteisöjä hyödyntämästä tietoa tai muita resursseja. Ulkopuolisen näkökulmasta tietyn verkoston tai yhteisön sosiaalinen pääoma voi muodostaa näkymättömän muurin, joka estää pääsyä vuorovaikutukseen tai yhteistyöhön yhteisön jäsenten kanssa. Uuden tiedon omaksumisessa ja leviämisessä Suomen etuna onkin pidetty alueellisten ja sosiaalisten hierarkioiden puutetta (Hietala 1992). On olemassa useita muita käsitteitä, jotka ovat lähellä sosiaalisen pääoman käsitettä. Yksi niistä on kaupunkien organisointikyky. Sillä viitataan kaupunkihallinnon kyvykkyyteen, johtamistaitoihin ja yhteisön antamaan tukeen. Näillä seikoilla on oma vaikutuksensa kaupunkien kykyyn toteuttaa suuria hankkeita (Berg ym. 1997). Ajatusmallit, joissa yhdistetään pyrkimyksiä hyödyntää uusinta teknologiaa unohtamatta tasa-arvoa ja paikallisten kehityshankkeiden merkitystä, liikkuvat nekin lähellä sosiaalisen pääoman käsitettä (Castells ja Himanen 2002). Myös eräät verkostoihin liittyvät käsitykset ovat lähellä sosiaalisen pääoman käsitettä, sillä sosiaalisen pääoman tärkeimpiä ilmenemismuotoja on yhteistyön ja siten verkostoitumisen helppous. Yritysryppäät eli klusterit Klusterilla tarkoitetaan sellaista yritysten ryhmittymää, jonka toiminta perustuu olennaiselta osalta tietyn tuotannontekijän hyödyntämiseen ja kehittämiseen (Porter 1990). Yritysryvästä yhdistävä 38
Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita tuotannontekijä voi olla esimerkiksi jokin luonnonvara tai jollekin seudulle aikojen kuluessa kertynyt tietyn ammattialan osaaminen. Klusteriin kuuluvat yritykset voivat kilpailla keskenään, mutta samaan aikaan niiden intressissä on kehittää yhdessä sitä tuotannontekijää, josta ne kaikki ovat riippuvaisia. Niinpä yritykset saattavat perustaa yhteisyrityksiä vastaamaan raaka-aineen hankinnasta, tutkimuslaitoksia tai koulutuskeskuksia. Jyväskylän Rautpohjassa toimiva Teollisuuden oppimispaikka on esimerkki yksityisen teollisuuden ja julkisen sektorin yhdessä omistamasta oppilaitoksesta. Se kouluttaa ammattimiehiä konepaja- ja paperikoneteollisuudelle. (TOP 2003.) Laajassa merkityksessä klusterilla tarkoitetaan tietyn alueen toisistaan riippuvia yrityksiä (CEC 2002: 13). Silloinkin ryppääseen kuuluvien yritysten ajatellaan erikoistuneen toisiinsa läheisesti liittyville toimialoille. Klusterien syntyyn vaikuttaa eräiden toimialojen yritysten taipumus keskittyä tietyille alueille. Tällaisilla toimialoilla tuotteen tai palvelun valmistusprosessi koostuu usein itsenäisistä, monivaiheisista osista, joissa tarvitaan erillisiä osaamisalueita. Tuotteet ovat kompleksisia, ja markkinoilla kilpaillaan niiden ominaisuuksiin liittyvillä vähittäisillä teknologisilla parannuksilla, joita kehitetään yhteistyöverkostoissa. (Steinle ja Schiele 2002: 855-856.) Klusteroitumisen syynä voi olla se, että tällaisten toimialojen yritykset voivat löytää tarvitsemaansa ammattitaitojen kokonaisvalikoimaa vain harvoilta paikkakunnilta, jolloin alan yritystoiminta hakeutuu näille alueille. Laajassa merkityksessään klusterin käsite on lähellä yritysten välisen verkoston käsitettä. Klusteri on kuitenkin spontaanimman kehityksen tulos, ja klusterin kehitystä ajaa eteenpäin siihen kuuluvien yritysten keskinäinen kilpailu. Verkoston perustana on sopimus, ja verkosto on tarkoitettu jonkin tietyn tehtävän toteuttamiseen, esimerkiksi innovaatiotoimintaa varten. Lisäksi verkostoon voi kuulua monien eri toimialojen yrityksiä, kun taas klusterissa edustettuna on harvalukuisempi määrä toimialoja. Suomessa yhtenä innovaatiopolitiikan tavoitteena on ollut keskeisten kansallisten klustereiden kilpailukyvyn vahvistaminen (ks. Prihti ym. 2000). Alueellisella tasolla tieto- ja viestintätekniikan klusterin merkitys on erityisen suuri Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois- Pohjanmaan maakunnissa. Metsäteollisuus puolestaan hallitsee Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan elinkeinokuvaa. Metalliteollisuus on vahvaa Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät- Hämeen ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa. Liike-elämän palvelut ovat parhaiten kehittyneitä Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla. (Hernesniemi ym. 2001: 55-56.) Aluekehityksen, työpaikkojen ja uusien yritysten syntymisen kannalta tietointensiiviset liikeelämän palvelut ja rakennusala ovat lupaavimpien klustereiden joukossa. Liike-elämän palvelujen tarve on kasvanut, kun yritykset ovat ulkoistaneet toimintojaan. Tutkimuspalvelujen, teknisen suunnittelun, tuotesuunnittelun, muotoilun ja mm. konsultointipalvelujen kysyntä on kasvanut nopeasti Yhdysvalloissa, Euroopassa ja osittain jo myös Suomessa. Osaamisintensiivisten palveluyritysten parhaat kasvumahdollisuudet ovat suurimmissa kaupungeissa, mutta niillä on tärkeä merkitys myös alueiden innovaatiotoiminnan kehittämisessä. Rakennusalan tärkeyttä lisää se, että sillä on huomattavia ulkoisvaikutuksia muihin toimialoihin. Lisäksi rakennusala on yksi vähiten alueellisesti keskittyneistä toimialoista Suomessa (Laakso ja Loikkanen 2000 :37). Alan yritykset ottavat hanakasti urakoita eri puolilta Suomea, mikä vähentää sijainnin merkitystä. Rakennus- ja kiinteistöala ei ole kuitenkaan harjoittanut työllistävään merkitykseensä verrattavaa tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tutkimus- ja kehityspanostukset ovat jääneet alhaisiksi kansainvälisessäkin vertailussa (VN 2003: 31). Jos rakennusyrityksiä saataisiin osallistumaan enemmän rakennusten ylläpitoon, huoltoon ja omistukseen, yritysten kiinnostus tuotekehitystyötä kohtaan voisi kasvaa. Myös alueellisessa kehittämisessä rakennus- ja kunnossapitoalaan olisi mahdollista kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. 39
Page 1 and 2: Alueellisen innovaatiopolitiikan ha
Page 37: Alueellisen innovaatiopolitiikan ha
Page 89 and 90:
Alueellisen innovaatiopolitiikan ha
Page 91 and 92:
Page 93 and 94:
Page 95 and 96:
Page 97 and 98:
Page 99 and 100:
Page 101 and 102:
Page 103 and 104:
Page 105 and 106:
Page 107 and 108:
Page 109 and 110:
Page 111 and 112:
Page 113 and 114:
Page 115 and 116:
Page 117 and 118:
Page 119 and 120:
Page 121 and 122:
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

Julkaisun verkkoversio - Poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?