0000 Henkilöstölehti 2009-2.indd - Jakobstad

Anne Hepomäki
Halu tehdä kaunista ei ole hiipunut
Ihmiset ovat aina halunneet tai ainakin joutuneet tekemään käsillään
töitä. Sata vuotta sitten käsityö oli useimmiten pakollinen
taito, joten neulontaa, ompelua tai kudontaa ei pidetty vapaaajanharrastuksena,
vaan oleellisena osana arjen työntekoa.
Käyttövaatteita oli entisaikaan halvempi tehdä itse kuin ostaa.
Kun kauppoja ei ollut joka kulmassa, vaatteita osattiin myös
kierrättää ja stailata. Kun äidin juhlamekosta aika jätti, päätyi se
kiertoon tyttären arkimekoksi tai kun isän kalsareissa oli enemmän
reikiä kuin kangasta, saatiin siitä riepuja siivoukseen. Puserot,
housut ja rikkinäiset lakanat päätyivät matonkutimiksi.
Nämä kierrättämisen mestaritaidot opittiin jo kehdossa.
Pietarsaaren Työväenopiston 100-vuotisjuhlanäyttely pidettiin
lokakuussa ja pääosassa olivat kädentaidot. Ihan sadan vuoden
takaisia mestarinäytteitä ei ollut saatavilla, sillä aika on ne jo
syönyt. Sen sijaan näyttely antoi selkeän kuvan siitä, että vuosikymmenien
saatossa halu tehdä kaunista ja käyttökelpoista ei ole
hiipunut.
– Materiaalit ovat muuttuneet, mutta tekniikka ja työvälineet
pysyneet samoina, sanoo tekstiilityönopettaja Anne Hepomäki.
Nyt halutaan nyplätä ja huovuttaa
Työväenopisto oli ja on edelleenkin paikka, jonne saa tulla tekemään
työtä sellaisilla välineillä, joihin ei itsellä ole varaa tai jotka
eivät omaan kotiin mahdu. Kangaspuut ja kirjontaompelukone
ovat välineitä, joita joka tuvassa ei ole, mutta joiden puuttuminen
ei estä esimerkiksi mattojen kutomista.
– Kangaspuilla saa tulla kutomaan seitsemänä päivänä viikossa
aamusta iltaan. Mattojen kutominen onkin yksi vaihtoehto vuorotyötä
tekeville, Hepomäki sanoo.
Juhlanäyttelyn vanhinta antia tekstiilitöiden osalta olivat pitsinnypläykset
ja fransut. Fransukurssia ei Pietarsaaressa tällä hetkellä
ole, mutta pitsinnypläys on noussut uuteen suosioon. Ryijyissä
näkyy selvästi materiaalin muutos. Perinteisten ryijyjen tilalle
ovat tulleet valoryijyt.
Kansallispukukurssia ei muutamaan vuoteen ole ollut, mutta
tuota vaativaa pukua on ollut mahdollista tehdä virkkaus- ja neulontakurssilla.
Hepomäki kertoo, että ompelutyökursseilla pääpaino on nykyään
juhlavaatteilla ja kodin sisustukseen liittyvillä töillä.
– Käyttövaatteet ovat niin halpoja, että niitä ei juurikaan kannata
tehdä, hän huomauttaa.
Huovutus on yksi kurssitarjonnan suosituin aihe. Huovuttamalla
saa hattuja, pöytäliinoja, tossuja, mattoja, käsineitä – vain mielikuvitus
on rajana.
– Huovuttamalla saadaan nopeasti valmista. Ja koska huovuttamisessa
villasta lähtevä haju on melko voimakasta, sitä tehdään
mieluummin vieraissa tiloissa, kuin omassa kodissa. Hepomäki
tietää.
Turkis- ja nahkakurssi on yksi Pietarsaaren erikoisuus. Keski-
Pohjanmaan ammattikorkeakoulun turkisalan toimipisteen sijainti
paikkakunnalla mahdollistaa kurssien pidon.
”Toiveittesi tekstiilit” -nimeä kantava kurssi sisältää sekatekniikkaa.
Kurssilla on mahdollista tehdä tilkkutöitä, aurinkovärjäystä,
silkkimaalausta, kankaanpainantaa. Varsinkin tilkkutyöt ovat
kovasti suosittuja.
Käsityöt ovat mielen hyvinvointia
Anne Hepomäki uskoo, että omin käsin tehty työ, olipa se sitten
tekstiilityötä, kuvataidetta, veistoa, keramiikkaa tai puutyötä,
on arvokasta osaamista, joka tänä päivänä kuuluu enemmänkin
henkiseen pääomaan kuin arjen rutiineihin.
– Käsityöt ovat mielen hyvinvointia. Tulee hyvä mieli, kun näkee
mitä itse saa aikaan. Käsitöissä pelkkä työn valmistuminen
ei ole pääsaavutus, vaan koko prosessi. Tekeminen itsessään on
palkitsevaa, Hepomäki sanoo.
Hepomäki huomauttaa, että nykyajan kiireisessä elämänrytmissä
käsitöiden perustehtävänä on myös pitkäjännitteisyyden kehittäminen.
– Kaikki mulle heti nyt -ajattelu ei käsitöihin sovi.
Käsitöiden kohdalla, kuten myös muissa työväenopiston kurssitarjonnassa,
sosiaalinen puoli on vahva tekijä. Ihmisen on mukavampi
harrastaa, kun ei tarvitse harrastaa yksin.
Marjo Luokkala
- 16 -