You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
TEKSTI JAANA TAPIO PIIRROKSET JOHANNA SARAJÄRVI<br />
Onkohan se mörkö?<br />
Kun lasta pelottaa, tärkeintä on ottaa lapsen tunne vakavasti.<br />
Turvallisuudentunne palautuu yleensä ajan kanssa, kunhan<br />
tarjolla on tarpeeksi syliä.<br />
K<br />
un lapsi siirtyy taaperovaiheesta<br />
leikkiikään,<br />
mielikuvitus ja<br />
kielelliset kyvyt kehittyvät<br />
kohisten. Siinä<br />
missä pieni lapsi saattoi<br />
säikähtää kovia ääniä<br />
tai vaikka ampiaisia, leikki-ikäisen<br />
sängyn alle voi muuttaa yhtäkkiä mörkö,<br />
ja televisiosta tai satukirjoista tutut hahmot<br />
saattavat alkaa kummitella mielessä.<br />
Pimeässä huoneessa tuntuu mahdottomalta<br />
nukkua, kun mielikuvitus laukkaa.<br />
– Yleensä pelot liittyvät johonkin konkreettiseen.<br />
Harvemmin lapset keksivät<br />
asioita ihan tyhjästä. Nähdyt ja koetut<br />
asiat lähtevät elämään omaa elämäänsä<br />
lapsen mielikuvituksessa, sanoo erityislastentarhanopettaja<br />
Kirsi Sutton.<br />
Oma osansa pelkojen syntymisessä on<br />
medialla. Sutton ei kuitenkaan väitä, että<br />
media itsessään lisäisi pelkoja, vaan<br />
kyse on pikemminkin siitä, näkevätkö<br />
lapset omalle ikätasolleen sopivia ohjelmia.<br />
Tärkeää on myös se, että aikuiset<br />
ovat läsnä ja käytettävissä, kun televisio<br />
on päällä, eikä telkkari vain toimi lapsenvahtina.<br />
– Lapsi tulkitsee maailmaa eri tavalla<br />
kuin aikuinen. Lapsi ei välttämättä osaa<br />
pelätä niitä asioita kuin aikuinen luulisi,<br />
mutta sen sijaan lapsi voi napata pelon<br />
aiheeksi jotain aikuisen mielestä käsittämätöntä,<br />
lisää psykologi Tarja Salokoski.<br />
Pelot ilmenevät lapsissa eri tavoilla.<br />
Siinä, missä yksi itkee äänekkäästi,<br />
toinen voi jähmettyä paikoilleen, kolmas<br />
käyttäytyä aggressiivisesti ja neljäs<br />
aloittaa yökastelun. Ulkopuolisen on<br />
mahdotonta sanoa, kenen pelko on voimakkainta.<br />
Hyvin usein pieni lapsi ei vielä itse<br />
osaa nimetä tunnettaan peloksi eikä kertoa<br />
siitä muille. Vanhemman pitääkin oppia<br />
tuntemaan, miten oma lapsi ilmaisee<br />
pelkoa.<br />
Älä vähättele<br />
Vanhemman paras tapa auttaa lasta käsittelemään<br />
pelkoa on suhtautua siihen<br />
tosissaan ja olla tukena. Jos vanhempi<br />
vain tokaisee, että höpö höpö, ei noitia<br />
ole olemassakaan, lapsesta se saattaa<br />
tuntua vähättelyltä. Lapselle voi toki kertoa,<br />
ettei noitia oikeasti ole, mutta se ei<br />
saa olla ainut asia, mitä aikuisella on tilanteessa<br />
tarjota.<br />
– Pelko on totta lapsen mielessä, joten<br />
aikuisen vakuuttelu ei sitä muuksi<br />
muuta. Aikuinen voi sanoa, että olen<br />
tässä sinun turvanasi, ei ole mitään hätää,<br />
Sutton sanoo.<br />
Vanhemman ja lapsen kannattaa yhdessä<br />
etsiä juuri heille sopivia tapoja<br />
käsitellä pelkoja. Kun joku innostuu<br />
piirtämään, toinen saattaa käsitellä<br />
asiaa satuja lukemalla ja kolmas taas<br />
roolileikeillä. Aloitteen olisi hyvä tulla<br />
lapselta, ja vanhemman on syytä olla<br />
tarkkana, jotta osaa tarttua aloitteisiin<br />
oikealla hetkellä.<br />
Toisaalta esimerkiksi päiväkodissa<br />
voidaan myös luoda varta vasten tilanteita,<br />
joissa pelkoja käsitellään vaikkapa<br />
draaman avulla.<br />
Satuja lukiessa on hyvä jutella kirjan<br />
tapahtumista laajemminkin ja pyrkiä sitä<br />
kautta etsimään yhteyttä lapsen ajatuksiin.<br />
– Lapselta voi vaikka kysäistä, että<br />
huomasitko tämän tosi pelottavan kohdan,<br />
mutta kaikki päättyi silti hyvin, Sutton<br />
havainnollistaa.<br />
Tärkeintä on, että sekä vanhempi että<br />
lapsi kokevat valitun keinon omakseen.<br />
Lapsi kyllä huomaa vanhemman väkinäisyyden,<br />
jos tämä ei itsekään usko esimerkiksi<br />
piirtämisen auttavan.<br />
Mielikuvitus käyttöön<br />
Tarja Salokosken mielestä kannattaa<br />
muistaa, että mielikuvitusta voi myös<br />
käyttää hyväksi pelkojen purkamisessa.<br />
– Se ei tarkoita, että pelkoon lähdetään<br />
mukaan, vaan että rikasta mielikuvitusta<br />
hyödynnetään hyvään tarkoitukseen.<br />
Silloin edetään lapsen logiikalla. Salokoski<br />
esimerkiksi itse kertoo aina<br />
painajaisista kärsiville lapsille salaisuutena,<br />
ettei painajaisia oikeasti ole olemassa.<br />
Hölmistyneet lapset väittävät<br />
yleensä vastaan, mutta Salokoski vertaa<br />
painajaista elokuvaan, jossa on onnellinen<br />
loppu. Jos unen uskaltaa katsoa<br />
loppuun, kaikki onkin taas hyvin. Jos lapsella<br />
on hyvä mielikuvitus, hänen saattaa<br />
olla helpompi kuvitella unelle onnellinen<br />
loppu.<br />
– Erilaiset tekniikat oppia käsittelemään<br />
omia tunteitaan ovat lapselle<br />
vahvuus. Vanhemmat voivat satujen,<br />
leikkien ja mielikuvituksen avulla auttaa<br />
lasta löytämään tunteidenkäsittelyn keinoja,<br />
Salokoski sanoo.<br />
Joskus vanhemman oma temperamentti<br />
on hyvin erilainen kuin lapsen.<br />
Arka ja pelokas lapsi voi turhauttaa aikuista,<br />
joka itse on temperamentiltaan<br />
20 <strong>Lapsemme</strong> 3/2014 <strong>Lapsemme</strong> 3/2014 21
Change language