gradu.pdf, 357 kB - Helsinki.fi
gradu.pdf, 357 kB - Helsinki.fi
gradu.pdf, 357 kB - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
6<br />
Aristoteles (384 - 322 eKr.) on jo aikanaan esittänyt oppitunnin jäsenneltäväksi, jolloin<br />
opettajan on ensiksi sopivin keinoin suunnattava oppilaan mielenkiinto sitä asiaa kohtaan,<br />
jota tullaan käsittelemään. Hän on ensimmäisenä korostanut myös oppilaan<br />
aktiivisuusperiaatetta.<br />
Roomalaisen puhuja- ja valtiomieskoulutuksen teoreetikko Quintilianus (n. 35 - 95 jKr.)<br />
tähdensi vaihtelun merkitystä opetuksessa ja oppimisessa. Tämä ajatus on varmasti<br />
edelleenkin käyttökelpoinen myös fysiikan opetuksessa.<br />
Kirkkoisä Augustinukselta (354 - 430) on peräisin opettamisen kolme tärkeää periaatetta:<br />
huippukohtaperiaate, havainnollisuusperiaate ja aktiivisuusperiaate, joita opettajat<br />
varmasti luonnostaan pyrkivät sisällyttämään omaan opetukseensa. Huippukohdat sitten<br />
voivat vaihdella riippuen oppiaineesta, opettajasta ja oppilaista. Kiinnostuksen voimakkaana<br />
herätteenä voi toimia asiaa sivuava merkittävä historiallinen tapahtuma tai henkilö.<br />
Englantilainen kasvatusteoreetikko Herbert Spencer (1820 -1903) on esittänyt opetuksen<br />
seitsemännessä säännössään ajatuksen, että opetuksen on luotava iloista jännitystä ja<br />
herätettävä oppilaissa harrastusta. Tästä päästäänkin tämän päivän ongelmiin ja niiden<br />
mahdollisiin ratkaisuihin meillä täällä Suomessa. (Bruhn, K. 1977)<br />
Opetusministeriössä käynnistettiin vuonna 1996 suomalaisten matematiikan ja<br />
luonnontieteiden osaamisen kehittämistalkoot. Opettajia on pyritty valistamaan monella<br />
tavalla. Jari Lavonen kirjoitti opettajille vuonna 1997: ”Motivoiminen ja asenteisiin<br />
vaikuttaminen on osa opettajan ammattitaitoa” (Lavonen, J. 1997). Tämä on sellaista<br />
aluetta, jota joutuu jatkuvasti uudelleen pohdiskelemaan. Perusideat eivät ole muuttuneet<br />
historian saatossa, mutta oppilaat saavat huomattavan paljon enemmän kaikenlaisia<br />
kilpailevia virikkeitä ja ajatuksia kuin sata vuotta sitten.<br />
2.3 Didaktiikka ja didaktinen fysiikka<br />
Erkki Lahdeksen (1987) mukaan ”didaktiikka on kokonaisesitys keinoista, jolla ennakkoopetussuunnitelmaa<br />
pyritään toteuttamaan”. Didaktiikassa mietitään mitä menetelmiä ja<br />
keinoja voitaisiin käyttää hyvässä opetuksessa opetussuunnitelman toteuttamiseksi. Kullakin<br />
tällä hetkellä virassa olevalla fysiikkaa opettavalla matemaattisten aineiden opettajalla on<br />
oman aikansa didaktiset tiedot ja opit. Tämä tarkoittaa sitä, että on perehdytty kyseisen ajan<br />
fysiikan didaktiikkaan eli fysiikan opetukseen sovellettuun kasvatustieteeseen.<br />
Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella Riitta ja Kaarle Kurki-Suonio ovat vuodesta 1981<br />
kehitelleet hahmoa didaktiselle fysiikalle. Tämä merkitsee fysiikan opetuksen problematiikkaan<br />
suuntautunutta fysiikan osa-aluetta. Tällöin opettajalle on tärkeä tuntea tieteen prosesseja,<br />
jotta hän pystyisi edistämään ja ohjaamaan tämän prosessin toteutumista jokaisessa<br />
oppilaassaan. Fysiikan historiasta tulee näin tärkeä osa didaktista fysiikkaa. Se on paljon<br />
enemmän kuin motivoivien tarinoiden lähde. (Kurki-Suonio, K. ja R. 1998a ja b) Oppilaan<br />
oman prosessin käynnistäminen johtaa hyvään oppimiseen, joka ennen pitkää nopeuttaa uuden<br />
oppimista (Kurki-Suonio, K. 1996a, 32).
Change language